perjantai 7. elokuuta 2020

Näin käytettiin 170€ äitiysavustus



Me valittiin tälläkin kertaa äitiysavustus rahana, koska meiltä löytyy ennestään jo niin monia pakkauksessa tulevia asioita. Äitiyspakkaus on ihana, mutta emme tarvitse sen tavaroita, tai koe tarvetta ottaa sitä vain fiilistelyn vuoksi.


Suomessa äitiysavustuksen voi valita joko äitiyspakkauksena tai rahana. Toisen lapsemme kohdalla äitiysavustuksen summa oli 150€. Viime vuodet se on ollut 170€.

170€ on paljon rahaa. Etenkin, jos ostaa käytettynä, voi sillä saada paljon kaikkea. Toki me kaikki tarpeellinen oltaisiin ostettu muutenkin, mutta itsestä on kiva ajatella, mihin sen äitiysavustuksen konkreettisesti käytti.

Nyt tämän kolmannen vauvan kanssa ei ollut hirveästi tarpeita, koska tosiaan olemme säästäneet suurimman osan edellisiltä lapsilta.

Silti vaikkapa vaatteita on kiva olla muutama "uusi" jokaiselle lapselle. Sellaisia, jotka eivät ole olleet muilla sisaruksilla.



Äitiysavustuksella ostettiin:


Kasa vaatteita ja asusteita kirpparilta. Mm. Newbien mekko, vanuhaalari, muutama body, hattu, sekä Metsolan harso.

Rattaat. Meiltä löytyy ennestään tuplarattaat, jotka toimivat myös tavallisina vaunuina. Näitä käytetään tälläkin kertaa. Ne eivät kuitenkaan ole mitkään metsä- tai umpihankirattaat, vaan enemmänkin kaupunkioloihin suunnitellut. Nyt kun muutettiin vähän syrjempään, tarvitaan myös järeitä rattaita metsäilyyn ja muuhun.

Ostettiin tori.fi kautta käytetyt Brio Happyt viidelläkympillä. Rattaat ovat huippukunnossa (ja tietenkin homeettomat), mukaan sai kahdet renkaat, toppapussin, kantokopan ja seisomalaudan. Jee! Viimeksi meillä oli järeät Emmaljungat, mutta myytiin ne edellisessä muutossa pois. Tällä kertaa halusin kokeilla noita Brio Happyja.

Muuttorealisimia ja rattaat vanhassa kodissa :) 


Turvavyöistuin esikoiselle. Joo, tämä ei ole mikään vauvatavara, mutta vauva puolestaan saa asioita esikoisen ja toisen lapsen jäljiltä. Kurkkaa aiemmat istuinpohdinnat täältä. Turvavyöistuin ostettiin tarjouksesta uutena. Käytettynä ostamme kaiken mahdollisen, paitsi turvalaitteet. Facebookin Turvaistuimet-ryhmästä sai hyviä vinkkejä istuimen ostoon. Valittiin yksi kapeista Britaxin istuimista.

Sitteri. Tämä nyt ei ollut ehkä se välttämättömin ostos, mutta kuitenkin. Muistan jo esikoisen aikaan, että BabyBjörnin sittereistä puhuttiin THE sittereinä. Vauvatarvikemaailmassa niistä edelleen puhutaan, tuntuvat olevan jollain tapaa ylivoimaisia vauvan viihtymisen ja ergonomisen asennon osalta.

BabyBjörnin the sitteri. Jos muuton jälkeen ompelisi jonkun kivan päällisen, ehkä?


Ajattelin, että nyt kokeillaan sitten sitä. Tori.fi:ssä ne tuntuvat liikkuvan enimmäkseen 50-90€ hintaan, oma budjettini oli 20-30€. Aika pitkään piti toria vahdata, että kerkesin olemaan ensimmäinen ostajaehdokas noissa edullisemmissa ilmoituksissa! Mutta onnistuin :)


Miten teillä on käytetty äitiysavustus?



Kurkkaa myös 








Tule mukaan myös Instagramin puolelle @iloelolaura

sunnuntai 2. elokuuta 2020

Muuttaminen raskausviikolla 31 ei naurata


Huh, tuntuu, että nyt jo hapottaa, vaikka virallisesti muutto on vasta tulevana viikonloppuna. Ollaan kuitenkin saatu jo uuden kodin avaimet käteen ja viety sinne tavaroita, laiteltu verhoja ja muuta pientä.


Yksi tapetinpoisto ja tapetoiminen olisi edessä myös, ja ennen muuttoa ajellaan uuteen kotiin useampana päivänä, laitellaan kotia ja viedään pieniä tavaroita.

Kyykkiminen ja nostelu, niitä en voi hirveästi harrastaa. Muuttolaatikoita tai muita en edes yritä nostella, en yhden yhtä laatikkoa, kun tiedän, ettei se ole hyväksi. Näköjään kropan saa kipeänväsyneeksi ilman isoja nostelujakin.

Eilen järjestelin aika paljon asioita uudessa kodissa. Siihen kuului kyllä joo kyykkimistä, kurkottelua, ja taisinpa "jotain pientä" aina kantaa myös yläkertaan jokusen kerran. En kuitenkaan mielestäni mitenkään rehkinyt. Nämä yhdistettynä siihen, että meillä oli mukana vain kovia jakkaroita istumiseen, niin auts.

Jo ennen vanhaan kotiin lähtemistä olo oli samanlainen kuin tämän kesän telttaretkellä. Joka paikkaa kolotti ja särki, vatsalihakset superväsyneet ja askellus tooooooodella hidas ja vaivalloinen. Hassua, kun sitten taas kun ei ylitä sitä näkymätöntä rajaa, niin olo on aika mainio kuitenkin, vaikka onkin loppuraskaus jo menossa.

Kotiin tullessa kaaduin suoraan sänkyyn ottamaan lepoa väsyneelle olemukselle. Että juu, rauhallisesti on otettava, halusi tai ei. Ja tässä tapauksessa vastaus on ei, koska intoa kyllä olisi puuhastella kovastikin. Onneksi mun äiti kävi yhdellä viikolla pakkailemassa meiltä muuttolaatikoihin kaiken minkä irti sai, niin sekin on tehty jo aiemmin.

Viikonloppua odotellessa sis. Muuttoa edeltävänä iltana ajattelin pakata kimpsuni ja kampsuni ja lapset ja mennä yökylään uuteen kotiin odottelemaan (tai pois jaloista :D ). Kaiken kaikkiaan aika kivaa ja ihanaa, vaikkakin samalla omalle voinnille fyysisesti vähän raskastakin.

Ja heh, ei ole muuten ensimmäinen muuttoni raskaana! Ja vuosi sitten muuttaessa olin toipumassa keskenmenosta, niin sillonkaan en ollut fyysisesti se hyödyllisin muuttaja. Onneksi saatiin sillonkin paljon apuja.



Kurkkaa myös







Muuttomenoa ja arjen asioita pääset seuraamaan Instagramin puolella @iloelolaura

keskiviikko 29. heinäkuuta 2020

Lelupussi tai leikkimatto legoille - helppo ommella itse


Lähiaikoina olen paljolti miettinyt tulevan lastenhuoneen sisustusasioita, tai etenkin lelujen säilytysideoita. Selailin nettiä ja mietin, että lelumaton voisi legoille hankkia. Ajatus eteni, että voisihan sen tehdä itsekin! 


En ole mikään mestariompelija, vaan enemmänkin kategoriaa "nyt tehdään, niin saadaan valmista". Tämä periaate toimii, kaikkea kivaa tulee tehtyä. Lopputuloksen ei tarvitse olla täydellisen virheetöntä, ollakseen kuitenkin siistiä, kivaa ja käyttökelpoista. Ja ihan mukavat ompelukset sain aikaan. Tämä ei ole ompelus, jossa tarvitsisi suuremmalti pikkutarkkuutta tai kaavoja. Kaksi vanhaa, jo vähän risaista pussilakanaa muuttuivat leikkialustoiksi/pussukoiksi. Mikähän tällaisen virallinen nimi on? Toinen leikkialusta pääsi legomatoksi, toisen ajattelin duploille.

Kankaat tosiaan ns. kierrätyskankaita omista kangasjemmoista. Kannattaa säästää kangaspalat tai vaikkapa vanhat rikkinäiset vaatteet, jos niissä on kivaa kangasta, jonka voisi käyttää uudelleen.



Näin tein:


Otin hulavanteen ympyrän malliksi pussilakanan päälle. Tein vähän vannetta reilumman, mutta olipahan antamassa suuntaa muodosta. Halkaisijaksi tuli reilu 130cm. Pussilakana on siitä kätevä, että siinä on valmiiksi kaksi kangasta päällekkäin, nurjat puolet vastakkain (ompelus on kaksipuoleinen, joten kaksi kangasta tarvitaan).

Seuraavaksi ompelin ympyrän reunat yhteen, eli surautin suoralla ompeleella ympäri kankaan.

Myös kankaan nauhakujaa varten tarvitsee kangasta, suunnilleen ympyrän ympärysmitan verran. Ensimmäiseen mattoon tein aivan liian kapean nauhakujan. Siitä oppineena tein seuraavaan paljon leveämmän, noin 16cm leveän. Leveämpää on myös helpompi ommella kuin kapeaa, etenkin kun suoraa kaistaletta asettelee ympyrälle.



Kaistaleen voi ommella muutamallakin eri tapaa. Joko ensin huolitellaan kaistaleen reunat, taitellaan se pituussuunnassa kangasympyrän reunojen yli ja ommellaan, tai vaihtoehtoisesti ommellaan toinen reuna kiinni ympyrään, huolitellaan jäljelle jäänyt reuna ja ommellaan se kangasympyrän toiselle puolelle.

Muista jättää nauhakujaan aukko nauhoille :)  Sitten vaan pujotetaan nauha kujaan. Valmis!

Legot matolle ja leikkimään :) ja kun leikit on leikitty, kiristetään nauhoista matto pussukaksi. Ihanaa ja helppoa, kun leikit on siivottu nopeasti!



Voi olla, että seuraavaksi täytynee ommella joko uusi vaunuverho, tai päällystää vanha äitiyspakkauksen makuupussi.. Tai molemmat. Katsotaan!



Kurkkaa myös muita ompeluksia:








Meidät löydät myös Instagramista @iloelolaura, tule mukaan!

maanantai 27. heinäkuuta 2020

Uhmaikä tuli uudestaan



Muistan, kuinka esikoisen uhmaikä meni välillä aika kovaa tunteisiin. Otti koville aikuisena. Vaan miten nyt, kun yhdestä uhmaiästä on jo vanhempana kokemusta rikkaampi, ja seuraava on alkanut?


Taaperolla on jo pitemmän aikaa ollut enteitä tuosta tärkeästä ikäkaudesta, uhmaiästä. Ensimmäinen ajatus oli "hei tää on tuttua, tiedän tämän!", ja pieni hyväntuulinen naurahdus päälle. Aina ei toki naurata, mutta lähtökohtaisesti olo on tasaisempi ja useammin kyllä naurattaa kuin viimeksi.

Esikoisen kanssa kun kaikki uudet vaiheet olivat, ja ovat tavallaan ihan uusia itsellekin. Sillä ei ole merkitystä, että olen ammatiltani varhaiskasvattaja, koska vanhempana minulle kaikki on uutta silti. Asiat tuntuvat erilaiselta kun kokee ne vanhempana.

Nyt kun uhmavaiheesta (ei ole mielestäni paras sanavaihtoehto, mutta pelkkä tahtokausikaan ei kuvaa tarpeeksi. Ehkä se olisi tahtoo-ei tahdo-ei todellakaan tiedä mitä tahtoo, mutta ei ainakaan tahdo sitä mitä äiti ehdottaa ) on se yksi kokemus, on tavallaan aika hienoa huomata, että uhma ei mene samalla tapaa tunteisiin itsellä. Toki tietenkin välillä ärsyttää, mutta ei kuitenkaan samalla tapaa kuin ensimmäisen kohdalla. Ja kun sen tietää ja muistaa, että uhmaikäkin se menee kyllä ohi jossain kohtaa.

Uhmakauttaan elävä lapsi on eri kuin siskonsa, mutta koen tässä pätevän sen saman, mitä olen huomannut muussakin: kun on useampi lapsi, sitä tajuaa myös joistakin menneistä hetkistä, että ei ollutkaan kyse lapsen luonteesta, vaan meneillään olevasta ikäkaudesta.

Toisella kertaa on jotenkin jo helpompi eriyttää omassa mielessä näitä asioita, ja siksi uhmaikä tuntuu vain yhdeltä vaiheelta muiden joukossa.

Ja se on aika kivaa se :)

Ja ajatella, kun äitivarmuutta kertyy koko ajan, niin mitenhän sitten seuraavan lapsen kohdalla?



Lue myös







Tule mukaan myös Instagramiin @iloelolaura

torstai 23. heinäkuuta 2020

3v ikäero kahden vuoden sijaan - uhka vai mahdollisuus?



Esikoisen ja seuraavan lapsemme välillä on ikäeroa kaksi vuotta ja kuukausi päälle. Noin kahden vuoden ikäero oli toivomuksissa tälläkin kertaa, ja se olisi toteutunut ilman keskenmenoa. Sen sijaan ikäeroksi tulee kolme vuotta.


Aika tarkalleen se kolme vuotta on tosiaan tulossa ikäeroksi. Jotenkin aika jännää, että minkälainen kokoonpano tästä muodostuu etenkin vauvan ja kolmevuotiaan kohdalla.

Kahden vuoden ikäero oli, ja on meillä edelleen ollut tosi helppo. Varmasti osaltaan myös luonnekysymys, että kuka lapsi omaa minkäkin luonteen.

Esikoisella ei tullut seuraavan lapsen syntymästä huomattavaa mustasukkaisuutta, kiukkuisuutta, taantumaa tai muuta. Toki hän edelleen kaipasi ja sai oman huomionsa. Siskoa oli kiva hoitaa ja halitella. JA paljolti ehkä on vaikuttanut sekin, että vauvavuosi oli tosi helppo ja ihana, joten konkreettisestikaan vauva ei vienyt esikoiselta äitiä tai isää.

Kaksivuotias oli ollut jo pitempään kuiva, puhui valtavasti, liikkui omilla jaloillaan, söi itse, viihtyi myös omissa leikeissään ja muuta kätevää.

Kun lapset olivat 1-&3-vuotiaat, yhteiset leikit alkoivat pikkuhiljaa jo sujumaan. Toki alussa pienempi oli seurailija, mutta kuitenkin yritti sinnikkäästi leikkiä siskon kanssa, ja iän karttuessa pääsikin jo hyvin mukaan. Edelleen sanoisin, että kahden vuodden ikäero on ollut ihanan toimiva heillä. Ovat mukavat kaverukset, ja tietenkin myös riitapukarit aika ajoin.




Kolmen vuoden ikäero, helpompaa vai haastavampaa?


Sitten tuo kolme vuotta ikäerona. Siitä en tiedä vielä käytännössä mitään. Onhan se sillä tapaa helppoa, että kolmevuotias on vuoden vanhempi ja kasvaneempi kuin kaksivuotias. Osaa enemmän, meneminen ja tekeminen on helpompaa. Samalla myös kuitenkin kolmevuotias on uhmaikäinen, harjoittelee omaa tahtomistaan ja on itsekin välillä vähän hukassa sen kanssa, mitä tahtoo ja mitä ei.

Kolmevuotias on myös sen kolmen vuoden ajan tottunut olemaan perheen pienin. Saamaan ns. pienimmälle kuuluvaa huomiota. Mietinkin, että kolmevuotiaalle voi vauvan syntyminen olla jopa suurempi mullistus kuin kaksivuotiaalle? Hänen asemansa tavallaan syrjäytetään. Onkohan mustasukkaisuutta vauvaa kohtaan  ilmassa tällä kertaa?

Vaikka eihän sitä voi tietää, mutuiluahan tämä on. Ja onhan taas esikoiselle sinällään ollut iso mullistus, ainoasta lapsesta siirtyminen siihen, että vanhemmat pitää jakaa jonkun toisen kanssa. Toinen lapsemme taas on tottunut jakamaan vanhemmat jo alusta asti, niin siltä saralta mietittynä vauvan syntymä ei ole niin valtava elämänmuutos.

Ihanaa, kun vauva syntyy. Ja myös positiivisesti jännää, mitä kaikkea lapsiluvun kasvaminen tuo tullessaan!



Kokemuksia eri ikäeroista samassa perheessä? Minkälaisia huomioita olette tehneet?



Kurkkaa myös 







Tulehan mukaan myös Instagramiin, sieltä löytyy arki!

tiistai 21. heinäkuuta 2020

Raskauden viimeinen kolmannes, vihdoinkin!


Reilu viikko sitten ylitettiin raskauden toisen ja viimeisen kolmanneksen välinen raja. Voin sanoa, että on sitä jo odotettukin! Tämä raskaus on jollain tapaa tuntunut tosi pitkältä.


Ja vielähän tässä on jäljelläkin, joku maksimissaan 14 viikkoa, jos raskaus menisi sen pari viikkoa lasketun ajan yli. Ajattelen itse, että jes, alle kolme kuukautta enää. Sillä lailla se ei tunnu aivan niin pitkältä ajalta. Ja onhan tässä välissä myös yksi muutto ja siihen liittyvät asiat vielä, ennenkuin vauva meille saapuu.

Eniten toki odotan ihan konkreettisesti sitä, että saadaan tämä vauva meidän perheeseen. Se tuntuu edelleen jollain tapaa melko epätodelliselta, vaikka vauva joka päivä mahassa myllääkin. Sitä ehkä tavallaan miettii, että tapahtuuko se oikeasti, oikeastiko saadaan tämä vauva.

Ja samalla se myös tuntuu niin ihanalta, kun miettii vauvaa. Sitä, että kohta meillä on ihana pieni tuhisija taas. Sitä on ollut oikeasti jo ikävä. Tavallaan ihan fyysisestikin ikävä. Pienen vauvan imetys, tuoksu, sylittely, rengasliinassa kantaminen, ja ihan vaan uuden elämän katselu. 

Muhkea olo ja raskauskolotukset 


Toki sitä lokakuuta odottaa kuin kuuta nousevaa myös oman fyysisen olon vuoksi.  Meno on jo melkoisen muhkeaa ja välillä vaappuvaakin. Raskaus vaikuttaa ja rajoittaa monella tapaa omaa olemista, tekemistä ja menemistä. Välillä vähän ehkä jopa kateellisena katselen odottajia, joilla on pitkä selkä ja söpön pienet raskausmahat. Sitä miettii, että ovatko he vähempivaivaisiakin, kun mahan koko ei rasita kehoa samalla lailla. Mene ja tiedä. Itselläni selkä on niin lyhyt, että istuessa tulee helposti tukala olo, kun koko keskivartalo tuntuu olevan vatsaa ja vauvaa.

Raskauden suhteen mieli on onneksi edelleen pysynyt hyvänä. Ainakin, jos ei lasketa nyt kesälomareissujen jälkeisiä oloja, kun kroppaa on kolottanut ja semmoinen kokovartaloväsy iskenyt päälle. Ne ovat onneksi vain hetkiä, ja niistäkin pääsee lepäämällä yli.

Lähiviikkoina myös harjoitussupistukset ovat tulleet tutummaksi. Ei niitäkään mitenkään hurjan paljon ole ollut, mutta välillä kävellessä tai muuten enemmän touhuillessa on huomannut, että nyt mahassa tuntuu epämukavalta, ja on olo, että pitää pysähtyä ja vähän huilata.



Pientä alaselkäjumia on myös aistittavissa, vaikka selkä onkin vielä melko hyvässä kunnossa ollut. Osteopaattikäynti on kuitenkin jo varattuna kuun loppuun, sellaiselle osteopaatille, jolla on vahvaa osaamista raskausajasta. Olen muutenkin aika tarkka siitä, millaiselle osteopaatille varaan ajan. Osteopaattien osaamisissakin on eroja. Lappeenrannassa asuessa kävin ihanalla ja todella taitavalla osteopaatilla (Antero Halonen), sen jälkeen rima on aika korkealla.

Ihan loppuraskauteen ajattelin lisäksi varata yhden osteopaattiajan, jossa vielä sitten tarkistetaan lantion alueen tasapaino ja muut asiat synnytystä ajatellen. Ja toki jos on tarvetta, niin sitten käyn useammankin kerran. Moniin asioihin kuitenkin voi saada apua, vaikkapa "ihan vaan" liitoskipuihin. Niidenkään ei tarvitse kuulua raskauteen, vaikka ne tyypillisiä ovatkin.

Neuvolaankin pääsin taas pitkästä aikaa. Käynti oli jotenkin tosi pintapuolinen, olisin itse kaivannut ehkä vähän enemmän oikeaa kohtaamista. Tämä neuvolasuhde ei nyt jää kovin pitkäaikaiseksi muutenkaan, kun ensi kuussa on kaupungin vaihto edessä muuton takia, niin toki myös neuvolakin samalla vaihtuu. Ihan mielenkiintoista nähdä eri kuntien neuvolatoimintaa.




Tässä raskaudessa kirjoitettua:







Tule mukaan myös Instagramiin! @iloelolaura

sunnuntai 19. heinäkuuta 2020

Sagalundin museo ja lastenkulttuurikeskus Kemiönsaaressa



Viime viikolla reissattiin Kemiönsaaren suunnilla. Yksi pysähdyspaikka oli Sagalundin ulkomuseo, jossa pääsee kurkistamaan Kemiönsaaren historiaan. Kierrokseen kuuluu mm. käräjätalo, kaksi koulurakennusta, torppa, huvila ja maatalo.


Historian havina kuuluu omiin lempparivierailuihin uusissa paikoissa. Siksi Sagalund kuulosti kiinnostavalta. Plus se, että siellä on ajateltu myös lasten viihtymistä :)

Mokoma poikkeusaika vaikuttaa moneen, ja siksi lasten leikkiympäristöt oli suljettuina nyt. Itseäni olisi kiinnostanut etenkin vanhan ajan synnytyssairaala. Onneksi Sagalundissa oli muutakin lapsille, pihalla keppihevosleikit, majanrakennus ja sivurakennuksessa lapsille suunnattu näyttely, joka oli tosi kiva! Opastetun kierroksen rakennukset tavaroineen kiinnostivat lapsia vaihtelevasti (7 lasta, 0-9-vuotiaita).

Sagalundissa järjestetään myös Nallekekkereitä 1-4-vuotiaille (maksuton), sekä lasten aikamatkoja koululaisille (5€). Kannattaa kurkata kalenterista näiden ajankohdat.



Lapset kokeilivat kirjoitustauluja.



Nyt kesäkaudella lippuhintoihin  (aikuset 7€, alle kouluikäiset ilmaiseksi, 7-16-vuotiaat 1€) kuului myös opastettu kierros, josta itse kovasti tykkäsin. Vanhoihin rakennuksiin pääsi sisälle, ja opas kertoi yksityiskohtia niiden historiasta, tai niissä asuneista ihmisistä. Kierros kesti tunnin, jonka jälkeen sai vapaasti kierrellä tai jäädä piha-alueelle leikkimään. Meillä kesti aika kauan, kun jäätiin porukalla (meitä oli kuusi aikuista, seitsemän lasta) kepparileikkeihin, kun aikuisetkin innostuivat hyppimään esteitä keppihevosilla :D

Lopuksi kurkattiin vielä lapsille suunnattu näyttely, joka olikin kiva, toiminnalliseksi suunniteltu. Lapset olisivat siellä saaneet käytettyä pitemmänkin ajan. Nyt poikkeusaikana lastennäyttely on ilmeisesti vaihtelevasti auki.

Kepparileikeissä saatiin Sagalundissa aikaa kulumaan :)

Isovanhempien huone. Sen ajan eläkejärjestelmä, iäkkäimmät perheenjäsent
saivat oman huoneen/nurkkauksen, jossa elellä.


Näyttelyhuoneen kivasta lastennäyttelystä!



Sagalund oli tutustumisen arvoinen :) Käykää kurkkaamassa jos liikutte Kemiönsaaren suunnilla!



torstai 16. heinäkuuta 2020

Turvaistuimessa selkä menosuuntaan 3-, 4- vai 7-vuotiaaksi?

Suomessa minimisuositus autossa selkä menosuuntaan matkustamisessa on kolmevuotiaaksi. Ruotsissa vastaava suositus on neljävuotiaaksi. Kysehän on tosiaan minimisuosituksesta, siitä, mikä on pienin ikä, jolloin vaihtaa toisenlaiseen istuimeen. 


Myös minimisuosituksen jälkeen tuo selkä menosuuntaan istuminen olisi suotavaa turvallisuuden vuoksi. Se on viisi kertaa turvallisempaa kuin kasvot menosuuntaan matkaaminen. Aikuisellekin se olisi turvallisin istumistapa, saati pienelle lapselle, jonka keho ja mittasuhteet vielä ovat kesken ja vahvistumassa.

Hyvällä istuimella voi mahtua istumaan selkä menosuuntaan 5-7-vuotiaaksi, riippuen lapsen koosta. Esimerkiksi meillä turvaistuimissa painoraja on 25kg saakka, 115-120cm pituiseksi, mutta joissain muissa istuimissa jopa 135cm asti. Jalkojahan ei ole tarkoituskaan saada suoraksi, eikä näin ollen jalkojen pituus vaikuta siihen, milloin turvaistuin jää pieneksi. Jalkoja saa vaihdeltua matkan aikana eri asentoihin. Turvakaukalon kanssa sama homma, jalkojen pituus ei merkitse.

Meidän tämänhetkinen turvaistuintilanne


Meillä tällä hetkellä molemmat lapset matkustavat selkä menosuuntaan. Esikoinen on nyt paria kuukautta vajaa viisivuotias. Tämä postaus liittyykin paljolti omaan tämänhetkiseen auto- ja istuintilanteeseemme, koska lokakuussa syntyvä vauva vaikuttaa myös autoon mahtumiseen.

Meillä oli ensiksi tavoitteena esikoisella selkä menosuuntaan neljävuotiaaksi. Tämä Ruotsin suositus täyttyi vajaa vuosi sitten. Silloin pohdittiin ja todettiin, että ei ole mitään hyötyä kääntää lasta istuimeen, joka olisi kasvot menosuuntaan, kun hän tosiaan selkä menosuuntaan -turvaistuimeensa mahtuu vallan hyvin.

Meillä lapsilla on istuimina Axkid Wolmax ja Multi-Tech II. Ei kalleimpia istuimia, mutta hyviä ja turvallisia (useat selkä menosuuntaan-istuimet ovat saaneet joissain testeissä miinuspisteitä asentamisen mahdollisista virheistä, eivät turvallisuudesta. Huolellinen istuimen asentaminen vie tämän ongelman).

Multi-Tech ostettiin esikoiselle, Wolmaxia pidän noista parempana, ja se onkin myös Plus-testattu.

Viisivuotias turvavyöistuimeen?


Vauva syntyy lokakuussa, ja sitä ennen on auton vaihto edessä. Nykyiseen autoomme ei mahdu kolmea istuinta takapenkille, eikä keskipaikalle saa asentaa tukijalallista selkä menosuuntaan -istuinta/kaukaloa (isofixejä autossa ei ole). Meidän turvaistuimet eivät ole ne kapeimmat, mutta tilaa takapenkillä on niin vähän, ettei siihen edes kapeimmilla istuimilla mahtuisi kolmea.

Todennäköisesti autoksi meille tulee Corolla Verso, ei pelkästään istuinten mahtumisen vuoksi, vaan muilta ominaisuuksiltaan. Aika ahkerasti olen Turvaistuin-ryhmän (Facebookissa, iso suositus sille!) keskusteluja ja tiedostoja selaillut, ja sielläkin useampi on todennut, että tuohon autoon pitäisi mahtua lähes mitkä vaan kolme turvaistuinta takapenkille. Nähtäväksi jää, mahtuvatko kaikki istuimet selkä menosuuntaan, vai vaihtaako esikoinen jo turvavyöistuimeen.

On kuitenkin mahdolllista, että lapsi nyt syksyllä, reilu viisivuotiaana tulee siirtymään turvavyöistuimeen, eli kasvot menosuuntaan. Vähän se toisaalta kyllä mietityttää turvallisuuden vuoksi. Vaikka lapsi täyttää viisi, ei lapsen niskat, selkäranka tai lantio ole siltikään yhtäkkiä niin valmiit kuin aikuisella. Toisaalta sitten kuitenkin hän on jo viisi, jokainen ikävuosi on tuonut kasvamista.

Turvavyöistuimiakin on jo katseltu, ja sellainen joka tapauksessa kakkosistuimeksi lapselle ostetaan muihin autoihin.

Minkälaisia turvaistuinpalapelejä ja autoja teiltä löytyy?




Jos turvaistuinasiat mietityttää, kurkkaa ensi alkuun






Tule mukaan myös Instagramiin, meidän löydät täältä!

tiistai 14. heinäkuuta 2020

Vuosi Vantaata takana, muutto edessä



Aika lailla vuoden päivät ollaan asuttu nyt Vantaalla, ja koko se aika katseltu asuntoja vähän sillä silmällä. Ei olla koskaan haaveiltu pääkaupunkiseudulla asumisesta, ja selvästi siihen tottumisessa menee hyvin paljon vuotta pitempi aika. Useampi tuttu onkin heittänyt, että viitisen vuotta menee tottua pääkaupunkiseudun menoon. Aika pitkä aika!


Viime viikolla kävelin parivuotiaan taaperoni kanssa käsi kädessä läheistä pitsapaikkaa kohti. Treffi-ilta taaperon kanssa kaksin, matkaa hulppeat kolmesataa metriä. Meillä on kaikki palvelut lähellä, ruokakaupat, kirjastot ja muut. Juna-aseman läheisyys sen kaiketi osaltaan tekee, että huumekauppaa ja muuta levottomuutta näkee kadullakin. Vaikka tämä on muuten ihan rauhallista asuinaluetta.

Tällä kertaa ei nähty tositoimia (niitäkin täällä voi nähdä), mutta kadulta löytyi minigrip-pussi valkoisine jauheineen. Tulee väistämättä ajatus, että täällä en halua lapsiani kasvattaa. Vaikka kyllähän sitä kaikenlaista näkyy ja löytyy pienemmiltä paikkakunniltakin.

Linnanmäki-päivä alkukesästä. Asumisen parhaita puolia on ollut menemisen helppous.
Junia menee koko ajan vierestä, ja sillä pääsee vaikka sitten Pasilaan Lintsille.


On täällä asumisessa ollut paljon hyviäkin puolia, juurikin palveluiden läheisyys ja niiden tuoma elämisen helppous. Autoa ei juuri arjesssa ole tarvinnut, julkisilla pääsee joka paikkaan. Koska asutaan lähellä Vantaan ja Helsingin (ja myös Espoon) rajaa, on perhekerhoa, leikkipuistoa ja kaikkea lasten kulttuurimenoakin löytynyt mukavasti. Tosin korona vähän osoitti myös sen toisen puolen, kun kaikki menot ja tekemiset peruttiin keväältä. Tuntui oikeastaan, että siihen ne täällä asumisen hyvät puolet sitten menivätkin. Koti meillä onneksi on ollut tosi kiva.

Tuntuu hyvältä, että nämä maisemat vaihtuvat toisiin jo ensi kuun aikana. Me muutetaan, taas, ja se tuntuu hyvältä. Paritalon puolikas odottelee meitä reilun puolen tunnin ajomatkan päästä täältä. Tällä kertaa tarkoitus olla kauemmin samassa osoitteessa.

Pakkaaminen ja muu kiva siis tiedossa ihan pian. Itsehän en tälläkään kertaa muutossa kovin auttele tai mitään nostele, kuten en myöskään vuosi sitten, kun kroppa oli juuri toipumassa rajusta keskenmenosta.



Tavaroita olen alkanut katsomaan jo sillä silmällä läpi, että mitä taas laitellaan pois. Vuosi sitten onneksi hävitettiin tavaraa aika kovasti, mutta eiköhän sitä karsittavaa silti löydy. Kivaa, kun pääsee sisustamaan omaa! Ollaan tässä lapsiperheistymisen jälkeen asuttu nyt kolmessa eri osoitteessa. Lyhytaikaisiin koteihin ei ole samalla lailla viitsinyt panostaa kuin sen verran että arjen saa toimimaan.

Tavaroiden yhteen sopiminen on vähän ollut mitä on, koska jos tietää, että asuu jossain vaikkapa sen vuoden, niin ei viitsi ryhtyä satsaamaan juuri siihen asuntoon sopivaan sisustukseen. Nyt kuitenkin tarkoitus saada kodista kiva. Aika ihanaa!



Ajankohtaisimmat muuttoasiat löytyvät Instagramin puolelta, tule sinne!

sunnuntai 12. heinäkuuta 2020

Raskaana telttailemassa - kesän reissuista opittua



Esikoista odottaessa en tainnut telttailla kertaakaan, vaikka aikomus oli. Seuraavassa raskaudessa olen tiettävästi nukkunut teltassa ainakin pari yötä. Tavallisestihan me telttaillaan kesällä useaan otteeseen, mutta näin raskaana se tuottaa itselle vähän haasteita olemiseen ja jaksamiseen.


Jännää, kuinka kaikki raskaanaolevat, ja jopa saman naisen raskaudetkin ovat erilaisia. Toisille telttailussa ja eräilyssä ei ole raskaanakaan suurempaa haastetta, ja toiset kauhistuvat jo ajatustakin :)

Tässä raskaudessa olen telttaillut pariin otteeseen. Ensin vähän harjoittelin telttailua niin, että on mahdollista siirtyä sisälle nukkumaan, jos ei löydä hyvää asentoa, kolottaa tai muuta vastaavaa. Sen jälkeen uskalsi jo vähän kauemmaksikin.

Meillä on teltassa pumpattavat ilmapatjat (ja niihin sähköllä ladattava pumppu). Tavallisella, ohuella telttapatjalla en kyllä nukkuisi nyt raskaana, niin masokisti en ole. Ilmapatjalla oli tavallaan ihan ok, kun mukana oli myös omat lisätyynyt mahan alle, polvien väliin, selän taakse.. Ihan kuten kotonakin, ja niinkuin kaiketi raskaanaoleville suositellaankin (paitsi tuo mun selkätyyny on bonus :D ) Aah raskausajan löystyneet nivelet ja helposti vihastuvat häpyluu- ja muut liitokset!

Mutta aika helposti saa olon puutuneeksi noinkin. Kun nukuttiin teltassa kaksi yötä peräkkäin, ei tullut pumpattua patjaan lisää ilmaa, kun se ei näyttänyt merkittävästi sitä tarvitsevan. Omalle raskauskropalle ero oli kuitenkin oleellinen, hassua. Patjaan pääsi sen verran uppoamaan, että painavin keskivartalo oli jalkoja alempana. Jalat puutuivat! Häiritsi nukkumista. Tästä opittuna, raskaana ollessa ilmapatja pitää olla täpötäynnä ilmaa.

No, oikeasti reissun päällä sitten ei ollut tätä ongelmaa enää, kun se oli tiedostettu. Sitten tulikin muut ongelmat, ihan vaan oleiluasentojen suhteen. Ei tuoleja, ei sohvaa missä makoilla tai jumppapalloa (mistä tykkään kovasti). Toki tyynyjä, mutta muutoin kova maa. Näköjään vatsalihakset ja selkälihakset saa aika helposti kramppaamaan tällaisilla telttailuretkillä. Kun istuu maassa, koko hanuri puutuu. Sitten voikin oleilla välillä polvillaan ja loppuajan käyttää etsien asentoa, jossa olisi hyvä olla. Asian ehkä ratkaisisi jonkin sortin retkituoli, olisi ainakin yksi asento enemmän :D Mutta joo, ennen kotimatkalle lähtöä olin jo aika ryytynyt tuolta reissulta, eikä samanlainen setti enää houkuttele.

Selasin omaa Instagramia kolmen vuoden taakse, aikaan kun myöskin olin raskaana. Todistettavasti ollaan telttailtu silloinkin! En kyllä vaan muista vastaavaa kolotusta siltä reissulta, vaikka silloinkin oltiin useampi yö matkassa erämaastossa ilman mukavuuksia. Raskausviikotkin suht samat, kun lokakuista silloinkin odotin.

Nuorempi ja vetreämpi, vai onko sitä vaivaisempi kun on useampi raskaus jo takana? :D

Mutta voi olla, että tämän raskauden telttailut on jo takana päin. (Tai no, olen aika varma siitä!) Heh. Neljä telttayötä kuitenkin tähän raskauteen!




Kurkkaa myös







Tule mukaan myös instagramiin tästä, arki ja raskauskuulumiset löytyvät sieltä!

lauantai 11. heinäkuuta 2020

Kesäinen reissuyö rouheassa Brännbodan Kansakoulussa Kemiönsaarella

Kaupallinen yhteistyö Ravintola Kansakoulu ja Majatalo kanssa 




Alkuviikosta oltiin isommalla porukalla viettämässä yhteistä aikaa äitini eläkkeelle jäämisen juhlistamisen merkeissä. Yksi majapaikoistamme reissulla oli Ravintola Kansakoulu ja Majatalo Kemiönsaarella. 


Brännbodan Kansakoulu ei ole mikään tavallisin majapaikka, vaan nimensä mukaisesti se on vanha kansakoulu. Majoitusrakennukset ovat sata vuotta vanhoja, ja myös sisustuksesta löytyy historian havinaa. Itse tykästyin siihen, kuinka paikasta on haluttu tehdä omannäköinen, ei ole haettu tyypillistä hotellimaista ulkonäköä. Kansakoulu toimii Bed & Breakfast -tyyppisesti.

Paikalla oli useita seurueita, jotka olivat tulleet pelkästään syömään. Ravintola Kansakoulu & Majatalossa on ympärivuotinen ruokaravintola sekä kaksi terassia. Me emme tällä kertaa testanneet keittiön anteja, mutta kuulemma syömään tullaan usein kauempaakin. 

Meidän ilta sujui grillikatoksessa grillaillen ja pihalla mölkkyä pelaten. Brännbodan Kansakoulun pihalta löytyy myös laavu ja useita oleskelupaikkoja pöytineen. Alueella on myös telttapaikkoja, sekä pistokepaikkoja asuntoautoille.


Lapset huomioitu Kansakoulussa


Lapsiperhereissut helpottuvat aina huomattavasti, kun lapsille löytyy tekemistä. Ihana yllätys oli se, kuinka paljon Kansakoulun pihalta löytyi lapsille leikittävää!

Meillä oli matkassa mukana seitsemän lasta, iältään nollasta yhdeksään vuoteen. Silloin osaa arvostaa kaikkea viihdytysyä, kuten trampoliinia, keinuja, kolmipyöräisiä, Muumitaloa ja suurta nurmikkoa juoksentelua varten. Nämä kaikki Brännbodan Kansakoululta löytyivät.

Ruokasalista löytyi myös syöttötuoleja, ja meidän huoneessa olisi ollut myös pinnasänky.


Ruokasalin sisustus oli ihana. Kakluuni ja kristallikruunu! 


Yötä Brännbodan kansakoulun entisessä jumppasalissa


Illan tullen siirryttiin sisälle. Meidän reissuporukasta osa majoittui kolmen-neljän hengen huoneissa, ja osalla oli huoneena kansakoulun entinen jumppasali. Jumppasali, eli tästä huoneesta löytyi tilaa! Sinne mahtui sänkyjä, ja oli tilaa myös oleskella ja pelailla lautapelejä. Seinää koristivat myös vanhat jumpparenkaat kansakoulun ajoilta, jotenkin tosi symppikset.
Pitkän päivän päätteeksi tuntui hyvältä myös päästä saunaan. Löylyjen jälkeen jatkettiin vielä  iltaaa lautapelejen parissa, kun lapset oltiin saatu nukkumaan. Aamulla verhot avattua vastassa oli ihana hiljaisuus ja peltomaisema.

Henkilökunnalle ilmoitettiin illalla toivottu aamupala-aika. Aamiainen odottikin valmiina pöytiin katattuna. Pöytiin tarjoiltiin vielä kahvit, teet ja puurot.


Kansakoulun vanhaan jumppasaliin mahtui isompikin
porukka nukkumaan.

Majoituspuolen aulassa oli kaikkea kivaa ihmeteltävää :)
Vessa ja suihku löytyvät huoneiden läheltä käytävältä. 

Aamupala odotti meitä pöytiin tarjoiltuna!


Sijainniltaan Brännbodan Kansakoulu on hyvä myös muuta tekemistä ajatellen. Maaseudun rauhassa, mutta pienen automatkan päästä löytyy kiinnostavaa nähtävää, kuten Sagalundin ulkomuseo (paljon kivaa myös lapsille), Kasnäsin kylpylä, Rosalan viikinkikeskus, Bengskärin majakka, saaristoluontoa, meriretkiä ja monia luontokohteita.

Kurkkaa yöpaikkojen varaustilanne täältä. Brännbodan kansakoulun hinnat ovat kukkaroystävälliset, huoneet ovat alkaen 39€/vuorokausi, aamupala aikuisilta 8€, lapsilta 4€.

Mukavaa vierailua Brännbodan Kansakouluun Kemiönsaarelle!


Löydät Ravintola Kansakoulu ja Majatalon myös Facebookista!


Brännbodantie 71, Västanfjärd


info@kansakouluun.fi





torstai 9. heinäkuuta 2020

Kolmen vuoden käyttökokemus tuplarattaista - Baby Jogger City Selectit





Syksyä ja vauvatarvikehankintoja miettiessäni tulin pohtineeksi meidän sisarusrattaita, jotka ovat palvelleet meillä jo kolme vuotta. Enpä ole tainnut tulla kirjoittaneeksi tuplarattaista koskaan, joten teenpä sen nyt. 

Kolme vuotta sitten mainitsinkin, että päädyttiin ostamaan sisarusrattaiksi Baby Joggerin City Selectit. Ikäeroa isoimman ja seuraavan välillä on 2v1kk, esikoinen ei ollut innokkain kävelijä ja tarvitsi myös päiväunipaikan rattaista.

Tuolloin isoimmat kriteerit olivat muunneltavuus, hissittömyys, iso tavarakori, ahtaaseen eteiseen mahtuminen ja istuinten tilavuus ja painoraja (20kg/istuin). Postauksen lopusta löytyy myös pohdintaa tuplarattaista, joita meille ei valittu. Onneksi tupliakin on olemassa niin paljon nykyään, että löytyy tosi erilaisiin tarpeisiin :)

Tuplarattaat ostettiin Tori.fi:stä käytettynä. Vauvaa odotellessa työntelin niillä esikoista, vauvan syntyessä laitettiin vain lisäksi se vaunukoppa kiinni ja jatkettiin menemistä.

Riippuen päivän suunnitelmista, rattaissa oli kiinnitettynä vaunukoppa vauvaa varten ja seisomalauta esikoiselle. Jos oltiin koko päivän  reissussa, tai useamman päivän junareissussa, on myös esikoiselle ollut aina istuin mukana. Ja se on ollut kyllä kätevää. Kuten meillä kriteereissäkin oli, niin monikäyttöisyys on osoittautunut arvostettavaksi ominaisuudeksi. Ja se, että rattaisiin saa laitettua överipaljon tavaraa mukaan. Tämän voi huomata vaikka noista junareissukuvien pakkaamisista :D


Ekoja junareissuja kolmestaan kahden lapsen kanssa. Tuolloin en vielä ollut hoksannut,
että hoitolaukun saa kätevästi kiinnitettyä ylimmän istuimen/kopan alapuolelle, rattaiden runkoon. 

Reissussa unia on jatkettu usein näinkin, kantamalla pelkkä ratasistuin sisälle :)

Parasta aikaa, kun molemmat lapset nukkuivat päikkäreitä. Esikoinen nukkui 4,5-vuotiaaksi asti,
joten onnekkaan pitkään sain pitää omat hetkeni päiväuniaikaan.

Baby Joggerin City Selectien kokoontumisajot :) Tavarakoriin mahtuu paljon tavaraa silloinkin, kun molemmat istuimet
 ovat paikallaan. Yhdellä istuimella alle menee heittämällä tavaroiden sekaan myös potkupyörä!


Vaunukopasta ratasistuimeen


Joskus vauvan ollessa puolen vuoden ikäinen, koppa vaihdettiin ratasistuimeen. Vaunukoppa ei ole tilavin (jos vertaa vaikkapa Emmaljungien jättimäisiin vaunukoppiin), mutta meillä se ei ole haitannut, koska vauva olisi tullut muutenkin siirrettyä ratasistuimeen noihin aikoihin. Ja koska kuppi-istuimet, vauvan saa tosi hyvin istumaan vaikka puolimakuullekin.

Vielä viime talveen asti molemmat ratasistuimet olivat välillä yhtä aikaa käytössä. Isompaa en toki enää ympäriinsä ole työnnellyt pitkiin aikoihin, mutta päikkäriaikoihin hän on päässyt kyytiin unille. Ja itse olen saanut samalla omaa aikaa kaupungilla, tai muilla menoillamme, kun molemmat lapset ovat nukkuneet. Oli muuten aika ihana, ja harvinaisen pitkä vaihe meillä tuo, kun molemmat lapset nukkuivat päikkäreitä.


Kevyin lapsi keulaan, näin saa myös kevyimmän työntötuntuman. Rattaat ovat tukevat, eivät keiku tai uhkaa kaatua, vaikka
ylin istuja poistuisikin rattaista. 


Välillä näninkin perin, serkku kyydissä, vauva rengasliinassa :) Ratasistuimia saa säädettyä isommaksi, niin jalkatukea
kuin kuomun korkeutta. Tässä ylin istuin on vauvan kokoon säädettynä.


Eturenkaiden kanssa oli alkuun jotain tasapainotusongelmaa (heh, sen siitä saa kun ostaa käytettynä..), kovaa kävellessä eturenkaat alkoivat väpättää mahdottomasti, ja hidastivat kulkua. Yleensä ei tule lasten kanssa kovin kovaa ravattua, mutta kyllä se silti välillä häiritsi (eli bussiin juostessa).

Lastenvaunuryhmää selaillessa löysin kuitenkin vinkin, millä siitä päästiin. Pieni O-rengas laitetaan renkaan ja rungon väliin korjaamaan tasapainoa. Joissakin tuplarattaissa, tai muuten vaan kääntyvissä eturenkaissa voi kuulemma välillä olla tuollaista pulmaa. Halpa, helppo, mutta mullistava vinkki :) Sen jälkeen eivät ole renkaat väpättäneet.

Pitkät rattaat=raskaat työntää?


Joidenkin mielestä Baby Joggerin City Selectit ovat raskaat työntää, mutta se taitaa olla aika lailla tottumuskysymys. Jousitusta edessä tai ilmakumirenkaitahan niissä ei ole, vaan renkaat ovat täyskumia. Työntämiseen vaikuttaa paljolti sekin, kuinka painava lapsi on rattaiden keulassa. Siihen olen itse yleensä laittanut kevyemmän istujan, se helpottaa ohjailtavuutta. Ja lisäksi bussiin/isojen kynnysten/rotvallien yli mennessä tuupataan jalalla rattaiden ala-akselista, niin saadaan vipuvoimaa, eikä rattaiden keulaa tarvitse saada nousemaan käsivoimilla.

Mitkään umpihanki/parikymmentä senttiä loskaa/kapea metsäpolku -rattaat nämä eivät ole, nimi City Select tosin kertoo jo jotain siitä. Meillä nämä ovat olleet tosi toimivat. Tavallisessa, auratussa lumisäässä kulkevat ihan loistavasti, kuten myös hiekkatielläkin.

Jos asuttaisiin maaseudulla, en valitsisi näitä tuplarattaita. Sillon varmaan tulisi valittua jotkut järeämmät, leveät rattaat, jättikokoisilla ilmakumirenkailla. Kaupunki- ja taajamakäyttöön valitsisin todennäköisesti edelleenkin nämä.

Meillä oli aikaisemmin näiden kanssa yhtä aikaa käytössä muitakin rattaita, mutta tarpeiden ja tilanteiden muuttuessa niistä on luovuttu (oikeasti tilanpuutteen takia. Jos olisi loputtomasti tilaa, olisi ihanaa kun olisi paljon erilaisia rattaita. Tai näin ajattelee materialisti-puoleni :D)

City Selecteillä ja matkarattailla on menty ja pärjätty ihan hyvin.  Matkikset on meillä oleelliset, kun ollaan toisinaan viikkokin reissussa, ja mukana saattaa olla myös teltta, makuupussit, telttapatjat ja muuta tavaraa. Tai sitten käydään roadtripillä muuten vaan.


Kyllä, meillä on välillä ollut ihan järkyttävä määrä tavaraa, jos ollaan lähdetty useamman yön reissuun junalla :D Etenkin
vauva-aikoihin tavaraa oli, kun raahasi vaipoista ja harsoista lähtien. Unohtamatta junaeväitä ja -viihdykettä.


Sisarusrattaiden valinta silloin kolme vuotta sitten kulki suunnilleen tätä rataa:


Ei monien hehkuttamia kapeita, vierekkäisiä Mountain Buggy Duetteja, koska en uskonut niiden pitkäikäisyyteen ahtaiden istuinten vuoksi. Plus että kasvot menosuuntaan ilman vaunukoppaa tai face-to-face -istuinta. Ja ei olisi mahtunut säilyttää eteisessä, heh. Lisäksi tuntuvat vähän rimpuloiltakin.

Leveys sulki pois kaikki vierekkäiset rattaat, joita ei saa muutettua yksikkörattaiksi. Olisihan sitten ollut myös Bugaboon Donkey Duot, joita saa muutettua myös ykkösiksi, mutta niissä on hintaa usein tosi paljon vielä käytettynäkin, eikä niiden jämäryys ja muukaan vakuuttanut. Ja niiden muuttaminen tuplista ykkösiksi ei käy lennossa.

Phil&Tedsit, Britax B-Dualit/B-Readyt, Carena Smögenit ja muut vastaavan malliset. Sinällään kätevän oloiset, mutta toinen lapsi on vähän supussa toisen alla, ja lisäksi vie vielä suuren osan rattaiden tavaratilasta. Meidän juna- yms reissuilla tavarakorin tilavuus on oleellinen :)

Emmaljungan Super Vikingit/nxt90 sisaristuimella. Näiden ajattelin olevan potentiaalisen oloiset, mutta tuplarattaina näissä on suositus vaan 15kg/istuin ja keulassa istuja on vähän ahtaan näköisesti. JA toisen istuimen asennot ovat tosi rajattuja. Lisäksi käytettynä näissäkin hintaa vielä omaan makuun vähän liikaa. Toki ovat laaturattaat, mutta silti.

Silloin 2017 ei ollut Suomessa myynnissä vielä ihan hurjasti näitä Baby Joggerin City Selectien näköisiä kokoonpanoja, joissa istuimet eivät ole täysin peräkkäin mutta eivät päällekkäinkään. Limittäin? Muutamaa halpisversiota muistan silloinkin olleen, Beemoota ainakin, ehkä Petite Cherien tupliakin oli jo silloin?

Lähivuosina on tullut hurjasti valikoimaa tämän mallisiin rattaisiin, mm. Uppababy Vistat, Thule Sleekit,  ABC Designin tuplat ainakin. Noista Uppababyt on tavallaan ihan kiinnostavan oloiset.

Kyllä, kaiken tämän saa mahtumaan näihin tupliin :D Todellakin reissurattaat!

Lyhyesti vielä, plussaa näissä Baby Joggerin City Selecteissä on nopea muunneltavuus, se 20kg/istuin painoraja, laatu, se että istuimet saa miten perin vain, mahtuu busseihin, valtava tavarakori. Miinusta siitä, etteivät ole umpihankivaunut :D

Näköjään tähän hätään ei löytynyt kuvaa näistä ykkösversioina, mutta ovat omaan silmään ihan mukavan näköiset tavallisina rattainakin, ilman sisaristuinta. Luulenpa, että nyt kun kolmas lapsi syntyy, kolmen vuodeen ikäerolla sisaristuinta ei niin paljon enää tarvita, mutta varmasti edelleen päiväreissuilla tai yön yli kestävillä junareissuilla ainakin :)


Millaisin kriteerein teillä on valittu tuplarattaita?



Kurkkaa myös






maanantai 6. heinäkuuta 2020

6x kivaa lautapeliä 4-5-vuotiaalle


Meillä tykätään lautapeleistä, ja samaa ilosanomaa levitetään myös lapsille. Onkin ihanaa, kun neljävuotiaan kanssa voi pelata jo vähän monimutkaisempiakin pelejä. Kurkkaa tästä pelivinkkejä leikki-ikäisen kanssa pelailuun!


Kaikkia postauksen pelejä voi pelata kahdestaan sekä useammalla pelaajalla. Osa lautapeleistä on sellaisia, joissa peli voitetaan yhdessä, eikä siis kilpailla toisia vastaan. Ihan virkistävää välillä, kun toisinaan pelaaminen kirvoittaa lapsissa suuria tunteita ja äänialoja :D

Lautapelien testaajalla on ikää 4 vuotta ja 9 kuukautta. Bonuspelaajana osassa peleistä on ollut mukana myös taapero, ikää 2 vuotta ja 8 kuukautta. Pelit onnistuivat tuolta vajaa kolmevuotiaalta avustetusti.

Peruspelit, kuten Kimblet ja Muuttuvat labyrintit olen tarkoituksella rajannut listasta pois, koska olen halunnut lasten kanssa kokeilla pelejä, jotka ovat meille uusia. Kaikki kokeilemamme pelit eivät tähän postaukseen päässeet, ainoastaan sellaiset, joita pelaa mielellään uudestaankin. Ja vielä jäi testaamattakin paljon pelejä, joten voi olla, että jossain vaiheessa tulee kakkososa lautapeleistä.

Kaikki tämän postauksen peleistä on lainattu kirjastosta. Kannattaa kurkata oman kirjaston valikoimat. Pari eteen osunutta peliä on ollut sellaisia, että muutama osa on puuttunut. Onneksi ne on ollut korvattavissa kotoa löytyvillä esineillä. Suosittelen pelaamaan kirjaston pelejä aikuisten valvonnassa, tai ainakin pelaamisen lopuksi tarkistamaan, että kaikki osat löytyvät edelleen.


Halli klack! -pelin laatat ovat hauskoja, kun niitä saa nopeastikin ladottua päällekkäin. 

Halli klack!

Ikäsuositus 4+, peliaika max 10min

Tämä oli yksi lemppareista. Iso plussa helpoista säännöistä, joiden sisäistäminen oli nopeaa kaikille pelaajille. Magneettilaattoja kerätään noppien osoittamien tuntomerkkien mukaan, eniten saanut voittaa. Nopeuspeli, joka on nopeasti pelattu.

Neljävuotiaalle mukava, kaksivuotiaalta onnistuu mukautetuin säännöin (ei nopeuspelinä vaan  että hänellä oli oma vuoro).


Yhtä juhlaa: Kadonnutta sankaria etsimässä

Ikäsuositus 4+, peliaika n. 15min

Pelikartalla seikkaillaan etsimässä juhliin tarvittavia asioita. Juhlat ovat mummolassa, ja takaisin mummolaan on ehdittävä ennen kuin ilta koittaa. Tässä pelissä ei kilpailla toisia vastaan, vaan yhdessä. Perusmukava peli, ei mullistava, mutta kivaa yhteistä ajanvietettä ilman toisia vastaan kilpailemista.

Yhtä juhlaa! -peli on vähän saman tyylinen kuin Afrikan tähti, tosin tämä on tiimipeli.

Puudelit -pelin lähtötilanne


Puudelit

Ikäsuositus 5+, peliaika max 15min

Tässä pelissä on joukko koiria, joiden etupuoli ja takapuoli on osattava yhdistää toisiinsa. Pakasta nostetaan koiran etupuoli, jolle sitten sitä takapuolta etsitään eri näköisten koirien joukosta. Nopein oikein veikannut saa kortin. Ihan hauska pikkupeli.


Timanttiponit: Pilvien pinoamispeli

Ikäsuositus 4+, peliaika n. 15min

Tämä oli testattavista peleistä yksi neljävuotiaan suosikeista. Yksi syy voi olla ponit ja pinkit timantit ;) Timanttiponeissa tarkoitus on rakentaa ponilinnaa yhdessä, kerätä timantteja ja olla tiputtamatta linnan osia. Tässä pelissä voitetaan ja hävitään yhdessä.

Timanttiponit -lautapelin ulkonäkö vetosi kovasti neljävuotiaaseen :) 

Carcassonne junior näyttää mukavan samantyyliseltä kuin "oikea" Carcassonne :)

Carcassonne junior 

Ikäsuositus 4+, peliaika n. 20min

Tämä junior on hyvin yksinkertaistettu versio alkuperäisestä Carcassonnesta. Tässä rakennetaan karttaa, tai käytännössä vaan teitä. Kun jokin tie valmistuu, se kenen värejä tiessä on, saa laittaa oman pelinappulansa tielle. Ensimmäisenä nappulansa pelannut voittaa.

Neljävuotiaan kanssa tämä onnistui mainiosti, ja säännöt oli helppo sisäistää. Muutaman pelin jälkeen alkoi onnistua myös taktikointi, se että ei annakaan vastapelaajalle pisteitä.

Tosi kiva peli, lainataan varmasti uudestaankin! Ja jossain kohtaa voisi rohkaistua kokeilemaan oikeaakin Carcassonnea isomman kanssa, vaikkapa helpotetuin säännöin.

Monza

Ikäsuositus 5+, peliaika n. 15min

Monzassa ajellaan autoilla kilparadalla. Joka kerta heitetään kuutta värinoppaa, joiden mukaan edetään, jos edessä on vastaavien värien ruutuja. Tässä pystyy myös välillä taktikoimaan, kun vähän miettii, missä järjestyksessä minkäkin värinopan käyttää vuorollaan. Jos malttaa miettiä, eikä vain hutki ;)

Nopeiten maaliin päässyt voittaa. Tämä oli tosi kiva, ollaan pelattu monet kerrat tätä!


Monzassa autot ajavat kilpaa toistensa kanssa.



Minkälaisia lautapelejä teillä pelaillaan lasten kanssa?


Kurkkaa myös:







Tule mukaan myös Instagramiin, sinne pääset tästä!