Kuopus viisi kuukautta. Sen verran olen ollut äitinä nyt neljälle lapselle. Aika juoksee ihan hurjaa vauhtia, ja minusta on tullut melkoinen klisee siihen liittyvien hokemien suhteen. Ihmettelen ajan kulumista jatkuvasti. Että miten se voi olla jo sen ikäinen /osata asiaa x/olla jo vaiheessa x menossa.
Mutta millaista sitten on ollut neljän kanssa. No, aika ihanaa kyllä. Vaikka tokihan kädet on ihan kirjaimellisesti välillä täynnä. Mutta silti. Ihanan täynnä ne on.
Kesä oli leppoisaa, vaikka toki lapset pitävät äidinkin jatkuvasti menossa. Oli ihanaa viettää lasten kanssa aikaa ilman kouluaikatauluja tai muuta. Suurempia suunnitelmia ei ollut, kesä oli kuitenkin vauvavuoden alkua, ja viehän se aina voimia, vaikka ollaankin nautittu vauvavuodesta.
Sinällään neljän kanssa ei ole sen erilaisempaa kuin kolmenkaan kanssa. Tässä kohtaa kuitenkin on jo oppinut pitämään pääkopassa hirveän määrän välilehtiä auki. Keskeyttämään omia kotitöitä lasten tarpeiden mukaan, sietämään keskeneräisyyttä ja muuta. Joustamaan? Hommat on siis melkoista multitaskingia välillä.
Nautin kuitenkin täysistä päivistä lasten kanssa. Ahertamisesta ja yhdessä puuhailusta. Ja koen, että koululaisia näkee liian vähän, kun ovat puolet päivästä koulumaailmassa.
Nyt kun vauvavuotta on jo se viisi kuukautta takana, alkaa voimiakin löytymään taas enemmän, kun vauvan elämässäkin on jo rytmiä ja ehdin tekemään paljon muutakin kuin istua imettelemässä. Ja samalla kouluun kuskaaminen haastaa ja aikatauluttaa arkea, vieden siitä leppoisan vauvantahtisuuden. Välillä kun on vaikkapa kaivettava se vauva sieltä rattaista kesken makoisimpien unien ja lähdettävä ajamaan koululle.
Vauva on meillä koko perheen aarre, jota kaikki haluavat sylitellä ja ihastella. Vauvaa kun katselee, unohtaa tämän maailman kaikki murheet. Katselee vauvaa silmiin ja kuuntelee kun tämä selittää silmät suurina omia asioitaan ja nauraa päälle. Sanoinko jo, että vauvat on ihania 😁🤭❤️.
Jotenkin lapsi lapselta sitä tajuaa enemmän, millaisia aarteita nuo pienet ovat, ja kuinka onnekas sitä onkaan, kun on heidät saanut.
