sunnuntai 3. heinäkuuta 2022

Reposaaren linnakepuisto Porissa



Heippa pitkästä aikaa! 

Ollaanpa taas melkoisen lämpimistä kesäsäistä saatu nautiskella alkukesän ajan :)

Tämän kesän Porin reissulla kurkattiin meille uusi paikka, Reposaaren linnakepuisto. Lapsen mielipide linnakepuistoon ajellessa oli aika hyvä: "Jeee! Rakastan Suomen historiaa!". Saattoi olla osuutta sillä, kun juteltiin sotilaista ja sodasta. Jännittäväähän se onkin.

Reposaaren linnakepuisto on 1930-luvulla rakennettu rannikkopuolustusjärjestelmä, jonka tarkoitus oli suojata Porin satamaa. Talvisodan aikana sieltä onkin tiputettu yksi pommikone ja häiritty useampaa.

Linnakepuisto toimii nykyään virkistysalueena, ja sinne pääsee vapaasti seikkailemaan. Meillä lapset olivat todella innoissaan etenkin juoksuhaudoista ja jättimäisestä tähystystornista. Oli muuten oikeasti korkea, eikä mikään pikkuinen kuten lintutornit. Lisäksi Reposaaren linnakepuistosta löytyy pari korsua, tulenjohtoasema ja ammusvarasto.

Täällä varmasti käydään toistekin, suositus meiltä!

Parkkipaikka on sisäänkäyntikyltin vieressä. Muutama pöytä ja penkit evästelyyn löytyy parkin lähistöltä, merimaisemissa. Maasto on ihanaa mäntymetsää ja juoksuhautoja ja polkuja pitkin pääsee eteenpäin. Rattailla maastossa ei pääse, mutta linnakepuisto on melko kompakti, pienimmät menee kantorepussa tai esimerkiksi meillä taapero välillä käveli, välillä oli sylissä. 

Jos yöpaikkaa on vailla, lähistöltä löytyy Siikaranta Camping, jonka leirintämökissä ollaan muutama kerta yövytty.













lauantai 2. huhtikuuta 2022

Alkuvuosi perhepäivähoitajana



Tämä vuosi alkoi meillä hieman erilaisissa merkeissä, nimittäin perhepäivähoitajana. Sinälläänhän ei mitenkään radikaali ratkaisu, olenhan kotona edelleen lastemme kanssa, mutta varsinaisesti suunnitelmissa tämä ei ollut. 


Tuttujen perheessä oltiin hoitopaikkaa vailla, ja minultakin asiaa kyseltiin. Ensin olin sitä mieltä, ettei se käytännön asioiden vuoksi olisi välttämättä sujuvin kuvio. Jäin kuitenkin pohtimaan asiaa, ja se alkoikin tuntua hyvältä vaihtoehdolta. Tammikuun alussa sitten jo aloiteltiin, aika nopealla aikataululla loppujen lopuksi :)

Tässä onkin nyt eletty vähän uudenlaista arkea jo kolme kuukautta. Aika on mennyt kyllä hurjan nopsaa. Ja tavallaanhan tämä on sitä samaa arkea kuin ennenkin, eli kotoilua, eskaria, kerhoa, muskaria, puistoja, kavereita, leikkejä, lautapelailua ja muuta mukavaa. Sillä eroituksella toki, että kotona on joukkoa vähän aiempaa enemmän. 

Päivät menevät omalla painollaan. Toki itsellänikin puuhaa on enemmän kuin pelkkien omien lasteni kanssa, mutta tavallaan voisi myös sanoa, että saan enemmän aikaan asioita. Tuohan tämä arki tiettyä ryhdikkyyttä päiviin ja tekemisiin. Päivät ovat täysiä, mutta hyviä, mielekkäitä. 

Paperihommia sen sijaan alkuun oli enemmän kuin kiitettävästi, se yllätti kyllä. Olin toki tiennytkin, että jonkin verran säätämistä on luvassa yksityisenä perhepäivähoitajana toimiessa, mutta kaikkea sitä olikin! Ja toki osaa noista sitten päivitetään aina välillä. Y-tunnus, ennakkoperintärekisteri, veroilmoitus, Varda, hoitosopimukset, ilmoitus lapsiryhmästä, vaitiolositoumus, vastuuvakuutus, liite Kelalle tukia varten, omavalvontasuunnitelma, turvallisuussuunnitelma ja varhaiskasvatussuunnitelma. Ja varmaan olen jo jotain tästä listasta unohtanutkin, suurin osa näistä kun tuli tehtyä heti alkuun. Myös kaupungin työntekijä kävi meillä kotikäynnillä alkuun. 


Tällainen uusi aluevaltaus meidän arjessa :)


sunnuntai 13. maaliskuuta 2022

Yöimetysten lopetus, korona ja taaperon msas-testi



Alkuvuosi on soljunut omalla painollaan tosi nopeasti eteenpäin. Arki on aika täyttä, hyvällä tavalla sellaista kuitenkin. Olen nauttinut lisääntyneestä valosta ja auringonpaisteesta, imenyt siitä itseeni energiaa pitkän talven vastapainoksi.


Nyt talvella lopetin taaperolta yöimetyksen. En ole varma, onko siitä kuukausi vai kohta jo kaksi,  mutta tässä talvella kuitenkin.

Koko vauvavuosihan me nukuttiin vauvan kanssa tosi hyvin, kainaloikkain, mutta taaperoksi kasvaessa meillä yöt muuttuivat kovin levottomiksi. 

Ensin tuli matkasänky makuuhuoneeseemme parisängyn viereen. Se rauhoitti välillä. Siitä asia eteni matkasängyn siirtymisellä lastenhuoneeseen, ja myös yöimetys jätettiin.

Yöt rauhoittuivat kyllä hurjasti, täytyy myöntää. Ajatuksena pitäisin eniten siitä, että nukuttaisiin taaperon kanssa kainaloikkain edelleen, mutta harmi kyllä se ei toiminut enää. Ja yöimetystäkin olisin voinut hyvin jatkaa vielä, mutta halusin muutosta öiden levottomuuteen. Olin kuitenkin ehtinyt mutustella siirtoa jo pitkään,  ja toki tympääntynyt öihin jo kunnolla, niin asia ei tällä kertaa tuntunut niin haikealta kuin viimeksi.

Huonoja öitäkin meillä edelleen on, mutta onneksi enemmistö niitä parempia. Taapero on edelleen tarkka kuin kello,  ollut vauvasta asti, ja poikkeamat rytmissä saavat hänet valvoskelemaan yöllä.  Eli vaikkapa unien viivästyminen tai lyhyemmät päikkärit ovat totaalihirvitys, sillä silloin yöstä löytyy parin tunnin valvomispätkä. Näin oli jo ennen yöimetyksen lopettamista.

Rytmistä pidämme siis kiinni kynsin ja hampain, se kun takaa yleensä itsellekin hyvät yöunet. Joskus hän tosin herää päikkäreiltä aiemmin, sille taas en kovin voi mitään. Päikkäreille nukahtamisaika kuitenkin kun on aika vakio, koska hän nukahtaa autoon eskarireissulla.

Talvella meilläkin kävi kylässä se korona. Niinkuin monella muullakin. Eskarista tuotiin se tuliaisena, ja suuri osa eskariperheistä sairastikin sen muutaman jakson aikavälillä vuorotellen.  Olinkin jo ehtinyt miettiä, eikö saada tautia ollenkaan, kun altistumisia tuntui olevan jatkuvasti. 

Sairastettiin koronaflunssa tosiaan koko perheellä.  Lapsilla se oli lievin, muutaman päivän kuumeilua, jolloin katsottiin poikkeuksellisen paljon lastenohjelmia ja juotiin hedelmämehuja. Sitten olivatkin kunnossa. Yötkin nukkuivat onneksi tavalliseen tapaan eli hyvin.

Meillä aikuisilla selvemmin huomasi, että kyseessä oli koronaflunssa "tavallisen" flunssan sijaan. Tuntui erilaiselta, ja etenkin päänsärky ja lihassäryt olivat itselläni poikkeuksellisen oloisia. Kuumetta ei tainnut olla kuin päivän verran. Niiden väistyessä tilalle tuli yskä, nuha ja väsymys.  Väsymystä kestikin yhteensä pari viikkoa, vaikka itse sairastelu olikin muutamassa päivässä ohi.

Lisäksi sain jalkakipuja,  liittynevät piikkiproteiinin suurempaan määrään kehossa. Magnesium&kalsiumkuuri on auttanut onneksi niihin. Onneksi koronaflunssakin on takana päin, mutta olin kyllä henkisesti varautunut rankempaan settiin. No, onneksi näin perin! Toki meillä oli koko flunssan ajan vitamiinit,  Young Livingin eteeriset öljyt ja Ningxia-antioksidanttijuoma aktiivisesti käytössä, niilläkin on varmasti ollut oma vaikutuksensa kehon taistelutahtoon. 

Viime viikolla lähetin taaperon kakkanäytteen eteenpäin, msas-analyysia varten. Ollaan noiden isompien lastenkin kanssa turvauduttu msas-analyysin tuomaan apuun, kun ovat olleet pienempiä. Taaperolla on muutama pieni terveyspulma, joihin kaipaamme helpotusta. Lievimpänä näistä on poskien raju helahtelu ruokailun ja imetyksen jälkeen, ja välillä hän itkeskelee öisin,  ilmeisesti mahaoireita. 

Pian kuulemme tästä lisää, kun tulokset tulevat. Edellisten kanssa on ollut lieviä puutostiloja, jotka ovat aiheuttaneet tuota jollekin ruoka-aineelle oireilua ja jotka ollaan sitten saatu hoidettua kuntoon. Katsotaan, mikä taaperolla on syynä!


Ihanaa lopputalven ja kevään alkamisen aikaa sinulle! Kirjoittelen piakkoin aiheesta, joka osaltaan on tuonut vipinää meidän arkeen nyt alkuvuoden ajan :) 




maanantai 24. tammikuuta 2022

Päivitys äitikenkiin



Oikeastaan jo viime talvena oli ajankohtaista talvikenkien uusiminen, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Jalkaterän koko kasvoi  viimeisimmän raskauden myötä -en ollut ajatellut, että niinkin voi käydä!


Sinällään aika ärsyttävää kyllä, joutua uusimaan kenkiä. Tähän onneksi yksi ratkaisu oli kulkea kesä paljain jaloin, heh. Vaikkei se paljasjalkailuun motiivi ollutkaan.

Sarjassamme postauksia, joita en olisi ajatellut kirjoittavani, mutta mikäpä tässä, olen ihanan äitiytynyt (siitäkin voisi kirjoittaa!) ja iloinen siitä, joten kerronpa äitikengistä, pysyhän mukana!


Mutta talvikengät, ai että ärsytti, kun vanhat Sorelit tuntuivat ahtailta ja tönköiltä. Viime talven sinnittelin sitten muutamilla kirpparilta löydetyillä karvakengillä, joissa oli ihanan leveä lesti ja tasainen pohja. Eivät vaan olleet kovaan käyttöön, kevään tullen olivat jo roskiskamaa. Ja loskasäällä kärvistelin niissää pienissä ja tönköissä Soreleissani.

En itse asiassa muistanutkaan ennen talven tuloa, että mulla itselläni ei ole kenkiä. Etsin niitä karvakenkiä varastosta, kunnes muistin, että ne kuluivat puhki. Tyypillistä, lapsille löytyy kenkiä joka koossa ja vähän ylikin, jemmassa jalan kasvamista varten. Ja itselle ei sitten ollutkaan edes niitä yksiä sopivia kenkiä! 

Hyvän kengän etsiminen on vähän työlästä puuhaa. Sama, kuin hyvien legginsien kanssa. Tarpeeksi korkea vyötärö, jämäkkä mutta samalla joustava kangas, mielellään ei isoa prosenttia tekokuituja, pehmeät ja kestävät. En ole kovin monia legginsejä noilla kaikilla kriteereillä omistanut (saa ilmiantaa!).  Kengissä tuo litania on muotoa: tarpeeksi leveä lesti, ei purista mistään kohtaa, mahtuu villasukka, ei maksa överisti, on lämmin, pitää vettä, taipuisa pohja.. Mitähän vielä? Paljasjalkakenkiä en edes yritä etsiä itselle talveksi, syystä että hinta/kulutuksen kestävyys/ei tarpeeksi lämpimiä/vedenkestäviä jne. 

Kerroinkin, kuinka olen ohimennen sovitellut uudemman mallisia Kuomia. Ei täydelliset, mutta lesti on leveä ja kenkä on muutenkin mennyt kehityksessä eteenpäin, pohja mm. jo paljon aiempaa notkeampi. Lasten versioiden kantakorko tuntui överiltä jalassa, mutta aikuisten kengässä paljon paremmalta. Päädyin selailemaan erilaisia Kuomia ja pähkäämisen jälkeen tilasin itselleni Kärkkäiseltä Kuoma Kawaiit (siksi, koska ne oli siellä 25€ halvemmat kuin Kuoman omassa kaupassa).


Nyt mulla sitten on äitikengät! Naisellisemmat kuin peruskuomat, mutta Kuomat kuitenkin.  Niitä olen ilolla käytellyt niin mekon ja villakangastakin kanssa kuin myös toppahousujen kanssa pulkkamäessä. Ja olen kyllä ollut tosi tyytyväinen!


sunnuntai 16. tammikuuta 2022

Huomaan vauvavuoden olevan ohi, koska..



Vauvavuosi tuntuu jo jotenkin todella kaukaiselta asialta, vaikka eihän meillä oikeasti ole ollut taaperoikäinen kuin vasta kolmen kuukauden ajan!


Meillä oli tosi ihana vauvavuosi kaikenkaikkiaan (ne ilmeisesti tuppaavat paranemaan lapsi lapselta?), mutta toki vauvavuosi aina myös kuormittaa. Imetyksiä, päikkäreitä, sylittelyä ja kaikkea muuta vauvapuuhaa muun lapsiarjen seassa.

Nyt tuntuukin, että sitä on ihan voimia täynnä taas (ai tältäkö se tuntuu :D ). Etenkin kodin siivoamisesta sen huomaa, nyt kun on taas energiaa ja käsiä itsellä vapaana useammin, siistiä kotiakin kaipaa enemmän. Vauvavuoden aikana monesti tuntui tarpeelliselta istahtaa ja juoda hissukseen teetä, silloin kun siihen oli mahdollisuus. Nyt taas monesti huomaan ajattelevani, että mitäs nyt siivoaisin. Ja se tuntuu tosi kivalta. 

Toki arjen realismi tekee sen, että tavallisten tiskien ja ruoanlaiton lisäksi ei aina ehdi kummempaa. Mutta kuitenkin, itsestäni se on kuvaavaa, että eri lailla taas haluaa ja pystyy laittamaan aikaa kotiinkin, lasten ohessa. 

Lähiaikoina on aina välillä ehtinyt puuhailla kaikkea pientä ekstraa. Esimerkiksi barbit ovat saaneet pieniä ompeluksia, kuten pitsiesiliinoja ja lakanoita. Kaappeja on käyty läpi ja myyty taas ylimääräistä tarpeetonta. Monta pientä projektia on mielessä, jahka niille joku rako löytyy jostain kohtaa. 

Tuntuu hyvältä, että vauvavuosi oli niin lempeä, että jaksoin olla itselleni lempeä, vaikka koti ei ollutkaan aina viimeisen päälle. Mutta eikö kuitenkin koti ole meitä varten, emme me kotia varten.. :)

Ja niin, aika aikaansa kutakin. Lapsiarjessa mikään ei taida olla ikuista, on kaikenlaisia kausia ja uusia asioita putkahtelee kun lapset kasvavat.