Näytetään tekstit, joissa on tunniste kuivaksi oppiminen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kuivaksi oppiminen. Näytä kaikki tekstit

maanantai 20. tammikuuta 2020

Pippeli, kakka ja pylly. Pienen lapsen seksuaalisuus ja jostain kuultu vessasana



Meillä jyllää alapää- ja kakkahuumori. Tai oikeastaan niihin ei edes tarvitse liittää mitään vitsailua, pelkästään niiden sanojen hokeminen tekee neljävuotiaan hilpeän iloiseksi. Tarkennukseksi, että hokeminen tapahtuu lapsen toimesta. Ja mitä kyseinen isosisko perässä, niin sitä myös pienempi. Todellakin. Pippeli, kakka ja pylly, nuo ihanat kaverit ovat puheissa päivän mittaan. Todella usein.


On muuten jännää, että näiden sanojen ilakointijoukkoon ei yleensä pääse pimppi. Miksihän ei? Toki pimppi on puheista ja kehosta tuttu ruumiinosa, kun molemmat lapseni ovat tyttöjä, mutta onhan kakka ja pyllykin jokapäiväisiä ystäviä, ja silti ne ovat puheisiin päässeet.

Tällä hetkellä tämä sanojen kavalkadi on sen verran paljon neljävuotiaan mielessä, että välillä pyydän rauhoittumaan tai vaihtamaan juttelujen aihetta. Ainakin silloin, kun juttelut ovat tasoa pissi sitä, pissi tätä, kakkakakkapippeliiiii ja leikissä suurin osa sanoista korvautuu näillä ihmeellisillä sanoilla.


Sallitut sanat ja lapsen kehitysvaihe



Mutta ehdottomasti nämä kaikki sanat ovat meillä ihan sallittuja. Niistä saa puhua, niitä saa miettiä ja niistä voi kysellä. Ja kyllähän niiden pohtiminen kuuluu lapsen ikävaiheeseen, kehitykseen. Siksi ne ovat mielenpäällä niin tiuhaan. Pimpin, pippelin, kakan, pissan ja muun toistuminen puheissa on aivan normaalia.

Muutoin meillä on oltu jonkun mielestä ehkä liiankin aktiivisia ja avoimia asian suhteen, vessahätäviestitelty ja pottailtu hyvin varhain, ihmetelty kilpikonnan näköistä kakkaa tai legendaarista salaattipalaa potassa ja myöhemmin pohdittu menkkaverta ja kuukautiskuppia funktioineen. Ajatuksena se, että asiat ovat tavallisia, arkipäivää. Ei niin ihmeellisen mystisiä sanoja, joiden sanominen saa jännittävän kutkutuksen, jonka takia niitä sitten haluaa hokea. Tai ettei uskaltaisi kysyä jotain niihin liittyvää. Avointa ja luonnollista, mutta kuitenkin lapsen ikätaso huomioon ottaen.

Vaan nämä lapsen seksuaalisuuteen liittyvät kehitysvaiheet, ne tulevat kyllä, oli vanhempi valmis tai ei. Eipä lasten kehitykselliset ikävaiheet ole sivuutettavissa kasvatuksellisilla tai keskustelevaan ilmapiiriin liittyvillä asioilla. Oi ihanat neljä- ja viisivuotiaat lapset ja iloinen uteliaisuus. Muistan näitä myös sieltä päiväkodinope-ajoilta.

Neljävuotiaamme kanssa on käyty monet hyvät keskustelut hänen mietteidensä pohjalta. On keskusteltu uimapukualueesta, omista ja toisten rajoista. Ja pimpistä ja pippelistä, tietenkin, niiden toiminnasta. Ja synnytysaiheista, onhan äitinsä melkoinen synnytysintoilija sentään, ja lapsi aiheesta oma-aloitteisen kiinnostunut.

Miten vauva saa alkunsa -aiheeseen ei olla kuitenkaan vielä edetty. Sekin on edesssä sitten, kun lapsi sen esiin ottaa. Turvataidoista ja muusta olisi asiaa varmaan erillisen tekstin verran. 






Lapsen seksuaalisuus on uteliaisuutta, leikillisyyttä ja avoimuuttaRaisa Cacciatore


Lapsen seksuaalisuus voi kuulostaa terminä vaikealtakin asialta, mutta pienillä lapsilla se on juurikin uteliaisuutta ja avoimuutta. Ai että, kun Raisa Cacciatorella on aiheeseen hurjasti hyviä sitaatteja. Vai miten olisi vaikka tämä: "Pieni lapsi ei toki ymmärrä seksuaalisuudesta hölkäsen pöläystä, mutta oman kehon arvostus, hellyyden ja läheisyyden merkitys, rakkauden ja nautinnon lapsi kyllä tajuaa. Ne kaikki ovat seksuaalikasvatusta!"  

Koska pyörää ei tarvitse keksiä uudestaan, laitan tämän otsakkeen alle nyt nämä muutkin sitaatit omien ajatuksien sijaan.

"Harva aikuinen on kuitenkaan saanut itse asiallista, riittävää ja ikään sopivaa seksuaalikasvatusta. Tarvitaan malleja puhua tunteista, sekä keinoja vahvistaa lapsia ja nuoria omissa kehitysvaiheissaan, jotta median ja kavereiden painostus tai negatiivinen tieto eivät johtaisi virheratkaisuihin tai turhaan kiiruhtamiseen"

"Seksuaalinen kehitys on koko elämän kestävä tapahtuma. Samoin seksuaalisuuteen liittyvien seikkojen oppiminen jatkuu koko ajan, ja kiinnostuksen kohteita riittää. Ne vaihtuvat ikä- ja kehitysvaiheiden sekä elämäntapahtumien myötä." Raisa Cacciatore


Pissa, kakka ja vessa -kirjavinkit


Lähivuosina on ilmestynyt useampia kakkajuttuihin ja vessassakäymiseen liittyviä kirjoja ihan pienillekin. Peruspottailuun ja kuivaksioppimiseen taitaa löytyä kirjoja ihan loputtomasti, mutta muitakin aiheeseen liittyvää löytyy kyllä.

Näistä ns. tavallisista pottailukirjoista lasteni lemppareista lempparein taaperoiässä on ollut Leslie Patricellin Potalla-kirja. Aiheeseen liittyvät kirjat ovat yksi keino osoittaa lapselle sitä, että on ihan tavallisesta asiasta kyse.


Muista, pienten lasten aiheeseen tähän kategoriaan liittyvistä kirjoista meillä on kotona kirjastosta käväissyt ainakin

Leslie Patricelli: Paukku
Hope Vestergaard: Vessavintiöt (mun lemppari! Vessassa vitkuttelevia lapsia meillä kutsutaan Ainikeiksi, kuten kirjassa)
Oppi&Ilo: Tutki kakkaa sekä Tutki pottaa
Jeanne Willis&Adrian Reynods: Kuka Kykkii pytyllä?
Axel Scheffler: Pete ja Pulmu - Lätäkkö lattialla

Lisäksi kiinnostaa Prinsessa Rämäpää ja vessasanat, mutta voi olla, että se on vähän isommalle vasta, tapahtumapaikkana kun on eskari ja hahmot noin kuusivuotiaita.

 

    

Pimppi ja pippeli eivät ole vessasanoja


Termi "vessasana" tuli tutuksi jo joskus silloin, kun en vielä ollut äiti. Kammoan sitä. Se kuulostaa juuri siltä, että on joukko sanoja, joista saa puhua vain vessassa. Piilossa, salaa, kun vessan ovi on visusti kiinni. Miksi pimppi olisi vessasana? Tai pippeli? Ovatko ne jotain niin kamalaa, että ne pitää kätkeä vessaan piiloon? Miksi sukupuolielimiin pitäisi liittää tiiviisti ajatus vessasta? Kurkkaa Väestöliiton blogista kirjoitus Pimppi ei ole vessasana.

Ymmärrän kyllä, että vessasana-termin käytöllä on motiivina ollut ylimenevien hokemien ja muiden huutelujen rajaaminen. Se voi kuitenkin luoda vääristyneen käsityksen lapselle, ja ruokkia aihetta tabuna. Sanoillaan tai sanomattomuudellaan aikuinen luo lapsen todellisuutta ja käsitystä asiaan.

Lapseni on kuullut vessasana-termin muualta, useammastakin paikasta. Aika ajoin siitä meillä kotona keskustellaan, kun lapsi sitä miettii. Voihan vessasana sentään, niinkö?


Kurkkaa myös muita vessajuttuja





(En taida viitsiä linkata enempää.. Naurattaa :D )

maanantai 9. syyskuuta 2019

Yhden taaperon vessahistoria: vessahätäviestinnästä omatoimisuuteen ja kuiviin öihin


Meillä on tykätty harrastaa lasten vessattamista alusta asti. Se on ollut niin osa sitä juttua pienen lapsen kanssa, että ei olla koettu sitä rasitteeksi tai voimia vieväksi. Olen edelleen sitä mieltä, että kuivaksi opettelusta ei kannata ottaa stressiä, mutta vessajutut voi halutessaan aloittaa myös jo heti syntymästä, kuten me tehtiin.



Kaksi lasta, kaksi aika samanlaista polkua. Eroa taitaa olla vain se, että esikoinen oli mahavaivainen vauva ja taapero, ja hänen pissavälinsä oli lyhyempi kuin oireettomalla siskollaan. Allergiat ja herkkyydet kun tuppaavat vaikuttamaan ihmiseen kokonaisvaltaisesti, myös tähän asiaan.

Taukoja vessahommista on ollut vain vauvavuoden alkupäissä, kun vauva on välillä lakkoillut. Sekään ei ole vakavaa, vaan välillä voi kuulestalla, joko jatkettaisiin taas. Sen kummempia takapakkeja asiaan ei ole tullut kummallakaan. Alta löydät nuoremman lapsen vessahistorian, hän kun on nyt taaperona melkoinen konkari ollut näissä hommissa jo pitkän aikaa.


Pienestä se lähti - vessahätäviestintä


Kahden päivän ikäisenä saatiin vauvan ekat pönttökakat ja -pissat. Melkein syntymästä aloitettiin. Oli taas niin huikea tunne, kuinka vastasyntynyt oppii suhu-merkkiäänen ja tekee tarpeensa. Kestovaippoja pidettiin vauvalla kyllä koko ajan, vaipatta hän oli lähinnä vain välillä ilmakylpyillessä alkuun.

Kun vauva oli kahden viikon ikäinen, mietin vauvojen pidätyskykyä. Sen kun näki taas käytännössä, että pienikin vauva osaa pidättää pieniä aikoja.

Puolen vuoden ikään päästessä vauvalla oli ollut jo monia erilaisia vaiheita, vessajutuissakin. Reissujen jälkeen hän selvästi vain keräsi voimia, ennen kuin pääsi taas rytmistään kiinni. Minulle hän lakkoili vessakäynneillä muutaman kuukauden ajan, ollessaan 2-4 kuukauden ikäinen, mutta isin kanssa teki aina. Se tosin oli tuttua jo esikoisen ajalta, että äiti ei kelpaakaan kaikkeen.

Neljän, viiden kuukauden ikään mennessä hän oli saanut jo rytmistä hienosti kiinni, ja vessakäynnit noudattivat melko selkeää kaavaa. Oli siis helppoa ennustaa, koska vauvalla suunnilleen oli hätä, ja hänet vessaan viedä. Hän ilahtui vessaan pääsemisestä, ja välillä oli päiviä, ettei yhtään vaippaa kastunut, yleensä kuitenkin yksi.



Viittä vaille taapero -vessarutiinit ja päiväkuiva kotona


Kun vauva oli 11 kuukauden ikäinen, kerroin hänen olevan päiväkuiva kotona. Olimme lopettaneet hänellä tuolloin vaippojen käytön kotona hereillä ollessa, ja usein muskariin tai kauppareissullekaan ei tarvinnut vaippaa, vessarytmeistä ja menojen aikatauluista riippuen. Kerroin myös vauvan vessarytmistä, joka oli noin 7-9 vessareissua päivässä.

Puolitoistavuotiaan vessarytmistä kirjoitin täällä. Vessakäynnit olivat vähentyneet muutamalla kerralla tuosta vajaan vuoden ikäisestä, ja vaippoja käytettiin enää automatkoilla ja unilla. Silloinkin vaippa oli yleensä kuiva. Lapsen pidätyskyvyn kehitystä oli mielenkiintoista seurata, sillä se kasvoi koko ajan lapsen kasvun mukana.


Vajaa kaksivuotias - ei enää yövaippaa & omatoimisuus


Nyt taapero on vuoden ja kymmenen kuukauden ikäinen. Kesän aikainen edistysaskel on se, että univaipat on voitu jättää pois niin yöunilta kuin päikkäreiltäkin. Ensin jäi yövaippa, sitten päiväunivaippa heti perään.

Hän osaa useimmiten kertoa vessahädästään ja mennä potalle, mutta iso osa vessareissuista tapahtuu myös meidän kehotuksesta. Lähtopissit, unille meno -pissit ja muut. Lapsi mielellään pyyhkii itse pissan ja pesee kätensä. Ite, kuten hän sen ilmoittaa. Hän on ylpeä taidoistaan, ja me tietenkin hänestä.

Vaikka hän on kovin omatoiminen, on vastuu hänen vessakäynneistään tietenkin edelleen meillä vanhemmilla, onhan hän kovin pieni tyttö vielä. Vessarytmi on aika samanlainen kuin puolitoistavuotiaanakin, sellainen 6-7 vessakäyntiä päivässä on aika perus.



Kiitollinen


Aika harvakseltaan on tullut pissakakkavahinkoja, ne ovat yksittäisiä isin ja äidin unohduksia siellä täällä, ehkä muutaman kerran kuukaudessa. Mekään emme ole millään tapaa täydellisiä, tässäkään asiassa.

Meillä on koko kesän kulkenut matkapotta mukana minne mennäänkin. Tosin puskapissejäkin on tullut harrastettua ihan kiitettävästi.

Hyvin kiitollinen mieli on kuitenkin, kun molemmat lapsista ovat päässeet vaipoista jo reilusti ennen kahden vuoden ikää. Ja ei, tämä ei ole mikään kilpailu, mutta helpottaahan se meidän vanhempien työsarkaa, kun lapsi oppii kuivaksi. Se on hyvä motiivi tähän, muun palkitsevuuden lisäksi.

Ennen toisen lapsen syntymää kuulin monesti, että vessahätäviestintä on "vain esikoisten juttu". Olin vähän varautunut siihen, että se ei onnistuisi, kun lapsia on useampi. Nyt ajatus tuntuu hassulta, miksi ei onnistuisi? Toki on hyvin erilaisia perhetilanteita, eikä aina voi voimavarat riittää kaikkeen, mutta meillä ei onneksi ollut mitään syytä miksi ei olisi onnistunut.

"Kunnia" kaikesta kuuluu kestovaipoille, vessahätäviestinnälle, lapselle, vessarutiineille, matkapotille, isosiskolle ja muille. Me vanhemmat ollaan vain oltu statisteja, menossa mukana. Opittu paljon. 



Aika mukava on ollut tämäkin vessataival, kun se on aloitettu jo pikkuisena. Suosittelen kyllä, tämä on hyvin palkitsevaa itsellekin. 



Lisää aiheesta:






Arjen älynväläykset löytyy Instagramin puolelta @iloelolaura, tule mukaan!

torstai 16. toukokuuta 2019

Vessahätäviestinnästä kuivaksi opetteluun 1,5-vuotiaan kanssa

Meidän nuorimmainen on tällä hetkellä puolitoistavuotias. Ei siis suinkaan puhuta enää vessahätäviestinnästä, vaan vessareissut ja -rutiinit ovat jo enemmänkin kääntyneet kuivaksiopettelun puolelle. Jännää nähdä, missä kohtaa lasta voi alkaa sanomaan kuivaksi. Esikoisen kohdalla se oli joskus ennen 1v9kk ikää. 



Olen toki tietoinen, että Suomessa usein ohjeistetaan, että vasta joskus 1,5-2,5-vuotiaana lapselle alkaisi kehittyä taito tunnistaa hätä ja alkaa pikkuhiljaa reagoimaan siihen. Kuten aiemminkin olen maininnut, asia ei ole fakta, sillä vauva on syntymästään saakka kykenevä tunnistamaan ja ilmoittamaan hätänsä. Taito katoaa, jos sitä ei ylläpidetä, ja sitten sitä opetellaan uudestaan taaperoiässä. Kyse on yhteyksistä aivoissa. Harjoittelemalla ne vahvistuvat, taidossa kuin taidossa.

En kuitenkaan ajattele vauvan vessahätäviestinnän olevan sen "parempi" kuin harjoittelun aloittamisen joskus 3-4-vuotiaanakaan, me vain ollaan tykätty meidän perheen kohdalla toimia näin. Ollaan koettu se helpoimmaksi itselle, sekä myös mielekkääksi ja palkitsevaksi.




Nyt voisi olla haastavampaa aloittaa 


Taaperon vessailut sujuvat tällä hetkellä tosi mallikkaasti.  Tarkoittaen sitä, että nykyään on jo paljon päiviä, jolloin märkiä housuja tai vaippoja ei tule ollenkaan. Vessa-asioita on harrastettu säännöllisesti syntymästä saakka, kuten esikoisenkin kanssa. 

Sen sijaan puolitoistavuotiaana aloittaessa voisi olla haasteita vastassa enemmän, onhan se sellainen tahtoikä, ja harvalla se paikallaan pysyminen on se mieluisin asia. Mahdotonta se toki ei silloinkaan ole. On vain keksittävä ne omat jutut, miten saa lapsen viihtymään potalla tai pöntöllä, ja keinot, miten saa lapsen rentoutumaan sen verran, että tuotos onnistuu. Ja toki se vaatii myös paljon toistoja, rutiineja. 


"Pääset kohta potalle, odota"


Me liikutaan paljon lasten kanssa kodin ulkopuolella. Jos ollaan pitempään menossa, on meillä aina matkapotta mukana. Kerhoillessa tai kaupungilla pyöriessä se ei aina ole mukana, sillä paikan päältä löytyy vessat, ja ennakointikin toimii aika hyvin. 

Jos taapero esimerkiksi herää päiväunilta ennen kuin ollaan tultu kerhosta tai muusta kotiin, sanon hänelle, että pääset kohta potalle, odota, älä tee pissiä housuun. Hän on tähän tottunut, ja osaakin pidättää hetken aikaa. Olen monesti todennut taaperon ohjeistamisen toimivaksi keinoksi, ja vertaillut tilanteita, jolloin ohjeistan ja jolloin en ohjeista häntä. Kun lapsi ei tiedä pääsevänsä pian potalle hädän tullessa, ei hänellä selvästikään ole motivaatiota pidättää. Ihan ymmärrettävää.



Hetkittäin vielä vaipat


Yöunille ja päiväunille hänelle laitetaan vielä vaipat, sekä pitemmille automatkoille. Yöunienkin jälkeen vaippa on usein kuiva, kuten on ollut jo vauvanakin. Lyhyillä automatkoilla vaippaa ei olla laitettu enää, jos esimerkiksi ennen ajelua on käyty vessassa. Taapero on niin kokenut vessailija, että osaa tyhjentää rakkonsa kerralla. Toki turvaistuimesta löytyy kuitenkin varatoimenpiteenä turvaistuimeen suunniteltu kosteussuoja. 

Muilla kyläillessä yms menoissa vaippaa laitetaan vaihtelevasti, tilanteesta ja sen kestosta riippuen.


Lapsen tämänhetkinen vessarytmi


Lasta tarkkailemalla voi oppia suunnilleen tietämään oman lapsensa rytmin, milloin yleensä tärppää. Tämä helpottaa elämää etenkin silloin jos on vieraita kylässä, tai lapsella muutoin on jotain niin mielekästä puuhaa, että vessahädästä ilmoittaminen unohtuu. 

Vessarytmi vaihtelee myös iän mukaan, 11 kuukauden ikäisen vauvan vessarytmi löytyy täältä. Meillä imetys loppui hetki sitten, mutta jo ennen loppumistaan imetystä oli enää sen muutaman kerran päivässä, ja nyttemmin lapsi juo vettä senkin edestä.





1,5-vuotiaan vessarytmi

Aamupissalle herätessä, herää n. klo 7

Aamupäivän pottailu, joskus 9-10 aikaan

Potalle lounaan jälkeen

Potalle hetki unilta heräämisen jälkeen

Yhdet iltapäivän pissat (ei aina tarvetta tälle)

Potalle iltaruoan jälkeen

Potalle ennen yöunille käymistä


Nykyään lapsella ei ole enää niin kiire unilta herätessä mennä suoraan potalle, vaan yleensä herätessä me sylitellään rauhassa ensin.

Tähän verraten voi todeta, että reilussa puolessa vuodessa lapsen vessakäynnit ovat vähentyneet siitä 9-11 kerrasta kuuteen, seitsemään kertaan. Aika mielenkiintoista seurata lapsen kehitystä tässäkin asiassa. 



Lisää aiheesta alta: 




Hyppää mukaan myös Instagramissa @iloelolaura ja Fb Iloa, eloa! -blogi

sunnuntai 24. maaliskuuta 2019

Matkapotat testissä - Buubla, Potette & My Carry Potty

Kaupallinen yhteistyö Moimini.fi


Me ollaan jonkun verran reissun päällä, ja ollaan todettu käteväksi kuljettaa myös matkapottaa mukana. Kaikissa paikoissa ei pottaa tai vessamahdollisuutta ole, ja pienimmät tyypit eivät aina pääse yhteisymmärrykseen pöntön kanssa. Meillä onkin ollut matkapotta mukana niin ulkomailla, kotimaan autoreissuilla kuin kyläillessäkin.


Onkin aika kätevää, kun on olemassa matkapottia, jota menevät pieneen tilaan ja kulkevat kätevästi mukana rattaiden alakorissa, takakontissa tai laukussa. Olen tutustunut kolmeen erilaiseen matkapottaan, joista Buubla ja Potette meiltä löytyy itseltä, My Carry Pottyä olen lainannut tuttavalta aiemmin.



Buubla: muuta pottaa ei välttämättä tarvita


Buubla on uusin tuttavuuteni, mutta on päässyt jo muutamalle kyläreissulle ja hotelliin mukaan. Postauksen lopussa on ohjeet Buubla-arvontaan.

Buubla näyttää ihan tavalliselta potalta, mutta sen saa mukana tulevalla tarranauhalla kasaan, jolloin se mahtuu pieneen tilaan. Sen taittuvat osat ovat silikonia, sivuosat muovia. Buublalle on olemassa myös oma säilytyslaukku, joka meillä on. Siinä on näppärä kantokahva, ja tykkään sen mustasta ajattomasta ulkonäöstä. Pussi näyttää samalta kuin mieheni maskipussi, eikä siis huuda että "tässä on potta".

Buublahan toimii ihan tavallisena pottanakin, eikä sen lisäksi välttämättä tarvitse muuta pottaa kotiin. Halutessaan siihen saa viritettyä muovipussin samalla lailla kuin Potetteenkin, jos potan tyhjennyspaikkaa ei ole lähettyvillä.

Buubla-matkapotta kokoontaitettuna



Potette: potta ja pöntön supistaja samassa


Hankimme Poteten esikoisen vauva-aikaan, kin olimme lähdössä käymään Saksassa. Potettea voi käyttää joko pöntön supistajana tai pottana, sillä sen jalat ovat käännettävät. Tätä voisi käyttää kotonakin, jos ostaisi lisäosana silikonisen tyhjennysosan, jolloin se toimisi myös tavallisena pottana.

Meillä on reissussa aina mukana muovipusseja, jotka viritetään potalle. Potetteen myydään omia pusseja, joissa on imupaperia pohjalla. Ne ovat tosin aika arvokkaita, ja me ollaankin niiden sijaan käytetty ihan tavallisia muovipusseja.

Potan mukana tulee muovinen säilytyspussi, joka meillä tosin on jo parhaat päivänsä nähnyt. Täytyisi ommella sille itse uusi ja hienompi.

Näin Poteten saa laitettua vessanpöntölle supistajaksi.


My Carry Potty: pottalaukku, jota lapsi tykkää kantaa itse


My Carry Potty on ikäänkuin salkku, joka avataan kun potalle käydään. Jos tuotoksia ei pysty kippaamaan minnekään, voi potan laittaa kiinni, sillä se on tiiviisti tehty, ja pissat ja kakat kyllä pysyvät siellä tallessa. Ehkä vähän liiankin tallessa, sillä pahimmassa tapauksessa ne saattavat unohtua sinne, ja muistua vasta sitten kun pottaa käyttää seuraavan kerran (hups), sillä hajukaan ei tule läpi.

My Carry Potty ei ole mikään käsilaukkuversio, sillä kannen vuoksi se on suurempi kuin Buubla tai Potette. Tämän potan vahvuus onkin sen sijaan se ekologisuus, koska muovipusseja tai muita ei tarvita. Meille tätä ei ole kuitenkaan omaksi hankittu juurikin koon vuoksi.




Arvonta


Kannattaa kurkata Instagramin puolelle, sillä siellä arvotaan yksi Buubla-matkapotta säilytyslaukkuineen yhdessä Moiminin kanssa. Arvonnan löydät @iloelolaura-nimimerkin takaa. Osallistua voi 31.3.2019 klo 19 saakka. Onnea arvontaan!

tiistai 27. maaliskuuta 2018

Täydellisen potan metsästys


Pelkkä otsikkokin on mun mielestä hykerryttävä, taidetaan olla aika syvällä pikkulapsielämässä, kun voidaan puhua täydellisen potan metsästyksestä! #vainlapsiperhejutut? :D

Mutta se asia. Huomaamattani meille on ruennut kertymään useampia pottia nurkkiin. Omassa mielessäni olen pitemmän aikaa vertaillut pottien teknisiä ominaisuuksia, miettien sitä, minkälainen on hyvä potta. Heh.




Miksi ihmeessä meillä on näin monta pottaa? No minäpä kerron!


Meidän eka potta näistä on tuo vihreä, ja se on kulkeutunut mulle jo monta vuotta ennen kuin omia lapsia oli olemassa, siskonlasten kyläilyjä varten. Peruspotta, mutta ei jokapäiväisessä käytössä mikään paras mielestäni, monestakkaan syystä. Nykyään tämä onkin vähän turha, ja sijaitsee lapsen sängyn alla mahdollista yökäyttöä varten.

Kun esikoinen syntyi, me hankittiin Ikean valko-vihreä potta, koska siinä on selkänoja ja irrotettava sisäpotta jotta se on helppo tyhjentää ja pestä. Tykkään myös tämän muotoilusta tähän astisista potista eniten. Plussaa takana olevasta kolosta, josta pottaa on helppo kantaa. Tää on hyvä potta taaperolle, ja onkin edelleen esikoisella käytössä.

Mutta. Meidän lapset ovat aloittaneet potalla istumisurakan heti, kun ovat osanneet istua. Sillloinhan vielä tasapaino yms eivät ole parhaita, josta päästäänkin siihen, miksi hankin seuraavan potan, kun esikoinen oli pottaileva vauva.

Minä ja samispotta


Seuraavaa pottaa (tuo hailakanvihreä) metsästin jonkun aikaa. Halusin tuota vanhanaikaista mallia olevan, koska meillä oli se omassa lapsuudessani. Olisin halunnut juuri sen vyöllä olevan version, mutta sitä ei silloin löytynyt. Vyö on kätevä siitä, että heiluva vauva pysyy paremmin istumassa siinä, eikä täten laskeudu naamalleen, horjahtaessaan painovoiman mukana. Tokikin olen aina vieressä pottaillessa jos pottasankari on vielä vauva, mutta näin pääsi silti käymään esikoisen kanssa muutamat kerrat. Me laitettiin tähän itse vyö, mutta en silti ollut täysin tyytyväinen. Tämä sijaitsee nykyään vaatehuoneessa, paikassa nimeltä jemma.

Niinpä kuopukselle ostin sitten varta vasten kirpparilta pinkin BabyBjörnin. En ollut aiemmin nähnyt tällaista vyöllistä BB-potteroa ja ilahduinkin tästä yllättävän paljon, ottaen huomioon että kyseessä on "vain" potta. BB:n potathan on uutena kolmenkympin luokkaa, kun taas tuo Ikean vastaava maksaa kuusi euroa.

Siispä tosiaan kuopus sai oman potan, jossa onkin nyt viikon verran jo harjoitellut pottaelämää, kun osaa istua ja lupa siihen on saatu. Tämä onkin mielestäni tähän hetkeen paras potta, vaikka toki pienen vauvan potaksi selkänoja saisi olla hiukan lähempänä istujaa, mutta kaikkea ei voi saada, kai? Keskimäärin pottailijat taitaa kuitenkin olla iäkkäämpiä versioita, kuin tämä meidän. Isommalla pottailijalla vyö taas ei ole oleellinen, joten siinä vaiheessa tämäkin tyyppi pääsee Ikean lempparipotalle.. Tästä potasta puuttuu myös se kantokolo takapuolelta, ärsyttävää.





Mussa taitaa olla pottahifistelijän vikaa, selvästi :D Mun pottahaave (hahahaaaa) olisikin potta, joka omaisi parhaat ominaisuudet sekä vauvaa että taaperoa ajatellen. Säädettävä selkänoja, irroitettavat vyöt, irroitettava sisäpotta ja silmäämiellyttävä muotoilu ja väritys, ja mitähän muuta.. Niin ja tietty se kantoaukko! Heh.

Lisäksihän meiltä löytyy nuo lapsenlasteni pikkupotat, pöntön supistaja ja matkapotta-Potette joka kulkee reissuissa mukana ja kesällä ihan rattaissakin, jotta vessa on aina mukana :) Kunnon arsenaali siis, vaikka yhdelläkin varmasti pärjäisi. Tosin jos on yksi potta ja se on huono, niin sekään ei ole kiva. Ja siitähän meillä kaikki alkoikin!



Mikä teillä on ollut paras potta? Mitä ominaisuuksia potalta kaipaatte? 

(Edelleen minuu naurattaa tämä aihe :D ) 



keskiviikko 7. helmikuuta 2018

Pihi kirppismuija ja kestovaipat


Kas tässäpä romaani kestovaipoista. Meillä on yksi vaippaikä onnistuneesti kestoiltu, ja toista vaippaikää kestoillaan samoilla vermeillä. En ehkä sanoisi, että tiedän kovin paljoa kestovaippailusta, omaan vain kokemuksen näiden omien murujen kestovaippojen käytöstä ja meillä käytössä olevista vaipoista. 


Olen itse henkeen ja vereen kirppismuija, ja kaikki vaipat muutamaa ilmaiseksi saatua poikkeutta lukuunottamatta ovat kirpparilta. Ja kaiken lisäksi vielä niitä kirppareiden edullisempia vaippoja. Meillä ei siis ehkä ole ne kaikista kauneimmat, hifeimmät ja ihanimmat kuosit ja merkit käytössä, mutta ihan toimiva setti meiltä kuitenkin löytyy! 

Hauskasti nuo kirpputorien edullisimmat vaipat sattuvat usein olemaan tiettyä merkkiä, ja siksi meidän vaipat eivät ole mitään kovaa kuosihurjastelua. Juuri ne edullisemmat pikkukoossa ovat sattuneet olemaan valkoisia ImseVimsejä, välikoko toista valkoista ImseVimseä ja isommat vaipat puolestaan Myllymuksuja vihreinä ja violetteina, sekä yövaippoina Pilvi-vaippoja. Pilvi-vaipat ja Myllymuksut on kaikki ilmeisesti jonkun vuoden äitiyspakkauksessa olleita, siksi niitä niin edullisesti ihmiset myyvät turhina pois. Ei siis hirveän montaa erilaista vaippaa löydy meiltä. 


Kuinka monta vaippaa tarvitsee olla?


Kuvassa näkyy meidän vaippamääriä. Kaikki vaipat eivät suinkaan ole käytössä onneksi yhtä aikaa, vaan tuossa on kaikki mitä me omistetaan. Mutta käytännössä meillä on kaksi eri kokoa, ja isompia ImseVimsejä puolestaan käytetään molempien kokojen kanssa vähän limittäin (toisen koon loppupuolella, toisen alkupäässä).

Pikkuvauvan vaippoja meillä on tosi reilusti, mutta noita imuosia me laitetaan kaksi päällekkäin, niin imee paremmin. Kuivausrumpua meillä ei ole, jos olisi, niin vaippojahan ei tarvitsisi olla minimissään kuin yhden päivän tarpeiksi. Ja toki muutoinkin pesuväli vaikuttaa siihen, kuinka paljon vaippoja tarvitsee olla. Meillä pestään vaippoja kolmen päivän välein. Päivässä vaippoja menee se 5-10. 

Isompia kokoja on vähemmän, mutta meillä juuri sopivasti, kun lasta on kuitenkin käytetty potalla ja osa tuotoksista on alusta asti mennyt pottaan tai pönttöön.

Miten usein kestovaippaa vaihdetaan?


Riippuu, kuinka paljon vaipan sisään on laittanut imevää kangasta, imuja. Kotioloissa me laitetaan vähemmän, koska vaippaa kuitenkin tsekataan useammin, ja lasta viedään välillä potalle. Harrastuksissa, automatkoilla, kaupungilla ja muissa reissuissa ollessa vaippaa tulee vaihdettua vähän harvemmin, ja silloin me sinne torpataankin tuhdimpi imusetti, ja usein päällimmäiseksi semmoinen imukangas, joka ei tunnu ihoa vasten niin litsläts-märältä. 

Pissavälikin vaihtelee vauvasta riippuen. Vauva voi pissata vartin tai tunnin välein. Isommat vauvat ja taaperot todennäköisemmin pissaavat harvemmin kuin pikkuvauvat. Masuvaivaiset lapsoset taas pissaavat keskimäärin useammin kuin ilman vaivoja olevat yksilöt (oireilu lisää usein virtsaneritystä).

Miten ne kestovaippojen koot oikein menevät?


Riippuu niin vauvasta ja vaipastakin, eli sinällään helppoa vastausta ei ole. Me rikotaan noita vaippojen ohjeistuksen kilomääriä, pidetään noita pikkuvauvojen 3-6kg vaippoja vielä 7kg vauvalla, hyvin mahtuu. Isommatkin varmaan menisivät jo, mutta siirrytään niihin varmaan siinä kohtaa kun ikää alkaa olla 6-7kk ja mahaan menee muutakin kuin maitoa. Painoa silloin varmaan joku 8-9kg. Näin tehtiin esikoisenkin kanssa. Ollaan siis säästetty limaisin maitokakakan vaihe noihin pikku ImseVimseihin. 

Isommat vaipat meillä ovat "vain" koko S/M, eli 5-10kg. Niillä kuitenkin pärjättiin taaperon koko vaippakausi, vaikka tuo viitteellinen kilomäärä ylittyi niissäkin. Ei siis hommattu missään vaiheessa isompia vaippoja. Joillakin on vaippoja montaa eri kokoa, jotkut taas satsaavat yksiin vaippoihin, jotka menevät koko vaippaiän. Me ollaan varmaan siltä väliltä.


Kuinka paljon käytetyistä kestovaipoista kannattaa maksaa?


Vaihtelee tosi paljon merkin mukaan! Nimekkäämmät, ja joidenkin mielestä juuri ne paremmat kestovaipat saattaa maksaa vielä käytettynä hyväkuntoisina 10-25€ kipaleelta. Itse olen maksanut pikku ImseVimseistä 0,5€/kpl, tai edullisemmalla isomman nipun. Isommista vaipoista vain 0,5-2€ kipaleelta. Halpaa halpaa, etenkin kun ne kaikki ovat olleet uusia, käyttämättömiä. Vain pikkuiset ImseVimset ovat olleet käytettyjä, mutta erittäin hyväkuntoisia. Eli juu, olen metsästänyt juurikin niitä halpoja yksilöitä kirpparilta, mutta en silti mitään nukkavieruja kakkaraidoilla varustettuina. 

Mutta. Se on vienyt kyllä aika paljon aikaa, ennalta kun ei voi tietää, milloin niitä löytää ja mihin hintaan. Itse aloitin kestovaippoja kerryttämään kaappeihin jo himpun verran ennenkuin oli vauva edes tilauksessa. Näin ollen aikaa oli puolitoista vuotta vaippojen kalasteluun, heh.

Toki jos ei ihan yhtä kova pakkomielle ole asiaan, niin usein kyllä löytää hyviä vaippoja myös 4-5€ kipale, joka ei myöskään ole paha hinta.

Edullisimmat vaippalöydöt löytyykin usein juuri heiltä, jotka eivät kestoile, vaan ovat saaneet vaipan esimerkiksi juuri äitiyspakkauksesta. Toinen vaihtoehto ovat lapsiperheet, joilla vaippaikä on jo takana, ja haluavat epätoivoisesti vain vaipat pois nurkista pyörimästä. Heiltä saattaa ihan pikkurahalla saada koko vaippasatsin. 


Missä tilanteissa kestovaipat eivät toimi?


Monilta kuulee kahta juttua, milloin kestovaipat ei toimi. Vastasyntyneellä rimpulajalalla ja sitten yöllä. Meillä on toiminut kyllä niissäkin, tosin meidän vastasyntyneet eivät ole sitä pienintä mallia (3755g&3975g), mutta kyllä ne jalat on laihat rimpuliinat olleet heilläkin sen hetken aikaa. Ollaan kuitenkin nuo newborn ImseVimset saatu tarpeeksi tiukalle, etteivät ole jaloistakaan falskanneet. Toki vauvoissa ja vaippamerkeissä on eroja.

Ja ne yöt sitten. Yöksihän saa kestovaipan sisään tungettua vaikka miten tuhdin paketin, joka varmasti imee kyllä. Ghetto booty. Ja päälle me laitetaan vielä vauvalle siihen villahousut ja yökkärit. Ei ole fuskaillut, paitsi toki esikoisen kanssa muutaman kerran alussa, kun vasta harjoiteltiin asiaa. 


Milloin sitten käytetään kertakäyttövaippoja?


No eipä oikeastaan kovinkaan usein ole tarvetta ollut. Esikoisen kanssa muutoin käytettiin koko ajan kestoja, paitsi vauvavuoden aikana käytiin kahdella ulkomaanmatkalla, joissa meillä oli kertakäyttövaippoja mukana. Tosin, koska oli pesu- ja kuivausmahdollisuus, niin tottakai minä sitten tulin raahanneeksi myös muutaman kestovaipan mukaan, ja viikon Espanjan reissulta olikin sitten kotiin tuotavana melkein täysi paketti Muumivaippoja, hahhah. (Joita löytyy kaapista vieläkin muutama, hups. No ehkä ne tulee käytettyä tällä vauvalla..)

Nyt kun näitä lapsosia on kaksi, niin olen sen verran antanut periksi, että jos olen molempien lasten kanssa useamman päivän junareissulla, niin silloin mulla on myös niitä kertsejä sitten mukana. Ihan vain, koska mukaan ei saa otettua ihan järkyttävän suurta tavaramäärää, kun kuitenkin kahden lapsen ja yhden aikuisen tavarat pitää saada lastattua yksiin lastenvaunuihin. Eli silloin mulla on mukana kestovaippoja suunnilleen yhden päivän tarpeiksi, joita sitten pesen mahdollisuuksien mukaan, ja muutoin kertsejä.

Toiset käyttävät kestoja kotona, kertsejä muualla, toiset taas käyttävät sen pari kestovaippaa viikossa. Tyylejä siis on monia, ja jos haluaa kestoilla, voi aloittaa varovaisestikin myös kestovaipalla silloin tällöin.


Miksi kestovaipat ovat meidän mielestä niin kiva juttu?


Oi, löytyy tosi monta syytä! Ja tuolla "meidän mielestä" viittaan itseeni ja mieheeni, joka kans on ihan fani, oikeasti! Meillä mies pesee vaipat, ripustaa ne, hakee narulta ja laittaa valmiiksi paketeiksi kaappiin. ♥

Toki tietenkin, olenhan pihi kirppismuija, niin toki se raha on yksi juttu. Me ollaan pienemmistä vaipoista maksettu yhteensä noin 40€ (pikku ImseVimset käytettyjä, isommat ImseVimset käyttämättömiä), ja isommista sitten semmoinen 60€ yhteensä (kaikki isommat ovat uusia, käyttämättömiä. Lisäksi myös todella paljon ylimääräisiä imuja). Eli satku on mennyt vaippoihin. Mies on laskenut, että kun meillä vaippoja pestään kolmen päivän välein, niin se kustantaa 40€ vuodessa (sähkö 24€, pesuaineena meillä Ecover, 16€). Jos käyttäisi lisäksi kuivausrumpua, tulisi siitä vuodessa 54€ meillä lisää. Kestoilu tulisi siltikin edullisemmaksi. Ja toki kuivausrummun ansiosta vaippoja ei tarvitsisi olla kuin minimissään yhden päivän tarpeiksi.

Eli alkukustannus 100€, plus 40€ vuoteen. Ja nyt kun nuo samat vaipat ovat jo toisella kierroksella, niin huh, säästö onkin jo heti paljon isompi, kun alkuinvestointiin ei ole mennyt rahaa lainkaan, pelkkiin pesukuluihin vain. 

Vertailun vuoksi, kertakäyttövaippoihin  yhdellä lapsella menee kevyen googlailun perusteella 400-600€ vuodessa, riippuen vaippamerkistä ja vaipanvaihtovälistä. Keskimäärin vaippoja kai käytetään se 2-3v, eli 800-1800€ vaippoihin.

Jäte. Roskien vienti on ehdottamasti yksi inhottavimmista kotihommista! Ja lisäksi kertakäyttövaipat haisee omaan nenään ihan karsealle (juu, olen haistellut monia erilaisia) jo sellaisenaan, saati sitten märkä kertsivaippa, tai se kakka siinä vaipassa ja vaippa roskiksessa. Hyhhyh!

Lisäksi vaippoja löytyy kotoa aina, jos vain on muistanut pestä vaippapyykkiä. Ei tarvitse ravata kaupassa vaippatarjousten perässä. 

No ne niskakakat! Täällä kirjoittelinkin siitä, kuinka meillä ei kestovaipoilla ole koskaan tullut niskakkakkoja, mutta ne harvat kerrat kun ollaan kertiksiä käytetty, niin sillon niitä sitten on tullut, vaikka kuinka ollaan koitettu vaippa tiukalle laittaa. 

Kemikaalihommelit. Aika paljon kaikkea muovimatskua kertakäyttövaipoista löytyy. Itse olen aina sen iloisempi, mitä vähemmän kaikkea muovikamaa tarvitsee käytellä. 

Ihan varmasti pelastan maailman näillä! No ei vaan, hehheeh. En pelasta. Toki vähemmän jätettä syntyy, ihan kiva juttu, mutta ei ole itselläni se kovin motiivi kestoiluun kuitenkaan.

Vaippakausi on lyhyempi, ainakin todennäköisesti. Esikoinen oli kuiva 1v9kk iässä, saa nähdä milloin tämä toinen sitten. Keskimäärin kuivaksi opitaan suunnilleen 2-3 vuoden iässä.

Vauvan/taaperon pissakakkarytmin oppiminen. Kestoillessa on helpompi tarkkailla, milloin lapsi pissaa, ja näin ollen vaikka viedä se potalle tekemään. Vauvan vessajutuista olen kirjoitellutkin täällä.


Ärsyttävin juttu kestovaipoissa?


Maitokakka, limainen sellainen. Ehdottomasti. Edellisen käyttäjän maitokakka ei ollut niin limaista kuin nykyisen. Ja nykyinen kestovaipan käyttäjä on mallia all over the place, ja sitä limaista maitokakkaa onkin sitten vaipan täydeltä silloin kun sitä on. Esikoinen on lanseerannutkin termin "likaista kakkaa". Toiset nakkaa sellaisenaan pesuun/pesua odottamaan, toiset laittaa kakkavaipat likoamaan veteen. Me huuhdellaan käsisuihkulla kakat poies. Onneksi maitokakkavaihetta on aika lyhyt aika, kiinteemmän kakan satsit on helpompi homma!




Lue myös 






lauantai 12. elokuuta 2017

Taaperon vessajutut, eli kuivaksioppiminen


Me ollaan saatu nauttia kuivasta kesästä! Eli jätettiin pikkytyypiltä vaipat pois kesän alussa, kun ikää oli melkein 1v9kk. Mikään äkkijuttuhan tuo nyt ei ollut, pottailtu kun on istumaan oppimisesta lähtien hyvin tuloksin, ja ylipäätään vessatettu tyyppiä jo pariviikkoisesta saakka.




Loppukeväästä mun äiti kyseli, että miksi me oikein pidetään tuota tyyppiä vaipoissa, kun suurimmaksi osaksi ajasta vaipat on kuivia, kun kuitenkin ihan säännöllisesti pottailtiin. Noh, jaa-a, en osannut sanoa järkevää vastausta. Kai se, että Suomen vuodenajat, kerrospukeutuminen ja haalarit mahdollisten vahinkojen sattuessa kummasti saa mukavuudenhaluiseksi..




No, kesäkuun alussa (vai oliko toukokuun loppua..) vaipat siirrettiin yö- ja autokäyttöön enää. Ihan ihmeen hyvin on kyllä mennyt! Vahinkoja sattuu suunnilleen kerran viikossa, tai kerran kahdessa viikossa. Ihan ihmeellistä! Vaikea sanoa, mikä osuus on kestovaipoilla, vessahätäviestinnällä, omalla viitseliäisyydellä, tai ihan vaan ipanan oman pään sisäisillä jutuilla, mutta aika huikeeta kyllä, että saatiin tähän väliin useamman kuukauden vaipaton rupeama! Mies keväällä suunnittelikin, että kesällä neiti oppii kuivaksi. Mie sitten vähän toppuuttelin, että ei se välttis ihan niin mee. Mutta onneksi menikin :)

 Lokakuussa sitten sama vaippojen pesu alkaa uudestaan. Aika näyttää, vaikuttaako vauvan syntymä taaperolla tähän asiaan jotenkin. Välillä kuulee, että takapakkia tulisi silloin, mutta toki toivotaan, ettei tulisi :)