Vauvan syntymästä on kolmisen viikkoa. Ollaan ihmetelty ja ihasteltu vauvaa, opeteltu vauvan vessarytmiä ja iloittu vauvan innokkaista isosiskoista. Ja arkikin on jo ehtinyt alkaa.
Myös oman kroppani palautumista olen tässä synnytyksen jälkeen mietiskellyt. Kylläpä keho tekikin ison ja hienon työn, ensin koko raskaus ja sitten vielä synnytys, joka ei ollut kropalle kevyin setti. Raskaudesta palautumiseen menee vielä aikaa, koska se tarkottaa paljon muutakin, kun vain raskauskiloja. Tässä kohtaa voi kuitenkin puhua synnytyksestä palautumisesta.
Jälkisupistukset ja alapääjutut
Jälkisupistukset. Ne on mun mielestä kyllä niin ankeita, sitä on juuri saanut vauvan syliin ja voi huoahtaa. Ja sitten onkin vielä jälkisupistukset ilona useamman päivän. Ensimmäisen synnytyksen jälkeen mulla ei ollut jälkisupistuksia, toisesta ja tästä viimeisimmästä oli. Usemman päivän niitä oli, varmaan lähemmäs viikon ajan.
Tällä kertaa käytin apuna jälkisupistuksiin eteerisiä öljyjä (Young Livingin). Vessakäynnin yhteydessä aina laitoin alavatsalle ja alaselälle. Ensin en oikein osannut sanoa, auttoiko mulla vai ei, mutta sitten kun en joka kerta tullutkaan laittaneeksi, niin eron huomasi kyllä. Suosittelen isosti! Ohjeet löytyvät Öljytien sivuilta, täältä.
Myös alapään palautumisen tukena olen käyttänyt öljyjä. Jokaisen vessakäynnin yhteydessä alapesu, siteen vaihto ja eteeriset öljyt kuismaöljyyn laimennettuna alapäälle. Ah, se tunne kun synnytyksen jälkeen saa kaikenmaailman turvotuksia ja jomotuksia rauhoittavat öljyt laitettua. Ihan parasta. Nämä mulla oli käytössä myös edellisen synnytyksen jälkeen.
Mitään isompaa mulle ei onneksi tullut, mutta myös saamaani nirhaumaa hoidin näin. En kyllä vaihtaisi Young Livingin eteerisiä öljyjä enää mihinkään. Ohjeet alapään öljyilyyn myöskin Öljytien sivuilta, täältä.
(Ja ei, en ajattele, että nämä ovat millään tapaa itseeni liittyen intiimejä asioita. Alapään palautuminen nyt vaan ylipäätään liittyy synnyttämiseen.)
 |
| Vauva kävi osteopaatilla, otti rennosti koko reissun :) |
Osteopaattireissu palautumisen tukena
Tätä edeltävä synnytykseni oli nopeampi, ja synnytyksestä palautuminenkin tuntui erilaiselta. Tai oikeastaan kropassa tuntui silloin aika heti, ettei olisi mitään tehnytkään, niin tavallinen olo oli. Tällä kertaa lantio tuntui alkuun oudolta, ja esimerkiksi naksui, kun sängyssä vaihtoi nukkuma-asentoa. Ja asentoa piti vaihtaa usein, kun mikään asento ei tuntunut tarpeeksi rennolta ollakseen hyvä. Ja vaikka alapää on tuntunut koko ajan ihan ookoolta, niin istumaluut kipeytyivät alkuun.
Esimerkiksi kun käytiin vauvan lääkärintarkastuksessa sairaalassa (eli sama tarkastus, joka vauvoille tehdään sairaalasynnytyksissä ennen kotiin lähtöä), niin auton penkillä istuminen tuntui jälkeenpäin lantiossa jomotuksena.
Mulla oli vauvalle varattuna aika osteopaatille, vaikka vauvan syntymäajankohdasta ei ollutkaan tietoa. Mutta aika hyvin se aika sitten osui, vauva oli yhdeksän päivän ikäinen kun käytiin osteopaatilla.
Vauvalla ei ollut mitään isompia jumeja, näin olin ajatellutkin olevan. Pikkujumeja vain. Tavallaan kai synnytys oli vauvalle kuitenkin suhteellisen sujuva kokemus.
Samalla ehdittiin hoitamaan myös minua. Osteopaatti totesikin, että mulle synnytys taisikin olla vähän rankempi. Jep. Ennen tuota käyntiä tuntuikin, että lantio on jollain tapaa huonosti synnytyksen jäljiltä, kuten ylempänä mainitsinkin. Sitä sitten hoideltiin, ja oikeastaan jo käynnin lopuksi selkä ja lantio tuntui paremmalta, eikä sen jälkeen ole kolotellut.
Katsotaan, miten kropan olot tästä kehkeytyvät, tarvitseeko mennä vielä toisen kerran. Nyt on ainakin tuolta osin hyvä olo kropassa. Ihanaa, kun myös palautumiseen voi saada apuja.
Maidonkerääjä ja imetysjumit
Tällä(kin) kertaa imetys lähti tosi hyvin käyntiin. Maitoa oikeastaan tuli jo ennen vauvan syntymää. Vauva puolestaan oli heti synnyttyään aika tarmokas tyyppi maitoasioissa, ja saikin maitotippoja irti jo ekana päivänään. Hassua, miten ihmislapsi on niin taidokkaasti luotu, että se tuollaistakin osaa ihan opettamatta.
Muutaman päivän päästä maito nousi kunnolla. Tälle kierrokselle ostin alipaineella toimivan maidonkerääjän, joka on kyllä nyt jo osoittautunut tosi käteväksi. Helpottaa, kun saa tyhjennettyä toista rintaa samalla kun imettää toisesta, niin maito ei pääse pakkautumaan rintoihin. Hintaa tuolla taisi olla viisitoista euroa, eli ei paha ollenkaan.
Kivan imetysjumin olen saanut tällä kertaa. Niska ja hartia ovat olleet tosi kipeät, tosin onneksi jo parempaan päin. Aiemmista vauvoista en ole saanut itseäni näin jumiin, kieltämättä kivun määrä vähän ylllätti. Pahimpia jumeja kävin jo pari kertaa hierojalla helpottamassa.
Arki kolmilapsisena perheenä
Kolme lasta, aika ihanaa! Varmaan tovi vielä menee, että lähtemiset ja menemiset alkavat sujumaan rutiinilla. Tässä kohtaa, jos olen keskenäni lähdössä lasten kanssa ovesta ulos, tuntuu aikaa kuluvan ihan kiitettävästi ennenkuin ollaan kaikki valmiina lähtöön. Mutta ihanaa on, että tätä vauvavuotta ei tarvite viettää kerrostalossa, vaan isommat voivat mennä ulos odottamaan, kun ovat pukeneet. Eikä tarvitse ahtautua hissiin rattaiden kanssa.
Onneksi aikaa on löytynyt ihan hyvin myös isommille lapsille, vauva kuitenkin nukkuu vielä aika paljon. Tässä kohtaa elämää hänen hereilläolonsa on kerralla noin tunnin luokkaa, ja sitten taas unille. Imetys, vessahommat, seurustelu, nukkumaan.
Päiväunet on makoisia sylissä tai rengasliinassa, mutta nyt vauva on nukkunut hyviä unia myös vaunukopassa sisällä. Yöunissakin on tavallaan jo rytmiä, mutta oma unensaantini ei ole ollut vielä parasta. (Ja ainakin itse huomaan sen myös tämän postauksen tönkköisyydestä. Ei ajatukset taivu ihan tavalliseen tapaan tekstiksi asti, aivokapasiteetti ei tunnu riittävän :D.) Uskon sen paranevan tästä pikkuhiljaa. Vauva kainalossa olen edellisetkin vauvavuodet nukkunut ihan mukavasti.
Onneksi vauvavuotta on vielä paljon jäljellä, ja iltaisin isompien käydessä nukkumaan voi keskittyä nuuhkuttelemaan tuota pienintä, joka on hetken vain pieni.
Vauvajuttuja ja muuta mukavaa löytyy myös Instagramin puolelta
@iloelolaura , tule sinne!
