Syysloman rauhaa

 

Viikon mittainen syysloma syksyn arkihyörinän keskellä on tehnyt kyllä hyvää. Tällä lomalla ei lähdetty minnekään kauemmaksi tai edes yökyläreissuun. Harvinaista meille, mutta mukava välillä lomalla olla kotonakin. 

Akkujen latausloma tällä kertaa varmaankin siis, itse kullakin. Kaikkea mukavaa ollaan kuitenkin puuhailtu. Uimahallia, leipomista, mummin kyläily, retkeilyä ja muuta. Ilman tiukkoja aikatauluja, meillä kun se tavallinen kouluarki plus hoitolapset on aika lailla aikataulujen sanoittamaa. Hyvää ja täyttä arkea kyllä, mutta aika lailla kellon kanssa kulkemista.

Kuvat ovat Tuusulanjärven rannalta Sarvikalliolta, jossa käytiin yhtenä aamupäivänä. Mukava retkipaikka lastenkin kanssa. Löytyy nuotiopaikat, halkovarasto ja ulkovessat. Rattaillakin pääsee, tiet ovat leveät kulkea. Itse en ollut muistanut edes ajatella rattaita, mutta kaksivuotias yllätti ja olikin tosi reipas kävelijä! 

Sää oli viikon kylmin, rapsakka mutta upean aurinkoinen. Eväät repussa ja termareissa kuumaa mehua :)

Reposaaren linnakepuisto Porissa

Heippa pitkästä aikaa! 

Ollaanpa taas melkoisen lämpimistä kesäsäistä saatu nautiskella alkukesän ajan :)

Tämän kesän Porin reissulla kurkattiin meille uusi paikka, Reposaaren linnakepuisto. Lapsen mielipide linnakepuistoon ajellessa oli aika hyvä: "Jeee! Rakastan Suomen historiaa!". Saattoi olla osuutta sillä, kun juteltiin sotilaista ja sodasta. Jännittäväähän se onkin.

Reposaaren linnakepuisto on 1930-luvulla rakennettu rannikkopuolustusjärjestelmä, jonka tarkoitus oli suojata Porin satamaa. Talvisodan aikana sieltä onkin tiputettu yksi pommikone ja häiritty useampaa.

Linnakepuisto toimii nykyään virkistysalueena, ja sinne pääsee vapaasti seikkailemaan. Meillä lapset olivat todella innoissaan etenkin juoksuhaudoista ja jättimäisestä tähystystornista. Oli muuten oikeasti korkea, eikä mikään pikkuinen kuten lintutornit. Lisäksi Reposaaren linnakepuistosta löytyy pari korsua, tulenjohtoasema ja ammusvarasto.

Täällä varmasti käydään toistekin, suositus meiltä!

Parkkipaikka on sisäänkäyntikyltin vieressä. Muutama pöytä ja penkit evästelyyn löytyy parkin lähistöltä, merimaisemissa. Maasto on ihanaa mäntymetsää ja juoksuhautoja ja polkuja pitkin pääsee eteenpäin. Rattailla maastossa ei pääse, mutta linnakepuisto on melko kompakti, pienimmät menee kantorepussa tai esimerkiksi meillä taapero välillä käveli, välillä oli sylissä. 

Jos yöpaikkaa on vailla, lähistöltä löytyy Siikaranta Camping, jonka leirintämökissä ollaan muutama kerta yövytty.

Lapsiperheretkeilyä - Nukarinkoski Nurmijärvellä

Käytiin menneellä viikolla viiden lapsen ja kahden äidin voimin retkellä Nurmijärvellä Nukarinkoskella. Kohiseva koski, pitkospuut, isoja kiviä kiipeiltäväksi ja laavu jonne lapsetkin jaksavat kävellä omia jaloin parkkipaikalta. Helppoa retkeilyä siis!

Me tosin itse otettiin lisähaastetta kävelemällä laavua ajatellen vastakkaiseen suuntaan, kunnes oivallettiin sen olevan toisessa suunnassa. Reitin olisi päässyt myös ympäri, mutta ei rattaiden kanssa. Paikan päällä opasteet olivat hiukan puutteelliset (puuttuivat), mutta onneksi lapset jaksoivat ylimääräisen kiekkauksen ja aika meni luontoa ihastellessa.

Laavu löytyikin sitten n. 300 metrin päästä parkkipaikalta. Parkkipaikalta katsottuna (kurkkaa kuva, me oltiin kartan alimmalla parkkipaikalla, kentän vieressä) laskeudutaan portaat oikealle, josta matka jatkuu pitkospuita pitkin. Pitkospuista tulee itselleni paras retkifiilis, joku juttu niissä on. 

Oikealta pääsee laavulle, vasemmalla Nukarinkosken isoimmat kuohut.

Laavulla paisteltiin nautanakkeja ja vauva puolestaan pääsi luonnon antimien makuun menunaan multaa ja havunneulasia. Oli kyllä onnellista vauvaa (piknik-viltti jäi autoon).

Reitin loppupää jäi tutkailtavaksi seuraavaan kertaan, ja varmasti Nukarinkoskelle mennään toistekin. Olenkin kaivannut kivoja retkipaikkoja lyhyen ajomatkan päässä. Tämä oli kyllä hyvin lapsiperhekelpoinen pientenkin lasten kanssa!

Info:

Osoite tuntematon, parkkipaikka löytyi Nukarinkosken nimellä kartasta (Nurmijärvi). Parkin vieressä pallokenttä.

Parkista katsottuna laavu jää oikealle

Koko reitti alle 3km

Laavulle n. 300-400m parkkipaikalta

Rattailla ei pääse laavulle, mutta kosken vartta pitkin pääsee pienen matkaa, jos jaksaa työnnellä muutaman tosi ison mäen. Tulipaikka löytyy myös tuosta osasta reittiä.

Raskaana telttailemassa - kesän reissuista opittua

Esikoista odottaessa en tainnut telttailla kertaakaan, vaikka aikomus oli. Seuraavassa raskaudessa olen tiettävästi nukkunut teltassa ainakin pari yötä. Tavallisestihan me telttaillaan kesällä useaan otteeseen, mutta näin raskaana se tuottaa itselle vähän haasteita olemiseen ja jaksamiseen.

Jännää, kuinka kaikki raskaanaolevat, ja jopa saman naisen raskaudetkin ovat erilaisia. Toisille telttailussa ja eräilyssä ei ole raskaanakaan suurempaa haastetta, ja toiset kauhistuvat jo ajatustakin :)

Tässä raskaudessa olen telttaillut pariin otteeseen. Ensin vähän harjoittelin telttailua niin, että on mahdollista siirtyä sisälle nukkumaan, jos ei löydä hyvää asentoa, kolottaa tai muuta vastaavaa. Sen jälkeen uskalsi jo vähän kauemmaksikin.

Meillä on teltassa pumpattavat ilmapatjat (ja niihin sähköllä ladattava pumppu). Tavallisella, ohuella telttapatjalla en kyllä nukkuisi nyt raskaana, niin masokisti en ole. Ilmapatjalla oli tavallaan ihan ok, kun mukana oli myös omat lisätyynyt mahan alle, polvien väliin, selän taakse.. Ihan kuten kotonakin, ja niinkuin kaiketi raskaanaoleville suositellaankin (paitsi tuo mun selkätyyny on bonus :D ) Aah raskausajan löystyneet nivelet ja helposti vihastuvat häpyluu- ja muut liitokset!

Mutta aika helposti saa olon puutuneeksi noinkin. Kun nukuttiin teltassa kaksi yötä peräkkäin, ei tullut pumpattua patjaan lisää ilmaa, kun se ei näyttänyt merkittävästi sitä tarvitsevan. Omalle raskauskropalle ero oli kuitenkin oleellinen, hassua. Patjaan pääsi sen verran uppoamaan, että painavin keskivartalo oli jalkoja alempana. Jalat puutuivat! Häiritsi nukkumista. Tästä opittuna, raskaana ollessa ilmapatja pitää olla täpötäynnä ilmaa.

No, oikeasti reissun päällä sitten ei ollut tätä ongelmaa enää, kun se oli tiedostettu. Sitten tulikin muut ongelmat, ihan vaan oleiluasentojen suhteen. Ei tuoleja, ei sohvaa missä makoilla tai jumppapalloa (mistä tykkään kovasti). Toki tyynyjä, mutta muutoin kova maa. Näköjään vatsalihakset ja selkälihakset saa aika helposti kramppaamaan tällaisilla telttailuretkillä. Kun istuu maassa, koko hanuri puutuu. Sitten voikin oleilla välillä polvillaan ja loppuajan käyttää etsien asentoa, jossa olisi hyvä olla. Asian ehkä ratkaisisi jonkin sortin retkituoli, olisi ainakin yksi asento enemmän :D Mutta joo, ennen kotimatkalle lähtöä olin jo aika ryytynyt tuolta reissulta, eikä samanlainen setti enää houkuttele.

Selasin omaa Instagramia kolmen vuoden taakse, aikaan kun myöskin olin raskaana. Todistettavasti ollaan telttailtu silloinkin! En kyllä vaan muista vastaavaa kolotusta siltä reissulta, vaikka silloinkin oltiin useampi yö matkassa erämaastossa ilman mukavuuksia. Raskausviikotkin suht samat, kun lokakuista silloinkin odotin.

Nuorempi ja vetreämpi, vai onko sitä vaivaisempi kun on useampi raskaus jo takana? :D

Mutta voi olla, että tämän raskauden telttailut on jo takana päin. (Tai no, olen aika varma siitä!) Heh. Neljä telttayötä kuitenkin tähän raskauteen!

Kurkkaa myös

Helppoa telttailua lasten kanssa

Melkein menetetyt äitiysrahat

Vähennä kemikaalikuormaa raskaana!

Tule mukaan myös instagramiin tästä, arki ja raskauskuulumiset löytyvät sieltä!

Telttaelämää - Helppoa telttailua lasten kanssa

Tämän vuoden telttakesä on korkattu! Viime kesänä hankittiin teltta erillisellä oleskelutilalla, jotta telttaretkeilystä voisi tulla helppoa ja mukavaa, ehkä jopa harrastus? Lasten kanssa kaikenlainen retkeily on mukavaa ja tuo vaihtelua arkeen, ja telttailu tuo paljon uusia mahdollisuuksia myös retkeilyyn.

Me ei olla niinkään mitään pitkän matkan vaeltajia, joten meidän teltta ja muut kamppeet eivät ole mietitty keveyden ja pieneen tilaan menevyyden perusteella, vaan aivan muilla kriteereillä. Tai sanoisinko, että ei ainakaan tällä hetkellä olla vaeltajia. Kun lapset vähän kasvavat, voidaan hyvin ollakin.

Nyt meidän telttailuvarusteet ovat kuitenkin hankittu leppoisia yöpymisiä ajatellen, oli sitten paikka metsässä tai leirintäalueella. Leirintäalueet ovat helppoja yöpaikkoja, koska silloin ei tarvitse miettiä vessa-, vesi, ruoanlaitto- yms. -mahdollisuuksia ihan niin perinpohjaisesti. Potta toki kulkee aina kainalossa, minne sitten menemmekin.

Millaisessa teltassa on helppoa retkeillä lasten kanssa?

Yhden lapsen kanssa telttailtiin tavallisella pikkuteltalla, eli kupoliteltalla. Kyllähän kahden lapsen kanssakin vielä sellaiseen mahtuisi, mutta me kaivattiin sellaista telttaa, joka houkuttelisi telttailemaan. Pienissä teltoissa kun on se, että sateen yllättäessä siellä ahtaudessa on hengattava, tai jos lapset nukkuvat ja itse et, on vietettävä aikaa teltan ulkopuolella. Se kuulostaa kylmältä. Tykkään telttaillessakin lämpimästä ja kuivasta olotilasta. 

Niinpä lähdettiin miettimään telttaa, jossa olisi myös oleskelutila. Telttatermeissä tämä eteistila on kuulemma absidi nimeltään. Päädyttiin telttaan, jonka eteinen on noin 180cm korkea ja abaut 2x3 metriä. Makuuhuoneen puoli puolestaan on suunniteltu viidelle ihmiselle. Hyvin mahdutaan neljästään siis.

Oleskelutila on kyllä ihan huippu. Siinä voi säilyttää tavaroita, leikkiä, ja hengata iltaisin kun lapset nukkuu. Ja vaikka ruokailla.  

Meidän teltta on Vango Skye 500, eli Vanksu. Hintaa sillä oli reilut parisataa euroa. Aika keskihintainen varmaankin? Ennen Vanksua meillä kävi kääntymässä puolet halvempi, kahden makuuhuoneen teltta, mutta sen kangas oli niin ohutta, että siitä löytyi reikiä jo ennen käyttöönottoa. Se ei oikein vakuuttanut. Nykyteltat on onneksi pääsääntöisesti kestäviä ja vedenpitäviä. Muutoin varmasti kahden makuuhuoneen ja oleskelutilan telttakin olisi ollut oikein mukava, olisi mahtunut vaikka kavereitakin mukaan. 

Meidän teltta on tunneliteltta, eli kaarikeppien lisäksi myös tukinarut pitävät telttaa pystyssä. Teltassa on erikseen ulkoteltta, johon makuuhuone (sisäteltta) kiinnitetään kätevästi klipseillä. Makuuhuoneessa on kiinni myös olohuoneen lattia, joka vain rullaillaan suoraksi ja kiinnitetään klipseillä ulkoteltan nurkkiin. Aika simppeliä. Teltan pystyttää vartissa yhden miehen voimin.

Mitä muuta telttailuun tarvitsee?

Patjat ja makuupussit

Telttailuun ei tarvitse oikeastaan kovin paljoa varusteita, jos telttailee vaan kesäisin pihoilla ja leirintäalueilla. Silloin riittävät patjat ja makuupussit. Muu riippuu mieltymyksistä, säästä, tekemisestä, olosuhteista ja hifistelyn tasosta. Keskellä metsää tarvitaan luonnollisestikin vähän enemmän kaikkea. 

Meillä on telttapatjoina ilmapatjat, sillä ne on tuhat kertaa mukavammat kuin ohuet telttapatjat. Niissä pääsee kauemmas maan kylmyydestä, ja ne ovat meillä myös kotona vieraspatjakäytössä silloin, jos tavalliset vieraspatjat ovat jo käytössä. Koska nämä eivät ole mitään hifistely-vaelluspatjoja, ovat nämä sieltä edullisimmasta päästä. Yhden hengen ilmapatja maksaa kympin.

Tänä kesänä päivitettiin varusteita aika oleellisesti, sillä hankittiin myös ladattava pumppu patjoille. Tämä on ihan huippu. Pumppu maksoi 20€, ja ladattuna sitä voi käyttää 20 minuuttia. Meidän nelihenkisen perheemme patjojen pumppaukseen menee yhteensä noin 5 minuuttia. Tekee telttailusta taas astetta leppoisempaa, kun kukaan ei joudu pumppaamaan patjoja jalkapumpulla hikisesti.

Meidän makuupussit ovat vähän sekalaista sakkia. Yhdellä on talvimakuupussi,  kahdella kesäpussit, ja yhdestä en tiedä mikä se on, ehkäpä joku siltä väliltä. Niitäkin olisi tarkoitus päivittää vähän kerrassaan. Ilmeisesti ns. kolmen vuodenajan makuupussi olisi paras juuri meidän tarpeisiin, talvella ei mulla itselläni ainakaan ole minkäänlaisia telttahaluja, hui.

Viime kesänä pienin nukkui vauvojen (talvi)lämpöpussissa. Tänä kesänä hän on nukkunut tavallisessa aikuisten pussissa, joka on narulla sidottu vähän lyhemmäksi, ettei minityyppi huku sinne. 

Muut hilpetöörit

Varavirtalähde

Kaikkien eräretkienkään ei tarvitse olla kännykättömiä, jollei itse niin halua. Minä tykkään siitä, kun illalla voi oleskelutilassa käpertyä vilttiin, katsella luontoa ja ehkä vähän somettaa tai vilkuilla jotain sarjaa. Varavirtalähde on hyvä olla mukana.


Lapsille: matkarattaat, potta, viihdykettä

Joskus nukkumaankäydessä lasten meno voi olla niin villiä, että matkarattaisiin laitetaan toinen tyyppi unta hakemaan, josta sitten tilanteen rauhoituttua siirretään telttaan nukkumaan. Ja toki matkiksia tarvitsee myös pienimmän päikkäreihin.

Matkapotta kulkee mukana aina. Ei tarvitse aamukoleassa juosta pissahätäisen lapsen kanssa puskaan tai vessaan, vaan voi laittaa tyypin potalle siihen oleskelutilaan.

Vaikka suurin osa ajasta retkillä varmaan meneekin luonnossa, on silti hyvä olla vähän jotain leluja mukana esim. sadehetkiin. Oleskelutila mahdollistaa myös sisäleikit.

Tsemppimieli

Reissuihin kuuluu usein auttamatta jotain säätämistä, niin telttailuunkin. Joskus (aika useinkin..) reissussa lapset nukkuvat vähän tavallista vähemmän, ja ovat siksi myös enemmän kierroksilla. Tsemppimieltä tarvitsee moneen, ettei kiva reissu kaadu siihen, että aikuinen käytöksellään pilaa sen. Huoletonta reissufiilistä siis kaikille.


Muuta

Lämmintä vaatetta, wipeseja, evästä, vettä, ruokailuvälineet, korvatulpat, crocsit tai vastaavat, vessapaperia. Lisäksi meillä on paikasta ja ajankohdasta riippuen mukana otsalamppu, retkilyhty, tulentekovälineet ja trangia eli retkikeitin ruoanlaittoon.

Puuttuiko tästä jotain oleellista?

Leppoisia telttaretkiä!

Retkiin ja arkeen pääsee mukaan myös Instagramin puolella @iloelolaura

Visit Etelä-Karjala: Kivoimmat retkipaikat lasten kanssa

Kevään tuoksu ilmassa on tehnyt sen, että retkeily houkuttaa taas entistä enemmän. Ollaan talvellakin käyty useammalla laavuretkellä lasten kanssa, mutta kyllä vaan kevät ja kesä on mielestäni sitä ihaninta retkeilyaikaa. Lapsemme ovat vielä aika pieniä, joten retkikohteiksemme valikoituu kohteita ja reittejä, joissa patikointia on sopivassa suhteessa. Kantoreppu on vakiovaruste, mutta osaan paikoista pääsee myös rattailla tai talvella pulkalla.

Tämänhetkiset suosikkiretkipaikat lasten kanssa:

Hämmäauteensuo, Lappeenranta

Meidän vakio retkeilypaikka, keidassuon vuoksi ehkä melkein se kivoin. Tämä on siitä hyvä, että toimii kesät talvet. Ihanat pitkospuut, joita pitkin  tarpoa laavua kohti. Myös ylläoleva kuva on Hämmäauteensuolta. Kesällä suomaisema on upea. Talvella pienet tarpoja saa roudattua pulkalla kätevimmin. Laavulle on noin 1km matkaa. Ulkohuussi löytyy ja puitakin on aina ollut.

Hämmäauteensuon parkkipaikalle mahtuu noin kuusi autoa, mutta vähän kauemmaksikin saa laitettua. Menneenä talvena täällä käydessämme ei parkkipaikkaa oltu aurattu ollenkaan, ja jätimmekin auton toisella puolella tietä olevan tienpätkän alkuun.

Hämmäauteensuo, Lappeenranta

Karhusaari, Lappeenranta

Karhusaari on etenkin talvella aika suosittu kohde, koska sinne pääsee satamasta kävellen jäätä pitkin. Reitti onnistuu kulkea myös rattaiden kanssa. Talvella satamasta löytyy myös napakelkka ja mäenlaskupaikka, joten tähän reissuun saa yhdistettyä monta kivaa asiaa.

 Valoisan aikaan täällä vieraillessa ei olla kertaakaan oltu ainoita retkeilijöitä, mutta onneksi laavu on iso. Karhusaari on tosiaan saari, kesällä satamasta voi vuokrata veneen jolla pääsee saareen hurauttamaan. Ulkohuussi löytyy täältäkin, ja nuotiopuita.

Karhusaari, Lappeenranta

Mikonsaari /Kotaniemen laavu. Mikonsaarentie, Lappeenranta

Kahden kilometrin lenkki, noin kilsa laavulle. Rannan nuotiopaikka vielä lähempänä, jos ei laavua kaipaa. Täältä löytyy myös lähde. Kesällä parhaimmillaan, syksyllä kaunista, mutta talvellakin pääsee tallattuja polkuja pitkin. Tietojen mukaan ulkohuussi löytyy, täytynee seuraavalla kerralla katsoa että missä se on. Laavu on pieni ja söpö, kallioisella rannalla. Kaunista.

Parkkiin mahtuu useita autoja, ja polttopuita löytyy täältäkin.

Mikonsaari, Lappeenranta

Mikonsaaren laavu

Rovastinoja, Kammarlahdentie, Savitaipale

Ikiaikaisen näköiseksi rakennettu turvemaja. Rovastinojalla on ollut esihistoriallinen asuinpaikka, kuulemma. Talvella ei autolla pääse kovin lähelle, mutta kesällä auton saa halutessaan ihan viereenkin. Maasto on myös sellaista, että rattaiden kanssa meno onnistuu kesällä. Eväitä voi paistella ulkona tai sisällä majassa. Sijaitsee lahdenpoukamaassa. Niin nättiä!

Rovastinoja, Savitaipale

Rovastinoja, Savitaipale

Päihäniemi, Päihäniementie 439, Taipalsaari

Rantaa kilsan verran, näköalapaikkoja, puuportaita, useita nuotiopaikkoja ja -katoksia. Tämä on meillä vain kesäkohteena, sillä tämä ei ole ehkä samalla lailla talvikohde. Ollaan oltu täällä useamman kerran telttailemassakin lasten kanssa. Autolla pääsee ihan viereen. Ulkohuussit, joista toinen myös inva.

Päihäniemen rannalla

Vierailulistalla ensi kesälle meillä on lähiseuduilla ainakin:

Siikalahti, Parikkala
Lammassaari, Imatra. Tässä kiva postaus aiheesta.
Kärnäkoski, Partakoskentie 845, Savitaipale
Himanmäki, Tujulantie 50, Lappeenranta
Kummakivi, Ruokolahti

Mitkä on sun suosikkiretkipaikat ympäri Suomea? Suosittele!

 Löytyikö näistä meidän perheen Etelä-Karjalan lemppareista tuttuja paikkoja? 

Arkeen ja retkifiiliksiin pääset parhaiten mukaan Instagramin puolella @iloelolaura

Lähdetään metsään retkelle! Voiko luontoihmiseksi opetella?

Me ollaan viimeisen vuoden sisään kunnostauduttu luontohommissa ihan olan takaa. Eikä mitenkään vahingossa, vaan ihan tarkoituksella, suunnitellusti. Aika suuren kimmokkeen meidän tapauksessa antaa jo pelkästään kerrostalossa asuminen, se hirmuinen hinku päästä pois betonilähiöstä ja tuosta ihmiskennostosta, jota myös kerrostalokodiksemme kutsumme.

Toinen syy on aika ilmeinen, lapset. Meidän vanhempien vastuullahan se on, luontoon vieminen ja näiden tällaisten kokemusten tarjoaminen. Tässä vaiheessahan lapset vielä peilaavat vanhemmisstaan, mitä me tehdään ja mistä tykätään. Lapset onkin toimineet itselleni ihan hyvänä motivaattorina uloslähtöön.

Voiko luontoihmiseksi opetella? 

Aikuisiällä en ole ollut minkään sortin eräjorma, lapsuudessa kyllä paljon retkeiltiin, marjastettiin ja telttailtiinkin luonnossa. Nyt lasten kanssa ollaan paljon käyty laavuilla, pyöräretkillä, metsäretkillä ja useamman kerran telttailemassa. Talvella ei olla telttailtu, mutta muuten ollaan seikkailtu kesät talvet. 

Koska en ole eräjorma henkeen ja vereen, on itselleni tärkeää, että se retkeily on myös mukavaa ja helppoa. Pitemmillä reissuilla saa ja pitääkin olla lapsilla leluja ja muuta viihdykettä mukana, kaikilla on kivempaa niin. Muutkin välineet ovat oleellisia, ruokaa ja lämmintä, sillä pääsee jo pitkälle.

Itsellä hyvät imetysvaatteet mahdollistavat retket vauvan kanssa pakkassäässäkin. Kun on hyvin suojannut itsensä, ei tarvitse paljoa vilautella eikä ole suurta riskiä rintatulehdukseenkaan. Talvella vauva kulki kätevästi pulkassa makuupusseineen ja taljoineen, lumien sulettua hän on päässyt reppuselkään Manducassaan. 

Kantapään kautta 

Kantapään kautta olen oppinut myös lasten vaatetuksesta. Parempi liikaa kuin liian vähän, no jooo, mutta se toimii vain tiettyyn rajaan saakka. Kevään ensihelteillä isompi lapsi sai auringonpistoksen, liikaa vaatetta ja liian vähän juomista. Lapsella kun itsellään ei se säätely vielä aina toimi, ja vanhemman tehtävähän se onkin, säädellä säädeltävissä olevia asioita. Oppia ikä kaikki, näin aikuisenakin siis.

Kevättalvella lapsen hanska tippui sulaan suoveteen. Varahanskojahan ei tietenkään ollut, varahousut vain. Äidin hanskoilla mentiin sitten loppumatka. Sen jälkeen myös varahanskat ovat kulkeneet mukana hanska-vuodenaikoina. 

Vielä varusteista

Päiväretkillä pärjää aika vähillä varusteilla, riippuen minne menee ja mitä aikoo syödä. Joskus ollaan otettu kotoa evästä, joskus haettu Lidlin paistopisteestä, toisinaan grillailtu, ja muutaman kerran kannettu rinkassa ruoka-aineet kattiloineen. Kaikki ovat olleet ihan toimivia vaihtoehtoja!

Yön yli reissuihin tarvitsee jo vähän panostaa. Me ostettiin tänä kesänä uusi teltta, ja kun semmoinen on hankittu, niin pakkohan sitä on käyttää! Koska mukavuus ennen kaikkea, on meillä teltassa erikseen makuuhuone ja olohuone. On kiva itse oleskella teltan suojissa olohuoneessa, kun lapset ovat jo käyneet nukkumaan. Reputkin ovat käden ulottuvilla siinä olohuoneen puolella, mahtuvat hyvin. Telttakokemus on itellseni huimasti miellyttävämpi, kun nukkuessa patjoina on telttapatjojen sijasta ilmapatjat (jotka on oikeasti vieraspatjoiksi kotiin ostettu, monikäyttöiset siis!). Aikoinaan on koettu myös kylmä makuupussi, enää en ihan millä tahansa makuupussilla yritäkään nukkua. 

Koska tavoitekaan ei ole tulla hc-eräilijäksi (vaikka eräs ystävä meitä hipeiksi tituleerasikin), voisi seuraava askel olla lintujen ja kasvien tunnistaminen, koska lapselle on aika monesti tullut todettua "en tiedä, kysytään mummilta!"

Mukavia luontohetkiä! Olisi kiva kuulla myös miten muilla retkeillään!

Meidän arkeen ja eräjormailuihin pääsee mukaan myös instagramin puolella iloelolaura