lauantai 29. joulukuuta 2018

Vuoden luetuimmat postaukset - Lapsiperheilyä ja sisätutkimuksia




Vuosi alkaa olla ohi, joten pieni vuosikatsaus olisi paikallaan! Vuosi 2018 on tuntunut melkoisen nopealta hurahdukselta. Kiitos, kun olet mukana!


 Blogin vuosi on aika tasaisesti painottunut vauva-aiheisiin, äitiyteen ja synnytyksiin. Olen tänä vuonna julkaissut 145 blogipostausta. Tahti on ollut aika tasainen, paitsi nyt joulukuussa, kun päähän on mahtunut ainoastaan joulu. "Onneksi" joulut on vietetty, ja pääsee taas uuden äärelle!



Vuosikatsaus 2018 - luetuimmat postaukset 



Jälkitarkastus ja sisätutkimus - kun sisätutkimukseen painostetaan tukien menettämisellä


Syyskuussa kirjoitin jälkitarkastuksesta, tai etenkin sisätutkimuksesta, joka on vapaaehtoinen osa jälkitarkastusta. Aihe on herättänyt paljon tunteita suuntaan jos toiseen. En yhtään ihmettele, että kirjoitus on blogissani vuoden luetuin. Teksti muhi luonnoksissa puolen vuoden ajan, ja syntyi juuri oikealla hetkellä.


Miten kotisynnytys voi olla Suomessa laillinen, vaikka eutanasia ei ole?


Marraskuussa pohdin kotisynnytyksiin suhtautumista silloin tuoreen Syke-jakson kautta. Jaksossa meno oli kuin villissä lännessä, ja se liitettiin kotisynnytyksiin. Media, lukemamme ja katsomamme asiat ohjaavat helposti myös asenteitamme, jos asia ja siihen liittyvä fakta ei ole tuttua, oli asia mikä hyvänsä.


Laskeumat, nuo ei niin kivat kaverit - synnytysjuttuja


Kesällä mietin laskeuma-asioita. Laskeumia on paljon myös nuorilla naisilla, ja siitä puhutaan kovin vähän, liian vähän. Monet tuoreet äidit ovat yksin asian kanssa, ja epätietoisuus omasta olosta ja tulevaisuudesta kalvaa.




Kotisynnytyskertomus - Vuoden viimeisenä aamuna


Ystäväni lapsi valitsi syntymäpäiväkseen vuoden viimeisen aamun, ei huono valinta! Tämän upean synnytyskertomuksen sain tallentaa blogiini, ystäväni kertomana. Ihana, sanattoman upea, mullistava aamu!


Vapaus olla oma itsensä, vaikka on äiti


Alkuvuodesta mietin paljon itseäni, raskauskiloja, äitiyttä, ja sitä, mitä olen kaiken noiden asioiden alla. Ehkä vähän myös rivien välissä kipuilin jonkin sortin paineita, joita äitiyteen meinaa tulla ulkopuolelta. Ei ainneta muiden sanella sitä, millaisia äitejä me halutaan olla, mitkä on ne meidän valinnat.



Synnytys ja obstetrinen väkivalta


Alkukesästä vinkkasin luettavaa obstetrisesta väkivallasta. Obstetrinen väkivalta lienee melko uusi termi Suomessa, ja siksi monelle tuntematon. Synnytys- ja raskaustilanteissa tapahtuu paljon asioita, joita katsotaan läpi sormien. Muissa tilanteissa niin ei voisi olla. Kannattaa tutustua aiheeseen!


Lapsiperheily ei ole hyvä syy kodin sotkuisuudelle


Tänä vuonna meillä on tainnut olla sotkuisempaa kuin koskaan. Ei likaista, mutta tavaroita hujan hajan. Toki meillä siivotaan, mutta kaaos kertyy järkyttävän nopeasti. Lapsiperheily ei ole hyvä syy kodin sotkuisuudelle, paitsi että on se, ainakin toisinaan!


Uudet synnytyssuositukset


Huhtikuussa iloittiin uusista synnytyssuosituksista. Taas yksi askel eteenpäin synnytyskulttuurissamme! Vielä tosin on työsarkaa suosituksen jalkautumisessa synnytysyksikköiden omiin käytäntöihin. Tavoitteena siis vähemmän puuttumisia, synnytysrauha ja positiivisia synnytyskokemuksia kaikille. Peace on earth.




Kolmevuotisneuvola, jonka koimme meille turhaksi ja jätimme menemättä


Long story short, viesteilimme neuvolaterkkarimme kanssa, että emme tällä kertaa tule, ja kuvailimme sanallisesti kolmevuotiastamme sekä kotiarkea. Mikäs siinä, neuvolapalvelut ovat ihan mahtavia, mutta vapaaehtoisia. Käymme mielellämme neuvolassa, mutta emme aivan samalla rungolla, kuin asiakkaat keskimäärin.


Alle yksivuotias on päiväkuiva kotona


Kuopuksen vauvavuoden aikana raportoin muutaman kerran vessahätäviestinnästä.  Hän on nyt 1v2kk ikäinen, ja vessahommat ovat olleet osa hänen päivittäisiä rutiinejaan syntymästä saakka. Paljon on kiinni ajoituksesta ja juuri oman lapsen rytmiin tutustumisesta. En kannata minkään sortin stressailua asiasta, me ollaan tykätty toimia näin.


Löytyikö näistä sun lempparipostausta? Minkälaisia aiheita kaipailet ensi vuodelle? 



Arkijuttuja löytyy instagramin puolelta, tule mukaan! 

perjantai 21. joulukuuta 2018

Lasten kautta joulutunnelmaan. Näin onnistut!





Lasten kautta pari viimeistä joulua on ollut helpompi päästä sellaiseen oikeaan joulutunnelmaan, jouluiseen mielentilaan. Se ei kuitenkaan ole käynyt mitenkään vahingossa, vaan lapsille jouluperinteitä luodessa on ollut ajatuksena samalla tavoitella sitä joulumieltä itselle.


Oman lapsuuteni ja omien lasten saamisen välissä on tyhjä kohta, jolloin joulu tarkoitti vain lähinnä mukavan pitkää vapaapäiväputkea. Olen aina tykännyt joulusta, mutta noihin aikoihin joulu ei oikein tuntunut miltään. Koen, että yksi tekijä tälle on ollut ongelma tunnelmaan virittäytymisessä, jota nyt sitten on lasten kanssa paikkailtu.


Joulutunnelmaan virittäytyminen lasten kanssa 


Parastahan on, jos joulutunnelmaan pääsee tuosta noin vaan. Näin aikuisena se ei aina käy kuitenkaan niin helposti. Tässä askeleet, joita etenemällä olen tänä vuonna päässyt hyvään joulupöhinään!


1. Joulusta voi aloittaa puhumaan lasten kanssa reilusti marraskuun puolella. Mitä kaikkea sitten joulukuussa tehdään, leivotaan, koetaan ja nähdään. Lapset alkavat odottaa, ja odotus ja jännitys tarttuu itseenkin. Ei pelkkää joulun odotusta, vaan koko joulukuun odotusta!

2. Lapset ovat hyvä syy kiertää monenmoisia joulutoreja, kauneimpia joululaulu -hetkiä, lasten kirkkoja, pikkujouluja, joulujuhlia, joulukonsertteja ja muita.



3. Tonttulakit. Joskus marraskuussa kaivettiin esiin tonttulakit, ja kolmevuotias on kulkenut tonttulakki päässä kotona harva se päivä. Joulun jälkeen tonttulakit lähtevät taas ansaitulle vuosilomalleen intensiivisen käyttöaikansa jälkeen.

4. Joulukalenteri. Ei väliä, onko kalenteri kuva, tavara, syötävä, vai jokin muu, kunhan jonkinlainen joulukalenteri ja siihen liittyvä seuraavan päivän odotus on olemassa. Sellainen, josta lapsi innostuu. Lapsen jännitys on kutkuttavaa, ja tarttuu itseenkin.

5. Jouluradio. Meillä soi jouluradio yksivuotiaan päiväuniaikaan taustahälynä, joten kolmevuotias on oppinut aika nopeasti ihan huiman määrän joululauluja, joita sitten laulelee ympäriinsä.

6. Parhaat palat oman lapsuuden aikaisesta joulun odotuksesta. Aika moni elementti meidän nykyisestä joulun odotuksesta on lapsuudestani.



7. Joulun näkyminen sisustuksessa oman tyylin mukaan. Kolmevuotias muisti viime joulusta monta asiaa, ja iloa on tuoneet niin joulukuusi, jouluhiiret kuin muutkin jouluiset tavarat, joita lapsi ihailee joka päivä.

8. Jouluvaatteet. Ei siis vain yhtä päivää varten, vaan jouluvaatteissa voi hillua menemään kaikki jouluiset kissanristiäiset, ottaa joulukuvat ja muuten vaan fiilistellä.

9. Jouluväkertäminen lasten kanssa. Kortit, muistamiset, itsetehdyt lahjat, joululeipominen, joulukoristeet.. Ja väkertämisen taustaksi joululaulut, tietenkin.

10. Jos ei se vielä tullut selväksi, niin kaikesta jouluun liittyvästä voi lasten kanssa tehdä pienimuotoisen elämyksen. Jos joulutunnelmaan pääsy kiinnostaa, niin kannattaa kokeilla, saatat onnistua! Ei suorittamalla, vaan joulusta kaiken ilon irti ottamalla.


Löytyykö sulta joulutunnelmaa tänä vuonna?


sunnuntai 16. joulukuuta 2018

Jouluihmisen jouluinhokit x9 - blogihaaste



Hep, jouluihminen ilmoittautuu! Arkeen kätketty aarre -blogin Petra kirjoitti jouluihmisen jouluinhokeista, sillä niitäkin kyllä löytyy, vaikka muuten rakastaisikin joulua. Ihan huippu aihe, jotenkin kaikessa koomisuudessaan tosi hauska. Pakkohan tähän aiheeseen oli tarttua, joten tässä tulee omat jouluinhokkini!



Jouluihmisen jouluinhokit x9



1. Varpunen jouluaamuna, Porsaita äidin oomme kaikki..


Varpunen jouluaamuna. Tykkään lähes kaikista joululauluista, mutta tästä en ole koskaan tykännyt. Lapsena ärsytti se veli joka muuttuu linnuksi ja tulee moikkailemaan muita. Nykyään laulua miettii enemmän Topeliuksen lapsen kuoleman kautta, mutta ei silti lukeudu lemppareihin.

Porsaita äidin oomme kaikki. On vaan niin älyvapaa laulu, miten se liittyy jouluun? Wikipedia kertoo, että ollaan äidin hemmottelemia lapsia, siksi. No, en siltikään lämpene tälle!

2. Joulupukki


Täällä kirjoitinkin juuri, kuinka joulupukki ei kuulu meillä jouluun aivan samalla lailla kuin se tuntuu kuuluvan suurimmalla osalla suomalaisista lapsiperheistä. 


3. Viime hetken  paniikkijoululahjat


Joka joulu käy niin, että jonkun lahjaa etsii ja etsii. Syy siis lähinnä se, että jollekin ei ole keksinyt lahjaa, ja sitten epätoivoisena kiertelee, josko jokin idea syntyisi kiertelyn lomassa. Argh! Parasta on se, kun kun lahjat on hankittu jo ennen joulukuuta.


4. Liköörikonvehdit


Jotain ihan kauheaa.



5. Sienisalaatti, graavilohi, lanttulaatikko, lipeäkala..


Mitä näitä nyt on? Näistä lanttulaatikkoa maistan toisinaan, mutta nuo kaikki muut, huhhuh. Jätän ne suosiolla muille. Meillä tosin lapsuuden jouluun noista ei ole kuulunut kuin se lanttulaatikko, onneksi!


6. Joulun järjestäminen yli omien varojen


Paljon hintavia lahjoja, luotoksi ostamista, osamaksut ja muut. Koska joulua halutaan meidän kulttuurissa usein juhlia tietyllä tapaa, toteuttaa moni sen maksupuolen yli tulojensa. Uuden vuoden ensimmäiset kuukaudet sitten maksellaan joulua pois. Toisaalta ymmärrän tämän, toisaalta en. 

7. Jouluaaton kiireinen aikataulu


Omissa haaveissani jouluaaton aikataulu on leppoisa. Heräillään hitaasti, katsellaan joulupukin kuumaa linjaa, syödään riisipuuroa. Saunotaan, valmistetaan jouluateria yhdessä, jaetaan lahjat.. Ei kiirettä tai stressaamista. Mutta sitä ei valitettavasti voi ennalta sanoa, etenkin jos on paljon ohjelmaa, lapsia, päiväuni-ikäisiä, jännitystä, pakko vähän aikatauluttaa.. Tai entä jos vaikka itse herääkin ihan mökötuulella? 


8. Liikaa lahjoja


Lahjat on ihania, niin saaminen kuin antaminen. Mikä sitten on se sopiva määrä? Jokaisella perheellä on varmastikin ne omat määrät, mitkä on sopivat.

Tänä vuonna esikoinen taitaa saada meiltä neljä pakettia, kuopus kaksi. Lisäksi toki lahjoja muilta perheenjäseniltä, kuten isovanhemmilta. Luulen, että esikoisen kokonaislahjamäärä tulee pyörimään suunnilleen 10-13 lahjan lukemissa.

Ja se on ihan ok meille, etenkin kun tiedän, ettei ole kysymys mistään överilahjoista, ja että kaikki ei suinkaan ole leluja. Kauhistuisin, jos niitä lahjoja olisikin vaikka 30! 

Itselleni puolestaan kymmenen paketin saaminen tuntuisi jotenkin vähän hassulta. Muutaman lahjan taidan saada, ja se on kivaa.  


9. Joulupaperijäte


Tykkään kauniisti paketoiduista lahjoista, mutta tykkäisin toki myös ihan vain pienestä määrästä jätettä. Lahjanauhoina meillä käytetään kangasnauhoja, jotka kerätään talteen ja käytetään uudestaan. Lahjakassejakin tulee laitettua ahkerasti eteenpäin, mutta lahjapaperit menevät roskiin. Lahjapaperikasasta tulee ihan kiva määrä silkkaa roskaa. Jouluinhokki, todellakin.


Kerhon joulupussin antimilla, jouluvaatteissa tietenkin.


Löytyikö samoja? Kuinka monta jouluinhokkia keksit? :D 


Tuu mukaan myös facebookissa ja instagramissa!

torstai 13. joulukuuta 2018

"Äiti miksi mulla ei ole tuollaista kuin muilla?" - Äitiyden suuria tunteita

Äitiydessä tulee koko ajan lisää asioita, jotka ovat ihan uusia. Tällä kertaa kyseessä oli uudenlainen tunne. Sydäntä raastava sellainen.



Tapaus Ti-Ti


Lapsi oli odottanut Ti-Ti Nallen konserttia varmaan kuukausikaupalla. Olin toki laittanut pökköä pesään näyttämällä sille myös kyseisiä dvd:itä, joita ollaan kotiutettu meille useampi kappale kirpputorilta (tykkään siitä, kun ovat ns. kilttejä ohjelmia, eikä tarvitse äitinä jännittää ohjelman sisältöä, kuten vaikka pikkukakkosen kanssa tarvitsee).

Konsertti-ilta koitti, ja se oli tosi ihana (saatiin liput yhteistyönä, kiitos! Yhteistyöpostaus täällä). Kolmevuotiaalla oli mukana nalle, jonka hän on itse nimennyt Ti-Ti Nalleksi, ja josta on tullut hänelle tosi tärkeä. Ja tottakai Ti-Ti Nalle pääsi mukaan myös nimikkokonserttiinsa.


Vääränlainen


Paikan päällä lapsi kuitenkin huomasi, että monella muulla lapsella oli ne oikeat nallepehmot mukana. "Muiden nallet on ton näköiset", osoitti lapsi Ti-Ti -julisteita. "Oikeet. Mun nalle ei oo oikee Titi". Lapsi oli ihan murtunut, ja mulla kurkussa iso pala. Apua, mitä tähän voi sanoa?

No, kerroin lapselle, että kaikilla on erilaiset nallet. Kaikki nallet voi olla hyviä Titejä,  ja voi olla vaikka ihan minkälainen nalle vaan. Ei tainnut kolmevuotias aivan vakuuttua tästä, mutta onneksi pian tuli jo aika siirtyä konserttisalin puolelle, ja siellä taas oli niin jännää, että muiden nallet unohtuivat.



Mulla ei unohtunut. Nämä on varmaan näitä äitiyden hetkiä, kun menee vähän liian lujaa tunteisiin. Tällä kertaa siis tämä nalle juuttui raastamaan sydäntäni.


Ajattelin, että nytkö jo se alkaa! Vertailu muihin, muiden leluihin, vaatteisiin, autoon, lomamatkoihin, kotiin..? Eihän toki elämä kilpailu ole, mutta kyllähän lapset vertailevat, tekeväthän aikuisetkin niin. Mutta pieni lapsi on vaan niin haavoittuvainen, pieni. Ja tunteet taas osaavat joskus olla niin isoja.

Mulla oli jo aiemmin ollut mielessä, että jos kirpparilla tulee vastaan näitä Ti-Ti Nallen perheenjäseniä, niin voisin kotiuttaa niitä meillekin, kun kuitenkin lemppareihin lapsella  lukeutuvat. Nyt tämän pienen välikohtauksen takia itselläni on vähän kaksijakoisia mietteitä.


What to do?


Jos ostan lapselle näitä "oikeita" nalleja, annanko hänelle viestin, että juuri se on se oikea, ja että sellainen pitää olla kun muillakin on? Olenko mä joku, mitä ne on, curling-vanhempi? Raivaan harmin aiheet lapsen tieltä, siloitan tien onnelliseen elämään? Tälle oli joku uudempikin termi, mutten muista mikä se oli!

Vai jätän ostamatta, ja tuen ajatusta ja lapsen mielikuvitusta, että kyllä pieni vaaleanruskea nallekin voi olla nimeltään Ti-Ti? Sitä paitsi se on lapsen oma rakas nalle kuitenkin!

Tai ehkä vain lopetan ylianalysoinnin, ja katson kuinka käy? Luulen, että lapsi kyllä ottaa tämän tapaus Ti-Ti Nallen esille vielä lähitulevaisuudesssa.

Kyllä näköjään voi pienestä asiasta saada suuria tunteita itselleen, äiti kun on. Olisipa joku kertonut mulle viisi vuotta sitten moisen tunteilun, en olisi uskonut!


Tsemppiä kaikki kanssatunteilijat! 


Lisää äitipohdintaa löytyy myös instagramissa ja facebookissa

tiistai 11. joulukuuta 2018

Itse tehden jouluun: DIY höyhenkuusi






Marraskuussa ihailin useammassakin kaupassa pientä, valkoista höyhenkuusta. Se jäikin mieleeni kummittelemaan pitkäksi aikaa. Hintaa kuusilla oli 20-30€, ja siksi pohdiskelinkin, osaisiko sellaisen tehdä itse. Ajatuksena "tein itse ja säästin", tietenkin.



DIY höyhenkuusi - näitä tarvitset:


-Styroksinen kartio tai valkoisesta kartongista tehty kartio

-Yleisliimaa tai kuumaliimaa

-Valkoisia höyheniä


Ja jotta homma ei kävisi liian helpoksi, mukaan askarteluun voi myös ottaa esimerkiksi kolmevuotiaan. Tuo sopivasti lisähaastetta ;)




Tee näin


1. Aloita höyhenien liimaaminen alhaaltapäin. Laita liimaa vain höyhenen yläosaan.

2. Jos höyhen on selvästi suurempi kuin muut, voit leikata ylimääräistä ylhäältä pois. 

3. Sommittele höyhenet melko tasaisesti ja tiiviisti.

4. Tee koko kierros ennen kuin jatkat ylempään kerrokseen.



Vinkit viimeistelyyn


1. Höyheniä voi lisätä lopuksi kohtiin, jotka kaipaavat lisätäytettä. 

2. Kovin vääntyneet höyhenet eivät näytä kivalta kuusessa. Suorat ja hiukan kaarevat höyhenet toimivat parhaiten.

3. Höyheniin kannattaa laittaa tarpeeksi liimaa, jotta ne kestävät kunnolla kiinni rungossa. Aluksi laitoin liimaa vain kartioon, mutta se ei ollut paras vaihtoehto.



Kuusesta tuli mukavan näköinen, kun lopuksi lisäilin vielä höyheniä sinne tänne. Ja aika samaltahan tuo näyttää, kun kaupan vastaavat. 

Olen kyllä tyytyväinen tähän höyhenkuuseen, ja varsinkin kun hintaa tälle tuli yhteensä 5,85€! Jos kartion tekee kartongista, tulee hinnaksi vielä vähemmän.


Ihania jouluaskarteluhetkiä!



maanantai 10. joulukuuta 2018

Vessan oven takaa kuuluu rapinaa ja ulinaa - Yksivuotiaan kehitysvaiheet




Mistä tietää, että talossa on yksivuotias? No siitä, että vessaan ei enää saisi mennä yksin. Johan olin saanutkin nauttia vessarauhasta melkein puolentoista vuoden ajan!


Jos äiti on erehtynyt vessareissulle aivan yksin, melko varmasti oven takaa alkaa pian kuulumaan vinkumista ja oven paukuttelua. Siitä tietää olevansa yksivuotiaan äiti. "Se mokoma äti ei ottanut minua mukaan, äiti mä oon täällää!", yksivuotias miettinee.


Yksivuotiaan sylitankkaamista


Pelkkään oven paukutteluunhan se ei kuitenkaan jää. Äidin  syli on tärkeä, ja sitä käydään tankkaamassa vähän väliä. Äiti missä olet, täältä tullaan! Äiti, näithän mitä hienoa tein? Vaikka yksivuotias ei vielä paljoa puhu, elekieli ja ääntely on mitä vivahteikkainta, ja moni asia tulee selväksi lasta katsomalla ja seuraamalla.

Myös pieniä halihetkiä yksivuotias tulee nappaamaan usein kesken touhujensa. Pieni hetki riittää, ja sitten voi jatkaa puuhia siskon kanssa. Välillä kuitenkaan se pikkuhetki ei riitä, etenkään silloin, jos äidin, minun, pitäisi tehdä juuri silloin jotain muuta samalla.


Raskaita hetkiä?


Halihetket ovat hellyyttävän suloisia, mutta sitten on myös niitä  äidissä roikkumishetkiä. Muistan esikoiselta tämän saman, ah niin ihanan vaiheen. Silloin se tuntui tosi raskaalta, uuvuttavalta. Tuntui, että aina joku roikkui lahkeessa ja vinkui.

Vaikka sitä kuulikin, että se on vain vaihe, ohimenevää, niin silti. Ehkä se tieto ei vain konkretisoitunut itselle, kun kyseessä oli kuitenkin vasta ensimmäinen lapsi. Epätietoisuus vaiheen kestosta ja siitä, että entä jos tämä onkin lapseni luonteenpiirre sen kuuluisan vaiheen sijaan!


Isosisko. Tuo yksivuotiaan viihdyttäjä ja paras kaveri. 

Joka päivä kerhoilua 


Se taisi olla minun ja lapsen aktiivisinta kerhoiluaikaa. Kerhoissa, muskareissa ja muissa lapsi harhautui kätevästi niin, että itse sain hetken huilahtaa. Kukaan ei roikkunut lahkeessa ruikuttaen. 

Kotona ruoanlaitossa kantoreppu olikin esikoisen aikoihin apuna melkoisen aktiivisessa käytössä, paljon useammin kuin vauvavuoden aikana. 



Toisella kertaa helpompaa


Ai että, jotenkin nyt tällä kertaa tämäkin on paljon helpompaa kuin edellisen kanssa! Ja lähinnä siis on kyse oman pääni kanssa elämisestä, sillä lapsihan on vähintään yhtä kovapäinen kuin esikoinenkin hänen iässään.

Tieto siitä, että se menee ohi, lapsi on ihan normaali, vaikka ripustautuukin äitiin. En ole tehnyt mitään väärin. Se on se, mikä helpottaa. Se, että muistaa, kohta se on jo ohi. Uusi vaihe taas vuorossa.


Ja se isosisko. Isosiskon olemassaolo tuo helpotusta tähänkin yksivuotiaan vaiheeseen.



Lue myös





Hyppää mukaan myös facebookissa ja instassa!

perjantai 7. joulukuuta 2018

Joulu kirpputorilta? 8 vinkkiä kirppisjouluun



Entäs jos suurin osa jouluun liittyvästä materiasta olisikin kirpputorilta, uutena ostetun sijaan? Me löydettiin tänä vuonna suurin osa lasten lahjoista kirpparilta. Toivottavasti jatkossakin!


Joulun lelulehdet saapuivat jokavuotiseen tapaansa ajoissa marraskuussa, vaiko lokakuussa jo. Niitä ollaan kaikella hartaudella kolmevuotiaan kanssa läpi selailtu. Täynnä kaikkea ah niin ihanaa! Jokaiselta sivulta tuntuu löytyvän asioita, jotka olisi lapsen mielestä kiva saada. Muistan tämän kutkuttavan lelulehtien selailun omasta lapsuudestani. Ihanaa leluhaaveilua.


Toiveiden täyttymistä


Minusta, kuten varmasti kaikista vanhemmista, on ihanaa antaa lapselle jouluna jotain, mistä tietää hänen pitävän kovasti. Lahja, josta on lapsen leikeissä iloa pitkään. Olen aina ilahtunut, jos jotain ostoslistalla olevaa löytyy kaupan sijaan kirpputorilta. Käytettynä, hyväkuntoisena tai uutta vastaavassa kunnossa, uutta edullisemmin. Sama joululahjojen kanssa.

Tänä vuonna lähes kaikki lastemme lahjat ovat kierrätyslahjoja, kirpputorilta ostettuja. Reilu vuosi sitten painiskelin kirppislahjojen kanssa, nyt sitä ei enää tarvitse miettiä niin paljon, onhan tässä välissäkin taas osteltu kirppislahjoja synttäreiden ja viime joulun verran.


Ensimmäinen joululahjaostos kirpparilta taisi olla kesällä.


Vinkit kirppisjouluun



1. Ole ajoissa.  Joululahjoja on hyvä miettiä jo syksyn mittaan. Kirpputorilla voi silmiä pitää auki ympäri vuoden myös lahjoja ajatellen.

2. Joulun jälkeen kirppareilta löytyy usein joulukoristeita ja muuta jouluista sisustustavaraa edullisesti. Silloin on hyvää aikaa katsoa, löytyykö jotain omaan kotiin sopivaa. Joulu tulee joka vuosi kuitenkin. Toki joulukoristeita löytyy kirpputoreilta myös ennen joulua, mutta sesongin ollessa päällä hinta on usein korkeampi kysynnän vuoksi.

3. Kysele fb-kirppareilta. Voit säästää kiertämisen vaivan, jos on etsinnässä jotain tiettyä (kuten lapsille jonkun tietyn merkin tai sarjan lelua).

4. Älä osta kirppikseltä lahjaa sellaiselle, joka ei ole kierrätetyn tavaran ystävä. Joulun tarkoitus ei ole tuputtaa omia aatteitaan, jotain muutakin kivaa varmasti löytyy. Tietenkin kirpparilta voi löytää myös jotain uutta, paketeissaan olevaa. Ne ovat eri asia.

5. Juuri ennen joulua ja heti joulun jälkeen ei usein ole ne parhaat kirpparimarkkinat itsepalvelukirpputoreilla. Joulua kohti tarjonta yleensä hiljenee, ja lähtee käyntiin taas tammikuun edetessä.

6. Enemmän ei ole enemmän. Älä osta vain siksi, että halvalla saa. Osta vain sellaista, mikä oikeasti tiedät tai arvelet olevan lahjan saajan mieleen.

7. Älä osta rikkinäistä tai pikkuvikaista lahjaksi. Omaan kotiin on eri asia kotiuttaa jotain pikkuvikaista puoli-ilmaista, jos tietää saavansa asian käyttökuntoon. Lahjaksi annettavien suhteen kannattaa olla tarkempi.

8. Jos et löydä kirpparilta, osta kaupasta. Älä ota stressiä.



Myös Colour Outside the Lines -blogissa kysyttiin, ilahtuisitko sinä lahjasta kirpputorilta? Minä ilahtuisin, jos lahja muuten olisi juuri minua varten mietitty. Entä sinä? Löytyykö teidän pukinkontista tänä vuonna jotain kirppikseltä? 



Kirppislöytöjä löytyy myös täältä ja täältä.

Blogi löytyy myös facebookista ja arkipuuhia instagramin puolelta, tule mukaan!