maanantai 23. marraskuuta 2020

Vauvan pissahätä - vessahätäviestintää vastasyntyneen kanssa

Vauva on kuusiviikkoinen. Muutaman päivän ikäisenä hänen kanssaan aloitettiin vessapuuhat. Ollaan koettu vauvan vessattaminen palkitsevaksi. Onhan se kieltämättä aika hieno tunne, kun pienen vauvan vie pöntön äärelle ja hän tekee siihen pissat ja kakat. 


Vessahätäviestintähän ei tosiaan ole kuivaksi opettelua, vaan se on vain vessassa käymistä. Ensimmäisen lapsen kanssa aloitettiin pariviikkoisena, toinen taisi olla kahden päivän ikäinen.


Lue myös: Osaako vauva pidättää?


Aloitettiin tälläkin kertaa perinteisesti, eli vaipanvaihtohetkessä. Vauvalta märkä vaippa pois ja vaipanvaihtoalustalle pyyhkeen päälle makoilemaan. Vauvalla pidetään body edelleen yläosassa. Sitten odotellaan, josko vauva pissaisi. Vauvan elekieltä voi myös pitää silmällä, että mitä vauva tekee tai ääntelee ennen pissan tuloa. Pissan tullessa tehdään pispispis-äännettä, ja me ollaan vielä yleensä mainittu, että hyvä, pissa tuli. 

Tämän jälkeen muina vaipanvaihtohetkinä tai silloin kun arvellaan vauvalla olevan hätä, vauva alkoi päästä tarpeilleen lavuaarin tai vessanpöntön päälle, aikuisen käsiin tuettuna. Silloin tehdään myös se pispis-äänne, jotta vauva yhdistää, tämä on se hetki kun pissataan.






Pienillä vauvoillahan tosiaan on vielä tallella kyky tiedostaa pissan tulo ja viestiä siitä. Jos tuota kykyä ei pidetä yllä, se häviää puoleen vuoteen mennessä. 


Rääkäisyt ja vessarytmi


Meidän vauvalla tietynlainen rääkäisy ja esimerkiksi levottomuus kerto siitä, että hätä olisi. Jos taas kakkahätä on jo ihan päällä, vauvat iovat usein keskittyneen oloisia silloin. 

Vauvan rytmi on myös tyypillinen, unilta herätessä on usein kuiva vaippa, ja vauvan voikin viedä heti herättyään tarpeilleen. 

Vessahätäviestinnän ei tarvitse olla aina sitä, että vauvaa ja hänen jokaista liikettään toljotetaan koko ajan. Meillä ainakaan näin kolmilapsisena perheenä ei sellaiseen aikaa olisikaan :) Ollaan näiden vessatusvauvojen kanssa todettu, että myös vessarytmin oppiminen auttaa. Kun rytmi on tuttu, tietää suunnilleen, koska vauvalla voisi olla hätä. 

Tosin nämä vessarytmitkin vaihtuvat jonkun verran vauvan kasvaessa. Vähän alle yksivuotiaan vessarytmi löytyy tästä . Ja korosta vielä, vauvaahan et voi pakottaa pissaamaan. Ei ole kyse aikuisen luomasta rytmistä, vaan tosiaan vauvan oman rytmin havainnoimisesta.


Eli vauvan oma rytmi ja vaipanvaihohetket, pelkästään niillä jo pääsee pitkälle. Tälläkään kertaa tosiaan tavoitteena ei ole minkään sortin vaipattomuus, vaan antaa vauvalle mahdollisuus muuhunkin kuin vaippaan pissaamiseen. 


Keskivertopäivänä meidän vastasyntynyt tekee tuotoksia pönttöön abaut kolmisen kertaa. Joskus vähemmän, joskus enemmän. Riippuu vauvasta, riippuu päivästä ja menoista. Kotona yleensä paremmin kuin muualla, mutta rauhallisissa tilanteissa onnistuu muuallakin, jos vauvalla on tarpeeksi rento olo. Ja joo, yleensä parhaiten onnistuu isin kanssa :D Tuttua edellisiltä kierroksilta.


Ja joo, tämäkään ei ole mikään vanhemmuuden kilpailu, kukin tyylillään :)


Kurkkaa myös

Puolivuotias pottailija

Näin aloitat vessahätäviestinnän

Taaperon vessataival



Tule mukaan myös Instagramin puolelle @iloelolaura

keskiviikko 11. marraskuuta 2020

Operaatio joulun lapsi 2020 - Tänä vuonna tehtiin kaksi pakettia



Tämä on viides vuosi, kun kokoamme tällä tavoin joululahjan jollekin tuntemattomalle lapselle. Itselleni tästä on tullut jo ihana perinne, jota on kiva siirtää omille lapsille eteenpäin.


Ja toki lasten kanssa tulee samalla pohdittua auttamista, rahaa, omistamista. Sitä, mistä joku toinen lapsi ilahtuisi, miksi lahjaksi annetaan hammasharja? Monenmmoisia pohdintoja. 

Tänä vuonna teimme kaksi pakettia, koska myös keskimmäisemmekin on jo siinä iässä, että ymmärtää enemmän. Toinen paketti on ikäänkuin häneltä jollekin hänen ikäiselleen pienelle tytölle, ja sama homma esikoisen kohdalla.

Näitä paketteja on jollain tapaa tosi koskettava tehdä, ja samalla rukoilla tai lähettää hyviä ajatuksia lapselle, joka lahjan tulee saamaan. 




Tänä vuonna hyvissä ajoin


Poikkeuksellisesti aloitettiin lahjojen kasaaminen tällä kertaa jo keväällä, kun meidän lähellä sattui olemaan erään myymälän loppuunmyynti. Sieltä tarttui mukaan paketteihin hanskat, kynät, vihkot, hiusharjat ja varmaan jotain muutakin. 

Siitä vasta oivalsin, että niin joo, voihan näitä ostaa jo pitkin vuotta, kun joka tapauksessa paketit on aikomuksena tehdä. Tarjouksista ja alennusmyynneistä saa ihan hyvää tavaraa edullisesti. Ja kun paketin sisältöä tulee kerättyä pitkin vuotta, ei auttamiseen osallistuminen tee myöskään niin isoa lovea omaan rahapussiin. 

Joka vuosihan olen myös merkinnyt, mitä paketti on tullut maksamaan. Tällä kertaa laitoin ostoksia sitä mukaa exceliin ylös, ettei pääse unohtumaan, kun asioita osteli pikkuhiljaa. Vaikka lasten kanssa osteltiinkin alennuksista, yllätyin silti loppuhintaa.

Kahden paketin yhteishinnaksi tuli 50,7€. Vähemmän kuin viime vuonna yhteen lahjaan meni (51,75€)! Suurin ero hinnoissa on selvästi vaatteissa ja asusteissa. Esimerkiksi tämän vuoden pakettiin menneet paidat maksoivat Prismassa alennuksessa 2,5€ kipale, hatut 2/2,5€, paksut rukkaset alle vitosen jne. Lelujen osalta (pieni Ryhmä Hau -pehmo ja nukke) hintaa tuli kolme euroa per paketti.

Varmaan joulun jälkeen tulee mietittyä jo seuraavan joulun paketteja :D Ajattelen, että auttaminen ei ole sen "parempiarvoista", mitä suurempi summa hintalappuun kertyy. Hyvillä mielin ostetaan alennuksista seuraavatkin asiat, jos tielle sattuu sopivia. Niinhän me itsellekin ostellaan (toki itsellemme ostamme enimmäkseen kirppareilta. Näihin joulun lapsi -paketteihin ei käytettyjä tavaroita laiteta).





Kenkälaatikkolahjojen palautusviikko on 16.11.-23.11.2020, eli ensi viikolla. Vielä on siis hyvin aikaa koota oma lahja! Operaatio joulun lapsi -lahjojen palautuspisteet löydät täältäTästä ohjeet, mitä pakettiin laitetaan. 

Voit myös osallistua ostamalla virtuaalipaketin Operaatio joulun lapsen nettisivuilta.

Viime vuonna olin myös vapaaehtoisena keskusvarastolla tarkastamassa lahjoja yhden vuoron ajan. Oli huippua! Tänä vuonna tuo ilo taitaa jäädä väliin, kun vauva on vielä niin pieni. Ensi vuonna sitten taas!



Kurkkaa meidän edellisten vuosien lahjat

2019

2018

2017

2016

maanantai 9. marraskuuta 2020

Mikään ei korvannut isää, ei vaikka äitejä olisi ollut viisi



Isänpäivä oli eilen. On puhuttu paljon osallistuvista isistä, tasa-arvoisesta vanhemmuudesta ja muusta. Kannan korteni kekoon, joskin vähän myöhässä. Tämä ajatus on muhinut teksteissä jo yli vuoden. Nyt tuntuu, että aihe haluaa muodostua tekstiksi saakka.



Mikään ei voi korvata isää - oma kokemukseni



Olen elänyt lapsuuden, jossa isäni sairastui ja vammautui peruuttamattomasti ollessani ala-asteen kolmannella luokalla. Ei ole varmastikaan tyypillisin tilanne, että omat lapset opettavat isää kävelemään, puhumaan, lukemaan. Omassa lapsuudessani näin kuitenkin kävi.
 
Voi, kun ei olisi käynyt. Se on lapsuuteni iso suru. Jos voisi valita, tietenkin valitsisin terveen isän. Liikuntakyvyn hän sai takaisin, puhetta ei muutamia sanoja enempää. Vammautuminen muutti monta muutakin asiaa. Oma isäni ei vammautumisensa jälkeen samalla lailla pystynyt olemaan isän roolissa, vaikka rakas ja tärkeä oli ja on edelleen. Roolit kääntyivät toisin perin silloin lapsuudessani.

Tavallaan tuntuu kamalan epäkiitolliselta ja pahalta kirjoittaa näitä ääneen, mutta muun väittäminen olisi totuuden kieltämistä. 

Isän sairastumisen jälkeen äitini joutui venymään kaikkeen. Huolehtimaan kaikesta, opettelemaan uutta. Tekemään kaikki asiat, mitkä isä oli tehnyt aiemmin, omiensa lisäksi. Ja äiti selvisi kaikesta, vaikka juurikaan mitään tukea ei ollut tarjolla.

Yhtä asiaa äiti kuitenkaan ei voinut tehdä. Nimittäin olla isä. Vaikka äitejä olisi ollut useampi, ei mikään olisi korvannut isää. Isän roolia lapsen elämässä. Mallia miehestä. Kaikkea siihen liittyvää.

Lapsena kovetin itseni. Ajattelin, että pitää selvitä. Sairaalassa otetussa kuvassa muut perheestäni näyttävät surullisilta, minä hymyilen. Ei siihen aikaan vaikkapa koulussa puhuttu tunnetaidoista. Vammainen isä -huutelut satuttivat kovasti, vaikka aina yritinkin antaa takaisin samalla mitalla. 

Isovanhempia minulla ei ole koskaan ollut. Ei tullut siis miehen mallia tai isällistä huomiota sieltäkään suunnasta.

Siitä on maksettu kovaa hintaa. Nuorena aikuisena hain huomiota ja ihailua miehiltä. Koitin täyttää tarvetta, joka ei tullut lapsena ja naiseksi kasvaessa kohdatuksi. Kenellekään en toivo samanlaista polkua.


Onneksi kohtasin taivaan Isän noiden retkien päätteeksi. Sain itkeä taivaallisen isän sylissä haavojani, koota itseäni uudelleen. Jättää katkeruuden.

Katkeruudesta pääseminen helpotti. Nykyään ihailen isejä, isällistä huolenpitoa. Isän rakkautta.

Eräs hetki on jäänyt mieleeni aikuisena. Ollessani ystävän luona sain sormeeni haavan. Ystäväni isä pyytämättä leikkasi minulle laastarin, puhdisti haavan ja laittoi sen sormeeni. Olin päälle kaksikymppinem, mutta tuo teko tuntui niin isälliseltä, vilpittömän huolehtivalta, että se on jäänyt mieleeni. Joskus pienet hetket on niitä merkittävimpiä.


Kiitos sinulle isä, joka olet kiinnostunut lapsestasi. Sinulle isä, joka katsot lastasi ihaillen. Sinulle isä, joka asetat rajat. Sinulle isä, joka kehut. Kerrot välittäväsi. Pidät huolta. Olet olemassa.


Isät, olette korvaamattomia!



Kuva Pixabay

tiistai 3. marraskuuta 2020

Meille kotiäideille

 


Tänään, 3.11. vietetään kuulemma kotiäitien päivää. Sen kunniaksi arkikuva. Kolme pientä, suloista tyttöä. Ei kuvauksellisesti se paras tai upein kuva lapsistani, mutta itselleni se on täynnä tunteita ja ajatuksia. Kuvaa hyvin arkea. 

Isosiskot mahdollistivat oman ruoanlaittohetkeni. Toinen "lukee" kirjaa muille, toinen pitää kättä vauvasiskon päällä, rauhoittaen. He tulivat oma-aloitteisesti tuohon hetkeen. Aina kun sisko koitti ottaa kättään pois, vauva älähti. Tiesi, mitä tahtoo. Onhan hän siskojaan kuunnellut ja heihin tutustunut jo koko mahakautensa ajan. 

Ihana muisto. Kotiäitiarki on täynnä pieniä hetkiä. Osa hetkistä tavallisia, arkisia. Lasten ajatuksia, leikkejä, oppimista, menemistä ja tekemistä. Muutama ärsyttävä hetki siellä täällä, hermojen menetys puolin ja toisin. Sitten nämä hetket, joista sydän pakahtuu.  

Jotta ei menisi liian imeläksi, löytyy kuvan nurkasta myös likainen rikkalapio ja harja. Ai että, aika monta kertaa päivässä tulee lakaistua tuotakin lattiaa. 'Mutta osaani en silti vaihtaisi (tosin robotti-imuri voisi olla ihan jees). 


Hyvää kotiäitien päivää, kanssakollegat! Saadaan olla tärkeällä paikalla lastemme elämässä. Juuri riittävän hyviä, omanlaisiamme (koti)äitejä.

 

maanantai 2. marraskuuta 2020

Synnytyksestä palautuminen ja vauvan ekat päivät


Vauvan syntymästä on kolmisen viikkoa. Ollaan ihmetelty ja ihasteltu vauvaa, opeteltu vauvan vessarytmiä ja iloittu vauvan innokkaista isosiskoista. Ja arkikin on jo ehtinyt alkaa. 


Myös oman kroppani palautumista olen tässä synnytyksen jälkeen mietiskellyt. Kylläpä keho tekikin ison ja hienon työn, ensin koko raskaus ja sitten vielä synnytys, joka ei ollut kropalle kevyin setti. Raskaudesta palautumiseen menee vielä aikaa, koska se tarkottaa paljon muutakin, kun vain raskauskiloja. Tässä kohtaa voi kuitenkin puhua synnytyksestä palautumisesta.


Jälkisupistukset ja alapääjutut


Jälkisupistukset. Ne on mun mielestä kyllä niin ankeita, sitä on juuri saanut vauvan syliin ja voi huoahtaa. Ja sitten onkin vielä jälkisupistukset ilona useamman päivän. Ensimmäisen synnytyksen jälkeen mulla ei ollut jälkisupistuksia, toisesta ja tästä viimeisimmästä oli. Usemman päivän niitä oli, varmaan lähemmäs viikon ajan. 

Tällä kertaa käytin apuna jälkisupistuksiin eteerisiä öljyjä (Young Livingin). Vessakäynnin yhteydessä aina laitoin alavatsalle ja alaselälle. Ensin en oikein osannut sanoa, auttoiko mulla vai ei, mutta sitten kun en joka kerta tullutkaan laittaneeksi, niin eron huomasi kyllä. Suosittelen isosti! Ohjeet löytyvät Öljytien sivuilta, täältä.

Myös alapään palautumisen tukena olen käyttänyt öljyjä. Jokaisen vessakäynnin yhteydessä alapesu, siteen vaihto ja eteeriset öljyt kuismaöljyyn laimennettuna alapäälle. Ah, se tunne kun synnytyksen jälkeen saa kaikenmaailman turvotuksia ja jomotuksia rauhoittavat öljyt laitettua. Ihan parasta. Nämä mulla oli käytössä myös edellisen synnytyksen jälkeen.  

Mitään isompaa mulle ei onneksi tullut, mutta myös saamaani nirhaumaa hoidin näin. En kyllä vaihtaisi Young Livingin eteerisiä öljyjä enää mihinkään. Ohjeet alapään öljyilyyn myöskin Öljytien sivuilta, täältä.

(Ja ei, en ajattele, että nämä ovat millään tapaa itseeni liittyen intiimejä asioita. Alapään palautuminen nyt vaan ylipäätään liittyy synnyttämiseen.)


Vauva kävi osteopaatilla, otti rennosti koko reissun :)


Osteopaattireissu palautumisen tukena


Tätä edeltävä synnytykseni oli nopeampi, ja synnytyksestä palautuminenkin tuntui erilaiselta. Tai oikeastaan kropassa tuntui silloin aika heti, ettei olisi mitään tehnytkään, niin tavallinen olo oli. Tällä kertaa lantio tuntui alkuun oudolta, ja esimerkiksi naksui, kun sängyssä vaihtoi nukkuma-asentoa. Ja asentoa piti vaihtaa usein, kun mikään asento ei tuntunut tarpeeksi rennolta ollakseen hyvä. Ja vaikka alapää on tuntunut koko ajan ihan ookoolta, niin istumaluut kipeytyivät alkuun. 

Esimerkiksi kun käytiin vauvan lääkärintarkastuksessa sairaalassa (eli sama tarkastus, joka vauvoille tehdään sairaalasynnytyksissä ennen kotiin lähtöä), niin auton penkillä istuminen tuntui jälkeenpäin lantiossa jomotuksena.  

Mulla oli vauvalle varattuna aika osteopaatille, vaikka vauvan syntymäajankohdasta ei ollutkaan tietoa. Mutta aika hyvin se aika sitten osui, vauva oli yhdeksän päivän ikäinen kun käytiin osteopaatilla. 

Vauvalla ei ollut mitään isompia jumeja, näin olin ajatellutkin olevan. Pikkujumeja vain. Tavallaan kai synnytys oli vauvalle kuitenkin suhteellisen sujuva kokemus.

Samalla ehdittiin hoitamaan myös minua. Osteopaatti totesikin, että mulle synnytys taisikin olla vähän rankempi. Jep. Ennen tuota käyntiä tuntuikin, että lantio on jollain tapaa huonosti synnytyksen jäljiltä, kuten ylempänä mainitsinkin. Sitä sitten hoideltiin, ja oikeastaan jo käynnin lopuksi selkä ja lantio tuntui paremmalta, eikä sen jälkeen ole kolotellut. 

Katsotaan, miten kropan olot tästä kehkeytyvät, tarvitseeko mennä vielä toisen kerran. Nyt on ainakin tuolta osin hyvä olo kropassa. Ihanaa, kun myös palautumiseen voi saada apuja.


Maidonkerääjä ja imetysjumit 


Tällä(kin) kertaa imetys lähti tosi hyvin käyntiin. Maitoa oikeastaan tuli jo ennen vauvan syntymää. Vauva puolestaan oli heti synnyttyään aika tarmokas tyyppi maitoasioissa, ja saikin maitotippoja irti jo ekana päivänään. Hassua, miten ihmislapsi on niin taidokkaasti luotu, että se tuollaistakin osaa ihan opettamatta.

Muutaman päivän päästä maito nousi kunnolla. Tälle kierrokselle ostin alipaineella toimivan maidonkerääjän, joka on kyllä nyt jo osoittautunut tosi käteväksi. Helpottaa, kun saa tyhjennettyä toista rintaa samalla kun imettää toisesta, niin maito ei pääse pakkautumaan rintoihin. Hintaa tuolla taisi olla viisitoista euroa, eli ei paha ollenkaan. 

Kivan imetysjumin olen saanut tällä kertaa. Niska ja hartia ovat olleet tosi kipeät, tosin onneksi jo parempaan päin. Aiemmista vauvoista en ole saanut itseäni näin jumiin, kieltämättä kivun määrä vähän ylllätti. Pahimpia jumeja kävin jo pari kertaa hierojalla helpottamassa. 
 

Arki kolmilapsisena perheenä


Kolme lasta, aika ihanaa! Varmaan tovi vielä menee, että lähtemiset ja menemiset alkavat sujumaan rutiinilla. Tässä kohtaa, jos olen keskenäni lähdössä lasten kanssa ovesta ulos, tuntuu aikaa kuluvan ihan kiitettävästi ennenkuin ollaan kaikki valmiina lähtöön. Mutta ihanaa on, että tätä vauvavuotta ei tarvite viettää kerrostalossa, vaan isommat voivat mennä ulos odottamaan, kun ovat pukeneet. Eikä tarvitse ahtautua hissiin rattaiden kanssa.

Onneksi aikaa on löytynyt ihan hyvin myös isommille lapsille, vauva kuitenkin nukkuu vielä aika paljon. Tässä kohtaa elämää hänen hereilläolonsa on kerralla noin tunnin luokkaa, ja sitten taas unille. Imetys, vessahommat, seurustelu, nukkumaan. 

Päiväunet on makoisia sylissä tai rengasliinassa, mutta nyt vauva on nukkunut hyviä unia myös vaunukopassa sisällä. Yöunissakin on tavallaan jo rytmiä, mutta oma unensaantini ei ole ollut vielä parasta. (Ja ainakin itse huomaan sen myös tämän postauksen tönkköisyydestä. Ei ajatukset taivu ihan tavalliseen tapaan tekstiksi asti, aivokapasiteetti ei tunnu riittävän :D.) Uskon sen paranevan tästä pikkuhiljaa. Vauva kainalossa olen edellisetkin vauvavuodet nukkunut ihan mukavasti. 



Onneksi vauvavuotta on vielä paljon jäljellä, ja iltaisin isompien käydessä nukkumaan voi keskittyä nuuhkuttelemaan tuota pienintä, joka on hetken vain pieni.




Vauvajuttuja ja muuta mukavaa löytyy myös Instagramin puolelta @iloelolaura , tule sinne!