tiistai 27. heinäkuuta 2021

Vauvalla ei ole ollut kiire lähteä liikkeelle



Me ollaan pitkään saatu ihastella paikallaan puuhailevaa vauvaa. Eipä ole juuri tarvinnut siirrellä tavaroita vauvalta piiloon tai muutoinkaan baby prooffata kotia. Lähes kaikki samanikäiset tuntuvat jo liikkuvan huimaa vauhtia, ja osa jo käveleekin tuen kanssa. 

Tuntuu hassulta, kun oma vauva on osittain sen liikkumattomuudenkin vuoksi tuntunut ihan vauvelilta. Huolta en ole asiasta pitänyt - kyllä nuo aiemmatkin ovat oppineet, eivätkä kovin "ajoissa" hekään. Eteenpäin ei ole kukaan näistä päässyt ryömimällä, taaksepäin kyllä. Enkä oikeastaan pane lainkaan pahakseni, ei ole mikään kiire juosta vauvan perässä.

Vauva on ollut suhteellisen tyytyväisenä paikallaan siitä asti, kun oppi istumaan. Eli jokusen kuukauden. Ennen istumaan oppimista oli pientä tyytymättömyyttä liikkumattomuudesta ilmassa. 

Nyt viime päivinä vauva oivalsi, miten jalkoja liikutetaan. Konttausasento kun on löytynyt pitempään jo. Ikää vauvalla nyt konttauksen oppiessa on yhdeksän kuukautta ja puolikas päälle. 


Tästä se taas lähtee, voi vauva!



maanantai 26. heinäkuuta 2021

Teltta lasten leikkeihin - tee helposti itse



Sain joskus talvella ajatuksen leikkiteltasta, ja nyt vihdoin se toteutettiin. 

Meillä on pieni takapiha, johon ei kummemmin leikkimökkejä mahdu, mutta jotain majaa tai mökkiä on aina kiva olla. Meillä tytöt leikkivät muutenkin paljon kotileikkejä tai leikkejä, missä ollaan retkellä. 

Tämän teltan juju on helppo siirreltävyys ja säilytettävyys: ylhäällä on saranat, joten sen saa kasaan helposti ja voi säilyttää vaikka varastossa silloin, kun se ei ole leikeissä. 





Teltan kehikon voi tehdä rimasta tai laudasta. Kehikon tueksi mies sahasi teltan toiselle sivulle poikkipuun telttaa jykevöittämään. Ylhäällä tosiaan on pienet saranat. Alhaalla, maata vasten on ketju, joka pitää teltan sivut paikoillaan. 

Telttakangas on tehty meidän vanhoista verhoista, jotka nidoin niittipyssyllä kiinni kehikkoon. Teltta kaipasi vielä pitsiverhoja, sellaiset nappasin suoraan lastenhuoneen ikkunasta. Nyt kelpaa leikkiä!

tiistai 20. heinäkuuta 2021

Äitiysloma loppui



Äitiysvapaa loppui. Osa yhdeksän kuukauden ikäisistä vauvan pulleroista suuntaa päivähoitoa kohti. Tavallaan aika hurjaa, pienet ihmiset tämän elämän koneiston sanelemina erossa vanhemmistaan. Harjottelemassa itsenäistymistä ja jokapäiväistä eloa jonkun muun huomassa.

En puhu kenenkin valinnasta, missä ja miten ja kenen toimesta lapsensa hoitavat, vaan yhteiskunnan olemuksesta. Maailma on tavallaan kaavoitettu niin, että monet joutuvat aivan liian aikaisin luopumaan lapsiensa arjesta ja antamaan sen jollekin toiselle ihmiselle.

Tämä rahan, omaisuuden ja toimeentulon maailma on aika brutaali. Se ei juuri sääli pieniä ihmislapsia. Vaikka toisaalta, erilaisia ratkaisujakin voi tehdä. 

Välillä mietin, kuinka joskus aiemmin ihmishistoriassa säästettiin, ja taloja rakennettiin käteisrahalla. Elämä maksoi eri verran. Nyt ei taida kotien ostohinnat olla peruspalkoilla säästettävissä, vaan niitä maksetaan vuosikymmenet. Työn orjina tehdään hikipäissä hommia.

Täytyykö haluta sellaista? Teini-iän ja aikuisuuden murroksessa monet miettivät, että minusta ei sitten tule sellaista eikä sellaista. En jämähdä tai halua samaa kuin kaikki muutkin: asuntolainaa, autolainaa, koiraa ja sitä 1,7 lasta. Ja silti suurin osa meistä kai kuitenkin haluaa sen, koska siihen päätyy. Vai onko lopputulema sama siksi, ettei keksi, mitä muutakaan tekisi, ja on helpoin tehdä samaa mitä muutkin ikätoverit ympärillä?


Tällaisia ajatuksia äitiysvapaat teettävät. Tietynlaisee nahan luomisen, kuka olen ja mitä oikeasti haluan? Se, mitä olen tehnyt ennen lapsia, onko se minua? Näänkö sen yhä tärkeänä, aikani arvoisena? Käytetyn ajan suhde saatuun vastikkeeseen.


Jos jotain, niin aika on nykyään arvokkaampaa kuin ennen. Ainutkertaista. 

Meillä äitiysvapaiden loppuminen ei juuri hetkauta arkea muutoin kuin rahavirtojen supistumisella. Silti näitä miettii, mitä tapahtuu sitten joskus, myöhemmin?



keskiviikko 14. heinäkuuta 2021

Lapsiperheen budjettimatkailua Porissa

 



Kirjoitinkin jo kesälistassa, kuinka kesälomamenojen ei tarvitse olla niitä eniten rahaa syöviä ollakseen mielekkäitä ja ihania kesämuistoja. 

Meidän viikonloppureissu Porissa maksoi bensojen ja leirintämökin verran. Harrastamme usein budjettimatkailua, joko telttaillen tai leirintämökeissä omin lakanoin majoittuen.

Leirintämökkien varustetasohan on ns. vaatimaton, mutta se ei menoa haittaa. Ei varmaan koskaan vielä olla muutenkaan menty majapaikkaan kuin vasta illalla, vaikka useimmin vuokra-aika alkaakin jostain kello 14 eteenpäin. Eli käytännössä menemme vain nukkumaan, ja toki paikan päällä tulee syötyä myös aamupala.

Pelle Hermannin puistosta otetut kuvat jäivät aika vähäisiksi :D



Meidän Porin visiitin motiivi oli ystäväperheen näkeminen, mutta reissuun löytyi muitakin mukavia juttuja. Päivä Pelle Hermannin leikkipuistossa Kirjurinluodolla oli lasten mieleen, iso puisto jossa on useita eri leikkivälinekokonaisuuksia, vessat, kahvila, ranta ja kotieläimiä. Kuvia ei kylläkään tullut otettua kun oli muuta puuhaa.

Samaan viikonloppuun käytiin myös Yyterissä ja kurkkaamassa Kallon majakka. Lapset olivatkin ekaa kertaa Yyterissä, eivätkä olisi halunneet sieltä lähteä, merivesikin oli superlämmintä!


Ei hassummat nukutusnäkymät :)

Potta pienimmälle kulkee aina mukana.

Siikaranta Campingin leikkipaikka. Keinut selän takana :)


Tällä kertaa majoituttiin Porissa Siikaranta Campingissa, ensimmäistä kertaa. Oli hellepäivä, ja onneksi oltiin puhelinvarauksessa valittu mökkerö joka on lähinnä merta! Mereltä tuuli ihanaa vilvoittavaa ilmaa, ja siinä sitten mökin rappusilla nukutin vauvankin yöunille, ensiksi rattaisiin, itse katsellen rannan kallioita ja aaltoja. Tämä merta lähimpänä oleva mökki oli 70€/yö, muut leirintämökit 65€/yö.

Mökissä oli kerrossänky ja parisänky, ihanan paljon lattiatilaa ja täysikokonen ruokapöytä. Keittonurkkauksesta löytyi jääkaappi, keittolevy, vähän astioita ja vesisäiliö, johon voi hakea juomavettä. Kaikkien leirintäalueiden edullisimmat leirintämökit eivät ole näin tilavia tai astioilla ja keittomahdollisuudella siunattuja. 

Vessa, suihkut, leikkipaikka, grillikatos ja muut löytyivät läheltä. 

Suositus Siikaranta Campingille, me viihdyttiin! Tervemenoa Poriin!


sunnuntai 11. heinäkuuta 2021

Minimalismi houkuttelisi aina välillä



Aina välillä pohdin ryhtyväni minimalistiksi. Kummasti ajatus tuntuu houkuttelevalta aina lasten siivousnarinaa kuunnellessa. 


Siivoa barbit, sanon. Barbien kenkiä ja vaatteita on ympäriinsä. Mutta kun niitä on niin paljon, yhyy en jaksa siivota niin paljon. Perinteinen tarina silloin, kun kehotat siivoamaan.

Oikeastihan olemme hyvin kaukana minimalismimeiningeistä. Aina välillä tulee karsittua tavaraa, mutta kyllä sitä silti aika kunnioitettava määrä meidän taloudesta löytyy.

Sinällään en edes koe leluissa tarvetta minimalismiin, sillä tykkään vaihdella leikkitarpeita, laittaa leikittäviksi eri leikkejä niin etteivät kaikki ole esillä yhtä aikaa. Ja lapsethan eivät käy esimerkiksi päivähoidossa, heillä ei ole kodin lelujen lisäksi leikittävänä myös niitä päiväkodin leluja. 

Ja joo, paljolti asiaan vaikuttaa myös nykymaailma. Muillakin on kaikenlaista lelua ja härpäkettä. Tuntisivatko lapset itsensä oudoiksi, jos heillä olisi huomattavasti vähemmän leluja kuin muilla samanikäisillä? Vaikka onhan jokaisella perheellä ne omat linjansa muissakin asioissa, olisiko se siis kuitenkaan oikea ongelma? 

Tiedän, että moni asia on vain tottumuksesta kiinni ja lapset kyllä osaavat leikkiä käpylehmilläkin, jos muuta ei ole tarjolla. Mutta juuri se, "jos muuta ei ole tarjolla". Näinä päivinä taitaa olla kaikkea tarjolla. 


Nykyään lapsuus tuntuu lyhenevän koko ajan. Osa lapsista lopettaa leikkimisen kuulemma jo kouluun mennessä. Jotenkin ahdistava ajatus. Tuon ajatuksen valossa ei äkkiä yhtään haittaakaan kotoa löytyvä leikkivälineiden runsaus tai se ainainen lasten siivousinnon kanssa painiskelu. Jos ne lempileikit tai monipuolinen leluarsenaali vaikka houkuttelisi lapsen pysymään pidempään leikin maailmassa? Jää nähtäväksi.