Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirjat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirjat. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 11. joulukuuta 2022

Ekaluokkalaisen kirjavinkki: JP ja murtovaras

 



Ekaluokkalainen on osannut lukea reilun parisen vuotta jo. Kirjamakuun mahtuu monenlaista, Aku Ankan taskukirjoista vanhoihin, paksuihin Pekka Töpöhäntiin.


Lastenkirjahyllyjä ollaan selailtu ahkerasti kirjastossa. Välillä tuntuu, että lapsia aliarvioidaan aika rankasti. Taikaa, hirviöitä ja yksisarvisia ja muuta on tarjonnassa etenkin vasta lukemaan oppineille runsaasti. Onko ideat loppuneet kesken? Onneksi löytyy myös tavallisempiakin aiheita, ja ekaluokkalainen on päässyt siirtymään jo vähän paksumpiinkin kirjoihin. 

On ollut ilo huomata, että vielä kirjoista löytyy oman lapsuuden lemppareitakin vielä.  Esimerkiksi Reuhurinteen ala-asteesta kertovista kirjoista tykkäsin lapsena kovasti. Moni kirjasarja on poistunut kuitenkin tässä parin vuosikymmenen aikana, kaiketi vanhentuneina. Pekka Puupää -sarjaa olen onneksi löytänyt jokusen kirpparilta, se on jäänyt lapsuuden kirjastoreissuista mieleen.

Vielä on matkaa Runotyttöihin ja Vihervaaran Annaan, mutta toivottavasti lapset löytävät ne jossain vaiheessa kirjapolkuaan. Niistä itse sain paljon iloa ja ajatusta elämään lapsena, ja ne ovat sellaisia, joita vielä aikuisenakin lukee mielellään. 

Nyt ekaluokkalaisella oli lukuvuorossa kasa Tytti Salon kirjoja, jotka varattiin kirjastosta. Tässä lapsen kertomana kommenttia JP ja murtovaras -kirjasta:

"Tää kirja oli kiva. Vähän jännä, mutta ei liikaa. Oon nähny tän JP ja murtovaras myös elokuvana, se elokuva oli jännempi. Tässä kirjassa vakoillaan murtovarasta. Ne ottaa mukaan sinne yöseikkailulle edellisen päivän aamupalaa.

Suosittelen tätä tytöille ja pojille. Kirjan päähenkilöinä on Olli, Minni ja Ruttu, jonka oikea nimi on Rudolf. 


Muutkin tän Tytti Salon kirjat on kivoja, etenkin Operaatio nappaa niljake." 

JP ja murtovaras -kirjan päähenkilöt ovat yhdeksänvuotiaita, eli samaistuttavia alakouluikäiselle lukijalle. Kirja on vähän jännä, mutta ei pelottava, eikä sisällä taikaa tai muuta. Kirjassa on hengelliset arvot, ja lapset muun muuassa rukoilevat kirjassa. Suositus meiltä!




sunnuntai 6. marraskuuta 2022

Muutama kirjavinkki syksylle



Tälle syksylle on löytynyt edellisen vinkkauksen jälkeen muutama mainitsemisen arvoinen kirja, joten kirjoittelenpa talteen, ettei unohdu.


Vuorten laulu - Nguyễn Phan Quế Mai


Tämä hyppäsi eteeni uusien kirjojen hyllystä kirjastosta. Aina mukavaa löytää hyvä kirja suoraan hyllystä, se kun on itselle harvinaisempaa.

Vuorten laulussa eletään Vietnamin sodan aikoja, eli 1950-1970-lukuja. Tytön vanhemmat ovat lähteneet sotaan, ja tämä on jäänyt isoäitinsä kanssa jatkamaan arkea pommien tuhotessa heidänkin kotikaupunkiaan. 

Isoäiti alkaa kertomaan lapsenlapselleen omaa elämäntarinaansa. Ja aika huima tarina se onkin menetyksistä, sorrosta ja sinnikkyydestä. Samalla, tarinan lomassa he odottavat sukulaisiaan sodasta palaaviksi.

Tykkään paljon tällaisista sukupolvitarinoista. Vuorten laulu on hyvin kirjoitettu, ja siksi se onkin myös nopeasti luettu. Vietnamiin sijoittuvat kirjat ovat harvinaisia, eli myös mielenkiintoinen lukukokemus. 

Iso plussa Vuorten laululle tulee siitä, että tämä oli puhtaasti sukupolvitarina, eikä sisältänyt suuremmin romantiikkaa.




Kätilön koettelemukset - Patricia Harman


Tämä on kakkososa kirjalle Hope Riverin kätilö, jota suosittelen myös kovasti. Ykkösosan luin jo kolmisen vuotta sitten, kakkososa ilmestyi suomeksi juuri.

Kätilön koettelemuksissa eletään lama-aikoja 1930-luvun Länsi-Virginiassa. Työttömyyttä ja pulaa ruoasta. Hope Riveriin muuttaa sairaanhoitaja Becky Myers, joka ajautuu yhteisön kätilön työkaveriksi, vaikka ei oikeastaan siihen hommaan tahtoisi. 

Kirjasta löytyy mm. selviytymistä niukoissa oloissa, pahasti traumatisoitunut holhokki, yhteisöllisyyttä, luonnon mullistuksia ja tietenkin niitä synnytyksiä. 


Kiovan muistojen kirjuri - Erin Litteken


Vuorten laulun tapaan Kiovan muistojen kirjurissakin liikutaan kahdessa aikatasossa. Lähes nykyhetkessä Amerikassa, sekä Ukrainassa vuonna 1929. 

Maatalouden pakkokollektivismi  leviää, ja osa Ukrainasta on pieniä kyliä myöten Stalinin toimien armoilla. Eri mieltä olevat katoavat ja nälänhätä leviää. Päähenkilö Katja perheineen yrittää sinnitellä, ja samalla pitää kiinni elämästä, toivosta ja inhimillisyydestä.

Kirjan lopussa opin uuden käsitteen, holodomor. Huh. Jotenkin tosi hurjaa, Ukraina on kuitenkin maantieteellisesti lähellä meitä, ja jotenkin tämä kansanmurha on mennyt itseltä aiemmin ohi. 


P.S. täältä pääset lunastamaan kokeilujakson Storyteliin/Bookbeatiin/Nextoryyn tai Elisa Kirjaan, ja tuet samalla Lappeenrannan kristillistä päiväkotia ja koulua. Kiitos! 


sunnuntai 25. syyskuuta 2022

Kirjavinkkejä syksylle



Heh, kuvittelin, että olisin sitten edellisten kirjavinkkausten kirjoitellut luettuja kirjoja ylös jo useamman kerran, mutta se on näköjään jäänyt ajatuksen tasolle. Mutta tässä niitä nyt tulee!


Olen kiitollinen teistä jokaisesta, joka linkin kautta ottaa ilmaisen kokeilujakson Storyteliin ja/tai Bookbeatiin. Vaikka en itse asiasta henkilökohtaisesti hyödykään, on asia tärkeä. Joten kiitos jo etukäteen, jos olet joskus lunastanut tämän hyödyn, tai lunastat sen näitä kirjavinkkejä luettuasi!


Ilmaisen kokeilujakson Storyteliin ja Bookbeatiin pääset lunastamaan täältä. Vain uusille käyttäjille. Ja nyt, alla niihin kirjavinkkeihin!


Ennen kuin olimme sinun, Lisa Wingate

Tämän kirjan olenkin listannut edellisessä vinkkauksessa luettavien listalle. Tässä oli mielenkiintoinen, joskin vähän myös karmaiseva aihe, lastenkaappaaminen lastenkotiin ja siitä edelleen adoptoitavaksi. Kirja perustuu Amerikan skandaaliin, jossa orpokodin johtaja kidnappasi lapsia köyhistä perheistä ja myi näitä varakkaisiin perheisiin.

Eletään vuotta 1939, viisilapsinen perhe elää laivassa Mississippi-joella. Perheen äiti on raskaana ja joutuva yhtäkkiä lähtemään sairaalaan, jonne isä lähtee häntä viemään. Lapset jäävät laivaan odottamaan. 

Sinä aikana laivaan tunkeutuu aikuisia, jotka ottavat lapset mukaansa ja vievät orpokotiin. 

Kirjassa liikutaan kahdessa aikatasossa, nykyhetkessä ja historiassa. 

Herätti monenlaisia ajatuksia, mutta oli myös mielenkiintoinen ja hyvin kirjoitettu.

Tältä kirjailijalta on ilmestymässä uusi kirja nyt lokakuussa. Kadonneiden ystävien kirja. Vaikuttaa hyvältä, liityin jo varausjonoon kirjastossa. Äänikirjaksi tämä on tulossa vasta vuoden päästä, joten suosittelen kirjastoa.


Alaskan taivaan alla, Kristin Hannah

Tämä on selviytymistarina Alaskasta. Perheen isä on sodassa traumatisoitunut, alkoholiin taipuvainen ja elämälleen suuntaa etsivä mies. Perhe muuttaa Alaskaan isän päähänpistosta, paremman elämän toivossa. Säiden ja hurjan luonnon keskellä elämä on kuitenkin melkoista selviytymistä. Eletään 1970-lukua.

Kuuntelin vastikään myös samalta kirjaililta Tomun ja tuulen maan. Ei mikään iloisin kirja, mutta kuuntelun tai lukemisen arvoinen. 


Hyvien synnytystarinoiden kirja, Sanna Stellan


Tämä on tänä vuonna ilmestynyt kirja, bongasin sen suoraan kirjaston hyllystä, harvinaista! Löytyy myös äänikirjana jo. Kirjassa on "kannustavia ja liikuttavia tosielämän tarinoita luonnonmukaisesta synnytyksestä". Kirjassa naiset kertovat synnytyskokemuksistaan. Monella on yhdistävänää tekijänä se, että ensimmäinen synnytys ei ole heille ehkä ollut kovin hyvä kokemus, ja sen pohjalta he ovat lähteneet perehtymään synnytykseen liittyviin asioihin ja hakemaan toisenlaista synnytystä. Itse olisin kaivannut kirjaan myös kotisynnytyksiä, mutta tämä kirja keskittyi sairaalasynnytyksiin. 

Synnytystarinoita on ihana lukea, etenkin juuri tällaisia, missä naiset ovat perehtyneet vaikkapa synnytyksen fysiologiaan ja saaneet sitä kautta kaivattuja asioita, mielenrauhaa, kivunhallintaa tai mitä kukakin, synntykseensä. Suosittelen kaikille, mutta etenkin, jos mietit, että olisiko hyvä, luonnollinen synnytys sinullekin mahdollinen. Olisi! 


Nainen ja hänen miehensä - Raamatun kertomuksia rakkaudesta ja työtoveruudesta,  Mailis Janatuinen

Tätä kirjaa ei löydy äänikirjapalveluista, mutta kaikille Raamatun naisista kiinnostuneille suosittelen tosi kovasti! Ja etenkin uudistettua, kolmatta painosta (2015). Kirjastoista löytyy. Tässä on avattu Raamatun naisten tarinoita, taustoja ja pohdittu heidän mahdollisia tuntemuksia ja vaikuttimia. Sain paljon uusia ajatuksia tästä kirjasta, ja ajattelin myös kurkata, josko kirjailijalta löytyisi muitakin kiinnostavia kirjoja. Iso suositus tälle.


Palavan taivaan alla, Mark T. Sullivan

Historiaan perustuvaa fiktiota, eli omaa lemppariani tarjolla! Tämä perustuu tositarinaan. Nyt ollaan Italiassa toisen maailmansodan aikaan. Pino Lella on teini-ikäinen poika, joka auttaa juutalaisia pakoon alppien yli Sveitsiin. Sodan edetessä hänet kuitenkin pakotetaan värväytymään Saksan armeijaan, jossa haavoituttuaan hän etenee vaikutusvaltaisen miehen autonkuljettajaksi, ryhtyen samalla vakoojaksi. Tykkäsin kovasti!

Kirjailijalta on ilmestymässä juuri uusi kirja, Kohti vihreää laaksoa. Äänikirjaksi näkyisi tulevan parin kuukauden päästä. Kirjassa eletään vuotta 1944 Ukrainassa, tositapahtumiin perustuva pakomatka halki Ukrainan, vapautta kohti.


Metsästäjä, keräilijä, kasvattaja: Alkuperäiskansojen kasvatusoppeja, Michaeleen Doucleff

Kirjailija lähti kolmivuotiaan tyttärensä kanssa tutkimusmatkalle muiden kulttuurien kasvatustapoihin. He matkustivat Meksikoon, Tansaniaan ja napapiirin pohjoispuolelle ja saivat elää paikallisissa perheissä, mukana näiden arjessa. 

Kirjassa oli mielenkiintoisia näkökulmia lastenkasvatukseen. Toki kaikesta en ole samaa mieltä, mutta monta hyvää pointtia kirjassa oli, ja siksi sitä suosittelen. Noissa kolmessa kulttuurissa oli yhteistä, että lapsilla oli mm. enemmän vastuuta, arjen taitoja ja kotityöt olivat luonnollinen osa lapsen arkea, lapset kasvoivat sopuisasti ja omaten hyvän itsetunnon. 


Muita luettuja ja tykättyjä: 

Mitä männyt näkevät, Kuin höyhen tuulessa, Tuhkaan piirretty maa, Näkymätön muuri, Helmenkalastajan tytär, Eroon vehnästä, Lapsen usko, Kolme sisarta, Hajusteentekijän tytär, Hyvä tarjous, Ruusukoodi, Metsästäjätär.


Tällä hetkellä kuuntelussa:

 Christy Lefterin Laululinnut


Lukulistalla: 


Aleppon mehiläistarhuri, Kadonneiden ystävien kirja (ylempänä siitä), Kiovan muistojen kirjuri, Sirkustyttö, Naisten taivas. 


Tässä hetkeksi luettavaa ja kuunneltavaa. Toivottavasti löytyy sullekin uusia lemppareita kirjojen joukosta. Palataan luettuihin kirjoihin taas myöhemmin. Luku- ja kuuntelutahti ei nykyään ole mikään päätä huimaava, mutta aina kun ehtii ja kerkeää :)



maanantai 15. marraskuuta 2021

Kysymyksiä lukutoukille -blogihaaste + ilmainen jakso Bookbeatiin &Storyteliin

Mainos Lappeenrannan kristillinen kasvatus ry 





Ah, kirjoja! Vaikka se ei täällä blogissa ehkä hirveästi näy, kirjat ovat aina olleet suuri rakkauteni. Näin lapsiperhearjessa ei aina ole liiemmin aikaa kirjoille, mutta aina sieltä täältä saa napsaistua pieniä hetkiä. Mutta vähintäänkin kotitöitä tehdessä on usein äänikirja pyörimässä! 


Kurkkaa lopusta myös linkki ilmaiseen kokeilujaksoon. Tässäpä siis vastauksia kirjojen blogihaasteeseen! Jos kaipaat kirjavinkkejä, kurkkaa tänne.


Ensimmäinen kirja, jonka muistat lukeneesi?

Ihan ne ekat kirjat on olleet niitä tavutettuja minä luen itse -kirjoja. Ei ole kummemin jääneet aiheet mieleen, mutta kannen muistaisin yhdestä punaisesta kirjasta, jos se tulisi vastaan. 

Joskus 9-10-vuotiaana luin ensimmäisen kerran Roald Dahlin Matilda-kirjan, siitä tykkäsin ja tykkään edelleen. Se löytyy meiltä myös dvd:nä, kunhan lapset vähän kasvavat niin sitä meillä katsellaan :D Myös Babysitter club -sarja oli kovaa tavaraa ala-asteen alkupuolella. Sydäntä lähellä on edelleen myös pienenä luetut sarjat Pieni talo preerialla, Runotyttö ja Anna-kirjat (Vihervaaran Anna).


Mitä luet juuri nyt?

Äiti, kuulin ukkosen äänen! : arkea Afganistanissa -kirja on mulla lainassa kirjastosta ollut jo pari kuukautta. Pikkuhiljaa etenen. Äänikirjasovelluksessa mulla on kesken mm. Lucinda Rileyn Oliivipuu ja Mark Sullivanin Palavan taivaan alla. Palavan taivaan alla -kirjassa ollaan toisen maailmansodan ajassa (mitäpä muutakaan! Yksi aiheita, josta olen eniten lukenut.), Italiassa, teinipojan saappaissa. 


Minkä kirjan luet seuraavaksi?

Äänikirjasovelluksessa mulla taitaa olla lempparilistalla joku 70 kirjaa, ja lainassakin jokunen. Saa nähdä, minkä nappaan seuraavaksi. Näkymätön muuri, Eloonjääneet, Tyttö A, Yhdeksän tornin linnake, Hakaristirouvat. Monenlaista löytyy.

Ostin myös talvella omaksi Maria Nordinin Eroon oireista, mutta en ole vielä oikein edennyt siinä, täytyisi ottaa asiaksi!


Luetko yhtä kirjaa kerrallaan vai onko useampi teos kesken?

Heh, kuten aiemmista kohdista voi ymmärtää, useampia. Etenkin, aina silloin, kun mulla on myös ostettuna joku äänikirjasovelluksista. Saatan vaihtaa kirjaa lennosta, jos se ei juuri sillä kertaa nappaa. Mulla on myös ihan kirja-kirjoina tälläkin hetkellä kesken useampia. Arki on välillä aika hektistä, eikä lukemiselle välttämättä löydy sopivaa koloa päivästä, ja sen takia kirjoja on välillä pitkäänkin kesken. 


Pokkari vai kovakantinen?

Kovakantiset. Ne tuntuu enemmän oikeilta kirjoilta ja jotenkin niitä on helpompi arvostaa enemmän.


Valitsetko kirjan kannen perusteella?

Yleensä en, koska mulla on useita kymmeniä kirjoja lukulistalla niiden aiheen, kirjailijan tai genren vuoksi, niin ei ole vuosiin ollut tarvetta ottaa kirjaa kirjaston hyllystä umpimähkään. Joskus kuitenkin jonkun kirjan kansi saattaa innostaa lukemaan takakannen, eli niinkin voi käydä. 

Ja hei, lasten kirjoja kyllä ehdottomasti valitsen kannen perusteella! Niitäkin löytyy muuten aika kivasti nykyään jo äänikirjoina Bookbeatista ja Storytelistä. Joskus on kiva laittaa niitä pyörimään automatkalla tai fiilistellä äänikirjasta ruokaillessa. Vinkkinä etenkin silloin, kun pöydässä on ruokaa, joka ei ole lasten lempparia. Äänikirja rullaamaan taustalle :) 


Oletko koskaan kuulunut kirjakerhoon?

En, tai ainakaan en muista kuuluneeni. Voisi kyllä olla kivaakin! Vai onko Pollux ja Sisters club kirjakerhoja? Niihin kuuluin pienenä tervetulopaketin verran, mutta yhtään kirjaa en tilannut niiden kautta. Mutta semmoiseen kirjakerhoon, missä otetaan joku tietty kirja jota kaikki lukevat ja sitten siitä keskustellaan, niin sellaiseen en ole kuulunut.


Huono tarina hyvin kirjoitettuna vai hyvä tarina huonosti kirjoitettuna?

Paha! Huonosti kirjoitetut jäävät kyllä mulla kesken, en jaksa lukea pakolla. Aika kova motivaatio pitää olla silloin, että saa kirjan luettua. Ja toisaalta, ei hyvin kirjoitettu tylsä tarinakaan pitemmän päälle inspaa. Etenkin äänikirjana paremmin kulkee huono tarina hyvin kerrottuna :D 


Oletko koskaan ihastunut kirjan henkilöön? Keneen?

Varmasti etenkin teininä aika moneenkin! Outlanderin Jamieen? 


Onko lukukokemus pilalla, jos saat vahingossa tietää loppuratkaisun?

Jos kirja on tarpeeksi hyvä, niin ei ole pilalla.  Mutta huvikseen en kyllä kurki loppuratkaisuja, tai tykkää spoilailuista. 


Mikä on ensimmäinen kirja, jonka sinä muistat lukeneesi?



Jos et ole vielä kokeillut Bookbeatia ja/tai Storytelia, pääset lunastamaan ilmaisen kokeilujakson tästä (uusille asiakkaille). 


Samalla teet hyvää, sillä jokaisesta linkin kautta otetusta kokeilujaksosta Lappeenrannan kristillinen kasvatus ry, eli päiväkoti ja koulu saavat 5€. 


Kiitos kun tuet! Hyviä luku- ja kuunteluhetkiä! 


keskiviikko 10. marraskuuta 2021

Esittelyssä Vahvuusvariksen tarinakirja


Kirja saatu näytekappaleena 


Lähivuosina lapsille on julkaistu useita kivoja kirjasarjoja tunteista ja niiden käsittelystä. Me ollaan saatu tutustua Vahvuusvarikseen, jonka tarinakirjan sain keväällä näytekappaleena.


Kirjassa on 26 tarinaa luonteenvahvuuksiin ja tunnetiloihin liittyen. Pidän siitä, että kirja on pitkäikäinen ja monikäyttöinen. Yhdessä kirjassa riittää aiheita moniin arjen tilanteisiin ja tuntemuksiin, ja sen voi kaivaa kirjahyllystä silloin, kun omat arjen tilanteet kaipaavat lisäkäsittelyä.   

Meidän perheessä ajankohtaisia ovat lähiaikoina olleet tarinat mm. myötätunnosta ja reiluudesta. Jokaisesta tarinasta löytyy sama tarina kahtena eri vesiona: sivun pituinen tarina sekä lyhis eli lyhennelmä samasta. Isompi lapsi jaksaa jo kuunnella sivun pituisen tarinan, pienemmälle riittää tiivistelmä aiheesta.

Ollaan saatu uusia ideoita tunteiden käsittelyyn ja arkeen liittyvien tilanteiden läpikäymiseen. Se perusjuttu, kun saman asian sanoo joku muu kuin vaikkapa äiti, niin se saattaa jopa mennä perille ;) Tässä tapauksessa se joku muu on Vahvuusvaris kavereineen.

Jokaisesta tarinasta on aina aukeaman verran mietittävää tai tehtäviä, joten yleensä aina löytyy jotain, mitä soveltaa kyseiseen hetkeen. Esimerkiksi myötätunto-aiheesta löytyy seitsemän eri tehtävänantoa.

Vahvuusvariksen tarinakirjassa on ihanan värikäs kuvitus!


Ajattelin, että tämä kirja voisi jäädä meille asumaan vielä vuosiksi, koska tosiaan, se on hyvin ajankohtainen lapsiperheessä monipuolisuutensa vuoksi pitkään.

Päädyttiin lasten kanssa kuitenkin, että halutaan ilahduttaa eskarilaisia Vahvuusvariksen tarinakirjalla. Kirja lähtee lahjaksi pieneen yksityiseen eskariin meidän lähellä. Varmistettiin vielä ennalta, olisiko kirja ryhmässä mieluisa. Arvostan kovasti kyseistä eskaria, ja toivon heille sinne mukavia lukuhetkiä :) Me taidetaan moikkailla jatkossa Vahvuusvarista kirjastosta käsin.


Onko Vahvuusvariksen tarinat tuttuja?


Ja hei! Vahvuusvariksen tarinoita löytyy nyt myös Yle Areenasta äänitarinoina. Kurkkaapa! 


tiistai 18. toukokuuta 2021

Kevään kirjavinkit 6+3 ja ilmainen kokeilu Bookbeatiin & Storyteliin

 Mainos Lappeenrannan kristillinen kasvatus ry




Tämä kevät ei ole sivumäärällisesti ollut se runsain lukukevääni. Määrää olen kompensoinut lukemalla erittäin hyviä kirjoja. Ne yksilöt, jotka eivät ole napanneet ensimmäisen kolmanneksen aikana, olen hylännyt suorilta. 


Nykyään, koska arki ja ne omat lukuhetket ovat pieniä ryppäitä siellä täällä, en jaksa käyttää aikaani kirjoihin, jotka eivät nappaa. Ja joo, nykyään lasken myös äänikirjat lukemiseksi. Aiemmin vähän vieroksuin niitä, mutta huomaan elämänlaadun nousseen kovasti äänikirjojen myötä. Etenkin siivotessa, ruokaa laittaessa ja vauvaa nukuttaessa ovat kyllä käteviä!


Tässä muutama kirjavinkki luettavaksi tai kuunneltavaksi:


Nazanine Hozar: Aria

Iran 1953 ja köyhän perheen hylätty lapsi, jonka ohikulkeva sotilas pelastaa jätekasasta. Tyttö saa nimekseen Aria, vaikka se on Iranissa pojan nimi. Uusi isä on lempeä, mutta paljon poissa, äiti kovasydäminen ja väkivaltainen. Hän ei kuitenkaan jää Arian ainoaksi äidiksi, ja Arian elämä muuttuu.

Arian kasvaessa myös Iran muuttuu. Vallankumous, saahin ajat ja monarkian syrjäyttäminen islamilaisella teokratialla kulkevat mukana kirjan matkassa. 


Deborah Feldman: Unorthodox - Näin hylkäsin hasidijuutalaiset juureni

Tämä oli tosi mielenkiintoinen ja vielä tositarina. Deborah kasvaa hasidijuutalaisessa yhteisössä, jossa vähän kaikki on kiellettyä. Järjestetty avioliittokaan ei tuo kaivattua onnea elämään. 

En ollut ajatellut, kuinka juutalaisillakin on todella tiukasti valvottuja yhteisöjä erilaisine sääntöineen. Naisten hiusten sheivaamista jäin miettimään pitkäksi aikaa. Ja rituaalikylpyjä. Tämä kirja oli sinällään sivistävä, mutta myös hyvä lukukokemus. 


Tatiana de Rosnay: Nimeni on Sarah

1942 Pariisi. Kymmenvuotias juutalaistyttö Sarah viedään kotoaan ratsiassa. Ennen lähtöään Sarah lukitsee pikkuveljensä komeroon, koska ajattelee palaavansa kotiin muutaman tunnin kuluttua. Sarah kuitenkin lähetetään keskitysleirille.

Kuusikymmentä vuotta myöhemmin salaisuudet alkavat paljastua, kun amerikkalainen toimittaja tekee perusteellista taustatyötä kirjoittaessaan Pariisin tapahtumista. Mitä Sarahille tapahtui?


Philippa Perry: Kunpa vanhempasi olisivat lukeneet tämän kirjan (ja lapsesi kiittävät, että sinä luit)

Tätä on kovasti hehkutettu koko kevään ajan somessa, niin minäkin kuuntelin nyt tämän. Ja ei kyllä ollut turhaa! 

Kirja keskittyy vanhemman ja lapsen väliseen suhteeseen ja käyttäytymismalleihin, jotka on peritty omilta vanhemmilta. Paljon tuttua, mutta myös asioita, jotka olivat ehkä olleet unohduksissa, ja ennen kaikkea vahvistusta niille hyville toimintamalleille. Kirjan sävy on positiivinen ja sanoma se, että aiempiakin käyöstöppäilyjä voi saada korjattua. 

Tämä kirja ihan varmasti on hyödyksi meille tavallisille vanhemmille. Lue tai kuuntele tämä! 


Imogen Kealey: Sankaritar

Sankaritar on Nancy Wake eli "Valkoinen hiiri", brittien agentti toisen maailmansodan aikaan. Kirja perustuu  Ranskan vastarintaliikkeen johtohahmon ja Gestapon etsintäkuuluttaman naisen tositarinaan.

Olen lukenut paljon kirjoja toisesta maailmansodasta, mutta usein ne ovat liittyneet natsisaksaan, juutalaisiin ja keskitysleireihin. Sankaritar ja esimerkiksi Victoria Hislopin kirjat (alla maininta) tuovat vähän erilaista näkökulmaa ja toisenlaisia henkilöhahmoja noihin hirveisiin tapahtumiin. 


Victoria Hislop: Saari

Olen hiljattain lukenut Victoria Hislopilta neljä kirjaa (Saaren lisäksi Paluu, Elämänlanka ja Ne joita emme unohda) ja tykkään kyllä kaikista. Kirjat liittyvät Espanjan ja Kreikan historiaan ja kaikissa seikkaillaan kahdessa eri aikatasossa, nykyisessä ja menneessä.

Mutta tämä Saari. Saari kertoo leprasaaresta, Spinalongasta Kreikassa. Kirjassa perheenäiti Eleni sairastuu lepraan, ja joutuu loppuelämäkseen Spinalongan saarelle, jonne lepraa sairastaneet vielä 40-luvullakin vietiin. Elenin lapset joutuvat kasvamaan ilman äitiä, kuullen äidistä välillä vain kuulumisia saarelta. Iso suositus tälle!



Tätä en ole vielä lukenut, mutta luen varmasti: Lucinda Rileyn Kadonnut sisar. Tulee nyt toukokuun lopussa äänikirjaksi ja E-kirjaksi ainakin Bookbeatiin. Tämä on seitsemäs osa Seitsemän sisarta -sarjassa. Kirjassa seikkaillaan nykyajan lisäksi 1920-luvun Irlannissa. Jee! Tykkään kovasti kirjoista, joissa on hyppyjä historiaan ja eri kulttuuriin.

Lukulistalla myös Ennen kuin olimme sinun ja aloitinpa juuri Enni Mustosen Näkijän.


Ja hei nyt on kiva: ota nämä vinkit talteen ja lunasta itsellesi ilmainen jakso Bookbeatiin tai Storyteliin. Tai vielä parempi, kokeile molempia! Tämä tutustumisjakso on sinulle ilmainen, mutta saat samalla tukea Lappeenrannan kristillinen kasvatus ry:tä eli kristillistä päiväkotia ja koulua Lappeenrannassa. 


Tuki on enemmän kuin kaivattua. Tästä pääset sivulle valitsemaan kokeilujakson. (Vain uusille asiakkaille). 


Kiitos kun autat. Mukavia luku- ja kuunteluhetkiä!

tiistai 22. joulukuuta 2020

Joululahja itselle & lukemista lomapäiviin



Annoin vähän ennakkoon itselleni joululahjan, nimittäin poistin itseltäni puhelimesta ja pädiltä muutaman someen liittyvän sovelluksen. Ainakin nyt jouluksi, ehkä pidemmäksi aikaa. Jää nähtäväksi.


Sinällään itselläni niissä vietetty aika on ihan ok, sysäyksen tähän sain instan muuttuneista käyttöehdoista. Ja toki, vaikka vietetty aika ei olisi valtaisa, niitä lukemattomia kurkkauksia tulee päivän mittaan huomattavasti, ihan ajattelemattakin. Sormet osaavat avata mämä sovellukset jo ihan itsenäisestikin, ja sitten sitä huomaa taas selaavansa, ja miettivänsä jonkun muun elämää.

Mutta ah, loma ja kirjat! Joulun viettoon startattiin kirjaston kautta, josta hain vastauksena tulleen Eroon oireista -kirjan. Siitä en osaa vielä sanoa mitään, mutta luulen kyllä, että ihan oivaltava lukukokemus on tulossa.

Monesti luettavan keksiminen onkin vaikeinta,  lukulistalle pääsevien kirjojen etsiminen. Kurkkaan yleensä Goodreadsista, mitä ystäväni Minna lukee, sekä Puutalobaby-blogista, mitä Krista on lukenut lähiaikoina. Jos heiltä en keksi uutta luettavaa, joudun etsimään itse :D


Lähiaikoina olen lukenut näitä: 


Elämänlanka (Victoria Hislop)

Kirja alkaa Thessalinikin suurpalosta vuonna 1917, jolloin kirjan toinen päähahmoista, Dimitri syntyy. Katerina saapuu Thessalonikiin myöhemmin, kun Turkki ja Kreikka tekevät väestönvaihtoja; sulle muslimit, mulle kreikkalaiset. 

Aika vie myös juutaisvainoihin ja saksalaisten tuloon. Olen lukenut paljon natsisaksaan ja keskitysleireihin liittyvää kerrontaa, mutta enimmäkseen ovat sijoittuneet Puola-Saksa-Ranska-Itävalta -akselille. 

Historiamielessä Elämänlanka oli mielenkiintoinen, mutta myös kaikin puolin hyväjuoninen kirja ja kaunis tarina. Laitoinkin lukulistalle saman kirjailijan Paluu sekä Saari -kirjat. 


Kabulin tyttöjen salaisuus (Jenny Nordberg)

Tämän aloitin juuri, en ole vielä kokonaan lukenut. Afgaaniperheiden sosiaalinen asema on nykyäänkin uhattuna, jos perheeseen ei synny yhtään poikaa. Siksi tyttöjä voidaan kasvattaa poikina, kunnes nämä tulevat teini-ikään. 

Ajatuksena niin erikoinen, mutta kuulemma kulttuurissa ihan hyväksyttävä käytäntö. Perhe hyötyy tästä, ja toki myös tyttö, jota kasvatetaan lapsuuden ajan poikana, saa elää vapaampaa ja etuoikeutetumpaa elämää "ollessaan" poika. Kirja ei ole romaani, vaan toimittajan vajaa 300-sivuinen reportaasi. 


Suon villi laulu (Delia Owens)

Tämä on ilmeisesti vuoden kirjahittejä, enkä kyllä ihmettele. Tykkäsin. Pohjois-Carolina, tarina etenee kahdessa tasossa. Perheensä hylkäämän, suomaastossa asuvan Kyan lapsuudessa sekä "nykyhetkessä", vuonna 1969 kun Kyaa syytetään kylän suositun pojan murhasta.


Tähtien antaja (Jojo Moyes)

Alice, pikkukylä Amerikassa ja 1930-luku. Alice pääsee vapaaehtoiseksi kiertävän kirjaston naisjoukkoon, joka ravistelee pikkukylän totuttuja normeja. 

Olen lukenut Jojo Moyesilta monia kirjoja, ja osasta pidän enemmäm kuin muista. Tämä on niitä mielenkiintoisempia, kuten vaikka Ne jotka ymmärtävät kauneutta ja Ole niin kiltti, älä rakasta häntä. 


Salainen sopimus (Julia Quinn)

1800-luvun ihmissuhdekiemuroita paremmissa piireissä. Sujuvaa kerrontaa, tanssiaisia ja sen ajan heilastelua. Ja salainen sopimus siitä, kuinka huijataan seurapiirejä. Tämäntyylisiä on kiva lukea, vaikka eivät kummemmin avartaisikaan maailmaa sen enempää. Tyydyttää omaa Downton Abbey-Jane Austen -tyylistä lukunälkää.


Lukulistalla mulla on tällä

 hetkellä muun muuassa:


Victoria Hislop: Saari & Paluu

Cecilia Samartin : Kolibri (Tällä kirjailijalla on monia hyviä kirjoja)

Ji Seong-Ho : Pako, jonka piti olla mahdoton (Pohjois-Korea)

Alex Schulman: Polta nämä kirjeet 

Vera Miettinen: Eerika

Albert Camus : Rutto 

Anni Kytömäki : Margarita (2020 Finlandia-voittaja)



Ihanaa joulunaikaa, ja toivottavasti sait uusia kirjoja omalle lukulistalle!






keskiviikko 17. kesäkuuta 2020

Mielelläni kehossani? Kohti hyväksyvää suhdetta itseen

*Mielelläni kehossani -kirja saatu



Viimeisimmät aikuisvuodet olen ajatellut, että minulla on ihan hyvä kehosuhde. Että olen solminut rauhan itseni kanssa teini-iän myllerryksen ja sen jälkeisen itsen etsimisen jälkeen. Samalla olen käsittänyt, ettei kehon ja mielen välinen suhde ole muuttumaton tila, vaan se elää ja muovautuu muun elämän mukana.


Sain keväällä arvostelukappaleena kirjan "Mielelläni kehossani - Kohti hyväksyvää suhdetta itseen". Tämän postauksen otsikkoon laitoin kysymysmerkin kirjan nimen perään, koska se toimii myös hyvänä kysymyksenä itselle. Olenko mielelläni kehossani?

Nyt kirjan luettua on herännyt monia ajatuksia. Yllätyin, miten useasti kirjassa viitattiin kiintymyssuhteeseen. Tai lähinnä se yllätti, miten se vaikuttaa niin moneen asiaan. Kiintymyssuhteen tärkeys on tuttua, mutta sen merkitys yltää paljon laajemmalti kuin mitä on tullut ajateltua. Tuttua oli, että lapsuudesta opitut mallit ja vaikkapa vanhempien suhtautuminen itseensä vaikuttavat myös lapseen.

"Kehomme kohtelussa voimme nähdä häivähdyksiä kiintymyssuhteestamme". Ajatus avaa uusia ovia oman itsen miettimiseen. Ja toki sitä nykyään peilaa myös itseään omiin lapsiinsa. Mitä haluaa välittää heille, ja mitä tulee tahtomattaankin siirtäneeksi heille. Vaikka olisi hyvä kiintymyssuhde, ei sekään voi koskaan olla täydellinen.

Mielelläni kehossani ei ollut itselleni nopein lukukokemus, koska se herätti niin paljon ajatuksia :)



Kehosuhteen ylisukupolvisuus


"Vaikka katkaisisimme sukulaissuhteemme, kannamme silti sukumme tarinaa kehossamme...ja omalta osaltamme siirrämme sitä eteenpäin jälkeläisillemme". Kehosuhteen ylisukupolvisuudesta tekisi mieli kirjoitella sitaatteja toisensa perään.

Suvun traumaattiset kokemukset vaikuttavat kiintymyssuhteisiin ja yhteiseen kehomuistiin, kirjassa avataan tätä. Miten kiintymystä on osoitettu, miten ristiriitoja ratkaistu? Onnettomuudet, sodat, pelot, syyllisyys, häpeä, huonommuus ja yksinäisyys. Nämäkin siirtyvät sukupolvelta toiselle, jos niitä ei tiedosteta, käsitellä ja kierrettä saada katkaistuksi. Aiemminhan Suomessa on ollut paljolti vaikenemisen kulttuuri.


Mielelläni kehossani. Myös raskaana ollessa?


Raskaus ja kehosuhde. Itselleni se on ajankohtaisin aiheista tällä hetkellä. Äitiyden kautta olen löytänyt omaan kehosuhteeseeni armon, vaikka koenkin raskauksien myös koettelevan kehosuhdetta. Välillä aika kovaakin. Ensimmäisellä kertaa etenkin, kun ei vielä ollut kokemusta kehon palautumisesta. Tunsin valtavia ulkonäköpaineita median ja muun luomana.

Vaikka tämä ei ole ensimmäinen raskauteni, silti jokaisessa raskaudessa näyttäisi tulevan käsiteltäviä asioita esille, suhteessani kehon ja mielen välillä. Muutokset eivät ole aina helpoimpia käsiteltäviä, ja ne heijastavat itselläni helposti myös omaan oloon kehossa.

Hassua, kuinka muulloin sitä on ihan sinut itsensä kanssa, eivätkä muiden kommentit hetkauta. Raskaana taas mahan ja oman koon kommentointi on itselleni asioita, joita on vaikea vain ohittaa. Kai se herättää jotain aiempia kehosuhteen möykkyjä eloon?

Raskaudet vähän kuin heiluttavat kehosuhteeni venettä, jonka jälkeen (ja myös välillä raskaudessakin) jossain kohtaa tavoitan taas kehorauhan. Kirjassa puhuttiin kehoresilienssistä, eli voimavaroista toipua, selviytyä, siirtyä eteenpäin. "Parasta on, että näitä voimavaroja voi kehittää ja vahvistaa. Emme anna vaikeiden vaiheiden silloin nujertaa meitä emmekä määritellä loppuelämäämme." Hyvin sanottu!

Löysin tämän ihanan mekon kirpparilta viime viikolla, mutta ehdin jo pilaamaan
sen pesussa kun olisikin ollut käsinpestävä..

Itsemyötätunto ja itsensä helliminen


Ihana ajatus kirjassa oli, että "horjahtaessa voi aina uudelleen ja uudelleen palata tasapainoon." Kehosuhdekin voi horjua, mutta se ei tarkoita, etteikö olisi mahdollista päästä taas tasapainoon, rauhalliseen tilaan itsensä kanssa. Sitä kuitenkin koko ajan elää elämää eteenpäin ja myös vanhenee. Muutoksia on edessä.

Kirjassa pohdittiin myös kauneudenhoitorutiineja ja niiden mahdollista rauhoittavaa, mieltä hoitavaa vaikutusta. Juurikin tässä raskaudessa mietin yhtenä iltana, kuinka oma hetki voiteiden, eteeristen öljyjen ja kasvorollerin kanssa tuntuukin niin hyvältä. Jotenkin mieltä ylentävältä, omalta rauhalliselta ja ylelliseltä hetkeltä.

Tavallisesti en pidä tuollaisia hetkiä niin tärkeinä, olen niissä tyyliä "äkkiä hutaistu". Oivalsin, että ehkä se liittyykin tällä hetkellä juuri raskauteen. Oman mielen hoitamiseen ja kehon hoivaamiseen. On ihana rasvailla ja helliä raskausmahaa ja itseä muutenkin, vaikka oma koko toisinaan nyt tuntuukin vaikealta. Tavallaan koen sen auttavan myös itsemyötätuntoon ja itsestä pitämiseen. Kuten kirjassa sanottiin, rauhoittavia hetkiä, ja ehkä enemmänkin mielelle merkityksellisiä.

Mielelläni kehossani -kirjassa on valtavan monta eri näkökulmaa kehosuhteeseen. Veikkaisin että jokainen nainen löytää kirjasta itselleen jotain.


Lue  tämä!




Mielelläni kehossani - Kohti hyväksyvää suhdetta itseen
Kirjoittajat Minna Martin ja Petra Saariranta
Kirjapaja 2020, 239 sivua
Kurkkaa Arkeen kätketty aarre -blogi jonka takana on toinen kirjan kirjoittajista, Petra Saariranta. Tykkään! Kuuntelusuositus myös Keskeneräiset äidit -podcastille


maanantai 20. tammikuuta 2020

Pippeli, kakka ja pylly. Pienen lapsen seksuaalisuus ja jostain kuultu vessasana



Meillä jyllää alapää- ja kakkahuumori. Tai oikeastaan niihin ei edes tarvitse liittää mitään vitsailua, pelkästään niiden sanojen hokeminen tekee neljävuotiaan hilpeän iloiseksi. Tarkennukseksi, että hokeminen tapahtuu lapsen toimesta. Ja mitä kyseinen isosisko perässä, niin sitä myös pienempi. Todellakin. Pippeli, kakka ja pylly, nuo ihanat kaverit ovat puheissa päivän mittaan. Todella usein.


On muuten jännää, että näiden sanojen ilakointijoukkoon ei yleensä pääse pimppi. Miksihän ei? Toki pimppi on puheista ja kehosta tuttu ruumiinosa, kun molemmat lapseni ovat tyttöjä, mutta onhan kakka ja pyllykin jokapäiväisiä ystäviä, ja silti ne ovat puheisiin päässeet.

Tällä hetkellä tämä sanojen kavalkadi on sen verran paljon neljävuotiaan mielessä, että välillä pyydän rauhoittumaan tai vaihtamaan juttelujen aihetta. Ainakin silloin, kun juttelut ovat tasoa pissi sitä, pissi tätä, kakkakakkapippeliiiii ja leikissä suurin osa sanoista korvautuu näillä ihmeellisillä sanoilla.


Sallitut sanat ja lapsen kehitysvaihe



Mutta ehdottomasti nämä kaikki sanat ovat meillä ihan sallittuja. Niistä saa puhua, niitä saa miettiä ja niistä voi kysellä. Ja kyllähän niiden pohtiminen kuuluu lapsen ikävaiheeseen, kehitykseen. Siksi ne ovat mielenpäällä niin tiuhaan. Pimpin, pippelin, kakan, pissan ja muun toistuminen puheissa on aivan normaalia.

Muutoin meillä on oltu jonkun mielestä ehkä liiankin aktiivisia ja avoimia asian suhteen, vessahätäviestitelty ja pottailtu hyvin varhain, ihmetelty kilpikonnan näköistä kakkaa tai legendaarista salaattipalaa potassa ja myöhemmin pohdittu menkkaverta ja kuukautiskuppia funktioineen. Ajatuksena se, että asiat ovat tavallisia, arkipäivää. Ei niin ihmeellisen mystisiä sanoja, joiden sanominen saa jännittävän kutkutuksen, jonka takia niitä sitten haluaa hokea. Tai ettei uskaltaisi kysyä jotain niihin liittyvää. Avointa ja luonnollista, mutta kuitenkin lapsen ikätaso huomioon ottaen.

Vaan nämä lapsen seksuaalisuuteen liittyvät kehitysvaiheet, ne tulevat kyllä, oli vanhempi valmis tai ei. Eipä lasten kehitykselliset ikävaiheet ole sivuutettavissa kasvatuksellisilla tai keskustelevaan ilmapiiriin liittyvillä asioilla. Oi ihanat neljä- ja viisivuotiaat lapset ja iloinen uteliaisuus. Muistan näitä myös sieltä päiväkodinope-ajoilta.

Neljävuotiaamme kanssa on käyty monet hyvät keskustelut hänen mietteidensä pohjalta. On keskusteltu uimapukualueesta, omista ja toisten rajoista. Ja pimpistä ja pippelistä, tietenkin, niiden toiminnasta. Ja synnytysaiheista, onhan äitinsä melkoinen synnytysintoilija sentään, ja lapsi aiheesta oma-aloitteisen kiinnostunut.

Miten vauva saa alkunsa -aiheeseen ei olla kuitenkaan vielä edetty. Sekin on edesssä sitten, kun lapsi sen esiin ottaa. Turvataidoista ja muusta olisi asiaa varmaan erillisen tekstin verran. 






Lapsen seksuaalisuus on uteliaisuutta, leikillisyyttä ja avoimuuttaRaisa Cacciatore


Lapsen seksuaalisuus voi kuulostaa terminä vaikealtakin asialta, mutta pienillä lapsilla se on juurikin uteliaisuutta ja avoimuutta. Ai että, kun Raisa Cacciatorella on aiheeseen hurjasti hyviä sitaatteja. Vai miten olisi vaikka tämä: "Pieni lapsi ei toki ymmärrä seksuaalisuudesta hölkäsen pöläystä, mutta oman kehon arvostus, hellyyden ja läheisyyden merkitys, rakkauden ja nautinnon lapsi kyllä tajuaa. Ne kaikki ovat seksuaalikasvatusta!"  

Koska pyörää ei tarvitse keksiä uudestaan, laitan tämän otsakkeen alle nyt nämä muutkin sitaatit omien ajatuksien sijaan.

"Harva aikuinen on kuitenkaan saanut itse asiallista, riittävää ja ikään sopivaa seksuaalikasvatusta. Tarvitaan malleja puhua tunteista, sekä keinoja vahvistaa lapsia ja nuoria omissa kehitysvaiheissaan, jotta median ja kavereiden painostus tai negatiivinen tieto eivät johtaisi virheratkaisuihin tai turhaan kiiruhtamiseen"

"Seksuaalinen kehitys on koko elämän kestävä tapahtuma. Samoin seksuaalisuuteen liittyvien seikkojen oppiminen jatkuu koko ajan, ja kiinnostuksen kohteita riittää. Ne vaihtuvat ikä- ja kehitysvaiheiden sekä elämäntapahtumien myötä." Raisa Cacciatore


Pissa, kakka ja vessa -kirjavinkit


Lähivuosina on ilmestynyt useampia kakkajuttuihin ja vessassakäymiseen liittyviä kirjoja ihan pienillekin. Peruspottailuun ja kuivaksioppimiseen taitaa löytyä kirjoja ihan loputtomasti, mutta muitakin aiheeseen liittyvää löytyy kyllä.

Näistä ns. tavallisista pottailukirjoista lasteni lemppareista lempparein taaperoiässä on ollut Leslie Patricellin Potalla-kirja. Aiheeseen liittyvät kirjat ovat yksi keino osoittaa lapselle sitä, että on ihan tavallisesta asiasta kyse.


Muista, pienten lasten aiheeseen tähän kategoriaan liittyvistä kirjoista meillä on kotona kirjastosta käväissyt ainakin

Leslie Patricelli: Paukku
Hope Vestergaard: Vessavintiöt (mun lemppari! Vessassa vitkuttelevia lapsia meillä kutsutaan Ainikeiksi, kuten kirjassa)
Oppi&Ilo: Tutki kakkaa sekä Tutki pottaa
Jeanne Willis&Adrian Reynods: Kuka Kykkii pytyllä?
Axel Scheffler: Pete ja Pulmu - Lätäkkö lattialla

Lisäksi kiinnostaa Prinsessa Rämäpää ja vessasanat, mutta voi olla, että se on vähän isommalle vasta, tapahtumapaikkana kun on eskari ja hahmot noin kuusivuotiaita.

 

    

Pimppi ja pippeli eivät ole vessasanoja


Termi "vessasana" tuli tutuksi jo joskus silloin, kun en vielä ollut äiti. Kammoan sitä. Se kuulostaa juuri siltä, että on joukko sanoja, joista saa puhua vain vessassa. Piilossa, salaa, kun vessan ovi on visusti kiinni. Miksi pimppi olisi vessasana? Tai pippeli? Ovatko ne jotain niin kamalaa, että ne pitää kätkeä vessaan piiloon? Miksi sukupuolielimiin pitäisi liittää tiiviisti ajatus vessasta? Kurkkaa Väestöliiton blogista kirjoitus Pimppi ei ole vessasana.

Ymmärrän kyllä, että vessasana-termin käytöllä on motiivina ollut ylimenevien hokemien ja muiden huutelujen rajaaminen. Se voi kuitenkin luoda vääristyneen käsityksen lapselle, ja ruokkia aihetta tabuna. Sanoillaan tai sanomattomuudellaan aikuinen luo lapsen todellisuutta ja käsitystä asiaan.

Lapseni on kuullut vessasana-termin muualta, useammastakin paikasta. Aika ajoin siitä meillä kotona keskustellaan, kun lapsi sitä miettii. Voihan vessasana sentään, niinkö?


Kurkkaa myös muita vessajuttuja





(En taida viitsiä linkata enempää.. Naurattaa :D )

maanantai 18. helmikuuta 2019

Parhaat lastenkirjat opettavat lapselle arkisesta elämästä - 8 kirjavinkkiä

Aikuisena lastenkirjojen lukeminen ei aina ole niin mieltä ylentävää. Tai juu, on se omalle lapselle lukeminen, mutta ne lastenkirjat. Tykkään kirjoista ylipäätään, mutta en suinkaan pidä jokaisesta kirjasta, eivätkä kaikki ole sellaisia, joita haluaisin lukea päivästä toiseen, tai edes kahta kertaa. 


Meillä käydään paljon kirjastossa, ja tykätään lukea. Niin lukeminen kuin lastenohjelmatkin ovat lapsille usein niitä väyliä, joiden kautta uudet asiat menevät nopeiten perille. Useinhan lapsille lukeminen on toistoa. Lapsi pyytää lukemaan lempparikirjojaan uudestaan ja uudestaan, päivistä ja viikoista toiseen. Ne jäävät mieleen, ja osaltaan opettavat lasta. 

Kuten sanoin, kaikki kirjat eivät ole mieleisiä, edes lapsillekaan. Joidenkin kirjojen graafinen ilme ei sykähdytä, osassa kieli on kankeaa. Tylsiä lastenkirjojakin on olemassa vaikka kuinka paljon. Sekään ei ole kivaa, jos kirja opettaa lapselle jonkun kurjan jutun, joka ei ollut vielä muuten tullut tutuksi, esim. joku mälsä hokema, nimittely, huono tapa tai muu. Kaikista kirjoista kun ei nimestä vielä tiedä, että mitä kaikkea se pitänee sisällään.



Ne parhaat kirjat liittyvät arkiseen elämään


Parhaita ovatkin sellaiset kirjat, jotka opettavat lapselle jotain arkisesta elämästä. Asioista, joiden kanssa painitaan joka päivä. 

Esimerkiksi tällaisia kirjoja kaipaisin:

Syö reippaasti ruokasi Niilo Nalle

Siskoa ei voi nostaa kaulasta, Pentti Poni

Poni-alkkarit ovat pyykissä, tänään on tyydyttävä toisiin alkkareihin, Sepe Susi

Joskus riidellään, ja sitten sovitaan. Sellaista elämä on, Veijo Kani

Näitä lukisin vielä ahkerammin, kuin muita kirjoja, ihan varmasti! Paljon mieluummin, kuin minkään ponin taikavoimista, Arendelin prinsessojen ainaisista synttäreistä tai apinasta, joka muutti kaiken ruoan jäätelöksi. 


Tässä 8 kirjavinkkiä, asioita arkisesta elämästä:



Vessavintiöt: Muistele tätä kun sinulla on hätä!

Hope Vestergaard & Valeria Petrone

Ihan loistava kirja vessaan liittyvistä asioista. Kaikilla eläimillä on joku asia, jonka he unohtavat. Ainikki lorvii, Simppa ei pesisi käsiään, Kössi ei haluaisi pyyhkiä. Lue tämä!


Pää tyynyyn!

Jory John & Benji Davies

Karhu on väsynyt ja menossa nukkumaan, mutta Ankka haluaisi sosialiseerata ja herättää karhua koko ajan. Hyvä kirja keskustella siitä, että yöllä nukutaan, illalla käydään nukkumaan.


Minun, sanoi orava

Rachel Bright & Jim Field

Tarina siitä, kuinka toisten kanssa jakaminen on kivempaa, kuin kisailu ja riitely.


Aina ei voi voittaa, Sateenkarikala

Marcus Pfisfer

Niinpä, aina ei voi voittaa, sellaista elämä on.


Kaapo Kanin känkkäränkkä 

Christina Butler & Frank Endersby

Joskus kiukuttaa kaikki, mutta siitäkin voi yrittää päästä yli.



Tämä on minun! 


Tracey Corderoy & Caroline Pedler

Pikkunalle ei halua lainata lelujaan. Tai ainakaan Roope-tiikeriään. Tyypillistä lähes aina kun on kavereita kylässä, ainakin näin meilläpäin.


Näin harjaat krokotiilin hampaat ja syötät ovelan apinan! sekä
Näin kylvetät dinosauruksen ja peittelet leijonan nukkumaan

Jane Clarke & Georgie Birkett

Näissä on aika vähän tekstiä, ja uppoavat siksi myös yksivuotiaallemme. Myös kolmevuotias tykkää näistä edelleen, on tykännyt jo parin vuoden ajan. Näissä tapahtuu nimensä mukaisia asioita, arjen hetkiä siis.



Oliko tuttuja kirjoja? 


Mitä arjen tilanteisiin liittyviä kirjoja teillä on osunut kohdalle? Nyt saa vinkata! 





Seuraathan meitä jo instagramissa!

maanantai 16. heinäkuuta 2018

Kotiäidin varastetut lukuhetket



Milloinhan tartuin viimeksi oikeaan kirjaan? Lastenkirjoja ei lasketa, koska niitä nyt tulee hipelöityä harva se päivä. "Omaan" kirjaan tarttumisesta taitaa olla pieni tovi. Lukenut olen kuitenkin, olen olen! Olen heittäytynyt niinkin villiksi, että olen lähiaikoina alkanut lukemaan e-kirjoja. Kaikkea se kotiäitielämä teettääkin ;)


Jännä, miten silloin kun e-kirjat tulivat, tyyliin vannoin, etten sellaiseen pyhäinhäväistykseen koskisi. Vaan niinpä olen tänäkin kesänä lukenut jo useamman kirjan tällä tavoin, ja niinkin pieneltä näytöltä, kuin kännykästä.


Omia, varastettuja hetkiä


Lukeminen on aina ollut minulle tärkeä harrastus, mutta nykyään nuo lukuhetket eivät välttämättä ole niin kovin pitkiä hetkiä kerrallaan, ja välillä mahdollisuus kirjanlukuhetkeen tulee ihan yllättäen, silloin, kun sitä fyysistä kirjaa ei ole näkyvillä. Onkin oikeasti tosi kätevää lukea kännykällä, miksei kukaan kertonut mulle aiemmin!

Pieni ruutu, niin yksi näytöllinen on aika nopsaa slimäilty ja luettu. Ja tähän ei tarvitse kun yhden käden, toisin kuin tavallisen kirjan kanssa. Ihan parasta. Omia pieniä hetkiä, joita kotiäitiarjessa saa itselleen nipsaistua sieltä täältä. Niinpä olenkin lukenut bussissa lasten nukkuessa rattaissa, kotona ruokaa toisella kädellä laittaessa ja vähän kaikkialla silloin, kun lapsilla on muuta puuhaa ja äidin pelkkä fyysinen läsnäolo riittää. Oikeat kirja kun ei aina ole käden ulottuvilla siinä hetkessä, ja jos hetki sattuu olemaan lyhyt, se voi olla mennyt jo siinä kohtaa kun oikea kirja löytyisi.

Ja automatkat! Ihan ihmeellistä, että olen pystynyt lukemaan kännykällä kirjoja, vaikka tavallisten kirjojen lukeminen autossa saa minut voimaan pahoin. Me oltiin juuri vähän pitemmällä autoreissulla, ja silloin sainkin luettua useamman kirjan.




Vielä tosin on kirjaston tarjoamat e-kirjat lukematta, sillä olen kahlaillut maksullisten kirjapalveluiden ilmaisjaksoja läpi. Mutta täytynee kohta alkaa myös testaamaan kirjaston tarjontaa siltä osalta.

Monenlaista olen lukenut, mutta tänä kesänä lemppareinta on ollut Suomen historia, höystettynä sen ajan ihmisten elämällä ja ihmissuhteilla. Enni Mustoselta olen lukenut monta kirjaa, mutta kyllä vaan Syrjästäkatsojan tarinat (sarjassa on ilmestynyt tällä hetkellä kuusi kirjaa) ovat olleet jännimmät ja mielenkiintoisimmat. Herrasväen elämää palvelijan näkökulmasta, tuttuja nimiä Suomen historiasta, sotaa, ihmissuhteita ja sujuvaa kerrontaa. Jossain arvosteluissa näitä kirjoja verrattiin Downton Abbeyn tyylisiksi, ja joo, voisin myös tavallaan rinnastaa nämä, molemmista tykkään. Hassua, että tällaista romaania lukiessa avautui taas palanen Suomen historiasta ihan uudella tapaa. Suosittelen!


Ootteko kokeilleet e-kirjoja? Onko lukutottumuksiin tullut minkälaisia muutoksia lapsiperheytymisen myötä?

perjantai 29. joulukuuta 2017

Kirjojen vuosikatsaus 2017

Vuosi alkaa olla taas pyörähtänyt ympäri, ja mulla se tarkoittaa aina kirjojen vuosikatsausta. Muutaman vuoden ajan olen tilastoinut lukemiani kirjoja Goodreadsiin, tykkään! Voi kätevästi koota luetut ja lukulistalla olevat kirjat yhteen paikkaan, koska mulla ainakin on niin hatara muisti välillä, etten muuten muistaisi, oonko vaikka lukenut jonkun kirjan vai en :D


Kovin on laskusuuntaista ollut tuo miun lukeminen tässä parin vuoden sisään, kuten kuvasta näkyy. Se taitaa kertoa vaan tuosta lapsiperheistymisen tilanteesta ;) Eli huh, melkein puolet vähemmän olen lukenut tänä vuonna, kuin mitä 2015, jolloin esikoinen syntyi syyskuussa. 

Mun kuluneen vuoden lemppareimmat kirjat näkyy olevan:

Kate Mortonin useampikin kirja. Uusi kirjailijatuttavuus, jolta tuli tänä vuonna luettua Paluu Rivertoniin, Salaisuuden kantaja, Talo järven rannalla, sekä Hylätty puutarha. Kaikki aika saman tyylisiä ja lukemisen arvoisia, mutta noista omaan makuun eniten olivat Talo järven rannalla ja Hylätty puutarha

Sydämenlyönneissä ikuisuus, Jan-Philipp Sendker

Matkalla kotiin, Yaa Gyasi

Kerro minulle jotain hyvää, Jojo Moyes

Belgravia, Julian Fellowes

Elävien kirja, Affinity Konar

Hotelli Panama, Jamie Ford

Vapauttava rakkaus, Francine Rivers

Poldark-sarjan toinen, kolmas ja neljäs kirja



Suurin osa näkyy olevan taas tälläkin kertaa jollain tapaa historiaan kietoutuneita kirjoja (poikkeuksena tuo Kerro minulle jotain hyvää). Mun lempparigenre ollut yläasteajoilta saakka.

Tulevan vuoden sivumäärä jää nähtäväksi. Epäilen, että laskusuunta jatkuu jostain kumman syystä ;) Ensi vuonna julkaistavia kirjoja en ole vielä katsellutkaan, mutta muutoin haaveissa on lukea Seitsemän sisartaMustat valkeat valheetIkimetsien sydänmaillaKaikki se valo jota emme näe, ja toivottavasti paljon muuta!

Kaiken kaikkiaan hyvä kirjavuosi. Muutaman ei niin mieleisen yksilön jätin lukiessa kesken, ja keskityin itselle mieleisempiin. Ylimääräistä aikaa ei ole niin paljon, että sitä jaksaisi lukukaupalla odotella, josko kirja muuttuisikin omaan makuun sopivaksi.


Mitä muut ootte lukeneet tänä vuonna? Lukuhaaveita ensi vuodelle?
 Hyviä kirjoja saa suositella :)



torstai 13. heinäkuuta 2017

Kesän kirjoja


Mulla on ollut tämä alkuvuosi vähän heikkoa lukemisen saralla, tai ainakin miun pariin edelliseen vuoteen verrattuna. Nyt kesällä olen vähän ottanut lukua kiinni, ja tämän vuoden 14 kirjan saldosta kesän aikana luettuja on seitsemän!

Vaikka paljon kesällä ollaankin menossa ja kaikkea puuhaillaan, niin kirjat kulkevat mukana :) Aina jostain löytyy pieni hetki aikaa rauhoittua nautiskelemaan kirjasta. Ja etenkin nyt miehen loman aikana, kun paikalla on aina kaksi aikuista.




Kuvan kirjoista luettuna jo Lempi, Elävien kirja ja Sodassa ja rakkaudessa, joista kaikista tykkäsin. Pitkä maa on myös aloitettuna, mutta en oikein osaa sanoa, että onko ollenkaan miun lukumakuun.. 

Tulevaan reissuun mukaan lähtee Poldark ja Matkalla kotiin. Aah, ihania lukuhetkiä tiedossa siis! 

tiistai 21. maaliskuuta 2017

Kevään iloa

Kevät! Se tekee joka vuosi niin iloiseksi, saa mielen täyteen onnellisia ajatuksia. Se on joka vuosi niin odotettu ja kaivattu. Se on täällä! Vaikkei puut ja pensaat vielä hetkeen viheriöikään, niin on se silti täällä jo!




Tätä tämänhetkisen kevään alkutaipaletta eläessä olen odotan ja odotan, että lumet sulaisivat pois, ja vaunuja olisi taas paljon kevyempi työntää. Ja sitten se ilon ja autuuden hetki, kun hiekat harjataan pois jalkakäytäviltä! Ah!



Eilen oli eka päivä, kun puolet parinsadanmetrin kerhomatkasta oli täysin sulana. Mie iloitsen siitä vieläkin :D Nyt alkuraskauden aikana vaunuja työntäessä, etenkin pitempää matkaa, on tullut jo joitain outoja tuntemuksia kohdun ja alaselän suunnille, niin ei parane kauheasti mennä hurjille vaunujentyöntelysessioille. Kävely ilman vaunuja sen sijaan on ihan tavallista, ei onneksi tunnu missään erinäisissä ruumiinosissa :)



Tässä keväässä on paljon eroja vuoden takaiseen. Silloin oli koko talvi elelty rauhallista aikaa, vauvavuotta uinuvassa Tammisaaressa. Myös Goodreads todistaa elon olleen aika hiljaisen puoleista. Siellä näkyy, että vuosi sitten alkuvuoden aikana tähän mennessä olin lukenut jo noin seitsemäntuhatta sivua tekstiä kirjoihin painettuna, tämän vuoden vastaava luku on hiuuukkasen vaatimattomammat tuhatneljäsataa, jakautuen kolmelle eri kirjalle. Jep jep! 

Viimeisin luettu teos löytyy kuvasta :) Tykkäsin kovasti. Katsoin samaan syssyyn sitten kirjasta tehdyn elokuvankin, koska se on aina niin haikeaa, kun hyvä kirja loppuu. Sitä miettii, että mitäs nyt? Mutta, nääh. Elokuva tuntui vain läpijuoksulta, eikä saanut miulla aikaiseksi sen suurempia tunteita. 




Kirjojen lukutahti on kenties hidastunut, mutta ehkä elämässä on enemmän sitä muuta sisältöä tällä hetkellä ♥

perjantai 20. tammikuuta 2017

Pa-pa-pa-paukku!



Meillä luetaan paljon kirjoja, ja niitä haetaan vieressä olevasta kirjastosta lisää, ja usein. On ihan huippua nähdä, kuinka tuo pieni tyyppi innostuu kirjastossa. Like mother like daughter. 




Yksi kirja on selvästi ylitse muiden. Paukku. Jo kuukauden päivät se on ollut ilahduttamassa eloamme. Muita kirjoja ollaan käyty kirjastossa vaihtamassa sinä aikana, mutta pienen lempparia en ole raaskinut palauttaa vielä



.
Sitä kanniskellaan ja luetaan monta monituista kertaa päivän aikana. Siihen ei näytä taapero kyllästyvän, eikä ilmeisesti taaperon isikään. Hauskalta kuulostavat taaperon ja isin yhteiset hetket kirjan parissa!



Neiti on oppinutkin sanomaan "pa-pa-pa", ja käyttää sitä tietyissä tilanteissa ;) Hän on siitä selvästi erityisen ylpeä.



Kyllä, perheen pienin se vannoo pieruhuumorin nimeen. Kyllä äitiäkin taitaa tuo touhu naurattaa, ihan vähäsen ainakin ;)

keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Äitipeli

Naapurissa olevasta avoimesta päiväkodista suositeltiin Äitipeli-kirjaa. Hyllystä nappasin sen sitten mukaan, nimenä se olikin tuttu jo ennestään.





Tätä kirjaa on pitänyt lukea hitaasti, pureskellen, jotta päähänkin jäisi siitä joitain ajatuksia. Ja millaisia ajatuksia!

Mikään ei tuo elämäämme 
niin paljon 
sanoinkuvaamatonta iloa
tai veren pysäyttävää kauhua
kuin äitiys. 
Mikään ei ole niin rajoja rikkovaa, 
inspiroivaa, motivoivaa 
ja itseä vahvistavaa
kuin yrittää olla se, jota tuo pieni
lapsi voi katsoa ihaillen.


Kirjassa on paljon asioita, joita olin pyöritellyt päässäni jo jonkin aikaa. Tuli fiilis, että jes! Juuri sellaista tukea ajatuksilleni, jota olin kaivannut! Kuitenkin tämä äitiys ja äitinä oleminen on aika uutta omassa elämässäni. Vuosi on lyhyt ja niin nopea aika. Raskaana ollessa itse äitiys ei tuntunut sillä lailla konkreettiselta asialta, vaikka mahassa potkiva vauva sitä olikin. 

Mielen taistelutanner. On ajatuksia ja ajatuksia. Sellaisia, joiden valitsen jäävän päähäni, sekä niitä, joita en halua asumaan mieleeni. On jotenkin huojentavaa ja ihanaakin nähdä ne samat ajatukset painettuna tekstinä: joku toinenkin on ajatellut näin!


kuva



Äitien syyllisyydestä, tai paremminkin itsensä syyllistämisestä. Kuka edes haluaisi täydellisen äidin? Ärsyyntymisestä, voimavaroista. Egosta ja sielusta. Feminiinisyydestä ja maskuliinisuudesta. Siitä, kuinka vauva- ja lapsiajasta voi saada mahdollisimman paljon irti iloa, hyvää oloa, onnellisuutta. Mielenkiintoista.


Hän ei muuttunut, vain ajatukseni hänestä muuttuivat.



Paljosta olen samaa mieltä, joistakin en. Onneksi kohdat, joista olen eri mieltä, tai joista käytän eri nimeä, on helppo omassa mielessä kääntää omille sanoille. Erilainen elämänkatsomus ei haittaa, lukukokemus on silti hyvä ja ehyt. Harva ihminen muutenkaan ajattelee toisen kanssa täsmälleen samalla tavalla kaikesta. Suosittelen siis tätä kaikille äiti-ihmisille :)

En tiedä, avautuvatko nämä asiat samalla lailla ei-äideille, oma lukukokemus olisi varmasti ollut hyvin erilainen ennen äitiyttä ja äitiyden tuomia pähkäilyjä. Silmiini osui myös kirjasta tehty arvostelu, jossa kirjoittajalle ei oikein tuntunut aukeavan teema kokonaisuudessaan. Epäili itsekin syyksi sen, että hän on isä ;)


Äitiys on maailman vaikein
mutta palkitsevin työ.
Se opettaa meitä 
maailman suurimmasta voimasta:
pyyteettömästä rakkaudesta. 



Kursivoidut ovat sitaatteja kirjasta