Pippeli, kakka ja pylly. Pienen lapsen seksuaalisuus ja jostain kuultu vessasana

Meillä jyllää alapää- ja kakkahuumori. Tai oikeastaan niihin ei edes tarvitse liittää mitään vitsailua, pelkästään niiden sanojen hokeminen tekee neljävuotiaan hilpeän iloiseksi. Tarkennukseksi, että hokeminen tapahtuu lapsen toimesta. Ja mitä kyseinen isosisko perässä, niin sitä myös pienempi. Todellakin. Pippeli, kakka ja pylly, nuo ihanat kaverit ovat puheissa päivän mittaan. Todella usein.

On muuten jännää, että näiden sanojen ilakointijoukkoon ei yleensä pääse pimppi. Miksihän ei? Toki pimppi on puheista ja kehosta tuttu ruumiinosa, kun molemmat lapseni ovat tyttöjä, mutta onhan kakka ja pyllykin jokapäiväisiä ystäviä, ja silti ne ovat puheisiin päässeet.

Tällä hetkellä tämä sanojen kavalkadi on sen verran paljon neljävuotiaan mielessä, että välillä pyydän rauhoittumaan tai vaihtamaan juttelujen aihetta. Ainakin silloin, kun juttelut ovat tasoa pissi sitä, pissi tätä, kakkakakkapippeliiiii ja leikissä suurin osa sanoista korvautuu näillä ihmeellisillä sanoilla.

Sallitut sanat ja lapsen kehitysvaihe

Mutta ehdottomasti nämä kaikki sanat ovat meillä ihan sallittuja. Niistä saa puhua, niitä saa miettiä ja niistä voi kysellä. Ja kyllähän niiden pohtiminen kuuluu lapsen ikävaiheeseen, kehitykseen. Siksi ne ovat mielenpäällä niin tiuhaan. Pimpin, pippelin, kakan, pissan ja muun toistuminen puheissa on aivan normaalia.

Muutoin meillä on oltu jonkun mielestä ehkä liiankin aktiivisia ja avoimia asian suhteen, vessahätäviestitelty ja pottailtu hyvin varhain, ihmetelty kilpikonnan näköistä kakkaa tai legendaarista salaattipalaa potassa ja myöhemmin pohdittu menkkaverta ja kuukautiskuppia funktioineen. Ajatuksena se, että asiat ovat tavallisia, arkipäivää. Ei niin ihmeellisen mystisiä sanoja, joiden sanominen saa jännittävän kutkutuksen, jonka takia niitä sitten haluaa hokea. Tai ettei uskaltaisi kysyä jotain niihin liittyvää. Avointa ja luonnollista, mutta kuitenkin lapsen ikätaso huomioon ottaen.

Vaan nämä lapsen seksuaalisuuteen liittyvät kehitysvaiheet, ne tulevat kyllä, oli vanhempi valmis tai ei. Eipä lasten kehitykselliset ikävaiheet ole sivuutettavissa kasvatuksellisilla tai keskustelevaan ilmapiiriin liittyvillä asioilla. Oi ihanat neljä- ja viisivuotiaat lapset ja iloinen uteliaisuus. Muistan näitä myös sieltä päiväkodinope-ajoilta.

Neljävuotiaamme kanssa on käyty monet hyvät keskustelut hänen mietteidensä pohjalta. On keskusteltu uimapukualueesta, omista ja toisten rajoista. Ja pimpistä ja pippelistä, tietenkin, niiden toiminnasta. Ja synnytysaiheista, onhan äitinsä melkoinen synnytysintoilija sentään, ja lapsi aiheesta oma-aloitteisen kiinnostunut.

Miten vauva saa alkunsa -aiheeseen ei olla kuitenkaan vielä edetty. Sekin on edesssä sitten, kun lapsi sen esiin ottaa. Turvataidoista ja muusta olisi asiaa varmaan erillisen tekstin verran. 

Lapsen seksuaalisuus on uteliaisuutta, leikillisyyttä ja avoimuutta - Raisa Cacciatore

Lapsen seksuaalisuus voi kuulostaa terminä vaikealtakin asialta, mutta pienillä lapsilla se on juurikin uteliaisuutta ja avoimuutta. Ai että, kun Raisa Cacciatorella on aiheeseen hurjasti hyviä sitaatteja. Vai miten olisi vaikka tämä: "Pieni lapsi ei toki ymmärrä seksuaalisuudesta hölkäsen pöläystä, mutta oman kehon arvostus, hellyyden ja läheisyyden merkitys, rakkauden ja nautinnon lapsi kyllä tajuaa. Ne kaikki ovat seksuaalikasvatusta!"  

Koska pyörää ei tarvitse keksiä uudestaan, laitan tämän otsakkeen alle nyt nämä muutkin sitaatit omien ajatuksien sijaan.

"Harva aikuinen on kuitenkaan saanut itse asiallista, riittävää ja ikään sopivaa seksuaalikasvatusta. Tarvitaan malleja puhua tunteista, sekä keinoja vahvistaa lapsia ja nuoria omissa kehitysvaiheissaan, jotta median ja kavereiden painostus tai negatiivinen tieto eivät johtaisi virheratkaisuihin tai turhaan kiiruhtamiseen"

"Seksuaalinen kehitys on koko elämän kestävä tapahtuma. Samoin seksuaalisuuteen liittyvien seikkojen oppiminen jatkuu koko ajan, ja kiinnostuksen kohteita riittää. Ne vaihtuvat ikä- ja kehitysvaiheiden sekä elämäntapahtumien myötä." Raisa Cacciatore

Pissa, kakka ja vessa -kirjavinkit

Lähivuosina on ilmestynyt useampia kakkajuttuihin ja vessassakäymiseen liittyviä kirjoja ihan pienillekin. Peruspottailuun ja kuivaksioppimiseen taitaa löytyä kirjoja ihan loputtomasti, mutta muitakin aiheeseen liittyvää löytyy kyllä.

Näistä ns. tavallisista pottailukirjoista lasteni lemppareista lempparein taaperoiässä on ollut Leslie Patricellin Potalla-kirja. Aiheeseen liittyvät kirjat ovat yksi keino osoittaa lapselle sitä, että on ihan tavallisesta asiasta kyse.


Muista, pienten lasten aiheeseen tähän kategoriaan liittyvistä kirjoista meillä on kotona kirjastosta käväissyt ainakin

Leslie Patricelli: Paukku
Hope Vestergaard: Vessavintiöt (mun lemppari! Vessassa vitkuttelevia lapsia meillä kutsutaan Ainikeiksi, kuten kirjassa)
Oppi&Ilo: Tutki kakkaa sekä Tutki pottaa
Jeanne Willis&Adrian Reynods: Kuka Kykkii pytyllä?
Axel Scheffler: Pete ja Pulmu - Lätäkkö lattialla

Lisäksi kiinnostaa Prinsessa Rämäpää ja vessasanat, mutta voi olla, että se on vähän isommalle vasta, tapahtumapaikkana kun on eskari ja hahmot noin kuusivuotiaita.

 

    

Pimppi ja pippeli eivät ole vessasanoja

Termi "vessasana" tuli tutuksi jo joskus silloin, kun en vielä ollut äiti. Kammoan sitä. Se kuulostaa juuri siltä, että on joukko sanoja, joista saa puhua vain vessassa. Piilossa, salaa, kun vessan ovi on visusti kiinni. Miksi pimppi olisi vessasana? Tai pippeli? Ovatko ne jotain niin kamalaa, että ne pitää kätkeä vessaan piiloon? Miksi sukupuolielimiin pitäisi liittää tiiviisti ajatus vessasta? Kurkkaa Väestöliiton blogista kirjoitus Pimppi ei ole vessasana.

Ymmärrän kyllä, että vessasana-termin käytöllä on motiivina ollut ylimenevien hokemien ja muiden huutelujen rajaaminen. Se voi kuitenkin luoda vääristyneen käsityksen lapselle, ja ruokkia aihetta tabuna. Sanoillaan tai sanomattomuudellaan aikuinen luo lapsen todellisuutta ja käsitystä asiaan.

Lapseni on kuullut vessasana-termin muualta, useammastakin paikasta. Aika ajoin siitä meillä kotona keskustellaan, kun lapsi sitä miettii. Voihan vessasana sentään, niinkö?

Kurkkaa myös muita vessajuttuja

Maailman onnekkain pissavahinko

Kuukautiskuppi auttoi keskenmenon jälkeen

Pissihätä on yön taikasana

(En taida viitsiä linkata enempää.. Naurattaa :D )

Yhden taaperon vessahistoria: vessahätäviestinnästä omatoimisuuteen ja kuiviin öihin

Meillä on tykätty harrastaa lasten vessattamista alusta asti. Se on ollut niin osa sitä juttua pienen lapsen kanssa, että ei olla koettu sitä rasitteeksi tai voimia vieväksi. Olen edelleen sitä mieltä, että kuivaksi opettelusta ei kannata ottaa stressiä, mutta vessajutut voi halutessaan aloittaa myös jo heti syntymästä, kuten me tehtiin.

Kaksi lasta, kaksi aika samanlaista polkua. Eroa taitaa olla vain se, että esikoinen oli mahavaivainen vauva ja taapero, ja hänen pissavälinsä oli lyhyempi kuin oireettomalla siskollaan. Allergiat ja herkkyydet kun tuppaavat vaikuttamaan ihmiseen kokonaisvaltaisesti, myös tähän asiaan.

Taukoja vessahommista on ollut vain vauvavuoden alkupäissä, kun vauva on välillä lakkoillut. Sekään ei ole vakavaa, vaan välillä voi kuulestalla, joko jatkettaisiin taas. Sen kummempia takapakkeja asiaan ei ole tullut kummallakaan. Alta löydät nuoremman lapsen vessahistorian, hän kun on nyt taaperona melkoinen konkari ollut näissä hommissa jo pitkän aikaa.

Pienestä se lähti - vessahätäviestintä

Kahden päivän ikäisenä saatiin vauvan ekat pönttökakat ja -pissat. Melkein syntymästä aloitettiin. Oli taas niin huikea tunne, kuinka vastasyntynyt oppii suhu-merkkiäänen ja tekee tarpeensa. Kestovaippoja pidettiin vauvalla kyllä koko ajan, vaipatta hän oli lähinnä vain välillä ilmakylpyillessä alkuun.

Kun vauva oli kahden viikon ikäinen, mietin vauvojen pidätyskykyä. Sen kun näki taas käytännössä, että pienikin vauva osaa pidättää pieniä aikoja.

Puolen vuoden ikään päästessä vauvalla oli ollut jo monia erilaisia vaiheita, vessajutuissakin. Reissujen jälkeen hän selvästi vain keräsi voimia, ennen kuin pääsi taas rytmistään kiinni. Minulle hän lakkoili vessakäynneillä muutaman kuukauden ajan, ollessaan 2-4 kuukauden ikäinen, mutta isin kanssa teki aina. Se tosin oli tuttua jo esikoisen ajalta, että äiti ei kelpaakaan kaikkeen.

Neljän, viiden kuukauden ikään mennessä hän oli saanut jo rytmistä hienosti kiinni, ja vessakäynnit noudattivat melko selkeää kaavaa. Oli siis helppoa ennustaa, koska vauvalla suunnilleen oli hätä, ja hänet vessaan viedä. Hän ilahtui vessaan pääsemisestä, ja välillä oli päiviä, ettei yhtään vaippaa kastunut, yleensä kuitenkin yksi.

Viittä vaille taapero -vessarutiinit ja päiväkuiva kotona

Kun vauva oli 11 kuukauden ikäinen, kerroin hänen olevan päiväkuiva kotona. Olimme lopettaneet hänellä tuolloin vaippojen käytön kotona hereillä ollessa, ja usein muskariin tai kauppareissullekaan ei tarvinnut vaippaa, vessarytmeistä ja menojen aikatauluista riippuen. Kerroin myös vauvan vessarytmistä, joka oli noin 7-9 vessareissua päivässä.

Puolitoistavuotiaan vessarytmistä kirjoitin täällä. Vessakäynnit olivat vähentyneet muutamalla kerralla tuosta vajaan vuoden ikäisestä, ja vaippoja käytettiin enää automatkoilla ja unilla. Silloinkin vaippa oli yleensä kuiva. Lapsen pidätyskyvyn kehitystä oli mielenkiintoista seurata, sillä se kasvoi koko ajan lapsen kasvun mukana.

Vajaa kaksivuotias - ei enää yövaippaa & omatoimisuus

Nyt taapero on vuoden ja kymmenen kuukauden ikäinen. Kesän aikainen edistysaskel on se, että univaipat on voitu jättää pois niin yöunilta kuin päikkäreiltäkin. Ensin jäi yövaippa, sitten päiväunivaippa heti perään.

Hän osaa useimmiten kertoa vessahädästään ja mennä potalle, mutta iso osa vessareissuista tapahtuu myös meidän kehotuksesta. Lähtopissit, unille meno -pissit ja muut. Lapsi mielellään pyyhkii itse pissan ja pesee kätensä. Ite, kuten hän sen ilmoittaa. Hän on ylpeä taidoistaan, ja me tietenkin hänestä.

Vaikka hän on kovin omatoiminen, on vastuu hänen vessakäynneistään tietenkin edelleen meillä vanhemmilla, onhan hän kovin pieni tyttö vielä. Vessarytmi on aika samanlainen kuin puolitoistavuotiaanakin, sellainen 6-7 vessakäyntiä päivässä on aika perus.

Kiitollinen

Aika harvakseltaan on tullut pissakakkavahinkoja, ne ovat yksittäisiä isin ja äidin unohduksia siellä täällä, ehkä muutaman kerran kuukaudessa. Mekään emme ole millään tapaa täydellisiä, tässäkään asiassa.

Meillä on koko kesän kulkenut matkapotta mukana minne mennäänkin. Tosin puskapissejäkin on tullut harrastettua ihan kiitettävästi.

Hyvin kiitollinen mieli on kuitenkin, kun molemmat lapsista ovat päässeet vaipoista jo reilusti ennen kahden vuoden ikää. Ja ei, tämä ei ole mikään kilpailu, mutta helpottaahan se meidän vanhempien työsarkaa, kun lapsi oppii kuivaksi. Se on hyvä motiivi tähän, muun palkitsevuuden lisäksi.

Ennen toisen lapsen syntymää kuulin monesti, että vessahätäviestintä on "vain esikoisten juttu". Olin vähän varautunut siihen, että se ei onnistuisi, kun lapsia on useampi. Nyt ajatus tuntuu hassulta, miksi ei onnistuisi? Toki on hyvin erilaisia perhetilanteita, eikä aina voi voimavarat riittää kaikkeen, mutta meillä ei onneksi ollut mitään syytä miksi ei olisi onnistunut.

"Kunnia" kaikesta kuuluu kestovaipoille, vessahätäviestinnälle, lapselle, vessarutiineille, matkapotille, isosiskolle ja muille. Me vanhemmat ollaan vain oltu statisteja, menossa mukana. Opittu paljon. 

Aika mukava on ollut tämäkin vessataival, kun se on aloitettu jo pikkuisena. Suosittelen kyllä, tämä on hyvin palkitsevaa itsellekin. 

Lisää aiheesta:

Kestovaipat, mitä ne ovat?

Näin aloitat vessahätäviestinnän 

Arjen älynväläykset löytyy Instagramin puolelta @iloelolaura, tule mukaan!

Voiko vauvavuosi olla helppo? Meillä oli!

Voiko vauvavuosi olla helppo?

Vauvavuotta on vielä pari viikkoa jäljellä, mutta kai tässä vaiheessa voi jo sanoa, että vauvavuosi on ollut ihana, ja ennenkaikkea todella helppo! Myös esikoisen vauvavuosi oli tosi ihanaa aikaa, mutta tämä kuopuksen vauvavuosi on kyllä ollut ihan erilaista, tietenkin, ollaanhan me oltu perhekin jo paljon kauemmin.

On mielenkiintoistoista pohdiskella, miksi tämä vauvavuosi oli niin vaivattoman ja ihanan tuntuinen, sillä siihen liittyy monenlaisia tekijöitä. Ja snif, vauvavuosi tosiaan on muutaman hetken päästä ohitse.

Helppo vauvavuosi - näistä se oli tehty! 

1. Sopeutuminen. Kyseinen vauva ei ollut ensimmäinen vauvamme. Sopeutuminen lapsiperhe-elämään tehtiin jo esikoisen vauvavuonna, joten tällä kertaa se työ oli jo tehty.  Vaikka esikoisen aikaankin osattiin jo olla suht rentoja, oltiin nyt vielä rennompia, koska yhdestä vauvavuodesta meillä on jo kokemusta. Arkea siivitti ihanan lupsakka meno ja tietynlainen varmuus vauvasta, omasta vanhemmuudesta ja omasta osaamisesta. Tällä kertaa myös koitettiin nauttia vauvan jokaisesta kehitysvaiheesta, eikä hätäilty tai stressaten odotettu niitä seuraavia taitoja.

2. Perustyytyväinen, lähes aina iloinen vauva, jolla ei ollut suurempia ongelmia, selittämättömiä kipuitkuja, refluksia tai muutakaan häikkää, tai ainakaan asiat eivät eskaloituneet sellaisiksi (alempana lisää).

3. Vauvalla on sisarus viihdyttämässä. Tämä on oikeasti todella oleellinen asia! Kuten esimerkiksi tässä olen kirjoitellut, vauvan viihdyttäminen silloin kun isosisko ei ole paikalla on aikamoinen homma! Kun sisko on paikalla, on myös viihdytys yleensä taattu.

4. Olen oppinut edellisistä virheistä. Ehkä, tai ainakin jonkun verran. Yhtenä esimerkkinä vaikkapa vauvan itkuisuus, pulautteulu, ummetus tai tississä roikkuminen öisin. Ne eivät ole vauvojen normaali olotila, ja olenkin siksi koittanut aina tällaisissa hetkissä olla miettimässä, missä mahdollisesti syy, ettei tilanteesta tulisi pitempi olotila. Myöskin esikoisen vauvavuoden aikana olleet ruoka-aineongelmat, ja oma jääräpäisyyteni (tai oikeastaan pihiyteni) olla teettämättä lapselle msas-testiä tai viedä osteopaatille saamaan apuja ovat asioita, joissa olen kokemuksen kautta viisastunut.  Tämän vuoksi kuopuksen kanssa kynnys olikin paljon matalampi, enkä halunnut, että ongelmat menevät niin pitkälle kuin esikoisen kanssa. Msas-analyysistä löytyy tästä ja osteopatia-hommista tässä.

5. Täydentävät terveyspalvelut ja monet luontaistuotteet apuna ja tukena arjessa, jolloin pienistä puroista ei ehdi muodostumaan isoa virtaa. Edellisessä kohdassa onkin avattu msas-analyysia ja osteopatiaa. Myös esimerkiksi eteerisistä (laadukkaista) öljyistä on ollut meille paljon apua esimerkiksi vauvan hampomiskipuun ja flunssan selättämiseen.

6. Ei olla jääty kotiin, vaan vauvan kanssa on liikuttu samalla lailla kuin ennen vauvan syntymääkin. Lomamatkat, viikottaiset harrastukset, pitkät autoreissut, ystävien näkemiset.

7. Imetyksen kanssa ei ollut tälläkään kertaa suurempia ongelmia, vaikka imetyksen alku olikin hiukan erilainen kuin esikoisen kanssa.

8. Vauvavuoden aikana meillä on ollut vain seitsemän huonoa yötä. 7! Minusta se on tosi hyvin, enkä voi siis millään muotoa väittää joutuneeni valvomaan, tai olevani väsynyt. Toki edelleen myös yöimetän, mutta onneksi yöimetys on suht leppoisaa, enkä itsekään avaa silmiäni sen aikana, vaan jatkan unia nopeasti sen jälkeen, tai jo sen aikana (vauva nukkuu vieressäni, yöimetyksiä yleensä 2-3 yössä). Meidän hyviin öihin liittyy toki muitakin asioita, esimerkiksi vauvalla ei ole suurempia mahakipuja tai muuta itkuisuutta öisin, ja hammaskipuja on melkein joka kerta onnistuneesti lääkitty eteerisillä öljyillä.

Vauvavuoden alkupäässä käytettiin vauvaa myös osteopaatilla muutaman kerran, jotta vauvan synnytysjumit ja muut kireydet saatiin purettua, niin ainakaan ne eivät ole itkua aiheuttamassa. Uskon myös tästä olleen paljon apua siihen, kuinka hyvin meillä onkaan mennyt.

9. Synnytyskokemus. Synnytyskokemus merkitsee paljon, sillä on tutkitusti vahva yhteys koko perheen hyvinvoinnille. Vauvaan kiintyminen, äidin mielialat, jaksaminen, muistot synnytyksestä, oma terveys jne. Synnytys voi olla hyvin voimaannuttava, tai jopa jälkeenpäinkin voimia vievä ja traumaattinen, ja kaikkea siltä väliltä. Tällä kertaa mikään synnytyksessä ei jäänyt hampaankoloon, ja sen olen kyllä huomannut monella tapaa. Ei ole tarvinnut vatvoa mitään synnytyksessä tapahtunutta, on vaan voinut ilolla muistella tuota ihanaa lokakuista yötä. Synnytyskertomus löytyy tästä.

10. Isosisko on hyväksynyt vauvan niin upeasti mukaan perheeseen. Uskon myös tällä olevan suuri vaikutus! Aluksi vauva oli hänestä lähinnä ihana ja söpö, nykyään myös välillä kaveri ja kilpakumppani. Kuulostaa siis ihan sisarussuhteelta!

11. Kahden vuoden ikäero on juuri meillä ollut toimiva. Ollaan koettu arki tosi sujuvaksi, kun esikoinen oli ollut kuiva jo pitkään  ennen vauvan syntymää, osasi puhua hyvin ja kertoa tarpeitaan, ymmärsi jo paljon ja osasi keskittyä omiin leikkeihinsä välillä pitkiäkin hetkiä, ja pahin äidissäroikkumiskausikin oli jo ohitettu. Lisää ikäerosta täällä.

12. En edes muista, milloin vauva olisi kakannut vaippaan. Meillä vauvavuosi ei ole ollut kakkavaipparumbaa, sillä vauvan vessahätäviestintä on ollut käytössä alusta asti. Vauvavuoden vessajutuista löytyy täältä, täältä ja tästä. Koen myös, että vauva on ollut tyytyväinen, kun on saanut tehdä tuotoksensa pääsääntöisesti muualle kuin vaippaan.

13. Tällä kertaa mulla on ollut äitiystäviä jo ennestään, yksinäisyydestä ei ole tarvinnut kärsiä! Esikoisen syntyessä minulla ei ollut äitikavereita arkea jakamassa. Nyt olen siitä onnekas ja onnellinen, että äitiystäviä on löytynyt aiemmin, ja tottakai se on vaikuttanut myös omiin mielialoihin ja jaksamiseen. Löytyy ihmisiä joita kutsua kylään tai nähdä kaupungilla ja kerhoissa, ja löytyy ihmisiä jotka ovat viestin päässä tavoitettavissa vertaistukena. Ihan parasta.

..Ja varmaan vielä kovin monta muutakin asiaa! Niin se taitaa olla, vauvavuosi on monien asioiden summa. En voi kyllä uskoa, että vauvavuosi alkaa meillä olla ohitse!

Minkälaisia vauvavuosia teillä on ollut? Mitkä asiat vauvavuoden kulkuun ovat vaikuttaneet? 

Tule mukaan myös somen puolella! Instaan pääset tästä

Alle yksivuotias on päiväkuiva kotona - vauvan tämänhetkinen vessarytmi

Meidän vauva on himppusta vailla 11kk ikäinen, konttaileva maailmaan tutustuja. Me ollaan vessatettu vauvaa melkein syntymästä lähtien, ja hänen voikin sanoa jo tähän ikään mennessä olevan pieni pottakonkari.

Kotona ollessa pottahommat ja hänen vessarytminsä toteuttaminen on tällä hetkellä (ja tosiaan tällä hetkellä, tulevastahan minä en tiedä mitään!) suht samaa kaavaa toistavaa. Vessahommat ovat sujuneet nyt niin mallikkaasti, että kotona päiväsaikaan vauva on ollut jo useamman viikon kuiva. Tai sanoisinkin, että useamman viikon ajan olen uskaltanut pitää häntä kotona ilman vaippaa. Se olisi varmaankin onnistunut jo aiemminkin, mutta olen välillä joissain asioissa vähän jahkaaja.

Yöllä vauvalla on vaippa, ja vähän vaihtelevasti vaippa on aamulla kuiva, välillä märkä. Päiväunille käydessä en aina laita vauvalle vaippaa, riippuu siitä, onko hän juuri käynyt potalla vai ei. Joskus väsy yllättää nopeastikin, eikä väsynyt vauva koe pottailuja mielekkäinä. Silloin pottailut jäävät odottamaan unilta heräilyä.

Välillä myös kodin ulkopuolella vauva on saanut vapaasti viilettää ilman vaippaa. Isosiskoa kerhosta hakiessa ja viedessä ei aina laiteta hänelle vaippaa, ja esimerkiksi tällä viikolla perhemuskariin mennessä vauva kävi potalla, joten en sen jälkeen enää turhaan jaksanut vaippaa laittaa. Perhemuskari kestää 1,5h sisältäen laulujen lisäksi välipalaa ja hengailua, joten sinä aikana vauva myös söi ja imetin hänet. Muskarin jälkeen hän kävi taas potalla tuotoksin.

Minä vasta opettelen vauvan rytmiä muualla kuin kotona, sillä pissausväli kotona ja muualla ei ole aivan yksi yhteen. Muualla on usein jännempää, joten vauvan pissausväli on hieman pidempi. Tämä muskari-tapaus oli minulle itselleni rohkaisevaa, vaikka olen toki aiemminkin kerhoissa ja muualla  potattanut lasta.

Miten vauvan sitten saa pysymään potalla? Yleensä ihan hyvin, kai hän on jo niin tottunut siihen? Ainahan se ei tietenkään huvittaisi, mutta jos tiedän hänellä olevan jo vessahädän, niin myös kirjojen luku tai maissinaksun syöminen on meillä sallittua, sillä se on oiva tapa rauhoittua hetkeksi, jotta malttaa tarpeensa tehdä. Ja jos potalle istahtaessa harmittaakin lasta koko homma aivan vietävästi, niin sitten sylitellään hetki, ja kokeillaan kohta uudestaan. Useinkaan en ole koko hänen pottahetkeään siinä hänen nenänsä edessä, vaan vähän kauempana, näköyhteydessä kuitenkin, antaen vessarauhan. Tämä toimii juuri meidän vauvan kohdalla.

Kuulostaako kauhean rankalta? Tiedän, että monen korviin varmasti kuulostaakin, mutta meille se on ihan tavallinen osa arkea. Tottumuskysymys, ehkäpä? Ja toki käytännön asioita on mietitty niin, että homma sujuu. Potta voi tarpeen mukaan olla muuallakin kuin vessassa. Vauvan vaatetusta on meillä mietitty myös vessakäyntien kannalta, bodyt jäivät käytöstä pois jo joskus keväällä. Tunikat ja legginssit ovat vauvan vaatetuksena, leggareiden alla toki myös vauvojen alushousut.

Pottatuotoksia myös tietenkin ihastellaan yhdessä ja kehutaan taitavaa vauvaa. Hän on tottunutkin jo potalta noustessa kääntymään taakseen kurkistamaan, että mitä sinne pottaan tulikaan :) 

Vauvan vessarytmi näyttää tällä hetkellä suunnilleen tältä:

Vauva herää, sylittelyn jälkeen potalle

Aamupalan jälkeen potalle (aamun kaksi ekaa pissaa tulevat yleensä tiheämmällä välillä kuin päivän muina hetkinä)

Aamupäivän aikana imetän vauvaa yleensä 1-2 kertaa.  Noin puolen tunnin-kolmen vartin päästä imetyksestä on meidän vauvalle otollinen aika mennä vessaan, siispä pottailut silloin. Jos ei olla kotona, niin imetyksen ja pottailun väli pystyy olla pitempikin, kun vauvalla on jännää niin hän keskittyy muuhun. 

Lounaan jälkeen potalle

Päiväunien jälkeen potalle

Iltapäivällä pari, kolme imetystä vessakäynteineen

Iltaruoan jälkeen potalle

Iltapisut nukkumaan mennessä

Osa näistä kerroista saattaa yhdistyä, päivästä riippuen esimerkiksi imetyksen jälkeiset pisut ja ruoan jälkeinen pottailu osuvat samaan hetkeen, jolloin pottakerrat hieman vähenevät. Usein noihin aikoihin tärppää, jos ei, niin myöhemmin kokeillaan uudestaan.

Tämmöinen pottaharrastus meillä! Pottailusta tai kuivaksiopettelusta ei kannata kuitenkaan itselleen stressiä ottaa, sillä tyylejä on monia, ja hyvin ehtii myöhemminkin. Me ollaan tykätty toimia näin :)

Vauvavuoden edelliset vessapäivitykset löytyvät tästä ja täältä.


Meidän arkihömpötyksiin pääsee mukaan myös instagramin puolella, iloelolaura-nimimerkin takaa.

Mitä kuuluu vauvan vessahätäviestinnälle?

Vauva alkaa olla jo puolen vuoden ikäinen. Vaan mitä kuuluukaan vessahätäviestinnälle? Marraskuussa kirjoittelin ylös mietteitä vauvan vessajutuista.

Vauvan vessataival lähti tälläkin kertaa ihan hyvin liikkeelle vauvan syntyessä. Vauva teki alusta asti useat pissat pönttöön päivittäin, kunnes tuli joulu ja reissailtiin ympäriinsä joululoman merkeissä. Vauvallakin meni elämä sen verran sekaisin, että pottailut stoppasivat hetkeksi. 

Pikkuhiljaa vauva taas alkoi osoittamaan merkkejä asiasta. Mutta vain isin kanssa! Äidin kanssa vessalakko jatkui useamman kuukauden. Mur. Esikoisellakin oli jossain vaiheessa vauvavuotta tällainen vaihe, että isiä suosittiin selvästi. 

Nyt on onneksi taas äitikin kelvannut vessakaveriksi. Tällä hetkellä tämä vessahätäviestintä on enemmänkin vain jo vessarutiineja. Potalle mennään unien jälkeen, syönnin jälkeen yms. Välillä vauva saattaa myös alkaa yhtäkkiä tihrustamaan itkua, jolloin hän kertookin, että nyt olisi pissihätä. Silloin hän suorastaan ilahtuu, kun pääsee potalle. 

Päivässä pottaan asti ehtii useammat pissat. Joinakin päivinä kaikki tuotokset. Lähiaikoina myös kakkaaminen on alkanut sujumaan potalla. On ihanaa, kun vauva osaa jo istua itse, ja pottajutut ovat sen vuoksi helppo homma. Myös vauvan oma potta on helpottanut asiaa, potassa olevan vyön takia ei tarvitse olla pitämässä kiinni, meidän vauva kun selvästi arvostaa omaa tilaa potalla ollessaankin.

Kun esikoinen oli vauva, meille naureskeltiin hyväntahtoisesti, että vauvan pissatushommat ovat sellaisia, jotka onnistuvat vain esikoisen kanssa, ja ettei niitä sen jälkeen seuraavilla lapsilla enää jaksa vouhottaa kun ei aikaakaan ole samalla lailla. Tämä ei mielestäni ole kuitenkaan kovinkaan aikaa vievää hommaa, ja aivan mainiosti on onnistunut toisenkin lapsen kohdalla meidän perheessä :)

Jännä nähdä taas, muuttaako kiinteiden aloitus vauvan vessarytmiä jotenkin! 

Minkälaisia kokemuksia teillä on vauvan pottailuista? 

Täydellisen potan metsästys

Pelkkä otsikkokin on mun mielestä hykerryttävä, taidetaan olla aika syvällä pikkulapsielämässä, kun voidaan puhua täydellisen potan metsästyksestä! #vainlapsiperhejutut? :D

Mutta se asia. Huomaamattani meille on ruennut kertymään useampia pottia nurkkiin. Omassa mielessäni olen pitemmän aikaa vertaillut pottien teknisiä ominaisuuksia, miettien sitä, minkälainen on hyvä potta. Heh.

Miksi ihmeessä meillä on näin monta pottaa? No minäpä kerron!

Meidän eka potta näistä on tuo vihreä, ja se on kulkeutunut mulle jo monta vuotta ennen kuin omia lapsia oli olemassa, siskonlasten kyläilyjä varten. Peruspotta, mutta ei jokapäiväisessä käytössä mikään paras mielestäni, monestakkaan syystä. Nykyään tämä onkin vähän turha, ja sijaitsee lapsen sängyn alla mahdollista yökäyttöä varten.

Kun esikoinen syntyi, me hankittiin Ikean valko-vihreä potta, koska siinä on selkänoja ja irrotettava sisäpotta jotta se on helppo tyhjentää ja pestä. Tykkään myös tämän muotoilusta tähän astisista potista eniten. Plussaa takana olevasta kolosta, josta pottaa on helppo kantaa. Tää on hyvä potta taaperolle, ja onkin edelleen esikoisella käytössä.

Mutta. Meidän lapset ovat aloittaneet potalla istumisurakan heti, kun ovat osanneet istua. Sillloinhan vielä tasapaino yms eivät ole parhaita, josta päästäänkin siihen, miksi hankin seuraavan potan, kun esikoinen oli pottaileva vauva.

Minä ja samispotta

Seuraavaa pottaa (tuo hailakanvihreä) metsästin jonkun aikaa. Halusin tuota vanhanaikaista mallia olevan, koska meillä oli se omassa lapsuudessani. Olisin halunnut juuri sen vyöllä olevan version, mutta sitä ei silloin löytynyt. Vyö on kätevä siitä, että heiluva vauva pysyy paremmin istumassa siinä, eikä täten laskeudu naamalleen, horjahtaessaan painovoiman mukana. Tokikin olen aina vieressä pottaillessa jos pottasankari on vielä vauva, mutta näin pääsi silti käymään esikoisen kanssa muutamat kerrat. Me laitettiin tähän itse vyö, mutta en silti ollut täysin tyytyväinen. Tämä sijaitsee nykyään vaatehuoneessa, paikassa nimeltä jemma.

Niinpä kuopukselle ostin sitten varta vasten kirpparilta pinkin BabyBjörnin. En ollut aiemmin nähnyt tällaista vyöllistä BB-potteroa ja ilahduinkin tästä yllättävän paljon, ottaen huomioon että kyseessä on "vain" potta. BB:n potathan on uutena kolmenkympin luokkaa, kun taas tuo Ikean vastaava maksaa kuusi euroa.

Siispä tosiaan kuopus sai oman potan, jossa onkin nyt viikon verran jo harjoitellut pottaelämää, kun osaa istua ja lupa siihen on saatu. Tämä onkin mielestäni tähän hetkeen paras potta, vaikka toki pienen vauvan potaksi selkänoja saisi olla hiukan lähempänä istujaa, mutta kaikkea ei voi saada, kai? Keskimäärin pottailijat taitaa kuitenkin olla iäkkäämpiä versioita, kuin tämä meidän. Isommalla pottailijalla vyö taas ei ole oleellinen, joten siinä vaiheessa tämäkin tyyppi pääsee Ikean lempparipotalle.. Tästä potasta puuttuu myös se kantokolo takapuolelta, ärsyttävää.

Mussa taitaa olla pottahifistelijän vikaa, selvästi :D Mun pottahaave (hahahaaaa) olisikin potta, joka omaisi parhaat ominaisuudet sekä vauvaa että taaperoa ajatellen. Säädettävä selkänoja, irroitettavat vyöt, irroitettava sisäpotta ja silmäämiellyttävä muotoilu ja väritys, ja mitähän muuta.. Niin ja tietty se kantoaukko! Heh.

Lisäksihän meiltä löytyy nuo lapsenlasteni pikkupotat, pöntön supistaja ja matkapotta-Potette joka kulkee reissuissa mukana ja kesällä ihan rattaissakin, jotta vessa on aina mukana :) Kunnon arsenaali siis, vaikka yhdelläkin varmasti pärjäisi. Tosin jos on yksi potta ja se on huono, niin sekään ei ole kiva. Ja siitähän meillä kaikki alkoikin!

Mikä teillä on ollut paras potta? Mitä ominaisuuksia potalta kaipaatte? 

(Edelleen minuu naurattaa tämä aihe :D ) 

Pihi kirppismuija ja kestovaipat

Kas tässäpä romaani kestovaipoista. Meillä on yksi vaippaikä onnistuneesti kestoiltu, ja toista vaippaikää kestoillaan samoilla vermeillä. En ehkä sanoisi, että tiedän kovin paljoa kestovaippailusta, omaan vain kokemuksen näiden omien murujen kestovaippojen käytöstä ja meillä käytössä olevista vaipoista. 

Olen itse henkeen ja vereen kirppismuija, ja kaikki vaipat muutamaa ilmaiseksi saatua poikkeutta lukuunottamatta ovat kirpparilta. Ja kaiken lisäksi vielä niitä kirppareiden edullisempia vaippoja. Meillä ei siis ehkä ole ne kaikista kauneimmat, hifeimmät ja ihanimmat kuosit ja merkit käytössä, mutta ihan toimiva setti meiltä kuitenkin löytyy! 

Hauskasti nuo kirpputorien edullisimmat vaipat sattuvat usein olemaan tiettyä merkkiä, ja siksi meidän vaipat eivät ole mitään kovaa kuosihurjastelua. Juuri ne edullisemmat pikkukoossa ovat sattuneet olemaan valkoisia ImseVimsejä, välikoko toista valkoista ImseVimseä ja isommat vaipat puolestaan Myllymuksuja vihreinä ja violetteina, sekä yövaippoina Pilvi-vaippoja. Pilvi-vaipat ja Myllymuksut on kaikki ilmeisesti jonkun vuoden äitiyspakkauksessa olleita, siksi niitä niin edullisesti ihmiset myyvät turhina pois. Ei siis hirveän montaa erilaista vaippaa löydy meiltä. 

Kuinka monta vaippaa tarvitsee olla?

Kuvassa näkyy meidän vaippamääriä. Kaikki vaipat eivät suinkaan ole käytössä onneksi yhtä aikaa, vaan tuossa on kaikki mitä me omistetaan. Mutta käytännössä meillä on kaksi eri kokoa, ja isompia ImseVimsejä puolestaan käytetään molempien kokojen kanssa vähän limittäin (toisen koon loppupuolella, toisen alkupäässä).

Pikkuvauvan vaippoja meillä on tosi reilusti, mutta noita imuosia me laitetaan kaksi päällekkäin, niin imee paremmin. Kuivausrumpua meillä ei ole, jos olisi, niin vaippojahan ei tarvitsisi olla minimissään kuin yhden päivän tarpeiksi. Ja toki muutoinkin pesuväli vaikuttaa siihen, kuinka paljon vaippoja tarvitsee olla. Meillä pestään vaippoja kolmen päivän välein. Päivässä vaippoja menee se 5-10. 

Isompia kokoja on vähemmän, mutta meillä juuri sopivasti, kun lasta on kuitenkin käytetty potalla ja osa tuotoksista on alusta asti mennyt pottaan tai pönttöön.

Miten usein kestovaippaa vaihdetaan?

Riippuu, kuinka paljon vaipan sisään on laittanut imevää kangasta, imuja. Kotioloissa me laitetaan vähemmän, koska vaippaa kuitenkin tsekataan useammin, ja lasta viedään välillä potalle. Harrastuksissa, automatkoilla, kaupungilla ja muissa reissuissa ollessa vaippaa tulee vaihdettua vähän harvemmin, ja silloin me sinne torpataankin tuhdimpi imusetti, ja usein päällimmäiseksi semmoinen imukangas, joka ei tunnu ihoa vasten niin litsläts-märältä. 

Pissavälikin vaihtelee vauvasta riippuen. Vauva voi pissata vartin tai tunnin välein. Isommat vauvat ja taaperot todennäköisemmin pissaavat harvemmin kuin pikkuvauvat. Masuvaivaiset lapsoset taas pissaavat keskimäärin useammin kuin ilman vaivoja olevat yksilöt (oireilu lisää usein virtsaneritystä).

Miten ne kestovaippojen koot oikein menevät?

Riippuu niin vauvasta ja vaipastakin, eli sinällään helppoa vastausta ei ole. Me rikotaan noita vaippojen ohjeistuksen kilomääriä, pidetään noita pikkuvauvojen 3-6kg vaippoja vielä 7kg vauvalla, hyvin mahtuu. Isommatkin varmaan menisivät jo, mutta siirrytään niihin varmaan siinä kohtaa kun ikää alkaa olla 6-7kk ja mahaan menee muutakin kuin maitoa. Painoa silloin varmaan joku 8-9kg. Näin tehtiin esikoisenkin kanssa. Ollaan siis säästetty limaisin maitokakakan vaihe noihin pikku ImseVimseihin. 

Isommat vaipat meillä ovat "vain" koko S/M, eli 5-10kg. Niillä kuitenkin pärjättiin taaperon koko vaippakausi, vaikka tuo viitteellinen kilomäärä ylittyi niissäkin. Ei siis hommattu missään vaiheessa isompia vaippoja. Joillakin on vaippoja montaa eri kokoa, jotkut taas satsaavat yksiin vaippoihin, jotka menevät koko vaippaiän. Me ollaan varmaan siltä väliltä.

Kuinka paljon käytetyistä kestovaipoista kannattaa maksaa?

Vaihtelee tosi paljon merkin mukaan! Nimekkäämmät, ja joidenkin mielestä juuri ne paremmat kestovaipat saattaa maksaa vielä käytettynä hyväkuntoisina 10-25€ kipaleelta. Itse olen maksanut pikku ImseVimseistä 0,5€/kpl, tai edullisemmalla isomman nipun. Isommista vaipoista vain 0,5-2€ kipaleelta. Halpaa halpaa, etenkin kun ne kaikki ovat olleet uusia, käyttämättömiä. Vain pikkuiset ImseVimset ovat olleet käytettyjä, mutta erittäin hyväkuntoisia. Eli juu, olen metsästänyt juurikin niitä halpoja yksilöitä kirpparilta, mutta en silti mitään nukkavieruja kakkaraidoilla varustettuina. 

Mutta. Se on vienyt kyllä aika paljon aikaa, ennalta kun ei voi tietää, milloin niitä löytää ja mihin hintaan. Itse aloitin kestovaippoja kerryttämään kaappeihin jo himpun verran ennenkuin oli vauva edes tilauksessa. Näin ollen aikaa oli puolitoista vuotta vaippojen kalasteluun, heh.

Toki jos ei ihan yhtä kova pakkomielle ole asiaan, niin usein kyllä löytää hyviä vaippoja myös 4-5€ kipale, joka ei myöskään ole paha hinta.

Edullisimmat vaippalöydöt löytyykin usein juuri heiltä, jotka eivät kestoile, vaan ovat saaneet vaipan esimerkiksi juuri äitiyspakkauksesta. Toinen vaihtoehto ovat lapsiperheet, joilla vaippaikä on jo takana, ja haluavat epätoivoisesti vain vaipat pois nurkista pyörimästä. Heiltä saattaa ihan pikkurahalla saada koko vaippasatsin. 

Missä tilanteissa kestovaipat eivät toimi?

Monilta kuulee kahta juttua, milloin kestovaipat ei toimi. Vastasyntyneellä rimpulajalalla ja sitten yöllä. Meillä on toiminut kyllä niissäkin, tosin meidän vastasyntyneet eivät ole sitä pienintä mallia (3755g&3975g), mutta kyllä ne jalat on laihat rimpuliinat olleet heilläkin sen hetken aikaa. Ollaan kuitenkin nuo newborn ImseVimset saatu tarpeeksi tiukalle, etteivät ole jaloistakaan falskanneet. Toki vauvoissa ja vaippamerkeissä on eroja.

Ja ne yöt sitten. Yöksihän saa kestovaipan sisään tungettua vaikka miten tuhdin paketin, joka varmasti imee kyllä. Ghetto booty. Ja päälle me laitetaan vielä vauvalle siihen villahousut ja yökkärit. Ei ole fuskaillut, paitsi toki esikoisen kanssa muutaman kerran alussa, kun vasta harjoiteltiin asiaa. 

Milloin sitten käytetään kertakäyttövaippoja?

No eipä oikeastaan kovinkaan usein ole tarvetta ollut. Esikoisen kanssa muutoin käytettiin koko ajan kestoja, paitsi vauvavuoden aikana käytiin kahdella ulkomaanmatkalla, joissa meillä oli kertakäyttövaippoja mukana. Tosin, koska oli pesu- ja kuivausmahdollisuus, niin tottakai minä sitten tulin raahanneeksi myös muutaman kestovaipan mukaan, ja viikon Espanjan reissulta olikin sitten kotiin tuotavana melkein täysi paketti Muumivaippoja, hahhah. (Joita löytyy kaapista vieläkin muutama, hups. No ehkä ne tulee käytettyä tällä vauvalla..)

Nyt kun näitä lapsosia on kaksi, niin olen sen verran antanut periksi, että jos olen molempien lasten kanssa useamman päivän junareissulla, niin silloin mulla on myös niitä kertsejä sitten mukana. Ihan vain, koska mukaan ei saa otettua ihan järkyttävän suurta tavaramäärää, kun kuitenkin kahden lapsen ja yhden aikuisen tavarat pitää saada lastattua yksiin lastenvaunuihin. Eli silloin mulla on mukana kestovaippoja suunnilleen yhden päivän tarpeiksi, joita sitten pesen mahdollisuuksien mukaan, ja muutoin kertsejä.

Toiset käyttävät kestoja kotona, kertsejä muualla, toiset taas käyttävät sen pari kestovaippaa viikossa. Tyylejä siis on monia, ja jos haluaa kestoilla, voi aloittaa varovaisestikin myös kestovaipalla silloin tällöin.

Miksi kestovaipat ovat meidän mielestä niin kiva juttu?

Oi, löytyy tosi monta syytä! Ja tuolla "meidän mielestä" viittaan itseeni ja mieheeni, joka kans on ihan fani, oikeasti! Meillä mies pesee vaipat, ripustaa ne, hakee narulta ja laittaa valmiiksi paketeiksi kaappiin. ♥

Toki tietenkin, olenhan pihi kirppismuija, niin toki se raha on yksi juttu. Me ollaan pienemmistä vaipoista maksettu yhteensä noin 40€ (pikku ImseVimset käytettyjä, isommat ImseVimset käyttämättömiä), ja isommista sitten semmoinen 60€ yhteensä (kaikki isommat ovat uusia, käyttämättömiä. Lisäksi myös todella paljon ylimääräisiä imuja). Eli satku on mennyt vaippoihin. Mies on laskenut, että kun meillä vaippoja pestään kolmen päivän välein, niin se kustantaa 40€ vuodessa (sähkö 24€, pesuaineena meillä Ecover, 16€). Jos käyttäisi lisäksi kuivausrumpua, tulisi siitä vuodessa 54€ meillä lisää. Kestoilu tulisi siltikin edullisemmaksi. Ja toki kuivausrummun ansiosta vaippoja ei tarvitsisi olla kuin minimissään yhden päivän tarpeiksi.

Eli alkukustannus 100€, plus 40€ vuoteen. Ja nyt kun nuo samat vaipat ovat jo toisella kierroksella, niin huh, säästö onkin jo heti paljon isompi, kun alkuinvestointiin ei ole mennyt rahaa lainkaan, pelkkiin pesukuluihin vain. 

Vertailun vuoksi, kertakäyttövaippoihin  yhdellä lapsella menee kevyen googlailun perusteella 400-600€ vuodessa, riippuen vaippamerkistä ja vaipanvaihtovälistä. Keskimäärin vaippoja kai käytetään se 2-3v, eli 800-1800€ vaippoihin.

Jäte. Roskien vienti on ehdottamasti yksi inhottavimmista kotihommista! Ja lisäksi kertakäyttövaipat haisee omaan nenään ihan karsealle (juu, olen haistellut monia erilaisia) jo sellaisenaan, saati sitten märkä kertsivaippa, tai se kakka siinä vaipassa ja vaippa roskiksessa. Hyhhyh!

Lisäksi vaippoja löytyy kotoa aina, jos vain on muistanut pestä vaippapyykkiä. Ei tarvitse ravata kaupassa vaippatarjousten perässä. 

No ne niskakakat! Täällä kirjoittelinkin siitä, kuinka meillä ei kestovaipoilla ole koskaan tullut niskakkakkoja, mutta ne harvat kerrat kun ollaan kertiksiä käytetty, niin sillon niitä sitten on tullut, vaikka kuinka ollaan koitettu vaippa tiukalle laittaa. 

Kemikaalihommelit. Aika paljon kaikkea muovimatskua kertakäyttövaipoista löytyy. Itse olen aina sen iloisempi, mitä vähemmän kaikkea muovikamaa tarvitsee käytellä. 

Ihan varmasti pelastan maailman näillä! No ei vaan, hehheeh. En pelasta. Toki vähemmän jätettä syntyy, ihan kiva juttu, mutta ei ole itselläni se kovin motiivi kestoiluun kuitenkaan.

Vaippakausi on lyhyempi, ainakin todennäköisesti. Esikoinen oli kuiva 1v9kk iässä, saa nähdä milloin tämä toinen sitten. Keskimäärin kuivaksi opitaan suunnilleen 2-3 vuoden iässä.

Vauvan/taaperon pissakakkarytmin oppiminen. Kestoillessa on helpompi tarkkailla, milloin lapsi pissaa, ja näin ollen vaikka viedä se potalle tekemään. Vauvan vessajutuista olen kirjoitellutkin täällä.

Ärsyttävin juttu kestovaipoissa?

Maitokakka, limainen sellainen. Ehdottomasti. Edellisen käyttäjän maitokakka ei ollut niin limaista kuin nykyisen. Ja nykyinen kestovaipan käyttäjä on mallia all over the place, ja sitä limaista maitokakkaa onkin sitten vaipan täydeltä silloin kun sitä on. Esikoinen on lanseerannutkin termin "likaista kakkaa". Toiset nakkaa sellaisenaan pesuun/pesua odottamaan, toiset laittaa kakkavaipat likoamaan veteen. Me huuhdellaan käsisuihkulla kakat poies. Onneksi maitokakkavaihetta on aika lyhyt aika, kiinteemmän kakan satsit on helpompi homma!

Lue myös 

Vauvan vessähätäviestintä

Taaperon kuivaksioppiminen

Tapaus Niskakakka

Me ollaan vasta tälleen toisella kierroksella tutustuttu tähän ihanaan asiaan nimeltä niskakakka. Oon aina ajatellut, että säästyttiin ekan vauvan kanssa näiltä tämmöisiltä kakkavahingoilta siksi, koska noin 90% tuotoksista meni sinne pönttöön tai pottaan, ja sen lopun kymmenen prosentin osalta oltiin vaan onnekkaita.

Noh, sitten tämä toinen tyyppi. Oltiin viime viikko reissussa, ja ah sitä niskakakkojen määrää. Mitä ihmettä :D Kakkaa joka puolella. Rupesin miettimään, että mitä nyt on eri lailla kuin aiemmin? Vaipat! Mä olin reissuun pakannut tavallisia vaippoja niiden hetkien varalle, kun ei olla pesukoneen lähettyvillä, kestovaippojen sijaan. Esikoisen kanssa taas vedettiin reissutkin kestovaipoilla lukuunottamatta paria ulkomanreissua.

Oisko vaan niin, että kestovaipat imee sen löysän tuotoksen eri lailla? Tai että se vaipan vyötärökohta on vaan niin oleellisesti erilainen?
Millaisia kokemuksia muilla on, vaikuttaako vaipan laatu/merkki/muoto oleellisesti niskakakkoihin?
Jään seuraamaan tätä omaa empiiristä tutkimusta :D

Sappisaippua, pelastaja.

Vastasyntyneen vessa-asioita

Vähän jo aiemminkin kirjoittelin, kuinka ollaan aloitettu käyttämään tuota vauvatyyppiäkin vessassa tarpeitaan tekemässä. Eli toinen kierros on alkanut näissä vauvan vessatushommissa, joita myös vauvan vessahätäviestinnäksikin jotkut kutsuu. Me kutsutaan ihan vaan vessassa käymiseksi, tai muilla ihan tavallisilla sanoilla. Pissakakkajuttuja.

Koska ihan perusjuttua se tavallaan onkin, niinkuin elämän muutkin perusasiat, syöminen, nukkuminen. Ja pissaaminen ja kakkaaminen. Joka kerta itseä tavallaan ällistyttää se, että siihen se vaan tekee, kun pitelee vessanpöntön päällä ja tekee pissausäänen. Tokihan pitempään ilman vaippaa ollessa todennäköisesti tekisi muutenkin, mutta se on jännä nähdä, kuinka pikkutyyppi valpastuu pispispis-äänen kuullessaan, ja käy tositoimiin.

Esikoisen kanssa nämä vessa-asiat sai alkunsa esikoisesta itsestään lähtöisin. Hän oli suunnilleen kaksiviikkoinen, kun tajuttiin, että tietynlainen itku tulee usein ennen kuin vaippaan tulee tuotosta. Siitä sitten aloitettiin viemään vessaan. Yllättävän palkitsevaa hommaa.

Ja en hetkeäkään usko näitä ihme juttuja, etteikö vauvat osaisi pidättää, tunnistaa hätäänsä tai ilmoittaa siitä. Koska höh, osaahan ne. Vielä joku seitsemisenkymmentä vuotta sitten se on ollut ihan perusjuttuja täälläkin, ja hyvin monissa maissa pissattaminen on peruskauraa vieläkin. Toki ne ovat maita, joissa ei kertakäyttövaippoja niin paljon käytellä.

Nykyajan muovivaipat on niin imukykyisiä, että niitä käyttäessä ei ehkä sitä hätäänsä niin huomaakaan, koska sen tuotokset ei välttämättä tunnu missään, joten syy-seuraussuhde ei selkene käyttäjälle. Mutta en sen perusteella kyllä menis kirjoittelemaan näitä esim. MLL:n totuutena kertomia juttuja, kuten: 

"Lapsi tunnistaa, että hänellä on vaipassa kakka tai pissa. Tähän lapsi pystyy aikaisintaa noin 15kk:n iässä." -öö mitä? :D Ja että lapsi alkaa hallitsemaan rakkoaan kolmevuotiaana. Oi voi. Aika rajuja yleistyksiä. Se, että nykyään on melko yleistä että opitaan kolmen vuoden hujakoilla kuivaksi (tai paljon myöhemminkin. Ja ei sillä että siinä olisi mitään väärää.), ei kyllä tarkoita, etteikö pystyisi tunnistamaan hätäänsä/ilmaisemaan sitä/pidättämään yms yms. Tosin joidenkin lähteiden mukaan vessahädän viestiminen vähenee puolen vuoden ikään päästessä, jos viesteihin ei ole vastattu.

Googleen kun kirjoittaa hakusanaksi vessahätäviestintä, niin tuloksissa näkyy usein myös sana vaipattomuus. Meillä ei kuitenkaan ole tarkoitus olla mitenkään vaipattomia, vaan ihan niinkin uljasta, kuin antaa vaan vauvan tehdä tarpeet myös muualle kuin vaippaan, silloin kun se on mahdollista.

Nämä tällaiset termit ja muut saa miun mielestä asian kuulostamaan ihan yhtä vaikealta, kun vaikka kestovaipat niistä ekaa kertaa selvää ottavalle. AIO:t, kuorivaipat, lisäimut, sisävaipat, taskuvaipat.. Vaikka oikeasti on aika simppeli asia, toki vaatii vähän viitseliäisyyttä, mutta ei mitenkään överipaljon.

Ja ei, en kuvittele, että näistä meidän murusista tulee mitään neroja sen ansiosta, että ovat päässeet vessaan keskimääräistä aiemmin ;)