Kotikouluterveisiä

Vuoden alusta otettiin kaksi isointa lasta kotikouluun, kokeiluluontoisesti. Ajatuksena lisätä perheen yhteistä aikaa, vähentää stressiä ja kiirettä, viettää rauhallista, tavallista arkea, sekä antaa sisaruksille enemmän yhteistä aikaa löytää yhteinen sävel. Toki ajatuksissa ja haaveissa oli jo silloin kotikoulu muutenkin, kuin vain kevään osalta. Se on tietyllä tapaa ollut haaveena jo useamman vuoden. 

Kevät kotikoulussa meni tosi kivasti. Vaikka toki myös moneen otteeseen pähkäilin, onko tämä oikea ratkaisu. Me oltiin kyllä vähän ylisuorittajia ja uutuudenjännittäjiä, ja tehtiin vähän tuhdisti ja nopeasti kaikkea. Nyt, kun hommasta tajuaa jo edes pikkuisen enemmän, voi kotikouluakin viedä enemmän omannäköisempään suuntaan. Sen kun ei ole tarkoitus olla samanlaista opiskelua, kuin koulussa. Me aloitettiin kesäloma jo toukokuun alussa, kaikki tavoitteet oltiin saatu täytetyksi silloin.

Ihana pitkä kesäloma me vietettiin koulujutuista. Vaikka oikeastihan elämä on täynnä oppimista, ja kyllä oppimista tapahtuu kesälläkin, vaikka ei kirjahommia tehtykään. Näitä kesän asioita kirjailinkin jo ylös vähän sitä mukaa. Kotikoulussa kun on juurikin se aikataulujen vapaus. 

Kotikoululaiselle asetetaan kunnan puolesta aina tutkiva opettaja. Tutkivalle opettajalle perhe kertoo opintojen etenemisestä. Meillä on kerätty aineistoa portfolioon, lisäksi on lasten tekemät kirjatehtävät. Myös instagramiin olemme laittaneet kuvia silloin tällöin, ja nyt kesällä otettiin käyttöön myös Trello-sovellus, johon ainekohtaisesti ollaan laitettu asioita&kuvia erilaisista tekemisistä. Eli esimerkiksi liikuntalajit, luetut kirjat, kuvistyöt, kässätyöt, museo/kirkko/muut vierailut. Mitä vaan!

Nyt kesän aikana ollaan vähän tutustuttu muihinkin kotikouluperheisiin, se tuntuu kyllä tosi hyvältä! Muutama perhe me tiedettiinkin jo ennestään. 

Lasten Raamis: Joosef Egyptissä

 

Meillä oli tuossa jokunen viikko sitten kavereiden luona raamiksessa aiheena Joosefin elämän alkupuoli. Värikäs takki, unet, veljien kateus ja orjaksi myyminen Egyptiin. Tänään oli meidän raamisvuoro, ja Joosefin seikkailu jatkui 🤗. Käänteitä ei kyllä puutu tästä tarinasta. 

Lapset jaksoivat hyvin olla mukana. Seitsemän lasta oli paikalla tälläkin kertaa, ikähaitarilla 0-8v.Tämän päivän raamista oltiin omien kanssa valmisteltu jo eilen, maalattu korujen pohjat kavereillekin ja väritetty faraon unet. Aamulla koululainen teki vankilan, minä ompelin viljasäkit vanhoista housuista ja lapset täyttivät säkit.

Mua puhuttelee tässä tarinassa etenkin kaksi asiaa. Se, että useamman kerran on mainittu: Jumala oli Joosefin kanssa. Niin orjana Potifarin talossa, kuin vankilassakin ❤️. Ei Jumala unohda meitä, oli meidän olosuhteet millaisia tahansa!.

Toinen, kun Joosef itkee, siitäkin kerrotaan useampaan kertaan. Joosef oli Egyptin hallitsija, faraosta seuraava. Veljien tapaaminen herätti hänessä paljon tunteita. Liikutus on mainittu. Ehkä myös ikävää, kiukkua, haikeutta, surua menetetyistä vuosista? Ja iloa jälleennäkemisestä.

Kuvassa 1 veljet ostamassa viljaa Joosefilta. 

Kuva 2: Potifarin talossa 

3: vankilassa faraon juomanlaskijan ja leipurin kanssa

kuva 4: faraon unet

Kuva 5: Joosef saa sormuksen, pellavavaatteet ja kultaketjun. Hänestä tulee Egyptin hallitsija. 

Kuva 6: viljavarastot 

kuva 7: Joosefin veljet ja isä. 

Kuva 8: Benjaminin säkistä löytynyt hopeamalja. 

Vikassa kuvassa askartelu, Joosefin kultaketjut 🤗.

Kantokopat Mailegin hiirivauvoille

Viime vuonna annettiin meidän tytöille joululahjaksi Mailegin pikkuiset hiiret. Hiirille tein jokaiselle pahvisalkkuun oman huoneen. Tuli aika ihanat. Näillä on nyt vuosi leikitty ahkerasti, joten saavat leikkiin jatkoa jouluna, vauvojen muodossa.

Kolmosvauvat, niin söpöt! Heillä oli mukanaan tuo rasia sänkynä, jossa triplamakuupussi. Pinterestistä selasin taas ideoita, mitä heille värkkäisi. Kantokopat tuli vastaan. Ohjetta ei ollut, mutta vaikuttivat mahdolliselta toteuttaa, joten sellaiset siis.

Ajattelin näihin menevän enemmän aikaa, säätämiseen ja sähläämiseen, mutta valmistuivatkin nopsaa. Ei siis mikään vaikea ompelus. Ensin pohja, ja siihen sitten seinämä. Kahvojen kanssa ei mennyt ihan nappiin, eivät tulleetkaan aivan haluttuun kohtaan, niin otin irti ja ompelin lopulta vain päälle. Ihan siistit kuitenkin silti, ei ole elämä aina niin justiinsa 🤗.

Kivat tuli,  lapset varmasti ilahtuvat! Viime vuoden hiirisalkut löytyvät täältä.

Meidän Operaatio Joulun Lapsi 2023 -paketit

Joulunlapsi-pakettien palautusviikko päättyi juuri. Vielä ehtii pakkaamaan virtuaalipaketin tai lähettämään paketin suoraan keskusvarastolle. Mekin vietiin omat pakettimme paikalliselle Viadia-kirpparille, josta sitten lähtevät taas eteenpäin keskusvarastolle. 

Tänä vuonna tehtiin oma ennätysmäärä paketteja,  seitsemän kappaletta. Kolme poikien pakettia, neljä tyttöjen. Meidän kolme isointa tekivät taas omat paketit, eli valitsivat tavarat pakettiinsa, jollekin ikätoverilleen. Ihana, kun tämä on heillekin tärkeä juttu.

Meille on vakiutunut tavaksi etsiä tavaroita paketteihin ympäri vuoden. Tarjouksia ja poistohyllyjä tulee katseltua kaupoilla sillä silmällä. Tällä tavoin myös kustannukset pysyvät omalle kukkarolle sopivina, ja saadaan tehtyä useampi paketti. Eli useampi lapsi saa ilon ❤️. Hyvää tavaraa saa usein halvalla, kun ostamisella ei ole kiire, vaan voi odotella löytöjä. 

Tarkoitus ei ole ostaa huonoa halvalla, siitäkin on kokemusta, ja vaikkapa tigerin halpiskyniä ei enää olla ostettu paketteihin, kun niistä on itsellä huonoja käyttökokemuksia. (Ne katkeilee niin paljon, että koko ajan joutuu terottamaan ja koko kynä kuluu sen takia liian nopeasti.) Sen sijaan esimerkiksi poistopenaaleita Lidlistä löysin juuri eurolla, ihan loistavia ovat. Kuten vaikkapa myös tokmannin lelu- ja vaatepoistot, sieltä löytyy hyvin kaikkea. Ei aina, mutta usein.

Tänä vuonna tein myös muutaman asian paketteihin itse. Ennen vauvan syntymää urakoin lasten kanssa ison kasan hiusdonitseja meidän jämäkankaista. Nyt ennen pakettien palautusta ompelin vielä parille pikkunukelle peitot ja tyynyt. Ajatuksena oli ommella myös pikkupussukoita tyttöjen paketteihin pinnejä ja hiusponskuja varten, mutta palautusviikko yllätti niin nopeasti, että ei sitten kaikelta elämältä ehdittykään. Jospa ensi vuodeksi sitten. 

Kasa hiusdonitseja jäi vielä keskusvarastollekin vietäväksi, kippaan ne sinne kun mennään pakettien tarkastusvuoroon. Keskusvarastolla kun tosiaan myös täydennetään paketteja, joista puuttuu jotain tarvittavaa, niin donitseja voi laittaa täytteeksi paketteihin. 

Lisätietoa Joulunlapsi-keräyksestä löydät täältä. Lahjat menevät Suomesta Ukrainaan, Romaniaan ja Moldovaan. Vähävaraiset, sodista ja luonnonkatastrofeista kärsivät lapset ovat lahjojen saajia.

Meidän edellisten vuosien paketteja:

Vuoden 2020 paketista löytyy myös hintapohdintaa. 

Tosin nykyään hinta on vielä matalampi.

2022, 2022, 2022

2021

2020 

2019

2018

2017

2016

Kotiäitikupla

Olen ollut kotona ensin lapsen, sittemmin lasten kanssa yhteensä jo yli kahdeksan vuotta. Itsestä se tuntuu lyhyeltä ajalta, muiden silmissä se taitanee näyttäytyä kummallisena. Taidankin elää omassa kotiäitikuplassani monen asian ja ajatuksen suhteen. 

Esikoisen vauvavuoden aikana useampi tuttu pohti, milloin meidän lapsemme tulisi menemään päivähoitoon. Se on yhteiskunnassamme edennyt tavallaan jo ihan oletukseksi, että tottakai jokainen lapsi menee päivähoitoon. Varhaiskasvatushan on lapsen etuoikeus, niinhän sitä sanotaan. Kaikkea sitä kuuleekin.. 

Sittemmin ei ole enää kyselty päiväkotihommeleista, heh. Kaiketi sitä omalla elämällään tekee joitakin arvojaan tiettäväksi. 

Äitinä olen vasta matkani alkupuolella. En enää äitiyden ensiaskelissa, mutta toivottavasti alkupäässä tätä matkaa kuitenkin. Jokainen askel on tuonut varmuutta siitä, että tehdyt valinnat ovat oikeita. Ei ole enää tarvetta selitellä muille vaikkapa lasten kotihoitoa, oli kuka siitä sitten mitä mieltä tahansa. Vaikka toisaalta aiheista mielelläni keskustelen kyllä.

Tässä kotiäitikuplassa myös vähän surettaa vaikkapa jokainen yksivuotias päiväkotilainen. Ei äitejä tai perheitä tuomiten, vaan pohtien, miten tästä maailmasta tuli tällainen? 

On paljon äitejä, jotka haluaisivat olla lasten kanssa kotona, mutta syystä tai toisesta eivät voi. Yhteiskunta näkee yleisellä tasolla päiväkodin, varhaiskasvatuksen ja päiväkodin aikuiset parempana vaihtoehtona omalle äidille ja oman kodin turvalle. Erikoinen tämä maailma.

Välillä tekee hyvää vaan laskeutua omaan kotiäitikuplaan ja unohtaa maailman murheet, normit ja odotukset. Elää omaa elämää, omia arvoja vastaavia valintoja tehden. Nämä lapset ovat meillä hetken vain. Niin lyhyen aikaa pikkuisia. Aika on korvaamatonta, sitä emme saa takaisin. 

Maidontuoksuisia terkkuja täältä, vauva kainalossa tuhisten ❤️ Siunausta ja iloa sun arkeen, äitikollega!