maanantai 6. tammikuuta 2020

Olin silminnäkijänä, kun teräase vedettiin esiin keskellä rautatietunnelia


Torstai-iltana käväisin lähisalilla. Tämän vuosikymmenen eka kuntosalilla pyörähdys. Jo mennessä huomasi, että koulut eivät olleet alkaneet vielä joululoman jälkeen, sillä aseman nurkilla ja lähiostarilla pyöri ihan luvattoman paljon teinejä. On siellä niitä aina, mutta tuolloin heihin melkein törmäili.

Ja joo, tämä ei ole ehkä perinteisin blogiaiheeni, mutta haluan silti kertoa tämän.

Salilta pois tullessa, iltayhdeksän aikaan läheisen asematunnelin kohdilla vastaan käveli poikajoukko, teini-ikäisiä, aika lailla aikuisen kokoisia miehenalkuja. Heidän seassaan yksi heitä ehkä jokusen vuoden nuoremman oloinen pellavapää. Hän erottui porukasta kantasuomalaisen ulkonäkönsä vuoksi.

Yhtäkkiä tämä blondi iskettiin katuun. Hervoton naureskelu jatkui porukassa, ei uhrin osaan joutuneella tietenkään. Hän huusi ja pyysi lopettamaan, muut nauroivat. Jähmetyin. Katsoin nopeasti ympärilleni, huomaako kukaan muu? Joitakin käveli ohi, mutta eivät oikeasti huomanneet, ehkä kaikenlaiseen älämölöön on niin totuttu, ettei kauhua erota siitä?

Olin huutamassa, että lopettakaa, sillä olin ihan vieressä vielä. Mutta sitten esiin kaivettiin iso veitsi. Paniikki. Tyrkkääjä alkoi sohia sillä uhriaan, edelleen mielipuolisen omahyväisesti naureskellen. Miten voi naurattaa tuossa tilanteessa?! Ilmeisesti hän kiusasi vain, tahtoi ehkä enemmänkin tehdä henkistä pahaa, alistaa toista, pelotella, osoittaa mahtinsa, tehdä naurunalaiseksi? Aivan sairaalla tavalla.

Ensin ajattelin, että menen väliin. Sitten, että otan kuvan todisteeksi poliisille. Oikeasti en uskaltanut mitään. Vaikka asiasta voi kirjoittaa näinkin pitkästi, niin oikeasti se oli vain pari todella nopeaa sekuntia. Ainakin puolisen tusinaa aikuisen kokoisia teinipoikia kaikkivoipaisella tuulella teräaseen kanssa heiluen.


Itsesuojeluvaisto vai sankarin viitta?


Itsesuojeluvaisto heräsi. Omat lapset tulivat mieleen, ja lähdin paniikkitärinöissä kotia päin. Soitin poliisille. En tiedä, miten homma jatkui, mutta todennäköisesti mitään "suurempaa" ei tapahtunut, ja nuo teinirikolliset hävisivät kuin pieru saharaan. Ainakaan uutisissa ei kerrottu, että ketään olisi puukoteltu, samana iltana oli poliisioperaatio toisella puolella Vantaata ja siitä kyllä uutisoitiin.

Alkuun soimasin itseäni, miksi en tehnyt enempää. Kauhea tuska sen pojan puolesta, jolle tehtiin pahaa. Ihan järkyttävää.

Lopulta kuitenkin ajattelen, että oli järkevin valinta poistua paikalta. Vaikka se ei tuntunutkaan hyvältä, ei edelleenkään tunnu. Ei minulla olisi ollut mitään mahdollisuutta puolustautua sitä joukkoa vastaan. Tilanne olisi voinut käydä vielä likaisemmaksi.

Paikalllisessa facebook-ryhmässä kerroin tapahtuneesta, jos vaikka tuon uhriksi joutuneen pojan vanhemmat olisivat kuulolla. Heitä ei löytynyt, mutta monenlaista muuta kommenttia kyllä.

Joku olisi kuulemma mennyt ja edes purrut veitsimiestä, koska oikeudentaju. Ihanko oikeasti? Epäilen aika suuresti (ja mietin, olikohan kommentoijan lääkitys kunnossa...). Kaukaa on helppo uhkua rohkeutta ja omaa hyvyyttään. Pahan paikan tullen? Yhtäkkiä oma henkikin on kallis ja arvokas ja kotiin juostaan itku kurkussa, ilman että jäädään provosoimaan ketään.


Älä sano ääneen, tai muutut rasistiksi


En otsikkoon kirjoittanut, että "nuori maahanmuuttajamies heilui teräaseen kanssa". Koska en uskaltanut. Tänne, tavallisen tekstin sekaan se on helpompi kirjoittaa, sillä tänne se uppoaa sekaan eri lailla. Suurin osa ei lue tänne saakka, mielenkiinto on jo herpaantunut aikoja sitten. On muutenkin aika "rajua" kirjoittaa ajatuksia tällaisesta aiheesta.

Jos sen mainitsee otsikossa, on varmasti oikea vanhanliiton rasisti, semmoinen voissa paistettu. Jos edes ajattelee olevansaa huolestunut, on myös rasisti. Joko olet hiljaa, tai samaa mieltä, tai sitten se rasisti.

Kyllä, kyllähän kantasuomalaisetkin raiskaavat, pahoinpitelevät ja varastavat. Ja kännissä tai aineissa kahta kauheammin. Niinhän se on. Ihan samaan tapaan, kuin maahanmuuttajataustankin takaa löytyy todella ihania, sydämellisiä, tavallisia ihmisiä.

Ei ole kysymys stereotypioista, ihmisryhmiin tai rotuun liittyvistä  ajatuksista, vaan rikostilastoista. Rikostilastoissa on prosentuaalisesti lähivuosina ollut vähän entisestä muuttunut edustus, ja se on se, joka huolestuttaa. Maahanmuuttajataustaisten tekemät rikokset.


Miksi huoli luo huolestuneelle rasistin leiman?


Facebook-keskustelussakaan en laittanut aluksi tietoa tekijän ulkonäköseikoista aloitukseen. Sitä kysyttiin ja pyydettiin lisäämään se aloitukseen, joten niin tein. Tavallaan ehkä odotinkin sitä, koska tottakai se ihmisiä mietityttää. Sen kysyminen tai kirjoittaminen ei kuitenkaan tee kenestäkään rasistia.

Tavallaanhan ulkoistin sen rasisti-kortin jollekin muulle. Vähän kuin Musta Pekka -korttipeliä pelattaessa (tai no, sen nimi on kuulemma nykyään vain Pekka-peli, mutta harvempi tunnistaa peliä sillä nimellä), kun joku toinen vetäisee kädestäsi Pekan. Silloin se on hänen huolensa ja sinut on ainakin hetkeksi pelastettu siltä.

Jos olisin kirjoittanut heti aloitukseen isolla, että nyt ovat lähi-idän edustajat olleet vauhdissa veitsen kanssa, olisin itse saanut sen Pekka-kortin. Nyt sen sai joku muu. Tosin tämän tekstin jälkeen se taitaa löytyä minulta taas, halusin tai en.

Luulen, että aika monella on samantyylisiä ajatuksia asiaan. Kuten ylempänä kirjoitin, voit valita; samaa mieltä, hiljaisuus tai rasisti. Hiljaisuus on yllättävän houkuttelevaa, mutta sinällään myös vaarallista.

Mutta tuo torstai. Koen tärkeäksi sen, että poliisille on mennyt tieto tapahtuneesta. Ihan vain edes sinne tilastojen koristukseksi, jotta ne olisivat mahdollisimman todenmukaiset.

Ei varsinaisesti voi sanoa, että tapahtunut herättää luottamusta tai turvallisuudentunnetta. Yksittäistapaus joo, mutta niitäkin on jo niin paljon, että heikompaa hirvittää.


Tällä ei ole tarkoitus ottaa kantaa siihen, kenellä on oikeus olla missäkin paikassa tai maassa ja kenen kanssa. Tämä on vain kirjoitus torstai-illasta ja huolesta ylipäätään.



Kuva Pixabay

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti