Kirppislöydöt elokuulta

Elokuussa on tullut tehtyä poikkeuksellisen paljon hyviä kirppislöytöjä. Aikoihin ei ole tullutkaan laiteltua ylös, mitä kaikkea kirpputorilta on tarttunut mukaan. Edelliset kirpparilöydöt löytyvät  täältä. 

Kirppareilla tulee käytyä yleensä lähes viikottain, se on itselleni kiva (ja hyödyllinen) harrastus ollut teini-ikäisestä saakka. Keväällä oli pitkä hiljainen kausi, kun kirpparit olivat poikkeustoimien vuoksi kiinni. Onneksi ollaan aina ostoksissa yhden tai kaksi vuodenaikaa edellä, niin kaikkea silti kotoa löytyi. Tosin keväällä on yleensä saanut kirpparilta edullisesti seuraavan talven talvikamppeet, joten nyt keväällä ne jäivät saamatta.

Lapsille ollaan hankittu lähes kaikki käytettynä, poislukien turvalaitteet kuten turvakaukalo, turvaistuimet ja pyöräilykypärät. Myös kenkiä ostetaan kirpparilta, jos ovat hyväkuntoisia, eivätkä esimerkiksi linttaan tallattuja tai vääristä kohdista kuluneita.

Tässä vuosien saatossa olen onneksi jonkin verran oppinut, eikä enää tule ostettua juurikaan huteja lapsille. Itselle joskus kyllä.. :D

Erityisen ilahtunut olen aina esikoiselle löytyvistä vaatteista. Hän käyttää nyt kokoa 104-110, joten jemmaan olen ostanut kokoa 116. Vielä toistaiseksi on löytynyt ihan hyvin kaikkea. Toiselle lapselle harvemmin tarvitsee ostaa mitään, kun siskon jäljiltä löytyy aika hyvin kaikkea. Välillä tosin hänkin saa jotain "uutta".

Menneen kuukauden aikana me myös muutettiin, niin poikkeuksellisesti on hankittu myös muutamia sisustusjuttujakin uuteen kotiin. Listailin nyt möys arkisen tylsät löydötkin, enkä pelkästään niitä ihanimpia :) Joitakin pieniä ostoja tästä saattaa kyllä puuttua.

Elokuun kirpparilöydöt on tehty seuraavilla kirppareilla:

Femmatori, Riihimäki

Aarreaitta, Hämeenlinna

Kirpputori Helmi, Järvenpää

Oliverin kirppis, Kerava

(Ah, isot ja hyvät kirpparit!)

Merinovillahousut ja toppikset. 

Joulumekko. Lapset varmaan isona muistelevat, että joka joulu piti pukeutua samaan mekkoon :D

Vessaan kukallinen matto, uusi, 8€

Tyynynpäälliset 3,5€ x2

Carriwellin Mahatuubi 2€, tämä oli ihan huippu löytö! Samanlainen minulla oli ennestään valkoisena, ja sen olen todennut tässä loppuraskaudessa tosi suureksi avuksi.

Yksiväriset valkoiset verhot 5€. Nämä pääsivät olohuoneeseen pitsiverhojen taakse.

Valkoinen Malm-lipasto 30€

Kuomat 5€, loskarit 5€

Toppahousut 5€, POPin merinovillahousut 5€

116-kokoisia sisävaatteita, yhteensä 16€ (osa näistä ylimmässä kuvassa. Karvapaitaa lapsi on himoinnut jo pitemmän aikaa, nyt se löytyi)

98-kokoisia housuja 3x, yhteensä 6€

Joulumekko, eli Lindexin sydänkuvioinen mekko 3,5€. Näitä meillä alkaa olla aika hyvä kokoelma jo, lähes joka koossa.

BabyBjörnin sitteri 30€

Takimmaiset tyynynpäälliset löytyivät kirpparilta,
kun makuuhuoneen ilme piti saada uuteen tapettiin sopimaan :)
Muut omista jemmoista. 

Minkälaisia kirppislöytöjä olet tehnyt lähiaikoina?

Lue myös

Mitä äitiysavustuksella saa kirpparilta?

Ostatko kirpparilta halpamuotia?

8 vinkkiä kirppisjouluun

Kirpparilöydöt ja arki löytyvät Instagramin puolelta @iloelolaura, tuu sinne!

Vuoden kestänyt projekti: päiväpeitot kerrossänkyyn

Vuosi sitten meidän iloksemme saapui kerrossänky nimeltään Liisa pieni. Hän, kuten aika moni ostoksistamme, löytyi käytettynä tori.fi:stä. Siitä lähtien onkin ollut missiona saada päiväpeitot sänkyyn. Nyt viimein se onnistui.

Kyllä, päiväpeittojen saamisessa kesti vuoden ajan. Ei, kyse ei ole perusteellisuudesta, vaan pienestä saamattomuudesta. Aluksi etsin päiväpeittoja hurjalla metsästysinnolla kaupoista ja netin uumenista, mutta aika pian huomasin, ettei kivoja lasten päiväpeittoja ole juurikaan. Into lopahti.

Kävin myös kangaskauppoja läpi, mutta oikeanlaista inspistä ei tullut. Ja lisäksi kankaat ovat kyllä aika arvokkaita, kahdelle päiväpeitolle tulisi nopeasti hintaa ihan mukavasti.

Homma siis jäi. Silloin kun meillä oli lapsiystäviä kylässä (Lappeenrannassa ihania pieniä kävi usein), otettiin yleensä vain tikapuut irti ja alasankyyn petasin viltin päällimmäiseksi, että sekin olisi leikkitilan jatkeena pienille. Koko ajan kyllä kaipasin päiväpeittoja, mutta en halunnut sellaista "no, menettelee" -vaihtoehtoa. Tosin kerran jo melkein ostin Ikeasta pinkit halvat huovat päiväpeitoiksi, mutta jäivät kauppaan, kun olisivat kuulemma nukkaantuneet nopeasti huonoiksi. Huh.

Alkusyksystä sisko sitten houkutteli minut mukaansa Tallinnaan, juurikin kangaskaupoille. No, Karnaluksissa minä sitten riehaannuin ja sommittelin eri kankaita yhteen reippaasti toista tuntia. Sillä aikaa mini-ihmiset viihdyttivät itseään keräillen ostoskoreihinsa kaikkea ihanaa..

Kankaat ja jopa ne vanutkin raahattiin siis Tallinnasta asti. Onneksi meillä on hyvät reissurattaat, joihin mahtuu tavaraa! Laskin, että silti tulivat halvemmaksi kuin kankaat Suomesta, kun risteilykin oli vain viitisentoista euroa.

Tästä silti kesti vielä muutama kuukausi, ennenkuin kankaat muuntautuivat itsensä päiväpeittojen muotoon. Siskolla oli taas osuutensa, pyysi ottamaan nyt ne kankaat mukaan, kun oltiin menossa heille. Mulla kun on tapana lykätä tiettyjä asioita hamaan tappiin saakka (kuten vaikkapa puhelimessa puhumista, haastavalta tuntuvia suorituksia, virallisten asioiden hoitamista ja muita).

Mulla oli hyvä palvelu, tilkkupalojen koko laskettiin mulle valmiiksi, kädestä pitäen näytettiin saumurin toiminta ja kerrottiin työvaiheet. Minä sitten ompelin, ja päiväpeitot saatiin! Oikeasti ompelin yötä myöten, koska halusin päiväpeitot valmiiksi ennen kotiin lähtöä. Seuraava päivä menikin sitten puoliunesssa, olen jo liian vanha yökukkumiseen. Heh.

Vuoden siinä tosiaan kesti, eikä ne ihan priimaa ole, mutta ai että mä tykkään! En välitä siitä, että kyseessä ei ole virheetön suoritus.

Jos tekisi elämässä vain sellaisia asioita, jotka hallitsee loistavasti, niin jäisi varmasti aika monesta kivasta paitsi. Niinkuin vaikka näistä päiväpeitoista.

P.s. Tuohon Liisa pieni -kerrossänkyyn myydään myös kolmoskerrosta. Siitä haaveilen seuraavaksi ;)

P.p.s . Ollaan tykätty tuosta kerrossängystä tosi paljon.

Äiti sä lupasit mulle kerrossängyn! - Kirppismetsästystä

"Äiti sä lupasit mulle kerrossängyn!", julisti kolmevuotias useampi viikko sitten. Olimme alkaneet teoreettisesti miettimään, että kerrossänky voisi olla kiva sitten joskus, kun pienempikin siirtyisi nukkumaan isosiskon kanssa samaan huoneeseen.

Vaan niinhän se on, jos jotain ääneen miettii, nämä pienet ottavat ne kovin konkreettisesti. Äidin "oi oispa ihanaa sitten joskus" on kolmevuotiaalle yhtä kuin "huomenna, sähän sanoit niin".

Pakko saada

Haaveissa minulla oli Liisa pieni -kerrossänky. Ostamme kirppikseltä yleensä kaiken tarpeellisen, joten toiveissa oli, että kerrossänkykin löytyisi käytettynä. Ajattelin, että tämän löytämiseen saattaisi hyvin mennä useampi kuukausi. Sitten vielä se, että onnistuisiko ostoilmoituksen ilmestyässä huutamaan ekana hep, meille!

Niinpä alkoi tuttu tori.fi:n säännöllinen selailu. Olin metsästänyt varmaan vasta viikon päivät, kun katsoin, että mitä, just se, ja noin viiden kilsan päässä meiltä! Apuaaa pakko saada!

Yksi oli varannut kerrossängyn ennen minua, mutta hänestä ei kuulunut mitään, joten meille se kotiutui sitten.

Paljon iloa sängystä, kyllä!

Nyt meillä onkin ollut niin onnellinen kolmevuotias, joka on ylpeänä kaikille esittelemässä yläsänkyään. Ja juu, itseäkin sänky on piristänyt, metsästysvietin täyttyminen tuo tietynlaista tyytyväisyyttä, jotain kiksejä siitä kyllä aina saa.

Jossain vaiheessa sitten pikkusiskokin  siirtyy kaveriksi sinne, vielä ei ole kiire sen kanssa. Ja laittoipa tuo kerrossänky lastenhuoneen sisustuksenkin ihan uusiksi, tuoden mukanaan kaivattua vaihtelua.


Seuraavaksi saakin ryhtyä etsimään päiväpeittoja kerrossänkyihin. Kiva kun on aina joku pieni missio meneillään!

Parisuhteen sisustuskompromissit

Mies tilasi uuden subbarin olohuoneeseen. Aloin miettimään, että tähän pisteeseen on aika pitkä matka käyty, että kodissa, jossa myös minä asun, on olkkarissa jo monen monta mööpeliä. Ja ennen kaikkea se, että se on mulle ihan ok.

Mun matka ennen yhteisiä olohuoneita on lähtenyt ihanasta, punaisesta pikkuyksiöstä, jossa oli jokainen yksityiskohta vimpan päälle mietitty. Ei telkkaria tai muita vehkeitä, vaan sen sijaan vaatekaappeja tuplamäärä ja keskellä koko komeutta tanssitanko. Sitä pikkuista sinkkutytön yksiötä rakastin kovasti. Pilkkuja ja raitoja, valkoista ja punaista sopivasti sekaisin.

Niihin aikoihin itseäni inhotti sisustuksessa kaikki musta, ja tosiaan, kaikki elektroniikkahärpäkkeet. Ja sitten tavattiin miehen kanssa. Iso telkkari, ja rakkaus mustaan sisustuksessa. Eikä, mitä ihmettä!? Ja sitten vielä ne kaiuttimet ja muut. Siinä sitten lähdettiin miettimään, että mitä asioita halutaan yhteiseen kotiin tuoda ja ostella.

Ekassa yhteisessä kodissa subbari oli tilanpuutteen vuoksi telkkarin takana, ja kaiuttimet vielä siihen aikaan pienen pienet. En tykännyt, mutta siedin, niin kuin mieskin hienosti sieti mun vaatepaljoutta ja muuta tavaramäärää. Tanssitanko oli myyty, koska joo, ei mahtuisi mihinkään, ja paikkakunnanvaihdos vaikutti myös aktiiviseen harrastamiseen. Ostettiin musta sängynrunko päätyineen, koska yllättäen alkoi miellyttää omaakin silmää.

Jossain vaiheessa olohuoneeseen löysi tiensä myös vahvistin, ja vuosi vuodelta kaiuttimien koko on kasvanut. Kasvutahti kenties sama, jolla itse olen heittänyt vanhoja tavaroitani pois (jotta neliömäärän täyttöaste pysyisi samana ;) ). Vaivihkaa kaiuttimet ovat syrjäyttäneet myös mun taulut ja tuikkukipot, jotka ennen siinä tv-tason reunaa olivat koristamassa.

Ja samalla kuitenkin myös oma silmä on tottunut.

Saksasta tilattu subbari saapunee lähipäivinä, ja mies odottaa sitä jo suunnilleen tunteja laskien.
Hauskaa, miten yhdessäolo muuttaa ihmistä. Nykyään olen vain iloinen, että toisen subbarihaave toteutuu. Mustaa keittiötä, joka on myös haaveissa, en kyllä oikein vielä ainakaan purematta niele, mutta eihän sitä koskaan tiedä :)

Oon onneksi miekin tehnyt jotain. Voi olla, että miehen sinkkuboksissa sohvalle mahtui myös istumaan sohvatyynyjen sekaan. Ja tuskinpa hän tuolloin osasi kaivatakaan vaikkapa vuodenaikojen mukaan vaihtuvia verhoja.. ♥


Kuvat miun punaisesta yksiöstä