Tämä vuosi alkoi meillä hieman erilaisissa merkeissä, nimittäin perhepäivähoitajana. Sinälläänhän ei mitenkään radikaali ratkaisu, olenhan kotona edelleen lastemme kanssa, mutta varsinaisesti suunnitelmissa tämä ei ollut.
Tuttujen perheessä oltiin hoitopaikkaa vailla, ja minultakin asiaa kyseltiin. Ensin olin sitä mieltä, ettei se käytännön asioiden vuoksi olisi välttämättä sujuvin kuvio. Jäin kuitenkin pohtimaan asiaa, ja se alkoikin tuntua hyvältä vaihtoehdolta. Tammikuun alussa sitten jo aloiteltiin, aika nopealla aikataululla loppujen lopuksi :)
Tässä onkin nyt eletty vähän uudenlaista arkea jo kolme kuukautta. Aika on mennyt kyllä hurjan nopsaa. Ja tavallaanhan tämä on sitä samaa arkea kuin ennenkin, eli kotoilua, eskaria, kerhoa, muskaria, puistoja, kavereita, leikkejä, lautapelailua ja muuta mukavaa. Sillä eroituksella toki, että kotona on joukkoa vähän aiempaa enemmän.
Päivät menevät omalla painollaan. Toki itsellänikin puuhaa on enemmän kuin pelkkien omien lasteni kanssa, mutta tavallaan voisi myös sanoa, että saan enemmän aikaan asioita. Tuohan tämä arki tiettyä ryhdikkyyttä päiviin ja tekemisiin. Päivät ovat täysiä, mutta hyviä, mielekkäitä.
Paperihommia sen sijaan alkuun oli enemmän kuin kiitettävästi, se yllätti kyllä. Olin toki tiennytkin, että jonkin verran säätämistä on luvassa yksityisenä perhepäivähoitajana toimiessa, mutta kaikkea sitä olikin! Ja toki osaa noista sitten päivitetään aina välillä. Y-tunnus, ennakkoperintärekisteri, veroilmoitus, Varda, hoitosopimukset, ilmoitus lapsiryhmästä, vaitiolositoumus, vastuuvakuutus, liite Kelalle tukia varten, omavalvontasuunnitelma, turvallisuussuunnitelma ja varhaiskasvatussuunnitelma. Ja varmaan olen jo jotain tästä listasta unohtanutkin, suurin osa näistä kun tuli tehtyä heti alkuun. Myös kaupungin työntekijä kävi meillä kotikäynnillä alkuun.