Näytetään tekstit, joissa on tunniste joulun odotus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste joulun odotus. Näytä kaikki tekstit

lauantai 27. marraskuuta 2021

Operaatio Joulunlapsen keskusvarastolla vapaaehtoisena


Viime vuosi jäi väliin, kun vauva oli silloin niin pieni, etten halunnut olla hänestä erossa. Tänä vuonna taas pääsin mukaan! Nimittäin Operaatio Joulunlapsen keskusvarastolle vapaaehtoiseksi tarkistamaan eteenpäin lähteviä paketteja.


Aina auttamisen ja hyväntekeväisyyden ei tarvitse olla suurien rahamäärien kuluttamista; myös aika on arvokasta ja sitä voi käyttää hyvään. 

Olin kolmen tunnin mittaisella työvuorolla tuolla keskusvarastolla, Konalassa Helsingissä. Siellä jokaisen kenkälaatikkolahjan sisältö tarkistetaan vapaaehtoisvoimin ennen lahjojen eteenpäin laittamista. Kurkataan, että kaikki oleellinen löytyy. Jos ei löydy, laatikkoa täytetään. Sitten lahjat teipataan kiinni ja laitetaan isompaan pahvilaatikkoon kuljetusta varten. 

Valmiit laatikot lähtevät tänä vuonna Moldovaan, Romaniaan ja Viroon vähävaraisten perheiden lapsia ilahduttamaan. Viime vuonna Suomessa kerättiin vajaat 30 000 lahjaa.

Rupateltiin erään rouvan kanssa, joka oli tarkastamassa paketteja yhdessä lapsenlapsiensa kanssa. Hän kertoi, kuinka olivat porukalla, olisiko ollut seurakunnassa, pakanneet tänä vuonna vajaa tuhat pakettia. Ja kun ihmeteltiin monissa paketeissa ollutta samaa pehmoa, tiesi hän kertoa, että ne olivat olleet Tokmannilla tarjouksessa eurolla, nyt ihan loppumetreillä ennen pakettien palautusviikkoa. Ja että yhtenä vuonna hän oli hankkinut 400 fidgetspinneriä, kun olivat olleet 10 sentin kappalehintaan. Tykkään kyllä siitä, kuinka tämä projekti ja auttaminen on tietyllä tapaa elämäntapa ja harrastus monella. Ei hassumpi harrastus!  

Tekemisestä tulee itsellekin hyvä mieli, vaikka oma osuus suuressa auttamisen ketjussa olisikin pienen pieni. Niin silti. Aiemmassa kotikaupungissa puuhattiin paljon Pienimmän parhaaksi -projektin kanssa. Laitan ajatuksen korvan taakse, että mitä sitä voisi alkaa tekemään täällä.





Tuonne keskuskusvarastolle on vielä muutamalle seuraavalle viikolle vapaana työvuoroja. Kurkkaa täältä, olisiko sellaista aikaa, johon pääsisit :) 


Meidän perheen tämän vuoden Joulunlapsi-lahjat löydät täältä.



tiistai 16. marraskuuta 2021

Joulukausi aloitettu!



Tänä vuonna ei jotenkin yhtään tunnu siltä, että joulu on tulossa. Toki eletään vielä marraskuun puoliväliä, mutta mielestäni joulun odottelu alkaa, kun aletaan elämään marraskuuta. 


Aika tuntuu kulkevan todella nopeasti, ja kohta sitä taas huomaa, että jouluun on enää viikko. 

Siksi jouluajatuksiin laskeutuminen on hyvä aloittaa ajoissa. Muuten joulumieltä ei välttämättä löydy, ja joulu tuntuu tyhjältä. Toissavuonna käytiin ahkerasti kaikissa jouluun liittyvissä kissanristiäisissä hakemassa jouluista oloa. Nyttemmin joulun odotuksen ilon luominen lapsille on enemmän omalla vastuulla. 

Meille joulu on Jeesuksen synttärien juhlintaa. Lapsetkin tietävät, ettei Jeesuksen synttärit tosin olleet oikeasti juuri jouluna. Onneksi se ei ole niin justiinsa, ajatus tärkein. Tontut ja joulupukit eivät itseä kummemmin sytytä, mutta lasten maailmassa ne ovat satuhahmoja siinä, missä jotkut muutkin. 

Eilen laitettiin joulukuusi. Lapset sitä ovatkin odottaneet jo ainakin viikon verran. Virallisesti siis joulun odotus korkattu! Vielä toissavuonna laitettiin joulukuusi "vasta" itsenäisyyspäivänä, mutta ollaan todettu, että joulukausi tuntuu aivan liian lyhyeltä silloin. Etenkin, jos joulupäiviä ei vietä kotona. 

Ja tuohan se kuusi myös kivasti valoa pimeisiin iltoihin :)

Tavallisten, kotona puuhailtavien joulujuttujen lisäksi ainakin Stockmannin jouluikkunaa täytynee mennä katsomaan tänäkin vuonna. Pieni asia, mutta lapsille mieleen jäävä.






P.s. Meidän yksi tärkeimmistä joulun odotukseen liittyvistä perinteistä löytyy täältä.


Milloin teillä laitetaan joulukuusi?



lauantai 6. marraskuuta 2021

Joulun lapsi 2021 - kenkälaatikolliset iloa ja siunausta valmiina matkaan



Meille tämä on kuudes vuosi, kun osallistutaan Joulun lapsi -keräykseen. Tästä on tullut meidän perheessä ihana perinne, ja tavaroita pakettiin tuleekin mietittyä pitkin vuotta. Toki tämä laskee myös paketin hintaa, kun asioita voi löytää alennuksista edullisesti.


Joulun lapsi -keräyksellä viedään kenkälaatikkolahjat Euroopan vähävaraisimmille lapsille. 

Viime vuonna tehtiin ensimmäistä kertaa kaksi pakettia, koska toinenkin lapsi on jo sen ikäinen, että ymmärtää jutun jujun ja haluaa olla valitsemassa tavaroita pakettiin. Toinen paketti lähteekin hänen ikäiselleen tytölle, toinen esikoisen ikäiselle. 

Toissavuonna olin myös mukana lahjojen tarkastustalkoissa Joulun lapsi -keräyksen keskusvarastolla. Se tuntui hyvältä ja tärkeältä, ja tänäkin vuonna olen sinne suuntaamassa yhtenä päivänä. Viime vuonna vauva oli niin pieni, etten halunnut viettää aikaa erossa hänestä, joten talkoo jäi väliin omalta osaltani. 




Paketteihin tosiaan laitetaan pitkähihainen pusero, hanskat, pipo, villasukat, koulutarvikkeita, lelu, hammasharja, palasaippua, hiusharja tai kampa. Kurkkaa tarkemmin täältä. Me ollaan lisäksi usein ostettu tarroja, ponnareita ja muuta kivaa, niin että laatikon saa täyteen. Lapset tykkäävät olla valitsemassa tavaroita "omiin" paketteihinsa. 

Edellisinä vuosina olen laskenut hinnat paketeille. Tänä vuonnakin se oli aikomuksena, mutta pikkutavaroiden kuitti oli päätynyt roskikseen ennen kuin laitoin hintoja ylös. Laskeskelin kuitenkin, että tällä kertaa taisi mennä yhteensä kuutisen euroa enemmän kuin viime vuonna. Ei paha sekään. Niinä vuosina, kun ollaan ostettu kaikki tavarat kerralla, on rahaa mennyt eniten. 


Näiden Joulun lapsi -kenkälaatikkolahjojen palautusviikko on 15.11.-22.11.2021. Vielä ehtii siis hyvin osallistumaan. Kurkkaa palautuspisteet täältä.



Meidän edellisten vuosien paketit löytyvät täältä: 







perjantai 22. joulukuuta 2017

Me käymme joulun viettohon


Aah, nyt alkaa olla aika lailla jouluvalmistelut tehtyinä. Lahjat ostettu, paketoitu, yhteiseen joulupöytään vietävät ruoka-asiat tehty ja leivottu, miehellä viimeisetkin joululaatikot paistumassa. Jouluaaton vaatteetkin odottaa pestyinä ja silitettyinä aattoa. Kirjastosta haettu lukemista itselle, jos vaikka jossain kohtaa joulun pyhiä ehtisi lukaisemaan jotain ihanaa, villasukat jalassa sohvalla.. Saa nähdä, jääkö vain haaveeksi, mutta yritys on ainakin kova! ♥


Supisuomalainen, ihana joulu on ihan lemppari, mutta silti tässä tutussa joululaulussa on monta koskettavaa kohtaa, joita sitä tänäkin jouluna tulee pohdiskeltua kaiken keskellä.

Me käymme joulun viettohon
taas kuusin, kynttilöin
Puun vihreen oksat kiedomme
me hopein, kultavöin,
vaan muistammeko lapsen sen,
mi taivaisen tuo kirkkauden?

Me käymme joulun viettohon
niin maisin miettehin,
nuo rikkaan täyttää aatokset,
ja mielen köyhänkin:
Suun ruoka, juoma, meno muu.
Laps' hankeen hukkuu, unhoittuu.

Turhuuden turhuus kaikki on,
niin turhaa touhu tää;
me kylmin käymme sydämin,
laps' sivuun vain jos jää.
Me lahjat jaamme runsahat,
Laps' tyhjät kätes ihanat.

Oi ystävät, jos myöskin me
kuin tietäjämme nuo
veisimme kullan, mirhamin
tuon rakkaan lapsen luo,
niin meille joulu maallinen
ois alku joulun taivaisen.

Sanat Mauno Isola


Ihanaa joulun aikaa kaikille!



maanantai 18. joulukuuta 2017

Joulu ennen, joulu nyt


Aah, joulu on ihanaa aikaa. Meillä on taidettu kuunnella joululauluja joka päivä nyt joulukuun ajan. Kaksivuotias pyytää monta kertaa päivässä, että äiti laita tiptap. 

Meidän perheen omat jouluperinteet ovat vasta muodostumassa, omien lasten myötä. Allekirjoitan ihan täysin sen kliseen, että lapset tekee joulun. Kyllä, täälläkin joulu tuntuu taas joululta sitten oman lapsuuden, kun itselläkin on lapsia. On kiva laittaa joulua, ja miettiä, minkälaisia jouluperinteitä sitä tulee samalla luoneeksi lapselle. 

Joulusiivous tehtiin lapsuudessa perusteellisesti. Koko koti siivottiin, ja väitänpä, että olen hinkkaillut seiniäkin puhtaaksi joku joulu, jollei useampikin. Myös kaappien sisältö käytiin läpi.
Mites nykyään? Joitain kaappeja on käyty läpi, koska pakko, ei vaan mahdu tavaraa enää. Tälleen jouluviikkoa elellessä koti näyttää joululta, juu koristeiden ja joulukuusen osalta. Ei siksi, että kaikkialla kiiltäisi puhtaus, tai edes ne kuivuneet puklutahrat olisi lattialta luututtu. Että tiptap, näyttää onneksi joulu tulevan silti myös meille. 

Pikkujoulujen vietto. Lapsuudessa vietettiin aina oman perheen kesken pikkujouluja ♥ Ehkä mekin joskus tulevaisuudesssa? Tänä vuonna ollaan tyydytty pikkujouluilemaan muussa seurassa.

Joulukuusi. Me aloitettiin viime vuonna oma perinne, että joulukuusi laitetaan itsenäisyyspäiväksi. Lapsuudessa kuusi tuotiin sisään vähän myöhemmin. Meidän kuusi on valkoinen muovikuusi, ei tainnut sellaisista ollut tietoakaan vielä ysikytluvulla.


Joulupukki kävi meillä lapsuudessa ekoina vuosina. Kouluikäisenä ei enää tainnut käydä. Meillä ei ainakaan tänä vuonna ole pukkia tulossa, jatkosta en osaa sanoa :)

Joulunleivonta aloitettiin lapsuudessa aina ajoissa, että saatiin tehtyä vatruskat, karjalanpiirakat, piparit, Sacherit, joulupullat, kuivakakut ynnämuut, ja tietenkin jouluaattoaterian kaikki mahdollinen. Nykyään, kun joulua vietetään suuremmalla porukalla, niin kaikki osallistuvat tuomisiin, eikä me joulupöytään viemisten lisäksi olla kotiin tehty kuin pipareita tänä vuonna. Mutta, sentään ne on tehty samalla reseptillä, kuin mitä lapsuudessakin. Parhaat piparit ♥


Joululahjojen paketointi on miusta aina ollut ihanaa puuhaa. Kauniita lahjapapereita ja kangasnauhoja. Lahjat kuuluu paketoida kaikella hartaudella. 

Tiedustelijatonttu kävi tuomassa lahjan joulusukkaan aina aattoaamuksi. Oli ihanaa, kun jo aamulla sai jotain kivaa, niin päivän lahjojen odotus ei ollut niin kovaa hommaa. Mekin otettiin tämä jo viime vuonna käyttöön. Tänä vuonnahan esikoisella on tavarakalenteri, niin aattoaamun luukku toimii samalla myös tiedustelijatontun yllärinä :)

Jouluaaton vietto on nykyään vähän erilaista, koska ensin vietämme aaton yhdellä porukalla, ja joulupäivänä vietämme uutta joulua toisen puolen suvun luona. Kaksi joulua siis, lapsuuden yhden, vain omalla ydinperheellä vietetyn joulun sijaan.


Jouluruoat ovat meillä enimmäkseen pysyneet samana vuosien saatossa, vaikkakin lihansyöjien määrä meillä perheessä on vähentynyt, ja sen vuoksi ensimmäisessä joulunviettopaikassa on vähän eri ruokia, kuin mitä toisessa. Mutta lempparit mulla on edelleen samat, eli vatruskat, kalkkuna, lihapullat, herneet ja munamakaronilaatikko. Omnom. Meillä miehen perheessä syödään myös tosi, tosi antaumuksella porkkanalaatikkoa, ja se olikin mulle ihan uusi juttu, että niitä laatikoita tehdään oikeesti satamiljoonaa kiloa. Huh, onneksi se en oo minä, joka meillä ne laatikot vääntää :D 

Muistan yhden joulun lapsena, kun äiti ohimennen sanoi, että eihän jouluna tarvitse maistaa kaikkea. Tää yksi oli joka joulu syönyt irvistellen lanttulaatikkoa ja rosollia siihen saakka, koska oletti että se kuului asiaan.


Jouluaatto ja -päivä tuntuu aina menevän ohi ihan hujauksessa. Onneksi joulua on kuitenkin ihan luvallista viettää sinne loppiaiseen asti. Viime vuonna tosin taisi "jäädä" joulukoristeet sinne tammikuun loppupuolelle asti. Ei niistä malta ihan heti luopua.. 

Noudattaako muiden joulut lapsuuden kaavaa, vai ihan omaa?



sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Sunnuntaiaamuna kello 7 - äidin joululahjatoive


Rauhallisesti mennyt yö takana, joten tämä äiti heräsi virkeänä sunnuntaiaamuun kello seitsemältä. Muut jäivät vielä nukkumaan, pienimmäinenkin tankkasi maitoa mahaansa, ja jäi jatkamaan unia. Ihana oma hetki!

Istahdan koneelle kera piparipurkin. Niin ihana hiljaisuus, ennenkuin päivän hyörinä alkaa. Kuulostaa siltä, kuin koko kerrostalo nukkuisi, mistään ei kuulu äänen ääntä. Nämä aamuhetket on jotenkin paljon parempia, kuin oma aika iltaisin. Mulla on aina ajatus kulkenut paremmin aamuisin, tällaiset aamut on vaan parhautta. Esimerkiksi opiskeluaikoina saatoin mennä kahdeksalta nukkumaan, että jaksoin herätä kolmen, puoli neljän aikaan tekemään koulujutut ja käymään lenkillä ennen aamuvuoroon menoa. Tuosta tilanteesta ollaan melkoisen kaukana näissä hetkissä, mutta muistan kuitenkin sen, miten ammensin siitä voimaa koko päivään, kaikkeen.

Virkeillä aivoilla on saatu ideoitua ja jäsennettyä myös tätä alkavaa (vai alkanutta!) joulunalusviikkoa eteenpäin. Ja hiphei, vihdoin olen keksinyt isommalle ipanalle myös lahjan, tai sen leluisan lahjan! Muutama muu paketti kyllä jo löytyy, mutta oikeasti, sitä lelu-juttua on ollut tosi vaikea keksiä, kun lapsella itsellään ei mitään selkeää toivetta ole ollut.

Jos jotain voisi toivoa ensi vuodelle itselleni, niin se olisi ihan ehdottomasti nää aamut. Omat, aikaiset aamut, kun kaikki väki nukkuu ♥


tiistai 12. joulukuuta 2017

Joulukorttipaniikki



Eilen aamulla oli paniikki paniikkiiii -olo, kun soin muutaman ajatuksen sille, että joulukortteja ei ollut vielä tehty. Saati suunniteltu edes.
Oon ennen ollut paljon aiemmin liikkeellä, mutta näköjään jo viime vuonna ollaan luotettu viime tinkaan, tänä vuonna vain meni vielä enemmän vitkutteluksi! Apua, samalla kaavalla sitten ensi vuonna ei ehditä ollenkaan..

Niin niitä oli sitten taas ruettava tekemään. Vaihdettiin kerhoon meno askarteluhommiin, kun siihen kuitenkin tulisi taas menemään pajon aikaa. Miusta askartelu on ihanaa, mutta miulla suunnittelussa kestää ja kestää. Oonkin hyvä matkimisessa, toisten ideoiden jatkokehittelyssä omaan tarpeeseen sopiviksi :D


Osa tehtiin ipanan kanssa yhteistuotoksina, mummeille ja muille tyypeille ♥ Tosin hän olisi halunnut jatkojalostaa myös ne miun tekemät kortit paremmiksi ;)

Niin ihanaa kun se lapsen kanssa puuhaaminen onkin, niin onneksi on taas kortit tehty, eikä tarvii heti uudestaan :D Sen verran koville se kuitenkin otti, kun pikkuapuri näpisti äidin juttuja aina silmän välttäessä, ja nappaili leikeltäviksi valmiita tai puolivalmiita tuotoksia, ja istuskeli avonaisten tussien päällä, saaden takapuoleensa housujenkin läpi uutta väritystä. 

Mulla selvästi oma rimakin korttien teossa on madaltanut, kun samalla koittaa säätää kaikkea muutakin ympärillä tapahtuvia asioita. Ei ole enää omat leikkaamiset täydellisesti muotoiltuja, mutta eipä se näytä enää itseä haittaavan. 



Nyt vaan olisi tänään muistettava postittaa nuo joulutervehdykset ajoissa. Tip tap!


maanantai 20. marraskuuta 2017

Taaperoihmisen joulukalenteri



Tänä vuonna esikoinen saa tavarajoulukalenterin. Tää on taas yksi asia, jota olen itse lapsiperhe-elämässä odottanut, eli joulun hypetys! Oma joulukin tuntuu vielä paljon ihanammalta, kun siihen liittyy se lapsen aito odotus ja ilo.

Viime vuonna esikoinen ei vielä kauheasti joulukalenterien päälle ymmärtänyt, mutta joulukuusi sentään oli kiva juttu hänestäkin, ja ne lahjat. Yksi kuvakalenteri meillä oli silloinkin, mutta ei se häntä kauheasti kiinnostanut. Nyt tuo pieni miettii jo joululahjoja ja tonttuja, vaikka tietääkin tontut ja pukin saduksi. Tai no tietää ja tietää, vaikea sanoa, mitä kaikkea on ihan tajuamisen tasolle yltänyt. Tänä vuonna olen jo hamstrannut kirpparilta muutamat joulukirjat ja joulumusiikkia, että päästään varmasti fiilikseen.

Ipanan joulukalenteri koostuu kivoista jutuista, joista osan hän olisi saanut joka tapauksessa, esimerkiksi uusia alkkareita ja sukkia oli ostoslistalla muutenkin. Jännempäähän ne on kuitenkin saada tälleen kalenterista :) Lisäksi vähän herkkuja, yöpuku hänen Peppi-vauvalleen, kirjoja ja koruja kirpparilta ja muuta pikkupuuhaa.


Vähän ehkä luulen, ettei tämä kuitenkaan tule olemaan ihan jokajouluinen setti, ei ainakaan ihan tämmöisenään. No, mutta ainakin tälleen ekaa kertaa, kun lapsi on jo jouluiässä, niin tykkääntykkään! Eli toisin sanoen tää on vähintään yhtä paljon äidin ilo, kuin lapsenkin ;)