maanantai 28. marraskuuta 2016

Lisääntymisikä

Pieniä vauvoja. Ihania. Tänään on perheeseen syntynyt uusi lapsi, jota on kuvien kautta jo päästy ihastelemaan.
Myös yhdellä tutulla on laskettu aika tänään. Tammikuussa yhdellä sukulaisella, ja usealla tuttavalla. Helmi-maalis-huhti-toukokuille löytyy myös ihania uutisia tutuille ja tutuntutuille. Ja myös kuukausille niiden jälkeen!





Onko nyt se lisääntymisikä sitten? Se ei ollut vielä silloin, kun itse olin raskaana ja odotin meidän vauvaa saapuvaksi. Silloin ei kukaan ollut raskaana! 




Vauvantuoksu on tarttunut muihinkin, jes! Nyt niitä sitten tulee, että plop plop. Jänniä aikoja :) 

sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Naapurikateutta

Hello uusi naapuri!


Komee ovikranssi teillä. Niin, mites meillä? Ai niin, ei ole. Joo, pitihän mun askarrella paskarrella se sillon 2014 omien häiden jälkeen.. Ai että, missä ne kävyt nyt on?! Pitihän ne kävyt kaivaa sitten esiin, ja illan pimeinä tunteina käydä väkertämään sitä ovikranssia :D




12 kuumaliimapötköä ja muutama palovamma myöhemmin.





Ja eikun naulaa hakkaamaan oveen. Oikeaa korkeutta tiirailin mistäs muualta, kun naapurin kranssista. Ihan vaan huomatakseni, että mitä, ne on jo ehtineet vaihtamaan uuden kranssin sitten eilisen!

Ja muuttivat tuohon naapuriin eilen meidän lauantai-illan saunavuoron aikaan! Ohhoh, sangen aikaansaavaa väkeä! ;)





Kiitos naapuri, meillä ei olisi kranssia vieläkään ilman teitä! Ja hieno kranssi teilläkin!

sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Lahjojen keskeltä

Syyskuusta vuoden loppuun näkyy olevan juhlakeskittymä meidän perheessä. Sitä kautta myös lahjoja saa antaa paljon useammin, kun muina aikoina vuodesta. Kahdeksat synttärit, ensi vuonna jo yhdeksät, isänpäivä ja joulu. Keväällä on paljon vähemmän synttäreitä meillä perheen kesken. Mistähän se johtuu? :D



Lahjojen antaminen on ihanaa. Lahjan keksiminen asettaa itselle välillä haasteita. Ainakin aikuisille annettavat lahjat!



Me osallistuttiin tänä vuonna myös Operaatio Joulun lapseen, eli joululahjapaketti Romanian tai Moldovan lapselle. Miehen ajatus, viime vuonna taidettiin vain lahjoittaa suoraan rahaa, helppo vaihtoehto se kun on. Ihan yllätyin, kun mies ehdotti "oikeiden" lahjojen ostoa.
Tänä vuonna sitten ostettiin ja kasattiin ne oikeat paketit. Mies osti 5-9-vuotiaalle pojalle, minä samanikäiselle tytölle. 




Yllätyin, miten jännää oli ostaa ja pohtia, kun lista lahjaan laitettavista asioista oli valmiina. Ei siis tarvinnut keksiä, että mitä ostaisi, sai vain keskittyä miettimään, millaiset hanskat, mikä vihko, minkä värinen hammasharja jne! Heh. :)




Lappeenrannassa taisi olla tänä vuonna useampikin näiden pakettian palautuspaikka. Yhdellä niistä käytiin, ja ihan mukava kasa siellä oli valmiina! Lahja, joka tekee varmasti saajansa onnelliseksi <3 Odotan sitä, että tuo oma taapero on joskus niin iso, että voidaan miettiä tätäkin lahjan antamishommaa yhdessä :)



torstai 10. marraskuuta 2016

Mother's blessing -juhla

Menneenä viikonloppuna sain olla osana ihanaa juhlaa, jossa juhlistettiin äitiyttä, naiseutta, vielä kohdussa kasvavan lapsen tulevaa syntymää.




Kuten muutkin Mother's blessing -juhlat, joissa olen ollut, tämänkin tunnelma oli herkkä, naisellinen, syvällinen. Täynnä tunteita, kauneutta, odotusta ja viisautta.





Iloa naiseudesta, äitiydestä, ystävyydestä. Äidin hemmottelua, voimalauseita, yhdessä tekemistä, ruoasta nauttimista, ajatusten jakamista. Äidin voimaannuttamista tulevaan synnytykseen ja äitiyteen.






Olen kovin ihastunut juuri tämänlaiseen juhlintaan. Se päihittää mielestäni tavalliset vauvajuhlat juurikin äitiin, ei niinkään vauvaan keskittymisen vuoksi. Kuin siirtymäriitti tai -seremonia. 






Juhlaan ei niinkään kuulu lahjat, vaan vieraat tuovat esimerkiksi helmen ja ajatuksen äidille yhdessä valmistettavaa korua varten, yrttejä tai mausteita suolaseremoniaan, kukkia seppelettä varten, ruokaa yhteistä ruokailua varten.




Juhlissa usein myös tehdään esimerkiksi mahakipsi tai -maalaus tai kirjoitetaan äidille kirje, Tällä kertaa koristelimme tuikkukipot, yksi äidille, yksi itselle. Kynttilöitä polttamalla voimme ajatuksen tasolla olla läsnä ja tukea äitiä, vaikka fyysisesti olisimmekin kaukana.




Tekemistä olisi ollut enemmän kuin yhteen iltapäivään ja iltaan mahtui. Aika menee niin nopeasti, kun viihtyy.

tiistai 8. marraskuuta 2016

Junareissussa

Junalla on kyllä niin helppoa ja mukavaa matkustaa taaperon kanssa. Ainakin silloin, kun junat ovat ajoissa, eikä esimerkiksi raiteille ole satanut lunta tai puiden lehtiä ;) Neidin kanssa oltiin viisi päivää reissussa, mies jätettiin pitämään kotia pystyssä.




Kesällä vielä tehtiin bussireissuja, kun ipana oli turvakakaukalo-kokoinen, mutta enää se ei onnistu. Turvakaukalo on mummolassa odottamassa ensi vuoden puolella syntyvää serkkutyttöä käyttäjäksi.




Reissussa oli mukavaa. Neiti on kyllä semmoinen touhuaja ja joka paikkaan viipottaja, että perässä saa kyllä jo melkein juosta. Serkkujen kanssakin puuhaili vaikka ja mitä! Miten se onkin jo niin isoa tyttöä.. 





Mummin syliin mahtui nämä kaksi ihanaa viipottajaa yhtä aikaa <3




Ei ollut leikkivaunussa muita leikkijöitä, tärkeän näköisiä aikuisia oli vaunun täydeltä. No, ehkä ensi kerralla, seuraava junareissu on jo buukattuna kuun loppupuolelle. :)



keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Pienimmän parhaaksi

Lähiviikkoina olen saanut olla mukana tekemässä hyvää. Hyvän tekeminen myös tuntuu hyvältä!

Yksi kaverini kiinnostui Pienimmän parhaaksi -keräyksestä, oli yhteydessä tahoon, ja näin saatiin sitten keräyspiste meille tänne Lappeenrantaankin. Monta viikkoa ollaan touhuttu, mainostettu, kerätty lahjoituksia ja käyty niitä läpi, sekä pakkailtu lahjoitusvaatteita lähteväksi eteenpäin. Ja toki tietenkin ollaan myös kierrelty kirppareita, itsekin olen löytänyt kirpparilta useamman, edullisen vauvan makuupussin keräykseen meneväksi.




On tosi ihanaa, kuinka niin tosi, tosi monet ihmiset ovat lähteneet mukaan auttamaan. Myös esimerkiksi Vilma's kirpputori on ollut mukana lahjoittamassa! Siis vau! Tosi kiitollinen mieli jokaisesta lahjoituksesta <3




Tämän hetkisessä tilastossa bodyja on 481, housuja 233, toppahaalareita 30, makuupusseja 41, peittoja 35, potkupukuja 256, ja paljon muuta. Nämä kaikki siis lähtevät kohti Itä-Eurooppaa, Bulgariaa, jossa kaikki lahjoitukset kootaan ja kasataan. Pakkaukset muistuttavat Suomen äitiyspakkauksia ja jaetaan äideille, jotka apua kipeimmin tarvitsevat.













Syksyn kuormaa varten kerätään vielä vajaan viikon ajan, jonka jälkeen sitten aloitetaankin keräämään keväällä lähtevää kuormaa. Facebook-ryhmän keskustelujen mukaan näyttäisi olevan tulossa vielä aikamoinen lahjoituskasa vielä ennen sitä! Eilen kävin toimittamassa yhden äidin lahjoittaman, ison kassillisen vaatetta. Keräyspisteellä olikin odottamassa jo monta muutakin pussillista :)




Maanantaina meitä kävi haastattelemassa ihana toimittaja Lappeenrannan uutisista. Pienimmän parhaaksi pääsee "Hyvän mielen" uutisiin. Tämän päiväistä ilmaislehteä odotellessa siis :)

Lisäys: Asja olikin saanut jo napattua kuvan uutisesta :) Meille lehti tulee vasta illalla.



Äitipeli

Naapurissa olevasta avoimesta päiväkodista suositeltiin Äitipeli-kirjaa. Hyllystä nappasin sen sitten mukaan, nimenä se olikin tuttu jo ennestään.





Tätä kirjaa on pitänyt lukea hitaasti, pureskellen, jotta päähänkin jäisi siitä joitain ajatuksia. Ja millaisia ajatuksia!

Mikään ei tuo elämäämme 
niin paljon 
sanoinkuvaamatonta iloa
tai veren pysäyttävää kauhua
kuin äitiys. 
Mikään ei ole niin rajoja rikkovaa, 
inspiroivaa, motivoivaa 
ja itseä vahvistavaa
kuin yrittää olla se, jota tuo pieni
lapsi voi katsoa ihaillen.


Kirjassa on paljon asioita, joita olin pyöritellyt päässäni jo jonkin aikaa. Tuli fiilis, että jes! Juuri sellaista tukea ajatuksilleni, jota olin kaivannut! Kuitenkin tämä äitiys ja äitinä oleminen on aika uutta omassa elämässäni. Vuosi on lyhyt ja niin nopea aika. Raskaana ollessa itse äitiys ei tuntunut sillä lailla konkreettiselta asialta, vaikka mahassa potkiva vauva sitä olikin. 

Mielen taistelutanner. On ajatuksia ja ajatuksia. Sellaisia, joiden valitsen jäävän päähäni, sekä niitä, joita en halua asumaan mieleeni. On jotenkin huojentavaa ja ihanaakin nähdä ne samat ajatukset painettuna tekstinä: joku toinenkin on ajatellut näin!


kuva



Äitien syyllisyydestä, tai paremminkin itsensä syyllistämisestä. Kuka edes haluaisi täydellisen äidin? Ärsyyntymisestä, voimavaroista. Egosta ja sielusta. Feminiinisyydestä ja maskuliinisuudesta. Siitä, kuinka vauva- ja lapsiajasta voi saada mahdollisimman paljon irti iloa, hyvää oloa, onnellisuutta. Mielenkiintoista.


Hän ei muuttunut, vain ajatukseni hänestä muuttuivat.



Paljosta olen samaa mieltä, joistakin en. Onneksi kohdat, joista olen eri mieltä, tai joista käytän eri nimeä, on helppo omassa mielessä kääntää omille sanoille. Erilainen elämänkatsomus ei haittaa, lukukokemus on silti hyvä ja ehyt. Harva ihminen muutenkaan ajattelee toisen kanssa täsmälleen samalla tavalla kaikesta. Suosittelen siis tätä kaikille äiti-ihmisille :)

En tiedä, avautuvatko nämä asiat samalla lailla ei-äideille, oma lukukokemus olisi varmasti ollut hyvin erilainen ennen äitiyttä ja äitiyden tuomia pähkäilyjä. Silmiini osui myös kirjasta tehty arvostelu, jossa kirjoittajalle ei oikein tuntunut aukeavan teema kokonaisuudessaan. Epäili itsekin syyksi sen, että hän on isä ;)


Äitiys on maailman vaikein
mutta palkitsevin työ.
Se opettaa meitä 
maailman suurimmasta voimasta:
pyyteettömästä rakkaudesta. 



Kursivoidut ovat sitaatteja kirjasta