maanantai 31. lokakuuta 2022

Shea-voiteen valmistus


Useamman vuoden ajan olen tehnyt itse sheavoista ihovoidetta. Itse on kiva tehdä, ja toki se tulee myös edullisemmaksi, kuin valmiin shea-voiteen ostaminen. Ilman lisä- tai täyteaineita, ja sopii koko perheelle.


Sheavoi hoitaa ihoa, ja etenkin talven kuivalle iholle se on ihana. Sheavoi sisältää mm. A- ja E-vitamiinia. 

Sheavoita, toiselta nimeltään karitevoita saa ostettua paloissa. Pala sulatetaan vesihauteessa, jäähdytetään ja vatkataan. Ei vaadi kummempia kommervinkkejä. Voiteen sekaan voi halutessaan laittaa myös eteerisiä öljyjä ja muita öljyjä. Itse laitoin eteeristen öljyjen lisäksi manteliöljyä. 

Lämmitin shea-palan vesihauteessa hellalla. Sheaa ei kiehuteta, riittää, että se sulaa nestemäiseksi. Kun pala oli sulanut, lisäsin pari lusikallista manteliöljyä sekaan. Voiteen voi halutessaan tehdä myös pelkästä sheasta.

Seuraavaksi laitoin sheavoin manteliöljyineen jääkaapiin jäähtymään. Pakastinkin kävisi, mutta meillä ei ollut tilaa. Jääkaapissa seos taisi olla puolesta tunnista tuntiin, sekoitin välillä huvikseni, niin näin, missä kohtaa jäähtyminen on menossa. Kun seos on tarpeeksi jäähtynyt, se alkaa jähmettymään. Tässä vaiheessa laitoin eteeriset öljyt sekaan, en halunnut laittaa kuumaan seokseen. Jos haluat eteerisiltä öljyiltäsi muutakin kun vain tuoksua, valitse öljymerkki, jonka valmistusprosesseista tiedät, että kasvien ominaisuudet ovat vielä tallella. Jenkeissä näitä öljyjä kutsutaan terapeuttisen asteen öljyiksi, suomeksi ei taida vastaavaa termiä olla.

Sitten vatkain esiin ja vatkaamaan. Vatkasin tavallisella keittiövatkaimella useita minuutteja. Aika nopeasti voide alkaa vaahtoutumaan. Minä vatkasin vahingossa niin pitkään, että voide alkoi taas löystymään, kun se lämpeni vatkatessa. Se ei onneksi haittaa, hetkeksi takaisin jääkaappiin jähmettymään vaan. Sen jälkeen jatkoin vielä hetken vatkaamista. Lusikoin voiteet purkkeihin ja vielä jääkaappiin jähmettymään. 

Voide säilytetään huoneenlämmössä.





Vatkattua sheaa lapset luulivat kermaksi :D 



lauantai 22. lokakuuta 2022

Syysloman rauhaa

 


Viikon mittainen syysloma syksyn arkihyörinän keskellä on tehnyt kyllä hyvää. Tällä lomalla ei lähdetty minnekään kauemmaksi tai edes yökyläreissuun. Harvinaista meille, mutta mukava välillä lomalla olla kotonakin. 

Akkujen latausloma tällä kertaa varmaankin siis, itse kullakin. Kaikkea mukavaa ollaan kuitenkin puuhailtu. Uimahallia, leipomista, mummin kyläily, retkeilyä ja muuta. Ilman tiukkoja aikatauluja, meillä kun se tavallinen kouluarki plus hoitolapset on aika lailla aikataulujen sanoittamaa. Hyvää ja täyttä arkea kyllä, mutta aika lailla kellon kanssa kulkemista.

Kuvat ovat Tuusulanjärven rannalta Sarvikalliolta, jossa käytiin yhtenä aamupäivänä. Mukava retkipaikka lastenkin kanssa. Löytyy nuotiopaikat, halkovarasto ja ulkovessat. Rattaillakin pääsee, tiet ovat leveät kulkea. Itse en ollut muistanut edes ajatella rattaita, mutta kaksivuotias yllätti ja olikin tosi reipas kävelijä! 

Sää oli viikon kylmin, rapsakka mutta upean aurinkoinen. Eväät repussa ja termareissa kuumaa mehua :)





maanantai 17. lokakuuta 2022

Lautapelejä lapsille: Risk Junior




Merirosvoja näkyvissä! Paitsi, että Risk Juniorissa kaikki pelaajat ovat merirosvoja, jotka kilpailevat aarteista ja saarten valloittamisesta. 


Pelin ikäsuositus on 5-vuotiaasta eteenpäin, mutta tutusti meillä on pelailtu tätä jo pienempienkin kanssa, pienin avustuksin. Tämä peli on lähikirjastomme valikoimista, kannattaa kurkata kirjastojen pelivalikoimat.


Tykkään pelin visuaalisesta ilmeestä. Merirosvolaivat ovat tosi kiva idea pelinappuloiksi. Laivat aloittavat pelin keskellä olevasta pääkallosaaresta. Aarrekortit sekoitetaan ja asetetaan saarille, rahat piilossa arkun alla. Vuorotellen pelaajat asettavat omia merirosvojaan saaria vartioimaan. Kun kaikki saaret on vartioitu, peli alkaa.

Pelilaudalla liikutaan aina yksi saarten väli kerrallaan. Tarkoitus on kerätä kaikki aarteet ja samalla vallata mahdollisimman monta saarta. Saarelle saapuessa, jos se on jonkun vastapelaajan vallassa, käydään taistelu aarteesta (jos se on vielä paikallaan) ja saaren valtijuudesta. Taistelu käydään nopilla, jotka asetetaan omaan laivaan. Laivasta noppa napautetaan vapauteen. Suuremman luvun saanut voittaa aarteen ja saa asettaa merirosvonsa vartioimaan saarta.

Peli loppuu, kun kaikki aarrearkut on kerätty. Arkkujen toisella puolella on eri määrä kultakolikoita. Niiden lisäksi pisteiksi lasketaan jokainen saari, jossa oma merirosvo on vielä vahdissa. Suurimman saaliin saanut voittaa pelin!

Plussaa simppeleistä säännöistä!


Risk Junior:


Ikäsuositus 5-vuotiaasta eteenpäin
2-4 pelaajalle





Merirosvolaivat valmiina noppataistoon!

Lopputilanne, kaikki aarteet napattu!


Lisää lautapelivinkkejä löydät täältä.



sunnuntai 16. lokakuuta 2022

Operaatio Joulun Lapsi 2022: koululaisen paketti


Tänäkin vuonna meiltä lähtee useampi paketti Operaatio joulun lapsi -keräykseen. Nyt vuorossa koululaisen valitsema lahja, samanikäiselle tytölle. Viisivuotiaan paketti löytyy täältä


Tänä vuonna paketit ovat olleet monesti mielessä. Edelliseen kirjoitinkin, että tämä on meille jo aika lailla harrastus. Pohdintaa hinnoista ja muista löydät tuosta yllä olevasta linkistä. Sieltä löytyy myös edellisten vuosien lahjat.

Tämän paketin villasukat ja lapaset ovat jonkun neulojan poistomyynnistä ostettu viime talven lopulla. Pipo Lindexin alesta, paita Tokmannin tarjouksista. Toistan itseäni, mutta alennusmyynnit on hyvä käyttää näihin. Ns. edellisen sesongin tuotteita poistohinnoin. Ja näinhän me itsellekin ostetaan :) 


Koululainen kertoo tästä paketista näin: 


"Oon valinnut sinne ihanan pehmolelun, josta tulee ääntä. Lempijuttu tässä paketissa on penaalin sisus ja pieni värityskirja ja Ryhmä Haun väritettävä pussi ja hyppynaru. 


Mä tykkäisin ittekin pitää noita hanskoja, hattua ja paitaa. Sukkia vähän mietin kun ne on vihreet.


Toivon että se mun ikänen tyttö ilahtuu tästä koko paketista. Petsit on otettu kaupan muovipaketista pois, mutta ne on uusia."


(Mitään käytettyä ei näihin lahjoihin tule laittaa.)



Koulutarvikkeita löytyy tästä paketista runsaasti, ne kun ovat oman koululaiseni mieleen.


Vaatteet ja asusteet. Paita, pipo, hanskoja ja villasukat.


Kauneuspussukan sisältöä ja lelut. Hyppynaru, pehmolelu ja petsit.
Palasaippua ja hiusharja vielä puuttuu.


Kenkälaatikkolahjojen palautusviikko on 14.11.-21.11.2022. Lahjojen palautuspisteet löydät täältä. Palautuspisteeltä saat haettua myös tuon tyhjän laatikon, johon lahja pakataan.


lauantai 15. lokakuuta 2022

Syysaskarteluja lasten kanssa


Tämä syksy on ollut tosi kaunis kaikkine väreineen. Piha-aidastamme alkavat lehdet loppumaan jo kokonaan, ja pakosti mieleen hiipii ajatus, olenko ehtinyt nauttia tästä väriloistosta tarpeeksi? Tai riittääkö se pimeän kauden varoiksi? Ei varmaan riitä, mutta täytyy ammentaa sitten väriä ja valoja muualtakin :)


Lasten kanssa talletettiin syksyn loistoa ja tunnelmaa askartelun merkeissä. Lehtiä, keppejä, havuja. Jokunen aroniakin löytyi, tänä vuonna on kyllä ollut vähän olematon aroniavuosi. Niistä vähästä, mitä löytyi, taapero meni ja söi osan suoraan askartelusta. Ei kyllä tosin yllätä yhtään, heh.

Laatikon pohjalle laitettiin pala tapetin jämää ja koululainen askarteli joen aaltoineen ja väritti maastoa. Silta oli oma räpellykseni, lapsi puolestaan ideoi nuotion ja toteutti siihen liekin kartongista. Ihanaa, kun lapsilla alkaa olla jo näkemystä ja ideoita askarteluunkin. Paljon he kyllä puuhailevat omia askartelujuttuja itsenäisestikin.

Tätä oli kyllä kiva tehdä, kun on nopea ja helppo askartelu. Kuumaliimaa kului jonkin verran, mutta ilmankin pärjää. Laatikkona postipaketin pohja. 

Lehtimajakin tietenkin tehtiin, onhan nyt aikataulullisesti Raamatun juhlista Lehtimajanjuhlan aika. Se on suuri juhlan aihe Raamatussa. Pääsevät petsitkin nyt juhlia viettämään majassa :) 

Tästä tuli kiva metsäleikki nukeille tai eläinhahmoile. 




lauantai 8. lokakuuta 2022

Seitsemän vuotta äitinä




Tässä syksyllä on aina oma äitiyden merkkipäiväni, olen tullut äidiksi seitsemän vuotta sitten. Vuosi tuntuu aina menevän yhä nopeammin. Tykkään pysähtyä miettimään vuoden kulkua ja omaa kasvua äitinä. 


Mistä sitä aloittaisi? Elämä äitinä on niin monisäikeistä. Paljon tunteita, täyttä arkea, kädet täynnä, aika juoksee. Aika ihanaa arkea sitä saakin elää. Nämä jokunen hassu (se 7v) äitiys- ja kotiäitivuosi ovat kyllä sisäänajaneet minua tähän äitiyden polulle. Se polku on käynyt yhä mielekkäämmäksi ja rakkaammaksi. Vaikka haasteita on aina, niin kyllä tästä vaan myös nauttii koko ajan enemmän. Ja se ajatus, että koko ajan saa enemmän jutun jujusta kiinni.

Välillä mietin, minkälainen äiti olisin, jos en olisikaan ollut kotiäitinä näitä vuosia, vaan olisin ollut välillä työelämässä, piipahtaen aina äitiyslomalla välillä. Tuskin olisin ihan täysin sama äiti, mitä nyt olen. Se mitä teemme, se mitä ajattelemme, mille aikamme annamme, muovaa meitä väistämättä. 

Joskus viime syksyllä alkoi itselläni tavallaan uudet tuulet ajattelussa. Koen sen lisänneen omaa onnellisuuttani, tyytyväisyyttäni todella paljon. Aloin suhtautumaan mm. kotitöihin ja muihin toistuviin "kuormiini" eri lailla. En enää kuormina, vaan asioina, jotka saan tehdä, ja teen ne niin hyvin kuin voin. On etuoikeus, että on perhe. On etuoikeus, että saa kasvattaa omia lapsiaan. Ja se, että voin olla siellä kotona, paikalla, johon minut on asetettu. Se on tosi arvokasta.  

Toki itselläni tähän on vaikuttanut paljon myös oma uskonelämä, oikeasti sen ajatuksen sisäistäminen, että tekee kuin Herralle. Meidät on asetettu sille paikalle missä me olemme, ja siinä meidän tulee toimia parhaamme mukaan. Jonkun toisen "palvelupaikka" ei ole sen arvokkaampi tai parempi kuin toisella. Jeesus ei kutsunut meitä palvelemaan hampaat irvessä, vaan iloiten. Ja iloa ei oikein voi teeskennellä. Jos ei sitä ole, silloin täytyy palata asian juurisyille. Raamatussa sanotaan, että ilo Herrassa on meidän väkevyytemme. Näin koen itsekin vahvasti. Kun se ilo Herrassa on asenteena sydämessä, on myös ne omat kuormatkin helpompi kantaa.

Tämä on ehkä jollain tapaa avannut itseäni muutokselle enemmän. Edelleen äkäilen ajoittain lapsille, täydellistä ei ole vieläkään muovautunut. Eikä me valmiiksi tässä elämässä tullakaan. Se mainittakoon, ettei jollekin nyt synny täysin utopistinen käsitys. Mutta kun arki ei täyty "kuormista", vaan asioista, joita saa tehdä ilolla, muuttaa se pakostikin omaa olemista ja jaksamista. Oikeasti sitä myös jaksaa tehdä enemmän.  Olen huomannut, että saan enemmän aikaiseksi.

Toki myös aina tulee uusia asioita äitiydessäkin, vähintään esikoisen kautta, kun kasvukaudet ovat uusia, ja samoin niihin liittyvä problematiikka ja tuntemukset ovat ensimmäistä kertaa omassa äitiydessä ajankohtaisia. Koulumaailma, kaverisuhteet, itsenäisyyden harjoittelu ja muut. Kyllä ne ovat tunteikkaita asioita äitinäkin, kun lapsi ei ole enää pelkästään oman kodin suojassa ja "turvassa". Uusia tunteita itselläkin äitinä. Mutta eteenpäin mennään, kiitollisena elämästä.


Vuoden takaiset äitipohdinnat löydät täältä.


 

torstai 6. lokakuuta 2022

Lasten Raamistreffit: Mooses kaislakorissa


Viime keväänä aloitettiin ystävän kanssa pitämään lasten Raamistreffejä. Nyt syksyllä jatkettiin. Tämä on ihana tapa käydä lasten kanssa läpi Raamatun kertomuksia. Suosittelen kyllä!


Me treffataan ystävän kanssa toistemme kotona vuorotellen. Suunnilleen parin viikon välein näiden Raamatun kertomusten merkeissä, aikataulu tosin vähän elää elämän mukana. Kuitenkin niin, että saadaan kaikki ennalta mietityt aiheet pidettyä. 

Syyskauden treffeille valittiin Vanhan testamentin kertomuksia, keväälle on sitten Uutta testamenttia. Näin saadaan Jeesuksen syntymä ajoitettua jouluun (vaikkei se oikeasti silloin ollutkaan..), ja pääsiäisen tapahtumat pääsiäiseksi. Nyt ollaan tänä syksynä käyty jo luomiskertomus, Nooan arkki, Baabelin torni ja Mooses kaislakorissa.

Vuoronperään toinen meistä suunnittelee Raamiksen sisällön. Tämä Mooses-vauva osui minun vuorolle. Raamisrukous, laulu ja sitten se pääasia eli Raamatunkertomus. Askarteluhommiksi oli tällä kertaa Mooses-vauvat kaislakorissa, jotka väritettiin ja liimattiin. Pinterestistä löytyy hyviä ideoita ja värityskuvia. Lopuksi syödään yhdessä lounasta.

Kantoliinasta tehtiin Niili, jonka reunoille lasten kanssa laitettiin kasvillisuutta. Sinne sitten Mooses-vauva kellumaan kaislakoreineen. 









Tästäkin kertomuksesta saa ihan erilailla irti itselle, jos miettii tapahtumia vanhempana. Aika hurjia juttuja tapahtunut. Mooseksen äiti luotti Jumalaan ja toimi rohkeasti. Toki lasten Raamattuhetkellä kauheuksiin ei syvällisemmin mennä, mutta kyllä se omaa ajatusratastakin laittaa aina eteenpäin.


Treffaahan siekin ystävän kanssa, lapsille Raamatun kertomuksia opettaen :) 


keskiviikko 5. lokakuuta 2022

Korttipelejä lapsille: Dobble


Olen ostanut Dobblen jo ennen kuin meillä on ollut lapsia. Aikojen saatossa tästä on muodostunut yksi lastemme lempipeleistä. Tämä onkin kivan nopea peli, jota aikuinenkin jaksaa pelata, vaikka jo vähän ramasisi päivän touhut.

 

Plussaa siitä, että tätä voivat pelata, tai "pelata" helposti pienetkin, vaikka toki vasta suunnilleen eskari-ikää lähestyvät alkavat olla nopeita pelissä ja pärjäävät aikuisillekin. Tämä peli ei tosiaan ole pelkästään lapsille tarkoitettu :) 


Tavallisen Dobblen lisäksi meiltä löytyy tuo kuvassa oleva Dorya etsimässä -versio, joka on tarttunut mukaan kirpparilta. Se eroaa tavallisesta Dobblesta ainoastaan siinä, että kuvitus on Dory-aiheista, ja jokaisessa kortissa on kahdeksan kuvan sijaan vain kuusi kuvaa. Eli helpompi etsiä yhteneviä kuvia.

Dobble-peli on oikeastaan 5 erilaista minipeliä, joissa kaikissa on yksi yhteinen tekijä: etsiä sama kuvio eri korteista. Jokaisessa kortissa on kahdeksan erilaista kuviota, yhteensä kuvioita on 55. Kortit on tehty niin, että kaikissa korteissa on yksi sama kuva toistensa kanssa. Vaikka välillä sitä on kyllä vaikea uskoa, kun ei meinaa millään hoksata, että mikä se kuvio on!

Eniten me taidetaan pelata Dobblea niin, että jokaiselle jaetaan saman verran kortteja, ja yksi kortti laitetaan keskelle. Kaivo on tämän minipelin nimi. Omat kortit pidetään pinona kädessä, ja päällimmäisestä yritetään löytää sama kuvio, mikä keskellä olevassa kortissa on. Jokaisen kortissa se yhtenevä kuvio keskellä olevaan korttiin on siis eri. Ensimmäisenä saman kuvion löytänyt sanoo yhtenevän kuvionsa ääneen ja laittaa oman korttinsa keskellä olevan pinon päällimmäiseksi. Sama jatkuu nyt tämän uuden kortin kanssa. Ensimmäisenä korteistaan eroon päässyt voittaa. 


Eri ikäisten kanssa ollaan tehty niin, että aikuisilla ja isommilla lapsilla on enemmän kortteja kuin pienillä, eli enemmän löydettävää. 

Toinen versio (Liekehtivä torni)  tästä on sama tavallaan nurin, eli keskelle kasataan pino ja jokaiselle vain yksi. Yhtenevän kuvion ensimmäisenä löytänyt saa kortin, ja sitten taas seuraavasta etsitään. Eniten kortteja saanut voittaa. 

Sitten on vielä Kuuma peruna, jossa oma kortti annetaan kaverille, kun löydetään tämän kanssa yhtenevä kuvio. Lisäksi on vielä "Kaikki kerätään" ja "Myrkytetty lahja", mutta me ei olla niitä taidettu vielä koskaan pelata. Ehkä pitäisi ottaa asiaksi? Perusidea niissäkin on löytää se yhtenevä kuvio korteista.




Dobble

Ikäsuositus: 6-vuotiaista eteenpäin, mutta meillä tätä ovat pelanneet jo 3-vuotiaatkin pienellä avustuksella

2-8-pelaajalle

Pelin kesto 5-10 minuuttia


Dobble Dorya etsimässä

2-5-pelaajalle

Ikäsuositus 4-vuotiaasta eteenpäin. Tätäkin voi hitaasti pelailla myös pienempien kanssa.




P.s. Suosittelen korttien laminoimista! Tätä pelataan parhaimmillaan nopeasti lätkimällä, ja kortit taittuvat ja kuluvat helposti. Ja kuten kuvasta näkyy, taapero tykkää myös näistä korteista! 


Edelliset lautapelivinkit löydät täältä.

tiistai 4. lokakuuta 2022

Vauvan "vessahätäviestintä", kun kotona on 3 alle kouluikäistä



Heh, olen tämän postauksen aloittanut silloin, kun kuopus oli vielä vauva. Hups. No, mutta, jospa nyt olisi hyvä aika kertoilla, miten kolmannen lapsen kanssa vessatusasiat menivät. Edellinen tekstini aiheesta on Vessahätäviestintää kuusiviikkoisen vauvan kanssa.


Otsikkoon olen laittanut vessahätäviestinnän heittomerkkeihin. Tässä vuosien varrella on vahvistunut ajatus siitä, että termi "vessahätäviestintä" saa koko homman kuulostamaan vaikeammalta, kuin mitä se onkaan. Koko homman pointti on oikeastaan vain vauvan vessattaminen, vessassa käyttäminen. Viestiminen puolestaan kuulostaa työläältä, aikaa vievältä. Sellaiselta, mihin pikkulapsiperheessä ei välttämättä olisi aikaa!


Näin olen kirjoittanut noin vuosi sitten:

"Miten vauvan vessahätäviestintä onnistuu, kun alle kouluikäisiä on kotona kolme kappaletta, joille huomiota jakaa?

Sanoisin, että se menee aika rutiinilla. Kuten aiemminkin olen todennut, on helpointa havainnoida oman vauvan rytmi, ja sitten toistaa sitä. Tosin aika lailla perusjutut pätevät joka vauvaan, eli tietty aika maidon saannista pissattaa, unien jälkeen, ruokailun (kiinteät) jälleen potalle jne.

Näihin vauvakin tottuu, vauvathan osaavat luontaisesti pidättää, jos tätä taitoa vaan on ylläpidetty. Näin meilläkin, kolmannellakin kerralla. Se, että asia oli meille jo tosi tuttua (kaikkien lasten kanssa samaa toteutettu) teki sen, että vauvan vessattaminen oli samalla lailla osa vauvavuotta, kuin joku muukin asia. Ei siis tuntunut ekstralta, vaikka kotona pyöri vauvan lisäksi täysipäiväisesti myös kaksi muuta lasta. 

Miten tämä nyt sitten sujui vauvavuoden ajan? Oikeastaan melko hyvin, oltiinhan omien aikataulujemme herroja. Syksyllä eskarissa reissaaminen tiettyyn aikaan tekee sen, että lähdöt on välillä lennokkaita ja päivässä tulee muutama pissa vaippaankin. Ei aina tai joka päivä, mutta välillä. Taapero on taitava näissä hommissa."

Nyt: 

Vuosi sitten tuo eskari toi vähän uudenlaista rytmiä meidän arkeen. Aika hienosti pottailut ja muut silti sujuivat, tuommoinen vajaa vuosikas/pikkutaapero kun osaa mukavasti tehdä pottaan muuallakin kuin kotona. Jos on siis pottailuihin ja muihin tottunut. Käytiin ahkerasti mm. muskarissa, kerhoissa ja kirjastoissa esikoisen eskaripäivän aikana.

Loppukeväästä (tänä vuonna), eli siinä puolentoista vuoden paikkeilla uskalsin häneltä jättää päivävaipan pois, ja hyvin nopsaa olikin sitten päiväkuiva. Hassua kyllä, mutta melkeinpä saman tien. Nimenomaan tuo vaipan pois jättäminen oli käänteentekevä. Vaikka sitä ennen oli harvakseltaan pissoja siellä vaipassakin, kun vaippaa ei enää ollut, oli se kuin merkki, ettei enää voi liritellä pöksyyn. 

Minulla on ollut vähän sama juttu jokaisen lapsen kanssa, lapsi olisi valmis olemaan ilman vaippaa, mutta äiti ei uskalla sitä pois ottaa :D Päiväunivaipat taisi jäädä siinä samassa kohtaa pois, yövaipat vasta elokuussa, kun lomat oli lomailtu, eikä ollut enää yökyläreissuja niin ahkeraan. 

Tällainen vessatus-kuivaksioppimisen elinkaari tällä kertaa. Eli aika samalla lailla meni, kuin edellistenkin kanssa, vaikka toki joka lapsella on vähän omat juttunsa. 


Minua rohkaisi tuohon päivävaipan poisjättämiseen se, kun eräs suurperheen äiti, jolla on 12 lasta, kertoi, että hän on jokaisen taaperonsa opettanut kuivaksi juurikin niin, että vaippa on vain jätetty pois. Lapsesta riippuen hommaan on mennyt kahdesta päivästä kahteen viikkoon. Ajattelen, että siinä on jo hyvä otantakoko lasten eroihin. Heillä ei ole ollut vauvan vessatustaustaa. Eikä se muutoinkaan ole varhaisessa kuivaksioppimisessa välttämätöntä, vaikka varmasti voikin edistää asiaa, kuten vaikkapa myös kestovaipat.



Aiemmat tekstit aiheesta löydät täältä.


sunnuntai 2. lokakuuta 2022

Kestositeet ja kuukautissieni



Kolmannen lapsen jälkeen kuukautiskierto käynnistyi 14 kuukauden kuluttua synnytyksestä. Hyvä aika, olin jo hetken ehtinytkin miettiä palailevaa kuukautiskiertoa.

Aiemmin olen käyttänyt enimmäkseen kuukuppia, ja todennut mm. Nomain kuukuppien olevan ihanan lempeitä ja pehmoisia monien merkkien joukossa. Olen kuitenkin tullut tulokseen, että kohdun alue taitaa olla herkempi jokaisen raskauden jälkeen, eikä kuukuppikaan tunnu enää itselle parhaalta vaihtoehdolta, vaikka edelleen ihan yhtä lailla toimiikin. 

Tavallisiin muovisiteisiin tai valkaistuihin kemikaalipommi-tamponeihin en toki ole palaamassa, joten pohdin muita vaihtoehtoja. Toki on myös ekotamponeja ja muita, mutta tuntuu työläältä ostaa koko ajan uusia, kun kestomahdollisuuksiakin on olemassa.

Tilasin ompelijalta kestositeitä. Ihania kukallisia tietenkin. Kauniit kuukautisasiat tuntuvat tärkeältä ja jotenkin ne tuovat kuukautisiin luksusta ja ihanaa. Joo, varmasti kaikkien mielestä kestositeet eivät ole mikään ihana asia, makunsa meillä kullakin :)

Lisäksi halusin kokeilla myös kuukautissientä. Yllätyin, kuinka miellyttävä tuo kuukautissieni on. Tosi huomaamaton ja lempeä. Sehän on luonnonsientä, ei siis mitään teollisesti valmistettua. Kuukautissieni kostutetaan pehmeäksi, ja sitten puristetaan kuivaksi. Pehmeä sieni myötää hyvin paikkoja. Lisäksi sitä voi myös leikata haluamaansa muotoon.

Kestositeen alapuoli ja nepparikiinnitys. Tässä siteessä on kosteussuojakankaan
päällä alushousua vasten joustofrotee, jotta side pysyisi paremmin paikoillaan.

Puuvillaa ja flanellia ihoa vasten. Paperipussissa kuukautissieni.


Runsaimpina vuotopäivinä olen käyttänyt kestositeiden lisäksi kuukautiskuppia, jos oleilen muualla kuin kotona. Kuukupissa kuitenkin tyhjennysväli pysyy suhteellisen pitkänä runsainakin päivinä, sientä taas saa puristella kuivaksi useammin. Kotona se tiheä väli ei ole haitannut, koska mukava olo menee monen muun asian edelle. 

Menkkapikkareistakin olen kuullut paljon hyvää, mutta niihin en ole vielä ryhtynyt. Ainakaan synteettisestä materiaalista tehtyjä en halua, tosin varmaan luonnonmateriaalejakin on jo markkinoilla, en ole perehtynyt :) Tällä hetkellä olen tyytyväinen näihin kamppeisiin, mitä minulla on. 

Kuulemma monet laittavat kestositeet sellaisenaan pyykkiin. Yllätyin, koska olen itse huuhdellut siteet kylmällä vedellä verestä ja pessyt nopsaa ne käsin. Se on tuntunut vaivattomalta, ja sitten side ehtii kuivumaan vähintäänkin seuraavaksi päiväksi käyttöön. Toki, jos olisi isompi määrä kestositeitä, ei niitä tarvitsisi pestä kuin kuukautisten lopuksi. Olen itse tykännyt pestä sitä mukaa kun käyttää.

Kestositeet voi pestä 60 asteessa. Ei rumpukuivausta, jos siteessä on kosteussulkukangasta.


Oletko kokeillut kestositeitä tai kuukautissientä? Mitä mieltä? Myös kuukautispikkarikokemuksia kuulisin mielelläni!