maanantai 3. helmikuuta 2020

Lastensuojelun sosiaalityöntekijä kävi meillä kylässä




Tänään meillä kävi sosiaalityöntekijä lastensuojelusta. Olin odottanut tätä päivää jo pari viikkoa. Jännityksellä. 



Tämän muutaman viikon ajan asia pyöri koko ajan mielessä. Instagramin storyissakin (@iloelolaura) oli itselläni välillä vähän hiljaisia päiviä, koska tuntui turhanpäiväiseltä kertoilla arkipäivän asioista, kun oikeasti ajatteli aika paljon tätä asiaa. Ja siitä ei halunnut puhua. Vielä.

Hassua, kuinka henkilökohtaiselta se tuntui. Minulle, joka jaan asioita kuukautisistanikeskenmenosta ja vaikka mistä muusta. Yllätyin vähän itsekin, kuinka halusin rauhassa miettiä ja odottaa, ilman että julistin asiaa kaikille.

Miksi meidän ovella sitten kolkutteli sosiaalityöntekijä? No, hän tuli juttelemaan minun ja mieheni kanssa mahdolllisesta sijaisvanhemmuudesta, vastaanottoperheeksi ryhtymisestä.

Asiasta on aina välillä puhuttu miehen kanssa koko yhdessäoloaikamme ajan, itselläni se on tavallaan jonkinlaisena haaveena ollut teini-ikäisestä lähtien. Tai siis se sijaisvanhemmuus, viimeisen vuoden aikana se on muuttanut muotoaan ajatukseksi vastaanottoperheenä toimimisesta. Eli siis lyhytaikaiset, kiireelliset sijoitukset pitkäaikaisten sijoitusten sijaan.


Miksi sosiaalityöntekijän käynti jännitti? Etenkin, kun olin hänet nähnyt jo info-tilaisuudessa aiemmin? Teorian tasolla ajattelin kyllä, että ei kai tässä nyt kummempaa, mutta silti tuo kohtaaminen jännitti. Entä jos vaikka vaikutettaisiin ihan vajailta! Kelvataanko me, entä jos sanotaan jotain tyhmää, entä jos vaikutetaan epävakailta, tai naiiveilta, vastuuttomilta?

Monet salireissut ja vaunupäikkärit ovat olleet syntyjen syvien pohdintaa lähiviikkoina asiaan liittyen. Onko meistä tai minusta siihen? Jakaa arkea vieraan lapsen kanssa. Hoitaa kuskaukset, yhteydenpito sosiaalityöntekijöihin ja biologisiin vanhempiin, havainnoida lasta. Avata oma syli ja sydän. Kiintyä. Kestää se, kun pieni lapsi lähtee eteenpäin, omaan kotiin tai seuraavan, pitkäaikaiseen kotiin.

Ja samalla kasvattaa myös omia muruja.

Miten meidän omat vauvahaaveet sitten? Aika näyttää. Este sijaisvanhemmuuden PRIDE-kurssille (Parents' Resources for Information Development Environment) osallistumiseen olisi raskaus, mutta sitähän ei täällä ole, joten nou hätä :D Myös pitkäaikaista sijaislasta odotellessa perhe sitoutuu tietyksi ajaksi odottamaan sijaislasta, jolloin omaa lasta ei yritetä. Lyhytaikaisissa sijoituksissa tämä menee eri lailla, työstä jäädään sitten äitiyslomalle.


Tervetuloa kurssille, sosiaalityöntekijä sanoi. Katsotaan siis, mitä tuleman pitää! Kurssi alkaa tässä kuussa, ja kestää koko kevään. Mielenkiintoisen kuuloinen prosessi, kotitehtävineen kaikkineen.

Vielä ei siis olla varsinaisesti päätetty tai luvattu, alammeko työhön vai emme, mutta..

Se varmasti selviää kevään aikana!

5 kommenttia:

  1. Se kurssi itsessään on jo sellainen että jokaisen pariskunnan pitäisi se käydä! Koskaan ennen ei ainakaan me oltu osattu puhua niin paljoa ja niin syvällä olevista asioista kuin kurssin aikana on puhuttu.. 👌🏼 Meillä kursissta on kulunut jo 8 vuotta ja kun nytvomatvmuksut on tässä välissä jo kasvatettu isommiksi nyt pitäisi ihan lähiaikoina jo jotain tapahtua. Me ollaan myös vastaanotto/kriisiperhe ja myös ns lomituslistoilla eli sijaisperheiden sijoitettujen lasten lomittajia. :)

    VastaaPoista
  2. Muistathan, että jos teistä sellainen tulee, niin tulee myös tiukka vaitiolovelvollisuus. Sen jälkeen ei enää voi kirjoitella, eikä jakaa aiheestaaiheesta mitään tai ainakin hyvin rajatusti.
    Blogiin siitä ei siis aiheita saa.

    Sijaisäiti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos huolenpidosta, vaitiolovelvollisuus on itselleni tuttu asia, olenhan muutenkin sosiaalialalta ja työskennellyt mm. lastensuojeluun liittyen.

      Lisäksi uskon, että kenelle tahansa tähdennetään asian tärkeyttä vielä Pride-kurssin aikana, varmasti teillekin, kerta sijaisäitinä toimit :)

      Sinällään myös hassu ajatus, että elämässä muutenkaan edettäisiin blogiaiheet edellä. Tietyistä asioista on joskus mukavaa jakaa jotain, mutta ei kukaan valitse vaikkapa työtään siksi, että siitä saa "blogiin aiheita".

      Jos asia blogimaailmassa kiinnostaa, kannattaa kurkata Koti Asemalla, sekä Karkkipurkki -blogeihin. Ovat vastaanottoperheitä, käsittelevät aihetta blogissa juurikin sen verran, kun siitä voi puhua. Lisäksi muutenkin ovat hyviä blogeja, suosittelen! :) Iloa päivääsi!

      https://www.karkkipurkki.com/2020/01/30/voiko-paivystysperhe-lomailla/
      https://blogit.meillakotona.fi/kotiasemalla/?s=vastaanottoperhe

      Poista
  3. Kuulostaa mahtavalta! Olen seurannut yhtä vastaanottoperhettä etäältä ja on todella tärkeää ja palkitsevaa työtä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miekin olen seuraillut muutamaa, ja toisinaan törmäillytkin muutamaan vastaanottoperheeseen :)

      Poista