keskiviikko 13. lokakuuta 2021

Vuosi imetystä, mitä on opittu?


Kolmas lapsi, kolmas imetystaival, mutta ei sitä turhaan sanota, että oppia ikä kaikki. Kolmannellakin kierroksella voi oppia vaikka mitä.


Tällä kierroksella opittua:


1. Vauva voi olla nopea tankkaaja ja jopa pieniruokainen, ja silti kasvaa hienosti äidinmaidolla pieneksi pulleroksi. ❤️

2. Tiukkaan imetysotteeseen voi saada apua vauvojen vyöhyketerapiasta, ja esimerkiksi huulijännettä ja poskilihaksia voi vauvalta hieroa itsekin.

3. Vauvan imuote voi tiukentua tai huonontua kesken vauvavuottakin, vaikka imuote olisi aiemmin ollut parempi (kurkkaa ylempi kohta tähän liittynen!)

4. Alipainepumppu on yllättävän kätevä vauvan ensimmäiset kuukaudet! Pieni ostos, olisiko ollut alle viisitoista euroa, ja käyttöaika sinäänsä lyhyt, mutta oli kyllä hintansa väärti.

5. Imetysjumit voi käydä niin pahoiksi, että tarvitsee juosta hierojalla. Ennen tätä imetyskierrosta en varmaan olisi uskonut edes, mutta näin kävi alkukuukausina. Kannattaa panostaa omalle kropalle hyviin imetysasentoihin, näin jälkiviisaana voisin sanoa. Toki osa jumeista tuli ihan vauvan kantelustakin.

6. Ilman imetysliivejäkin pärjää! (Kunhan on hyviä imetysvaatteita.) Aiemmin olen käyttänyt vauvavuoden aikana, etenkin alkupuoliskolla, imetysrintsikoita, mutta nyt ne taisivat jäädä jo aika alussa pois. Jotenkin eivät tuntuneet mukavilta. 

Saattaa johtua siitä, kun viimeset pari vuotta olen kulkenut hyvin kevyissä liiveissä. Olin ajatellut, että maidon tulvimisen takia täytyisi käyttää, kun niihin saa torpattua liivinsuojat, mutta näköjään sitä pärjäsi ilman liivejäkin sen maitoisimman alun jälkeen.

7. Osa vauvoista nipistelee näköjään tosi kovaa nimenomaan imetyksen aikana. Miten voikin olla niin tiukka ote pienellä tyypillä! Siinä ei paljoa mitkään imetyskorut ole auttaneet, vaan paras apua on pukea pitkähihainen paita päälle, niin vauva ei saa raadeltua äitirukkaa. Oi voi 🙈 Iltanukutuksella mulla on usein myös huivi kaulassa suojaamassa kaula-aukkoa, tämä vauva vaan nipistelee niin paljon kovempaa kuin edelliset. Oikeasti 😁


Onko sulla tullut imetyksessä uusia oivalluksia seuraavien lasten kohdalla?



maanantai 11. lokakuuta 2021

Esittelyssä Go Go Eskimo - lautapeli lapsille


Kirjaston valikoimista löytyi kiinnostava Go Go Eskimo - lautapeli, jossa seikkaillaan lumisissa maisemissa. Ollaan vallattu aluetta lasten lautapeleissä pikkuhiljaa ikäsuosituksissa ylöspäin. 


Tämän pelin suositusikä on seitsemästä ylöspäin. Se kertoo siitä, että vaaditaan siis jo aika paljon keskittymistä ja hoksaamista enemmän kuin pienten peleissä. Omalla kokemuksella sanoisin, että viisi- kuusivuotiaat pelaavat peliä jo sujuvasti, sitä nuoremmat avustetusti.

Tällä kertaa esittelen vain yhden lautapelin. Huomaan, että minulla jää aika helposti tekstit roikkumaan luonnoksiin, kun pohdin niihin sopivia yhdistelmiä peleistä ja noh, sitten ne näppärästi unohtuvat.

Tässä Go go eskimo -pelissä on seikkailijoita jäätiköllä. Seikkailijoiden tarkoitus on saada kaloja ja vaihtaa ne jokaisen kierroksen lopussa kaloja vastaavaan määrään rahaa. Rahaa ei kuitenkaan saa kaikista kaloista, vaan vain yhdestä väristä, eli siitä, minkä värisiä kaloja on eniten (punainen, vihreä ja keltainen). 

Pelissä on kolme kierrosta. Yksi kierros päättyy, kun yksi seikkailijoista ehtii torille. Se, joka kolmen kierroksen jälkeen on rahakkain pelaaja, voittaa pelin.

Pelaajilla ei ole omia seikkailijoita, vaan kaikkia hahmoja liikutetaan niiden väriä vastaavilla liikekorteilla. Myös jääkarhu liikkuu kortttien mukaisesti, ja estää seikkailijoiden matkaa. 

Peli vaikeutuu kierros kierrokselta, kun edellisellä kierroksella rahastettu kalaväri poistetaan kerättävistä. Tai toki niitä saa kerätä, mutta niistä ei voi saada rahaa enää. Viimeisellä kierroksella kaikilla on jäljellä vain yksi kalaväri, ja huonossa lykyssä kaikki tavoittelevat samaa väriä. 

Jääkarhu estää violettia seikkailijaa etenemästä.


Tälle pelille iso suositus! Niin aikuiset kuin 6- ja 4-vuotiaatkin meillä tykkäävät Go go eskimosta. Pelissä ei pärjää pelkästään taidolla, vaan paljon riippuu myös tuurista.

Pienempien kanssa tämä lautapeli onnistuu niin, että liikekortit pidetään näkyvillä ja aikuisen kanssa yhdessä pohditaan, mitä seikkailijaa liikutetaan. Aika hyvin esimerkiksi neljävuotias pelailijakin tuntuu ymmärtävän pelin idean, vaikka taktikointi eli muiden kalasaalistuksen häiritseminen ei vielä ilman aikuisen vinkkejä onnistukaan.

Peli vaatii pituutensa vuoksi keskittymiskykyä. 


Go Go Eskimo -lautapeli

Ikäsuositus 7+

Peliaika 40min

Pelaajien lukumäärä 2-6


Kurkkaa myös






sunnuntai 10. lokakuuta 2021

Vauvan 65 reissuyötä


Meillä on täällä ihan hippusta vaille yksivuotias pikkutyyppi. Ollaan sekalaisella kokoonpanolla reissattu vauva kainalossa monessa paikkaa. Telttaretkiä, yökyläilyjä, mökkeilyä ja muuta kivaa.


Heitettiin vitsinä tavoitteeksi 73 reissuyötä vauvavuoden aikana, joka olisi ollut 20% vauvavuodesta. Vähän jäi uupumaan, päästiin lukuun 65. Ei paha, vai mitä sanot? 

Sen sijaan ilman äitiä vauva ei ole yökyläillyt missään, siitä ja sen vierestä täällä kirjoitinkin hetki sitten.

Kesällä tuli reissuöitä paaaljon, kun oli kesälomaa ja isyyslomaa ja siksi kiva tehdä pikkureissuja. Kesällä muutenkin meneminen ja tekeminen on niin helppoa, kun on lämmintä, voi olla ulkona eikä ulkovaatteita tarvita kummemin. Tai ainakin menneenä kesänä säät kyllä suosi retkeilyäkin ajatellen. Alkukesän reissukuulumiset löytyvät täältä.


Reissunukutus syksyn pimeässä, makuupussin lämmössä :)


Telttailun korkkaaminen vauvan kanssa vähän ennalta jännitti, mutta vauvan mielestä se ei tainnut olla sen kummempi yöpaikka kuin muutkaan reissupaikat. Ja toki sekin vaikuttaa, että nukutan vauvan reissuissa aina rattaisiin, ja rattaathan ovat tutut hänelle.

 

Nyt reissaaminen on hurjasti vähentynyt taas syksyn ja arjen tullen. Ihan mukavaa olla kotonakin, arki on kuitenkin kivan vaihtelevaa. Mutta täytyy kyllä sanoa, että melkoinen reissuvauva meillä! 


Kurkkaa myös 





lauantai 9. lokakuuta 2021

Lukemisen juhlaa! Aku Ankka -lehden näyttely Päivälehden museossa



Menneellä viikolla käytiin Helsingissä asioilla, ja samalla kurkattiin "Lukemisen juhlaa! Aku Ankka -lehti 70v Suomessa" -näyttely Päivälehden museossa. Näyttely on pystyssä vielä muutaman viikon, joten vielä ehtii vierailemaan Ankkalinnan teemoissa.


Näyttely on toteutettu lapsia ajatellen: löytyy Karhukoplan salatunnelia, pieniä tehtäviä ympäri seiniä, Tupun, Hupun ja Lupun neppisrata, Aku Ankan auto, ja vaikkapa Roope Ankan toimiston rahapunnukset. 

Näyttely on ilmainen ja melko nopeasti kierretty. Tehtäviin ja esittelyteksteihin perehtymällä saa toki enemmänkin aikaa kyllä kulumaan. Kiva pieni näyttely, suositus tälle!

Käydessämme ei ollut suurempaa ruuhkaa, paikalla oli muutama seurue meidän lisäksi. Sen pitemmittä puheitta, tässä muutama kuva näyttelystä:



Karhukoplan salatunnelin päässä odottaa poliisi, o-ou!




Päivälehden museoon on mukavan lyhyt matka Helsingin rautatieasemalta. Rattaat voi jättää parkkiin museon aulaan :) Mukavaa reissua!



tiistai 5. lokakuuta 2021

Äitipäivitys - kuusi vuotta äitinä

 


Niin kuin aina vuosikatsauksia tehdessä, aloitin lueskelemalla, mitä olen kirjoittanut äitiydestä vuosi sitten. Silloin en ollut energisimmälläni, olihan loppuraskaus menossa ja vähän jo kisauupumus. 


Kuitenkin noissa edellisissä äitiyspäivityksissä näyttää olevan nousevan trendinä mulla, että onnellisuus lisääntyy käsi kädessä äitinä vietettyjen vuosien kanssa. Samaa sanoisin nytkin!

Kaiketi mitä tahansa asiaa kun tekee tai harrastaa vuosia, siinä kehittyy. Niin äitiydessäkin. Paljon on matkaa kuljettavana ja koko ajan tulee uusia asioita eteen, mutta on tässä onneksi opittukin paljon.

Jos vuosi sitten oli koronan ja pitkältä tuntuvan raskauden vuoksi kisaväsymystä havaittavissa,  on tämä mennyt vuosi sen sijaan ollut enemmänkin voimaantumisen vuosi. 

Koen, että olen päässyt syvemmälle äidinrakkaudessa ja muutenkin äidillisyydessä. Lempeydessä. Ihan osaan kyllä olla edelleen myös todella ärsyttävä ja helposti ärsyyntyvä akka, valitettavasti. Mutta kuitenkin, osaan myös olla lempeämpi ja rakastavampi. Ottaa enemmän vastaan ja antaa enemmän itsestäni. Jotenkin päässyt syvemmälle siinä.

Jännä sinänsä, koska en ollut ajatellut, että nämäkin ominaisuudet voivat kehittyä. Enemmän olen ajatellut äitiyteen liittyvän mm. hermojen kasvamista, "pakollista" epäitsekkyyttä ja muuten vain aikuisen ihmisen luonteen jalostumista.

Varmasti myös vauvavuosi on tehnyt paljon, vauvat kun tuppaavat olemaan sellaisia rakkauspakkauksia. Vauva tuo niin paljon onnen ja rakkauden tunteita lisää. Ihania, oksitosiinin huuruisia hetkiä ja ajatuksia on kyllä ollut paljon havaittavissa. 

Tämä vuosi on muutenkin ollut supernopea, ja siksikin korostanut ajatusta siitä, että itselle tämä on vain pieni hetki, lapsille se kuuluisa lapsuus. 


Tasaisen verensokerin autoiluevästä :D


Entistä enemmän tänä vuonna olen myös huomannut oman verensokerin tasaisuuden tärkeyden sille, miten lempeä tai ärhäkkä sitä on tilanteissa, kun tulee vaikka kiire tai lapset muutoin haastavat. Etenkin nyt imettäessä. 

Vaikka juu, maininnut tasaisen syömisen tärkeydestä omalle olemiselle olen jo esikoisen uhmaiästä selviytymisessä, niin entistä enemmän olen huomannut, että ei se, että syö usein, vaan mitä syö. Hyvät rasvat pitävät verensokerin tasaisena, ja silloin on myös helpompi ottaa vastaan vaikkapa lasten kuormittavampia tunteita tai käytöstä ilman että provosoituu itse niin helposti.

Tänä syksynä, kun esikoinen on aloittanut esikoulun, on se tuonut myös paljon uusia ajatuksia. Jonkun verran kyseenalaistamista yhteiskunnan normeista, toiminnasta ja oletuksista, mutta myös haikeutta ja luopumista. Uusi tilanne meidän perheessä. 


Oppia ikä kaikki. Saa nähdä, mitä tuleva vuosi äitiydessä tuo taas mukanaan!


Kurkkaa myös 

Viisi vuotta äitinä

Neljä vuotta äitinä

Kolme vuotta äitinä