Vauvan "vessahätäviestintä", kun kotona on 3 alle kouluikäistä

Heh, olen tämän postauksen aloittanut silloin, kun kuopus oli vielä vauva. Hups. No, mutta, jospa nyt olisi hyvä aika kertoilla, miten kolmannen lapsen kanssa vessatusasiat menivät. Edellinen tekstini aiheesta on Vessahätäviestintää kuusiviikkoisen vauvan kanssa.

Otsikkoon olen laittanut vessahätäviestinnän heittomerkkeihin. Tässä vuosien varrella on vahvistunut ajatus siitä, että termi "vessahätäviestintä" saa koko homman kuulostamaan vaikeammalta, kuin mitä se onkaan. Koko homman pointti on oikeastaan vain vauvan vessattaminen, vessassa käyttäminen. Viestiminen puolestaan kuulostaa työläältä, aikaa vievältä. Sellaiselta, mihin pikkulapsiperheessä ei välttämättä olisi aikaa!

Näin olen kirjoittanut noin vuosi sitten:

"Miten vauvan vessahätäviestintä onnistuu, kun alle kouluikäisiä on kotona kolme kappaletta, joille huomiota jakaa?

Sanoisin, että se menee aika rutiinilla. Kuten aiemminkin olen todennut, on helpointa havainnoida oman vauvan rytmi, ja sitten toistaa sitä. Tosin aika lailla perusjutut pätevät joka vauvaan, eli tietty aika maidon saannista pissattaa, unien jälkeen, ruokailun (kiinteät) jälleen potalle jne.

Näihin vauvakin tottuu, vauvathan osaavat luontaisesti pidättää, jos tätä taitoa vaan on ylläpidetty. Näin meilläkin, kolmannellakin kerralla. Se, että asia oli meille jo tosi tuttua (kaikkien lasten kanssa samaa toteutettu) teki sen, että vauvan vessattaminen oli samalla lailla osa vauvavuotta, kuin joku muukin asia. Ei siis tuntunut ekstralta, vaikka kotona pyöri vauvan lisäksi täysipäiväisesti myös kaksi muuta lasta. 

Miten tämä nyt sitten sujui vauvavuoden ajan? Oikeastaan melko hyvin, oltiinhan omien aikataulujemme herroja. Syksyllä eskarissa reissaaminen tiettyyn aikaan tekee sen, että lähdöt on välillä lennokkaita ja päivässä tulee muutama pissa vaippaankin. Ei aina tai joka päivä, mutta välillä. Taapero on taitava näissä hommissa."

Nyt: 

Vuosi sitten tuo eskari toi vähän uudenlaista rytmiä meidän arkeen. Aika hienosti pottailut ja muut silti sujuivat, tuommoinen vajaa vuosikas/pikkutaapero kun osaa mukavasti tehdä pottaan muuallakin kuin kotona. Jos on siis pottailuihin ja muihin tottunut. Käytiin ahkerasti mm. muskarissa, kerhoissa ja kirjastoissa esikoisen eskaripäivän aikana.

Loppukeväästä (tänä vuonna), eli siinä puolentoista vuoden paikkeilla uskalsin häneltä jättää päivävaipan pois, ja hyvin nopsaa olikin sitten päiväkuiva. Hassua kyllä, mutta melkeinpä saman tien. Nimenomaan tuo vaipan pois jättäminen oli käänteentekevä. Vaikka sitä ennen oli harvakseltaan pissoja siellä vaipassakin, kun vaippaa ei enää ollut, oli se kuin merkki, ettei enää voi liritellä pöksyyn. 

Minulla on ollut vähän sama juttu jokaisen lapsen kanssa, lapsi olisi valmis olemaan ilman vaippaa, mutta äiti ei uskalla sitä pois ottaa :D Päiväunivaipat taisi jäädä siinä samassa kohtaa pois, yövaipat vasta elokuussa, kun lomat oli lomailtu, eikä ollut enää yökyläreissuja niin ahkeraan. 

Tällainen vessatus-kuivaksioppimisen elinkaari tällä kertaa. Eli aika samalla lailla meni, kuin edellistenkin kanssa, vaikka toki joka lapsella on vähän omat juttunsa. 

Minua rohkaisi tuohon päivävaipan poisjättämiseen se, kun eräs suurperheen äiti, jolla on 12 lasta, kertoi, että hän on jokaisen taaperonsa opettanut kuivaksi juurikin niin, että vaippa on vain jätetty pois. Lapsesta riippuen hommaan on mennyt kahdesta päivästä kahteen viikkoon. Ajattelen, että siinä on jo hyvä otantakoko lasten eroihin. Heillä ei ole ollut vauvan vessatustaustaa. Eikä se muutoinkaan ole varhaisessa kuivaksioppimisessa välttämätöntä, vaikka varmasti voikin edistää asiaa, kuten vaikkapa myös kestovaipat.

Aiemmat tekstit aiheesta löydät täältä.

Vauvan pissahätä - vessahätäviestintää vastasyntyneen kanssa

Vauva on kuusiviikkoinen. Muutaman päivän ikäisenä hänen kanssaan aloitettiin vessapuuhat. Ollaan koettu vauvan vessattaminen palkitsevaksi. Onhan se kieltämättä aika hieno tunne, kun pienen vauvan vie pöntön äärelle ja hän tekee siihen pissat ja kakat. 

Vessahätäviestintähän ei tosiaan ole kuivaksi opettelua, vaan se on vain vessassa käymistä. Ensimmäisen lapsen kanssa aloitettiin pariviikkoisena, toinen taisi olla kahden päivän ikäinen.

Lue myös: Osaako vauva pidättää?

Aloitettiin tälläkin kertaa perinteisesti, eli vaipanvaihtohetkessä. Vauvalta märkä vaippa pois ja vaipanvaihtoalustalle pyyhkeen päälle makoilemaan. Vauvalla pidetään body edelleen yläosassa. Sitten odotellaan, josko vauva pissaisi. Vauvan elekieltä voi myös pitää silmällä, että mitä vauva tekee tai ääntelee ennen pissan tuloa. Pissan tullessa tehdään pispispis-äännettä, ja me ollaan vielä yleensä mainittu, että hyvä, pissa tuli. 

Tämän jälkeen muina vaipanvaihtohetkinä tai silloin kun arvellaan vauvalla olevan hätä, vauva alkoi päästä tarpeilleen lavuaarin tai vessanpöntön päälle, aikuisen käsiin tuettuna. Silloin tehdään myös se pispis-äänne, jotta vauva yhdistää, tämä on se hetki kun pissataan.

Pienillä vauvoillahan tosiaan on vielä tallella kyky tiedostaa pissan tulo ja viestiä siitä. Jos tuota kykyä ei pidetä yllä, se häviää puoleen vuoteen mennessä. 

Rääkäisyt ja vessarytmi

Meidän vauvalla tietynlainen rääkäisy ja esimerkiksi levottomuus kerto siitä, että hätä olisi. Jos taas kakkahätä on jo ihan päällä, vauvat iovat usein keskittyneen oloisia silloin. 

Vauvan rytmi on myös tyypillinen, unilta herätessä on usein kuiva vaippa, ja vauvan voikin viedä heti herättyään tarpeilleen. 

Vessahätäviestinnän ei tarvitse olla aina sitä, että vauvaa ja hänen jokaista liikettään toljotetaan koko ajan. Meillä ainakaan näin kolmilapsisena perheenä ei sellaiseen aikaa olisikaan :) Ollaan näiden vessatusvauvojen kanssa todettu, että myös vessarytmin oppiminen auttaa. Kun rytmi on tuttu, tietää suunnilleen, koska vauvalla voisi olla hätä. 

Tosin nämä vessarytmitkin vaihtuvat jonkun verran vauvan kasvaessa. Vähän alle yksivuotiaan vessarytmi löytyy tästä . Ja korosta vielä, vauvaahan et voi pakottaa pissaamaan. Ei ole kyse aikuisen luomasta rytmistä, vaan tosiaan vauvan oman rytmin havainnoimisesta.

Eli vauvan oma rytmi ja vaipanvaihohetket, pelkästään niillä jo pääsee pitkälle. Tälläkään kertaa tosiaan tavoitteena ei ole minkään sortin vaipattomuus, vaan antaa vauvalle mahdollisuus muuhunkin kuin vaippaan pissaamiseen. 

Keskivertopäivänä meidän vastasyntynyt tekee tuotoksia pönttöön abaut kolmisen kertaa. Joskus vähemmän, joskus enemmän. Riippuu vauvasta, riippuu päivästä ja menoista. Kotona yleensä paremmin kuin muualla, mutta rauhallisissa tilanteissa onnistuu muuallakin, jos vauvalla on tarpeeksi rento olo. Ja joo, yleensä parhaiten onnistuu isin kanssa :D Tuttua edellisiltä kierroksilta.

Ja joo, tämäkään ei ole mikään vanhemmuuden kilpailu, kukin tyylillään :)

Kurkkaa myös

Puolivuotias pottailija

Näin aloitat vessahätäviestinnän

Taaperon vessataival

Tule mukaan myös Instagramin puolelle @iloelolaura

Yhden taaperon vessahistoria: vessahätäviestinnästä omatoimisuuteen ja kuiviin öihin

Meillä on tykätty harrastaa lasten vessattamista alusta asti. Se on ollut niin osa sitä juttua pienen lapsen kanssa, että ei olla koettu sitä rasitteeksi tai voimia vieväksi. Olen edelleen sitä mieltä, että kuivaksi opettelusta ei kannata ottaa stressiä, mutta vessajutut voi halutessaan aloittaa myös jo heti syntymästä, kuten me tehtiin.

Kaksi lasta, kaksi aika samanlaista polkua. Eroa taitaa olla vain se, että esikoinen oli mahavaivainen vauva ja taapero, ja hänen pissavälinsä oli lyhyempi kuin oireettomalla siskollaan. Allergiat ja herkkyydet kun tuppaavat vaikuttamaan ihmiseen kokonaisvaltaisesti, myös tähän asiaan.

Taukoja vessahommista on ollut vain vauvavuoden alkupäissä, kun vauva on välillä lakkoillut. Sekään ei ole vakavaa, vaan välillä voi kuulestalla, joko jatkettaisiin taas. Sen kummempia takapakkeja asiaan ei ole tullut kummallakaan. Alta löydät nuoremman lapsen vessahistorian, hän kun on nyt taaperona melkoinen konkari ollut näissä hommissa jo pitkän aikaa.

Pienestä se lähti - vessahätäviestintä

Kahden päivän ikäisenä saatiin vauvan ekat pönttökakat ja -pissat. Melkein syntymästä aloitettiin. Oli taas niin huikea tunne, kuinka vastasyntynyt oppii suhu-merkkiäänen ja tekee tarpeensa. Kestovaippoja pidettiin vauvalla kyllä koko ajan, vaipatta hän oli lähinnä vain välillä ilmakylpyillessä alkuun.

Kun vauva oli kahden viikon ikäinen, mietin vauvojen pidätyskykyä. Sen kun näki taas käytännössä, että pienikin vauva osaa pidättää pieniä aikoja.

Puolen vuoden ikään päästessä vauvalla oli ollut jo monia erilaisia vaiheita, vessajutuissakin. Reissujen jälkeen hän selvästi vain keräsi voimia, ennen kuin pääsi taas rytmistään kiinni. Minulle hän lakkoili vessakäynneillä muutaman kuukauden ajan, ollessaan 2-4 kuukauden ikäinen, mutta isin kanssa teki aina. Se tosin oli tuttua jo esikoisen ajalta, että äiti ei kelpaakaan kaikkeen.

Neljän, viiden kuukauden ikään mennessä hän oli saanut jo rytmistä hienosti kiinni, ja vessakäynnit noudattivat melko selkeää kaavaa. Oli siis helppoa ennustaa, koska vauvalla suunnilleen oli hätä, ja hänet vessaan viedä. Hän ilahtui vessaan pääsemisestä, ja välillä oli päiviä, ettei yhtään vaippaa kastunut, yleensä kuitenkin yksi.

Viittä vaille taapero -vessarutiinit ja päiväkuiva kotona

Kun vauva oli 11 kuukauden ikäinen, kerroin hänen olevan päiväkuiva kotona. Olimme lopettaneet hänellä tuolloin vaippojen käytön kotona hereillä ollessa, ja usein muskariin tai kauppareissullekaan ei tarvinnut vaippaa, vessarytmeistä ja menojen aikatauluista riippuen. Kerroin myös vauvan vessarytmistä, joka oli noin 7-9 vessareissua päivässä.

Puolitoistavuotiaan vessarytmistä kirjoitin täällä. Vessakäynnit olivat vähentyneet muutamalla kerralla tuosta vajaan vuoden ikäisestä, ja vaippoja käytettiin enää automatkoilla ja unilla. Silloinkin vaippa oli yleensä kuiva. Lapsen pidätyskyvyn kehitystä oli mielenkiintoista seurata, sillä se kasvoi koko ajan lapsen kasvun mukana.

Vajaa kaksivuotias - ei enää yövaippaa & omatoimisuus

Nyt taapero on vuoden ja kymmenen kuukauden ikäinen. Kesän aikainen edistysaskel on se, että univaipat on voitu jättää pois niin yöunilta kuin päikkäreiltäkin. Ensin jäi yövaippa, sitten päiväunivaippa heti perään.

Hän osaa useimmiten kertoa vessahädästään ja mennä potalle, mutta iso osa vessareissuista tapahtuu myös meidän kehotuksesta. Lähtopissit, unille meno -pissit ja muut. Lapsi mielellään pyyhkii itse pissan ja pesee kätensä. Ite, kuten hän sen ilmoittaa. Hän on ylpeä taidoistaan, ja me tietenkin hänestä.

Vaikka hän on kovin omatoiminen, on vastuu hänen vessakäynneistään tietenkin edelleen meillä vanhemmilla, onhan hän kovin pieni tyttö vielä. Vessarytmi on aika samanlainen kuin puolitoistavuotiaanakin, sellainen 6-7 vessakäyntiä päivässä on aika perus.

Kiitollinen

Aika harvakseltaan on tullut pissakakkavahinkoja, ne ovat yksittäisiä isin ja äidin unohduksia siellä täällä, ehkä muutaman kerran kuukaudessa. Mekään emme ole millään tapaa täydellisiä, tässäkään asiassa.

Meillä on koko kesän kulkenut matkapotta mukana minne mennäänkin. Tosin puskapissejäkin on tullut harrastettua ihan kiitettävästi.

Hyvin kiitollinen mieli on kuitenkin, kun molemmat lapsista ovat päässeet vaipoista jo reilusti ennen kahden vuoden ikää. Ja ei, tämä ei ole mikään kilpailu, mutta helpottaahan se meidän vanhempien työsarkaa, kun lapsi oppii kuivaksi. Se on hyvä motiivi tähän, muun palkitsevuuden lisäksi.

Ennen toisen lapsen syntymää kuulin monesti, että vessahätäviestintä on "vain esikoisten juttu". Olin vähän varautunut siihen, että se ei onnistuisi, kun lapsia on useampi. Nyt ajatus tuntuu hassulta, miksi ei onnistuisi? Toki on hyvin erilaisia perhetilanteita, eikä aina voi voimavarat riittää kaikkeen, mutta meillä ei onneksi ollut mitään syytä miksi ei olisi onnistunut.

"Kunnia" kaikesta kuuluu kestovaipoille, vessahätäviestinnälle, lapselle, vessarutiineille, matkapotille, isosiskolle ja muille. Me vanhemmat ollaan vain oltu statisteja, menossa mukana. Opittu paljon. 

Aika mukava on ollut tämäkin vessataival, kun se on aloitettu jo pikkuisena. Suosittelen kyllä, tämä on hyvin palkitsevaa itsellekin. 

Lisää aiheesta:

Kestovaipat, mitä ne ovat?

Näin aloitat vessahätäviestinnän 

Arjen älynväläykset löytyy Instagramin puolelta @iloelolaura, tule mukaan!

Vessahätäviestinnästä kuivaksi opetteluun 1,5-vuotiaan kanssa

Meidän nuorimmainen on tällä hetkellä puolitoistavuotias. Ei siis suinkaan puhuta enää vessahätäviestinnästä, vaan vessareissut ja -rutiinit ovat jo enemmänkin kääntyneet kuivaksiopettelun puolelle. Jännää nähdä, missä kohtaa lasta voi alkaa sanomaan kuivaksi. Esikoisen kohdalla se oli joskus ennen 1v9kk ikää. 

Olen toki tietoinen, että Suomessa usein ohjeistetaan, että vasta joskus 1,5-2,5-vuotiaana lapselle alkaisi kehittyä taito tunnistaa hätä ja alkaa pikkuhiljaa reagoimaan siihen. Kuten aiemminkin olen maininnut, asia ei ole fakta, sillä vauva on syntymästään saakka kykenevä tunnistamaan ja ilmoittamaan hätänsä. Taito katoaa, jos sitä ei ylläpidetä, ja sitten sitä opetellaan uudestaan taaperoiässä. Kyse on yhteyksistä aivoissa. Harjoittelemalla ne vahvistuvat, taidossa kuin taidossa.

En kuitenkaan ajattele vauvan vessahätäviestinnän olevan sen "parempi" kuin harjoittelun aloittamisen joskus 3-4-vuotiaanakaan, me vain ollaan tykätty meidän perheen kohdalla toimia näin. Ollaan koettu se helpoimmaksi itselle, sekä myös mielekkääksi ja palkitsevaksi.

Nyt voisi olla haastavampaa aloittaa 

Taaperon vessailut sujuvat tällä hetkellä tosi mallikkaasti.  Tarkoittaen sitä, että nykyään on jo paljon päiviä, jolloin märkiä housuja tai vaippoja ei tule ollenkaan. Vessa-asioita on harrastettu säännöllisesti syntymästä saakka, kuten esikoisenkin kanssa. 

Sen sijaan puolitoistavuotiaana aloittaessa voisi olla haasteita vastassa enemmän, onhan se sellainen tahtoikä, ja harvalla se paikallaan pysyminen on se mieluisin asia. Mahdotonta se toki ei silloinkaan ole. On vain keksittävä ne omat jutut, miten saa lapsen viihtymään potalla tai pöntöllä, ja keinot, miten saa lapsen rentoutumaan sen verran, että tuotos onnistuu. Ja toki se vaatii myös paljon toistoja, rutiineja. 

"Pääset kohta potalle, odota"

Me liikutaan paljon lasten kanssa kodin ulkopuolella. Jos ollaan pitempään menossa, on meillä aina matkapotta mukana. Kerhoillessa tai kaupungilla pyöriessä se ei aina ole mukana, sillä paikan päältä löytyy vessat, ja ennakointikin toimii aika hyvin. 

Jos taapero esimerkiksi herää päiväunilta ennen kuin ollaan tultu kerhosta tai muusta kotiin, sanon hänelle, että pääset kohta potalle, odota, älä tee pissiä housuun. Hän on tähän tottunut, ja osaakin pidättää hetken aikaa. Olen monesti todennut taaperon ohjeistamisen toimivaksi keinoksi, ja vertaillut tilanteita, jolloin ohjeistan ja jolloin en ohjeista häntä. Kun lapsi ei tiedä pääsevänsä pian potalle hädän tullessa, ei hänellä selvästikään ole motivaatiota pidättää. Ihan ymmärrettävää.

Hetkittäin vielä vaipat

Yöunille ja päiväunille hänelle laitetaan vielä vaipat, sekä pitemmille automatkoille. Yöunienkin jälkeen vaippa on usein kuiva, kuten on ollut jo vauvanakin. Lyhyillä automatkoilla vaippaa ei olla laitettu enää, jos esimerkiksi ennen ajelua on käyty vessassa. Taapero on niin kokenut vessailija, että osaa tyhjentää rakkonsa kerralla. Toki turvaistuimesta löytyy kuitenkin varatoimenpiteenä turvaistuimeen suunniteltu kosteussuoja. 

Muilla kyläillessä yms menoissa vaippaa laitetaan vaihtelevasti, tilanteesta ja sen kestosta riippuen.

Lapsen tämänhetkinen vessarytmi

Lasta tarkkailemalla voi oppia suunnilleen tietämään oman lapsensa rytmin, milloin yleensä tärppää. Tämä helpottaa elämää etenkin silloin jos on vieraita kylässä, tai lapsella muutoin on jotain niin mielekästä puuhaa, että vessahädästä ilmoittaminen unohtuu. 

Vessarytmi vaihtelee myös iän mukaan, 11 kuukauden ikäisen vauvan vessarytmi löytyy täältä. Meillä imetys loppui hetki sitten, mutta jo ennen loppumistaan imetystä oli enää sen muutaman kerran päivässä, ja nyttemmin lapsi juo vettä senkin edestä.

1,5-vuotiaan vessarytmi

Aamupissalle herätessä, herää n. klo 7

Aamupäivän pottailu, joskus 9-10 aikaan

Potalle lounaan jälkeen

Potalle hetki unilta heräämisen jälkeen

Yhdet iltapäivän pissat (ei aina tarvetta tälle)

Potalle iltaruoan jälkeen

Potalle ennen yöunille käymistä

Nykyään lapsella ei ole enää niin kiire unilta herätessä mennä suoraan potalle, vaan yleensä herätessä me sylitellään rauhassa ensin.

Tähän verraten voi todeta, että reilussa puolessa vuodessa lapsen vessakäynnit ovat vähentyneet siitä 9-11 kerrasta kuuteen, seitsemään kertaan. Aika mielenkiintoista seurata lapsen kehitystä tässäkin asiassa. 

Lisää aiheesta alta: 

Näin aloitat vessahätäviestinnän vauvan kanssa

Testissä matkapotat

Alle yksivuotias on päiväkuiva kotona

Hyppää mukaan myös Instagramissa @iloelolaura ja Fb Iloa, eloa! -blogi

Matkapotat testissä - Buubla, Potette & My Carry Potty

Kaupallinen yhteistyö Moimini.fi

Me ollaan jonkun verran reissun päällä, ja ollaan todettu käteväksi kuljettaa myös matkapottaa mukana. Kaikissa paikoissa ei pottaa tai vessamahdollisuutta ole, ja pienimmät tyypit eivät aina pääse yhteisymmärrykseen pöntön kanssa. Meillä onkin ollut matkapotta mukana niin ulkomailla, kotimaan autoreissuilla kuin kyläillessäkin.

Onkin aika kätevää, kun on olemassa matkapottia, jota menevät pieneen tilaan ja kulkevat kätevästi mukana rattaiden alakorissa, takakontissa tai laukussa. Olen tutustunut kolmeen erilaiseen matkapottaan, joista Buubla ja Potette meiltä löytyy itseltä, My Carry Pottyä olen lainannut tuttavalta aiemmin.

Buubla: muuta pottaa ei välttämättä tarvita

Buubla on uusin tuttavuuteni, mutta on päässyt jo muutamalle kyläreissulle ja hotelliin mukaan. Postauksen lopussa on ohjeet Buubla-arvontaan.

Buubla näyttää ihan tavalliselta potalta, mutta sen saa mukana tulevalla tarranauhalla kasaan, jolloin se mahtuu pieneen tilaan. Sen taittuvat osat ovat silikonia, sivuosat muovia. Buublalle on olemassa myös oma säilytyslaukku, joka meillä on. Siinä on näppärä kantokahva, ja tykkään sen mustasta ajattomasta ulkonäöstä. Pussi näyttää samalta kuin mieheni maskipussi, eikä siis huuda että "tässä on potta".

Buublahan toimii ihan tavallisena pottanakin, eikä sen lisäksi välttämättä tarvitse muuta pottaa kotiin. Halutessaan siihen saa viritettyä muovipussin samalla lailla kuin Potetteenkin, jos potan tyhjennyspaikkaa ei ole lähettyvillä.

Buubla-matkapotta kokoontaitettuna

Potette: potta ja pöntön supistaja samassa

Hankimme Poteten esikoisen vauva-aikaan, kin olimme lähdössä käymään Saksassa. Potettea voi käyttää joko pöntön supistajana tai pottana, sillä sen jalat ovat käännettävät. Tätä voisi käyttää kotonakin, jos ostaisi lisäosana silikonisen tyhjennysosan, jolloin se toimisi myös tavallisena pottana.

Meillä on reissussa aina mukana muovipusseja, jotka viritetään potalle. Potetteen myydään omia pusseja, joissa on imupaperia pohjalla. Ne ovat tosin aika arvokkaita, ja me ollaankin niiden sijaan käytetty ihan tavallisia muovipusseja.

Potan mukana tulee muovinen säilytyspussi, joka meillä tosin on jo parhaat päivänsä nähnyt. Täytyisi ommella sille itse uusi ja hienompi.

Näin Poteten saa laitettua vessanpöntölle supistajaksi.

My Carry Potty: pottalaukku, jota lapsi tykkää kantaa itse

My Carry Potty on ikäänkuin salkku, joka avataan kun potalle käydään. Jos tuotoksia ei pysty kippaamaan minnekään, voi potan laittaa kiinni, sillä se on tiiviisti tehty, ja pissat ja kakat kyllä pysyvät siellä tallessa. Ehkä vähän liiankin tallessa, sillä pahimmassa tapauksessa ne saattavat unohtua sinne, ja muistua vasta sitten kun pottaa käyttää seuraavan kerran (hups), sillä hajukaan ei tule läpi.

My Carry Potty ei ole mikään käsilaukkuversio, sillä kannen vuoksi se on suurempi kuin Buubla tai Potette. Tämän potan vahvuus onkin sen sijaan se ekologisuus, koska muovipusseja tai muita ei tarvita. Meille tätä ei ole kuitenkaan omaksi hankittu juurikin koon vuoksi.

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

Watch @thismorning t 12 today to see My Carry Potty on the show on GaGa for Baby Gadgets @amanda.jenner @pottytrainingacademy @cheeky_rascals #potty #pottyfun #pottytraining #toilet #toilettraining #ladybug #mycarrypotty #children #toddlers #kids #mummy #daddy #grandparents

Henkilön My Carry Potty (@mycarrypottyuk) jakama julkaisu Kesä 28, 2017 kello 3.23 PDT

Arvonta

Kannattaa kurkata Instagramin puolelle, sillä siellä arvotaan yksi Buubla-matkapotta säilytyslaukkuineen yhdessä Moiminin kanssa. Arvonnan löydät @iloelolaura-nimimerkin takaa. Osallistua voi 31.3.2019 klo 19 saakka. Onnea arvontaan!

Vuoden luetuimmat postaukset - Lapsiperheilyä ja sisätutkimuksia

Vuosi alkaa olla ohi, joten pieni vuosikatsaus olisi paikallaan! Vuosi 2018 on tuntunut melkoisen nopealta hurahdukselta. Kiitos, kun olet mukana!

 Blogin vuosi on aika tasaisesti painottunut vauva-aiheisiin, äitiyteen ja synnytyksiin. Olen tänä vuonna julkaissut 145 blogipostausta. Tahti on ollut aika tasainen, paitsi nyt joulukuussa, kun päähän on mahtunut ainoastaan joulu. "Onneksi" joulut on vietetty, ja pääsee taas uuden äärelle!

Vuosikatsaus 2018 - luetuimmat postaukset 

Jälkitarkastus ja sisätutkimus - kun sisätutkimukseen painostetaan tukien menettämisellä

Syyskuussa kirjoitin jälkitarkastuksesta, tai etenkin sisätutkimuksesta, joka on vapaaehtoinen osa jälkitarkastusta. Aihe on herättänyt paljon tunteita suuntaan jos toiseen. En yhtään ihmettele, että kirjoitus on blogissani vuoden luetuin. Teksti muhi luonnoksissa puolen vuoden ajan, ja syntyi juuri oikealla hetkellä.

Miten kotisynnytys voi olla Suomessa laillinen, vaikka eutanasia ei ole?

Marraskuussa pohdin kotisynnytyksiin suhtautumista silloin tuoreen Syke-jakson kautta. Jaksossa meno oli kuin villissä lännessä, ja se liitettiin kotisynnytyksiin. Media, lukemamme ja katsomamme asiat ohjaavat helposti myös asenteitamme, jos asia ja siihen liittyvä fakta ei ole tuttua, oli asia mikä hyvänsä.

Laskeumat, nuo ei niin kivat kaverit - synnytysjuttuja

Kesällä mietin laskeuma-asioita. Laskeumia on paljon myös nuorilla naisilla, ja siitä puhutaan kovin vähän, liian vähän. Monet tuoreet äidit ovat yksin asian kanssa, ja epätietoisuus omasta olosta ja tulevaisuudesta kalvaa.

Kotisynnytyskertomus - Vuoden viimeisenä aamuna

Ystäväni lapsi valitsi syntymäpäiväkseen vuoden viimeisen aamun, ei huono valinta! Tämän upean synnytyskertomuksen sain tallentaa blogiini, ystäväni kertomana. Ihana, sanattoman upea, mullistava aamu!

Vapaus olla oma itsensä, vaikka on äiti

Alkuvuodesta mietin paljon itseäni, raskauskiloja, äitiyttä, ja sitä, mitä olen kaiken noiden asioiden alla. Ehkä vähän myös rivien välissä kipuilin jonkin sortin paineita, joita äitiyteen meinaa tulla ulkopuolelta. Ei ainneta muiden sanella sitä, millaisia äitejä me halutaan olla, mitkä on ne meidän valinnat.

Synnytys ja obstetrinen väkivalta

Alkukesästä vinkkasin luettavaa obstetrisesta väkivallasta. Obstetrinen väkivalta lienee melko uusi termi Suomessa, ja siksi monelle tuntematon. Synnytys- ja raskaustilanteissa tapahtuu paljon asioita, joita katsotaan läpi sormien. Muissa tilanteissa niin ei voisi olla. Kannattaa tutustua aiheeseen!

Lapsiperheily ei ole hyvä syy kodin sotkuisuudelle

Tänä vuonna meillä on tainnut olla sotkuisempaa kuin koskaan. Ei likaista, mutta tavaroita hujan hajan. Toki meillä siivotaan, mutta kaaos kertyy järkyttävän nopeasti. Lapsiperheily ei ole hyvä syy kodin sotkuisuudelle, paitsi että on se, ainakin toisinaan!

Uudet synnytyssuositukset

Huhtikuussa iloittiin uusista synnytyssuosituksista. Taas yksi askel eteenpäin synnytyskulttuurissamme! Vielä tosin on työsarkaa suosituksen jalkautumisessa synnytysyksikköiden omiin käytäntöihin. Tavoitteena siis vähemmän puuttumisia, synnytysrauha ja positiivisia synnytyskokemuksia kaikille. Peace on earth.

Kolmevuotisneuvola, jonka koimme meille turhaksi ja jätimme menemättä

Long story short, viesteilimme neuvolaterkkarimme kanssa, että emme tällä kertaa tule, ja kuvailimme sanallisesti kolmevuotiastamme sekä kotiarkea. Mikäs siinä, neuvolapalvelut ovat ihan mahtavia, mutta vapaaehtoisia. Käymme mielellämme neuvolassa, mutta emme aivan samalla rungolla, kuin asiakkaat keskimäärin.

Alle yksivuotias on päiväkuiva kotona

Kuopuksen vauvavuoden aikana raportoin muutaman kerran vessahätäviestinnästä.  Hän on nyt 1v2kk ikäinen, ja vessahommat ovat olleet osa hänen päivittäisiä rutiinejaan syntymästä saakka. Paljon on kiinni ajoituksesta ja juuri oman lapsen rytmiin tutustumisesta. En kannata minkään sortin stressailua asiasta, me ollaan tykätty toimia näin.

Löytyikö näistä sun lempparipostausta? Minkälaisia aiheita kaipailet ensi vuodelle? 

Arkijuttuja löytyy instagramin puolelta, tule mukaan! 

Näin aloitat vessahätäviestinnän vauvan kanssa

Olisiko kiva kokeilla vauvojen vessahätäviestintää, mutta et oikein tiedä mistä aloittaisi? Tässä pari vinkkiä, joiden avulla päästiin esikoisen vauva-aikana jyvälle!

1. Laita vauva ilman vaippaa pötköttelemään kosteussuojakankaan päälle (esim. äitiyspakkauksessa tullut, tai kertakäyttöinen vaipanvaihtoalusta), tai vaikka muutaman pyyhkeen päälle. Vauvalla voi olla paita päällä, tai body, joka on haaroista auki. Seuraa vauvan touhuja.

2. Kun pissa tulee, elehtiikö vauva jotenkin? Äänteleekö, itkeekö, jähmettyykö, keskittyykö, onko levoton, millainen ilme hänellä on?

3. Tuotoksen tullessa voit tehdä samalla pis-pis ääntä, niin vauva voi yhdistää äänen vessatouhuihin muilloinkin. Vauvaa voi myös kehua, hyvä, hienosti!

4. Toista edellinen kohta useamman kerran muutaman päivän ajan, ja seuraa, onko vauvan käytöksessä yhteneväisyyksiä pissan tai kakan tullessa. Usein hyviä hetkiä ovat syömisen jälkeen, herätessä, kotiin tullessa jne.

5. Kun huomaat, että vauvalla voisi olla vessahätä, vie vauva lavuaarin tai vessanpöntön yläpuolelle pissalle ja kakalle (potta tai muu astia käy myös). Yhdistä vessakäyntiin pis-pis -ääntely, jotta vauva tietää, että nyt jutun juju on vessahommat.

6. Jos vauvan havainnoiminen ei tunnu mieleiseltä, niin kokeile pissattaa vauvaa vaipanvaihdon yhteydessä. Monet vauvat pissaavat silloin, vaikka muuten tekisivätkin vaippaan.

7. Isomman vauvan kanssa pystyy jonkun verran miettimään vessatusta myös vauvan rytmiin sidoksissa olevana asiana, esim. alle yksivuotiaan vauvamme vessarytmistä lisää tässä

Iloisia vessahetkiä! 

Vessa-asioista ei kannata ottaa stressiä, vaan iloita jokaisesta pottaan osuneesta tuotoksesta. Vessahätäviestinnässä ei ole kyse kuivaksioppimisessa, vaikka ilmeisesti vessahätäviestitetyt vauvat oppivatkin kuivaksi hiukan keskimääräistä aiemmin. Lisää tietoa löytyy vaikkapa Maria Nordinin Vaipaton vauva -kurssilta tai facebookissa vvv-perheet -ryhmästä.

Voiko vauvavuosi olla helppo? Meillä oli!

Voiko vauvavuosi olla helppo?

Vauvavuotta on vielä pari viikkoa jäljellä, mutta kai tässä vaiheessa voi jo sanoa, että vauvavuosi on ollut ihana, ja ennenkaikkea todella helppo! Myös esikoisen vauvavuosi oli tosi ihanaa aikaa, mutta tämä kuopuksen vauvavuosi on kyllä ollut ihan erilaista, tietenkin, ollaanhan me oltu perhekin jo paljon kauemmin.

On mielenkiintoistoista pohdiskella, miksi tämä vauvavuosi oli niin vaivattoman ja ihanan tuntuinen, sillä siihen liittyy monenlaisia tekijöitä. Ja snif, vauvavuosi tosiaan on muutaman hetken päästä ohitse.

Helppo vauvavuosi - näistä se oli tehty! 

1. Sopeutuminen. Kyseinen vauva ei ollut ensimmäinen vauvamme. Sopeutuminen lapsiperhe-elämään tehtiin jo esikoisen vauvavuonna, joten tällä kertaa se työ oli jo tehty.  Vaikka esikoisen aikaankin osattiin jo olla suht rentoja, oltiin nyt vielä rennompia, koska yhdestä vauvavuodesta meillä on jo kokemusta. Arkea siivitti ihanan lupsakka meno ja tietynlainen varmuus vauvasta, omasta vanhemmuudesta ja omasta osaamisesta. Tällä kertaa myös koitettiin nauttia vauvan jokaisesta kehitysvaiheesta, eikä hätäilty tai stressaten odotettu niitä seuraavia taitoja.

2. Perustyytyväinen, lähes aina iloinen vauva, jolla ei ollut suurempia ongelmia, selittämättömiä kipuitkuja, refluksia tai muutakaan häikkää, tai ainakaan asiat eivät eskaloituneet sellaisiksi (alempana lisää).

3. Vauvalla on sisarus viihdyttämässä. Tämä on oikeasti todella oleellinen asia! Kuten esimerkiksi tässä olen kirjoitellut, vauvan viihdyttäminen silloin kun isosisko ei ole paikalla on aikamoinen homma! Kun sisko on paikalla, on myös viihdytys yleensä taattu.

4. Olen oppinut edellisistä virheistä. Ehkä, tai ainakin jonkun verran. Yhtenä esimerkkinä vaikkapa vauvan itkuisuus, pulautteulu, ummetus tai tississä roikkuminen öisin. Ne eivät ole vauvojen normaali olotila, ja olenkin siksi koittanut aina tällaisissa hetkissä olla miettimässä, missä mahdollisesti syy, ettei tilanteesta tulisi pitempi olotila. Myöskin esikoisen vauvavuoden aikana olleet ruoka-aineongelmat, ja oma jääräpäisyyteni (tai oikeastaan pihiyteni) olla teettämättä lapselle msas-testiä tai viedä osteopaatille saamaan apuja ovat asioita, joissa olen kokemuksen kautta viisastunut.  Tämän vuoksi kuopuksen kanssa kynnys olikin paljon matalampi, enkä halunnut, että ongelmat menevät niin pitkälle kuin esikoisen kanssa. Msas-analyysistä löytyy tästä ja osteopatia-hommista tässä.

5. Täydentävät terveyspalvelut ja monet luontaistuotteet apuna ja tukena arjessa, jolloin pienistä puroista ei ehdi muodostumaan isoa virtaa. Edellisessä kohdassa onkin avattu msas-analyysia ja osteopatiaa. Myös esimerkiksi eteerisistä (laadukkaista) öljyistä on ollut meille paljon apua esimerkiksi vauvan hampomiskipuun ja flunssan selättämiseen.

6. Ei olla jääty kotiin, vaan vauvan kanssa on liikuttu samalla lailla kuin ennen vauvan syntymääkin. Lomamatkat, viikottaiset harrastukset, pitkät autoreissut, ystävien näkemiset.

7. Imetyksen kanssa ei ollut tälläkään kertaa suurempia ongelmia, vaikka imetyksen alku olikin hiukan erilainen kuin esikoisen kanssa.

8. Vauvavuoden aikana meillä on ollut vain seitsemän huonoa yötä. 7! Minusta se on tosi hyvin, enkä voi siis millään muotoa väittää joutuneeni valvomaan, tai olevani väsynyt. Toki edelleen myös yöimetän, mutta onneksi yöimetys on suht leppoisaa, enkä itsekään avaa silmiäni sen aikana, vaan jatkan unia nopeasti sen jälkeen, tai jo sen aikana (vauva nukkuu vieressäni, yöimetyksiä yleensä 2-3 yössä). Meidän hyviin öihin liittyy toki muitakin asioita, esimerkiksi vauvalla ei ole suurempia mahakipuja tai muuta itkuisuutta öisin, ja hammaskipuja on melkein joka kerta onnistuneesti lääkitty eteerisillä öljyillä.

Vauvavuoden alkupäässä käytettiin vauvaa myös osteopaatilla muutaman kerran, jotta vauvan synnytysjumit ja muut kireydet saatiin purettua, niin ainakaan ne eivät ole itkua aiheuttamassa. Uskon myös tästä olleen paljon apua siihen, kuinka hyvin meillä onkaan mennyt.

9. Synnytyskokemus. Synnytyskokemus merkitsee paljon, sillä on tutkitusti vahva yhteys koko perheen hyvinvoinnille. Vauvaan kiintyminen, äidin mielialat, jaksaminen, muistot synnytyksestä, oma terveys jne. Synnytys voi olla hyvin voimaannuttava, tai jopa jälkeenpäinkin voimia vievä ja traumaattinen, ja kaikkea siltä väliltä. Tällä kertaa mikään synnytyksessä ei jäänyt hampaankoloon, ja sen olen kyllä huomannut monella tapaa. Ei ole tarvinnut vatvoa mitään synnytyksessä tapahtunutta, on vaan voinut ilolla muistella tuota ihanaa lokakuista yötä. Synnytyskertomus löytyy tästä.

10. Isosisko on hyväksynyt vauvan niin upeasti mukaan perheeseen. Uskon myös tällä olevan suuri vaikutus! Aluksi vauva oli hänestä lähinnä ihana ja söpö, nykyään myös välillä kaveri ja kilpakumppani. Kuulostaa siis ihan sisarussuhteelta!

11. Kahden vuoden ikäero on juuri meillä ollut toimiva. Ollaan koettu arki tosi sujuvaksi, kun esikoinen oli ollut kuiva jo pitkään  ennen vauvan syntymää, osasi puhua hyvin ja kertoa tarpeitaan, ymmärsi jo paljon ja osasi keskittyä omiin leikkeihinsä välillä pitkiäkin hetkiä, ja pahin äidissäroikkumiskausikin oli jo ohitettu. Lisää ikäerosta täällä.

12. En edes muista, milloin vauva olisi kakannut vaippaan. Meillä vauvavuosi ei ole ollut kakkavaipparumbaa, sillä vauvan vessahätäviestintä on ollut käytössä alusta asti. Vauvavuoden vessajutuista löytyy täältä, täältä ja tästä. Koen myös, että vauva on ollut tyytyväinen, kun on saanut tehdä tuotoksensa pääsääntöisesti muualle kuin vaippaan.

13. Tällä kertaa mulla on ollut äitiystäviä jo ennestään, yksinäisyydestä ei ole tarvinnut kärsiä! Esikoisen syntyessä minulla ei ollut äitikavereita arkea jakamassa. Nyt olen siitä onnekas ja onnellinen, että äitiystäviä on löytynyt aiemmin, ja tottakai se on vaikuttanut myös omiin mielialoihin ja jaksamiseen. Löytyy ihmisiä joita kutsua kylään tai nähdä kaupungilla ja kerhoissa, ja löytyy ihmisiä jotka ovat viestin päässä tavoitettavissa vertaistukena. Ihan parasta.

..Ja varmaan vielä kovin monta muutakin asiaa! Niin se taitaa olla, vauvavuosi on monien asioiden summa. En voi kyllä uskoa, että vauvavuosi alkaa meillä olla ohitse!

Minkälaisia vauvavuosia teillä on ollut? Mitkä asiat vauvavuoden kulkuun ovat vaikuttaneet? 

Tule mukaan myös somen puolella! Instaan pääset tästä

Alle yksivuotias on päiväkuiva kotona - vauvan tämänhetkinen vessarytmi

Meidän vauva on himppusta vailla 11kk ikäinen, konttaileva maailmaan tutustuja. Me ollaan vessatettu vauvaa melkein syntymästä lähtien, ja hänen voikin sanoa jo tähän ikään mennessä olevan pieni pottakonkari.

Kotona ollessa pottahommat ja hänen vessarytminsä toteuttaminen on tällä hetkellä (ja tosiaan tällä hetkellä, tulevastahan minä en tiedä mitään!) suht samaa kaavaa toistavaa. Vessahommat ovat sujuneet nyt niin mallikkaasti, että kotona päiväsaikaan vauva on ollut jo useamman viikon kuiva. Tai sanoisinkin, että useamman viikon ajan olen uskaltanut pitää häntä kotona ilman vaippaa. Se olisi varmaankin onnistunut jo aiemminkin, mutta olen välillä joissain asioissa vähän jahkaaja.

Yöllä vauvalla on vaippa, ja vähän vaihtelevasti vaippa on aamulla kuiva, välillä märkä. Päiväunille käydessä en aina laita vauvalle vaippaa, riippuu siitä, onko hän juuri käynyt potalla vai ei. Joskus väsy yllättää nopeastikin, eikä väsynyt vauva koe pottailuja mielekkäinä. Silloin pottailut jäävät odottamaan unilta heräilyä.

Välillä myös kodin ulkopuolella vauva on saanut vapaasti viilettää ilman vaippaa. Isosiskoa kerhosta hakiessa ja viedessä ei aina laiteta hänelle vaippaa, ja esimerkiksi tällä viikolla perhemuskariin mennessä vauva kävi potalla, joten en sen jälkeen enää turhaan jaksanut vaippaa laittaa. Perhemuskari kestää 1,5h sisältäen laulujen lisäksi välipalaa ja hengailua, joten sinä aikana vauva myös söi ja imetin hänet. Muskarin jälkeen hän kävi taas potalla tuotoksin.

Minä vasta opettelen vauvan rytmiä muualla kuin kotona, sillä pissausväli kotona ja muualla ei ole aivan yksi yhteen. Muualla on usein jännempää, joten vauvan pissausväli on hieman pidempi. Tämä muskari-tapaus oli minulle itselleni rohkaisevaa, vaikka olen toki aiemminkin kerhoissa ja muualla  potattanut lasta.

Miten vauvan sitten saa pysymään potalla? Yleensä ihan hyvin, kai hän on jo niin tottunut siihen? Ainahan se ei tietenkään huvittaisi, mutta jos tiedän hänellä olevan jo vessahädän, niin myös kirjojen luku tai maissinaksun syöminen on meillä sallittua, sillä se on oiva tapa rauhoittua hetkeksi, jotta malttaa tarpeensa tehdä. Ja jos potalle istahtaessa harmittaakin lasta koko homma aivan vietävästi, niin sitten sylitellään hetki, ja kokeillaan kohta uudestaan. Useinkaan en ole koko hänen pottahetkeään siinä hänen nenänsä edessä, vaan vähän kauempana, näköyhteydessä kuitenkin, antaen vessarauhan. Tämä toimii juuri meidän vauvan kohdalla.

Kuulostaako kauhean rankalta? Tiedän, että monen korviin varmasti kuulostaakin, mutta meille se on ihan tavallinen osa arkea. Tottumuskysymys, ehkäpä? Ja toki käytännön asioita on mietitty niin, että homma sujuu. Potta voi tarpeen mukaan olla muuallakin kuin vessassa. Vauvan vaatetusta on meillä mietitty myös vessakäyntien kannalta, bodyt jäivät käytöstä pois jo joskus keväällä. Tunikat ja legginssit ovat vauvan vaatetuksena, leggareiden alla toki myös vauvojen alushousut.

Pottatuotoksia myös tietenkin ihastellaan yhdessä ja kehutaan taitavaa vauvaa. Hän on tottunutkin jo potalta noustessa kääntymään taakseen kurkistamaan, että mitä sinne pottaan tulikaan :) 

Vauvan vessarytmi näyttää tällä hetkellä suunnilleen tältä:

Vauva herää, sylittelyn jälkeen potalle

Aamupalan jälkeen potalle (aamun kaksi ekaa pissaa tulevat yleensä tiheämmällä välillä kuin päivän muina hetkinä)

Aamupäivän aikana imetän vauvaa yleensä 1-2 kertaa.  Noin puolen tunnin-kolmen vartin päästä imetyksestä on meidän vauvalle otollinen aika mennä vessaan, siispä pottailut silloin. Jos ei olla kotona, niin imetyksen ja pottailun väli pystyy olla pitempikin, kun vauvalla on jännää niin hän keskittyy muuhun. 

Lounaan jälkeen potalle

Päiväunien jälkeen potalle

Iltapäivällä pari, kolme imetystä vessakäynteineen

Iltaruoan jälkeen potalle

Iltapisut nukkumaan mennessä

Osa näistä kerroista saattaa yhdistyä, päivästä riippuen esimerkiksi imetyksen jälkeiset pisut ja ruoan jälkeinen pottailu osuvat samaan hetkeen, jolloin pottakerrat hieman vähenevät. Usein noihin aikoihin tärppää, jos ei, niin myöhemmin kokeillaan uudestaan.

Tämmöinen pottaharrastus meillä! Pottailusta tai kuivaksiopettelusta ei kannata kuitenkaan itselleen stressiä ottaa, sillä tyylejä on monia, ja hyvin ehtii myöhemminkin. Me ollaan tykätty toimia näin :)

Vauvavuoden edelliset vessapäivitykset löytyvät tästä ja täältä.


Meidän arkihömpötyksiin pääsee mukaan myös instagramin puolella, iloelolaura-nimimerkin takaa.

Vinkki! - ilmainen luento vessahätäviestinnästä

Hei kerrankin jossain puhutaan vessahätäviestinnästä ihan ääneen! Tykkään! Mainostelen ihan vaan mainostelemisen ilosta, jotta vessahätäviestinnän ilosanoma tavoittaisi muitakin :) Omia ajatuksiani vessahätäviestinnästä löytyy tästä ja tästä.

Eli Maria Nordin järjestää ilmaisen luennon vessahätäviestinnästä. Myöhemmin myös kurssi aiheesta on tulossa, joten kannattaa pysyä kuulolla. 

Kannattaa ilmoittautua mukaan jos yhtään edes kiinnostaa tai mietityttää aihe :) www.vaipatonvauva.fi on osoite. Vaikka aihe on itselleni hyvinkin tuttu, niin klikkailin myös itseni osallistujaksi luennolle!

Kaikki kuvat on Maria Nordinin sivuilta www.vaipatonvauva.fi

Mitä kuuluu vauvan vessahätäviestinnälle?

Vauva alkaa olla jo puolen vuoden ikäinen. Vaan mitä kuuluukaan vessahätäviestinnälle? Marraskuussa kirjoittelin ylös mietteitä vauvan vessajutuista.

Vauvan vessataival lähti tälläkin kertaa ihan hyvin liikkeelle vauvan syntyessä. Vauva teki alusta asti useat pissat pönttöön päivittäin, kunnes tuli joulu ja reissailtiin ympäriinsä joululoman merkeissä. Vauvallakin meni elämä sen verran sekaisin, että pottailut stoppasivat hetkeksi. 

Pikkuhiljaa vauva taas alkoi osoittamaan merkkejä asiasta. Mutta vain isin kanssa! Äidin kanssa vessalakko jatkui useamman kuukauden. Mur. Esikoisellakin oli jossain vaiheessa vauvavuotta tällainen vaihe, että isiä suosittiin selvästi. 

Nyt on onneksi taas äitikin kelvannut vessakaveriksi. Tällä hetkellä tämä vessahätäviestintä on enemmänkin vain jo vessarutiineja. Potalle mennään unien jälkeen, syönnin jälkeen yms. Välillä vauva saattaa myös alkaa yhtäkkiä tihrustamaan itkua, jolloin hän kertookin, että nyt olisi pissihätä. Silloin hän suorastaan ilahtuu, kun pääsee potalle. 

Päivässä pottaan asti ehtii useammat pissat. Joinakin päivinä kaikki tuotokset. Lähiaikoina myös kakkaaminen on alkanut sujumaan potalla. On ihanaa, kun vauva osaa jo istua itse, ja pottajutut ovat sen vuoksi helppo homma. Myös vauvan oma potta on helpottanut asiaa, potassa olevan vyön takia ei tarvitse olla pitämässä kiinni, meidän vauva kun selvästi arvostaa omaa tilaa potalla ollessaankin.

Kun esikoinen oli vauva, meille naureskeltiin hyväntahtoisesti, että vauvan pissatushommat ovat sellaisia, jotka onnistuvat vain esikoisen kanssa, ja ettei niitä sen jälkeen seuraavilla lapsilla enää jaksa vouhottaa kun ei aikaakaan ole samalla lailla. Tämä ei mielestäni ole kuitenkaan kovinkaan aikaa vievää hommaa, ja aivan mainiosti on onnistunut toisenkin lapsen kohdalla meidän perheessä :)

Jännä nähdä taas, muuttaako kiinteiden aloitus vauvan vessarytmiä jotenkin! 

Minkälaisia kokemuksia teillä on vauvan pottailuista? 

Pihi kirppismuija ja kestovaipat

Kas tässäpä romaani kestovaipoista. Meillä on yksi vaippaikä onnistuneesti kestoiltu, ja toista vaippaikää kestoillaan samoilla vermeillä. En ehkä sanoisi, että tiedän kovin paljoa kestovaippailusta, omaan vain kokemuksen näiden omien murujen kestovaippojen käytöstä ja meillä käytössä olevista vaipoista. 

Olen itse henkeen ja vereen kirppismuija, ja kaikki vaipat muutamaa ilmaiseksi saatua poikkeutta lukuunottamatta ovat kirpparilta. Ja kaiken lisäksi vielä niitä kirppareiden edullisempia vaippoja. Meillä ei siis ehkä ole ne kaikista kauneimmat, hifeimmät ja ihanimmat kuosit ja merkit käytössä, mutta ihan toimiva setti meiltä kuitenkin löytyy! 

Hauskasti nuo kirpputorien edullisimmat vaipat sattuvat usein olemaan tiettyä merkkiä, ja siksi meidän vaipat eivät ole mitään kovaa kuosihurjastelua. Juuri ne edullisemmat pikkukoossa ovat sattuneet olemaan valkoisia ImseVimsejä, välikoko toista valkoista ImseVimseä ja isommat vaipat puolestaan Myllymuksuja vihreinä ja violetteina, sekä yövaippoina Pilvi-vaippoja. Pilvi-vaipat ja Myllymuksut on kaikki ilmeisesti jonkun vuoden äitiyspakkauksessa olleita, siksi niitä niin edullisesti ihmiset myyvät turhina pois. Ei siis hirveän montaa erilaista vaippaa löydy meiltä. 

Kuinka monta vaippaa tarvitsee olla?

Kuvassa näkyy meidän vaippamääriä. Kaikki vaipat eivät suinkaan ole käytössä onneksi yhtä aikaa, vaan tuossa on kaikki mitä me omistetaan. Mutta käytännössä meillä on kaksi eri kokoa, ja isompia ImseVimsejä puolestaan käytetään molempien kokojen kanssa vähän limittäin (toisen koon loppupuolella, toisen alkupäässä).

Pikkuvauvan vaippoja meillä on tosi reilusti, mutta noita imuosia me laitetaan kaksi päällekkäin, niin imee paremmin. Kuivausrumpua meillä ei ole, jos olisi, niin vaippojahan ei tarvitsisi olla minimissään kuin yhden päivän tarpeiksi. Ja toki muutoinkin pesuväli vaikuttaa siihen, kuinka paljon vaippoja tarvitsee olla. Meillä pestään vaippoja kolmen päivän välein. Päivässä vaippoja menee se 5-10. 

Isompia kokoja on vähemmän, mutta meillä juuri sopivasti, kun lasta on kuitenkin käytetty potalla ja osa tuotoksista on alusta asti mennyt pottaan tai pönttöön.

Miten usein kestovaippaa vaihdetaan?

Riippuu, kuinka paljon vaipan sisään on laittanut imevää kangasta, imuja. Kotioloissa me laitetaan vähemmän, koska vaippaa kuitenkin tsekataan useammin, ja lasta viedään välillä potalle. Harrastuksissa, automatkoilla, kaupungilla ja muissa reissuissa ollessa vaippaa tulee vaihdettua vähän harvemmin, ja silloin me sinne torpataankin tuhdimpi imusetti, ja usein päällimmäiseksi semmoinen imukangas, joka ei tunnu ihoa vasten niin litsläts-märältä. 

Pissavälikin vaihtelee vauvasta riippuen. Vauva voi pissata vartin tai tunnin välein. Isommat vauvat ja taaperot todennäköisemmin pissaavat harvemmin kuin pikkuvauvat. Masuvaivaiset lapsoset taas pissaavat keskimäärin useammin kuin ilman vaivoja olevat yksilöt (oireilu lisää usein virtsaneritystä).

Miten ne kestovaippojen koot oikein menevät?

Riippuu niin vauvasta ja vaipastakin, eli sinällään helppoa vastausta ei ole. Me rikotaan noita vaippojen ohjeistuksen kilomääriä, pidetään noita pikkuvauvojen 3-6kg vaippoja vielä 7kg vauvalla, hyvin mahtuu. Isommatkin varmaan menisivät jo, mutta siirrytään niihin varmaan siinä kohtaa kun ikää alkaa olla 6-7kk ja mahaan menee muutakin kuin maitoa. Painoa silloin varmaan joku 8-9kg. Näin tehtiin esikoisenkin kanssa. Ollaan siis säästetty limaisin maitokakakan vaihe noihin pikku ImseVimseihin. 

Isommat vaipat meillä ovat "vain" koko S/M, eli 5-10kg. Niillä kuitenkin pärjättiin taaperon koko vaippakausi, vaikka tuo viitteellinen kilomäärä ylittyi niissäkin. Ei siis hommattu missään vaiheessa isompia vaippoja. Joillakin on vaippoja montaa eri kokoa, jotkut taas satsaavat yksiin vaippoihin, jotka menevät koko vaippaiän. Me ollaan varmaan siltä väliltä.

Kuinka paljon käytetyistä kestovaipoista kannattaa maksaa?

Vaihtelee tosi paljon merkin mukaan! Nimekkäämmät, ja joidenkin mielestä juuri ne paremmat kestovaipat saattaa maksaa vielä käytettynä hyväkuntoisina 10-25€ kipaleelta. Itse olen maksanut pikku ImseVimseistä 0,5€/kpl, tai edullisemmalla isomman nipun. Isommista vaipoista vain 0,5-2€ kipaleelta. Halpaa halpaa, etenkin kun ne kaikki ovat olleet uusia, käyttämättömiä. Vain pikkuiset ImseVimset ovat olleet käytettyjä, mutta erittäin hyväkuntoisia. Eli juu, olen metsästänyt juurikin niitä halpoja yksilöitä kirpparilta, mutta en silti mitään nukkavieruja kakkaraidoilla varustettuina. 

Mutta. Se on vienyt kyllä aika paljon aikaa, ennalta kun ei voi tietää, milloin niitä löytää ja mihin hintaan. Itse aloitin kestovaippoja kerryttämään kaappeihin jo himpun verran ennenkuin oli vauva edes tilauksessa. Näin ollen aikaa oli puolitoista vuotta vaippojen kalasteluun, heh.

Toki jos ei ihan yhtä kova pakkomielle ole asiaan, niin usein kyllä löytää hyviä vaippoja myös 4-5€ kipale, joka ei myöskään ole paha hinta.

Edullisimmat vaippalöydöt löytyykin usein juuri heiltä, jotka eivät kestoile, vaan ovat saaneet vaipan esimerkiksi juuri äitiyspakkauksesta. Toinen vaihtoehto ovat lapsiperheet, joilla vaippaikä on jo takana, ja haluavat epätoivoisesti vain vaipat pois nurkista pyörimästä. Heiltä saattaa ihan pikkurahalla saada koko vaippasatsin. 

Missä tilanteissa kestovaipat eivät toimi?

Monilta kuulee kahta juttua, milloin kestovaipat ei toimi. Vastasyntyneellä rimpulajalalla ja sitten yöllä. Meillä on toiminut kyllä niissäkin, tosin meidän vastasyntyneet eivät ole sitä pienintä mallia (3755g&3975g), mutta kyllä ne jalat on laihat rimpuliinat olleet heilläkin sen hetken aikaa. Ollaan kuitenkin nuo newborn ImseVimset saatu tarpeeksi tiukalle, etteivät ole jaloistakaan falskanneet. Toki vauvoissa ja vaippamerkeissä on eroja.

Ja ne yöt sitten. Yöksihän saa kestovaipan sisään tungettua vaikka miten tuhdin paketin, joka varmasti imee kyllä. Ghetto booty. Ja päälle me laitetaan vielä vauvalle siihen villahousut ja yökkärit. Ei ole fuskaillut, paitsi toki esikoisen kanssa muutaman kerran alussa, kun vasta harjoiteltiin asiaa. 

Milloin sitten käytetään kertakäyttövaippoja?

No eipä oikeastaan kovinkaan usein ole tarvetta ollut. Esikoisen kanssa muutoin käytettiin koko ajan kestoja, paitsi vauvavuoden aikana käytiin kahdella ulkomaanmatkalla, joissa meillä oli kertakäyttövaippoja mukana. Tosin, koska oli pesu- ja kuivausmahdollisuus, niin tottakai minä sitten tulin raahanneeksi myös muutaman kestovaipan mukaan, ja viikon Espanjan reissulta olikin sitten kotiin tuotavana melkein täysi paketti Muumivaippoja, hahhah. (Joita löytyy kaapista vieläkin muutama, hups. No ehkä ne tulee käytettyä tällä vauvalla..)

Nyt kun näitä lapsosia on kaksi, niin olen sen verran antanut periksi, että jos olen molempien lasten kanssa useamman päivän junareissulla, niin silloin mulla on myös niitä kertsejä sitten mukana. Ihan vain, koska mukaan ei saa otettua ihan järkyttävän suurta tavaramäärää, kun kuitenkin kahden lapsen ja yhden aikuisen tavarat pitää saada lastattua yksiin lastenvaunuihin. Eli silloin mulla on mukana kestovaippoja suunnilleen yhden päivän tarpeiksi, joita sitten pesen mahdollisuuksien mukaan, ja muutoin kertsejä.

Toiset käyttävät kestoja kotona, kertsejä muualla, toiset taas käyttävät sen pari kestovaippaa viikossa. Tyylejä siis on monia, ja jos haluaa kestoilla, voi aloittaa varovaisestikin myös kestovaipalla silloin tällöin.

Miksi kestovaipat ovat meidän mielestä niin kiva juttu?

Oi, löytyy tosi monta syytä! Ja tuolla "meidän mielestä" viittaan itseeni ja mieheeni, joka kans on ihan fani, oikeasti! Meillä mies pesee vaipat, ripustaa ne, hakee narulta ja laittaa valmiiksi paketeiksi kaappiin. ♥

Toki tietenkin, olenhan pihi kirppismuija, niin toki se raha on yksi juttu. Me ollaan pienemmistä vaipoista maksettu yhteensä noin 40€ (pikku ImseVimset käytettyjä, isommat ImseVimset käyttämättömiä), ja isommista sitten semmoinen 60€ yhteensä (kaikki isommat ovat uusia, käyttämättömiä. Lisäksi myös todella paljon ylimääräisiä imuja). Eli satku on mennyt vaippoihin. Mies on laskenut, että kun meillä vaippoja pestään kolmen päivän välein, niin se kustantaa 40€ vuodessa (sähkö 24€, pesuaineena meillä Ecover, 16€). Jos käyttäisi lisäksi kuivausrumpua, tulisi siitä vuodessa 54€ meillä lisää. Kestoilu tulisi siltikin edullisemmaksi. Ja toki kuivausrummun ansiosta vaippoja ei tarvitsisi olla kuin minimissään yhden päivän tarpeiksi.

Eli alkukustannus 100€, plus 40€ vuoteen. Ja nyt kun nuo samat vaipat ovat jo toisella kierroksella, niin huh, säästö onkin jo heti paljon isompi, kun alkuinvestointiin ei ole mennyt rahaa lainkaan, pelkkiin pesukuluihin vain. 

Vertailun vuoksi, kertakäyttövaippoihin  yhdellä lapsella menee kevyen googlailun perusteella 400-600€ vuodessa, riippuen vaippamerkistä ja vaipanvaihtovälistä. Keskimäärin vaippoja kai käytetään se 2-3v, eli 800-1800€ vaippoihin.

Jäte. Roskien vienti on ehdottamasti yksi inhottavimmista kotihommista! Ja lisäksi kertakäyttövaipat haisee omaan nenään ihan karsealle (juu, olen haistellut monia erilaisia) jo sellaisenaan, saati sitten märkä kertsivaippa, tai se kakka siinä vaipassa ja vaippa roskiksessa. Hyhhyh!

Lisäksi vaippoja löytyy kotoa aina, jos vain on muistanut pestä vaippapyykkiä. Ei tarvitse ravata kaupassa vaippatarjousten perässä. 

No ne niskakakat! Täällä kirjoittelinkin siitä, kuinka meillä ei kestovaipoilla ole koskaan tullut niskakkakkoja, mutta ne harvat kerrat kun ollaan kertiksiä käytetty, niin sillon niitä sitten on tullut, vaikka kuinka ollaan koitettu vaippa tiukalle laittaa. 

Kemikaalihommelit. Aika paljon kaikkea muovimatskua kertakäyttövaipoista löytyy. Itse olen aina sen iloisempi, mitä vähemmän kaikkea muovikamaa tarvitsee käytellä. 

Ihan varmasti pelastan maailman näillä! No ei vaan, hehheeh. En pelasta. Toki vähemmän jätettä syntyy, ihan kiva juttu, mutta ei ole itselläni se kovin motiivi kestoiluun kuitenkaan.

Vaippakausi on lyhyempi, ainakin todennäköisesti. Esikoinen oli kuiva 1v9kk iässä, saa nähdä milloin tämä toinen sitten. Keskimäärin kuivaksi opitaan suunnilleen 2-3 vuoden iässä.

Vauvan/taaperon pissakakkarytmin oppiminen. Kestoillessa on helpompi tarkkailla, milloin lapsi pissaa, ja näin ollen vaikka viedä se potalle tekemään. Vauvan vessajutuista olen kirjoitellutkin täällä.

Ärsyttävin juttu kestovaipoissa?

Maitokakka, limainen sellainen. Ehdottomasti. Edellisen käyttäjän maitokakka ei ollut niin limaista kuin nykyisen. Ja nykyinen kestovaipan käyttäjä on mallia all over the place, ja sitä limaista maitokakkaa onkin sitten vaipan täydeltä silloin kun sitä on. Esikoinen on lanseerannutkin termin "likaista kakkaa". Toiset nakkaa sellaisenaan pesuun/pesua odottamaan, toiset laittaa kakkavaipat likoamaan veteen. Me huuhdellaan käsisuihkulla kakat poies. Onneksi maitokakkavaihetta on aika lyhyt aika, kiinteemmän kakan satsit on helpompi homma!

Lue myös 

Vauvan vessähätäviestintä

Taaperon kuivaksioppiminen