Ihana viides vauva

Kesäkuun loppupuolella saatiin meidän perheeseen viides lapsi. Oltiin vauvaa jo kovasti odotettukin tyttöjen, siskojen kanssa. 

Yhtenä yönä vauva sitten syntyi, ja siskoja odotti herätessä pikkuinen vauvaveli. Aika ihana oli taas hetki, kun lapset kömpivät sängyistänsä ja tulivat ihastelemaan vauvaa. 

Synnytys meni hyvin. Kerron siitäkin jossain vaiheessa lisää. Nyt täällä ollaan ihanassa vauvakuplassa ja nautitaan kesän lämmöstä ja vapaudesta 🤗. 

Mutta aikamoista, että meillä on nyt viisi lasta! Ei sitä ole oikein sisäistänytkään vielä. Jo raskausaikana se melkein nauratti, että voiko olla, että saadaan vielä viideskin lapsi. Yksikään lapsi kun ei ole itsestäänselvyys 🙏❤️. 

Vauvan "vessahätäviestintä", kun kotona on 3 alle kouluikäistä

Heh, olen tämän postauksen aloittanut silloin, kun kuopus oli vielä vauva. Hups. No, mutta, jospa nyt olisi hyvä aika kertoilla, miten kolmannen lapsen kanssa vessatusasiat menivät. Edellinen tekstini aiheesta on Vessahätäviestintää kuusiviikkoisen vauvan kanssa.

Otsikkoon olen laittanut vessahätäviestinnän heittomerkkeihin. Tässä vuosien varrella on vahvistunut ajatus siitä, että termi "vessahätäviestintä" saa koko homman kuulostamaan vaikeammalta, kuin mitä se onkaan. Koko homman pointti on oikeastaan vain vauvan vessattaminen, vessassa käyttäminen. Viestiminen puolestaan kuulostaa työläältä, aikaa vievältä. Sellaiselta, mihin pikkulapsiperheessä ei välttämättä olisi aikaa!

Näin olen kirjoittanut noin vuosi sitten:

"Miten vauvan vessahätäviestintä onnistuu, kun alle kouluikäisiä on kotona kolme kappaletta, joille huomiota jakaa?

Sanoisin, että se menee aika rutiinilla. Kuten aiemminkin olen todennut, on helpointa havainnoida oman vauvan rytmi, ja sitten toistaa sitä. Tosin aika lailla perusjutut pätevät joka vauvaan, eli tietty aika maidon saannista pissattaa, unien jälkeen, ruokailun (kiinteät) jälleen potalle jne.

Näihin vauvakin tottuu, vauvathan osaavat luontaisesti pidättää, jos tätä taitoa vaan on ylläpidetty. Näin meilläkin, kolmannellakin kerralla. Se, että asia oli meille jo tosi tuttua (kaikkien lasten kanssa samaa toteutettu) teki sen, että vauvan vessattaminen oli samalla lailla osa vauvavuotta, kuin joku muukin asia. Ei siis tuntunut ekstralta, vaikka kotona pyöri vauvan lisäksi täysipäiväisesti myös kaksi muuta lasta. 

Miten tämä nyt sitten sujui vauvavuoden ajan? Oikeastaan melko hyvin, oltiinhan omien aikataulujemme herroja. Syksyllä eskarissa reissaaminen tiettyyn aikaan tekee sen, että lähdöt on välillä lennokkaita ja päivässä tulee muutama pissa vaippaankin. Ei aina tai joka päivä, mutta välillä. Taapero on taitava näissä hommissa."

Nyt: 

Vuosi sitten tuo eskari toi vähän uudenlaista rytmiä meidän arkeen. Aika hienosti pottailut ja muut silti sujuivat, tuommoinen vajaa vuosikas/pikkutaapero kun osaa mukavasti tehdä pottaan muuallakin kuin kotona. Jos on siis pottailuihin ja muihin tottunut. Käytiin ahkerasti mm. muskarissa, kerhoissa ja kirjastoissa esikoisen eskaripäivän aikana.

Loppukeväästä (tänä vuonna), eli siinä puolentoista vuoden paikkeilla uskalsin häneltä jättää päivävaipan pois, ja hyvin nopsaa olikin sitten päiväkuiva. Hassua kyllä, mutta melkeinpä saman tien. Nimenomaan tuo vaipan pois jättäminen oli käänteentekevä. Vaikka sitä ennen oli harvakseltaan pissoja siellä vaipassakin, kun vaippaa ei enää ollut, oli se kuin merkki, ettei enää voi liritellä pöksyyn. 

Minulla on ollut vähän sama juttu jokaisen lapsen kanssa, lapsi olisi valmis olemaan ilman vaippaa, mutta äiti ei uskalla sitä pois ottaa :D Päiväunivaipat taisi jäädä siinä samassa kohtaa pois, yövaipat vasta elokuussa, kun lomat oli lomailtu, eikä ollut enää yökyläreissuja niin ahkeraan. 

Tällainen vessatus-kuivaksioppimisen elinkaari tällä kertaa. Eli aika samalla lailla meni, kuin edellistenkin kanssa, vaikka toki joka lapsella on vähän omat juttunsa. 

Minua rohkaisi tuohon päivävaipan poisjättämiseen se, kun eräs suurperheen äiti, jolla on 12 lasta, kertoi, että hän on jokaisen taaperonsa opettanut kuivaksi juurikin niin, että vaippa on vain jätetty pois. Lapsesta riippuen hommaan on mennyt kahdesta päivästä kahteen viikkoon. Ajattelen, että siinä on jo hyvä otantakoko lasten eroihin. Heillä ei ole ollut vauvan vessatustaustaa. Eikä se muutoinkaan ole varhaisessa kuivaksioppimisessa välttämätöntä, vaikka varmasti voikin edistää asiaa, kuten vaikkapa myös kestovaipat.

Aiemmat tekstit aiheesta löydät täältä.

Vauvatavarat, jotka ovat edelleen käytössä yksivuotiaalla

Pieni toukka lämpöpussissaan, vain pää näkyy :) 

Vauvavuoteen liittyy melkoinen tavara-arsenaali, joista suurin osa on käytössä melko lyhyen aikaa. Yksi toisensa jälkeen vauvatavarat karisivat käytöstä pois. Imetystyyny, sitteri, harsot, leikkimatto, vaunukoppa, vaipanvaihtoalusta, vauvalelut..

Näitä vauvatavaroita meillä ei ole ollut esillä enää kuukausiin. Ilman niitäkin olisimme varmasti pärjänneet, järjestelykysymyksiä lähinnä. Kuitenkin ne helpottivat elämää paljonkin sen oman pienen aikansa verran.

Kaikki näistä olivat meillä myös kirpputoriostoksia. Voi olla, että jos näitä ei olisi käytettyinä löytynyt edullisesti, niitä ei välttämättä olisi meille kotiutunut ollenkaan, vaan olisimme pärjänneet toisella tapaa.

Edelleen käytössä olevat vauvatavarat

Muutama vauvavuoteen mielletyistä tarvikkeista on edelleen käytössä. Täällä kirjoitin niistä vauvatarvikkeista, joita hankittiin toisella lapselle. Ilahduttava ajatus, että osa tavaroista on tarpeellisia vielä vauvavuoden jälkeenkin! 

Lämpöpussi rattaissa. Ostimme kirpparilta Eisbärchen-lämpöpussin vitosella vauvavuoden alussa, sen enempää malleja ja merkkejä vertailematta. Osuikin ihan loistava hyvä ostos, sillä yksivuotias mahtuu siihen edelleen, ja menee varmasti koko talven vielä.

Meidän lämpöpussissa on myös kiristettävä suuaukko, joten lapsen saa päikkäreille käydessä pysymään kokonaan pussissa, eikä hän kaiva käsiään ulos, kuten monissa muissa pusseissa käy. Mehän myös harrastetaan aika paljon bussipysäkille juoksemista, joten siihen tämä pussi on erittäin oivallinen, kun lapsi tarvitsee vaan pipon päähänsä näillä keleillä.

Rengasliina. Tällä hetkellä yksivuotias on monesti rengasliinassa esikoista kerhoon saatellessamme. Suuri apu myös sylinkaipuuseen, hammaskiukkupäiviin ja muihin vastaaviin kriittisiin hetkiin.

Rattaat. Käytössä päivittäin, koska yksivuotias nukkuu myös päiväunet rattaissa.

Turvakaukalo. Turvakaukaloissa on paljonkin eroja, joista ei tiedetty ennen ostohetkeä yhtikäs mitään. Suurimmassa osassa eri malleista ja merkeistä painoraja on 13kg, mutta se ei yllättäen kerrokaan vielä mitään.  Lapsen pituus on useimmiten se, joka ottaa vastaan. Ei ne jalat, mutta se pää. Ostettiin ihan vahingossa jo esikoiselle Gracon turvakaukalo, ja siihen yksivuotiaskin mahtuu vielä. Saa rauhassa istuskella ajomatkat turvallisesti, kunnes siirtyy seuraavaan istuimeen kasvettuaan vielä hiukan.


Manduca-kantoreppu. Käytössä retkeillessä ja reissuissa. Tosi oleellinen meillä vielä varmasti pitkään. Esikoistakin (3v) kannettiin menneen kesän reissuilla Manducassa.

Osa kestovaipoista. Tosin vaippoja menee enää harvakseltaan, kun yksivuotias käy potalla. Tässä löytyy teksti yksivuotiaan pottarytmistä.

Rengasliina on helpottanut meidän arkea todella paljon! 

Käy kurkkaamassa myös Maria Nordinin blogista, mitä vauvatarvikkeita he eivät tarvinneet ollenkaan!

Mitkä vauvatavaroista ovat olleet teillä ne pitkäikäisimmät? 

Meidän arkisimpaan arkeen pääsee mukaan instagramin puolella iloelolaura, tervetuloa! 

Mitäs me vauvakuumeilijat - Varo, vauvakuume voi oikeasti tarttua!

Vauvakuume. Tuo kutkuttava, joskus fyysisestikin pakottava olo, tunne, tarve. Pakko saada vauva! Yksi vauva, jooko, kiitos! Itselläni ei vielä ole vauvakuume täysillä päällä, mutta viitteitä siitä on jo ilmassa. Eiköhän se vielä kasva suurempiin mittasuhteisiin, kun kuopukselle tulee koko ajan ikää lisää ja vauvamaisuuden rippeet häviävät taaperon elkeiden ottaessa tilaa. Esikoisen ollessa samanikäinen kuin kuopus nyt (juuri 1v) oli minulla jo melkoinen vauvakuume järisyttämässä olotilaani.

Vauvakuume voi tarttua

Vauvakuumetta on liikenteessä, ja vahvasti. Onko se tarttuvaa? Kuulemma on, ja se leviää sosiaalisten verkostojen kautta (työkaverit, sisarukset, ystävät..). Tuttujen vauvojen kautta siis! (Väestöliitto)

Toisin sanoen, oma lisääntymiseni vaikuttaa. Sinun lisääntymisesi vaikuttaa. Jos ei tuntisi tai näkisi juurikaan vauvoja, ei vauvakuume välttämättä iskisi samalla lailla. Toki joillakin voi vauvakuume alkaa jo teini-iän kynnyksellä, vaikka vauvoja ei olisikaan lähipiirissä.

Väestöliiton mukaan herkkyys vauvakuumeelle heikkenee naisilla sitä mukaa kun ikää tulee. Kovinta kuumeilua on juurikin parikymppisenä, ja vähän päälle. Vauvakuumeen parhaita sytyttäjiä ovat nukkuvan vauvan katselu ja vauvan sylittely. Vauvakuume on jo laskusuunnassa sen ikäisenä, kun Suomessa keskimäärin lisäännytään. Miehillä ja naisilla oli tämä laskusuhdanne yhtenevä, eikä eroa ollut siinä, oliko kyseessä lapseton ihminen vai yhden lapsen vanhempi. (Väestöliitto)

Tää on jännää! Tämän mukaan siis se, että minulla ei ole nyt niin kova vauvakuume kuin viimeksi, olisi selitettävissä ihan vain sillä, että olen kaksi vuotta vanhempi! Koska vauvoja kyllä lähipiirissä riittää edeleen, niin siitä se ei ainakaan voi olla kiinni. No, onneksi en ole kuitenkaan aivan ikäloppu vielä, niin eiköhän se vauvakuumekin sieltä päänsä nosta kunnolla? Myös kokemukset aiemmista raskauksista ja lapsista vaikuttavat, niin myös sen perusteella olettaisin vauvakuumeen löytävän minut vielä.

All that se wants is another baby

Löysin mielenkiintoisen tutkimuksen "All that she wants is a(nother) baby? Longing for children as a fertility incentive of growing importance", jota olenkin nyt lueskellut. Siinä erään mallin mukaan lisääntymismotivaatiooon liittyy geneettinen taipumus hoivata, sosiaalisiin normeihin liittyvä paine sekä hormonien ja ympäristön vaikutus edellisten raskauksien ja lasten kautta.  Hoivaamistarve kuulemma kehittyy varhaislapsuudessa, niin naisille kuin miehillekin, vaikkakin naisille vahvempana. (Rotkirch) Mielenkiintoista! Voiko siis lapsuuteen liittyä asioita, joiden johdosta geneettinen taipumus hoivaamiseen ei pääse kehittymään?

Miehen syy!

Vauvakuume on osittain hormonaalistakin, ja joillakin se voi selittyä parisuhteen (ja iän) tuomilla hormonaalisilla muutoksilla (Rotkirch). Minä voisin allekirjoittaa tämän omalla kohdallani. Itselläni ei kyllä ollut minkään sortin vauvakuumeiluja tai ajatuksia lapsiperheytymisestä aiemmissa elämänvaiheissa, vaan ne tulivat vasta juuri tässä parisuhteessa. Aiemmin ajattelin, etten välttämättä haluakaan lapsia, kun taas mieheni kanssa, esikoista yrittäessä oli vauvakuume valtava, ihan jopa fyysinen tuska ja olo siitä, että on pakko saada vauva. Olisiko tämä parinvalinnan tuomien hormonien tekosia? Osittainhan vauvakuumeesta voi siis syyttää myös miestään? ;)

Jos kerta vauvakuume on myös hormonaalistakin, olisikin mielenkiintoista tietää, kuinka hormoniehkäisy siihen vaikuttaa, sillä omaan hormonitoimintaanhan se kuitenkin tekee osansa. Suomessa myös lapsiluku, josta haaveillaan, on pudonnut entisestään (perhebarometri 2015). Tätä tuskin on kuitenkaan mahdollista tutkia, sillä eivät ole kovin yksiselitteisiä asioita.

Lopun alku?

Loppuuko vauvakuume vasta vaihdevuosiin? Vastako silloin "olispa vauva"-hormonit on käytetty loppuun? Joillakin vauvakuume voi loppua kuulemma myös sterilisaatioon. Sekin vahvasti viittaisi siihen, että hormonihommaa tämä on! Mielenkiinnolla jään kuulostelemaan omia hormonihuurujani asian suhteen!

Onko sulla ollut joskus vauvakuumetta? Kerro toki lisää! Minkä kaiken koet vaikuttavan siihen? 

Lähteet

Rotkirch: All that she wants is a(nother) baby? Longing for children as a fertility incentive of growing importance (tutkimus ladattavissa sivulla alempana)
Väestöliitto: Vauvakuume voimakkainta parikymppisillä
Perhebarometri 2015

Kuopuksen ruokakateus - ihan hulvatonta!

Oltiin lounaalla tässä eilen tyttöjen kanssa, ihan kotosalla. Usein meillä on kaikilla samaa ruokaa, mutta nyt minulla ja kolmevuotiaalla oli ruokana kasvishampurilaiset, nuorimmaisella linssikastiketta bulgurilla. Kuopus on aiemmin tykännyt tästä ruoasta kovasti, mutta nytpä hän oli tarkkana, muut eivät syökään samaa!

Hänen katseensa kohdistuu omaan annokseen, siskon annokseen, takaisin omaan, vielä vilkaus siskon ateriaa kohti. Itkuksi meni. Voi katkeruutta, miksi sisko saa jotain varmasti paljon ihanampaa ruokaa? Äidistä nyt viis, mutta se sisko!

Hetki oli varsin surkuhupainen, kun selitin, että sisko on isompi, ja saa siksi eri ruokaa. Ei auta, eihän se muuta asiaa toiseksi! Lapsi kieltäytyy kokonaan syömästä. Naurattaa.

Voi ruokakateus. Esikoisen himo isin ja äidin ruokia kohtaan aikoinaan ei ollut mitään tämän rinnalla. Hauskoja hetkiä luvassa varmasti roppakaupalla, vauva kun ei vielä pitkään aikaan ole tosiaankaan saamassa ihan kaikkea sitä mitä sisko saa (lähinnä satunnaiset herkut).

Minkälaisia ruokakateushetkiä teillä on ollut? Onko nuorempien sisarusten ruokakateus ollut kovempaa, he kun näkee mitä sisarukset saavat? 

Instagramissa me oleillaan iloelolaura-nimimerkin takana, tervetuloa :)

Vauva ilman ruoka-ainerajoituksia on ihan vieras juttu!

Meillä on jo kaksi lasta, mutta silti vauvojen ruokamaailma on ihan outo ja ihmeellinen minulle. Tämä kuopusvauva on saavuttanut 10kk iän, jolloin on lupa aloitella hapanmaitotuotteita. Mitä ne hapanmaitotuotteet oikeen on? En tiedä mitä kaikkea se kategoria pitää sisällään, esikoisen kanssa kun ei minkään sortin maitotuotteet tulleet kysymykseenkään vauvavuoden aikana, siksi en niille ole ajatuksen hiventä aiemmin uhrannut.

Tämä vaan on jotenkin tosi helppoa, kun vauvalla ei ole niitä "normaaleja" rajoituksia kummempaa! Kun poissa on olleet vain suola, hunaja, maitotuotteet ja pari muuta vauvojen ruokamaailmaan kuulumatonta, niin on kyllä ollut tosi vaivatonta löytää hänelle syötävää muualtakin kuin kotoa. Me kun ollaan aika paljon oltu tässä kesällä reissussa pitkin kyliä ja kaupunkeja, niin on kyllä ollut aika huoletonta meidän meneminen, kun jokaista vauvan suupalaa ei ole tarvinnut suunnitella etukäteen.

Hassua ajatella, että niin, tämä on tosiaan sitä tavanomaista menoa, kun itsellä ei tällaisesta luksuksesta ole aiempaa kokemusta. 

Jossain vaiheessa tämänkin vauvavuoden varrella näytti kyllä siltä, että ruoka-aineita pitäisi rajoittaa ja imetysdieettiä aloittaa, mutta onneksi muutaman osteopaattikäynnin jälkeen tilanne rauhoittui kuitenkin.

Vauvojen the välipalat, eli maissinaksut ja Talk-murut ovat olleet kyllä meillä vakiokäytössä koko ajan. Ja ajatella, että näistäkään ei kumpaakaan voinut esikoiselle vauvana antaa! Mitä se oikein söi?

Ylimmän kuvan voisi ajatella olevan täysin random, asiaan liittymätön otos, mutta oikeastaan siihen koko tämä helppous ja ihmeellisyys kiteytyy: kun lapsella ei ole allergioita tai muita yliherkkyyksiä ruoka-aineille, ei lattialtakaan maistelu ole vaarallista. Siinähän maistelee :) 

Jään jatkamaan ihmettelyä, sillä kohta vauvalla tulee se vuosi täyteen ikää ja sitten vasta ruokabileet käynnistyykin vauvarajoitteiden poistuessa! 

Vauva joka unohtaa osaavansa - äiti kiittää!

Vauva oppii koko ajan uusia taitoja huimaa vauhtia. Uusien taitojen tullessa on ihan mahdollista unohtaa myös joku edellisistä taidoista, joka ei ole ollut niin aktiivisesti käytössä. Olen jo kahdesti saanut olla todistamassa tätä, ja on se vaan hassua!

Meidän kummatkaan vauvoista eivät ole olleet mitään joka paikkaan kiipeäviä pikkumuijia joilla olisi ihan hirmuinen huimapäisyys ja vauhti. Silti vähän ihmeelllistä, ja ehkä huvittavaakin on, että molemmat ovat jossain kohden vauvavuotta unohtaneet kuinka käännytään! Kääntyminen on tosiaan jäänyt muidene taitojen jalkoihin, kun ensiksi istuminen ja nyt sittemmin konttaaminen ja seisominen ovat paljon jännempia juttuja. Esikoinen oppi sen kääntymisen sitten uudestaan vauvavuoden jälkeen kyllä. Saa nähdä miten kuopuksella menee, mutta kyllähän tuon oppii ihan pakostikin jossain vaiheessa.

Näin äidin näkökulmastahan tämä on mitä mahtavin homma. Mulla ei ole sellaista vauvaa tälläkään kertaa, joka sängyssä konttaisi ympäriinsä, kun olisi aika mennä nukkumaan. Ja vaippaa vaihtaessa vauva pysyy ihan just siinä, mihin olen hänet laittanut.

Ihan nerokasta, eikä onneksi mitenkään haitallista kehityksellekään. Äiti kiittää! 

Onko muilla vauvoilla ollut tällaisia hetkellisiä unohduksia?

Kehityksen etappeihin ja muuhun eloon pääsee mukaan myös instagramin puolella iloelolaura

Vinkki! - ilmainen luento vessahätäviestinnästä

Hei kerrankin jossain puhutaan vessahätäviestinnästä ihan ääneen! Tykkään! Mainostelen ihan vaan mainostelemisen ilosta, jotta vessahätäviestinnän ilosanoma tavoittaisi muitakin :) Omia ajatuksiani vessahätäviestinnästä löytyy tästä ja tästä.

Eli Maria Nordin järjestää ilmaisen luennon vessahätäviestinnästä. Myöhemmin myös kurssi aiheesta on tulossa, joten kannattaa pysyä kuulolla. 

Kannattaa ilmoittautua mukaan jos yhtään edes kiinnostaa tai mietityttää aihe :) www.vaipatonvauva.fi on osoite. Vaikka aihe on itselleni hyvinkin tuttu, niin klikkailin myös itseni osallistujaksi luennolle!

Kaikki kuvat on Maria Nordinin sivuilta www.vaipatonvauva.fi

Öistä karjumista ja lasten eroavaisuuksia

Voihan hampaat! Lähiöinä meiltä on voinut kuulua hienoista karjuntaa kuopuksen toimesta. Kyllä, täällä tehdään hampaita niin maan perusteellisesti, että! Mikään asento ei tunnu hänestä hyvältä, ja toissayönä hän miettikin, että voisinpa vain istuskella tässä sängyssä näin. Minua huvitti tämä jotenkin tosi kovasti, siis toki sen lisäksi että väsytti ja ehkä vähän ärsyttikin.

Meillä yleensä on ihan hyviä öitä, ja nyt sitten nämä hampaat. On kyllä taas niin mielenkiintoista huomata, miten tässäkin asiassa lapset ovat hyvin erilaisia. Toki kipukynnykset ja kiputuntemukset voivat olla myös hyvin erilaisia, mutta niin on myös käytös noissa hampomisissa!

Esikoinen lohduttautui hammasöinä tissillä. Nukkui tissi suussa niinä öinä, on ehkä voinut itkeskellä silloin vähän, mutta ei niin paljon, että minulle olisi jäänyt se edes mieleen. Kuopus puolestaan näyttää tekevän hampaita aivan eri lailla, sydänjuuriaan myöten. Ja kas jos erehdyn hänelle tarjoamaan, että kelpaisiko maito, niin oi sitä loukkaantumisen määrää. Äiti vie se tissi pois, mä koitan tässä keskittyä tän hampaan pukkaamiseen!

Väsynyt hampaiden tehtailija

Onneksi viikonlopuksi on luvassa kaikkea mukavaa puuhaa. Hammasöitä seuraavat päivät kun tuntuvat hurjasti pidemmiltä vain kotona vietettyinä.

Iloa viikonloppuun!

Vauvan atooppinen iho & msas-analyysi

Meillä on edelleen vähän kuivuuteen taipuvainen tyyppi tuo meidän vauva, mutta pahin on tältä erää kuitenkin takana! Toki ne kovimmat pakkaset varmaankin kaikilla kuivanahkaisilla vaikuttivat asiaan, mutta meillä oli muitakin osatekijöitä, ja iholta atooppisen taipumuksen huomaa kyllä ihan näin kevätkeleissäkin.

Kirjoittelinkin ajatuksia aiheesta jo kuukaden päivät sitten täällä. Mietin silloin ruoka-aineiden vaikutusta, msas-testiä ja ihon rasvaamista.

Paha peruna

Msas-testin tulokset saatiin, ja niissä näkyi mm. heikko B6-vitamiinin taso elimistössä, sekä tärkkelykset. Vehnän aavistelinkin aiheuttavan kuivuutta ja punaisia läikkiä vauvan iholle, mutta peruna olikin pahempi! Ja nyt kun sen tietää, niin onhan tuo ihan selvä asia. Kyläillessä sitä perunaa olen edelleen syönyt, ja se kyllä aina heläyttää ihon punaiseksi ja röpöiseksi.

Sitä perunaa en ihan ensimmäisenä olisi muutenkaan ollut antamassa vauvalle kiinteiden aloituksen myötä, mutta noiden tärkkelysoireiden myötä olen suosiolla jättänyt sen pois laskuista, enkä ole perunaa hänelle siis antamassa vielä ainakaan hetkeen :)

Vitamiiniasioita

Tuo B6-vitamiini oli myös aika mielenkiintoinen juttu. Niinkin pieni asia, mutta sitäkin suurempi merkitys! Joku voi ehkä ajatella, että mitäs se nyt haittaa jos toisen iho vähän helottaa, mutta itse ajattelen, että ne ovat kehon niitä pieniä varoituksia, että kaikki ei ole kunnossa. En halua ottaa riskiä, että ongelmat kasvaisivat suuremmiksi.

B6-vitamiinia olenkin sitten ottanut itse purkista suurempaa annosta, jotta vauvakin on sitä saanut maidon kautta. Sen vaikutus on kyllä ollut ihan silmin havaittava. Vauvan iho on paljon paremmassa kunnossa, eikä niin karheakaan kuin ennen.

Eteenpäin

Täällä jatkuu siis edelleen B6, perunan pitäminen minimissä ja tietenkin se rasvaaminen. Sheavoi on ollut kyllä edelleenkin aivan ihana, ja sitä täytyykin kohta ostella lisää jo, kun sillä on rasvailtu muitakin kuin vauvaa vain. Myös atoopikkojen fb-ryhmään voisi seuraavaksi tutustua!

Sormiruokailun lieveilmiöt

Ah tuo sormiruokailu!

Reilussa viikossa on tullut tutuksi jo monen monta sormiruokailuun liittyvää lieveilmiötä.

1. Sukkia kuluu. Kyllä. Vauvan heittelemiä ylläriruokapommeja löytyy ties mistä, ja omia sukkia olen joutunut vaihtamaan joinakin päivinä kolmekin kertaa tämän takia. Onneksi pyysin ja sain synttärilahjaksi uusia sukkia, loppuis kesken muuten :D

2. Puuroiset kyynärpäät itsellä. Limaisen tahmaista vauvaa pesulle kiikuttaessa saan usein itsekin osumaa, ja sitten sitä puuroa löytyy ties mistä. "Äiti mitä sulla on tossa kyynärpäässä?", kysyikin esikoinen tässä eräänä päivänä. No hei, kuivunutta puuroahan se! Mulla on siis vielä vähän kerrattavaa tässä, että miten itse säilyisi pahimmilta tahmoilta.

3. Väsäily. Kaikenmoisten sormiruokalettusten ja pötköjen teko on oikeasti tosi kivaa! Ohjeita ei ole tähän mennessä vielä kaivattu, vaan ollaan menty helpoilla jutuilla. Ja usein esikoiselle on kelvannut myös nämä vauvalle tehdyt antimet, eli myös hänen välipala/ruoan lisäketarve on saatu näppärästi täytettyä! Puurokeksit on kyllä paras huijaus ikinä :D Se keksi-pääte tuossa nimessä varmaan tekee sen, että asia kelpaa tosiaan myös isommalle.

Itsellenihän tämä on vähän uusi juttu, koska esikoisella oli ongelmia useamman ruoka-aineen kanssa pienempänä, joten eväiden teko oli vähän haastavampaa niistä rajoitetuista ruoka-aineista. Hänen ruokataivaltaan aloittaessa oli hurjan paljon asioita poissa ruokalistalta.

4. Ruoanhimo. Vauvalle on ihan ekoista suupaloista lähtien kehkeytynyt kauhea ruoanhimo. Jos ei sapuskaa tule oikealla hetkellä, niin sen kyllä kuulee. Tää on jotenkin tosi hauska juttu, siis että kyllä ne pienetkin heti tietää, että ah syöminen on ihanaa! Ei tarvitse kun nähdä se parsakaali kattilassa niin ranteet alkaa pyörimään ja ilohihkunta raikaa :D

5. Voi valita joko lattian hinkkaamisen, tai ah-niin-ihanan lattian suojuksen. Näitähän olisi esim Ikeassa sellaista läpinäkyvää versiota, mutta esikoisen aikaan todettiin sellainen liian pieneksi, joten meillä keittiön lattiaa sulostuttamassa on sitten palanen vahaliinaa. Kätevä, muttei tosiaankaan kaunis ratkaisu :D

6. Välineurheilu. Minkälainen ruokalappu tai -essu suojaisi syöjää parhaiten, ja mikä olisi helpoin materiaali saada nopeasti puhtaaksi? Ja apua, kaikki ruokaessut ei pidä kosteutta kunnolla! Ja hei, entäs syöttötuoli, materiaali, merkki, malli? Puiset tuolit imee tahmat parhaiten itseensä kiinni, muovinen on näppärin putsata. Vaiko eikä? Syökö lapsi suoraan pöydältä, onko sillä joku lautanen vai ezpz-kippoalusta? Vai syöttötuoliin tarjotin? Imukorkit? Sormiruokailijan reikälusikat dippailuun? You name it! Kaikkea mahdollista löytyy kaupoista.

Vapiskaa puurokeksit! Esikoinenkin haluaa teidät!

..ja varmaan useampi muukin asia vielä, jotka listalta puuttuu! Kaikki uudet vaiheet, kuten tämäkin, tuo ihan uusia tuulahduksia arjen hyörinään :)

Vauvavuosi kiinni vauvassa?

Kun vauva syntyy, alkaa aika tiheä symbioosi-elo vauvatyypin kanssa. Syntyy uusi tiimi, minä ja vauva. Isosisko ja mies toki tiimiin kuuluvat yhtä lailla, mutta vauvavuoden aikana ei ihan hirveän roimasti kulu aikaa, ettenkö olisi vauvan kanssa. Isosisko yökyläilee isovanhemmilla, ja ne ovatkin lapselle tosi tärkeitä ja kivoja vierailuja. Vauva taas ei näihin yökyläilyihin osallistu, vaan jää kotiin nukkumaan äidin kainaloon.  

Oma henkinen napanuorani riittää kyllä siihen, että käyn yksin kävelyllä tai kaupassa, jos mies on kotosalla lasten kanssa. Toki tämäkin vauvan nälkä-aikataulujen puitteissa, koska imetän. Ja toki myös päiväuniajat ovat välillä sitä tärkeää minä-aikaa. Sen enempää en ole tällä hetkellä kaivannut. Vauva kulkee jatkeena joka paikkaan, ja se tuntuu hyvältä minusta.

Esikoinen taisi olla vuoden ikäinen, kun olin ensimmäistä kertaa illan ja hänen nukkumaanmenoaikansa poissa kotoa, niinkin villisti kuin pitämässä synnytyskeskusteluiltaa (vauva kulkee näissäkin mukana nyt). Samoihin aikoihin olin myös ensimmäisen kerran kuusi-seitsemän tuntia päiväsaikaan poissa esikoistaaperon luota. Miksi vasta silloin? No, koska se ei minusta tuntunut hyvältä aiemmin, vaan ehkä enemmänkin jopa ahdisti.

Baby Merc yhdistelmävaunut saatu Preecolta

Kuten jokainen lapsi on erilainen, niin niin on jokainen äitikin. Omien tarpeiden kuunteleminen, koski se sitten omaa aikaa, hengähtämistä, henkistä napanuoraa tai jotain muuta, on tärkeää. 

En koe tarvetta olla vauvasta erossa vauvavuoden aikana. Silti en ole mitenkään lapseeni ripustautuva, lapseni kautta elävä tai mikään "superäiti"-ihminen, vaan ihan vaan äiti. Ja joku toinen taas haluaa välillä irrottautua vauvasymbioosista pitemmäksi hetkeksi. Hänkään ei ole superäiti tai lastaan laiminlyövä äiti, vaan ihan vaan äiti. Molemmat itseään, omia tarpeitaan kuuntelevia äitejä. Kumpikaan ei parempi tai huonompi kuin toinen.

Joskus itsestäni on tuntunut, kuin olisi joku paine siihen, että kuuluisi asiaan olla vauvasta erossa enemmän. Tehdä sitä ja tätä. Ehkä tämä paine on vain omien korvien välissä, mene ja tiedä :)

Mutta kaikella on aikansa ja paikkansa. Minulla sen aika ei ole nyt, miksi olisi, jos se ei tunnu hyvältä? 

Onneksi saadaan tässäkin asiassa olla juuri sellaisia kuin ollaan!

Vauvahehkutus

Miten ihanaa on kun on vauva talossa! Näköjään parissa vuodessa jo voi unohtaa sen vauvan ihanuuden, tai ainakin osan siitä.
Oma vauva on jotain niin hykerryttävän ihanaa. Kikattava, äidin kainalossa viihtyvä kalkattaja. Pienet, kaikkeen tarttuvat sormet, hellyttävät pullukkajalat. Suloisesti kaikelle naureskeleva pieni pallero.

Toki on myös mahdollista, ettei sitä viime kerralla vielä osannut nauttia ihan niin täydesti. Osa tuntemuksista kun olivat silloin kategoriaa uusi ja jännä.

Ja ehkä myös se, kun tällä vauvalla on kaikki hyvin, arki on huoletonta hänen kanssaan.

Vielä puolisen vuotta saa nauttia vauvaelämää ♥

Vauvan opissa

Oi, mä niin haluan itselleni osan siitä asenteesta, jolla vauva katselee itseään peilistä! 

Aina kun tuttu peilikuva kurkkaa, ilahtuu tyyppi siitä ihan hervottomasti. 

Niin kuin vain vauva voi ♥

Miksi ei tällainen voisi säilyä koko eliniän? Olisi ihan huippua!

Vaikka itsekin koitan aina tsempata itseäni, niin ei se ole sama asia. Lähiaikoina peilikuvassa on ilahduttanut etenkin hiljakseen tippuvat raskauskilot, mutta eihän sen pitäisi olla kiloista tai oloista riippuvaista. Ihan sama tyyppihän se sieltä kurkistelee kuitenkin vuodesta toiseen.. Ja ihan huippu tyyppihän sitä tuppaa olemaan. Toisina päivinä sitä oma pärstä vaan ei miellytä yhtä paljon kuin toisina. Tai jos on vaikka äidin äksy-päivä menossa kuten tänään, niin ei paljoa se tuttu kaveri peilissä naurata, kun oma käytös on noloa.

Olenkin vähän kateellinen tuosta vauvojen ihmeellisestä taidosta, ja taidan alkaa harjoittelemaan tätä! 

Challenge accepted!

Vauvatarvikearsenaali toisella kierroksella

Vauvatarvikkeet. Tykkään kovasti lueskella toisten listoja, että mitkä kenenkin perheessä ja kullakin vauvalla ovat olleet tärkeitä välineitä, mitkä taas ihan turhia. Listat on aina vähän erilaisia jokaisella, tietenkin. Mutta on kiva aina vertailla ja iloisesti ihmetellä.

Jotkut vauvatarvikkeet meillä on samoja, joita jo esikoisen aikana oli. Muutama juttu taas on ostettu lisää. Kaikki turvakaukaloa lukuunottamatta ollaan haalittu käytettyinä. En oo näihin välineisiin listaillut turvakaukaloa tai vaunuja, koska ne taitavat olla ne ihan perusjutut jokaisella.

Tokihan meidän vauva on edelleen vauva, mutta osa näistä vauvakamoista on niitä, joita käytetään selvästi vain vauvavuoden alussa, niin siksi näitä on kiva mietiskellä jo tässä vaiheessa elämää :)

Parhaat vauvatavarat tällä kertaa

Rengasliina - Tosi kätevä! Etenkin perhekerhoissa ja muskareissa käydessä, kun tarvitsee käsiä samaan aikaan. Tosi nopea laittaa, kun on aina käyttövalmis, sen kun heittää vaan pään yli. Tokikaan tässä ei mitään mahdottoman pitkiä aikoja tule kannettua, mutta on vauva tässä monet pikku unosetkin nukkunut. Ensiksi mulla oli tässä käytössä raskautta ja synnytystä varten ostettu Rebozo-liina (vitsi miten monikäyttöinen!), mutta löysin myöhemmin rengasliinan kirpparilta kahdella eurolla, ja värjäsin pinkiksi sitten itse. Tykkään.

Vaipanvaihtoalusta - Meillä ei ole vaipanvaihtopöytää, koska se ei mahtuisi mihinkään, mutta irrallinen alusta on, ja kätevä onkin. Heh, myös tässä vauva on ihan pikkuisena ottanut monet, monet unet, kun on vain nukahtanut siihen, kun olen hänet hetkeksi käsistäni laskenut.

Lämpöpussi kaukaloon  - Meillä ei ole se kaunein malli, mutta toimiva, ja hei, maksoin vitosen siitä! Helpottaa kyllä arkea, kun vauvalle ei tarvitse pukea kaukaloon niin paljon, ja kaupassa yms ollessa voi vain avata vetoketjua. Eisbärchen-merkkinen löytyy meiltä.

Lämpöpussi vaunuihin - Tämä on ehkä vielä huipumpi juttu mun mielestä, kuin mitä kaukalopussi. On siis huisisti lämpimämpi, kuin tavallinen äitiyspakkauksen makuupussi. Kelistä riippuen vauvalle ollaan puettu sisävaatteiden alle joko neuletakki, tai fleecehaalari sekä astetta lämpimämmät tumput ja töppöset. Niiiin kätsy! Ja toki sydäntä lämmittää sekin, että tämäkin kustansi vitosen. Eisbärchen tämäkin.

Sitterikeinu - Ostettiin tämä jo esikoista odottaessa. Mamas & Papas Starlite Swing. Toimii pattereilla, keinuu ja soittaa musiikkia. Pikkuisena vauva nukkui tässä monia pikku-unia, nyt isompana vauvana monesti vain hengaa ja leikkii siinä sillä aikaa kun vaikka itse syön, käyn suihkussa tai puuhailen jotain muuta. Jo esikoisella tämä oli vauvana käytössä joka päivä.

Leikkimatto - Olen ihan yllättynyt, kuinka pitkiä aikoja vauva viihtyy siinä. Ostin sen vähän ajatuksella, että katotaan nyt. Meidän leikkimatto on Br-lelujen omaa merkkiä, käytettynä sekin. Metsästin nimenomaan tätä kyseistä, kun on mun mielestä ihanin ikinä.

Matkarattaat - Tai siis se matkarattaiden runko-osa, johon laitetaan turvakaukalo kiinni. Silkkaa mukavuudenhaluani otan tuon runko-osan mukaan aina kun mahdollista, niin ei tarvitse kanniskella koppaa edestakaisin, vaan voi työntää. Helppoo. Meillä on Gracon koppa ja matkiksina saman merkin Evot.

Vauvavaaka - Me käydään tavallista harvemmin neuvolassa, mutta tykkään silti itse mittailla lapsosia, ja tietää tarkan painonnousun. Tämä on mun lempparivehje. Löytyi vauvan syntymää edeltävänä päivänä pitkän etsinnän päätteeksi :)

Enenevässä määrin myös Manduca on päässyt käyttöön, mutta oikeastaan vasta viimeisen kuukauden sisään tämä.

Tällä kierroksella uusia juttuja meille olivat

Rengasliina - Esikoisen aikana meillä oli vain Manduca, mutta tosin silloin ei vielä ollutkaan tarvetta saada käsiä vapaaksi samassa mittakaavassa kuin mitä nyt.

Vaipanvaihtoalusta - Edellisenä vauvavuonna ei vielä tarvittu, meidän tavallista korkeampi parisänky oli lähellä vessaa, ja siksi sänky toimi kätevästi vaipanvaihtoalustana.

Lämpöpussit - En ollut kuullutkaan niistä aikaisemmin.

Leikkimatto - Esikoisen aikaan ajattelin, että höpö höpö mitään semmoista. Mutta kuopusta odottaessa taas ajattelin, että haluan kyllä haalia kaikki mahdolliset vehkeet, jotka helpottaa omaa arkea lasten kanssa :)

Turhia tällä kertaa olivat 

Imetystyyny - Tätä käytettiin esikoisen aikana paljon enemmän, hän kun tykkäsi syödä pitkiä aikoja kerralla. Tällä kertaa imetystyyny oli käytössä vain parien ensimmäisten viikkojen, tai ehkä ensimmäisen kuukauden ajan.

Liivinsuojat - Ostelin uusia kestoliivinsuojia kirpparilta raskaana ollessa, kun esikoisen imetysaikana niitä oli aivan liian vähän. No, tällä kertaa niitä ei tarvittu kuin aivan alkuun. Mun maitomäärä on jotenkin semmoinen ei niin ylitsevuotava tällä kertaa, vaikka siis maitoa aivan tarpeeksi tuleekin. Ajattelin jemmata niitä mahdollista seuraavaa raskautta odottamaan, sitten joskus kun sen aika tulee.

Mobile pinnasänkyyn - Ostin tämän tällä kertaa, kun tosiaan ajattelin saada kaikki mahdolliset vauvaa viihdyttävät vehkeet. Mutta. Enhän mä ole edes kertaakaan laittanut vauvaa sinne pinnasänkyyn :D Ja kaikenlisäksi mobilea ei kovin helposti saa edes meidän pinnikseen, kun se on vanhemman mallinen, jykevä sänky jossa päädyt ovat umpipuuta pinnojen sijaan. Möh. Kyllä mä sen vielä jonnekin viritän..

Jokunen vaate - 56-koossa oli muutamat housut, joissa oli ärsyttävän kireä resori lahkeessa. Jäi käyttämättä sen vuoksi. Myös vaatteet, jotka eivät ole omaan makuun ihania, ovat myöskin jääneet käyttämättä.

Pinnasänky - Kuten ylempänä olikin mainittu, pinnis ei ole vielä ollut käytössä, vaikka se sivuvaununa meidän sängyssä kiinni sijaitseekin. Sen aika taitaa meillä olla vähän myöhemmin.

Näitä meillä ei tälläkään kertaa ollut

Hoitopöytä - Ei mahdu mihinkään, ja ilmankin ollaan pärjätty.

Tutit - En ole kummallekaan lapsista koskaan ostanut tai tarjonnut, tai kokenut tarvetta.

Tuttipullo - En ole kokenut, että meillä tarvittaisi. Vauva kulkee kätevästi mukana siellä missä minäkin, ainakin sinne asti, että syö kiinteitäkin. Toki mä olen joskus poistunut kotoa kun vauva nukkuu miehen ollessa kotona, mutta olen saattanut jättää omaa maitoa mukiin, jota mies sitten on hörppyyttänyt.

Rintapumppu - Edellisessä kohdassa taitaa olla vastaus siihen. Ei olla tarvittu.

Rintakumit - En ole kokenut tarpeellisiksi, vaikka molempia imetystaipaleita aloittaessa rinnanpäät ovatkin olleet sen muotoiset, että niitä on pitänyt kunnolla asetella vauvan suuhun. Mutta ajan kanssa nekin ovat muotoutuneet. Tällä kertaa kesti useampi kuukausi, että vauva löysi öisin pimeässä hyvän otteen auttamatta. Rintakumeissa on myös huonot puolensa, siksi sinnittelin myös alun ilman.

Miltäs teidän lista näyttää?

Lapsiperheen kosmetiikkaa

Kun meidän ensimmäinen lapsi syntyi, tai oli vasta syntymässä, niin kummasti sitä huomasi, että tavaroita ja puteleita tarvitsee jonkin verran aiempaa enemmän. Ja lapset, niillä kyllä rahastetaan! Lapsille suunnattuja tuotteita on paaaaaljon, ja myös kosmetiikassa on erikseen lapsille suunnattuja tuotteita. Osa tuosta kosmetiikasta on oikeasti hellää kamaa, mutta suurin osa vaan näennäisesti kenellekään lapsille ja vauvoille sopivaa, vaikkakin juuri heille suunniteltua.

Onneksi on myös luonnonkosmetiikan vaihtoehtoja, ja jotka sopivat niin lapsille kuin aikuisillekin. Vaikka kauppojen vauvatarvikearsenaalistakin löytyy jos jonkinmoista sinkkivoidetta, talkkia, perusrasvaa, kylpyöljyä, niin meidän kaapeista niitä ei löydä ollenkaan. En siksi varmaan edes tiedäkään, mitä kaikkea nuo peruskemikaliohyllyt nykyään sisältää. 

Ei keinotekoisia hajusteita tai muuta tuhtia kamaa pikkutyyppien iholle, tai itsellekään.  Ei mineraaliöljyjä, silikaatteja tai muita kamaluuksia. Because we're worth it. Vältetään ylimääräistä kuormitusta. Kauhean montaa tuotetta ei olla koettu tarvitsevamme, mutta tässä ne perushyvät, joihin voi aina luottaa, ja joita meiltä aina löytyy. Näitä ollaan käytetty jo vuosikausia, hyväksi haivaitut jo ajalta ennen lapsia.

11 yrtin voide, Frantsila. Tämä on aivan ihana! Tosi monikäyttöinen. Ihottumat, mustelmat, palovammat, syylät, kovettumat, haavat, arvet, vauvan pyllyt. Toimii myös huulirasvana, etenkin talvikuiville huulille. Eipä juuri ole mitään, mihin tämä ei kävisi. Ihan pelastus arjessa.

Skin Food, Weleda. Tuhtia, hoitavaa rasvaa. Vauvalle punoittavalle vaippa-alueelle, omiin kantapäihin, tehokosteutukseen. Käsirasvana päivisin liian tuhti, muuten sopii myös vähän joka paikan rasvailuun.

Kehäkukkavoide, Frantsila. Tämäkin on ihana, hoitava voide. Tästä mainostetaan, että on "elvyttävä, uudistava ja tulehduksia hoitava", ja voin kyllä allekirjoittaa sen. Ihottumiin ja vaippa-alueelle on tätäkin meillä käytetty, ja välillä laitan myös omille kasvoille tai käsirasvaksi. Käy kuulemma myös hilseen ja vaginahiivan hoitoon, mutta ei omakohtaista kokemusta.

Kasviöljyt. Tällä hetkellä kaapeista löytyy manteliöljyä ja kookosöljyä. Kookosöljyä meillä on aina, muita öljyjä vaihtelevasti. Kaikenlaisen rasvaamisen lisäksi käytössä myös sisäisesti, välillä ruoanlaitossa tai vaikka suuvetenä purskutteluun. Monikäyttöisiä niin sisäisesti kuin ulkoisestikin.

Siinäpä ne, meidän luottokamat. Oliko tuttuja? Mitä muiden "aina kaapissa" -listalta löytyy?

Meillä ei asu enää pikkuvauvaa - vauva 3kk

Nyyhkis, meidän vauva ei selvästikään ole enää pikkuvauva! Neljäsosa vauvavuodesta takana, ja pikkuvauvahommat on meidän tyypin mielestä jo elettyä elämää. Tyyppi haluaa nähdä, tehdä ja kokea. Voi vauvaa!

Kolmikuukautisen meininki on seuraavanlainen

Hereillä ollaan jo välillä tuntikausia

Istuma-asentoon on pungerrettu jo pitkän aikaa

Katsekontaktia haetaan, ja silloin alkaa ihana kujerrus. Sosiaalinen neiti on tämä.

Ja sitä kujerrusta tulee ja paljon! Asiaa on ja kovasti, jos vaan kuuntelijaan saa katsekontaktin. Tai jos joku lelu on iiihana niin sillekin voi kertoilla juttuja!

Lelut ja kirjat on tosi kiinnostavia. Etenkin, kun saa otteen jostain lelusta, niin ai ihanaa!

Tykkää kädellä tutkiskella äitin ja isin kasvoja

Vahingossa nukahtaminen on selvästi vähentynyt, koska eihän nyt keskelle jänniä juttuja sovi nukahtaa!

Kokeilinpa huvikseen, että mitä jos tän vauvan vaan kippaa sänkyyn itsekseen, niin mitä käy? No sehän käy nukkumaan! Hulvaton tyyppi.

On täysimetyksellä. Painoa tulee hyvin, ihanan pyöreä kaveri ♥

Nukkuu edelleen yöunia erittäin hyvin, äitin kainalossa

Rakastaa imeskellä omaa peukkuaan, eritoten vasen versio maistuu hyvälle

Muiden ruokapöytätouhut on alkaneet kiinnostaa. Mitä ne oikein siellä pöydän ääressä jatkuvasti hommailee?

Naureskelee ja hekottelee kovasti. Välillä ihan itsekseenkin, omille hauskoille jutuilleen.

Sanoinko jo, että ihana? Ihana ihana iiiiiihana tyyppi ♥

Synnytyskuume

Viime vuoden viimeinen päivä alkoi hyvin, kun ystäväpiiristä kaksi mahassa köllöttelevää vauvaa päätti, että nyt on hyvä hetki syntyä.

Aamuyöstä pakkasin oman vauvan kainaloon, ja lähdettiin naapuriin, kohta syntyvän vauvan isosisarukselle seuraa pitämään synnytysreissun ajaksi.

Oli jännä, miten se itseen vaikutti, toisen ihmisen alkanut synnytys. Ja varsinkin, kun puhelimeen oli viesti tullut, että myös kymmenen kilometrin päässä toinenkin ystävä synnyttää. Tuntui, että omankin kehon endorfiinitaso nousi aika hurjasti.

Aika samanlainen olo, mitä itsellä oli, kun tajusi, että ihanaa, nyt se synnytys alkaa!

Olisin itsekin halunnut synnyttää.

Kevyitä birth junkie -piirteitä ilmassa siis. Onneksi meidän lapsiluku ei ole vielä täysi, hehheh, voisi muuten käydä aika raskaaksi tämä synnytysjännitys ja -kuumeilu. Sen sijaan vauvakuumetta täältä ei löydy, mutta vauva löytyy ♥

Imetys on erilaista toisen lapsen kohdalla

Toinen lapsi, ja myös toinen imetystaipale kyseessä. Meillä tähän asti imetys on kyllä aika paljon eronnut esikoisen imetysajoista. Perusjutut imetyksessä ovat toki aivan samanlaisia: tissi suuhun, imuote, kysynnän ja tarjonnan laki jne. Mutta muuten on ollutkin sitten ihan omanlaistaan.

Siinä missä esikoisen kanssa vietettiin alussa maitomaratoneja usein, kera kirjan tai jotain sarjaa katsellen, on tämä nuorempi tyyppi paljon määrätietoisempi asian suhteen. Slurps-slurps-slurps-valmis-kiitos! Ja röyh (tää röyhtäisykin on ihan uusi juttu mulle!). Ja sama homma toistuu taas puolentoista-parin tunnin päästä. Tehokasta ajankäyttöä, kai? :D

Toki illan tullen tankkausväli on lyhyempi, kun tankataan jo yötä varten. Mutta siltikään yksittäinen tankkaus ei ole pitkä sessio, hän ei jää turhia lorvimaan rinnalla, vaan haluaa mieluummin seurustella, tai puuhailla muita juttuja. 

Ennen vauvan syntymää olin henkisesti jo varautunut niihin maratoneihin, ja samalla miettinyt, että mitenhän sitä asioita hoitaa kun imettelee koko ajan, ja esikoisen perässäkin pitäis pysyä. Vaan turhaan näemmä tuli vatvottua.

Tosi jännää, että toisen lapsen tulo on tuonut perspektiiviä myös ekaan lapseen, kun tavallaan vasta nyt on tullut oivalluksia, että kappas, tuokin asia liittyi lapseen itseensä, eikä ollutkaan mikään universaali juttu. Eri tyyppi, eri jutut. 

Ja koska maratoneja ei ole harrasteltu, niin oisko se osasyy siihen, ettei tällä kertaa ole tullut maidon kanssa sitä overflow-fiilistä? Ei maitolätäkössä nukkumista tällä kertaa, jes! 

Kun kysyntää ei tapahdu tuntitolkulla, niin tuotanto ja tarjontakin on just eikä melkein sopivaa.? Itsehän olin ennalta varautunut ostamalla lisää kestoliivinsuojia, esikoisen kanssa kun niitä oli aivan liian vähän, ja välillä piti käsinkin niitä sitten pestä puhtaiksi. Nyt ehkä ekan kuukauden niitä tulikin käytettyä koko ajan, mutta sen jälkeen ei ole ollut enää tarvetta, paitsi kotoa poistuessa varuiksi. 

Että kylläpä tää lapsiperhe-elämä taas kerran yllättää jännyydellään. Luulee tietävänsä jotain, mutta eipäs tiedäkään. Jännää kuin yllätysmunien aikaisu. You never know what you're going to get! :D

Junassa kahden ipanan kanssa

Me oltiin tuossa parisen viikkoa sitten lasten kanssa ekalla junareissulla kolmisin. Mua vähän jännitti etukäteen tää setti, että miten siellä sujuu sitten. Molempien kanssa ollaan kyllä junailtu erikseen, ja sujuvaksi todettu, muttei vielä yhdessä kahden kanssa.

Niin me pakattiin taas kaikki kimpsut ja kampsut viiden päivän reissua varten. Juuri tämmöisiä tilanteita varten on hyvä, kun on isot sisarusvankkurit olemassa, mä meinaan kuljettelen kestovaippojakin mukana. Mutta kaikki mahtui!

Pelkän vauvan kanssa on ihanaa olla muussa kuin lastenvaunussa, mutta taaperon kanssa siitä leikkivaunusta tulee äiti itse tosi onnelliseksi. Ilman lastenvaunua ei koko matka olisi niin onnekasta, vaan se keskittyisi kaksivuotiaan viihdyttämiseen. Vaikka meidän reissulle ei sattunut muita lapsia leikkivaunuun, niin onneksi puitteitten ollessa kunnossa osaa tuo kaksivuotias viihdyttää myös itse itseään. Ja onneksi on ikää ja taitoja jo sen verran, ettei hänen perässään tarvitse enää kulkea ja pelätä kaatumista heiluvassa junassa!

Pikku-E taas nukkui suurimman osan matkasta tyytyväisenä. Junaan sattui mukavia kanssamatkustajia, jotka auttoivat lasten kanssa. Olisihan sitä pärjännyt itsekin, mutta onhan se ihan mukava vaikka päästä vessaan, kun joku pitää vauvaa sen aikaa. :)

Seuraava junamatka taitaa olla edessä kevättalvella. Ihan mukavaa reissaamista tälläkin kokoonpanolla :)