Reposaaren linnakepuisto Porissa

Heippa pitkästä aikaa! 

Ollaanpa taas melkoisen lämpimistä kesäsäistä saatu nautiskella alkukesän ajan :)

Tämän kesän Porin reissulla kurkattiin meille uusi paikka, Reposaaren linnakepuisto. Lapsen mielipide linnakepuistoon ajellessa oli aika hyvä: "Jeee! Rakastan Suomen historiaa!". Saattoi olla osuutta sillä, kun juteltiin sotilaista ja sodasta. Jännittäväähän se onkin.

Reposaaren linnakepuisto on 1930-luvulla rakennettu rannikkopuolustusjärjestelmä, jonka tarkoitus oli suojata Porin satamaa. Talvisodan aikana sieltä onkin tiputettu yksi pommikone ja häiritty useampaa.

Linnakepuisto toimii nykyään virkistysalueena, ja sinne pääsee vapaasti seikkailemaan. Meillä lapset olivat todella innoissaan etenkin juoksuhaudoista ja jättimäisestä tähystystornista. Oli muuten oikeasti korkea, eikä mikään pikkuinen kuten lintutornit. Lisäksi Reposaaren linnakepuistosta löytyy pari korsua, tulenjohtoasema ja ammusvarasto.

Täällä varmasti käydään toistekin, suositus meiltä!

Parkkipaikka on sisäänkäyntikyltin vieressä. Muutama pöytä ja penkit evästelyyn löytyy parkin lähistöltä, merimaisemissa. Maasto on ihanaa mäntymetsää ja juoksuhautoja ja polkuja pitkin pääsee eteenpäin. Rattailla maastossa ei pääse, mutta linnakepuisto on melko kompakti, pienimmät menee kantorepussa tai esimerkiksi meillä taapero välillä käveli, välillä oli sylissä. 

Jos yöpaikkaa on vailla, lähistöltä löytyy Siikaranta Camping, jonka leirintämökissä ollaan muutama kerta yövytty.

Vauvan 65 reissuyötä

Meillä on täällä ihan hippusta vaille yksivuotias pikkutyyppi. Ollaan sekalaisella kokoonpanolla reissattu vauva kainalossa monessa paikkaa. Telttaretkiä, yökyläilyjä, mökkeilyä ja muuta kivaa.

Heitettiin vitsinä tavoitteeksi 73 reissuyötä vauvavuoden aikana, joka olisi ollut 20% vauvavuodesta. Vähän jäi uupumaan, päästiin lukuun 65. Ei paha, vai mitä sanot? 

Sen sijaan ilman äitiä vauva ei ole yökyläillyt missään, siitä ja sen vierestä täällä kirjoitinkin hetki sitten.

Kesällä tuli reissuöitä paaaljon, kun oli kesälomaa ja isyyslomaa ja siksi kiva tehdä pikkureissuja. Kesällä muutenkin meneminen ja tekeminen on niin helppoa, kun on lämmintä, voi olla ulkona eikä ulkovaatteita tarvita kummemin. Tai ainakin menneenä kesänä säät kyllä suosi retkeilyäkin ajatellen. Alkukesän reissukuulumiset löytyvät täältä.

Reissunukutus syksyn pimeässä, makuupussin lämmössä :)

Telttailun korkkaaminen vauvan kanssa vähän ennalta jännitti, mutta vauvan mielestä se ei tainnut olla sen kummempi yöpaikka kuin muutkaan reissupaikat. Ja toki sekin vaikuttaa, että nukutan vauvan reissuissa aina rattaisiin, ja rattaathan ovat tutut hänelle.

 

Nyt reissaaminen on hurjasti vähentynyt taas syksyn ja arjen tullen. Ihan mukavaa olla kotonakin, arki on kuitenkin kivan vaihtelevaa. Mutta täytyy kyllä sanoa, että melkoinen reissuvauva meillä! 

Kurkkaa myös 

Pliis nuku kahdet päikkärit

Vauvaan rakastuminen ja oksitosiinihuurut

Eikö pikkulapsiaika käy kateeksi?

Öuddenin Satupolku Raaseporissa

Yhdellä kesälomareissuista kävimme telttailemassa Raaseporissa. Itseä viehättää etenkin Tammisaari, koska asuimme siellä vajaan vuoden ajan esikoisen ollessa pieni. On kiva palata sen ajan muistoihin, ja samalla katsella paikkoja myös turistin silmin. Yleensä samalla tulee kurkattua myös jotain uutta.

Tällä kertaa yhdistettiin reissuun myös käynti Satupolulla Öuddenin arboretumin liepeillä. Satupolulle huristellaan Tammisaaresta Skåldon lossilla, joka jo itsessään oli jännää lasten mielestä. Lossi kulkee 20min välein, mutta lämpiminä kesälomapäivinä voi olla ruuhkaa, jolloin jonoa puretaan nonstopina, lossikuskin lounastaukoa lukuunottamatta. 

Tie Satupolulle vie leirintäalueen läpi. Näin kesällä oli kiva katsella, kuinka paljon elämää ja asuntoautoja alueella oli. Kunnon karavaanarikylä!

Satupolku alkaa puisista Satupolku- ja Sagostigen-kylteistä. Puisia satuhahmoja on ripoteltu ympäri polkua, niitä on kiva bongailla. Leveä lankkupolku kulkee pienen lammen ympäri. Sitä pitkin pääsee näkövammaisten puutarhaan. 

Reitti jatkuu kapeampana polkuna puutarhan läpi. Sielläkin kannattaa seikkailla, lisää satuhahmoja ja hassu gorilla-keinu löytyy sieltä suunnasta. Satupolku päättyy ylämäen jälkeen tiehen ja porttiin.  

Onpa kiva, kun on tehty luontopolku lapsia ajatellen! Satupolun jaksaa kävellä myös pikkujaloin, ja näkövammaisten puutarhalle asti pääsee rattaillakin lankkupolkua pitkin.

Öuddenin Satupolku löytyy osoitteesta Fåfängoudden 10, 10600 Raasepori. (Google antaa osoitteeksi Fåfängontie 216, mutta se osoite vie polun loppupäähän)

Tammisaaren vanhan kaupungin lisäksi muita käymisen arvoisia on Ramsholmenin luonnonpuisto, Dagmarin lähde ja Punavankien muistomerkki. Punaisten ja valkoisten sodan aikaan Tammisaaressa on ollut vankileiri punaisten sotavangeille. Vankileirillä kuoli 3200 vankia, ja joukkohaudan kohdalla on nykyään muistomerkki. Muistomerkin laatoissa on noin kolmetuhatta nimetä mainittua uhria. Paikka vetää hiljaiseksi. 

Lapsiperheen budjettimatkailua Porissa

 

Kirjoitinkin jo kesälistassa, kuinka kesälomamenojen ei tarvitse olla niitä eniten rahaa syöviä ollakseen mielekkäitä ja ihania kesämuistoja. 

Meidän viikonloppureissu Porissa maksoi bensojen ja leirintämökin verran. Harrastamme usein budjettimatkailua, joko telttaillen tai leirintämökeissä omin lakanoin majoittuen.

Leirintämökkien varustetasohan on ns. vaatimaton, mutta se ei menoa haittaa. Ei varmaan koskaan vielä olla muutenkaan menty majapaikkaan kuin vasta illalla, vaikka useimmin vuokra-aika alkaakin jostain kello 14 eteenpäin. Eli käytännössä menemme vain nukkumaan, ja toki paikan päällä tulee syötyä myös aamupala.

Pelle Hermannin puistosta otetut kuvat jäivät aika vähäisiksi :D

Meidän Porin visiitin motiivi oli ystäväperheen näkeminen, mutta reissuun löytyi muitakin mukavia juttuja. Päivä Pelle Hermannin leikkipuistossa Kirjurinluodolla oli lasten mieleen, iso puisto jossa on useita eri leikkivälinekokonaisuuksia, vessat, kahvila, ranta ja kotieläimiä. Kuvia ei kylläkään tullut otettua kun oli muuta puuhaa.

Samaan viikonloppuun käytiin myös Yyterissä ja kurkkaamassa Kallon majakka. Lapset olivatkin ekaa kertaa Yyterissä, eivätkä olisi halunneet sieltä lähteä, merivesikin oli superlämmintä!

Ei hassummat nukutusnäkymät :)

Potta pienimmälle kulkee aina mukana.

Siikaranta Campingin leikkipaikka. Keinut selän takana :)

Tällä kertaa majoituttiin Porissa Siikaranta Campingissa, ensimmäistä kertaa. Oli hellepäivä, ja onneksi oltiin puhelinvarauksessa valittu mökkerö joka on lähinnä merta! Mereltä tuuli ihanaa vilvoittavaa ilmaa, ja siinä sitten mökin rappusilla nukutin vauvankin yöunille, ensiksi rattaisiin, itse katsellen rannan kallioita ja aaltoja. Tämä merta lähimpänä oleva mökki oli 70€/yö, muut leirintämökit 65€/yö.

Mökissä oli kerrossänky ja parisänky, ihanan paljon lattiatilaa ja täysikokonen ruokapöytä. Keittonurkkauksesta löytyi jääkaappi, keittolevy, vähän astioita ja vesisäiliö, johon voi hakea juomavettä. Kaikkien leirintäalueiden edullisimmat leirintämökit eivät ole näin tilavia tai astioilla ja keittomahdollisuudella siunattuja. 

Vessa, suihkut, leikkipaikka, grillikatos ja muut löytyivät läheltä. 

Suositus Siikaranta Campingille, me viihdyttiin! Tervemenoa Poriin!

Vauvan eka telttayö

Juhannusreissulle valikoitui yöpaikaksi teltta, joten vauvakin pääsi ensimmäistä kertaa telttailemaan. Kaksi telttayötä hänellä on nyt takanapäin, ja ehkä jokunen vielä tälle kesälle edessä?

Meillä vauva, kuten isommat lapsetkin ovat melko tottuneita reissaajia. Yleensä nukkuminen onnistuu missä vain, vaikka toki uusissa paikoissa on aina vähän jännempää se nukkumaanmeno.

Vauvan nukahtamiseen vieraat paikat vaikuttavat eniten. Ensimmäisen lapsen kohdalla vielä reissussakin yritin nukutella vauvaa sänkyyn imettäen kuten kotona  Onnistui todella vaihdellen, ja yleensä yritykseen meni tuhottomasti aikaa ja hermot. 

Muistan myös tällaisia nukutusyrityksiä teltassa. Sen jälkeen onkin siirretty reissunukutukset pienimmillä ihmisillä rattaisiin . Toimii telttaretkilläkin! Vaikka rattaita ei tarvitsisi muuhun, niin se nukuttaminen on iso tekijä ja vapauttaa oman illan muuhun toimintaan. 

Näin tehtiin tälläkin kertaa. Iltaimetys sylissä, josta rattaisiin. Ja vauva se nukkua posotti hienosti teltassakin! Hän nukkui omassa äitiyspakkauksen makuupussissaan ja minä omassani. Omassa makuupussissani käänsin vetoketjupuolen vauvaa kohden, että yöimetykset sujuivat näppärästi.

Iltanukutus tapahtuu reissussa aina rattaisiin.

Ihana, kainalossa tuhiseva vauva.

Aamulla me oltiin vauvan kanssa ekoina hereillä, kuunneltiin muiden unituhinaa ja lintujen laulua. Ihana kesä ja sen tuomat mahdollisuudet vauvankin kanssa! Toivotan reissumieltä muillekin, lastenkin kanssa voi tehdä monenlaista.

Kurkkaa myös

Helppoa telttailua lasten kanssa

38 yötä reissussa - Vauvan nukkuminen koko perheen yökyläreissuilla

 

Ah kesä ja yökyläreissut! Tai no who am I kidding, yökyläillään me kyllä talvikaudellakin, kesällä vaan kaikki on helpompaa, yökyläilykin lasten kanssa.

Meidän vauva, tämä kolmonen, on tottunut aika alusta asti perheen yhteisiin yökyläilyihin. En nyt muista tarkkaan, minkä ikäinen hän oli kun ekan kerran oltiin, mutta yleensä ollaan jossain yökylässä kerran-pari kuussa. Ja nyt kesällä toki vähän ahkerammin, kun mökkikausi on täällä. 

Ja toki telttayötkin ovat tavallaan yökyläilyyn verrattavissa lapsiperheessä, koska nekin luovat vähän säätöä tuttuihin unirutiineihin ihan jo nukkumispaikan js valoisuuden suhteen.

Laskekelin kalenterista, että vauvan elinaikana eli 8kk ajanjaksolla yökyläöitä on kertynyt 38 kappaletta. Vauva on kyllä hyvä reissaamaan! Tottumusta vai luontaista lahjakkuutta? Mene ja tiedä 😁 

En tiedä muiden reissaamisista, mutta ajattelen hänellä olevan aika hyvä määrä näitä reissuöitä, tai ei ainakaan sieltä vähemmästä päästä ole nämä.

Vauvan nukutus reissuilla

Nyt on jo kuukauden-parin ajan reissuissa toiminut aika hyvin iltanukutukset: imetys sylissä, josta sitten vauva siirtyy makuupussissaan rattaisiin ekalle unipätkälleen. Siitä taas sitten sänkyyn mun kainaloon myöhemmin. Ihanan toimivaa tällä hetkellä.

Toki ihan vaan ikäkin helpottaa moneen; vauva on jo 8kk, lähempänä yhden vuoden ikää kuin syntymäänsä. 

Vauvavuoden alkuun meillä oli reissuissa mukana pehmeä koppa, jossa vauva nukkui päiväunia sisälläkin. Se oli hänelle tuttu, ja siinä unetti ihan hyvin, vaikkakin toki lyhyemmin kuin kotona. Reissussa vauva kaipasi heijaamista kotioloja enemmän. Yöuninukutus tapahtui tuolloin reissussakin kainaloon. Silloin oli se helppoa, että pikkuvauvana juurikaan mitkään äänet (siskojen riehuminen..) eivät haitanneet nukkumistakaan.

Sitten joskus lopputalvesta oli taas villi kausi, jolloin päikkärit reissussa rattaissa onnistuivat hyvin, mutta yöunille nukutus takkusi. Se oli vähän hapottavaa, mutta itseä auttaa, kun tavallaan henkisesti luovuttaa: en mahda asialle mitään, teen minkä voin, jos ei nyt nukuta niin kokeillaan vähän myöhemmin uudestaan. Talvella yhdellä reissulla vauva katseli sitteristä iltamyöhällä kun aikuiset saunoivat. Joskus se "oma aika" on siis vähän erilaista :D 

Vain yksi vanhempi mukana

Olen monesti myös lasten kanssa reissussa ilman miestä. Se vähän haastaa yöunille nukkumista, koska kaikkien näiden kolmen lapsemme nukkumaanmenoaika on suht samaan aikaan. Mutta eipä siinä oikein voi kuin porrastaa nukkumaanmenoa. Jos vauva on tavallisessa rytmissään (eikä autoilupäivien villimmissä rytmeissä), nukutan ensin vauvaa sylissä ja siirrän siitä sinne rattaisiin. Sitten on isompien vuoro. 

Rattaat ovat siitäkin kätevät, koska isompien nukkumaanmeno on äänekkäämpää. Jos yrittäisi kaikkia nukuttaa yhtä aikaa samaan huoneeseen, voisi multa lähteä järki :D Siksi porrastetusti sänkyyn siirtyminen on suht toimivaa reissuissa useamman lapsen kanssa. Ja väsyneemmät on välillä nukutettu syliinkin vähän vahingossa. Tyyli vapaa, kunhan nukutaan!

Jätä stressi pois

Enimmäkseen reissussa on mukavaa. On mielekästä nähdä läheisiä ja viettää aikaa ihmisten kanssa. Toisinaan sen takia myös vauvan päikkärirytmi venyy ja paukkuu tai vauva tulee ottaneeksi vain pikkutorkkuja, jos ollaan vaikkapa tien päällä vauvan mielestä väärään aikaan. 

Se ei ole keveintä reissaamisessa lasten kanssa, mutta yleensä tilanne korjaantuu helposti, etenkin vauvalla kun hän nukkuu päivisinkin, toisin kuin isoimmat. 

Välillä sitä meinaa stressata vauvan nukkumisista, että apua se nukkui nyt päivällä noin/ei nukkunut tarpeeksi ja muuta vastaavaa. Päivän nukkumiset usein kuitenkin vaikuttavat myös yöhön, joka taas vaikuttaa omaan jaksamiseen ja nukkumiseen.

Meillä kotona ollessa vauvan väsymys ja nukkuminen on hyvin ennustettavaa ja se tuo todella paljon helppoutta arkeen.

Sanoisin kuitenkin, että kun riittävän usein reissaa, vie se sitä stressaamista pois. Reissussa kaiken ei tarvitse mennä kuten kotona. Ei ole kivaa olla reissussa, jos ei osaa rentoutua ja antaa osan asioista mennä painollaan.

Mun lähtöolettamus usein on, että reissussa on suurempi todennäköisyys nukkua vähän huonommin kuin kotona. Se kuitenkin lasten kanssa on realistista, etenkin kun meillä kaikki lapset nukkuvat kotona hyvin, yleensä yöllä heräilemättä (paitsi vauva nyt tankkailee maitoa). Eli siis, ne nukkuvat niin hyvin, että tuskin kylässä paremmaksi pistävät. 

Olen päässyt itseni kanssa hyvään olotilaan asiasta, ja todennut, että sellaista reissussa välillä voi olla, mutta että se ei ole vakavaa. Nyt tosin koko kevät ja alkukesä on ollut tosi hyviä reissuöitä.

Sitä yllättyykin sitten aina iloisesti, kun yöt menevätkin reissussakin kokonaan nukkuen 😂 

Kurkkaa myös

Helppoa telttailua lasten kanssa

Paineet nukkumisesta esikoisen vs kolmannen kohdalla

Minne kesällä lasten kanssa?

Sagalundin museo ja lastenkulttuurikeskus Kemiönsaaressa

Viime viikolla reissattiin Kemiönsaaren suunnilla. Yksi pysähdyspaikka oli Sagalundin ulkomuseo, jossa pääsee kurkistamaan Kemiönsaaren historiaan. Kierrokseen kuuluu mm. käräjätalo, kaksi koulurakennusta, torppa, huvila ja maatalo.

Historian havina kuuluu omiin lempparivierailuihin uusissa paikoissa. Siksi Sagalund kuulosti kiinnostavalta. Plus se, että siellä on ajateltu myös lasten viihtymistä :)

Mokoma poikkeusaika vaikuttaa moneen, ja siksi lasten leikkiympäristöt oli suljettuina nyt. Itseäni olisi kiinnostanut etenkin vanhan ajan synnytyssairaala. Onneksi Sagalundissa oli muutakin lapsille, pihalla keppihevosleikit, majanrakennus ja sivurakennuksessa lapsille suunnattu näyttely, joka oli tosi kiva! Opastetun kierroksen rakennukset tavaroineen kiinnostivat lapsia vaihtelevasti (7 lasta, 0-9-vuotiaita).

Sagalundissa järjestetään myös Nallekekkereitä 1-4-vuotiaille (maksuton), sekä lasten aikamatkoja koululaisille (5€). Kannattaa kurkata kalenterista näiden ajankohdat.

Lapset kokeilivat kirjoitustauluja.

Nyt kesäkaudella lippuhintoihin  (aikuset 7€, alle kouluikäiset ilmaiseksi, 7-16-vuotiaat 1€) kuului myös opastettu kierros, josta itse kovasti tykkäsin. Vanhoihin rakennuksiin pääsi sisälle, ja opas kertoi yksityiskohtia niiden historiasta, tai niissä asuneista ihmisistä. Kierros kesti tunnin, jonka jälkeen sai vapaasti kierrellä tai jäädä piha-alueelle leikkimään. Meillä kesti aika kauan, kun jäätiin porukalla (meitä oli kuusi aikuista, seitsemän lasta) kepparileikkeihin, kun aikuisetkin innostuivat hyppimään esteitä keppihevosilla :D

Lopuksi kurkattiin vielä lapsille suunnattu näyttely, joka olikin kiva, toiminnalliseksi suunniteltu. Lapset olisivat siellä saaneet käytettyä pitemmänkin ajan. Nyt poikkeusaikana lastennäyttely on ilmeisesti vaihtelevasti auki.

Kepparileikeissä saatiin Sagalundissa aikaa kulumaan :)

Isovanhempien huone. Sen ajan eläkejärjestelmä, iäkkäimmät perheenjäsent
saivat oman huoneen/nurkkauksen, jossa elellä.

Näyttelyhuoneen kivasta lastennäyttelystä!

Sagalund oli tutustumisen arvoinen :) Käykää kurkkaamassa jos liikutte Kemiönsaaren suunnilla!

Kesäinen reissuyö rouheassa Brännbodan Kansakoulussa Kemiönsaarella

Kaupallinen yhteistyö Ravintola Kansakoulu ja Majatalo kanssa 

Alkuviikosta oltiin isommalla porukalla viettämässä yhteistä aikaa äitini eläkkeelle jäämisen juhlistamisen merkeissä. Yksi majapaikoistamme reissulla oli Ravintola Kansakoulu ja Majatalo Kemiönsaarella. 

Brännbodan Kansakoulu ei ole mikään tavallisin majapaikka, vaan nimensä mukaisesti se on vanha kansakoulu. Majoitusrakennukset ovat sata vuotta vanhoja, ja myös sisustuksesta löytyy historian havinaa. Itse tykästyin siihen, kuinka paikasta on haluttu tehdä omannäköinen, ei ole haettu tyypillistä hotellimaista ulkonäköä. Kansakoulu toimii Bed & Breakfast -tyyppisesti.

Paikalla oli useita seurueita, jotka olivat tulleet pelkästään syömään. Ravintola Kansakoulu & Majatalossa on ympärivuotinen ruokaravintola sekä kaksi terassia. Me emme tällä kertaa testanneet keittiön anteja, mutta kuulemma syömään tullaan usein kauempaakin. 

Meidän ilta sujui grillikatoksessa grillaillen ja pihalla mölkkyä pelaten. Brännbodan Kansakoulun pihalta löytyy myös laavu ja useita oleskelupaikkoja pöytineen. Alueella on myös telttapaikkoja, sekä pistokepaikkoja asuntoautoille.

Lapset huomioitu Kansakoulussa

Lapsiperhereissut helpottuvat aina huomattavasti, kun lapsille löytyy tekemistä. Ihana yllätys oli se, kuinka paljon Kansakoulun pihalta löytyi lapsille leikittävää!

Meillä oli matkassa mukana seitsemän lasta, iältään nollasta yhdeksään vuoteen. Silloin osaa arvostaa kaikkea viihdytysyä, kuten trampoliinia, keinuja, kolmipyöräisiä, Muumitaloa ja suurta nurmikkoa juoksentelua varten. Nämä kaikki Brännbodan Kansakoululta löytyivät.

Ruokasalista löytyi myös syöttötuoleja, ja meidän huoneessa olisi ollut myös pinnasänky.

Ruokasalin sisustus oli ihana. Kakluuni ja kristallikruunu! 

Yötä Brännbodan kansakoulun entisessä jumppasalissa

Illan tullen siirryttiin sisälle. Meidän reissuporukasta osa majoittui kolmen-neljän hengen huoneissa, ja osalla oli huoneena kansakoulun entinen jumppasali. Jumppasali, eli tästä huoneesta löytyi tilaa! Sinne mahtui sänkyjä, ja oli tilaa myös oleskella ja pelailla lautapelejä. Seinää koristivat myös vanhat jumpparenkaat kansakoulun ajoilta, jotenkin tosi symppikset.

Pitkän päivän päätteeksi tuntui hyvältä myös päästä saunaan. Löylyjen jälkeen jatkettiin vielä  iltaaa lautapelejen parissa, kun lapset oltiin saatu nukkumaan. Aamulla verhot avattua vastassa oli ihana hiljaisuus ja peltomaisema.

Henkilökunnalle ilmoitettiin illalla toivottu aamupala-aika. Aamiainen odottikin valmiina pöytiin katattuna. Pöytiin tarjoiltiin vielä kahvit, teet ja puurot.

Kansakoulun vanhaan jumppasaliin mahtui isompikin
porukka nukkumaan.

Majoituspuolen aulassa oli kaikkea kivaa ihmeteltävää :)
Vessa ja suihku löytyvät huoneiden läheltä käytävältä. 

Aamupala odotti meitä pöytiin tarjoiltuna!

Sijainniltaan Brännbodan Kansakoulu on hyvä myös muuta tekemistä ajatellen. Maaseudun rauhassa, mutta pienen automatkan päästä löytyy kiinnostavaa nähtävää, kuten Sagalundin ulkomuseo (paljon kivaa myös lapsille), Kasnäsin kylpylä, Rosalan viikinkikeskus, Bengskärin majakka, saaristoluontoa, meriretkiä ja monia luontokohteita.

Kurkkaa yöpaikkojen varaustilanne täältä. Brännbodan kansakoulun hinnat ovat kukkaroystävälliset, huoneet ovat alkaen 39€/vuorokausi, aamupala aikuisilta 8€, lapsilta 4€.

Mukavaa vierailua Brännbodan Kansakouluun Kemiönsaarelle!

Löydät Ravintola Kansakoulu ja Majatalon myös Facebookista!

Brännbodantie 71, Västanfjärd

info@kansakouluun.fi

Miiamilla lastenmuseoon ratikalla - Päiväpyrähdys Tallinnaan

Perjantaina oltiin päiväreissulla Tallinnassa. Eckeröllä sattui sopivasti olemaan tarjouksessa kympin päiviä, siskolla tarve kangskaupoille ja itselläni menohaluja muuten vain. Eckerö siksi, koska heillä on pisin se maissaoloaika, seitsemän tuntia.

Tallinnassa olen käynyt useamman kerran, mutta se on oikeastaan tullut tutuksi vain pintapuolin, ja lähinnä keskustan ja vanhan kaupungin alueelta. Tällä kertaa ajattelin, että olisi kiva päästä vähän etäämmäksikin, kun Tallinnassakin on vaikka mitä kivaa tekemistä ja nähtävää.

Facebookin Tallinnatärpit-ryhmästä lueskelin sitten tietoa, ja kyselin Tallinnan julkiseen liikenteeseen liittyvää. Siellä oli vinkattuna ilmainen Trafi-niminen sovellus, josta näkee julkisen liikenteen eri linjat ja voi hakea kulkupeliä myös määränpään mukaan. Sen latasin puhelimeen.

Ratikalla Kadriorgiin lastenmuseo Miiamillaan

Laivasta suunnattiin Miiamillaa kohti. Lähin ratikkapysäkki (nimeltään Linnahall) oli sataman lähettyvillä, siitä hypättiin ratikkaan numero 1. Määränpäänä Kadriorg, joka on linjan päätepysäkki. Samalta pysäkiltä Kadriorgista pääsee myös takaisinpäin.

Tallinnassa julkinen liikenne on ilmaista alle 7-vuotiaille, ja sen lisäksi alle 3-vuotiaan kanssa kulkeva matkustaa myös ilmaiseksi. Minulla mukana oli oma kaksivuotias  ja neljävuotias, sekä viisivuotias serkkutyttö. Meidän kohdalla liikkuminen oli siis ilmaista.

Menomatkalla ratikka oli matalalattiainen, joten kyytiin pääsi näppärästi vaunuillakin. Pois tullessa ratikka oli vanha, korkealattiainen, mutta vapaaehtoisia rattaiden nostajia oli useampiakin. Tuossa uudemmassa (matalalattia)ratikassa oli myös näytöt, josta pystyi seuraamaan reitin kulkua.

Vanhemman mallisessa ratikassa näyttöjä ei ollut, mutta pysäkin nimet kuulutetaan ajoissa, kuten uusissakin. Lisäksi minulla oli se Trafi-sovellus päällä, josta myös näki reaaliajassa, koska tulisi hypätä pois. Varmuuden vuoksi, koska aikaa ei ole kiva kuluttaa eksymiseen.

Kadriorgin pysäkillä jäätiin pois, ja käveltiin Kadriorgin puistoa kohti, jossa Miiamillakin sijaitsee. Kun näät huvipuiston ja leikkipuiston, Miiamilla on se rakennus leikkipuiston vieressä. Kesällä täytyy kyllä tulla uudemman kerran, niin voi myös puistoilla ja katsastaa Kadriorgin linnankin.

Ison salin puuhia Miiamillassa.

Edullinen pääsymaksu

Rattaat jätettiin Miiamillan katokseen sisäänkäynnin ulkopuolelle. Kaiteeseen saa laitettua omalla lukolla rattaat kiinni käynnin ajaksi, näin mekin tehtiin.

Yksi, mikä itseäni veti Miiamillan puoleen on myös sen edullisuus. Aikuisten lippu on 4€, lasten 2€, alle 3-vuotiaat ilmaiseksi tai vaihtoehtoisesti perhelippu kahdelle aikuiselle lasten kanssa on 8€. Meidän porukka maksoi yhteensä 8€.

Miiamillassa on kaksi eri puolta, me aloitettiin isosta salista, kun työntekijä vinkkasi sillä puolen olevan nyt hiljaisempaa, kun koululuokka oli juuri toisella puolella puuhailemassa. Paikassa on lisäksi kahvila, mutta sen testaaminen jäi meillä toiseen kertaan.

Isossa salissa oli majakka, auto, mökki, isot nukkekodit, keittiöleikki, nukketeatteri, liukumäki. Leikit olisivat varmasti jatkuneet isossa salissakin loputtomiin, mutta ajankäytöllisistä syistä siirryimme tunnin päästä toiselle puolelle, josta sitten löytyi mm. vanhanajan kauppaleikit, ompelukone, postitoimisto, räätälin verstas, valokuvaamo, sukset ja askarteluhuone.

Suksista kyllä oli isosti iloa. Tänä "talvena" (talvi :D :D ) meidän lapset ovat päässeet ulkona kerran kokeilemaan suksia, joten hauskaa, että talviharrastusta pystyi tekemään sisälläkin.

Vierailun loppupuolella työntekijä tuli kysymään, olisiko meillä vielä aikaa pieneen askarteluhetkeen. Aina on aikaa askartelulle, eikös! Työntekijän ohjaamina lapset tekivät enkelit pienistä kakkupapereista. Tuo hetki oli tosi ilahduttava, työntekijä puhui enimmäkseen eestiä, minä suomea, ja jos ei aivan ymmärretty toisiamme, niin sitten tarkennettiin englanniksi. Yllättävän hyvin kyllä kommunikoitiin ilman englantiakin. Hyvän mielen kohtaaminen. Lapset saivat tehtyä enkelit glittereineen.

Miiamilla lastenmuseo on suunniteltu 3-11-vuotiaille, sekä "kaikille, jotka kerran olivat saman ikäisiä". Kaksivuotaskin viihtyi, ja minustakin Miiamilla oli hauska ja mielenkiintoinen vierailukohde. Mennään varmasti uudestaankin.

Päivän muut menot ja ratikkaseikkailut

Koska Kadriorg (ja Miiamilla) ovat niin lyhyen ratikkamatkan päässä, päivän aikana ehti vielä muutakin. Nuorin kävi rattaisiin päiväunille, ja me jatkettiin matkaa. Seikkailtiin ratikalla yhden vaihdon kautta Karnaluksin lähelle (jäätiin Hobujaamassa, josta matkattiin ratikalla Keskturgille), jossa treffattiin siskon kanssa (ja odotellessa kurkattiin vieressä oleva kirppis) ja jatkettiin ratikalla 4 Ülemisten ostoskeskukseen. Neloslinjan kaikki ratikat ovat kuulemma uusia, matalalattiaisia.

Ülemisten ostoskeskus oli uusi aluevaltaus meille. Koko ostaria ei ehditty kiertämään, oikeastaan vain murto-osa. Sen vieressä on myös T1 Mall of Tallin, uusin ostoskeskus Tallinnassa. Onpahan seuraavalle käynnille jo ajatusta kasassa. Takaisinpäin lähdettiin taas nelosratikalla. Viru-keskuksen kohdalla vaihdettiin ratikkaan 2, jolla päästiin satamaan. Satamassa käytiin vielä ruokakaupassa iltapalaa ennen laivautumista. Kiva seikkailupäivä!

Nyt, kun tuo julkisilla suunnistaminen on todettu niin käteväksi Tallinnassakin, niin uskaltaa miettiä muitakin vierailupaikkoja. Vähän jo googlettelinkin Tallinnan parhaita kirppareita. Hehe. Mutta oikeasti, sitä kyllä jollain tapaa voimaantuu, kun huomaakin pärjäävänsä tuntemattomissakin paikoissa.

Tämä ratikkatarina siis rohkaisuksi muillekin :) 

Kerro ihmeessä käymisen arvoiset paikat Tallinnassa!