maanantai 26. syyskuuta 2022

Operaatio Joulun Lapsi 2022


Tämä on seitsemäs vuosi, kun osallistutaan keräykseen. Viime vuonna taisin kirjoitella, että Joulun lapsi -keräyksestä on meillä tullut jo perinne, tänä vuonna sitä ehkä uskaltaa sanoa jo harrastukseksi? Kaikkia alennusmyyntejä ja poistokoreja kun katselee Joulun lapsi -lasien läpi.


Viime vuonna laitettiin kaksi pakettia matkaan, molemmilta isommilta tytöiltä, tänä vuonna on pakettien määrä taas lisääntynyt. Tässä postauksessa vain yksi paketti, laittelen muista sitten myöhemmin, lahjojen palautusviikkoon kun on kuitenkin vielä aikaa ja tykkään pitää asiaa esillä :)

Tämän postauksen paketti on meidän viisivuotiaan tyttösen käsialaa. Se lähtee jollekin samanikäiselle tytölle. Meillä lapset aina sanovatkin, että paketit ovat niin ihanat, että he haluaisivat ne itsekin. Silloin tietää, että paketti on onnistunut. 




Alkuvuosina laskeskelin pakettien hinnat, nyt se on jäänyt elämän jalkoihin. Alkuvuosien hinnoissa ei enää kiivetä kuitenkaan, koska kun asioita ostelee ympäri vuoden alennusmyynneistä, hinta tulee alaspäin aika paljon. Loppuunmyynnit on parhaita, yhdestä isosta loppuunmyynnistä saatiin 90% alella kyniä, ponnareita, pipoja, pikku petsejä ja muita.

Lämpimiä sukkia ostettiin alkuvuodesta sesongin poistomyynnistä eurolla, kun ekojen vuosien paketteihin saattoi meillä sukkiin mennä kymppi per sukkapari. Myös paidat oli muinoin hinnakkaampia. Samoja paitoja, joita silloin ostin täydellä hinnalla 10-15€ hintaan, olen nyt ostanut ennakkoon alennusmyynneistä, maksaen 2-4€ kappaleelta. Ensimmäiset paketit olivatkin sen abaut 50€ kappaleelta, jossain kohtaa samalla hinnalla saatiin jo useampi paketti. 

Tänä vuonna otettiin paketeista kaikki muovi- ja pahviroskat pois, eli irrotettiin kynät suoraan penaaliin, lelut irti paketeista ja niin edelleen. En ole aiemmin tuota tehnyt, kun olen ajatellut, ettei sitten pakkausten läpikäynnissä luulla jotain tavaraa käytetyksi. Viime vuoden pakettien tarkastuksessa kuitenkin neuvottiin poistamaan turhat "roskat", koska kohdemaissa ei ole samanlaista jätehuoltoa kuin meillä täällä. Roskat saattavat päätyä luontoon, ihan vaan koska niille ei ole muuta paikkaa. Aika iso kasa pakkausroskia saatiinkin meidän tämän vuoden paketeista, ja se kyllä pisti ajattelemaan!



Joulun lapsi -laatikkolahjojen palautusviikko on tänä vuonna 14.11.-21.11.2022. Palautuspisteet ja lisätietoa löydät täältä. Jos et ehdi kaupoille, myös virtuaalipaketin tilaaminen on mahdollista :) 


Meidän edellisten vuoden paketit löydät täältä:

2021

2020

2019

2018

2017

2016

sunnuntai 25. syyskuuta 2022

Kirjavinkkejä syksylle



Heh, kuvittelin, että olisin sitten edellisten kirjavinkkausten kirjoitellut luettuja kirjoja ylös jo useamman kerran, mutta se on näköjään jäänyt ajatuksen tasolle. Mutta tässä niitä nyt tulee!


Olen kiitollinen teistä jokaisesta, joka linkin kautta ottaa ilmaisen kokeilujakson Storyteliin ja/tai Bookbeatiin. Vaikka en itse asiasta henkilökohtaisesti hyödykään, on asia tärkeä. Joten kiitos jo etukäteen, jos olet joskus lunastanut tämän hyödyn, tai lunastat sen näitä kirjavinkkejä luettuasi!


Ilmaisen kokeilujakson Storyteliin ja Bookbeatiin pääset lunastamaan täältä. Vain uusille käyttäjille. Ja nyt, alla niihin kirjavinkkeihin!


Ennen kuin olimme sinun, Lisa Wingate

Tämän kirjan olenkin listannut edellisessä vinkkauksessa luettavien listalle. Tässä oli mielenkiintoinen, joskin vähän myös karmaiseva aihe, lastenkaappaaminen lastenkotiin ja siitä edelleen adoptoitavaksi. Kirja perustuu Amerikan skandaaliin, jossa orpokodin johtaja kidnappasi lapsia köyhistä perheistä ja myi näitä varakkaisiin perheisiin.

Eletään vuotta 1939, viisilapsinen perhe elää laivassa Mississippi-joella. Perheen äiti on raskaana ja joutuva yhtäkkiä lähtemään sairaalaan, jonne isä lähtee häntä viemään. Lapset jäävät laivaan odottamaan. 

Sinä aikana laivaan tunkeutuu aikuisia, jotka ottavat lapset mukaansa ja vievät orpokotiin. 

Kirjassa liikutaan kahdessa aikatasossa, nykyhetkessä ja historiassa. 

Herätti monenlaisia ajatuksia, mutta oli myös mielenkiintoinen ja hyvin kirjoitettu.

Tältä kirjailijalta on ilmestymässä uusi kirja nyt lokakuussa. Kadonneiden ystävien kirja. Vaikuttaa hyvältä, liityin jo varausjonoon kirjastossa. Äänikirjaksi tämä on tulossa vasta vuoden päästä, joten suosittelen kirjastoa.


Alaskan taivaan alla, Kristin Hannah

Tämä on selviytymistarina Alaskasta. Perheen isä on sodassa traumatisoitunut, alkoholiin taipuvainen ja elämälleen suuntaa etsivä mies. Perhe muuttaa Alaskaan isän päähänpistosta, paremman elämän toivossa. Säiden ja hurjan luonnon keskellä elämä on kuitenkin melkoista selviytymistä. Eletään 1970-lukua.

Kuuntelin vastikään myös samalta kirjaililta Tomun ja tuulen maan. Ei mikään iloisin kirja, mutta kuuntelun tai lukemisen arvoinen. 


Hyvien synnytystarinoiden kirja, Sanna Stellan


Tämä on tänä vuonna ilmestynyt kirja, bongasin sen suoraan kirjaston hyllystä, harvinaista! Löytyy myös äänikirjana jo. Kirjassa on "kannustavia ja liikuttavia tosielämän tarinoita luonnonmukaisesta synnytyksestä". Kirjassa naiset kertovat synnytyskokemuksistaan. Monella on yhdistävänää tekijänä se, että ensimmäinen synnytys ei ole heille ehkä ollut kovin hyvä kokemus, ja sen pohjalta he ovat lähteneet perehtymään synnytykseen liittyviin asioihin ja hakemaan toisenlaista synnytystä. Itse olisin kaivannut kirjaan myös kotisynnytyksiä, mutta tämä kirja keskittyi sairaalasynnytyksiin. 

Synnytystarinoita on ihana lukea, etenkin juuri tällaisia, missä naiset ovat perehtyneet vaikkapa synnytyksen fysiologiaan ja saaneet sitä kautta kaivattuja asioita, mielenrauhaa, kivunhallintaa tai mitä kukakin, synntykseensä. Suosittelen kaikille, mutta etenkin, jos mietit, että olisiko hyvä, luonnollinen synnytys sinullekin mahdollinen. Olisi! 


Nainen ja hänen miehensä - Raamatun kertomuksia rakkaudesta ja työtoveruudesta,  Mailis Janatuinen

Tätä kirjaa ei löydy äänikirjapalveluista, mutta kaikille Raamatun naisista kiinnostuneille suosittelen tosi kovasti! Ja etenkin uudistettua, kolmatta painosta (2015). Kirjastoista löytyy. Tässä on avattu Raamatun naisten tarinoita, taustoja ja pohdittu heidän mahdollisia tuntemuksia ja vaikuttimia. Sain paljon uusia ajatuksia tästä kirjasta, ja ajattelin myös kurkata, josko kirjailijalta löytyisi muitakin kiinnostavia kirjoja. Iso suositus tälle.


Palavan taivaan alla, Mark T. Sullivan

Historiaan perustuvaa fiktiota, eli omaa lemppariani tarjolla! Tämä perustuu tositarinaan. Nyt ollaan Italiassa toisen maailmansodan aikaan. Pino Lella on teini-ikäinen poika, joka auttaa juutalaisia pakoon alppien yli Sveitsiin. Sodan edetessä hänet kuitenkin pakotetaan värväytymään Saksan armeijaan, jossa haavoituttuaan hän etenee vaikutusvaltaisen miehen autonkuljettajaksi, ryhtyen samalla vakoojaksi. Tykkäsin kovasti!

Kirjailijalta on ilmestymässä juuri uusi kirja, Kohti vihreää laaksoa. Äänikirjaksi näkyisi tulevan parin kuukauden päästä. Kirjassa eletään vuotta 1944 Ukrainassa, tositapahtumiin perustuva pakomatka halki Ukrainan, vapautta kohti.


Metsästäjä, keräilijä, kasvattaja: Alkuperäiskansojen kasvatusoppeja, Michaeleen Doucleff

Kirjailija lähti kolmivuotiaan tyttärensä kanssa tutkimusmatkalle muiden kulttuurien kasvatustapoihin. He matkustivat Meksikoon, Tansaniaan ja napapiirin pohjoispuolelle ja saivat elää paikallisissa perheissä, mukana näiden arjessa. 

Kirjassa oli mielenkiintoisia näkökulmia lastenkasvatukseen. Toki kaikesta en ole samaa mieltä, mutta monta hyvää pointtia kirjassa oli, ja siksi sitä suosittelen. Noissa kolmessa kulttuurissa oli yhteistä, että lapsilla oli mm. enemmän vastuuta, arjen taitoja ja kotityöt olivat luonnollinen osa lapsen arkea, lapset kasvoivat sopuisasti ja omaten hyvän itsetunnon. 


Muita luettuja ja tykättyjä: 

Mitä männyt näkevät, Kuin höyhen tuulessa, Tuhkaan piirretty maa, Näkymätön muuri, Helmenkalastajan tytär, Eroon vehnästä, Lapsen usko, Kolme sisarta, Hajusteentekijän tytär, Hyvä tarjous, Ruusukoodi, Metsästäjätär.


Tällä hetkellä kuuntelussa:

 Christy Lefterin Laululinnut


Lukulistalla: 


Aleppon mehiläistarhuri, Kadonneiden ystävien kirja (ylempänä siitä), Kiovan muistojen kirjuri, Sirkustyttö, Naisten taivas. 


Tässä hetkeksi luettavaa ja kuunneltavaa. Toivottavasti löytyy sullekin uusia lemppareita kirjojen joukosta. Palataan luettuihin kirjoihin taas myöhemmin. Luku- ja kuuntelutahti ei nykyään ole mikään päätä huimaava, mutta aina kun ehtii ja kerkeää :)



lauantai 24. syyskuuta 2022

Päiväpeitto kolmanteen lastensänkyyn

 


Jo jonkin aikaa on ollut ajatuksen tasolla päiväpeiton ompelu kolmanteen lastensänkyyn, mutta välillä näissä projektien aloituksissa hieman kestää. Arki kun tuppaa viemään mennessään, eli jos ei johonkin ryhtymällä ryhdy, niin tekemättä jää.


Yhdellä Tallinnan reissulla tässä syksyllä poikettiin myös Karnaluksissa, josta hain muutamaa kangasta päiväpeittoa varten. Osaa oli vielä edellisistä peitoista jäljellä, mikä oli kiva, niin ovat kivasti samannäköisiä, kaikki nuo kolme peittoa.

Ihan yhdessä illassa tätä ei ommeltu, illat kun ovat aika lyhyitä. Yhtenä päivänä ompelin palat jonoiksi, toisena iltana sitten surauttelin jonot yhteen ja koko lopun peiton. Taapero leikki kankaanpaloilla ja puki niitä päälleen. Isommat lapset pohtivat, mitä haluaisivat ommella leluilleen. Seuraavaksi pikkuprojektiksi voisikin ottaa tyttöjen kanssa yhdessä ompelun. 

On kyllä palkitseva olo, aina kun saa jotain valmiiksi. Peitosta tuli mielestäni tosi kaunis, nuo kankaat kun ovat niin ihanat, ettei niistä huonoa kyllä taitaisi saada tehtyäkään. Tästä on varmasti silmälle iloa vuosiksi eteenpäin! 


Kurkkaa myös









torstai 15. syyskuuta 2022

Lasten kolmikerrossänky


Talvella meillä lastenhuoneessa tapahtui. Ensin oli taapero siirtynyt isompien kaveriksi matkasänkynsä kanssa, mutta pian saatiinkin jo kerrossänky kaikille kolmelle. 

Kolmikerrossänky, jee! Nyt onkin sitten sänkyä miltei kattoon saakka. Esikoinen mahtuu ylimmässä sängyssä istumaan ihan normaalisti,  sen verran tilaa tuolla korkeallakin kuitenkin on.

Tämä 3-kerrossänky on 160cm pitkä, eli lasten versio. Menee meillä vielä vuosia vanhimmallakin lapsella. On kyllä melkoinen tilaihme tämä! Se yhtäkkinen avaruus lastenhuoneessa, kun sai matkasängyn laittaa pois silloin talvella.

Alkukuukaudet taaperolla oli tuolla alasängyssään lisäksi ylimääräinen turvalaita, sellainen matkaversio, pysäyttämään karkausyritykset. Kesällä se laitettiin pois, eikä sitä onneksi ole tarvinnut kaapista esiin kaivaa. Ei myöskään ole muksahdellut yöllä sängystä alas, vaikka unissaan jonkun verran pyöriikin.

Siellä ne kaikki kolme nukkuvat, pinossa päällekkäin. Ylimmästä sängystä puuttuu vielä päiväpeitto, mutta sen ompelu on jo aloitettu jokunen päivä sitten.

Seuraavaksi voikin sitten haaveilla täysimittaisesta 3-kerrossängystä :D 


Kurkkaa myös




maanantai 12. syyskuuta 2022

Imetystä kaksi vuotta


Tai no oikeasti hippusta vaille kaksi vuotta, mutta kirjoittelenpa nyt, kun muistan. Tämä imetystaival on ollut tähän asti pisin meillä, ensi kuussa taapero onkin jo kaksivuotias. 

Tuo kaksi vuotta on ollut oma henkilökohtainen tavoitteeni, sillä nuo taaperon isosiskot ovat itse lopettaneet homman jo vähän aikaisemmin niin, että ei olla ylitetty tuota hienoa kahden vuoden rajapyykkiä.

Kaksi vuottahan on myös Maailman terveysjärjestön virallinen minimisuositus imetykselle. Kaikista suosituksista ja "suosituksista" en juuri perusta, mutta tämä imetysasia on kyllä poikkeus. Imetyksessä on paljon terveyshyötyjä niin lapselle kuin äidillekin. Ja onhan se oikeasti melkoista superravintoa, jota keho ihmislapselle ihmeellisesti tuottaa. Ei taida maailmasta löytyä moista samanveroista ainetta, kuin äidinmaito.

Kaksi vuotta on kyllä mennyt hurjan nopeasti, ei voi kyllä muuta sanoa! 

tiistai 6. syyskuuta 2022

Ekaluokkalainen


Niin se koulutaival vaan alkoi täälläkin! Kohta kuukausi jo takana koulunkäyntiä. Esikoinen, eli kaikki on uutta myös äidin näkökulmasta. 

Vanhempana iso ilo, kun koulu on lähtenyt mukavasti käyntiin, koulu ei nykymittapuun mukaan ole valtava, ja arvotkin ovat lähellä omia. Kyseessä ei ole lähikoulumme, joten kuskailua on meillä ohjelmassa arkisin. 

Äitinä se eskarin alku taisi jännittää enemmän. Onhan se vanhempanakin iso muutos,  kun kotihoidossa ollut lapsi ei yhtäkkiä olekaan kotona kaikkea aikaa. Nyt muutos ei ollut niin suuren suuri, etenkin kun osa koulukavereista oli jo lapsellekin tuttuja eskarista. 

Tästä se kai lähtee. Silti olen kyllä jo laskenut, kuinka monta viikkoa on syyslomaan, eli viikon taukoon kuskaamisesta ja aikatauluista :D 

Eniten ihmetyttää, mistä opettajat repivät kaiken ajan Wilma-viesteihin? Niitä kun tulee välillä paljonkin,  infoa, viesteilyä, läksymerkintöjä.. Kaikkea sitä! 

sunnuntai 3. heinäkuuta 2022

Reposaaren linnakepuisto Porissa



Heippa pitkästä aikaa! 

Ollaanpa taas melkoisen lämpimistä kesäsäistä saatu nautiskella alkukesän ajan :)

Tämän kesän Porin reissulla kurkattiin meille uusi paikka, Reposaaren linnakepuisto. Lapsen mielipide linnakepuistoon ajellessa oli aika hyvä: "Jeee! Rakastan Suomen historiaa!". Saattoi olla osuutta sillä, kun juteltiin sotilaista ja sodasta. Jännittäväähän se onkin.

Reposaaren linnakepuisto on 1930-luvulla rakennettu rannikkopuolustusjärjestelmä, jonka tarkoitus oli suojata Porin satamaa. Talvisodan aikana sieltä onkin tiputettu yksi pommikone ja häiritty useampaa.

Linnakepuisto toimii nykyään virkistysalueena, ja sinne pääsee vapaasti seikkailemaan. Meillä lapset olivat todella innoissaan etenkin juoksuhaudoista ja jättimäisestä tähystystornista. Oli muuten oikeasti korkea, eikä mikään pikkuinen kuten lintutornit. Lisäksi Reposaaren linnakepuistosta löytyy pari korsua, tulenjohtoasema ja ammusvarasto.

Täällä varmasti käydään toistekin, suositus meiltä!

Parkkipaikka on sisäänkäyntikyltin vieressä. Muutama pöytä ja penkit evästelyyn löytyy parkin lähistöltä, merimaisemissa. Maasto on ihanaa mäntymetsää ja juoksuhautoja ja polkuja pitkin pääsee eteenpäin. Rattailla maastossa ei pääse, mutta linnakepuisto on melko kompakti, pienimmät menee kantorepussa tai esimerkiksi meillä taapero välillä käveli, välillä oli sylissä. 

Jos yöpaikkaa on vailla, lähistöltä löytyy Siikaranta Camping, jonka leirintämökissä ollaan muutama kerta yövytty.













lauantai 2. huhtikuuta 2022

Alkuvuosi perhepäivähoitajana



Tämä vuosi alkoi meillä hieman erilaisissa merkeissä, nimittäin perhepäivähoitajana. Sinälläänhän ei mitenkään radikaali ratkaisu, olenhan kotona edelleen lastemme kanssa, mutta varsinaisesti suunnitelmissa tämä ei ollut. 


Tuttujen perheessä oltiin hoitopaikkaa vailla, ja minultakin asiaa kyseltiin. Ensin olin sitä mieltä, ettei se käytännön asioiden vuoksi olisi välttämättä sujuvin kuvio. Jäin kuitenkin pohtimaan asiaa, ja se alkoikin tuntua hyvältä vaihtoehdolta. Tammikuun alussa sitten jo aloiteltiin, aika nopealla aikataululla loppujen lopuksi :)

Tässä onkin nyt eletty vähän uudenlaista arkea jo kolme kuukautta. Aika on mennyt kyllä hurjan nopsaa. Ja tavallaanhan tämä on sitä samaa arkea kuin ennenkin, eli kotoilua, eskaria, kerhoa, muskaria, puistoja, kavereita, leikkejä, lautapelailua ja muuta mukavaa. Sillä eroituksella toki, että kotona on joukkoa vähän aiempaa enemmän. 

Päivät menevät omalla painollaan. Toki itsellänikin puuhaa on enemmän kuin pelkkien omien lasteni kanssa, mutta tavallaan voisi myös sanoa, että saan enemmän aikaan asioita. Tuohan tämä arki tiettyä ryhdikkyyttä päiviin ja tekemisiin. Päivät ovat täysiä, mutta hyviä, mielekkäitä. 

Paperihommia sen sijaan alkuun oli enemmän kuin kiitettävästi, se yllätti kyllä. Olin toki tiennytkin, että jonkin verran säätämistä on luvassa yksityisenä perhepäivähoitajana toimiessa, mutta kaikkea sitä olikin! Ja toki osaa noista sitten päivitetään aina välillä. Y-tunnus, ennakkoperintärekisteri, veroilmoitus, Varda, hoitosopimukset, ilmoitus lapsiryhmästä, vaitiolositoumus, vastuuvakuutus, liite Kelalle tukia varten, omavalvontasuunnitelma, turvallisuussuunnitelma ja varhaiskasvatussuunnitelma. Ja varmaan olen jo jotain tästä listasta unohtanutkin, suurin osa näistä kun tuli tehtyä heti alkuun. Myös kaupungin työntekijä kävi meillä kotikäynnillä alkuun. 


Tällainen uusi aluevaltaus meidän arjessa :)


sunnuntai 13. maaliskuuta 2022

Yöimetysten lopetus, korona ja taaperon msas-testi



Alkuvuosi on soljunut omalla painollaan tosi nopeasti eteenpäin. Arki on aika täyttä, hyvällä tavalla sellaista kuitenkin. Olen nauttinut lisääntyneestä valosta ja auringonpaisteesta, imenyt siitä itseeni energiaa pitkän talven vastapainoksi.


Nyt talvella lopetin taaperolta yöimetyksen. En ole varma, onko siitä kuukausi vai kohta jo kaksi,  mutta tässä talvella kuitenkin.

Koko vauvavuosihan me nukuttiin vauvan kanssa tosi hyvin, kainaloikkain, mutta taaperoksi kasvaessa meillä yöt muuttuivat kovin levottomiksi. 

Ensin tuli matkasänky makuuhuoneeseemme parisängyn viereen. Se rauhoitti välillä. Siitä asia eteni matkasängyn siirtymisellä lastenhuoneeseen, ja myös yöimetys jätettiin.

Yöt rauhoittuivat kyllä hurjasti, täytyy myöntää. Ajatuksena pitäisin eniten siitä, että nukuttaisiin taaperon kanssa kainaloikkain edelleen, mutta harmi kyllä se ei toiminut enää. Ja yöimetystäkin olisin voinut hyvin jatkaa vielä, mutta halusin muutosta öiden levottomuuteen. Olin kuitenkin ehtinyt mutustella siirtoa jo pitkään,  ja toki tympääntynyt öihin jo kunnolla, niin asia ei tällä kertaa tuntunut niin haikealta kuin viimeksi.

Huonoja öitäkin meillä edelleen on, mutta onneksi enemmistö niitä parempia. Taapero on edelleen tarkka kuin kello,  ollut vauvasta asti, ja poikkeamat rytmissä saavat hänet valvoskelemaan yöllä.  Eli vaikkapa unien viivästyminen tai lyhyemmät päikkärit ovat totaalihirvitys, sillä silloin yöstä löytyy parin tunnin valvomispätkä. Näin oli jo ennen yöimetyksen lopettamista.

Rytmistä pidämme siis kiinni kynsin ja hampain, se kun takaa yleensä itsellekin hyvät yöunet. Joskus hän tosin herää päikkäreiltä aiemmin, sille taas en kovin voi mitään. Päikkäreille nukahtamisaika kuitenkin kun on aika vakio, koska hän nukahtaa autoon eskarireissulla.

Talvella meilläkin kävi kylässä se korona. Niinkuin monella muullakin. Eskarista tuotiin se tuliaisena, ja suuri osa eskariperheistä sairastikin sen muutaman jakson aikavälillä vuorotellen.  Olinkin jo ehtinyt miettiä, eikö saada tautia ollenkaan, kun altistumisia tuntui olevan jatkuvasti. 

Sairastettiin koronaflunssa tosiaan koko perheellä.  Lapsilla se oli lievin, muutaman päivän kuumeilua, jolloin katsottiin poikkeuksellisen paljon lastenohjelmia ja juotiin hedelmämehuja. Sitten olivatkin kunnossa. Yötkin nukkuivat onneksi tavalliseen tapaan eli hyvin.

Meillä aikuisilla selvemmin huomasi, että kyseessä oli koronaflunssa "tavallisen" flunssan sijaan. Tuntui erilaiselta, ja etenkin päänsärky ja lihassäryt olivat itselläni poikkeuksellisen oloisia. Kuumetta ei tainnut olla kuin päivän verran. Niiden väistyessä tilalle tuli yskä, nuha ja väsymys.  Väsymystä kestikin yhteensä pari viikkoa, vaikka itse sairastelu olikin muutamassa päivässä ohi.

Lisäksi sain jalkakipuja,  liittynevät piikkiproteiinin suurempaan määrään kehossa. Magnesium&kalsiumkuuri on auttanut onneksi niihin. Onneksi koronaflunssakin on takana päin, mutta olin kyllä henkisesti varautunut rankempaan settiin. No, onneksi näin perin! Toki meillä oli koko flunssan ajan vitamiinit,  Young Livingin eteeriset öljyt ja Ningxia-antioksidanttijuoma aktiivisesti käytössä, niilläkin on varmasti ollut oma vaikutuksensa kehon taistelutahtoon. 

Viime viikolla lähetin taaperon kakkanäytteen eteenpäin, msas-analyysia varten. Ollaan noiden isompien lastenkin kanssa turvauduttu msas-analyysin tuomaan apuun, kun ovat olleet pienempiä. Taaperolla on muutama pieni terveyspulma, joihin kaipaamme helpotusta. Lievimpänä näistä on poskien raju helahtelu ruokailun ja imetyksen jälkeen, ja välillä hän itkeskelee öisin,  ilmeisesti mahaoireita. 

Pian kuulemme tästä lisää, kun tulokset tulevat. Edellisten kanssa on ollut lieviä puutostiloja, jotka ovat aiheuttaneet tuota jollekin ruoka-aineelle oireilua ja jotka ollaan sitten saatu hoidettua kuntoon. Katsotaan, mikä taaperolla on syynä!


Ihanaa lopputalven ja kevään alkamisen aikaa sinulle! Kirjoittelen piakkoin aiheesta, joka osaltaan on tuonut vipinää meidän arkeen nyt alkuvuoden ajan :) 




maanantai 24. tammikuuta 2022

Päivitys äitikenkiin



Oikeastaan jo viime talvena oli ajankohtaista talvikenkien uusiminen, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Jalkaterän koko kasvoi  viimeisimmän raskauden myötä -en ollut ajatellut, että niinkin voi käydä!


Sinällään aika ärsyttävää kyllä, joutua uusimaan kenkiä. Tähän onneksi yksi ratkaisu oli kulkea kesä paljain jaloin, heh. Vaikkei se paljasjalkailuun motiivi ollutkaan.

Sarjassamme postauksia, joita en olisi ajatellut kirjoittavani, mutta mikäpä tässä, olen ihanan äitiytynyt (siitäkin voisi kirjoittaa!) ja iloinen siitä, joten kerronpa äitikengistä, pysyhän mukana!


Mutta talvikengät, ai että ärsytti, kun vanhat Sorelit tuntuivat ahtailta ja tönköiltä. Viime talven sinnittelin sitten muutamilla kirpparilta löydetyillä karvakengillä, joissa oli ihanan leveä lesti ja tasainen pohja. Eivät vaan olleet kovaan käyttöön, kevään tullen olivat jo roskiskamaa. Ja loskasäällä kärvistelin niissää pienissä ja tönköissä Soreleissani.

En itse asiassa muistanutkaan ennen talven tuloa, että mulla itselläni ei ole kenkiä. Etsin niitä karvakenkiä varastosta, kunnes muistin, että ne kuluivat puhki. Tyypillistä, lapsille löytyy kenkiä joka koossa ja vähän ylikin, jemmassa jalan kasvamista varten. Ja itselle ei sitten ollutkaan edes niitä yksiä sopivia kenkiä! 

Hyvän kengän etsiminen on vähän työlästä puuhaa. Sama, kuin hyvien legginsien kanssa. Tarpeeksi korkea vyötärö, jämäkkä mutta samalla joustava kangas, mielellään ei isoa prosenttia tekokuituja, pehmeät ja kestävät. En ole kovin monia legginsejä noilla kaikilla kriteereillä omistanut (saa ilmiantaa!).  Kengissä tuo litania on muotoa: tarpeeksi leveä lesti, ei purista mistään kohtaa, mahtuu villasukka, ei maksa överisti, on lämmin, pitää vettä, taipuisa pohja.. Mitähän vielä? Paljasjalkakenkiä en edes yritä etsiä itselle talveksi, syystä että hinta/kulutuksen kestävyys/ei tarpeeksi lämpimiä/vedenkestäviä jne. 

Kerroinkin, kuinka olen ohimennen sovitellut uudemman mallisia Kuomia. Ei täydelliset, mutta lesti on leveä ja kenkä on muutenkin mennyt kehityksessä eteenpäin, pohja mm. jo paljon aiempaa notkeampi. Lasten versioiden kantakorko tuntui överiltä jalassa, mutta aikuisten kengässä paljon paremmalta. Päädyin selailemaan erilaisia Kuomia ja pähkäämisen jälkeen tilasin itselleni Kärkkäiseltä Kuoma Kawaiit (siksi, koska ne oli siellä 25€ halvemmat kuin Kuoman omassa kaupassa).


Nyt mulla sitten on äitikengät! Naisellisemmat kuin peruskuomat, mutta Kuomat kuitenkin.  Niitä olen ilolla käytellyt niin mekon ja villakangastakin kanssa kuin myös toppahousujen kanssa pulkkamäessä. Ja olen kyllä ollut tosi tyytyväinen!


sunnuntai 16. tammikuuta 2022

Huomaan vauvavuoden olevan ohi, koska..



Vauvavuosi tuntuu jo jotenkin todella kaukaiselta asialta, vaikka eihän meillä oikeasti ole ollut taaperoikäinen kuin vasta kolmen kuukauden ajan!


Meillä oli tosi ihana vauvavuosi kaikenkaikkiaan (ne ilmeisesti tuppaavat paranemaan lapsi lapselta?), mutta toki vauvavuosi aina myös kuormittaa. Imetyksiä, päikkäreitä, sylittelyä ja kaikkea muuta vauvapuuhaa muun lapsiarjen seassa.

Nyt tuntuukin, että sitä on ihan voimia täynnä taas (ai tältäkö se tuntuu :D ). Etenkin kodin siivoamisesta sen huomaa, nyt kun on taas energiaa ja käsiä itsellä vapaana useammin, siistiä kotiakin kaipaa enemmän. Vauvavuoden aikana monesti tuntui tarpeelliselta istahtaa ja juoda hissukseen teetä, silloin kun siihen oli mahdollisuus. Nyt taas monesti huomaan ajattelevani, että mitäs nyt siivoaisin. Ja se tuntuu tosi kivalta. 

Toki arjen realismi tekee sen, että tavallisten tiskien ja ruoanlaiton lisäksi ei aina ehdi kummempaa. Mutta kuitenkin, itsestäni se on kuvaavaa, että eri lailla taas haluaa ja pystyy laittamaan aikaa kotiinkin, lasten ohessa. 

Lähiaikoina on aina välillä ehtinyt puuhailla kaikkea pientä ekstraa. Esimerkiksi barbit ovat saaneet pieniä ompeluksia, kuten pitsiesiliinoja ja lakanoita. Kaappeja on käyty läpi ja myyty taas ylimääräistä tarpeetonta. Monta pientä projektia on mielessä, jahka niille joku rako löytyy jostain kohtaa. 

Tuntuu hyvältä, että vauvavuosi oli niin lempeä, että jaksoin olla itselleni lempeä, vaikka koti ei ollutkaan aina viimeisen päälle. Mutta eikö kuitenkin koti ole meitä varten, emme me kotia varten.. :)

Ja niin, aika aikaansa kutakin. Lapsiarjessa mikään ei taida olla ikuista, on kaikenlaisia kausia ja uusia asioita putkahtelee kun lapset kasvavat.