keskiviikko 22. marraskuuta 2023

Meidän Operaatio Joulun Lapsi 2023 -paketit



Joulunlapsi-pakettien palautusviikko päättyi juuri. Vielä ehtii pakkaamaan virtuaalipaketin tai lähettämään paketin suoraan keskusvarastolle. Mekin vietiin omat pakettimme paikalliselle Viadia-kirpparille, josta sitten lähtevät taas eteenpäin keskusvarastolle. 

Tänä vuonna tehtiin oma ennätysmäärä paketteja,  seitsemän kappaletta. Kolme poikien pakettia, neljä tyttöjen. Meidän kolme isointa tekivät taas omat paketit, eli valitsivat tavarat pakettiinsa, jollekin ikätoverilleen. Ihana, kun tämä on heillekin tärkeä juttu.

Meille on vakiutunut tavaksi etsiä tavaroita paketteihin ympäri vuoden. Tarjouksia ja poistohyllyjä tulee katseltua kaupoilla sillä silmällä. Tällä tavoin myös kustannukset pysyvät omalle kukkarolle sopivina, ja saadaan tehtyä useampi paketti. Eli useampi lapsi saa ilon ❤️. Hyvää tavaraa saa usein halvalla, kun ostamisella ei ole kiire, vaan voi odotella löytöjä. 




Tarkoitus ei ole ostaa huonoa halvalla, siitäkin on kokemusta, ja vaikkapa tigerin halpiskyniä ei enää olla ostettu paketteihin, kun niistä on itsellä huonoja käyttökokemuksia. (Ne katkeilee niin paljon, että koko ajan joutuu terottamaan ja koko kynä kuluu sen takia liian nopeasti.) Sen sijaan esimerkiksi poistopenaaleita Lidlistä löysin juuri eurolla, ihan loistavia ovat. Kuten vaikkapa myös tokmannin lelu- ja vaatepoistot, sieltä löytyy hyvin kaikkea. Ei aina, mutta usein.

Tänä vuonna tein myös muutaman asian paketteihin itse. Ennen vauvan syntymää urakoin lasten kanssa ison kasan hiusdonitseja meidän jämäkankaista. Nyt ennen pakettien palautusta ompelin vielä parille pikkunukelle peitot ja tyynyt. Ajatuksena oli ommella myös pikkupussukoita tyttöjen paketteihin pinnejä ja hiusponskuja varten, mutta palautusviikko yllätti niin nopeasti, että ei sitten kaikelta elämältä ehdittykään. Jospa ensi vuodeksi sitten. 







Kasa hiusdonitseja jäi vielä keskusvarastollekin vietäväksi, kippaan ne sinne kun mennään pakettien tarkastusvuoroon. Keskusvarastolla kun tosiaan myös täydennetään paketteja, joista puuttuu jotain tarvittavaa, niin donitseja voi laittaa täytteeksi paketteihin. 


Lisätietoa Joulunlapsi-keräyksestä löydät täältä. Lahjat menevät Suomesta Ukrainaan, Romaniaan ja Moldovaan. Vähävaraiset, sodista ja luonnonkatastrofeista kärsivät lapset ovat lahjojen saajia.


Meidän edellisten vuosien paketteja:


Vuoden 2020 paketista löytyy myös hintapohdintaa. 
Tosin nykyään hinta on vielä matalampi.

202220222022

2021

2020 

2019

2018

2017

2016


lauantai 21. lokakuuta 2023

Kotiäitikupla


Olen ollut kotona ensin lapsen, sittemmin lasten kanssa yhteensä jo yli kahdeksan vuotta. Itsestä se tuntuu lyhyeltä ajalta, muiden silmissä se taitanee näyttäytyä kummallisena. Taidankin elää omassa kotiäitikuplassani monen asian ja ajatuksen suhteen. 

Esikoisen vauvavuoden aikana useampi tuttu pohti, milloin meidän lapsemme tulisi menemään päivähoitoon. Se on yhteiskunnassamme edennyt tavallaan jo ihan oletukseksi, että tottakai jokainen lapsi menee päivähoitoon. Varhaiskasvatushan on lapsen etuoikeus, niinhän sitä sanotaan. Kaikkea sitä kuuleekin.. 

Sittemmin ei ole enää kyselty päiväkotihommeleista, heh. Kaiketi sitä omalla elämällään tekee joitakin arvojaan tiettäväksi. 

Äitinä olen vasta matkani alkupuolella. En enää äitiyden ensiaskelissa, mutta toivottavasti alkupäässä tätä matkaa kuitenkin. Jokainen askel on tuonut varmuutta siitä, että tehdyt valinnat ovat oikeita. Ei ole enää tarvetta selitellä muille vaikkapa lasten kotihoitoa, oli kuka siitä sitten mitä mieltä tahansa. Vaikka toisaalta aiheista mielelläni keskustelen kyllä.

Tässä kotiäitikuplassa myös vähän surettaa vaikkapa jokainen yksivuotias päiväkotilainen. Ei äitejä tai perheitä tuomiten, vaan pohtien, miten tästä maailmasta tuli tällainen? 

On paljon äitejä, jotka haluaisivat olla lasten kanssa kotona, mutta syystä tai toisesta eivät voi. Yhteiskunta näkee yleisellä tasolla päiväkodin, varhaiskasvatuksen ja päiväkodin aikuiset parempana vaihtoehtona omalle äidille ja oman kodin turvalle. Erikoinen tämä maailma.

Välillä tekee hyvää vaan laskeutua omaan kotiäitikuplaan ja unohtaa maailman murheet, normit ja odotukset. Elää omaa elämää, omia arvoja vastaavia valintoja tehden. Nämä lapset ovat meillä hetken vain. Niin lyhyen aikaa pikkuisia. Aika on korvaamatonta, sitä emme saa takaisin. 


Maidontuoksuisia terkkuja täältä, vauva kainalossa tuhisten ❤️ Siunausta ja iloa sun arkeen, äitikollega!

 

perjantai 8. syyskuuta 2023

Äiti neljälle lapselle


Kuopus viisi kuukautta. Sen verran olen ollut äitinä nyt neljälle lapselle. Aika juoksee ihan hurjaa vauhtia, ja minusta on tullut melkoinen klisee siihen liittyvien hokemien suhteen. Ihmettelen ajan kulumista jatkuvasti. Että miten se voi olla jo sen ikäinen /osata asiaa x/olla jo vaiheessa x menossa. 

Mutta millaista sitten on ollut neljän kanssa. No, aika ihanaa kyllä. Vaikka tokihan kädet on ihan kirjaimellisesti välillä täynnä. Mutta silti. Ihanan täynnä ne on. 

Kesä oli leppoisaa, vaikka toki lapset pitävät äidinkin jatkuvasti menossa. Oli ihanaa viettää lasten kanssa aikaa ilman kouluaikatauluja tai muuta. Suurempia suunnitelmia ei ollut, kesä oli kuitenkin vauvavuoden alkua, ja viehän se aina voimia, vaikka ollaankin nautittu vauvavuodesta. 

Sinällään neljän kanssa ei ole sen erilaisempaa kuin kolmenkaan kanssa. Tässä kohtaa kuitenkin on jo oppinut pitämään pääkopassa hirveän määrän välilehtiä auki. Keskeyttämään omia kotitöitä lasten tarpeiden mukaan, sietämään keskeneräisyyttä ja muuta. Joustamaan? Hommat on siis melkoista multitaskingia välillä. 

Nautin kuitenkin täysistä päivistä lasten kanssa. Ahertamisesta ja yhdessä puuhailusta. Ja koen, että koululaisia näkee liian vähän, kun ovat puolet päivästä koulumaailmassa.

Nyt kun vauvavuotta on jo se viisi kuukautta takana, alkaa voimiakin löytymään taas enemmän, kun vauvan elämässäkin on jo rytmiä ja ehdin tekemään paljon muutakin kuin istua imettelemässä. Ja samalla kouluun kuskaaminen haastaa ja aikatauluttaa arkea, vieden siitä leppoisan vauvantahtisuuden. Välillä kun on vaikkapa kaivettava se vauva sieltä rattaista kesken makoisimpien unien ja lähdettävä ajamaan koululle.

Vauva on meillä koko perheen aarre, jota kaikki haluavat sylitellä ja ihastella. Vauvaa kun katselee, unohtaa tämän maailman kaikki murheet. Katselee vauvaa silmiin ja kuuntelee kun tämä selittää silmät suurina omia asioitaan ja nauraa päälle. Sanoinko jo, että vauvat on ihania 😁🤭❤️.

Jotenkin lapsi lapselta sitä tajuaa enemmän, millaisia aarteita nuo pienet ovat, ja kuinka onnekas sitä onkaan, kun on heidät saanut. 


perjantai 2. kesäkuuta 2023

Lasten Raamis: Sakkeus 5-vuotiaan kertomana



Tällä kertaa me lasten Raamiksessa paneuduttiin Sakkeukseen. Aamulla ennen raamista ja koululaisen kuskaamista meinasi meidän Sakkeus-reppukirja olla aivan hukassa. Onneksi löytyi, yhden kirjakasan takaa! 


Laulu, rukous, Raamatunkertomus, askartelu ja lounas. Lasten leikkejä ja mukavaa rupattelua ystävän kanssa. Niistä oli meidän raamis tälläkin kertaa tehty.

Seuraavana päivänä palattiin Sakkeus-teemaan vielä omalla porukalla, niin saatiin syvennettyä tarinaa ja sen opetusta. Kuunneltiin Sakkeus-laulu ja katsottiin pari muutaman minuutin videota youtubesta. Pohdittiin viikunapuuta, ystävällisyyttä, epärehellisyyttä, Jeesusta.

Sakkeus viikunapuussa, toteutuksesta vastaa 2-vuotias. Sakkeus on isosiskon piirtämä. 


Meillä lapset ovat innostuneet kuvailemaan kaikenlaista mun kännykällä, ja pohdittiin sitten instagram-reelsin tekoa Sakkeuksesta. Koska yhteen soppaan ei mahdu montaa keittäjää, tuli tästä viisivuotiaan miniprojekti, ja sovittiin koululaisen saavan tehdä sitten seuraavan. 

Seuraavissa kuvissa kertomus Sakkeuksesta viisivuotiaan sanoin. Myös kuvat hän on ottanut itse, ja kuten tämän postauksen ensimmäisestä kuvasta näkyy, vastasi hän myös sommittelusta.

Kiva yhteinen puuha oli tämä. Joskin välissä imeteltiin vauvaa, vaihdettiin vaippaa, nukutettiin vauva kantoreppuun ja muuta kaikkea. Arkea! ❤️ Mutta valmistakin onneksi saatiin.








sunnuntai 28. toukokuuta 2023

5 viikkoa laskettuun aikaan



Viisi viikkoa enää! Vau. Tuntuu tosi hienolta, että ollaan jo näin pitkällä. Ihan pian vauva on täällä, ihanaa!



Nämä raskausmuistelmat on kirjoitettu talteen raskausaikana. 


11.3. Aika on juossut kyllä nopeasti! Toisaalta tuntuu, ettö onhan tässä vielä aikaa,  mutta luulen kyllä tämän loppupätkänkin hurahtavan nopeasti. Edellisistä muistelmista on aikaa. Tarkoitus on ollut kirjoitella, mutta aika on tosiaan mennyt niin nopeasti, etten sitten näemmä ole ehtinyt.

Oletettavasti tämäkään vauva ei synny ainakaan ennen tuota arvattua keskiarvoaikaa, niin sinällään tässä on vielä aikaa kaikennäköiseen.

Hoitolapset jäivät arjestamme pois hetki sitten. Eli arki on sillä tapaa vähän rauhoittunut, kun neljän alle kouluikäisen sijaan onkin vain omat lapset, eli kaksi aamupäivisin ja myös koululainen iltapäivisin. Tämä vaihe tapahtui juuri oikeaan aikaan, kroppa tuntuu välillä olevan jo aika kovilla jaksamisesta. Onkin aika paljon ollut jo tarvetta ottaa lepoa illalla. Myös päivän mittaan olen pötkähtänyt sohvalle yhä useammin, yleensä kirjan kanssa.

Enimmäkseen olen säästynyt isommilta kolotuksilta, lukuunottamatta viimeisintä autoilureissua parin tunnin päähän, jonka kolotukset ovat vielä viikonkin päästä havaittavissa kehossa. Autossa istuminen on minulle jokaisessa raskaudessa ollut loppua kohden melkoinen koettelemus. Taisi olla viimeiset pitkät ajelut tässä raskaudessa nyt ajeltu. 

Tällä kertaa ei ole tosiaan tarvinnut kovinkaan ostella mitään vauvaa varten. Kaikkea melkeinpä löytyy jo ennestään. Muutaman kesävaatteen olen kirpparilta hankkinut, ja rattaisiin aurinkovarjon,  kun sattui tulemaan vastaan. Neljäs lapsi, mutta ensimmäinen kesää kohden syntyvä. 

Pesänrakennusviettiä olenkin suunnannut nurkkien siivoamiseen. Ihan kivasti on löytynyt alkuvuoden ajan joka kuukausi useampi kassillinen tavaraa Fidalle. Ja toki roskikseen menevää myös. Lasten vaatekaappeihin puolestaan hommattiin lisää hyllylevyjä, niin kaappeihin uppoaa järjevämmin vaatetta ja muuta, kun ei tule säilöttyä ilmaa niin paljon. Vielä mulla on läpikäytävää, niin on tekemistä tälle loppuodotukselle 😄 Vaikka toki tuo aika menee arjessa kyllä ilman suurempia projekteja muutenkin. Enemmänhän nuo projektit ovatkin mielen valmistautumista.

Synnytys on myös ollut mielessä enemmän, kun se muuttuu konkreettisemmaksi asiaksi ajan vähentyessä. Tilattiin juuri ilmalla täytettävä kylpyamme synnytystä varten. Aiemmin meillä on ollut lainassa La Bassine, oikea synnytysallas, mutta nyt haluaisin ammeen mahtuvan kylppäriin, ja siksi tilattiin sinne menevä. Muutoinkin mulla on ajatuksissa oleilla kylppärissä ja saunassa. Katsotaan, miten menee!

Ostin jo myös suojia jälkivuodolle, ja ekoja synnytyseväitä 😄 Vähän ajoissa olen noissa, mutta kiva pikkuhiljaa miettiä noita. Kookosvettä ja pussismoothieita löytyy nyt myös.

Meillä on suunnitteilla ns. avustamaton kotisynnytys tällä kertaa. En ole siitä ihan hirveästi huudellut, koska olen halunnut säästää itseäni muiden arvosteluilta ja peloilta. Varjella sillä tavalla raskautta ja vauvan tulevaa syntymää. Moni pelottelu on nimenomaan pelkoa. En myöskään halua väitellä, kauhistuttaa tai että kukaan yrittäisi ylipuhua toisiin ajatuksiin. Muiden kotisynnyttäjien kanssa kyllä ollaan asiasta juteltu, se on ollut mukavaa. 

Edellisen lapsen syntymän jälkeen alkoi pohdinta tästä aiheesta. Ei siis mikään hetken mielijohde, vaan monen ajatuksen lopputulema tässä parin vuoden ajanjaksolla. Katsotaan, mihin ajatuksiin tulen, avaanko asiaa enemmän täällä blogin puolella, vaiko en. 

Paljon olen kuitenkin tehnyt ajatustyötä synnytykseen liittyen, vaikka synnytys onkin "tuttua". Samalla kuitenkin jokainen synnytys on omanlaisensa, ja kyllä jonkin sortin valmistautuminen kannattaa aina. 

Olen rukoillut, harjoitellut hengittämistä. Ollut tavallaan nöyränä synnytysasioiden äärellä. Kokeillut ja pohtinut erilaisia asentoja, joissa ottaa supistuksia vastaan. (Ovat sitten paremmin mielessä, kun ovat jo tuttuja). Kerrannut mahdolliset vaaranpaikat ja toiminnan niiden varalle. Pohtinut ponnistusasentoja, joissa lantioon saa hyvin tilaa. Tehnyt muistilistaa miehelle synnytystä varten. Mutta ennen kaikkea olen pitänyt yllä positiivista mieltä ja luottamusta synnytykseen. Keho kyllä osaa, kun sitä ei häiritä. 

Mutta oi, niin ihana ja uskomaton ajatus, että kohta meillä on vauva!