Joulun odotetuimmat paketit

Meillä taitaa joulun odotetuimmat lahjat olla tavallaan nämä Operaatio joulun lapseen tehdyt laatikkolahjat. Ainakin näitä me lasten kanssa pohditaan vuoden mittaan ja hissukseen ostetaan aleista tavaraa, tai jos muutoin sattuu eteen, mitä kovasti haluaa lahjan saajalle. 

Ja tänäkin vuonna ollaan varattu aika keskusvarastolle paketteja tarkastamaan koululaisten kanssa, sekä buukattu mummo taaperon ja leikki-ikäisen kanssa kotiin.

Koululaiset odottaa niin innolla näitä tarkastusvuoroja. Kivaa, kun äidin "harrastukset" on lapsistakin mukavia. Ensimmäisen paketin laitoin matkaan vuonna 2016, ja keskusvarastolle pääsin mukaan vuonna 2019.

Viime vuonna tehtiin viisi pakettia, ja sama tänä vuonna. Neljä tytölle ja yksi pojalle. Pojan paketti on pikkukoululaisen ikäiselle, mutta muutoin jokaisen lapsen "oma" paketti on hänen ikäiselleen.

Pikkukylien Tokmannit on usein parhaita aleaittoja. Meidän kaupungin Tokmannin alehinnat on usein kaupunkihinnoissa, mutta pienempien paikkakuntien Tokmanneilta tulee useammin vastaan alepoistoja hyvään hintaan. Esimerkiksi pipoista ollaan tänä vuonna maksettu alle 2€ kappaleelta, ja samoin paidat taisivat olla 3€ luokkaa.

Tänä vuonna ommeltiin taas hiusdonitseja. Koululaiset ompeli muutamat, minä parinkymmenen donitsin satsin. Ekstrakappaleet viedään keskusvarastolle. Tyttöjen paketteihin ompelin myös kangaskassit. Ne tosin unohtuivat osasta kuvista, kun eivät kaikilla olleetkaan vielä laatikoissa.

Keskusvarasto tosiaan ottaa myös vastaan kaikkea yksittäistäkin laatikkoihin menevää uutta tavaraa. Niillä sitten täydennetään mahdollisia tyhjempiä laatikoita. 

Kurkkaa myös meidän edellisten vuosien lahjat tästä. Suomesta paketit toimitetaan Romaniaan, Moldovaan ja Ukrainaan. Lisätietoa Operaatio Joulun Lapsesta täältä.

Joululahjaprojektina hiirille huoneet, osa 1

Tämä näpräilyprojekti on ollut suunnitelmissa jo pidemmän aikaa, mutta tähän asti se on jäänyt arjen jalkoihin. Eli perusmeno: jos jotain ekstraa haluaa saada aikaiseksi, täytyy vain aloittaa, eikä lykätä hamaan tappiin saakka.

Nämä eivät ole vielä ihan valmiita, laitan kuvia vielä valmiistakin myöhemmin. Tässä siis näpräysprosessista :) Idea mistäpäs muualta kuin Pinterestistä.

Ensin olin ajatellut, että olisin ommellut hiirulaiset itse, Mailegin tyyliset. Olisi varmaan siinä tapauksessa täytynyt aloittaa tämä projekti jo kesällä, jo oikean näköisen päänkin mallaamiseen ja ompeluun meni sen verran aikaa, että päätin suorilta ostaa nuo hiiret Mailegilta, tai valmista olisi ehkä vuoden päästä :D Salahommiin kun on aikaa lähinnä vaan iltaisin, lasten mentyä nukkumaan, eikä jokaista iltaa voi näpräilyynkään käyttää.

Hiiret tulivat, sitten hommasin salkut. Jokaiselle siis oma hiiri huoneineen, eli kolme salkkua. Yksi vapaa pahvisalkku löytyi kotoa ennestään. Kirpparikasassa oli jo menossa eteenpäin yksi tekokukka, se pääsi teurastukseen pieniksi viherkasveiksi. Kukkaruukkuina pahvisten lisäravinnepurkkien (Taimi.love) korkkeja, pitsiteipillä päällystettynä.

Tässä vielä ilman tapettia ja sänkyä.

Paksusta "amppelinarusta", liimasta ja pahvista syntyi pyöreitä mattoja, tulitikkurasioista lipastoja, leivinjauhepurkista ja juuttinarusta pöytää. Myös tilkkuja peittoja ja muita varten löytyi ennestään. Kiva hyödyntää kaikkea kotoa jo ennestään löytyvää.

Yhteen salkuista tarvitsi uuden lattian, ja kaikkiin tapetit. Prinsessakatokset sänkyihin tietenkin. Niistä kuvaa myöhemmin. Vielä ennen joulua olisi tarkoitus näpertää viimeisiä juttuja, ehkä ommella hiirulaisille laukut ja viitat. Katsotaan, mihin kaikkeen jäljellä olevat illat taipuvat! 

Ylimmän kuvan ottamisen jälkeen mattoa on pienennetty, pöytä vielä päällystämättä. Taaperolle päädyin tuohon karvamattoon, kun se ei voi mennä rikki. Voipi olla, että leikit ovat hurjanlaisia 😄

Nämä ovat vähän pimeänlaisia kuvia suoraan vähävaloisista väkerrysilloista, mutta ehkä me pärjätään.

Syksyn suunnitelmat kotona lasten kanssa

Kesän aikana me vaihdettiin paikkakuntaa, ja nyt syksyllä alkava arki on vasta pikkuhiljaa pyörähtämässä käyntiin. Kerhot ja muut kotiäitimenot jatkuvat taas pitkän kesätauon jälkeen. Tylsää ei kyllä ole ollut kesälläkään, ei ole ehtinyt tulla!

Meillä on uutta ja jännää, kun aloitetaan tutustuminen paikkakunnan lastenmenoihin. Asukaspuisto onkin ollut auki koko kesän, ja siellä ollaan jo muutamasti käyty pyörähtämässä (alkukesällä ruoan perässä, kun oli lapsille ilmaiset puistoruokailut). 

Esikoiselle haettiin kerhopaikkaa kesän aikana, mutta vielä ei ole tietoa, pääseekö hän sellaiseen, sillä hakuaika oli keväällä, kun meillä ei ollut muutto vielä selvillä. Katsotaan, kuinka täyttä täälläpäin kerhoissa on.

Jos pääsisi, kerhoa olisi kolmena päivänä, yhteensä yhdeksän tuntia viikossa. Kaksi päivääkin olisi meille ihan riittävä, niinkuin lapsella edellisen lukuvuoden ajan oli. Kerho olisi varmasti mieleinen asia kaverisuhteita miettien, sillä siellä on ne muut hänen ikäiset tyypit. Vaikka onneksi sellaisiin törmää välillä muissakin menoissa. Ja toisaalta, leikit onnistuvat kyllä monen ikäisten kanssa, onhan hän jo neljävuotias.

Kaksivuotias omaan kerhoonsa?

Täällähän olisi päiväkerhomahdollisuus myös tuolle kuopuksellekin, sillä seurakunnan kerhoissa on parivuotiaillekin omansa, tokikin tunteja ja päiviä on vähemmän kuin isompien kerhossa. Sitä me ei nyt kuitenkaan haettu hänelle, sillä tuntuisi hassulta kuskata vain päivä toisensa perään isompaa ja pienempää eri kerhoihin, viettäen itse sen ajan sitten jossain. Kerhot kun eivät suinkaan olisi samoina päivinä molemmilla lapsilla. Mihin väliin se ihana vapaus lasten kanssa menemiseen jäisi?

Ja tokikin en koe kaksivuotiaamme vielä hyötyvän kerhosta, sitä "itsenäisyyttä" kun ehtii harjoitella kyllä lopun ikää. Tosin jos mulla olisi vain yksi lapsi, taapero, sitten miettisin asiaa varmaan eri lailla, olisihan se kerhoaika sitten mun omaa aikaa, hehheh.

Meidän alueelta löytyy avoin päiväkoti, joka on auki arkipäivisin 9-15. Aika kiva. Lisäksi on se asukaspuisto, jonka aukioloajat taitavat olla aika samanlaiset. Parin kilometrin päästä löytyy seurakunnan perhekerho, ja ihan vakavasti olen harkinnut myös puolen kilometrin päässä olevaa seurakunnan perhemuskaria, vaikka se maksullinen onkin (me ollaan tähän asti harrastettu vain ilmaisia menoja).

Lisäksi lapsille järjestetään arkisinkin jonkun verran kulttuuririentoja, Helsingin puolella on viikottaista toimintaa johon olen ajatellut osallistua, julkisilla pääsee minne vaan. Ja ja ja kaikki kirjastot ja retkeily ja kirpparit ja muiden äitien ja lasten treffailu. Seikkailupäivät, ah! Että eiköhän meille kaikkea kivaa löydy.

Ennen kaikkea me nautitaan näistä vuosista, kun ei olla vielä kiinni koulujen ja muiden rytmeissä. Siksi kolme kerhopäivää kuulostaa rajoittavalta, sillä niin paljon on kaikkea muutakin. Ja ennen kaikkea yhdessä molempien lasten kanssa. Mutta eiköhän me sopeuduta siihenkin. Katsotaan, mitä kaikkea kivaa uusi arki tuo tullessaan!

Mitä kaikkea teillä tuo syksy tullessaan?

Kuvat on otettu Pyhäranta Campingistä, jossa oltiin alkukesällä telttailemassa. Lasten leikkipaikka oli ihana, ja ranta matala lasten puljailla. 

Tule mukaan myös Instagramissa @iloelolaura ja Fb Iloa, eloa! -blogi

Mainio maanantai - meidän päivä

Meidän maanantai. Ihana arkinen puuhailupäivä. Arkipäivisin meillä on aika vaihtelevaa ohjelmaa, viikonpäivästä riippuen. Enimmäkseen tapahtuu paljon ja kaikkea, mutta välillä otetaan lepoa ja vietetään lasten kanssa kotipäivää. Tervetuloa mukaan meidän maanantaipäivän fiiliksiin :)

6:45 Kuulen, kuinka mies lähtee juuri töihin. Nousen sängystä. Vauva kuitenkin huutelee sängyssä, joten käyn vielä imettämässä hänet ja menen itse heräilemään kuumaan suihkuun.

7:15 Esikoinen herää. Hän halajaa lastenohjelmien katseluun, joten tv2 auki hetkeksi. Samalla hän pukee päälle. Avaan tietokoneen ja ehdin viettää vartin verran someaikaa, ennenkuin vauva jo heräilee, normaalia aiemmin tänä aamuna. Vauvan aamupesut ja vaipanvaihto. Täytän pyykkikoneen.

8:00 Huomaan, että puhtaat kestovaipat ovat vähän vähissä. Vaatisi varmaankin vierailua kuivaushuoneeseen kellariin, jossa puhtaat vaipat roikkuvat, nyt jo kuivina. En ole meillä sinne koskaan vienyt tai sieltä pyykkejä tuonut, kun mies yleensä hoitaa homman. Mietiskelen, että missä välissä sinne menisi, kun ei ei viitsisi molempia tyttöjä sinne raahata, minuutin reissu venähtäisi muuten lähemmäs kymmeneksi minuutiksi.. Viesteilen samalla kaverin kanssa.

Käydään esikoisen kanssa puuronkeittoon ja syömään aamupalaa.

 Baby Merc -vaunut saatu Preecolta

8:30 Laitan esikoiselle saparot. Omat hiukseni ovat yhä märät, joten kuivaan ne ja meikkaan.

Imetän vauvan. Käydään valmistautumaan kerhoon lähtöön. Kerhossa on tänään valokuvauspäivä, ja ollaan miehen kanssa mietitty tyttöjen kuvausvaatteet jo valmiiksi. Samistelua, tietenkin. Miettiiköhän tytöt sitten kymmenen vuoden päästä, että noloa kun äiti puki aina tilaisuuden tullen samanlaisiin vaatteisiin..

9:05 Lähdetään kerhoon päin. Haen samalla alhaalta nopeasti muutaman vaipan, lapset odottavat ulkona sen aikaa. Skipataan tänään kerhon aamupala suosiolla, siksi ollaan vähän normaalia myöhemmin liikenteessä.

9:15 Kerhossa. Aluksi leikitään, sitten on yhteinen aamuhetki, hartaus. Vauva on nukahtanut kerhomatkalla, ja herääkin juuri sopivasti valokuvauksen alkaessa. Kuvauksessa kestää tovi, ja jäädään vielä juttelemaan tutun kerhokaverin kanssa ennen lähtöä. Imetän vauvaa esikoisen pukiessa ulkovaatteita. Kerhon jälkeen suunnataan kauppaan nopealle visiitille.

Kaupassa yhteisvastuukeräyksen setä kehuu minun ja tytön  huopikkaita.

11:45 Kotona. Kaupassa kestikin tovi. Vauva on vielä niin vauveli, että nukahtaa lähes aina liikkuviin vaunuihin, vaikkei olisikaan väsynyt, kuten nytkin kotimatkalla. Herää kuitenkin juuri kun saavutaan kotirappukäytävään.

Käyn nopeasti valmistelemaan lounasta, esikoisella ja itselläni on jo vähän liian kova nälkä. Silti vältymme onneksi molemminpuoliselta draamailulta. Syödään, vauva leikkii lattialla.

12:40 Isompi päiväunille. Imetän vauvaa. Siivoilen nopsaa vielä loput lounaan jäljet, jonka jälkeen leikitään vauvan kanssa.

13:15 Laitan myös vauvan päiväunille. Uni ei meinaakaan tulla heti, vaan hän kaipaisi lisää maitoa, joten imetän vähän lisää. Uni alkaa viedä voiton. Nautin hiljaisuudesta ja luen kirjaa hetken.

14:00 Esikoinen herää. Tänään on iltapäivälläkin ohjelmaa, meille on tulossa useampi leikkijä äiteineen kylään, facebookin paikallisen leikkitreffi-ryhmän kautta. Laitan vähän välipalaa esille.

14:30 Vauva herää. Kylässä neljä äitiä ja kuusi lasta. Otetaan vähän välipalaa, ja lapset menevät leikkeihinsä. Imetän vauvan. Me äidit jäädään tarinoimaan pöydän ääreen. Koitan tyrkyttää äideille lastenvaatteita, jotka eivät meillä mene jatkoon. Osasta pääsenkin eroon, jes!

16:45 Viimeiset leikkijät poistuvat. Mukava iltapäivä. Imetän vauvan ja laitan hänet unille. Ryhdyn valmistelemaan iltaruokaa.

17:00 Mies tulee töistä kaupan kautta kotiin. Syödään. Vauva herää. Koneeseen aamulla lastatut pyykit laitetaan vihdoin pyörimään. Keittiön siivousta. Imetän vauvan. 

18:30 Esikoinen puuhailee omia leikkejään, ovat Peppi-nuken kanssa välillä ravintolassa, välillä merenneitoja uimapukuineen. Jutellaan miehen kanssa ja samalla seuraillaan esikoisen leikkiä. Vauva hengailee mukana, kunnes meinaa jo uuvahtaa. En viitsi vielä laittaa yöunille, vaan vien hänet leikkimatolle, jossa hän innostuukin vielä leikkimään.

19:30 Esikoiselle iltapalaa ja  iltapesut. Iltakertomus ja iltahöpinät. Sängyssä hän on kahdeksalta. Mies laittaa myös vauvan valmiiksi nukkumaanmenoa varten. Vauva on nälkäinen, joten syötän vauvan sängyssä. Tytöt jäävät makuuhuoneeseen odottelemaan unta. 

20:15 Päivän hyörinät on ohi. Harvinaista kyllä, makuuhuone on ihan hiljainen, ei kuulu vauvan kujertelua, eikä esikoisen höpinöitä. Rankka päivä on ilmeisesti imenyt mehut tyypeistä.

Mies pelaa hetken pleikkaa, itse olen koneella.

21:15 Suunnittelen poistumista koneelta. Ilta jatkuu vielä sohvalla, aikomus miehen kanssa katsella Downshiftaajien uusia jaksoja ja syödä iltapalaa samalla. Ai niin ja ne pyykit on tietenkin koneessa märkinä vielä. Ajatuksen tasolla aina siintää aikainen nukkumaanmeno, mutta voi olla, että se on todellisuudessa siinä puolisen yksitoista, kun meillä aikuisetkin luovuttaa ja käy nukkumaan.

Tavallinen, onnellinen päivä. ♥

Kirjojen vuosikatsaus 2017

Vuosi alkaa olla taas pyörähtänyt ympäri, ja mulla se tarkoittaa aina kirjojen vuosikatsausta. Muutaman vuoden ajan olen tilastoinut lukemiani kirjoja Goodreadsiin, tykkään! Voi kätevästi koota luetut ja lukulistalla olevat kirjat yhteen paikkaan, koska mulla ainakin on niin hatara muisti välillä, etten muuten muistaisi, oonko vaikka lukenut jonkun kirjan vai en :D

Kovin on laskusuuntaista ollut tuo miun lukeminen tässä parin vuoden sisään, kuten kuvasta näkyy. Se taitaa kertoa vaan tuosta lapsiperheistymisen tilanteesta ;) Eli huh, melkein puolet vähemmän olen lukenut tänä vuonna, kuin mitä 2015, jolloin esikoinen syntyi syyskuussa. 

Mun kuluneen vuoden lemppareimmat kirjat näkyy olevan:

Kate Mortonin useampikin kirja. Uusi kirjailijatuttavuus, jolta tuli tänä vuonna luettua Paluu Rivertoniin, Salaisuuden kantaja, Talo järven rannalla, sekä Hylätty puutarha. Kaikki aika saman tyylisiä ja lukemisen arvoisia, mutta noista omaan makuun eniten olivat Talo järven rannalla ja Hylätty puutarha. 

Sydämenlyönneissä ikuisuus, Jan-Philipp Sendker

Matkalla kotiin, Yaa Gyasi

Kerro minulle jotain hyvää, Jojo Moyes

Belgravia, Julian Fellowes

Elävien kirja, Affinity Konar

Hotelli Panama, Jamie Ford

Vapauttava rakkaus, Francine Rivers

Poldark-sarjan toinen, kolmas ja neljäs kirja

Suurin osa näkyy olevan taas tälläkin kertaa jollain tapaa historiaan kietoutuneita kirjoja (poikkeuksena tuo Kerro minulle jotain hyvää). Mun lempparigenre ollut yläasteajoilta saakka.

Tulevan vuoden sivumäärä jää nähtäväksi. Epäilen, että laskusuunta jatkuu jostain kumman syystä ;) Ensi vuonna julkaistavia kirjoja en ole vielä katsellutkaan, mutta muutoin haaveissa on lukea Seitsemän sisarta, Mustat valkeat valheet, Ikimetsien sydänmailla, Kaikki se valo jota emme näe, ja toivottavasti paljon muuta!

Kaiken kaikkiaan hyvä kirjavuosi. Muutaman ei niin mieleisen yksilön jätin lukiessa kesken, ja keskityin itselle mieleisempiin. Ylimääräistä aikaa ei ole niin paljon, että sitä jaksaisi lukukaupalla odotella, josko kirja muuttuisikin omaan makuun sopivaksi.

Mitä muut ootte lukeneet tänä vuonna? Lukuhaaveita ensi vuodelle?
 Hyviä kirjoja saa suositella :)

Kaappien tyhjennystä ja täydennystä

Lähiviikkojen ja kuukausien kirppislöydöt ovat oikeastaan kaikki olleet arkisia, pieniä löytöjä. Ilahduttavia, ja jossain vaiheessa käyttöön tulevia, mutta ei mitään suurta tai mullistavaa, mitä olisi tosi kovasti etsinyt. Ja hei, missä on taas ne löytöretket, kun yhdellä kertaa löytyy ihan huima kirppissaalis? Ei ole näkynyt!

Meneillään on ollut myös kova kaappien (tai oikeastaan nurkkien) siivousvimma, ja tavaraa on laitettu eteenpäin enemmän, kuin mitä ostettu jemmaan lapsia ajatellen. Historiallista. Aina tuntuu löytyvän lisää karsittavaa tavaramäärässä, vaikka säännöllisesti pari kertaa vuodessa tuo tuonlaatuinen siivousvimma iskeekin.

Tästä siivousvimmasta eritoten mies on ollut ilahtunut. Yksi kassillinen myyty, toinen laitettu roskiin, ja yksi jätti-ikeakassi suuntaamassa Konttiin. Tekee miehen onnelliseksi ;)


Edellisiä kirppislöytöjä:
Jänniä hetkiä kirppiksellä
Ensimmaisiä ostoksia vauvalle
Välikausi kirpparilta (ainakin melkein)
Kirppismäihä

Synnytykseen liittyvät käytännöt

Synnytys, edelleen yksi miun lempiaiheista. Siihen liittyy niin paljon kaikkea! Tietoa ja viisautta naisen kehon ihmeellisyydestä. Vaikka olen ollut kiinnostunut synnytykseen liittyvistä asioista jo, oi, vuosia, vuosia, niin silti tuntuu, että tiedän vasta niin vähän. Ja niinhän se on.

Vaikka jokaisessa kaupungissa naiset synnyttävät varmasti aika samalla lailla, on eri synnytyssairaaloiden toimintaan liittyvissä käytännöissä kuitenkin jonkun verran eroja. Myös nuo erot on miusta aika mielenkiintoisia, koska kaikki käytännöt eivät perustu tutkittuun tietoon, vaan ihan muihin juttuihin. Eroja kun löytyy niin epparitilastoista, rutiinisti annettavista oksitosiinipiikeistä, istukan ulostulon odottelusta/toimenpiteistä, sydänäänten kuuntelukäytännöistä, siitä mihin kaikkeen positiivinen streptotulos vaikuttaa synnytyksen "hoitamisessa", synnytysallas-asioissa, ja varmaan vielä monessa muussakin asiassa.

Jos kaikki perustuisi faktaan, niin varmasti synnytyskulttuurimme olisi kauttaaltaan yhtenevää ;)

Leilani Rogers PhotosByLei.com

Helmikuussa paikallisen synnytyskeskusteluillan aiheena oli "Kysy kätilöltä". Mielenkiintoinen ilta! Varsinkin, kun en itse ole aiemmin tällä paikkakunnalla synnyttänyt, niin kovasti kiinnosti ja kiinnostaa, miten asiat täällä ovat. Paikalla oli kaksi kätilöä tuosta meidän omalta synnäriltä. Onneksi muillakin oli kysymyksiä, niin en ollut ainoa kysymyksineni :)  Synnytyksestähän löytyy paljonkin tietoa mistä vaan, mutta sairaalakohtaiset käytännöt  tietää varmasti juurikin kunkin synnytysosaston henkilökunta parhaiten.



Yksi minua eniten kiinnostaneista aiheista käytännöissä on etenkin vesisynnytykseen/synnytysaltaaseen liittyvät käytännöt. Jorvissa, missä itse olen synnyttänyt, olisi vesisynnytys ollut mahdollista, ja altaassa viihdyinkin itse melkein koko sairaalassa oloajan. Mutta Lappeenranta, oi Lappeenranta! Täällä saa toki altaassa olla, mutta kaukana olemme vielä vesisynnytyksestä! Ja mainittakoon vielä, että Lappeenranta on ainoa synnäri Suomessa, jossa ammeessaoloaika on rajattu, siellä saa olla kerrallaan kaksi tuntia! Että valitettavasti tässä asiassa perässä tullaan.

Suomessa vain yhdellä synnärillä ei ole mahdollista päästä ammeeseen, joten tosi hyvin kuitenkin ammemahdollisuuksia löytyy. Myös veteen ponnistamisen mahdollisuus, eli vesisynnytys, etenee, hitaasti mutta varmasti.

Ja mistä nuo eriävät käytännöt johtuu? Niistä päättävät synnytyssairaalan lääkärit, eivät kätilöt. Usein kätilöillä olisikin halukkuutta muutoksille, mutta kun ei, niin ei.. Asennemuutokset ovat yleensä hitaasti tapahtuvia, valitettavasti.

Syksyn yhdessä Toisenlaiset äidit -jaksossa eräs synnyttäjä valitsikin matkustaa junalla Joensuusta pääkaupunkiseudulle synnyttämään. Syynä synnytysmatkalle lähtemisessä oli juurikin paikallisen synnytyssairaalan perässä laahaavat käytännöt, joilla on oikeasti paljonkin merkitystä synnytyksen kulkuun. Jaksossa äiti sai myös toivomansa vesisynnytyksen, kun se Joensuussakaan ei ole mahdollista, vielä. Saa nähdä, tuleeko itsestäkin synnytysmatkaaja..

(Kuva: Jason Lander / eyeliam@FlickrCreativeCommons)

Olen taas alkukevään aikana ollut yhteyksissä Lappeenrannan yksikköön näistä synnytysammekäytönnöistä ja niiden tulevaisuudesta täällä. Väliaikatiedon jo sainkin, että lääkäreiden kannanotto asiaan tuntuu viipyvän. Noh, odotellaan! Harvemmin asiat muuttuu, jos kukaan ei ole huutelemassa muutoksen perään ;)

Mutta joo, ainakin "Kysy kätilöltä" -illassa olleet kätilöt olivat tosi ihania, sydämellisiä, synnyttäjän aktiivisuutta tukevia naisia. Oli kiva kuulla käytäntöjä, joissa ollaan menty hyvään suuntaan :) Toki tietenkin myös jokaisella kätilöllä on omanlaisensa tavat toimia ja tulkita tilanteita, mutta ainakin yleiset linjat pitäisi olla yhtenäiset..

Toivotaan, että myös se ajatus vesisynnytyksestä menisi jossain vaiheessa läpi, kätilöthän sille peukkua näyttäisivät jo kyllä.. 

86-koon hepenet

Kuinka paljon iloa voikaan tuoda jonkun  toisen vaatteet? Yllättävän paljon, ainakin kun kyseessä ovat tuon oman pikkutyypin vaatteet, joita kuitenkin pakosti itsekin katselee koko ajan, enemmänhän ne silmäkulmissa vilistävät kuin vaikka omat vaatteet. Ja joo, jotka vielä tässä vaiheessa saa äiti itse valita ;)

Mekko ja tunika -tyttönä tottakai olen haalinut myös omalle tytölle juurikin nimenomaisia vaatekappaleita vaatelipaston täytteeksi. Niin monesti päivän vaatteita valitessa tai pyykkiä pestessä mietin, että miksi, oi miksi itsellä ei ole tällaisia vaatteita? Ylpeänä kantaisin ylläni varmasti aika montaa ihanaa mekkoa, joita meillä 86-kokoisena löytyy! :D

Eipä tuota lasta ole tarvinnut mekkoihin pakottaa. Vaihtoehdoista valitessa hän itsekin kyllä sieltä osoittelee usein mekkoja, näyttää tykkäävän väreistä ja eri hahmojen kuvista, joten nou hätä :) Ja joo, katsoo kyllä tarkasti myös äidin vaatteita, pyykkejä laittaessa luettelee aina, kenen vaatteesta on kyse.

Niin, ja kaikki kirppislöytöjä vieläpä ♥

Radioaalloilla

Me käytiin tänään ystäväni Asjan kanssa vierailulla Ylen radiossa täällä kotikulmilla Lappeenrannassa. Käynti tuli tavallaan vähän yllättäen, tiedossa oli kyllä ollut noin parin viikon ajan vierailu, ajankohta vain selvisi vasta tänään :D

Pienimmän parhaaksi -keräys oli aiheena, eli käytiin kertoilemassa tuosta vauvanvaatteiden ja -tarvikkeiden lahjoitusprojektista,  johon tosi, tosi moni ihminen on lähtenyt mukaan lahjoittamaan omia, käytettyjä vauvojen juttuja, ja useampi ihminen on jopa kolunnut kirppareita, ja ihan omalla rahalla metsästänyt tavaraa lahjoitettavaksi!

Keräys jatkuu hamaan tulevaisuuteen saakka, niin kauan kun löytyy innokkaita ihmisiä lahjoittamaan vauvakamoja. Jännää jäädä seurailemaan, tavoittaako keräys lisäosallistujia näin :) Juontaja uhkaili paikallisradiolla olevan n. 10 000 kuuntelijaa.

Pieni hetki ääniaalloilla, vasta jälkeenpäin oikeastaan hampaat kalisi jännityksestä, kun oli pienestä livehaastattelusta selvitty :) Taapero autossa odottaessaan oli kuulemma hermostunut äidin äänen radiosta kuullessaan :D

Harrastuksen kevät

Mä niin tykkään tästä harrastuksestani! Jo syksy ensimmäisine keskusteluiltoineen oli palkitsevaa aikaa. Hyviä keskusteluja, uusia pohdintoja, kohtaamisia. Ja toki myös se tarkoittaa aina "omaa" iltaa mieluisan asian parissa, poissa kotoa. Sekin on välillä ihan virkistävää.

Tämä on siitä jännä harrastus, että ennalta ei voi koskaan tietää, minkälainen kokoonpano on paikalla, ja minkälaisia keskusteluja saadaan aikaan. 

Seuraavaa keskusteluiltaa taas odotellessa. Paikalla silloin kätilö, ja jos ei muilla ole kysymyksiä, niin ainakin minulla ;) Paikalliset käytännöt kiinnostavat! 

Mielenkiintoinen kevät tulossa :)

Hiihtämisen ja suksimisen ero

Tänä talvena olen taas innostunut hiihtämisestä. Eka kerrat pääsin ladulle jonkun verran ennen joulua. Joulunahan sitten ne lumet sulivatkin, ja ladun täytettä piti odotella jokunen hetki.

Viime talvena ei oikein ollut hyviä olosuhteita, Tammisaaressa kun ei talvella oikein tuota lunta ollut. Tai olihan sitä, suunnilleen viikon ajan ;)

Vaan aika vanhat ovat nuo sukset, joilla olen hiihdellyt. Peruskoulusta asti samoilla mennyt. Toki monesti olen kuullut, että nykyään tehdään aika hyviä suksia, hiihtävätkin kuulemma melkein itsestään.

Yhtenä iltana mietin, entä jos kokeilisikin miehen suksia? Ne ovat uudemmat, ja hienommatkin. Jaksaisiko nähdä vaivaa, monotkin kun ovat monta numeroa omaani isommat. No, päätin testata.

Ja olipa tosiaan eroa, huhhuh sentään! Kyllä omilla suksilla hiihtäminen muuttui uuden kokemuksen myötä suksimiseksi, sen verran vaivalloisempaa se oli miehen suksilla hiihtämiseen verrattuna.

No, nyt ainakin pystyy valitsemaan joko rankemman tai kevyemmän version! :D

Kirppismäihä

Nyt alkaa jo joulun ja uudenvuoden juhlimisten jälkeen kirpparit täyttyä taas myyjistä. Pääsee taas metsästyksen makuun. Joulukuussa, kun jouluun oli vielä pitkälti toista viikkoa, oli kirpparitarjonta jo hiipumaan päin. Eli itselläkin alkoi sitten kirppistauko. Yllättäen ;)

Välillä käy niin hillitön mäihä, että sen tuomalla tyydytyksellä elää jo pitkään. Löytyy jotain, mitä on jahdannut pitemmän aikaa.

Syksyllä kalastelin useamman kuukauden ajan Kuoma-kenkiä, haaveissa oli koko 22 ja tietynlaiset pinkit. Niitä tuli paljonkin vastaan, mutta hinta ei miellyttänyt. Onneksi odotin, sillä lopulta ne löytyivät, juuri oikeanlaiset, aivan käyttämättömän näköiset. Vitosella. Voittajafiilis! Ja talvihetkiinkin oli vielä reilusti aikaa.

Isänpäivän alla löytyi miehen haaveilemat huopikkaat. Niin harvoin tulee miesten huopikkaita kirpparilla vastaan, etten uskonut niitä edes löytäväni.

Viimeisin pitkän ajan haaveissa siintänyt asia löytyi kirpparilta muutama päivä sitten. Hienostelutakki neidille. Muutamia melkein sopivia yksilöitä on tullut vastaan. Hinta niissä on kirpaissut niin, että takki on jäänyt odottamaan ostajaa, jolle saisi olla juuri se oikea. No, nyt se oikea sattui kohdalle. Lähestyin sitä kaukaa, epäröiden. Miellytti omaa silmää kovastikin, mutta entäs se hinta...vitosen! Oi onnea! Eikä tarkkasilmäkään löytänyt vikoja, jotka olisivat selittäneet halvan hinnan.

Nyt on vihdoin neidillä kauppa- ja kyläilytakki :) Ja juuri sellainen, johon jo odottamassa olleet kengät, kaulahuivi ja säärystimet sopivat ;)

Oma tila

Jokunen aika sitten olin päiväseltään reissussa, ilman omaa taaperoa. Kaksi tuntia junassa suuntaansa, ja kuusi tuntia perillä. Pitkä päivä! Etenkin kun imettää vielä. Tyypillä taisi ikää silloin olla kerrytettynä vuosi, ja pari kuukautta päälle.

Ensimmäinen kerta fyysisesti niin kaukana omasta lapsesta. Venyykö se henkinen napanuora noin pitkälle?

No kyllähän se venyi ja paukkui, kun sitä venytti.

Parin, kolmen tunnin piipahdukset omien harrastuksien parissa tuntuu aivan erilaisilta. Ne on vaan mukavaa, huoletonta aikaa. Kauemmas meno oli iso askel tälle äidille.

Muistan, kun pääsiäisenä uuteen kotiin muuttaessa kasattiin pinnasänky ekaa kertaa, siihen parisängyn vierelle sivuvaunuksi, ilman toista laitaa. Takana oli levottomia öitä, ja ajatus, josko minityyppi saisi paremmin nukuttua, kun tilaa olisi enemmän.

Vaan miten pahalta se tästä äidistä tuntuikaan. Välimatkaa oli ainakin se puoli metriä, sen aiemman toisessa kiinni nukkumisen sijaan. Joskus sekin voi olla pitkä matka.

Pieni asia, mutta kuitenkin liian suuri siinä hetkessä. Eikä ne unet siinäkään tainneet niin elämää mullistavat olla. Kainalossa halusi nukkua pienikin.

Jospa sitä vain kuuntelisi itseä, ottaisi omatkin tunteensa huomioon. Tekisi omiin tilanteisiin sopivat ratkaisut.

Pieni se vielä on, pitkään. Äidin murunen.

Naapurikateutta

Hello uusi naapuri!


Komee ovikranssi teillä. Niin, mites meillä? Ai niin, ei ole. Joo, pitihän mun askarrella paskarrella se sillon 2014 omien häiden jälkeen.. Ai että, missä ne kävyt nyt on?! Pitihän ne kävyt kaivaa sitten esiin, ja illan pimeinä tunteina käydä väkertämään sitä ovikranssia :D

12 kuumaliimapötköä ja muutama palovamma myöhemmin.

Ja eikun naulaa hakkaamaan oveen. Oikeaa korkeutta tiirailin mistäs muualta, kun naapurin kranssista. Ihan vaan huomatakseni, että mitä, ne on jo ehtineet vaihtamaan uuden kranssin sitten eilisen!

Ja muuttivat tuohon naapuriin eilen meidän lauantai-illan saunavuoron aikaan! Ohhoh, sangen aikaansaavaa väkeä! ;)

Kiitos naapuri, meillä ei olisi kranssia vieläkään ilman teitä! Ja hieno kranssi teilläkin!

Ihana Syksy

Syksyssä on aina ollut itselle jotain taikaa, pimenevät illat ja syksyn mukana tuomat uudet jutut.
Teetä alkaa kulumaan kovaa tahtia, ja kirjojakin olisi kiva käpertyä lukemaan. Ja telkkariohjelmat! :D Me ollaan miehen kanssa nautiskeltu Ex-onnellisista ja Enstireffit alttarilla, tottakai. Marja Hintikka Livekin alkaa kohta, jee! Millonhan mulla olisi ollut näin monta ohjelmaa seurattavana!

"Töttöröö! Näin mä nukun. Äiti ois halunnu lähtee jo kerhoon, mutta mua poikkeuksellisesti nukutti."

Nyt kotona tytön kanssa ollessakin on kiva, että välillä on myös nitä itselle tärkeitä juttuja ja menemisiä. Lapsen "harrastukset" ovat kivoja ja mielekkeitä toki nekin, mutta eivät ne ihan ole se oma henkireikä ;) Omien intressien puitteissa on tullut alotettua kirkkokuoro ja Aktiivisen synnytyksen paikallistoiminta täällä Lappeenrannassa. Molemmat on tosi ihania!

Tytön kanssa tulee arkisin puuhattua myös kaikenlaista. Onneksi täällä on vaunujen kanssa ilmaista matkustaa paikallisbussissa, niin pääsee kaikkiin kerhoihin ja muihin menoihin kätevästi :) Ei varmasti tulisi ihan niin usein käytyä, jos se kustantaisi jotain joka kerta.

Lappeenrannasta löytyy kyllä mun mielestä hyvin kaikkea puuhaa lapsen kanssa, ja nimenomaan ilmaista sellaista. Perhekerhoa, taaperokerhoa, vauvakerhoa, perhekahvilaa, kirkkomuskaria, avointa päiväkotia. Uutena täällä on ainakin Imetyksen tuen Maitokahvilat, ja toki myös Aktiivisen synnytyksen keskusteluillat ;) Maksullisista menoista mulla ei ole kokemusta, nämä tämänhetkiset ovat riittäneet meille hyvin.