Esikoisen ja seuraavan lapsemme välillä on ikäeroa kaksi vuotta ja kuukausi päälle. Noin kahden vuoden ikäero oli toivomuksissa tälläkin kertaa, ja se olisi toteutunut ilman keskenmenoa. Sen sijaan ikäeroksi tulee kolme vuotta.
Aika tarkalleen se kolme vuotta on tosiaan tulossa ikäeroksi. Jotenkin aika jännää, että minkälainen kokoonpano tästä muodostuu etenkin vauvan ja kolmevuotiaan kohdalla.
Kahden vuoden ikäero oli, ja on meillä edelleen ollut tosi helppo. Varmasti osaltaan myös luonnekysymys, että kuka lapsi omaa minkäkin luonteen.
Esikoisella ei tullut seuraavan lapsen syntymästä huomattavaa mustasukkaisuutta, kiukkuisuutta, taantumaa tai muuta. Toki hän edelleen kaipasi ja sai oman huomionsa. Siskoa oli kiva hoitaa ja halitella. JA paljolti ehkä on vaikuttanut sekin, että vauvavuosi oli tosi helppo ja ihana, joten konkreettisestikaan vauva ei vienyt esikoiselta äitiä tai isää.
Kaksivuotias oli ollut jo pitempään kuiva, puhui valtavasti, liikkui omilla jaloillaan, söi itse, viihtyi myös omissa leikeissään ja muuta kätevää.
Kun lapset olivat 1-&3-vuotiaat, yhteiset leikit alkoivat pikkuhiljaa jo sujumaan. Toki alussa pienempi oli seurailija, mutta kuitenkin yritti sinnikkäästi leikkiä siskon kanssa, ja iän karttuessa pääsikin jo hyvin mukaan. Edelleen sanoisin, että kahden vuodden ikäero on ollut ihanan toimiva heillä. Ovat mukavat kaverukset, ja tietenkin myös riitapukarit aika ajoin.
Kolmen vuoden ikäero, helpompaa vai haastavampaa?
Sitten tuo kolme vuotta ikäerona. Siitä en tiedä vielä käytännössä mitään. Onhan se sillä tapaa helppoa, että kolmevuotias on vuoden vanhempi ja kasvaneempi kuin kaksivuotias. Osaa enemmän, meneminen ja tekeminen on helpompaa. Samalla myös kuitenkin kolmevuotias on uhmaikäinen, harjoittelee omaa tahtomistaan ja on itsekin välillä vähän hukassa sen kanssa, mitä tahtoo ja mitä ei.
Kolmevuotias on myös sen kolmen vuoden ajan tottunut olemaan perheen pienin. Saamaan ns. pienimmälle kuuluvaa huomiota. Mietinkin, että kolmevuotiaalle voi vauvan syntyminen olla jopa suurempi mullistus kuin kaksivuotiaalle? Hänen asemansa tavallaan syrjäytetään. Onkohan mustasukkaisuutta vauvaa kohtaan ilmassa tällä kertaa?
Vaikka eihän sitä voi tietää, mutuiluahan tämä on. Ja onhan taas esikoiselle sinällään ollut iso mullistus, ainoasta lapsesta siirtyminen siihen, että vanhemmat pitää jakaa jonkun toisen kanssa. Toinen lapsemme taas on tottunut jakamaan vanhemmat jo alusta asti, niin siltä saralta mietittynä vauvan syntymä ei ole niin valtava elämänmuutos.
Ihanaa, kun vauva syntyy. Ja myös positiivisesti jännää, mitä kaikkea lapsiluvun kasvaminen tuo tullessaan!
Kokemuksia eri ikäeroista samassa perheessä? Minkälaisia huomioita olette tehneet?
Kurkkaa myös
Tulehan mukaan myös Instagramiin, sieltä löytyy arki!
Ihan eri mieltä vaikka kokemusta ei oo 😂 2v on raskainta mitä tiedän. 3v on jo helppo! Ja siis miksi olisi suurempi asia 3veelle kuin 2veelle?
VastaaPoistaAijaa :D Meillä 2v on molemmilla ollut suht helppo ikä, kolmevuotiaana taas enemmän uhmaa ja omaa tahtoa :) Siinä varmaan syyt, plus tosiaan se, että kolmevuotias on saanut olla vuoden pitempään se perheen "vauva", koska on nuorin, vaikka toki me ei häntä vauvana kohdellakaan :)
PoistaMeillä pian 5 v täyttävällä pojalla on valtavaa uhmaa ja rajojen hakemista. Hän käyttäytyy väkivaltaisesti ja heittelee tavaroita, repii kaikki lakanat ja patjan sängystään jne. Hän syyttää pian 9 kk ikäistä pikkusiskoa, että hänelle ei riitä aikaa. Välissä vielä pian 3 v täyttävä sisko ja sitten vielä erityistarpeinen 8 v veli (Aspergerin piirteitä ja adhd). Aikamoista showta kyllä välillä. Itse pitäisi pysyä aikuisena, mutta kun vauva huutaa, 5 v potkii ja lyö ja osuu kipeästi joko vanhempaan tai sisarukseen, niin äidin päässä kilahtaa. Tuntuu että kaikki puhe menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, eikä kyllä huutokaan auta. En tiedä mitä pitäisi tehdä/sanoa. =(
PoistaVoi että, kuulostaa kyllä hankalalta ja stressaavalta tilanteelta! Voimia arkeen!
PoistaJoo kyllä myös ihan eri mieltä vaikka kokemusta ei oo. �� 2 vuotta ihan kamala ikäero, silti jo kolmas tulossa samalla erolla! Voi hurja tuota pienen kiukkua ja esikoisen kanssa koko ajan toistensa kimpussa. Ei mitään tietoa yhteisestä leikistä, ainoastaan riehuminen sujuu yhdessä sulassa sovussa, eli esim sohvalla pomppiminen, voi apua, vauva syntynee ensi kuussa. Tosi paljon siis lasten persoonasta kiinni. Kiva että teillä on mennyt hyvin ja tsemppiä myös kolmannen kanssa!
VastaaPoistaTuohon ylempään jo vähän vastasinkin, meillä tosiaan on ollut molemmilla lapsilla 2v tavallaan ehkä helpompi ikä kuin 3v :)
PoistaKiitos, ja tsemppiä sinnekin!:)
Meillä on lasten välillä ikäeroa hiukan vajaa 3,5 vuotta. Miusta se oli mahtava ikäero just meidän tyypeille. Isompi oli jo sen verran iso ja omatoiminen, että ei tarvinnut apua ihan kaikessa, ja asiat pystyi keskustelemaan. Meneminen ja tuleminen oli helppoa, koska isompi pystyi jo vähän joustamaan ruoka/päiväuniajoista ja pienempi hillui vauvana mukana. Jä tosi hyvät muistot! Isompana yhteiset leikit ja hommat alkoivat tosi varhain, ja isommasta on ollut iso apu pienemmän viihdyttäjänä, auttajana ja mallina olemisessa.
VastaaPoistaSe on kyllä totta, että meilläkin pystyy nyt enemmän joustamaan aikataulullisesti, kun ikää on enemmän. :)
Poista