sunnuntai 12. heinäkuuta 2020

Raskaana telttailemassa - kesän reissuista opittua



Esikoista odottaessa en tainnut telttailla kertaakaan, vaikka aikomus oli. Seuraavassa raskaudessa olen tiettävästi nukkunut teltassa ainakin pari yötä. Tavallisestihan me telttaillaan kesällä useaan otteeseen, mutta näin raskaana se tuottaa itselle vähän haasteita olemiseen ja jaksamiseen.


Jännää, kuinka kaikki raskaanaolevat, ja jopa saman naisen raskaudetkin ovat erilaisia. Toisille telttailussa ja eräilyssä ei ole raskaanakaan suurempaa haastetta, ja toiset kauhistuvat jo ajatustakin :)

Tässä raskaudessa olen telttaillut pariin otteeseen. Ensin vähän harjoittelin telttailua niin, että on mahdollista siirtyä sisälle nukkumaan, jos ei löydä hyvää asentoa, kolottaa tai muuta vastaavaa. Sen jälkeen uskalsi jo vähän kauemmaksikin.

Meillä on teltassa pumpattavat ilmapatjat (ja niihin sähköllä ladattava pumppu). Tavallisella, ohuella telttapatjalla en kyllä nukkuisi nyt raskaana, niin masokisti en ole. Ilmapatjalla oli tavallaan ihan ok, kun mukana oli myös omat lisätyynyt mahan alle, polvien väliin, selän taakse.. Ihan kuten kotonakin, ja niinkuin kaiketi raskaanaoleville suositellaankin (paitsi tuo mun selkätyyny on bonus :D ) Aah raskausajan löystyneet nivelet ja helposti vihastuvat häpyluu- ja muut liitokset!

Mutta aika helposti saa olon puutuneeksi noinkin. Kun nukuttiin teltassa kaksi yötä peräkkäin, ei tullut pumpattua patjaan lisää ilmaa, kun se ei näyttänyt merkittävästi sitä tarvitsevan. Omalle raskauskropalle ero oli kuitenkin oleellinen, hassua. Patjaan pääsi sen verran uppoamaan, että painavin keskivartalo oli jalkoja alempana. Jalat puutuivat! Häiritsi nukkumista. Tästä opittuna, raskaana ollessa ilmapatja pitää olla täpötäynnä ilmaa.

No, oikeasti reissun päällä sitten ei ollut tätä ongelmaa enää, kun se oli tiedostettu. Sitten tulikin muut ongelmat, ihan vaan oleiluasentojen suhteen. Ei tuoleja, ei sohvaa missä makoilla tai jumppapalloa (mistä tykkään kovasti). Toki tyynyjä, mutta muutoin kova maa. Näköjään vatsalihakset ja selkälihakset saa aika helposti kramppaamaan tällaisilla telttailuretkillä. Kun istuu maassa, koko hanuri puutuu. Sitten voikin oleilla välillä polvillaan ja loppuajan käyttää etsien asentoa, jossa olisi hyvä olla. Asian ehkä ratkaisisi jonkin sortin retkituoli, olisi ainakin yksi asento enemmän :D Mutta joo, ennen kotimatkalle lähtöä olin jo aika ryytynyt tuolta reissulta, eikä samanlainen setti enää houkuttele.

Selasin omaa Instagramia kolmen vuoden taakse, aikaan kun myöskin olin raskaana. Todistettavasti ollaan telttailtu silloinkin! En kyllä vaan muista vastaavaa kolotusta siltä reissulta, vaikka silloinkin oltiin useampi yö matkassa erämaastossa ilman mukavuuksia. Raskausviikotkin suht samat, kun lokakuista silloinkin odotin.

Nuorempi ja vetreämpi, vai onko sitä vaivaisempi kun on useampi raskaus jo takana? :D

Mutta voi olla, että tämän raskauden telttailut on jo takana päin. (Tai no, olen aika varma siitä!) Heh. Neljä telttayötä kuitenkin tähän raskauteen!




Kurkkaa myös







Tule mukaan myös instagramiin tästä, arki ja raskauskuulumiset löytyvät sieltä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti