Näytetään tekstit, joissa on tunniste luonnonkosmetiikka. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste luonnonkosmetiikka. Näytä kaikki tekstit

maanantai 31. lokakuuta 2022

Shea-voiteen valmistus


Useamman vuoden ajan olen tehnyt itse sheavoista ihovoidetta. Itse on kiva tehdä, ja toki se tulee myös edullisemmaksi, kuin valmiin shea-voiteen ostaminen. Ilman lisä- tai täyteaineita, ja sopii koko perheelle.


Sheavoi hoitaa ihoa, ja etenkin talven kuivalle iholle se on ihana. Sheavoi sisältää mm. A- ja E-vitamiinia. 

Sheavoita, toiselta nimeltään karitevoita saa ostettua paloissa. Pala sulatetaan vesihauteessa, jäähdytetään ja vatkataan. Ei vaadi kummempia kommervinkkejä. Voiteen sekaan voi halutessaan laittaa myös eteerisiä öljyjä ja muita öljyjä. Itse laitoin eteeristen öljyjen lisäksi manteliöljyä. 

Lämmitin shea-palan vesihauteessa hellalla. Sheaa ei kiehuteta, riittää, että se sulaa nestemäiseksi. Kun pala oli sulanut, lisäsin pari lusikallista manteliöljyä sekaan. Voiteen voi halutessaan tehdä myös pelkästä sheasta.

Seuraavaksi laitoin sheavoin manteliöljyineen jääkaapiin jäähtymään. Pakastinkin kävisi, mutta meillä ei ollut tilaa. Jääkaapissa seos taisi olla puolesta tunnista tuntiin, sekoitin välillä huvikseni, niin näin, missä kohtaa jäähtyminen on menossa. Kun seos on tarpeeksi jäähtynyt, se alkaa jähmettymään. Tässä vaiheessa laitoin eteeriset öljyt sekaan, en halunnut laittaa kuumaan seokseen. Jos haluat eteerisiltä öljyiltäsi muutakin kun vain tuoksua, valitse öljymerkki, jonka valmistusprosesseista tiedät, että kasvien ominaisuudet ovat vielä tallella. Jenkeissä näitä öljyjä kutsutaan terapeuttisen asteen öljyiksi, suomeksi ei taida vastaavaa termiä olla.

Sitten vatkain esiin ja vatkaamaan. Vatkasin tavallisella keittiövatkaimella useita minuutteja. Aika nopeasti voide alkaa vaahtoutumaan. Minä vatkasin vahingossa niin pitkään, että voide alkoi taas löystymään, kun se lämpeni vatkatessa. Se ei onneksi haittaa, hetkeksi takaisin jääkaappiin jähmettymään vaan. Sen jälkeen jatkoin vielä hetken vatkaamista. Lusikoin voiteet purkkeihin ja vielä jääkaappiin jähmettymään. 

Voide säilytetään huoneenlämmössä.





Vatkattua sheaa lapset luulivat kermaksi :D 



maanantai 14. syyskuuta 2020

Tykkään luonnonkosmetiikasta, MUTTA..





Olen ollut luonnonkosmetiikan käyttäjä suunnilleen kymmenen vuotta. Aluksi taisin tiputella tavallisen kosmetiikan tuotteita yksitellen pois, sitä mukaa kun löytyi hyvä vaihtoehto tilalle. Alkujaan myös puteleiden määrä itselläni oli suurempi. Vuosien varrella olen todennut, että vähemmälläkin pärjää.


(Paitsi terapeuttisen tason eteerisiä öljyjä minulta löytyy reilummin, mutta niitä käytetäänkin mm. kehon hyvinvoinnin ja puolustuksen tukemiseen, niin se onkin jo eri tarina.. :) ) Niistä löydät aiemman kirjoitukseni täältä.

Ennen luonnonkosmetiikkaa värjäsin hiuksia varmaan noin viiden vuoden ajan, suunnilleen kerran kuukaudessa. Etenkin viimeisimmät vuodet piti värjätä usein, koska viihdyin punatukkaisena, kirkkaanpunaisissa hiuksissa. Silloin käytössä oli myös sävyttävä hoitoaine, jokapäiväinen hiuslakkapilvi ja tavalliset meikit, hajuvedet, aurinkorasvat ja muut. Niitä aikoja ei kyllä ole ollut yhtään ikävä :)


Sertifikaatin hyödyt ja sen tuoma laiskuus itselle

Mutta se luonnonkosmetiikka. Aiemmin en ollut kovin tarkka, minkälaista luonnonkosmetiikkaa käytin. Monesti menin vain sertifikaateilla, tuntui helpolta, että niiden kautta tiesi, mitä aineita tuotteessa ainakaan ei ollut. En jaksanut lueskella tuotteiden INCI-listoja jatkuvasti. Ja onhan ne oikeastikin käteviä, karsivat monta asiaa pois. 

Nykyään ajattelen, että sertifikaatti antaa toisaalta myös tunteen siitä, että tuote olisi jotenkin tosi luonnollinen, tai sen käyttäjälle hyväksi. Vaikka näin ei suinkaan aina ole. Luonnonkosmetiikka voi olla myös halvoista raaka-aineista valmistettua, niin että siinä ei juurikaan ole mitään hoitavia ainesosia. Tai yksittäiset ainesosat kasvatettu vahvoja torjunta-aineita käyttäen (myös luomussa voi näitä olla..) jne.

Eli käytännössä niin, että toki ne terveydelle haitallisimmat ainesosat on jätetty pois (ne mitkä tavallisessa marketti/luksus jne -kosmetiikassa ovat sallittuja), mutta niitä ei ole korvattu millään hienolla ja upealla, luonnon parhailla asioilla. Osa valmistajista menee hinta edellä.

Ja tavallaanhan sen ymmärtää, koska meitä luonnonkosmetiikkaa käyttäviäkin on hyvin eri ajatuksilla ja eri ostohaluilla tai kukkaron koolla varustettuja. 

Onneksi löytyy myös tuotteita, joiden ainesosat, eli se INCI-lista näyttävät ihanilta. Ja yrityksiä, joiden omat arvot ovat korkealla myös tuotteen ainesosista ja niiden kasvattamisesta lähtien. Se ei välttämättä tarkoita, että lista ainesosista on lyhyt. Hyvä tuote voi koostua yhtä hyvin vaikka kolmesta ainesosasta tai kahdestakymmenestä. 


Sivusin aihetta myös postauksessa raskaus ja kemikaalikuorman vähentäminen


Oma ajatus nykyään taitaa enemmän olla se, että ne harvat putelit joita käytän, haluan niiden olevan itselleni jollain tapaa hyväksi. Käytännön esimerkki. Olen useamman luonnonkosmetiikan palashampoon käyttänyt tietyltä merkiltä, koska se oli ihan tosi hyvin pesevää shampoota. Niissä kun myös on palasaippuoiden/palashampoiden välillä suuriakin eroja, ja olen kokeillut myös monia sellaisia, jotka eivät tukkaa puhtaaksi saa.

Itseä kuitenkin hämmensi se, että ainesosat ovat lähinnä kemiallisia yhdisteitä, sen sijaan että olisi käytetty kasvin x ja y ihania osia pesemään hiusta ja vaikka hoitamaan päänahkaa. Ei sinällään, että se väärin olisi, mutta itse ehkä kaipaan jotain enemmän kosmetiikalta, jota käytän. SIksi olen nyt hankkinut taas muuta shampoota.

Jos tuotteessa ei ole kiellettyjä ainesosia, voidaan sitä tavallaan kutsua luonnonkosmetiikaksi, vaikka siinä olisi tosi pieni määrä mitään "luonnon" aineita. Se on sinällään surullista, koska luonnosta löytyy kyllä upeita, laadukkaita, hoitavia ainesosia. Jotkut toki määrittelevät, että luonnonkosmetiikka on "niin luonnollista kosmetiikkaa kuin voi olla", mutta jos näin olisi, aika moni tuotesarja ei sitten loppujen lopuksi olisikaan luonnonkosmetiikkaa. Luonnonkosmetiikkaa käsitteenä ei ole lailla määritelty. 


Luonnonkosmetiikka ei sopinut itselle?

Joskus kuulee, että joku kokeili luonnonkosmetiikkaa, mutta se ei sopinut itselle. Mitä tarkottaa, että kokeili luonnonkosmetiikkaa, jotain yhtä tuotettako? Luonnonkosmetiikka kun on toisaalta myös aika villi viidakko, tuotteita löytyy laidasta laitaan. Se on vähän sama, kuin jos olisi kokeillut vaikkapa kaupasta vihreäpurkkista shampoota, mutta se ei sopinut omaan käyttöön, ja sitten sanoisi, että tavallinen kosmetiikka ei sovi itselle. 

Tai sitten vaikkapa oman elämän esimerkki tältä kesältä, myös postauksen kuvaan liittyen. Olen kahdesti tänä kesänä kihartanut hiukset niin, että tarve on ollut ulkosään kestäville kiharoille. Molemmilla kerroilla valitsin laittaa hiuksiini tavallista, hajustamatonta hiuslakkaa, jotta kampaus kestäisi (vaikka se käy nenääni :D Multa löytyy kaapista pieni purkki hiuslakkaa vastaavia, muutaman kerran vuodessa toistuvia hetkiä varten.).

Jos hiuksensa kuorruttaa tällaisella kemikaalipilvellä, ei se ihan millä tahansa shampoolla sitten lähde puhtaaksi. Ihan ymmärrettävää. En omista tavallisen kosmetiikan pesuaineita, joten hiukset vaativat useamman pesukerran, ennenkuin hiukset sai puhtaaksi lakkatökötistä. Ekan pesukerran jälkeen hiukset haisivat vielä ihan hiuslakalle. Luonnonkosmetiikan "hiuslakka" näillä shampoilla kyllä hiuksista puhdistuu. 

Jokuhan voisi tulkita tämän niin, että luonnonkosmetiikan shampooni on surkeaa, eivätkä hiukset lähde sillä puhtaaksi. Vaan tietenkin se riippuu paljon siitä, millä olet tukkaasi ruokkinut. Jos niihin on isketty tujuja kemikaaleja, tarvitaan niihin myös vastaavanlaista pesuainetta, jolla vahvemmat myrkkyliemet irtoavat hiuksista. Kaupan päälle vaan peset itseesi ne vahvat ainesosat.


Halpa luonnonkosmetiikka silti parempaa kuin viherpesty tai tavallinen kosmetiikka

Mielestäni halpakin luonnonkosmetiikka on parempi asia kuin tavallinen tai viherpesty kosmetiikka. Juurikin niiden aineiden vuoksi, jotka ovat kiellettyjä luonnonkosmetiikassa. Tokikin se omaan käyttöön sopivuus huomioon ottaen. Oman kokemukseni mukaan tosin halvat ainesosat luonnonkosmetiikassa helpommin ärsyttävät ihoa, kuin jotkut hoitavammat, paremmin tuotetut/laadukkaammat ainesosat. 

Olen lähiaikoina katsonut muutaman kerran telkkaria (harvinaista), ja joka kerta kosmetiikkamainoksissa on mainostettu hyaluronihappoa. Se tuntuu olevan yksi tämän hetken jutuista kosmetiikassa. Hyaluronihappoa on jokaisen ihossa luonnostaan, mutta iän myötä sen tuotanto hiipuu. 

Ymmärrän, miksi sen käyttö kosmetiikassa on pinnalla tällä hetkellä, se kun on hyvä kosteuttamaan ihoa. Vaikka se kuulostaa luonnolliselta, voi sekin olla kuitenkin myös synteettistä. Ja hyvä muistaa, että se on vain yksi ainesosa. Tuotteen muut ainesosat voivat olla mitä sattuu. Se, että jokin tuote tuntuu iholla hyvältä, ei kerro oikeastaan muuta kuin sen, että se tuntuu hyvältä. Samalla sitä tulee imeyttäneeksi kehoonsa ihon kautta ne muutkin voiteen ainesosat, hyvät ja huonommatkin. 

Luonnonkosmetiikassa hyaluronihappo tehdään kuulemma usein juureksia ja vehnää fermentoimalla. Muitakin ainesosia siihen voi käyttää. Tavallisessa kosmetiikassa hyaluronihappo on useimmiten valmistettu synteettisesti, koska se on edullisin vaihtoehto. Myös eläinperäistä hyaluronihappoa on olemassa, mutta tokikin sen käyttö kosmetiikassa taitanee olla hinnakkaampaa, ja tällä hetkellä myös tuotteiden vegaanius myy. 

Että kyllä, tykkään luonnonkosmetiikasta, mutta kaikkea siitäkään genrestä en enää kiikuttaisi kotiin saakka :)

maanantai 4. toukokuuta 2020

Raskaus ja kemikaalikuorman vähentäminen


Nykyelämässä ei mitenkään voi välttyä huimalta kemikaalikuormalta. Vaikkapa sata vuotta sitten tuo kuorma on varmasti ollut paljon pienempi. Ruoantuotannon kemikaalit, lääkkeet, saasteet, kosmetiikka, pesuaineet, vaatteet.. Onhan näitä. On hyvä miettiä, miten omaa kemikaalikuormaa saisi vähän pienemmäksi. Etenkin raskausaikana, kun mukana kannetaan myös uutta elämää.




Maalaisjärjen käyttö, onko sitä? 


Eniten mietteitä herättää itselläni termi "maalaisjärjen käyttö" ja ajatus siitä, että  jos jokin asia olisi oikeasti haitallinen tai vaarallinen, olisi se Suomessa kyllä kielletty. Näitä ajatuksia liitetään usein etenkin raskausaikaan. Niin raskausajan ruokasuosituksiin kuin vaikkapa hiustenvärjäykseen raskausaikana.

"Voiko hiuksia värjätä raskausaikana? No käytä vähän maalaisjärkeä. Kai nyt lakritsaa voi aina välillä vähän ottaa, nyt haloo maalaisjärki. Ennenkin on lakattu kynsiä, käytetty hiuslakkaa, hajuvettä ja muuta kaikkea. Ihan terveitä lapsia on ennenkin syntynyt!"

Tämän suuntaisia ajatuksia liikkuu paljon raskaudesta. Vaikka eihän näissä olekaan kyse siitä, että lapsesta tulisi sairas tai vammainen. Esimerkiksi glykyrritsiini on yhteydessä keskittymiskykyyn, oppimiseen, tytöillä varhaisempaan murrosikään jne.

Mutta eipä siinä, jos oma maalaisjärki sanoo, että tällaisten riskien ottaminen on ok. Onhan aiemmin ajateltu niinkin, ettei tupankanpoltossa raskaana ole mitään riskejä. Pitkään tupakanpolton terveyshaittoja pidettiin ihan höpöhuuhaana, käytettiin "maalaisjärkeä", ja poltettiin vain muutama päivässä?

"Silloinkin oli valtava määrä tietoa tupakan haitallisista terveysvaikutuksista, mutta niin kauan kun tilanne oli se, ettei ollut täysin varmaa ja aukotonta todistelua, tupakkateollisuuden lainsäädäntö viivästyi erittäin paljon." Lähde

Itse miellän monet asiat riskeiksi, joita en halua ottaa. Maalaisjärki on vähän huono argumentti, kun se näyttäisi toimivan ihmisillä hyvinkin eri tavoin.

Fysiologian professorin mielestä Suomessa ollaankin turhan sinisilmäisiä siitä, että kaikki kaupassa myytävät asiat ovat turvallisia. 

Olen samaa mieltä. 



Päivittäiset kemikaalit kosmetiikassa raskausaikana


Yleinen suositus raskausaikana taitaa olla käyttää kosmetiikkaa vain kohtuudella, välttää ylimääräistä käyttöä. Vielä tähän mennessä en ole aiheeseen kuitenkaan edes törmännyt neuvolassa, aiemmissakaan raskauksissa.

Kosmetiikan kemikaaleista raskauden aikana ei tiedetä vielä tarpeeksi, koska niitä ei ole tutkittu riittävästi. Viitteitä kuitenkin on vaikutuksista hormonitoimintaan ja mahdollisesti myös vauvaan.

Tanskassa edelleen suositellaan raskauden ajaksi kosmetiikan käytön välttämistä. Toisten mielestä tämä on hätävarjelun liitoittelua, toisten mielestä riskiaineiden karsimista. 

HUS ilmoittaa, että myös alumiinillisia deodorantteja voisi hyvin käyttää raskausaikana. Itse otan tämän tiedon varauksella, kun alumiinin yhteydestä mm. rintasyöpään löytyy tutkimustuloksia puolesta ja vastaan. Hikoilu on kehon tärkeä toiminto, jota alumiinillisen deodorantin on tarkoitus estää. Onneksi myös alumiinittomia deodorantteja löytyy nykyään tosi hyvin kaupoista.  



"Jos hiustenvärjäys olisi niin vaarallista, eivät kampaajat suostuisi sitä tekemään raskaana oleville?"


Tässä ajatuksessa tavallaan ehkä pestään omat kädet puhtaiksi vastuun otosta. Vastuu on jollain muulla, ei itsellä. Oikeastihan se on vain itsellä. Kampaajillakin on asiasta hyvin erilaisia mielipiteitä.

Meillä ei Suomessa ole näihin otettu juurikaan kantaa, tosin esimerkiksi HUS linjaa "jos värjäät, suosi ensisijaisesti hiusten raidoitusta". Päänahan kautta imeytyy jonkun verran hiusvärin kemikaaleja verenkiertoonkin, jonka kautta sen on mahdollista vaikuttaa myös vauvaan.



Pelastaako luonnonkosmetiikka?


Luonnonkosmetiikassa kiellettyjä ainesosia on suurempi lista, kuin tavallisella kosmetiikalla. Tietyt ainesosat siis karsiutuvat suoraan pois.

Tokikin myös luonnonkosmetiikassa on nykyään laaja repertuaari, löytyy laadukkaista ainesosista tehtyjä, kuin niitä heikompilaatuisiakin. Myös luonnonkosmetiikan ainesosista voi löytyä jäämiä vaikkapa viljelyssä käytetyistä myrkyistä. Luomulaatuinen luonnonkosmetiikka karsii osan näistä.

Myös tavallinen kosmetiikka on lisännyt tuotteisiinsa kovasti luonnollisen kuuloisia ainesosia. Tavallaan kaunis ajatus, mutta kun tuote on muuten täynnä kaikkea huonoa, ei kauniin kuuloinen luonnollinen ainesosa vielä vie kovin pitkälle. Mainonnassa ja purkin kyljessä koristaa joku ihana kasvi, luoden ajatust luonnollisuudesta. Viherpesua.

Olen itse siirtynyt luonnonkosmetiikkaan joskus kymmenisen vuotta sitten. Ajattelen, että niin kosmetiikassa kuin vaikka ruoassakin kannattaa miettiä omaa kemikaalikuormaa. Ei itseä soimaten,  vaan ennakoivia, pieniä hyviä valintoja tehden. 


Kosmetiikan hormonihäiritsijät


Jotkut kemikaalit vaikuttavat myös kehon hormonitoimintaan. Tällaisia aineita löytyy usein mm. aurinkorasvoista, hiuslakasta, kynsilakasta ja hajuvesistä. Muistakin toki. Hormonihäiritsijät ovat haitallisia myös sikiölle.

"Hormonihäiritsijät ovat pitkäaikaisvaikutteisia ja oireet silmille näkymättömiä. Ihmismielen on helppo vähätellä riskin suuruutta." (Lähde) Niinpä.

Esimerkiksi kosmetiikkayhtiöiden mukaan heidän aurinkovoiteensa ovat turvallisia, koska ovat EU:n kosmetiikka-asetuksien hyväksymiä. Varmasti joo ne tietyt asetukset täyttyvätkin. Silti niillä on yhdistetty olevan vaikutusta hormoniaineenvaihduntaan, kun synteettiset estrogeenin kaltaiset aineet pääsevät kehoon ja häiritsevät kehon omaa hormonitoimintaa. Toisin sanoen aika vaarallista touhua.

Iho on suuri elin. Ihminen ei ole suojassa minkään peltikuoren sisällä, johon ei imeytyisi tai vaikuttaisi ulkopuoliset asiat. Kannattaa tutustua aiheeseen!



Aiheesta lisää muualla:









Kuvat Pixabay

keskiviikko 25. heinäkuuta 2018

Palasaippuarakkautta - kohti shampoottomuutta?


Ah, palasaippuat! Ne ovat tulleet taas muotiin, vai kuvittelenko vain? Kuvassa useamman eri merkin saippuoita, Pakurisaippua saatu Sola Saippualta.  


Juupas, eipäs 


Mun historia shampoon ja shampoottomuuden kanssa on ollut hyvin sahaavaa. Jokunen vuosi sitten (siis täh, taitaa ollakin jo semmoinen 7 vuotta, ohoh!) olin melkoisessa hiustenvärjäys- ja pesukierteessä, kun ylläpidin kirkuvanpunaista tukkaa ahkeralla värjäämisellä ja värjäävillä shampoilla ja hiushoidoilla. Kun sitä hommaa oli harrastanut useita vuosia, alkoi jo uuvuttaa, ja siirryinkin hiljakseen omaan hiusväriin, luonnonkosmetiikkaan ja jossain vaiheessa myös shampoottomuuteen.

Shampoottomuus oli omalla kohdallani silloin lähinnä sooda&etikka -komboa, josta siirryin hetkeksi palasaippuaan, sitten taas luonnonkosmetiikan shampooseen, ja taas takaisin shampoottomuuteen. Syitä muille siirtymille en muista, mutta tuon viimeisen muistan. Olin juuri siinä alun likahiusvaiheessa, kun luvassa oli ensitreffit, joten shampoota kehiin, ja siihen se alku taas tyssäsi.



Kotiäitiarki ja ne hiukset


Nyt, kun elän tiiviitä kotiäitivuosia, olen alkanut taas kaipaamaan helpotusta tähän hiustenpesukuvioon. Aina jostain iskee jonkin sortin raskaus- imetys- tai muuta hormonia, jonka takia hikeä pukkaa ja hiukset rasvottuu. Eikä niitä hiuksia jaksaisi todellakaan pestä joka aamu, tai iltakaan, enkä oikein ole kuivashampoon ystäväkään nykyään.

Palasaippuat onkin olleet nyt mun seuraava askel. Ei mikään radikaali päätös, kun mies on jo vuoden ajan pessyt hiuksensakin palasaippuoilla, joten mulla on ollut hyvin aikaa kypsytellä asiaa. Miehellä palasaippua on auttanut kuivaan päänahkaan ja pidentänyt juurikin sitä hiustenpesuväliä, näyttämättä silti likaiselta. Ah! Sitä mullekin, kiitos!

Mulla on ollut tällä hetkellä käytössä Sola Saippuan Minttu- ja Pakurisaippuat (saatu). Nyt palasaippuapesuja on takana kolme, kohta neljä viikkoa. Pesuväli on tällä hetkellä semmoisen pari-kolme päivää sen jokapäiväisen hiustenpesun sijaan. Ei paha, kun kuitenkin on nämä hirmuhelteetkin olleet koko ajan, ja mä olen aika hikipääkin. Uskon tuon pesuvälin pidentyvän vielä ajan kanssa. 


Minkälaisia palasaippuakokemuksia muilta löytyy? Onko kukaan keitellyt itse saippuoita? 

perjantai 9. maaliskuuta 2018

Kuiva vauva - ajatuksia atooppisesta ihosta




Meidän vauva on kuiva tyyppi. Iho on korppukuiva monesta kohtaa. Helpompi olisikin luetella ne paikat, jotka eivät kuivia ole. Esikoinen ei ollut tuommoinen kuiva pallero, ainakaan noissa mittasuhteissa. Tämäkin on siis uusi ulottuvuus, johon saa tutustua lapsen myötä.

Rasvaamista rasvaamista. Vauva myös rapsuttelee itseään, mahasta ja otsalta. Tuntuuhan se varmasti kurjalta, kuiva nahka.

Vauva on täysimetyksellä edelleen, ja selvästi esimerkiksi vehnä helauttaa toisen posken iloisen punaiseksi ja kuivaksi. Saa nähdä, onko jotain muitakin ruoka-aineita, jotka oireita aiheuttavat.

Jostainhan nämä tällaiset aina johtuvat. Kehossa kaikki ei toimi optimaalisesti, kun tuollaista pukkaa. Vääriä ruoka-aineita, puuttuvia sisäisiä rasvoja, vitamiinibalanssi epäkunnossa? Tai sitten jotain ihan muuta.

Täällä odotellaankin tällä hetkellä vauvan mahan toimimista, jotta voin lähetellä hänen kakkanäytteensä msas-analysoitavaksi. Jotkut sanovat hippijutuiksi, minä taas olen kuullut paljon positiivisia kokemuksia. Eikä mua hippijutut haitanne ;) Jospa sitten olisi taas hiukan viisaampi asiassa? Sen lisäksi, että harmittaa vauvan puolesta, on tämä kuitenkin myös ihan mielenkiintoista hommaa.

Niin ja sitten se sheavoi! Siitä sainkin vinkin, että se voisi olla hyvä voide vaivaan. Kiitos vinkistä! Luonnonkosmetiikkaa meillä käytetään muutenkin, mutta sheavoita ei ollut meillä taas hetkeen ollutkaan.




Palaillaan asian tiimoilta, lisää vinkkejä ja kokemuksia asiasta saapi jakaa! :)


maanantai 29. tammikuuta 2018

Lapsiperheen kosmetiikkaa


Kun meidän ensimmäinen lapsi syntyi, tai oli vasta syntymässä, niin kummasti sitä huomasi, että tavaroita ja puteleita tarvitsee jonkin verran aiempaa enemmän. Ja lapset, niillä kyllä rahastetaan! Lapsille suunnattuja tuotteita on paaaaaljon, ja myös kosmetiikassa on erikseen lapsille suunnattuja tuotteita. Osa tuosta kosmetiikasta on oikeasti hellää kamaa, mutta suurin osa vaan näennäisesti kenellekään lapsille ja vauvoille sopivaa, vaikkakin juuri heille suunniteltua.

Onneksi on myös luonnonkosmetiikan vaihtoehtoja, ja jotka sopivat niin lapsille kuin aikuisillekin. Vaikka kauppojen vauvatarvikearsenaalistakin löytyy jos jonkinmoista sinkkivoidetta, talkkia, perusrasvaa, kylpyöljyä, niin meidän kaapeista niitä ei löydä ollenkaan. En siksi varmaan edes tiedäkään, mitä kaikkea nuo peruskemikaliohyllyt nykyään sisältää. 


Ei keinotekoisia hajusteita tai muuta tuhtia kamaa pikkutyyppien iholle, tai itsellekään.  Ei mineraaliöljyjä, silikaatteja tai muita kamaluuksia. Because we're worth it. Vältetään ylimääräistä kuormitusta. Kauhean montaa tuotetta ei olla koettu tarvitsevamme, mutta tässä ne perushyvät, joihin voi aina luottaa, ja joita meiltä aina löytyy. Näitä ollaan käytetty jo vuosikausia, hyväksi haivaitut jo ajalta ennen lapsia.

11 yrtin voide, Frantsila. Tämä on aivan ihana! Tosi monikäyttöinen. Ihottumat, mustelmat, palovammat, syylät, kovettumat, haavat, arvet, vauvan pyllyt. Toimii myös huulirasvana, etenkin talvikuiville huulille. Eipä juuri ole mitään, mihin tämä ei kävisi. Ihan pelastus arjessa.

Skin Food, Weleda. Tuhtia, hoitavaa rasvaa. Vauvalle punoittavalle vaippa-alueelle, omiin kantapäihin, tehokosteutukseen. Käsirasvana päivisin liian tuhti, muuten sopii myös vähän joka paikan rasvailuun.

Kehäkukkavoide, Frantsila. Tämäkin on ihana, hoitava voide. Tästä mainostetaan, että on "elvyttävä, uudistava ja tulehduksia hoitava", ja voin kyllä allekirjoittaa sen. Ihottumiin ja vaippa-alueelle on tätäkin meillä käytetty, ja välillä laitan myös omille kasvoille tai käsirasvaksi. Käy kuulemma myös hilseen ja vaginahiivan hoitoon, mutta ei omakohtaista kokemusta.

Kasviöljyt. Tällä hetkellä kaapeista löytyy manteliöljyä ja kookosöljyä. Kookosöljyä meillä on aina, muita öljyjä vaihtelevasti. Kaikenlaisen rasvaamisen lisäksi käytössä myös sisäisesti, välillä ruoanlaitossa tai vaikka suuvetenä purskutteluun. Monikäyttöisiä niin sisäisesti kuin ulkoisestikin.




Siinäpä ne, meidän luottokamat. Oliko tuttuja? Mitä muiden "aina kaapissa" -listalta löytyy?