maanantai 31. elokuuta 2020

Kirppislöydöt elokuulta


Elokuussa on tullut tehtyä poikkeuksellisen paljon hyviä kirppislöytöjä. Aikoihin ei ole tullutkaan laiteltua ylös, mitä kaikkea kirpputorilta on tarttunut mukaan. Edelliset kirpparilöydöt löytyvät  täältä


Kirppareilla tulee käytyä yleensä lähes viikottain, se on itselleni kiva (ja hyödyllinen) harrastus ollut teini-ikäisestä saakka. Keväällä oli pitkä hiljainen kausi, kun kirpparit olivat poikkeustoimien vuoksi kiinni. Onneksi ollaan aina ostoksissa yhden tai kaksi vuodenaikaa edellä, niin kaikkea silti kotoa löytyi. Tosin keväällä on yleensä saanut kirpparilta edullisesti seuraavan talven talvikamppeet, joten nyt keväällä ne jäivät saamatta.

Lapsille ollaan hankittu lähes kaikki käytettynä, poislukien turvalaitteet kuten turvakaukalo, turvaistuimet ja pyöräilykypärät. Myös kenkiä ostetaan kirpparilta, jos ovat hyväkuntoisia, eivätkä esimerkiksi linttaan tallattuja tai vääristä kohdista kuluneita.

Tässä vuosien saatossa olen onneksi jonkin verran oppinut, eikä enää tule ostettua juurikaan huteja lapsille. Itselle joskus kyllä.. :D




Erityisen ilahtunut olen aina esikoiselle löytyvistä vaatteista. Hän käyttää nyt kokoa 104-110, joten jemmaan olen ostanut kokoa 116. Vielä toistaiseksi on löytynyt ihan hyvin kaikkea. Toiselle lapselle harvemmin tarvitsee ostaa mitään, kun siskon jäljiltä löytyy aika hyvin kaikkea. Välillä tosin hänkin saa jotain "uutta".

Menneen kuukauden aikana me myös muutettiin, niin poikkeuksellisesti on hankittu myös muutamia sisustusjuttujakin uuteen kotiin. Listailin nyt möys arkisen tylsät löydötkin, enkä pelkästään niitä ihanimpia :) Joitakin pieniä ostoja tästä saattaa kyllä puuttua.

Elokuun kirpparilöydöt on tehty seuraavilla kirppareilla:


Femmatori, Riihimäki

Aarreaitta, Hämeenlinna

Kirpputori Helmi, Järvenpää

Oliverin kirppis, Kerava

(Ah, isot ja hyvät kirpparit!)

Merinovillahousut ja toppikset. 

Joulumekko. Lapset varmaan isona muistelevat, että joka joulu piti pukeutua samaan mekkoon :D



Vessaan kukallinen matto, uusi, 8€

Tyynynpäälliset 3,5€ x2

Carriwellin Mahatuubi 2€, tämä oli ihan huippu löytö! Samanlainen minulla oli ennestään valkoisena, ja sen olen todennut tässä loppuraskaudessa tosi suureksi avuksi.

Yksiväriset valkoiset verhot 5€. Nämä pääsivät olohuoneeseen pitsiverhojen taakse.

Valkoinen Malm-lipasto 30€

Kuomat 5€, loskarit 5€

Toppahousut 5€, POPin merinovillahousut 5€

116-kokoisia sisävaatteita, yhteensä 16€ (osa näistä ylimmässä kuvassa. Karvapaitaa lapsi on himoinnut jo pitemmän aikaa, nyt se löytyi)

98-kokoisia housuja 3x, yhteensä 6€

Joulumekko, eli Lindexin sydänkuvioinen mekko 3,5€. Näitä meillä alkaa olla aika hyvä kokoelma jo, lähes joka koossa.

BabyBjörnin sitteri 30€


Takimmaiset tyynynpäälliset löytyivät kirpparilta,
kun makuuhuoneen ilme piti saada uuteen tapettiin sopimaan :)
Muut omista jemmoista. 


Minkälaisia kirppislöytöjä olet tehnyt lähiaikoina?




Lue myös








Kirpparilöydöt ja arki löytyvät Instagramin puolelta @iloelolaura, tuu sinne!


lauantai 29. elokuuta 2020

Kotihoito on onnekasta koronasyksynä


Vai sanoisinko, että koronasyksynäKIN? Oman perheemme kohdalla kotihoito on ollut tähän asti mitä mainioin vaihtoehto, mutta tänä syksynä siihen liittyy vielä muutakin, tavallisesta poikkeavaa.


Koronan "toista aaltoa" on povailtu alkavaksi näillä näppäimillä. Aika monet tuntuvat olevan vähän valmiustilassa asian suhteen, odottaen koska rysähtää. Tai ainakin, että koska kovemmat ukaasit, rajoitukset astuvat mukaan arkeen.

Someen jo postataan kuvia itsestä maski kasvoilla, pohtien, miksi kaikki eivät viitsi maskia käyttää. Monessa muussa maassa maskipakkoa on toteutettu jo pidemmän aikaa. Ilman, että se on vaikuttanut tilanteeseen juurikaan. Maskittomuus ei välttämättä kerro millään lailla vastuuttomuudesta, välinpitämättömyydestä tai siitä ettei sitä uskalla julkisesti käyttää. Siihen voi olla ihan muut syyt.

Mutta aiheeseen. Menneellä viikolla uutisoitiin, että 15 000 lasta on testattu koronan tiimoilta. Ja että sairastuneita lapsia on ollut viitisen kappaletta, eikä heistä ole tarttunut aikuisiin.

Testeissä on täytynyt (ja ilmeisesti täytyy edelleen?) ravata pienemmistäkin oireista. Onneksi nyt korjattiin väärinkäsitys, kun aiemmin ajateltiin koulun ja päiväkodin voivan vaatia testissä käymistä ja negatiivista tulosta lähes joka yskäisystä ja niiskutuksesta (ilmeisesti vielä saa rauhassa pieraista kuitenkin :D ) Tavalliset syyspöpöt ovat liikenteessä jo, niin oli viime syksynäkin samoihin aikoihin. Nyt kuitenkin pienikin rään valuminen herättää huolen koronasta ja viruksen leviämisestä. Ja testiin pääsyä kun voi joutua odottamaan päiväkaupalla, ja sitten vielä tulosten odottelu. Kuulostaa vähintäänkin ärsyttävältä.

Onhan se oikeasti järkevää, että vaikkapa sinne päiväkotiin ei mennä "vähän kipeänä", vaan ainoastaan täysin terveenä. Eletään vasta elokuun loppua, mutta monissa perheissä on ehtinyt olla jo aikamoista säätämistä ja kotipäiviä enemmän kuin hoidossa ja töissä olemista. Entä jos nenä ihan vähän vaan vuotaa vaikka kaksi viikkoa? Tai koko syksyn! Ilman mitään sen kummempaa. Melkoinen syksy tulossa monessa perheessä.

Tänäkin syksynä olen kiitollinen, että voidaan olla kotona, että lapset ovat kotihoidossa. Vuoden päästähän tämäkin muuttuu, kun esikoinen aloittaa eskarissa. Nyt kuitenkin jatkamme tavallista arkea, ja se tuntuu aika helpolta, kun miettii, mitä monilla muilla perheillä on tänä syksynä osana arkea.

En jaksa ajatella sitä, jos kerhot ja muut harrastukset taas perutaan varotoimien varjolla. Ajattelen, että se on sen ajan murhe, ja sen vatvominen ei hyödytä millään lailla. Päinvastoin. Keskitymme edelleen vaalimaan terveyttä ja puuhailemaan arkeamme monipuolisesti.

Voimia kaikille, jotka joutuvat kamppailemaan työelämän ja lasten pienten nuhien yhdistämisen kanssa!


Kurkkaa myös:








Tuuhan mukaan myös arkeen Instagramiin @iloelolaura

maanantai 24. elokuuta 2020

Raskausviikko 34 - muutosta selvitty!


Muuttopäivästä on nyt kaksi viikkoa. Ehkä pikkuhiljaa voi sanoa, että muutto alkaa kunnolla olemaan takana päin. Selvittiin!



Raskaus ja muuttaminen ei ole ehkä se kevein yhdistelmä. Niin ja kun siihen lisää vielä kaksi leikki-ikäistä lasta mukaan, niin muuttujia on jo huomattavasti enemmän.

Muuttoa edeltävänä päivänä tulin lasten kanssa uuteen kotiin yöksi. Nukuin parisängyn paksulla petarilla, ajattelin sen olevan suht paksu, kun laittaa kaksinkerroin. Tulipa taas opittua, että raskaana ei kannata nukkua ihan missä vaan :D Yö meni unettomasti asentoa etsiessä, lonkka tuntui puutuvan huonosta patjavalinnasta. Aamulla väsytti ja häpyliitos oli niin kipeä, että pienikin nostelu vihloi. Siinäpä sitten katselin, kun muut kantoivat tavaroita. En toki olisi muutenkaan mitään kanniskellut, mutta varmaan vähän enemmän jotain olisin tehnyt.

Kummasti sitä pari kapselia kollageenia jo yksi yö omassa, pehmeässä sängyssä teki taas uudeksi ihmiseksi. Vaivat jäivät edelliseen päivään, ja lapsetkin menivät isovanhemmille lomailemaan muutamaksi päiväksi. Vietin tehokkaita päiviä purkaen tavaroita ja ravaten ylä- ja alakerran väliä. Iltaisin kyllä väsytti, ja oli pieniä epätoivon hetkiä, että mihin kaikki tavarat oikein saa mahtumaan.

Mattoa vaille valmis. Lastenhuoneesta oli helpoin aloittaa urakka.


Jännä muuten tuo kollageeni. Loppukeväästä ja alkukesästä tuntui, että olen tosi raihnainen. Joka paikkaa kolotti koko ajan enemmän. Sain vinkin syödä kollageenia kolotuksiini. Ja se on mulla kyllä auttanut. Aika hauskaa, että tämän raskauden raihnainen olo kääntyikin hyväksi tuon kollageenin aloituksen jälkeen. Vaikka eletään jo raskausviikkoa 34, mulla on oikeastaan olo paljon hyvinvoivampi kuin aiemmissa raskauksissa näin loppupuolella. Nautin kyllä, niin kauan kuin tätä hyvinvointia kestää!

Multa löytyy kahdenlaista kollageenia, Young Livingin sekä Puhdistamon. Itse tykkään enemmän tuosta Young Livingin. Ja joo, tiedän kyllä, että virallisestihan kollageeni ei kuulemma auta mihinkään. Mutta niinhän sitä taidetaan sanoa vaikka mistä asiasta ;) Että perusterveellisestä ruoasta ihminen saisi kaiken tarvitsemansa vielä nykyaikanakin. Onhan se teoriassa oikein kaunis ajatus.

Mutta se muutto. Nyt näyttää jo aika kivalta. Vielä nurkissa pyörii jonkun verran sellaista ärsyttävää pikkusälää, joista ei tiedä, mihin ne tuuppaisi. Paljon on tavaroita myyty, saatu ja lahjoitettu eteenpäin.


Makuuhuoneen uusi tapetti. Tämän alta on ihana herätä aamuisin!


Hyvä mieli kuitenkin kaikesta, muuton sujuvuudesta ja omista voimista nyt loppuraskaudessa. Pikkuhiljaa voi kääntää ajatukset jo vauvan syntymää kohden, ihanaa! 



Tule mukaan myös Instagramiin @iloelolaura , arki löytyy sieltä!

maanantai 17. elokuuta 2020

Öinen uhmakiukku - Vähän vielä uhmaiästä


Viime kuussa lyhyesti pohdin, miltä uhmavaihe tuntuu näin toisen lapsen kohdalla. Nyt kuukauden takaiseen verrattuna uhmistelut ovat selkeästi paljon enemmän läsnä arjessa, ja voi pojat, sen kyllä huomaa!


Edelleen olen silti samaa mieltä tuosta kuukauden takaisesta. Ne hetket eivät mene tunteisiin aivan yhtä kovaa kun esikoisen aikoihin, mutta kyllä ne välillä aika tiukille ottavat.

Viime viikolla käytiin kurkkaamassa paikallisen Fidan tarjouspäivät. Rakas pieni raivotar sai siellä, avarassa hallitilassa melkoiset tunnetilat, kun hänen käytöstään joutui rajoittamaan. Jonoakin oli melkoisesti, joten visiittimme ei päättynyt kovin nopeasti, vaan muutkin saivat nauttia äänekkyydestämme. Onneksi maailmaan mahtuu ääntä, ja ihme kyllä, kukaan ei edes mulkoillut meitä :)

En häpeä lapsen käytöstä, mutta kyllä se kieltämättä vähän kuumottaa, kun lapsi huutaa kaikuvassa tilassa pitkiä aikoja, että "äiti hali, äiti hali, äiti haliii!". Helppo olisi ajatella, että mikähän tuotakin äitiä vaivaa, kun huudattaa lastaan eikä voi syliä kaipaavalle lapselle sitä halia antaa.

Mutta voi kun se olisikin niin yksinkertaista :D Tuo uhmaikä mutkistaa monta asiaa, ja meillä tuo "äiti hali" -huuto tuntuu olevan tyypillisin virke noihin uhmahetkiin. Ja lapsi EI TODELLAKAAN halua silloin sitä halia, tuollakin kirppiksellä yritin sitä moneen kertaan hänelle tarjota. Vaan ei. Vasta sittten, kun tahtomis-ei tahtomis -näytös on päästy tiettyyn pisteeseen, silloin hali oikeasti kelpaa ja on tarpeen. Silloin aina käydään tuota hetkeä läpi.




Mutta se on kyllä jännä, kuinka et vaan voi vauhdittaa aina sen meneillään olevan kiukkuhetken ylipääsemistä, vaikka päälläsi seisoisit. Hyvä esimerkki tästä oli YHTENÄ YÖNÄ tässä lähiaikoina.

Lapsi heräsi yöllä asiaan x. Ei yleensä heräile kesken unien, vaan nukkua posottaa iltakahdeksasta-yhdeksästä eteenpäin. No nyt heräsi, ja voi olla että naapuritkin sen kuulivat. Lapsi oli tosi kiukkuinen, raukka, eli selvästi jotain hyvin tärkeää uhmakasvun hetkeään. Tosin me vanhemmat oltiin kyllä vielä enemmän reppanoita,  yöllä kun olisi kiva nukkua, ei ehkä oma aivotoiminta ole ihan parasta laatua tuolloin taiteilla pienen tärkeää kehityskauttaan elävän draamailijan kanssa.

Tosi, tosi hämärästi muistan, että esikoisellakin oli ihan muutama tällainen draamojen yö? En tosin ihan menisi vannomaan, ei ole tullut laitettua ylös mihinkään. No, toivotaan että nyt menee samalla lailla, että kovin montaa vastaavan hilpeää yötä ei olisi luvassa :D

Instagramin puolella @iloelolaura kyselinkin, onko uhmayöt tuttu käsite. Vähän yli puolet vastanneista oli kokeneet saman ihanuuden :D




Kurkkaa myös:




perjantai 7. elokuuta 2020

Näin käytettiin 170€ äitiysavustus



Me valittiin tälläkin kertaa äitiysavustus rahana, koska meiltä löytyy ennestään jo niin monia pakkauksessa tulevia asioita. Äitiyspakkaus on ihana, mutta emme tarvitse sen tavaroita, tai koe tarvetta ottaa sitä vain fiilistelyn vuoksi.


Suomessa äitiysavustuksen voi valita joko äitiyspakkauksena tai rahana. Toisen lapsemme kohdalla äitiysavustuksen summa oli 150€. Viime vuodet se on ollut 170€.

170€ on paljon rahaa. Etenkin, jos ostaa käytettynä, voi sillä saada paljon kaikkea. Toki me kaikki tarpeellinen oltaisiin ostettu muutenkin, mutta itsestä on kiva ajatella, mihin sen äitiysavustuksen konkreettisesti käytti.

Nyt tämän kolmannen vauvan kanssa ei ollut hirveästi tarpeita, koska tosiaan olemme säästäneet suurimman osan edellisiltä lapsilta.

Silti vaikkapa vaatteita on kiva olla muutama "uusi" jokaiselle lapselle. Sellaisia, jotka eivät ole olleet muilla sisaruksilla.



Äitiysavustuksella ostettiin:


Kasa vaatteita ja asusteita kirpparilta. Mm. Newbien mekko, vanuhaalari, muutama body, hattu, sekä Metsolan harso.

Rattaat. Meiltä löytyy ennestään tuplarattaat, jotka toimivat myös tavallisina vaunuina. Näitä käytetään tälläkin kertaa. Ne eivät kuitenkaan ole mitkään metsä- tai umpihankirattaat, vaan enemmänkin kaupunkioloihin suunnitellut. Nyt kun muutettiin vähän syrjempään, tarvitaan myös järeitä rattaita metsäilyyn ja muuhun.

Ostettiin tori.fi kautta käytetyt Brio Happyt viidelläkympillä. Rattaat ovat huippukunnossa (ja tietenkin homeettomat), mukaan sai kahdet renkaat, toppapussin, kantokopan ja seisomalaudan. Jee! Viimeksi meillä oli järeät Emmaljungat, mutta myytiin ne edellisessä muutossa pois. Tällä kertaa halusin kokeilla noita Brio Happyja.

Muuttorealisimia ja rattaat vanhassa kodissa :) 


Turvavyöistuin esikoiselle. Joo, tämä ei ole mikään vauvatavara, mutta vauva puolestaan saa asioita esikoisen ja toisen lapsen jäljiltä. Kurkkaa aiemmat istuinpohdinnat täältä. Turvavyöistuin ostettiin tarjouksesta uutena. Käytettynä ostamme kaiken mahdollisen, paitsi turvalaitteet. Facebookin Turvaistuimet-ryhmästä sai hyviä vinkkejä istuimen ostoon. Valittiin yksi kapeista Britaxin istuimista.

Sitteri. Tämä nyt ei ollut ehkä se välttämättömin ostos, mutta kuitenkin. Muistan jo esikoisen aikaan, että BabyBjörnin sittereistä puhuttiin THE sittereinä. Vauvatarvikemaailmassa niistä edelleen puhutaan, tuntuvat olevan jollain tapaa ylivoimaisia vauvan viihtymisen ja ergonomisen asennon osalta.

BabyBjörnin the sitteri. Jos muuton jälkeen ompelisi jonkun kivan päällisen, ehkä?


Ajattelin, että nyt kokeillaan sitten sitä. Tori.fi:ssä ne tuntuvat liikkuvan enimmäkseen 50-90€ hintaan, oma budjettini oli 20-30€. Aika pitkään piti toria vahdata, että kerkesin olemaan ensimmäinen ostajaehdokas noissa edullisemmissa ilmoituksissa! Mutta onnistuin :)


Miten teillä on käytetty äitiysavustus?



Kurkkaa myös 








Tule mukaan myös Instagramin puolelle @iloelolaura

sunnuntai 2. elokuuta 2020

Muuttaminen raskausviikolla 31 ei naurata


Huh, tuntuu, että nyt jo hapottaa, vaikka virallisesti muutto on vasta tulevana viikonloppuna. Ollaan kuitenkin saatu jo uuden kodin avaimet käteen ja viety sinne tavaroita, laiteltu verhoja ja muuta pientä.


Yksi tapetinpoisto ja tapetoiminen olisi edessä myös, ja ennen muuttoa ajellaan uuteen kotiin useampana päivänä, laitellaan kotia ja viedään pieniä tavaroita.

Kyykkiminen ja nostelu, niitä en voi hirveästi harrastaa. Muuttolaatikoita tai muita en edes yritä nostella, en yhden yhtä laatikkoa, kun tiedän, ettei se ole hyväksi. Näköjään kropan saa kipeänväsyneeksi ilman isoja nostelujakin.

Eilen järjestelin aika paljon asioita uudessa kodissa. Siihen kuului kyllä joo kyykkimistä, kurkottelua, ja taisinpa "jotain pientä" aina kantaa myös yläkertaan jokusen kerran. En kuitenkaan mielestäni mitenkään rehkinyt. Nämä yhdistettynä siihen, että meillä oli mukana vain kovia jakkaroita istumiseen, niin auts.

Jo ennen vanhaan kotiin lähtemistä olo oli samanlainen kuin tämän kesän telttaretkellä. Joka paikkaa kolotti ja särki, vatsalihakset superväsyneet ja askellus tooooooodella hidas ja vaivalloinen. Hassua, kun sitten taas kun ei ylitä sitä näkymätöntä rajaa, niin olo on aika mainio kuitenkin, vaikka onkin loppuraskaus jo menossa.

Kotiin tullessa kaaduin suoraan sänkyyn ottamaan lepoa väsyneelle olemukselle. Että juu, rauhallisesti on otettava, halusi tai ei. Ja tässä tapauksessa vastaus on ei, koska intoa kyllä olisi puuhastella kovastikin. Onneksi mun äiti kävi yhdellä viikolla pakkailemassa meiltä muuttolaatikoihin kaiken minkä irti sai, niin sekin on tehty jo aiemmin.

Viikonloppua odotellessa sis. Muuttoa edeltävänä iltana ajattelin pakata kimpsuni ja kampsuni ja lapset ja mennä yökylään uuteen kotiin odottelemaan (tai pois jaloista :D ). Kaiken kaikkiaan aika kivaa ja ihanaa, vaikkakin samalla omalle voinnille fyysisesti vähän raskastakin.

Ja heh, ei ole muuten ensimmäinen muuttoni raskaana! Ja vuosi sitten muuttaessa olin toipumassa keskenmenosta, niin sillonkaan en ollut fyysisesti se hyödyllisin muuttaja. Onneksi saatiin sillonkin paljon apuja.



Kurkkaa myös







Muuttomenoa ja arjen asioita pääset seuraamaan Instagramin puolella @iloelolaura