Meillä ei ollut vielä mitenkään suunnitelmissa imetyksen lopetus, mutta niin pääsi käymään. Tälläkään kertaa ei siis ylletty WHO:n, eli maailman terveysjärjestön minimisuositukseen, joka on kaksi vuotta. Imetys kesti tällä kertaa yhden vuoden, kuusi kuukautta ja neljä päivää. Esikoisen imetystaival oli vuoden ja yhdeksän kuukauden mittainen.
Vähän liian äkkiä!
Ajatuksena minulla oli tälläkin kertaa, että en taida ryhtyä tandem-imettäjäksi, vaan että kuopuksen imetys saisi loppua omalla painollaan ennen tulevan vauvan syntymää. Siihen kuitenkin on vielä hirmuisen paljon aikaa, joulukuuhun asti. Ei olisi siis ollut vielä mikään kiire. Siksipä en ollut vielä imetyksen loppumista niin kovin paljon miettinyt tai suunnitellutkaan, ja se pääsikin yllättämään minut.
Raskaus ja imetys
Viimeksi maito oli aika tiukassa raskauden aikana, mutta tällä kertaa raskaushormonit eivät olleet vielä ehtineet vaikuttaa maidon herumiseen. Ja toki oma ruokavalionikin on vähän erilainen kuin viime kerralla, sillä syön enemmän rasvaa, jonka pitäisi vaikuttaa myös kyseiseen asiaan.
Muistelen edellisestä raskaudesta, että minua olisi myös imetys ärsyttänyt jotenkin raskaana ollessa, mutta en näköjään ole ainakaan tänne siitä kirjoittanut. Löysin vain maininnan siitä, että imetys tuntui välillä kivuliaalta. Tällä kertaa mulla oli ilmassa välillä pienoista ärsyyntymistä imetystä kohtaan, joka selvästi tuntui johtuvan raskaudesta, hormoneista. Se ei ehtinyt kuitenkaan kasvaa suuremmaksi, ja senkin takia olen tavallaan iloinen tästä imetyksen päätöksestä, niin päällimmäiseksi jäivät ne hyvät imetysmuistot.
Aivan ihana viimeinen imetyshetki muistoihin talletettavaksi
Kuopuksen imetys loppui pääsiäismaanantaina. Joskus siinä aamukuuden ja -seitsemän välillä. Meillä oli pääsiäisenä yökyläilijöitä, joten mies kävi nappaamassa aamuvirkun kuopuksen ja toi hänet äidin kainaloon rauhoittumaan, ettei koko talo joutuisi heräämään aivan liian aikaisin.
Pääsiäisen muina päivinä taaperolla olikin ollut niin paljon tekemistä ja läheisten seuraa, ettei hän ollut moneen päivään muistanut maitohommia. En ollut sitten lähtenyt tyrkyttämään, kerta lapsi ei itse hakeutunut. Eihän se imetys kuitenkaan minua varten ole missään kohtaa ollut, vaan lasta.
Maanantaiaamuna päätin kuitenkin tarjota, että oltaisiin pieni sirkuttaja saatu pidettyä vähän hiljaisempana hiukan kauemmin. Ja sehän sopi taaperolle. Viimeinen imetyshetki tapahtuikin kainaloikkain, ja me lapsen kanssa molemmat nukahdettiin sen päätteeksi. Ihana hetki. Ihan liikuttavan ihana, muistoihin talletettavaksi.
Ei kiinnosta!
Silti vähän haikeaa. En ole vielä sisäistänyt tätä asiaa, kun se kävi niin äkkiä. Uusia etappeja, luopumista ja kasvamista. Eikä mua nyt oikeasti se imetyksen kahden vuoden minimisuositus niinkään harmita, vaikka olisihan se ideaalista siihen päästä. Näin on ihan hyvä.
Nyt kun imetyksen lopetuksesta on jo melkein viikko, kysyin lapselta, ottaako hän maitoa. Sitä aiemmin en kysynyt, sillä halusin katsoa, miten hän itse toimisi. Hän tuli luokse, syliin, ja matki maidon imemisääntä. Ei halunnut maitoa oikeasti, leikkihörppiminen riitti. Se oli hänestä sangen hauska leikki. Loppu on.
Muistatko viimeisen imetyshetken? Onko teillä ylletty WHO:n imetyksen minimitavoitteesen?
Tuuhan seurailemaan myös Instagramissa @iloelolaura ja Fb:ssa Iloa, eloa! -blogi
Minulla on kahdesta ensimmäisestä lapsesta viimeinen imetys ollut sellainen että en tiennyt sen olevan viimeinen kerta. Esikoinen oli 1 v 8 kk. Hän oli siihen asti nukahtanut joka ikinen ilta tissille syliin. Tuona iltana kun en enää imettänyt, olimme vanhempieni luona ja hän nukahti syliini ilman tissiä. Lähdimme seuraavana päivänä laivalle. Laivalla meni hyvin, kun oli vieras paikka ja lopen uupunut lapsi illalla. Kotona eka ilta oli vaikea. Kiskoi minua sohvalle ja teki erittäin selväksi että haluaa maitoa. Tuota jatkui muutama iltaa ja sitten hän luovutti.
VastaaPoistaToinen poika oli 1 v 5 kk. Odotin tuolloin kolmatta lasta. Hänelle iltatissi oli vain parin minuutin pikainen imaisu ja sitten menoksi. Sitten vaan yhtenä iltana ajattelin että en nappaa häntä syliin. Hän meni nukkumaan ilman tissiä eikä koskaan sen koommin kaivannut tai kysellyt perään. Tuona iltana kun en imettänyt ja poika oli juuri mennyt nukkumaan, niin avasin telkkarin ja siellä sanottiin että Mauno Koivisto on kuollut.
Nyt tämänhetkinen kuopus on 1 v 6 kk, eikä hänellä ole merkkiäkään lopettamisesta. Vain iltatissi on jäljellä ja hän on siinä tasan niin kauan kuin annetaan olla ja yleensä nukahtaa siihen. Odotan nyt neljättä rv 11+3. Toivon että hän lopettaa itse, mutta pelkään että ei lopeta.
Noita on jännä muistella tälleen jälkeenpäin :)
PoistaMä aattelin kans esikoisesta, että se ei varmaan lopeta ikinä, mutta niin se vaan hiipui seuraavaa odottaessa joskus raskauden puolen välin jälkeen! Toivotaan että teillä menee kivuttomasti :)
Muistan. Olin päättänyt että lopetan kesällä kun lapsi on 2.5-v. Oltiin hotellilomalla ja tarkoitus oli lopettaa sen jälkeen mutta yhtäkkiä tuli yllättävän iso inhotus ja ärsytys koko hommaan. Ilmoitin lapselle että tää oli nyt vika kerta. Se oli tosi hyvä hetki, sujui kivutta. Mutta oon superylpeä että jaksoin niin pitkään, mm. 5 rintatulehdusta vauvavuonna!
VastaaPoistaKiva kuulla että lopetus sujui mukavasti! Oot ollut kyllä sitkeä :)
Poista