Meillä oli tuossa jokunen viikko sitten kavereiden luona raamiksessa aiheena Joosefin elämän alkupuoli. Värikäs takki, unet, veljien kateus ja orjaksi myyminen Egyptiin. Tänään oli meidän raamisvuoro, ja Joosefin seikkailu jatkui 🤗. Käänteitä ei kyllä puutu tästä tarinasta.
Lapset jaksoivat hyvin olla mukana. Seitsemän lasta oli paikalla tälläkin kertaa, ikähaitarilla 0-8v.Tämän päivän raamista oltiin omien kanssa valmisteltu jo eilen, maalattu korujen pohjat kavereillekin ja väritetty faraon unet. Aamulla koululainen teki vankilan, minä ompelin viljasäkit vanhoista housuista ja lapset täyttivät säkit.
Mua puhuttelee tässä tarinassa etenkin kaksi asiaa. Se, että useamman kerran on mainittu: Jumala oli Joosefin kanssa. Niin orjana Potifarin talossa, kuin vankilassakin ❤️. Ei Jumala unohda meitä, oli meidän olosuhteet millaisia tahansa!.
Toinen, kun Joosef itkee, siitäkin kerrotaan useampaan kertaan. Joosef oli Egyptin hallitsija, faraosta seuraava. Veljien tapaaminen herätti hänessä paljon tunteita. Liikutus on mainittu. Ehkä myös ikävää, kiukkua, haikeutta, surua menetetyistä vuosista? Ja iloa jälleennäkemisestä.
Kuvassa 1 veljet ostamassa viljaa Joosefilta.
Kuva 2: Potifarin talossa
3: vankilassa faraon juomanlaskijan ja leipurin kanssa
kuva 4: faraon unet
Kuva 5: Joosef saa sormuksen, pellavavaatteet ja kultaketjun. Hänestä tulee Egyptin hallitsija.
Kuva 6: viljavarastot
kuva 7: Joosefin veljet ja isä.
Kuva 8: Benjaminin säkistä löytynyt hopeamalja.
Vikassa kuvassa askartelu, Joosefin kultaketjut 🤗.
