Näytetään tekstit, joissa on tunniste imetys. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste imetys. Näytä kaikki tekstit

tiistai 9. toukokuuta 2023

Imetyksen lopetus 2-vuotiaana


Imetys loppui meillä aika lailla juuri sillä tavoin, kuin olin ajatellutkin. Silti sen nopeus pääsi tälläkin kertaa yllättämään. Sinne kahteen vuoteen kuitenkin päästiin tällä kertaa, siitä olen iloinen.


Tämän postauksen olen kirjoittanut talteen syksyllä.

Mun vinkki imetyksen lopettamiseen kaksivuotiaana ei taida olla kaikilla toimiva :D Ja joo, imetystä nyt voisi muutenkin jatkaa paljon pitempäänkin. Oma vinkkini siis on uusi raskaus. Heh. Minulla jokaisessa raskaudessa maidon tulo on vähentynyt huomattavasti, ja lapsi on lopettanut maitohommat omaehtoisesti.

Tälläkin kertaa siis meni samaa kaavaa. Imetystä oli jatkunut 1-2 kertaa päivässä jo jonkun aikaa, lähinnä päiväunien jälkeen. Selvästikään maitoa ei tullut enää reilusti, mutta oli taaperolle tärkeä asia silti. Äidinmaito on sellaista superjuomaa, ettei toista taida olla. Siinä on itselle ollut tarpeeksi motiivia jatkaa, ja toki imetyksestä on terveyshyötyjä itsellekin, pitkä imetys ehkäisee mm. naisten syöpiä.

Yhtenä viikonloppuna meillä oli enemmän menoa, ja taaperolla jäi imetyskerrat välistä. Ja arjen tullen ei sitten enää osannutkaan imeä! Imuote oli kadonnut, eikä lapsella ollut mitään käsitystä, miten maitoa saadaan rinnasta tulemaan. Jotenkin tosi koomista, että miten se asia voi unohtua niin nopeasti. Ja että kaikilla meidän lapsilla on ollut sama homma. 

Hänen kanssa sitten todettiin yhdessä, että maito on loppu, ja hän kuulemma säästää sen vauvalle. Voi muru. Sellainen imetystaival tällä kertaa. Aika ihana taipale, tärkeä sellainen.

maanantai 12. syyskuuta 2022

Imetystä kaksi vuotta


Tai no oikeasti hippusta vaille kaksi vuotta, mutta kirjoittelenpa nyt, kun muistan. Tämä imetystaival on ollut tähän asti pisin meillä, ensi kuussa taapero onkin jo kaksivuotias. 

Tuo kaksi vuotta on ollut oma henkilökohtainen tavoitteeni, sillä nuo taaperon isosiskot ovat itse lopettaneet homman jo vähän aikaisemmin niin, että ei olla ylitetty tuota hienoa kahden vuoden rajapyykkiä.

Kaksi vuottahan on myös Maailman terveysjärjestön virallinen minimisuositus imetykselle. Kaikista suosituksista ja "suosituksista" en juuri perusta, mutta tämä imetysasia on kyllä poikkeus. Imetyksessä on paljon terveyshyötyjä niin lapselle kuin äidillekin. Ja onhan se oikeasti melkoista superravintoa, jota keho ihmislapselle ihmeellisesti tuottaa. Ei taida maailmasta löytyä moista samanveroista ainetta, kuin äidinmaito.

Kaksi vuotta on kyllä mennyt hurjan nopeasti, ei voi kyllä muuta sanoa! 

keskiviikko 13. lokakuuta 2021

Vuosi imetystä, mitä on opittu?


Kolmas lapsi, kolmas imetystaival, mutta ei sitä turhaan sanota, että oppia ikä kaikki. Kolmannellakin kierroksella voi oppia vaikka mitä.


Tällä kierroksella opittua:


1. Vauva voi olla nopea tankkaaja ja jopa pieniruokainen, ja silti kasvaa hienosti äidinmaidolla pieneksi pulleroksi. ❤️

2. Tiukkaan imetysotteeseen voi saada apua vauvojen vyöhyketerapiasta, ja esimerkiksi huulijännettä ja poskilihaksia voi vauvalta hieroa itsekin.

3. Vauvan imuote voi tiukentua tai huonontua kesken vauvavuottakin, vaikka imuote olisi aiemmin ollut parempi (kurkkaa ylempi kohta tähän liittynen!)

4. Alipainepumppu on yllättävän kätevä vauvan ensimmäiset kuukaudet! Pieni ostos, olisiko ollut alle viisitoista euroa, ja käyttöaika sinäänsä lyhyt, mutta oli kyllä hintansa väärti.

5. Imetysjumit voi käydä niin pahoiksi, että tarvitsee juosta hierojalla. Ennen tätä imetyskierrosta en varmaan olisi uskonut edes, mutta näin kävi alkukuukausina. Kannattaa panostaa omalle kropalle hyviin imetysasentoihin, näin jälkiviisaana voisin sanoa. Toki osa jumeista tuli ihan vauvan kantelustakin.

6. Ilman imetysliivejäkin pärjää! (Kunhan on hyviä imetysvaatteita.) Aiemmin olen käyttänyt vauvavuoden aikana, etenkin alkupuoliskolla, imetysrintsikoita, mutta nyt ne taisivat jäädä jo aika alussa pois. Jotenkin eivät tuntuneet mukavilta. 

Saattaa johtua siitä, kun viimeset pari vuotta olen kulkenut hyvin kevyissä liiveissä. Olin ajatellut, että maidon tulvimisen takia täytyisi käyttää, kun niihin saa torpattua liivinsuojat, mutta näköjään sitä pärjäsi ilman liivejäkin sen maitoisimman alun jälkeen.

7. Osa vauvoista nipistelee näköjään tosi kovaa nimenomaan imetyksen aikana. Miten voikin olla niin tiukka ote pienellä tyypillä! Siinä ei paljoa mitkään imetyskorut ole auttaneet, vaan paras apua on pukea pitkähihainen paita päälle, niin vauva ei saa raadeltua äitirukkaa. Oi voi 🙈 Iltanukutuksella mulla on usein myös huivi kaulassa suojaamassa kaula-aukkoa, tämä vauva vaan nipistelee niin paljon kovempaa kuin edelliset. Oikeasti 😁


Onko sulla tullut imetyksessä uusia oivalluksia seuraavien lasten kohdalla?



tiistai 6. heinäkuuta 2021

Helle ja vauvan painon lasku



Alkukesä on ollut melkoisen helteistä. Vauvan mielestä vähän liiankin kuumaa. Nukkuessa hänellä (ja minullakin) on välillä ollut peittona kostea harso, viilentämässä oloa. 


Kuuma olo on vaikuttanut myös vauvan syömisiin. Ei kauheasti ole kiinnostellut syödä, mutta onneksi imetyshetkiä on ollut hyvän verran, eli maito silti kelvannut. Esimerkkinä tämän päivän ruokasaldo: 1/3 jäistä banaania, pieni pala leipää ja yksi vadelma. Ja muutama ruttuun pureskeltu herneen palko. Hassua, eikö! Imetyskertoja en ole laskeskellut, mutta vauva kyllä ilmoittaa, milloin on maidon aika. 

Kiinteiden syömättömyys konkretisoitui automatkalla, kun kakka karkasi vaipan lahkeesta kaukaloon asti. Löysää maitokakkaa, kuten ennen vanhaan eli ennen kiinteiden aloitusta. Siinä sitten bussipysäkillä putsailin wipeseilla vauvaa ja hinkkailin kaukaloa. Onneksi oli wipesit! Muutoin niitä ei juuri käytetä, mutta reissussa näppäriä ovat kyllä.

Tänään taas punnitsin vauvaa vauvavaa'alla (tämä on mun lemppareita ostoksia vauvalle!), koska kaukalon painoraja lähenee, ja kiinnostaa tietää tämän ylityksen ajankohta, sillä se tarkoittaa turvaistuimeen siirtymistä. Vauvan paino oli laskenut 150 gramman verran! Voihan helle. Näinkin voi näköjään käydä. 

Meillä tosin ei ole painosta huolta, vauva on ihana, pullukkaisin meillä tähän astisista. Kirjoittelin ajatuksia pullukkavauvoista edellisellä kierroksella, se löytyy täältä.

Mutta se syömättämyys, sekään ei onneksi huoleta. Korjaantuu kuitenkin sitten kun helteet hellittävät. Äidinmaitohan se on ensisijainen ravinto vauvalla muutenkin. 


Kaikkea sitä kesä teettääkin. Tsemppiä helteisiin!


maanantai 2. marraskuuta 2020

Synnytyksestä palautuminen ja vauvan ekat päivät


Vauvan syntymästä on kolmisen viikkoa. Ollaan ihmetelty ja ihasteltu vauvaa, opeteltu vauvan vessarytmiä ja iloittu vauvan innokkaista isosiskoista. Ja arkikin on jo ehtinyt alkaa. 


Myös oman kroppani palautumista olen tässä synnytyksen jälkeen mietiskellyt. Kylläpä keho tekikin ison ja hienon työn, ensin koko raskaus ja sitten vielä synnytys, joka ei ollut kropalle kevyin setti. Raskaudesta palautumiseen menee vielä aikaa, koska se tarkottaa paljon muutakin, kun vain raskauskiloja. Tässä kohtaa voi kuitenkin puhua synnytyksestä palautumisesta.


Jälkisupistukset ja alapääjutut


Jälkisupistukset. Ne on mun mielestä kyllä niin ankeita, sitä on juuri saanut vauvan syliin ja voi huoahtaa. Ja sitten onkin vielä jälkisupistukset ilona useamman päivän. Ensimmäisen synnytyksen jälkeen mulla ei ollut jälkisupistuksia, toisesta ja tästä viimeisimmästä oli. Usemman päivän niitä oli, varmaan lähemmäs viikon ajan. 

Tällä kertaa käytin apuna jälkisupistuksiin eteerisiä öljyjä (Young Livingin). Vessakäynnin yhteydessä aina laitoin alavatsalle ja alaselälle. Ensin en oikein osannut sanoa, auttoiko mulla vai ei, mutta sitten kun en joka kerta tullutkaan laittaneeksi, niin eron huomasi kyllä. Suosittelen isosti! Ohjeet löytyvät Öljytien sivuilta, täältä.

Myös alapään palautumisen tukena olen käyttänyt öljyjä. Jokaisen vessakäynnin yhteydessä alapesu, siteen vaihto ja eteeriset öljyt kuismaöljyyn laimennettuna alapäälle. Ah, se tunne kun synnytyksen jälkeen saa kaikenmaailman turvotuksia ja jomotuksia rauhoittavat öljyt laitettua. Ihan parasta. Nämä mulla oli käytössä myös edellisen synnytyksen jälkeen.  

Mitään isompaa mulle ei onneksi tullut, mutta myös saamaani nirhaumaa hoidin näin. En kyllä vaihtaisi Young Livingin eteerisiä öljyjä enää mihinkään. Ohjeet alapään öljyilyyn myöskin Öljytien sivuilta, täältä.

(Ja ei, en ajattele, että nämä ovat millään tapaa itseeni liittyen intiimejä asioita. Alapään palautuminen nyt vaan ylipäätään liittyy synnyttämiseen.)


Vauva kävi osteopaatilla, otti rennosti koko reissun :)


Osteopaattireissu palautumisen tukena


Tätä edeltävä synnytykseni oli nopeampi, ja synnytyksestä palautuminenkin tuntui erilaiselta. Tai oikeastaan kropassa tuntui silloin aika heti, ettei olisi mitään tehnytkään, niin tavallinen olo oli. Tällä kertaa lantio tuntui alkuun oudolta, ja esimerkiksi naksui, kun sängyssä vaihtoi nukkuma-asentoa. Ja asentoa piti vaihtaa usein, kun mikään asento ei tuntunut tarpeeksi rennolta ollakseen hyvä. Ja vaikka alapää on tuntunut koko ajan ihan ookoolta, niin istumaluut kipeytyivät alkuun. 

Esimerkiksi kun käytiin vauvan lääkärintarkastuksessa sairaalassa (eli sama tarkastus, joka vauvoille tehdään sairaalasynnytyksissä ennen kotiin lähtöä), niin auton penkillä istuminen tuntui jälkeenpäin lantiossa jomotuksena.  

Mulla oli vauvalle varattuna aika osteopaatille, vaikka vauvan syntymäajankohdasta ei ollutkaan tietoa. Mutta aika hyvin se aika sitten osui, vauva oli yhdeksän päivän ikäinen kun käytiin osteopaatilla. 

Vauvalla ei ollut mitään isompia jumeja, näin olin ajatellutkin olevan. Pikkujumeja vain. Tavallaan kai synnytys oli vauvalle kuitenkin suhteellisen sujuva kokemus.

Samalla ehdittiin hoitamaan myös minua. Osteopaatti totesikin, että mulle synnytys taisikin olla vähän rankempi. Jep. Ennen tuota käyntiä tuntuikin, että lantio on jollain tapaa huonosti synnytyksen jäljiltä, kuten ylempänä mainitsinkin. Sitä sitten hoideltiin, ja oikeastaan jo käynnin lopuksi selkä ja lantio tuntui paremmalta, eikä sen jälkeen ole kolotellut. 

Katsotaan, miten kropan olot tästä kehkeytyvät, tarvitseeko mennä vielä toisen kerran. Nyt on ainakin tuolta osin hyvä olo kropassa. Ihanaa, kun myös palautumiseen voi saada apuja.


Maidonkerääjä ja imetysjumit 


Tällä(kin) kertaa imetys lähti tosi hyvin käyntiin. Maitoa oikeastaan tuli jo ennen vauvan syntymää. Vauva puolestaan oli heti synnyttyään aika tarmokas tyyppi maitoasioissa, ja saikin maitotippoja irti jo ekana päivänään. Hassua, miten ihmislapsi on niin taidokkaasti luotu, että se tuollaistakin osaa ihan opettamatta.

Muutaman päivän päästä maito nousi kunnolla. Tälle kierrokselle ostin alipaineella toimivan maidonkerääjän, joka on kyllä nyt jo osoittautunut tosi käteväksi. Helpottaa, kun saa tyhjennettyä toista rintaa samalla kun imettää toisesta, niin maito ei pääse pakkautumaan rintoihin. Hintaa tuolla taisi olla viisitoista euroa, eli ei paha ollenkaan. 

Kivan imetysjumin olen saanut tällä kertaa. Niska ja hartia ovat olleet tosi kipeät, tosin onneksi jo parempaan päin. Aiemmista vauvoista en ole saanut itseäni näin jumiin, kieltämättä kivun määrä vähän ylllätti. Pahimpia jumeja kävin jo pari kertaa hierojalla helpottamassa. 
 

Arki kolmilapsisena perheenä


Kolme lasta, aika ihanaa! Varmaan tovi vielä menee, että lähtemiset ja menemiset alkavat sujumaan rutiinilla. Tässä kohtaa, jos olen keskenäni lähdössä lasten kanssa ovesta ulos, tuntuu aikaa kuluvan ihan kiitettävästi ennenkuin ollaan kaikki valmiina lähtöön. Mutta ihanaa on, että tätä vauvavuotta ei tarvite viettää kerrostalossa, vaan isommat voivat mennä ulos odottamaan, kun ovat pukeneet. Eikä tarvitse ahtautua hissiin rattaiden kanssa.

Onneksi aikaa on löytynyt ihan hyvin myös isommille lapsille, vauva kuitenkin nukkuu vielä aika paljon. Tässä kohtaa elämää hänen hereilläolonsa on kerralla noin tunnin luokkaa, ja sitten taas unille. Imetys, vessahommat, seurustelu, nukkumaan. 

Päiväunet on makoisia sylissä tai rengasliinassa, mutta nyt vauva on nukkunut hyviä unia myös vaunukopassa sisällä. Yöunissakin on tavallaan jo rytmiä, mutta oma unensaantini ei ole ollut vielä parasta. (Ja ainakin itse huomaan sen myös tämän postauksen tönkköisyydestä. Ei ajatukset taivu ihan tavalliseen tapaan tekstiksi asti, aivokapasiteetti ei tunnu riittävän :D.) Uskon sen paranevan tästä pikkuhiljaa. Vauva kainalossa olen edellisetkin vauvavuodet nukkunut ihan mukavasti. 



Onneksi vauvavuotta on vielä paljon jäljellä, ja iltaisin isompien käydessä nukkumaan voi keskittyä nuuhkuttelemaan tuota pienintä, joka on hetken vain pieni.




Vauvajuttuja ja muuta mukavaa löytyy myös Instagramin puolelta @iloelolaura , tule sinne! 

sunnuntai 25. elokuuta 2019

Imetysikävä



Ikävä imetystä kohtaan on löytänyt tiensä tänne meille. Se on ajoittaista haikeutta, vanhojen imetyskuvien fiilistelyä, mutta myös välillä ihan fyysistä kaipausta imetystä kohtaan. 


Imetyksen loppumisesta on nyt viisi kuukautta. Esikoisen imetyksen loppumisesta kuopuksen syntymiseen oli nelisen kuukautta. Eli sen jälkeen kun olen ensimmäisen kerran imettänyt, on tämä nyt pisin aika imettämättä. 

En olisi ajatellut, että imetystäkin voi kaivata niin kovasti. Eniten ehkä juuri sitä pienen vauvan imetystä, vauvan tuhinaa ja läheisyyttä. Onhan se melkoista symbioosieloa vauvan kanssa. 

Jonkun verran kaipaan myös kuopuksen imettämistä, onhan hän alle kaksivuotias edelleen. Hassu taapero. Tosin hänen imetyksensä ei pitkään aikaan ollut ollut enää sellaista seesteisen rauhallista. Siltikin se oli yhteinen hetki läheisyyttä.


Sylittely ja muu läheisyys ei ole aivan sama asia 


Sitä on vaikea sanoiksi selittää, mutta ei pelkkä sylittely korvaa imetyshetken läheisyyttä. Se ei ole sama asia jotenkin. 

Omissa ajatuksissani imetys myös liittyy siihen, että perheessä on pienen pieni henkilö, sillä enhän ole koskaan imettänyt esimerkiksi kolmevuotiasta. Toki kolmevuotiaskin on pieni, mutta eri tavalla, kuin vauva. Ehkä se on myös jonkinlaista vauvan kaipaamista kohdallani.


Imetys sitoo äidin vauvaan?


Imetys on sinällään sitovaa, ainakin vauvavuoden ajan. Minusta se ei kuitenkaan ole mitenkään negatiivinen tai raskas asia, vaan aika ihana. Olen vauvavuoden kulkenut vauva kainalossa joka paikkaan. Vauvavuoden aikana olen toki tehnyt pieniä pyrähdyksiä ilman vauvaakin, kauppaan, lenkille tai muualle, tunnin tai parin ajan.

Vauvavuoden jälkeen sitä vapautta olen saanut enemmän, sitä mukaa kun lapsi on kasvanut isommaksi. Oikeastaan vasta silloin olen alkanut sitä enemmän kaivatakin.

Toki osa imettävistä äideistä myös pumppaa maitoa niin, että joku toinen voi antaa sitä pullosta. Itse en ole kokenut tarvetta sille. Eikä se ole myöskään pois isältä. Siitä kirjoitinkin vuosi sitten täällä. Vanhemmuus on paljon muutakin kuin ruokkimista.

Äiti ja isä ovat vanhempina tasa-arvoisia, mutta erilaisia kuitenkin. Hyvä niin. Se, ettei isä imetä ja näin ollen voi ruokkia lasta hänen ensikuukausinaan, ei ole epätasa-arvoa, vaan biologiaa. Isä voi tehdä paljon muuta. Kiintymyssuhteen muodostuminen ei ole siitä ruokkimisesta kiinni.




Äitiys on aika jännittävää. Kasvamista, ja niin monia uusiakin tunteita, laidasta laitaan. Tätäkään en olisi osannut arvata etukäteen, imetysikävää.


Ja ensi kerralla täytyy ottaa sitten vielä enemmän imetyskuvia muistojen tueksi. Etenkin niitä pikkuvauvakuvia, oih. Tai ihan mitä vaan.




Meidät löytää myös Instagramista @iloelolaura ja Facebookista Iloa, eloa! -blogi

sunnuntai 28. huhtikuuta 2019

Imetys, joka loppui vahingossa


Meillä ei ollut vielä mitenkään suunnitelmissa imetyksen lopetus, mutta niin pääsi käymään. Tälläkään kertaa ei siis ylletty WHO:n, eli maailman terveysjärjestön minimisuositukseen, joka on kaksi vuotta. Imetys kesti tällä kertaa yhden vuoden, kuusi kuukautta ja neljä päivää. Esikoisen imetystaival oli vuoden ja yhdeksän kuukauden mittainen.



Vähän liian äkkiä!


Ajatuksena minulla oli tälläkin kertaa, että en taida ryhtyä tandem-imettäjäksi, vaan että kuopuksen imetys saisi loppua omalla painollaan ennen tulevan vauvan syntymää. Siihen kuitenkin on vielä hirmuisen paljon aikaa, joulukuuhun asti. Ei olisi siis ollut vielä mikään kiire. Siksipä en ollut vielä imetyksen loppumista niin kovin paljon miettinyt tai suunnitellutkaan, ja se pääsikin yllättämään minut.


Raskaus ja imetys


Viimeksi maito oli aika tiukassa raskauden aikana, mutta tällä kertaa raskaushormonit eivät olleet vielä ehtineet vaikuttaa maidon herumiseen. Ja toki oma ruokavalionikin on vähän erilainen kuin viime kerralla, sillä syön enemmän rasvaa, jonka pitäisi vaikuttaa myös kyseiseen asiaan. 

Muistelen edellisestä raskaudesta, että minua olisi myös imetys ärsyttänyt jotenkin raskaana ollessa, mutta en näköjään ole ainakaan  tänne siitä kirjoittanut. Löysin vain maininnan siitä, että imetys tuntui välillä kivuliaalta. Tällä kertaa mulla oli ilmassa välillä pienoista ärsyyntymistä imetystä kohtaan, joka selvästi tuntui johtuvan raskaudesta, hormoneista. Se ei ehtinyt kuitenkaan kasvaa suuremmaksi, ja senkin takia olen tavallaan iloinen tästä imetyksen päätöksestä, niin päällimmäiseksi jäivät ne hyvät imetysmuistot. 



Aivan ihana viimeinen imetyshetki muistoihin talletettavaksi


Kuopuksen imetys loppui pääsiäismaanantaina. Joskus siinä aamukuuden ja -seitsemän välillä. Meillä oli pääsiäisenä yökyläilijöitä, joten mies kävi nappaamassa aamuvirkun kuopuksen ja toi hänet äidin kainaloon rauhoittumaan, ettei koko talo joutuisi heräämään aivan liian aikaisin. 

Pääsiäisen muina päivinä taaperolla olikin ollut niin paljon tekemistä ja läheisten seuraa, ettei hän ollut moneen päivään muistanut maitohommia. En ollut sitten lähtenyt tyrkyttämään, kerta lapsi ei itse hakeutunut. Eihän se imetys kuitenkaan minua varten ole missään kohtaa ollut, vaan lasta.

Maanantaiaamuna päätin kuitenkin tarjota, että oltaisiin pieni sirkuttaja saatu pidettyä vähän hiljaisempana hiukan kauemmin. Ja sehän sopi taaperolle. Viimeinen imetyshetki tapahtuikin kainaloikkain, ja me lapsen kanssa molemmat nukahdettiin sen päätteeksi. Ihana hetki. Ihan liikuttavan ihana, muistoihin talletettavaksi.




Ei kiinnosta!


Sen koommin ei ole taaperoa näkynyt maitohommissa. Ei paidassa roikkumista, ei jo tutuksi tullutta "anna, anna!" -komentoa, eikä oikeastaan mitään muutakaan. Onneksi sylihetkiä kuitenkin on runsaasti edelleenkin.

Silti vähän haikeaa. En ole vielä sisäistänyt tätä asiaa, kun se kävi niin äkkiä. Uusia etappeja, luopumista ja kasvamista. Eikä mua nyt oikeasti se imetyksen kahden vuoden minimisuositus niinkään harmita, vaikka olisihan se ideaalista siihen päästä. Näin on ihan hyvä.

Nyt kun imetyksen lopetuksesta on jo melkein viikko, kysyin lapselta, ottaako hän maitoa. Sitä aiemmin en kysynyt, sillä halusin katsoa, miten hän itse toimisi. Hän tuli luokse, syliin, ja matki maidon imemisääntä. Ei halunnut maitoa oikeasti, leikkihörppiminen riitti. Se oli hänestä sangen hauska leikki. Loppu on.




Muistatko viimeisen imetyshetken? Onko teillä ylletty WHO:n imetyksen minimitavoitteesen? 



Tuuhan seurailemaan myös Instagramissa @iloelolaura ja Fb:ssa Iloa, eloa! -blogi

keskiviikko 3. huhtikuuta 2019

DIY helppo imetyssuoja avaralle kaula-aukolle


Tykkään siitä, että imettäessä on kätevät vaatteet. Sellaiset, joissa saa helposti tissit tiskiin, mutta samalla myös sellaiset, joissa rinnat eivät kuitenkaan ole kaiken kansan nähtävillä. Siksi tämä imetyssuoja on näppärä lisä moneen tavalliseen vaatteeseen. Lisäksi se on supernopea tehdä, ja sen voi tehdä myös vanhasta vaatteesta, kuten minä tein.



Minulla on useampia imetysluukullisia vaatteita, ja lisäksi joitakin tavallisia vaatteita, jotka mahdollistavat imetyksen. Helpointa varmasti olisi, jos olisi housuihminen, sillä yksinkertaisinta olisi vain pitää alustoppia paidan alla, nostaa paidan helmaa ja laskea toppia. Mitään ei vilkkuisi. Vaan kun satun olemaan mekkoihmisiä, tuo se vaatteisiin lisähaastetta imetyksen muodossa.

Avarat kaula-aukot, kietaisumekot tai vetoketju edessä toimivat hyvin myös imettäessä. Ongelma itselleni on vaan se paljas rinta niissä tilanteissa. Siksi teinkin sovelletun ompeluksen tuomaan apuja näihin hetkiin. Netissä imetysvaatteita ja -tarvikkeita selaillessani olen muutaman kerran törmännyt vastaavanlaiseen, melko simppeliin suojaan, joka laitetaan rintaliivien olkaimiin kiinni ja pujotetaan paidan alle. Imettäessä sitten suojaa nostetaan niin, että rintaliivin ja suojan välistä pystyy imettämään, eikä paljasta ihoa jää näkyviin juurikaan. Tykkään.

Imetyssuoja käytössä

Itse ompelin (tai pikemminkin surautin) tämän vanhoista leggareista, joissa oli reikiä siellä täällä. Ehjiä kohtia oli kuitenkin tarpeeksi tätä suojaa varten. Tämän voi kuitenkin tehdä mistä tahansa kangaspalasta.


Tarvitset:


Jokin vanha vaate tai muu kangaspala
Kankaan väristä lankaa
ohutta kangasnauhaa tai painonapit


Näinkin simppeli voi imetyssuoja olla


Tee näin:


1. Leikkaa pala kangasta. Tarvittavaa kokoa voi arvioida mittaamalla rintaliivin olkaimien välin, edestä siitä kohtaa, mihin olkain loppuu ja rintaliivin kuppi alkaa. Lisää siihen vielä saumavarat eli yhteensä pari senttiä. Itselläni tämä leveys saumavaroineen 30cm, korkeus saumavaroineen 26cm. Korkeus on vähän makuasia, voi olla, että lyhennän sitä vielä myöhemmin, ja joku saattaa tykätä pitemmästä suojasta. Muutenkaan tämä ei ole ompelus, joka olisi niin justiinsa.

(Koska tein legginsseistä, leikkasin yhden lahkeen irti ja leikkasin sen saumoista auki. Jätin legginsien vyötärönauhan leikkaamatta, koska se helpottaa työtä, kun yksi sivu on jo ommeltuna. Siitä tuli minulla suojan yläreuna, eli se kohta, joka näkyy mekon alta koko ajan, jos kaula-aukko on avara.)

2. Käännä reunaan saumanvara (nurjalle puolelle) ja ompele. Toista jokaiseen reunaan.

3. Painonapit olisivat kätevimmät kiinnitysmekanismiksi (plus ompele lyhyt "kangasputki" johon painonapit laitetaan), mutta koska minulla ei sellaisia ollut, käytin ohutta kangasnauhaa. Kangasnauhan pätkä saa olla reiluhko, että sillä saa rusetin tehtyä helposti ja napakasti. Taita kangasnauhapätkä kaksinkerroin ja ompele yläreunoihin, joista nauhan saa sitten solmittua rintaliivien olkaimiin.



Tadaa, valmista tuli! Solmi suoja rintsikoihin, pue mekko päälle ja kurvaa kaupungille.


Millaisissa vaatteissa sun mielestä on hyvä imettää? Onko sillä itsellesi merkitystä, näkyykö paljasta ihoa vai ei?



Kurkkaa myös




Seuraa myös Facebookissa Iloa, eloa! -blogi ja Instagramissa @iloelolaura

tiistai 5. helmikuuta 2019

Perheenkasvattamisvuodet haastavat vaatevaraston



Lähivuodet ovat minulla kuluneet tähän malliin: 2018 imetin, 2017 raskaana, 2016 imetin, 2015 raskaana. Neljä edellistä vuotta on siis kulunut joko raskaana tai imettäessä, tai molempia samaan aikaan. Meillä on toiveissa vielä lisää lapsia, joten tähän kuvioon ei toivon mukaan ole tulossa juurikaan muutoksia lähivuosina. Raskaana, imettäen, raskaana imettäen.


Niin raskaus kuin imetyskin tuntuvat välillä haastavan koko vaatevaraston, kun oma vaatekoko elää jatkuvassa muutoksessa, ja vaatteen olisi mahdollistettava myös vauvan maitohommat vähän väliä.


Ullava pullava


Huomaan usein miettiväni, etten jaksa hankkia jotain isompaa vaateostosta itselleni, koska "kuitenkin on toiveissa olla pian raskaana, ja sitten taas ei hetkeen mahtuisi siihen, eikä heti synnytyksen jälkeenkään". Joillakin saattaa mennä koko raskausaika niin, että jättää vain housujen napin ja vetoketjun auki ja painelee menemän niillä omilla, tavallisen kokoisilla pöksyillään.

En valitettavasti kuulu siihen joukkoon, enkä myöskään ole ollut heti lapsen syntymän jälkeen vanhoissa mitoissani. Olen ollut alkuun hieman pullava. Kutistumisoperaationi on hitaampaa, ja oikeasti vaatekoot ovat heitelleet sen takia paljonkin. Nyt on ihan hyvä olotila, mutta vuosi sitten painoin suunnilleen sen 15kg enemmän kuin nyt. Kuopuksen syntymän jälkeen kysyinkin, että Saahan pömpöttää?


Raskaudet ja 45kg


Laskeskelin, että raskauksien jälkeen painoni on tippunut yhteensä 45 kiloa. En toki siis ole ollut 45 kiloa painavampi kuin nyt, vaan 25 tippui ekalla kerralla, ja kuopuksen jälkeen se 20 kiloa. Viisi onkin vielä sitten jäljellä. Esikoisen kohdalla 15 näistä kiloista oli raskauskiloja, 10 ylimääräistä oli kaikki mun lihakset ja toki ihan vaan puhdasta rasvaa. Kuopuksen jälkeen tippuneet ovat kiloja, jotka kertyivät kuopuksen raskausaikana.

Mutta aika moista hommaa se kyllä on, niin mielelle kuin kehollekin. Enkä ymmärrä sitäkään, miksi kroppani kerää niin paljon raskauskiloja, vaikka en herkkuja mutustellutkaan jatkuvasti. Oma ajatukseni on, että kehoni hormonitoiminta muuttuu sen verran, että se vaikuttaa myös aineenvaihduntaan ja insuliiniresistenssiin. Siitä lisää toisella kertaa.




Vaatejahkailua


Alkutalvella mietin, että pitäisi ostaa toppahousut. Niitäkin olen jäänyt jahkailemaan juuri sen takia, koska ei jaksa sijoittaa tällä hetkellä, jos ne ei sitten kohta mahdukaan, raskaana ollessa. Viime talvena taas en viitsinyt ostaa, kun oli niin paljon vielä raskauskiloja jäljellä. Jahkailua, jahkailua. Juuri jahkailun takia minulla jäi myös kuopusta odottaessa harmittamaan yksi ihana kuoritakki, jota en ostanut siksi, koska olin raskaana silloin, eikä se olisi mahtunut. No, sitten kun en ollut raskaana enää, ei sitä takkia löytynyt enää mistään. Ja kyllä, vieläkin harmittaa! Olisihan sen voinut ostaa valmiiksi sen kokoisena, mitä ennen raskautta olin.

Nyt olen jopa saanut hankittua itselleni merinovillapitkikset, hurraa! Muilla perheeni jäsenille sellaiset on ollutkin koko ajan, mutta ei minulla, koska olen viivytellyt juurikin alati muuttuvan ulkomuotoni vuoksi. Olen siis selkeästi menossa asiassa eteenpäin, kun nyt ne sain hankittua. Hurraa!



Synnytyksen jälkeiset makkarat


Muistan hyvin elävästi vuosi ja kohta neljä kuukautta sitten sen, kun olin juuri synnyttänyt, ja oli tarkoitus lähteä sairaalaan vauvan lääkärintarkastukseen. Vauvalla oli silloin pari vuorokautta ikää, ja siihen asti olimme olleet vain kotona, minulla vaatteena aamutakki, jossa oli kätevä imettää. 

Joka paikka tuntui olevan yhtä makkaraa ja höllyvää löllyvää. Maha näytti alkuun siltä, että olisin ollut vielä edelleenkin raskaana. Imetysrintsikatkin mahtuivat alkuksi päälle vain jatkopalan kanssa. Ei ollut kovin mieltä ylentävä olo omasta ulkonäöstä. Vedin päälleni punaisen pilkkutunikan (kuvassa), ja hengähdin helpotuksesta. Kellohelmainen leikkaus tunikassa antoi palautuvan vatsani olla rauhassa, mistään tursuamatta.

Edes jossain vaatteessa alkuviikkojen makkarani saivat olla rauhassa, hyppimättä liikaa silmille. Hauskaa, että sama vaate on mennyt suht säädyllisesti päälle vuosien varrella, vaikka paino on heitellyt alle kuudestakympistä siihen raskauden viimeisimpään lukemaan, yli kahdeksaankymppiin. Kuvissa olevat tunikat ovat tällaisia. Maitotytön imetystunikat, tykkään teistä.


Löytyykö teiltä luottovaatteita, jotka ovat menneet niin raskaana kuin imettäessäkin? Ovatko perheenkasvatusvuodet haastaneet sun vaatevarastoa?



Lue myös





Seuraa myös facebookissa ja instagramissa

torstai 15. marraskuuta 2018

Lehmänmaito aiheuttaakin yksivuotiaalle oireita, yllätys!




Voihan lehmänmaito. Tälläkin kertaa se taisi päästä yllättämään, niinkuin talvi yllättää Suomen autoilijat!


Kuopuksen lähennellessä 10kk ikää kirjoitinkin täällä, kuinka erilaista on, kun lapsella ei ole mitään ruoka-ainerajoituksia.

Taisinkin juhlia vähän liian aikaisin! Lehmänmaitoon tutustuminen aloitettiin ihan oikeaoppisesti hapanmaitotuotteita vähän maistellen. Aluksi näytti siltä, että homma toimii. Lapsi tykkäsi hurjasti raejuustosta ja muista, ja saikin niitä pieninä annoksina, harvakseltaan. Ei maitoa maidon muodossa tai muutakaan hurjaa.


Yöheräilyt


Yöheräilyt alkoivat lisääntyä melko lailla yks-yhteen. Raukka heräili itkun kanssa hyvin tiheästi, ja olisi halunnut nukkua vain tissi suussa. Ah, tämä nyt ei ole ihan normaali tai hyväkään juttu, mietittiin miehen kanssa. Pähkäiltiin, että mitä ollaan tehty eri lailla, onko ollut kipeän oloinen, mikä voisi olla?

Päädyttiin, että olisiko se se lehmänmaito sitten. Jätettiin se pois, ja kappas, myös öiset itkemiset jäivät ja tilanne rauhoittui. Nukuttiin taas hyvin.



Neuvolan näkemys


Samoihin aikoihin sattui myös kuopuksen yksivuotisneuvola, johon me päädyimme menemään. Kerroin myös neuvolassa tästä maito-asiasta, ja siitä, etten itse kuitenkaan ole huolissani asiasta sen enempää.

Terveydenhoitajamme neuvolassa antoikin tavallaan siunauksensa tälle maitotauolle. Hän kertoi, että taaperoikäisten oireilut lehmänmaidosta ovat hyvin yleisiä. Aijaa, oho! No joo, onhan lehmänmaito toisen nisäkkään maitoa, että sinällään ihan loogista tämä oireilujen yleisyys.


Lehmänmaidon tarpeettomuus


Sinälläänhän yksivuotiaamme ei muutenkaan edes tarvitsisi lehmänmaitoa mihinkään, sillä hän saa edelleen äidinmaitoa. Ja eihän lehmänmaito muutenkaan ole ihmisille "suunniteltua" ravintoa, ei millään tapaa välttämätöntä kenenkään kasvun tai kehityksen vuoksi. 

Meillä kuitenkin lehmänmaitoa käytetään, vaikka ei juomismielessä. Tällä hetkellä siis taaperomme ei saa aivan kaikkia niitä ruokia, mitä me muut syömme. 




Miten tästä eteenpäin?


Tilanne jatkuu varmaan jonkun aikaa melko samanlaisena, lehmänmaidon välttelynä. Muutama vahinkoaltistus on tapahtunut, joista on käynyt hyvin selväksi, että oireita tulee. Taidan myös taipua msas-testin tekemiseen, sillä keväällä saimme siitä paljon apua, ja se kertoo elimistön tilanteesta hurjan paljon. Katsotaan sitten sen jälkeen taas asiaa paremmalla tietämyksellä. 

Että voihan lehmänmaito, taas se ryökäle kiusaa meitä! Varmasti merkitystä on sillä, että itsellänikin on monenlaisia oireita maitotuotteista, ja lapsiraukat ovat perineet minulta sitäkin puolta.


Kuulostaako tutulta? Oireillaanko teillä jollekin ruoka-aineelle?



Arjen hyörinään ja mietteisiin pääset mukaan instagramin puolella tästä.

perjantai 5. lokakuuta 2018

Imetysviikko, tarvitaanko sitä Suomessa?




Tällä viikolla vietetään Suomessa imetysviikkoa. Sen kunniaksi muutama imetysselfie kuopuksen vauvavuodelta, ja ajatuksia imetysviikosta.


Tällä viikolla yhtenä aamuna tein taas tyypilliseen tapaani jälkikasvuni kanssa äkkilähdön bussipysäkille. Niin tyypillistä, että bussille tulee lopulta kiire. Siinä sitten bussia odotellessa taas imetin seisten, toisella jalalla rattaisiin nojaten. Imetys ei aina katso paikkaa tai hetkeä. Tai no, ehkä imetysmaratonit on mukavampi hoitaa jossain kivemmassa asennossa. 



Pienen hetken ajan ajattelinkin siinä sitten, että mihin me täällä Suomessa enää imetysviikkoa tarvitaan, eikös meillä ole asiat aika hyvin, tietoa imetyksestä saatavilla ja julki-imetyskin ihan perusjees tälleen yhdellä jalalla seisten. Plop! Kuplavaroitus! Olinkin selvästi astunut oman kuplani sisään tässä asiassa. Se, että omasta mielestä imetys tuntuu niin perusjutulta, ei kuitenkaan tarkoita, että niin olisi. Itseä on aina ihan hyvä herätellä näistä kuplista, joita pääsee kehittymään.





Kyllä, onhan se totta, että täällä Suomessa meillä imetys ei ole eloonjäämisasia, sillä ihan samalla lailla korvikkeellakin lapset jäävät eloon ja kasvavat näillä kulmilla. Mutta jos nyt puhutaan kotimaastamme Suomesta, ja sen tämänhetkisestä imetystilanteesta, niin se ei edelleenkään ole yhtään niin hyvä, kuin aina kuvittelen sen olevan. Tottakai näitä kuvitelmia leimaa aina omat kokemukset, läheisten ihmisten kokemukset ja kaikki, joita näemme arjessa tai joihin törmäämme somessa.

Jos en tietäisi faktaa, niin voisin kuvitellakin, että tyyliin 80% vauvoista Suomessa imetetään sinne yksivuotiaaksi, joka on neuvolan minimisuositus imetykseksi Suomessa. Yleinen, maailman terveysjärjestön (WHO) minimisuositus sen sijaan on se kaksi vuotta imetystä.
Mutta joo, luku on oikeasti ihan päinvastainen, 18% vauvoista täällä saa rintamaitoa yksivuotiaaksi (kätilöliitto). Se on vähiten pohjoismaissa, pidetään pohjaa tässä asiassa. Tarkoittaa siis sitä, että yli 80% vauvoista siirtyy korvikkeelle jossain kohden vauvavuotta, sillä sitä maitoa olisi kuitenkin saatava, joko oman äidin sellaista, tai korvikemuotoista, joka Suomessa on lehmänmaitopohjaista.

En tiedä minkä suuruinen lukema tästä on heitä, jotka ovat valinneet olla imettämättä. Se on ihan ok, sehän on jokaisen oma valinta, ja se ei minua millään lailla harmita tai muutenkaan herätä tunteita. Sen sijaan äitien imetyspettymykset riipaisevat, sekä se, että tieto imetyksestä tuntuu olevan välillä kiven alla, ja myös väärää tietoa liikkuu villinä ja vapaana.





Se harmittaa minua. Tätä voi miettiä omalle kohdallekin. Esikoista odottaessa kävin raskausneuvolassa tavallliseen tapaan. Perhevalmennuksiin emme päässeet kuin yhdelle kerralle (meistä johtumattomista syistä), jossa aiheena oli muistaakseni parisuhde. Ei siis faktaa tai opetusta imetyksestä. Tämä oli myös neuvolan puolella tiedossa, mutta silti sanallakaan koko neuvolapolun aikana ei puhuttu imetyksestä, en siitä tosin itsekään osannut kysellä. Onneksi kuitenkin minulla oli lähipiirissä ihmisiä, joilta kysyä, ja ihmisiä, jotka kehottivat etsimään tietoa. Blogeista, imetyksen tuen facebook-ryhmästä, vähän joka paikasta. Onneksi.

Jos minua ei olisi sivistetty asiassa niin runsaasti, olisi varmasti voinut käydä toisinkin. Alkuun imetys sattui, parit ensimmäiset viikot. Olisiko imetys loppunut kipuun ja tuskaan? Olisi voinut. Tai kun vauva tankkasi ja tankkasi maitoa, olisinko ajatellut, että eikö se saa kylläkseen? Olisin voinut ajatella. Tai toisella kerralla, kun ei tullut ekalta kierrokselta tuttua maitotulvaa, olisin ihan hyvin voinut ajatella, että maito ei riitä.


Joten kyllä, silloin kun en ole oman kuplani sisällä, olen todellakin sitä mieltä, että imetysviikko on tarpeellinen täällä meilläkin! Eikä vain pelkästään niin, että äidit saavat tietoa, neuvoa ja vertaistukea imetykseen, vaan myös se on oleellista, että ne muut ihmiset näkevät imetyksen olevan ihan luonnollista, myös kodin ulkopuolella. Ei yököttävää, inhottavaa, outoa tai miehiä houkuttelevaa. Vain imetystä. Ruokaa ja läheisyyttä.



"Aidosti imetysmyönteisen maailman tiellä on vielä monia esteitä." -imetys.fi



psst! Instagramin puolella Nykymutsin imetyskirjan arvonta, käyhän osallistumassa! 

maanantai 1. lokakuuta 2018

Voiko vauvavuosi olla helppo? Meillä oli!




Voiko vauvavuosi olla helppo?



Vauvavuotta on vielä pari viikkoa jäljellä, mutta kai tässä vaiheessa voi jo sanoa, että vauvavuosi on ollut ihana, ja ennenkaikkea todella helppo! Myös esikoisen vauvavuosi oli tosi ihanaa aikaa, mutta tämä kuopuksen vauvavuosi on kyllä ollut ihan erilaista, tietenkin, ollaanhan me oltu perhekin jo paljon kauemmin.


On mielenkiintoistoista pohdiskella, miksi tämä vauvavuosi oli niin vaivattoman ja ihanan tuntuinen, sillä siihen liittyy monenlaisia tekijöitä. Ja snif, vauvavuosi tosiaan on muutaman hetken päästä ohitse.



Helppo vauvavuosi - näistä se oli tehty! 



1. Sopeutuminen. Kyseinen vauva ei ollut ensimmäinen vauvamme. Sopeutuminen lapsiperhe-elämään tehtiin jo esikoisen vauvavuonna, joten tällä kertaa se työ oli jo tehty.  Vaikka esikoisen aikaankin osattiin jo olla suht rentoja, oltiin nyt vielä rennompia, koska yhdestä vauvavuodesta meillä on jo kokemusta. Arkea siivitti ihanan lupsakka meno ja tietynlainen varmuus vauvasta, omasta vanhemmuudesta ja omasta osaamisesta. Tällä kertaa myös koitettiin nauttia vauvan jokaisesta kehitysvaiheesta, eikä hätäilty tai stressaten odotettu niitä seuraavia taitoja.

2. Perustyytyväinen, lähes aina iloinen vauva, jolla ei ollut suurempia ongelmia, selittämättömiä kipuitkuja, refluksia tai muutakaan häikkää, tai ainakaan asiat eivät eskaloituneet sellaisiksi (alempana lisää).

3. Vauvalla on sisarus viihdyttämässä. Tämä on oikeasti todella oleellinen asia! Kuten esimerkiksi tässä olen kirjoitellut, vauvan viihdyttäminen silloin kun isosisko ei ole paikalla on aikamoinen homma! Kun sisko on paikalla, on myös viihdytys yleensä taattu.




4. Olen oppinut edellisistä virheistä. Ehkä, tai ainakin jonkun verran. Yhtenä esimerkkinä vaikkapa vauvan itkuisuus, pulautteulu, ummetus tai tississä roikkuminen öisin. Ne eivät ole vauvojen normaali olotila, ja olenkin siksi koittanut aina tällaisissa hetkissä olla miettimässä, missä mahdollisesti syy, ettei tilanteesta tulisi pitempi olotila. Myöskin esikoisen vauvavuoden aikana olleet ruoka-aineongelmat, ja oma jääräpäisyyteni (tai oikeastaan pihiyteni) olla teettämättä lapselle msas-testiä tai viedä osteopaatille saamaan apuja ovat asioita, joissa olen kokemuksen kautta viisastunut.  Tämän vuoksi kuopuksen kanssa kynnys olikin paljon matalampi, enkä halunnut, että ongelmat menevät niin pitkälle kuin esikoisen kanssa. Msas-analyysistä löytyy tästä ja osteopatia-hommista tässä.

5. Täydentävät terveyspalvelut ja monet luontaistuotteet apuna ja tukena arjessa, jolloin pienistä puroista ei ehdi muodostumaan isoa virtaa. Edellisessä kohdassa onkin avattu msas-analyysia ja osteopatiaa. Myös esimerkiksi eteerisistä (laadukkaista) öljyistä on ollut meille paljon apua esimerkiksi vauvan hampomiskipuun ja flunssan selättämiseen.

6. Ei olla jääty kotiin, vaan vauvan kanssa on liikuttu samalla lailla kuin ennen vauvan syntymääkin. Lomamatkat, viikottaiset harrastukset, pitkät autoreissut, ystävien näkemiset.




7. Imetyksen kanssa ei ollut tälläkään kertaa suurempia ongelmia, vaikka imetyksen alku olikin hiukan erilainen kuin esikoisen kanssa.

8. Vauvavuoden aikana meillä on ollut vain seitsemän huonoa yötä. 7! Minusta se on tosi hyvin, enkä voi siis millään muotoa väittää joutuneeni valvomaan, tai olevani väsynyt. Toki edelleen myös yöimetän, mutta onneksi yöimetys on suht leppoisaa, enkä itsekään avaa silmiäni sen aikana, vaan jatkan unia nopeasti sen jälkeen, tai jo sen aikana (vauva nukkuu vieressäni, yöimetyksiä yleensä 2-3 yössä). Meidän hyviin öihin liittyy toki muitakin asioita, esimerkiksi vauvalla ei ole suurempia mahakipuja tai muuta itkuisuutta öisin, ja hammaskipuja on melkein joka kerta onnistuneesti lääkitty eteerisillä öljyillä.

Vauvavuoden alkupäässä käytettiin vauvaa myös osteopaatilla muutaman kerran, jotta vauvan synnytysjumit ja muut kireydet saatiin purettua, niin ainakaan ne eivät ole itkua aiheuttamassa. Uskon myös tästä olleen paljon apua siihen, kuinka hyvin meillä onkaan mennyt.

9. Synnytyskokemus. Synnytyskokemus merkitsee paljon, sillä on tutkitusti vahva yhteys koko perheen hyvinvoinnille. Vauvaan kiintyminen, äidin mielialat, jaksaminen, muistot synnytyksestä, oma terveys jne. Synnytys voi olla hyvin voimaannuttava, tai jopa jälkeenpäinkin voimia vievä ja traumaattinen, ja kaikkea siltä väliltä. Tällä kertaa mikään synnytyksessä ei jäänyt hampaankoloon, ja sen olen kyllä huomannut monella tapaa. Ei ole tarvinnut vatvoa mitään synnytyksessä tapahtunutta, on vaan voinut ilolla muistella tuota ihanaa lokakuista yötä. Synnytyskertomus löytyy tästä.




10. Isosisko on hyväksynyt vauvan niin upeasti mukaan perheeseen. Uskon myös tällä olevan suuri vaikutus! Aluksi vauva oli hänestä lähinnä ihana ja söpö, nykyään myös välillä kaveri ja kilpakumppani. Kuulostaa siis ihan sisarussuhteelta!

11. Kahden vuoden ikäero on juuri meillä ollut toimiva. Ollaan koettu arki tosi sujuvaksi, kun esikoinen oli ollut kuiva jo pitkään  ennen vauvan syntymää, osasi puhua hyvin ja kertoa tarpeitaan, ymmärsi jo paljon ja osasi keskittyä omiin leikkeihinsä välillä pitkiäkin hetkiä, ja pahin äidissäroikkumiskausikin oli jo ohitettu. Lisää ikäerosta täällä.

12. En edes muista, milloin vauva olisi kakannut vaippaan. Meillä vauvavuosi ei ole ollut kakkavaipparumbaa, sillä vauvan vessahätäviestintä on ollut käytössä alusta asti. Vauvavuoden vessajutuista löytyy täältätäältä ja tästä. Koen myös, että vauva on ollut tyytyväinen, kun on saanut tehdä tuotoksensa pääsääntöisesti muualle kuin vaippaan.

13. Tällä kertaa mulla on ollut äitiystäviä jo ennestään, yksinäisyydestä ei ole tarvinnut kärsiä! Esikoisen syntyessä minulla ei ollut äitikavereita arkea jakamassa. Nyt olen siitä onnekas ja onnellinen, että äitiystäviä on löytynyt aiemmin, ja tottakai se on vaikuttanut myös omiin mielialoihin ja jaksamiseen. Löytyy ihmisiä joita kutsua kylään tai nähdä kaupungilla ja kerhoissa, ja löytyy ihmisiä jotka ovat viestin päässä tavoitettavissa vertaistukena. Ihan parasta.




..Ja varmaan vielä kovin monta muutakin asiaa! Niin se taitaa olla, vauvavuosi on monien asioiden summa. En voi kyllä uskoa, että vauvavuosi alkaa meillä olla ohitse!

Minkälaisia vauvavuosia teillä on ollut? Mitkä asiat vauvavuoden kulkuun ovat vaikuttaneet? 




Tule mukaan myös somen puolella! Instaan pääset tästä


tiistai 4. syyskuuta 2018

En ota stressiä yöimetyksen lopettamisesta tällä kertaa


Yöimetys ja sen lopettaminen tuntuu olevan aika yleinen puheenaihe vauva- ja pikkulapsiperheissä. Minkä ikäisenä yöimetykset lopetellaan ja miten se tulisi tehdä niin, että se onnistuisi mahdolllisimman kivuttomasti. Muistan esikoisen vauvavuodelta, kun itselläkin alkoi tuntua paine yöimetyksen lopettamiseen vauvavuoden viimeisten kuukausien ja päivien käydessä vähiin. Nyt kuopuskin alkaa lähennellä ensimmäistä syntymäpäiväänsä, ja se herättää itsessä ajatuksia.



Stressasin esikoisen aikaan yöimetysasiaa, vaikka itse koin yöimetyksen helpoimmaksi ja nopeimmaksi keinoksi saada lapsi jatkamaan yöunia, kun vauva nukkui kainalossani.  Ja näin ollen sain itsekin unta mahdollisimman nopeasti. Lisäksi esikoinen oli suolioireinen lapsi, joka oireili etenkin öisin, niin niitä unen keskeytyksiä todellakin oli. Vaikka tiesin, että yöimetyksen pois jättäminen ei olisi ratkaissut asiaa millään lailla, mietitytti asia minua silti vähän liiankin kanssa, sillä minusta tuntui, että oli sosiaalisesti hyväksyttävämpää lopettaa jo yöimetykset, kuin jatkaa samaa, totuttua kuviota.

No, en sitten kuitenkaan lopettamalla lopettanut yöimetyksiä missään vaiheessa, vaan ne loppuivat itsestään lapsen ollessa noin puolitoistavuotias, kun hän alkoi nukkumaan levollisemmin, eikä kaivannut enää maitoa. Ja hyvä niin. Itselle jäi hyvä mieli siitä, etten toiminut, tai joutunut toimimaan oman oloni vastaisesti. Joillekin perheille voi olla sopiva ratkaisu jättää yöimetykset jo aiemmin pois, mutta meille se ei ollut. Itseään ja omia olojaan kannattaa uskoa.




Nyt toisen lapsen kanssa en enää jaksa stressata sitäkään vähää, mitä esikoisen kanssa. Yöimetyksiä en aio lopettaa nyt ainakaan vauvavuoden aikana, katsotaan sitä sitten taaperovuoden aikana. Sen sijaan olen vahvistanut omaa päätöstäni etsimällä tietoa yöimetyksen hyödyistä, ja tehnyt yöimetyksestä itselleni mahdollisimman helppoa, sekä opetellut nukkumaan vauva kainalossa tarvittaessa. 



On ollut mielenkiintoista nähdä tälläkin kerralla, kuinka sitä voi itsekin oppia nukkumaan aivan eri lailla, kun sängyssä on vauva. Ensimmäiset viikot taisivat itselläni olla katkonaista, uuden opettelua ja tottumista. Onneksi yöimetys tuottaa äidillekin melatoniinia, joten uudelleen nukahtaminen on nykyään nopeaa.


Jos joku olisi kertonut minulle vaikka viisi vuotta sitten, että nukun ihan hyvin vauva kainalossa, useamman kerran yössä imettäen, niin en olisi kyllä uskonut! 



Meidän arkeen pääsee mukaan instagramin puolella iloelolaura, tuuhan sinne! :)

sunnuntai 10. kesäkuuta 2018

Imetys ei ole pois isältä



Imetys. Meidän vauva on pian 8kk ikäinen. Tämänkertaista imetystaivalta on takana vasta hetki, tai siltä se ainakin tuntuu. Ja niinhän se loppupeleissä onkin, pieni hetki vain ihmiselämässä. Esikoista imetin kutakuinkin vuoden ja kahdeksan kuukautta, ja tälläkin kertaa ajatuksena on se noin kaksi vuotta, joka on Maailman terveysjärjestön ns. minimisuositus. Suomen neuvoloissahan minimisuositus on vuoden verran. Tämän on kerrottu olevan puhtaasti vain siksi, koska täällä muutenkin imetetään melko heikosti, ja korkeampi "tavoite" lannistaisi entisestään.

Nykyään puhutaan paljon tasavertaisesta vanhemmuudesta, mikä onkin hieno asia. Molemmat vanhemmat ovat tärkeitä, tosi tärkeitä. Välillä tuntuu kuitenkin, että asiat viedään äärimmäisyyksiin monessa jutussa.

Vaikka vanhemmat ovat samanarvoisia, ei heidän tarvitse tehdä kaikkea samalla lailla, tai muutenkaan samoja asioita. Ollaanhan me kaikki ihmiset muutenkin erilaisia! Miehet eivät imetä, naiset taas tähän ihmeelliseen asiaan pystyvät. Pääsääntöisesti ainakin näin perin nämä roolit jakautuvat. Vaan onko se toiselta pois? Ei sen pitäisi ainakaan olla! Välillä törmää ajatukseen, että tuttipulloja ostetaan sen vuoksi, että isäkin pääsee sitten ruokkimaan lasta, eikä äiti pelkästään saa vauvaa omittua itselleen imetyksen vuoksi. Öh?

Onhan se tuttipullo sillon ihan tarpeellinen, kun äiti, joka imettää kokee sen tarpeelliseksi. Ja tietenkin korviketapauksessa se on aivan eria asia, mutta siitä eivät nämä ajatukset kerrokaan :)

Täysimetys kestää maksimissaan sen 4-6 kuukautta, jonka jälkeen muutakin sapuskaa alkaa olla tarjolla, eikä merkitystä ole enää sillä, kuka sen ruoan tarjoilee, tissimaitoa lukuunottamatta. Tietenkin vauvavuoden hetket voivat tuntua ihan äärettömän pitkiltä, mutta pieni hetki se on loppupeleissä.




Vaikka imetys on äidin ja lapsen välistä, on isäkin siinä äärimmäisen tärkeässä roolissa tukemassa imetystaipaleella. Ja kun isä on kiinnostunut lapsestaan, varmasti niitä isän ja lapsen yhteisiäkin hetkiä alkaa löytymään, kun elämä ei ole pelkkää imetystä kuitenkaan kovin kauaa yleensä. Sylittelyt ja läheisyys ylipäätänsä, höpöttelyt ja muut puuhailut. Mitä nyt isä ja lapsi yhdessä keksivätkään. Ihania, niin arvokkaita ja tärkeitä hetkiä.


Kiitos sinulle mies, joka tuet lapsesi äitiä imetyksessä ja rakennat suhdetta lapseen jo alusta asti. Oma mieheni mukaan lukien 

tiistai 1. toukokuuta 2018

Vauvan atooppinen iho & msas-analyysi



Meillä on edelleen vähän kuivuuteen taipuvainen tyyppi tuo meidän vauva, mutta pahin on tältä erää kuitenkin takana! Toki ne kovimmat pakkaset varmaankin kaikilla kuivanahkaisilla vaikuttivat asiaan, mutta meillä oli muitakin osatekijöitä, ja iholta atooppisen taipumuksen huomaa kyllä ihan näin kevätkeleissäkin.

Kirjoittelinkin ajatuksia aiheesta jo kuukaden päivät sitten täällä. Mietin silloin ruoka-aineiden vaikutusta, msas-testiä ja ihon rasvaamista.


Paha peruna


Msas-testin tulokset saatiin, ja niissä näkyi mm. heikko B6-vitamiinin taso elimistössä, sekä tärkkelykset. Vehnän aavistelinkin aiheuttavan kuivuutta ja punaisia läikkiä vauvan iholle, mutta peruna olikin pahempi! Ja nyt kun sen tietää, niin onhan tuo ihan selvä asia. Kyläillessä sitä perunaa olen edelleen syönyt, ja se kyllä aina heläyttää ihon punaiseksi ja röpöiseksi.

Sitä perunaa en ihan ensimmäisenä olisi muutenkaan ollut antamassa vauvalle kiinteiden aloituksen myötä, mutta noiden tärkkelysoireiden myötä olen suosiolla jättänyt sen pois laskuista, enkä ole perunaa hänelle siis antamassa vielä ainakaan hetkeen :)

Vitamiiniasioita


Tuo B6-vitamiini oli myös aika mielenkiintoinen juttu. Niinkin pieni asia, mutta sitäkin suurempi merkitys! Joku voi ehkä ajatella, että mitäs se nyt haittaa jos toisen iho vähän helottaa, mutta itse ajattelen, että ne ovat kehon niitä pieniä varoituksia, että kaikki ei ole kunnossa. En halua ottaa riskiä, että ongelmat kasvaisivat suuremmiksi.

B6-vitamiinia olenkin sitten ottanut itse purkista suurempaa annosta, jotta vauvakin on sitä saanut maidon kautta. Sen vaikutus on kyllä ollut ihan silmin havaittava. Vauvan iho on paljon paremmassa kunnossa, eikä niin karheakaan kuin ennen.

Eteenpäin


Täällä jatkuu siis edelleen B6, perunan pitäminen minimissä ja tietenkin se rasvaaminen. Sheavoi on ollut kyllä edelleenkin aivan ihana, ja sitä täytyykin kohta ostella lisää jo, kun sillä on rasvailtu muitakin kuin vauvaa vain. Myös atoopikkojen fb-ryhmään voisi seuraavaksi tutustua!






torstai 12. huhtikuuta 2018

Raskaus- ja imetyshormonien vaikutus näköön


Ah nuo raskaus- ja imetyshormonit, jotka vaikuttavat vähän kaikkeen! 



Onko asiaa, mihin ne ei vaikuttaisi? Olin melkein jo unohtanut, että näkö on yksi näistä listaan kuuluvista hommista, joihin ihanan ihanat hormonit voivat vaikuttaa. Näkö voi heiketä ja parantuakin, ja sitten se voi myös palautua ennalleen, kun hormonit tasoittuvat, tai kun raskaus on päättynyt/imetys on päättynyt.



Muutokset näössä


Täällä on mainittu, että näkö muuttuisi raskausaikana helpoiten likinäköisyyden suuntaan, eli että miinuslasien käyttäjät tarvitsevat vahvemmat lasit, kun taas pluslasit omistavat saattaisivat tarvitakin vähemmän vahvuutta nyt.

Raskaus- ja imetysaika ei olekaan kuulemma optimaalisin aika hankkia uusia silmälaseja, mutta joskus voi olla vaan pakko! Entä jos on vaikka kymmenenkin vuotta aina vuorotellen raskaana tai imettää?


Lasikaupoille pakon sanelemana


Mulle itselleni kävi pieni vahinko silmälasien kanssa, joten pakko oli edessä itsellänikin. Ajattelin ennalta, että mulla varmaan on näkö huonontunut jonkun verran ennestään, kun edellisestä käynnistäkin oli vierähtänyt jo kuutisen vuotta. Mutta mitä vielä! Mun näkö oli parempi kuin vuosiin!  Ja vaikka tosiaan olenkin miinuslasien käyttäjä.

Tietenkin aina vähän mietityttää, että pomppaako näkö kohta taas entisiin lukemiin, mutta ei kai niitä uusia laseja kannata sellaisilla vahvuuksillakaan ottaa, jotka eivät ole sopivat sillä hetkellä! Eli aika näyttää, miten tässä käy, nyt kuitenkin olen tyytyväinen uusien lasien omistaja :)


Mites muut! Onko teillä hormonit vallanneet myös näkökykyä?


maanantai 5. helmikuuta 2018

Mainio maanantai - meidän päivä


Meidän maanantai. Ihana arkinen puuhailupäivä. Arkipäivisin meillä on aika vaihtelevaa ohjelmaa, viikonpäivästä riippuen. Enimmäkseen tapahtuu paljon ja kaikkea, mutta välillä otetaan lepoa ja vietetään lasten kanssa kotipäivää. Tervetuloa mukaan meidän maanantaipäivän fiiliksiin :)

6:45 Kuulen, kuinka mies lähtee juuri töihin. Nousen sängystä. Vauva kuitenkin huutelee sängyssä, joten käyn vielä imettämässä hänet ja menen itse heräilemään kuumaan suihkuun.

7:15 Esikoinen herää. Hän halajaa lastenohjelmien katseluun, joten tv2 auki hetkeksi. Samalla hän pukee päälle. Avaan tietokoneen ja ehdin viettää vartin verran someaikaa, ennenkuin vauva jo heräilee, normaalia aiemmin tänä aamuna. Vauvan aamupesut ja vaipanvaihto. Täytän pyykkikoneen.

8:00 Huomaan, että puhtaat kestovaipat ovat vähän vähissä. Vaatisi varmaankin vierailua kuivaushuoneeseen kellariin, jossa puhtaat vaipat roikkuvat, nyt jo kuivina. En ole meillä sinne koskaan vienyt tai sieltä pyykkejä tuonut, kun mies yleensä hoitaa homman. Mietiskelen, että missä välissä sinne menisi, kun ei ei viitsisi molempia tyttöjä sinne raahata, minuutin reissu venähtäisi muuten lähemmäs kymmeneksi minuutiksi.. Viesteilen samalla kaverin kanssa.
Käydään esikoisen kanssa puuronkeittoon ja syömään aamupalaa.

 Baby Merc -vaunut saatu Preecolta

8:30 Laitan esikoiselle saparot. Omat hiukseni ovat yhä märät, joten kuivaan ne ja meikkaan.
Imetän vauvan. Käydään valmistautumaan kerhoon lähtöön. Kerhossa on tänään valokuvauspäivä, ja ollaan miehen kanssa mietitty tyttöjen kuvausvaatteet jo valmiiksi. Samistelua, tietenkin. Miettiiköhän tytöt sitten kymmenen vuoden päästä, että noloa kun äiti puki aina tilaisuuden tullen samanlaisiin vaatteisiin..

9:05 Lähdetään kerhoon päin. Haen samalla alhaalta nopeasti muutaman vaipan, lapset odottavat ulkona sen aikaa. Skipataan tänään kerhon aamupala suosiolla, siksi ollaan vähän normaalia myöhemmin liikenteessä.

9:15 Kerhossa. Aluksi leikitään, sitten on yhteinen aamuhetki, hartaus. Vauva on nukahtanut kerhomatkalla, ja herääkin juuri sopivasti valokuvauksen alkaessa. Kuvauksessa kestää tovi, ja jäädään vielä juttelemaan tutun kerhokaverin kanssa ennen lähtöä. Imetän vauvaa esikoisen pukiessa ulkovaatteita. Kerhon jälkeen suunnataan kauppaan nopealle visiitille.
Kaupassa yhteisvastuukeräyksen setä kehuu minun ja tytön  huopikkaita.


11:45 Kotona. Kaupassa kestikin tovi. Vauva on vielä niin vauveli, että nukahtaa lähes aina liikkuviin vaunuihin, vaikkei olisikaan väsynyt, kuten nytkin kotimatkalla. Herää kuitenkin juuri kun saavutaan kotirappukäytävään.
Käyn nopeasti valmistelemaan lounasta, esikoisella ja itselläni on jo vähän liian kova nälkä. Silti vältymme onneksi molemminpuoliselta draamailulta. Syödään, vauva leikkii lattialla.

12:40 Isompi päiväunille. Imetän vauvaa. Siivoilen nopsaa vielä loput lounaan jäljet, jonka jälkeen leikitään vauvan kanssa.

13:15 Laitan myös vauvan päiväunille. Uni ei meinaakaan tulla heti, vaan hän kaipaisi lisää maitoa, joten imetän vähän lisää. Uni alkaa viedä voiton. Nautin hiljaisuudesta ja luen kirjaa hetken.


14:00 Esikoinen herää. Tänään on iltapäivälläkin ohjelmaa, meille on tulossa useampi leikkijä äiteineen kylään, facebookin paikallisen leikkitreffi-ryhmän kautta. Laitan vähän välipalaa esille.

14:30 Vauva herää. Kylässä neljä äitiä ja kuusi lasta. Otetaan vähän välipalaa, ja lapset menevät leikkeihinsä. Imetän vauvan. Me äidit jäädään tarinoimaan pöydän ääreen. Koitan tyrkyttää äideille lastenvaatteita, jotka eivät meillä mene jatkoon. Osasta pääsenkin eroon, jes!

16:45 Viimeiset leikkijät poistuvat. Mukava iltapäivä. Imetän vauvan ja laitan hänet unille. Ryhdyn valmistelemaan iltaruokaa.

17:00 Mies tulee töistä kaupan kautta kotiin. Syödään. Vauva herää. Koneeseen aamulla lastatut pyykit laitetaan vihdoin pyörimään. Keittiön siivousta. Imetän vauvan. 

18:30 Esikoinen puuhailee omia leikkejään, ovat Peppi-nuken kanssa välillä ravintolassa, välillä merenneitoja uimapukuineen. Jutellaan miehen kanssa ja samalla seuraillaan esikoisen leikkiä. Vauva hengailee mukana, kunnes meinaa jo uuvahtaa. En viitsi vielä laittaa yöunille, vaan vien hänet leikkimatolle, jossa hän innostuukin vielä leikkimään.


19:30 Esikoiselle iltapalaa ja  iltapesut. Iltakertomus ja iltahöpinät. Sängyssä hän on kahdeksalta. Mies laittaa myös vauvan valmiiksi nukkumaanmenoa varten. Vauva on nälkäinen, joten syötän vauvan sängyssä. Tytöt jäävät makuuhuoneeseen odottelemaan unta. 

20:15 Päivän hyörinät on ohi. Harvinaista kyllä, makuuhuone on ihan hiljainen, ei kuulu vauvan kujertelua, eikä esikoisen höpinöitä. Rankka päivä on ilmeisesti imenyt mehut tyypeistä.
Mies pelaa hetken pleikkaa, itse olen koneella.

21:15 Suunnittelen poistumista koneelta. Ilta jatkuu vielä sohvalla, aikomus miehen kanssa katsella Downshiftaajien uusia jaksoja ja syödä iltapalaa samalla. Ai niin ja ne pyykit on tietenkin koneessa märkinä vielä. Ajatuksen tasolla aina siintää aikainen nukkumaanmeno, mutta voi olla, että se on todellisuudessa siinä puolisen yksitoista, kun meillä aikuisetkin luovuttaa ja käy nukkumaan.


Tavallinen, onnellinen päivä. ♥



sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Meillä ei asu enää pikkuvauvaa - vauva 3kk



Nyyhkis, meidän vauva ei selvästikään ole enää pikkuvauva! Neljäsosa vauvavuodesta takana, ja pikkuvauvahommat on meidän tyypin mielestä jo elettyä elämää. Tyyppi haluaa nähdä, tehdä ja kokea. Voi vauvaa!


Kolmikuukautisen meininki on seuraavanlainen


Hereillä ollaan jo välillä tuntikausia

Istuma-asentoon on pungerrettu jo pitkän aikaa

Katsekontaktia haetaan, ja silloin alkaa ihana kujerrus. Sosiaalinen neiti on tämä.

Ja sitä kujerrusta tulee ja paljon! Asiaa on ja kovasti, jos vaan kuuntelijaan saa katsekontaktin. Tai jos joku lelu on iiihana niin sillekin voi kertoilla juttuja!

Lelut ja kirjat on tosi kiinnostavia. Etenkin, kun saa otteen jostain lelusta, niin ai ihanaa!

Tykkää kädellä tutkiskella äitin ja isin kasvoja

Vahingossa nukahtaminen on selvästi vähentynyt, koska eihän nyt keskelle jänniä juttuja sovi nukahtaa!

Kokeilinpa huvikseen, että mitä jos tän vauvan vaan kippaa sänkyyn itsekseen, niin mitä käy? No sehän käy nukkumaan! Hulvaton tyyppi.

On täysimetyksellä. Painoa tulee hyvin, ihanan pyöreä kaveri ♥

Nukkuu edelleen yöunia erittäin hyvin, äitin kainalossa

Rakastaa imeskellä omaa peukkuaan, eritoten vasen versio maistuu hyvälle

Muiden ruokapöytätouhut on alkaneet kiinnostaa. Mitä ne oikein siellä pöydän ääressä jatkuvasti hommailee?

Naureskelee ja hekottelee kovasti. Välillä ihan itsekseenkin, omille hauskoille jutuilleen.



Sanoinko jo, että ihana? Ihana ihana iiiiiihana tyyppi ♥