torstai 21. toukokuuta 2020

Kannattaako 4-5-vuotiaalle hankkia isompaa potkupyörää?



Me päädyttiin hankkimaan neljävuotiaalle isompi potkupyörä. Kannattiko? Miksi ei vain siirrytty polkupyöräilemään, kun lapsi senkin osaa? Tässä ajatuksia aiheesta.



Potkupyöräilty on useampi vuosi, ja se on avannut monia ovia liikunnan iloon. Tuonut rohkeutta, onnistumisia ja paljon hyviä hetkiä. Laajentanut menemis- ja tekemismahdollisuuksia.

Sama potkupyörä on mennyt koko sen parin vuoden ajan. Ja olisi mennyt ainakin vielä kesän verran, satulan korkeutta riitti vielä. Samalla myös kuopus oli potkupyörää vailla, joten hankintamietinnät oli käynnistettävä.

Ostaako kuopukselle potkupyörä, vai isommalle? Ei oikein tuntunut järkevältä ostaa toista keskikokoista potkupyörää (tosin meidän versio toimii myös mini-mallina, satulan kun saa todella matalalle), joten isompi potkupyörä sitten.


Polkupyörä vs. potkupyörä


Miksi isompi ei vain ajaisi polkupyörällä? Sekin taito kun löytyy kyllä. Moni saman ikäinen on jo vaihtanut polkupyörään.

Siihen voisi oikeastaan vastata, että siksi, kun se tuntuu syövän aika kovasti sitä liikunnan iloa. Taito on olemassa, ja sitä aina välillä ylläpidetään, mutta se ei tällä hetkellä ole lapselle se juttu. En jaksa harjoittaa mitään pakkopyöräilyä, vain siksi, että lapsi osaa polkea.

Potkupyörä sen sijaan tuntuu olevan se juttu. Ei tuntunut kovin hyvältä ajatukselta viedä lapselta rakas potkupyörä, antaa se siskolle ja tuupata sitten jatkamaan pyöräuraa polkupyörällä, joka ei herätä lapsessa samanlaisia tunteita. Sopeuttaa "odotuksiin" siitä, että neljä- ja viisivuotiaat ajavat polkupyörällä. Niin, kenen odotuksia ne ovat?

Tiedän, että joidenkin mielestä vain polkupyörät ovat niitä "oikeita pyöriä", tai jotkut pitävät potkupyöriä vain turhina välivaiheina ja skippaavat sen. Makunsa kullakin. Itse pidän potkupyörää hyödyllisenä, tasapainoa, iloa ja rohkeutta tuovana asiana. Potkupyörä ja polkupyörä eivät sulje onneksi toisiaan pois :)


Isompi potkupyörä on Pukyn xl, joka ostettiin käytettynä. Nämä isommat potkupyörät tuntuu liikkuvan torissakin aika liukkaasti.


Haluan pitää kiinni lapsen löytämästä liikunnan ilosta ja edetä lapsen tahtiin. Meillä potkupyörät ovat käytössä päivittäin, niillä potkitaan välillä useiden kilometrien päähän, välillä lyhyempää matkaa. Talvikin oli niin vähäluminen, että lähes koko talven isompi kulki potkupyörällä, kun itse työntelin pienempää rattaissa.

Lapset ovat erilaisia, eri mieltymyksillä varustettuja. Hyvä niin. Katsotaan, missä vaiheessa potkupyörän ensisijaisuus vaihtuu polkupyörään. Lapsi on itsenäisesti tuottanut ajatuksen, että ei hän enää kouluikäisenä potkupyörällä aja. Tosin tiedän koululaisiakin, jotka edelleen tykkäävät potkupyöristä, temppupyörinä polkupyörän rinnalla :)


Otsikon kysymykseen viitaten: joskus kannattaa ostaa se isompi potkupyörä. Tapauskohtaisesti :)





Seuraatko jo Instagramissa? Tule mukaan, sieltä löytyy arki!

tiistai 19. toukokuuta 2020

Vanhasta uutta - hiusdonitseja vauvanvaatteista




Meillä kierrätetään lähes kaikki lastenvaatteet seuraavalle lapselle. Myös tulevaa vauvaa odottamassa löytyy kaikenlaista. Ihan jokainen vaate ei kuitenkaan aina selviä seuraavalle kierrokselle. Ikitahrat, kulumat, reiät ja muut ovat syitä, ettei vaate saa jatkoaikaa enää. Toki yksittäiset reiät vielä paikataan.


Sellaiset vaatteet laitan syrjään, mutta en kuitenkaan lumppukierrätykseen menemään, vaan ompelukankaisiin. Sama omien vanhojen vaatteiden kanssa. Puhkiparsitut leggarit, loppuunkäytetyt topit. Yleensä niistäkin löytyy käyttökelpoisia osia, joista voi vielä loihtia jotain.

Omista vaatteista voi löytyä osia lasten vaatteisiin, pienemmistä vaatteista voi ommella vaikkapa hiuspantoja, ponnareita tai nukenvaatteita.



Vanhan paitani hihasta olen ommellut hiuspannan, miesbarbille paidan jonkun muun vaatteen jämistä. Tällä kertaa syntyi hiusdonitseja ja rusettiponnareita, koska sisko innostui ompelemaan. Nämä ovat kyllä kivoja! Keltaisesta kankaasta tehdyt ovat kuopuksen vanhasta vauvamekosta. Se oli oma lemppari, kiva kun sai uuden elämän ponnareissa :)

Hiuspannat ompelen yleensä tällä ohjeella, mutta jos kangasta on vähemmän, voi rusetin ommella myös suorakulmiopalasta yksinkertaisemmin.

Rusettidonitsien ohje löytyy täältä. Rusetin voi solmia myös tavalliseen hiusponnariin, niin saa kivat rusettiponnarit :)





Oletko hyödyntänyt kierrätyskankaita? Ompeluideoita saa jakaa!


sunnuntai 17. toukokuuta 2020

Eteeriset öljyt apuna ja ilona arjessa


Sain ensimmäisen eteerisen öljyni lahjaksi yli viisi vuotta sitten. Sillon minulla ei ollut juurikaan ajatusta, että mistä ihmeen öljyistä nyt puhutaan. Nykyään olen iloinnut öljyistä monissa tilanteissa.


Tätä postausta on pyydetty tasaisin väliajoin,  usemman henkilön toimesta jo ainakin vuoden ajan. Pahoittelut! Tässä olisi nyt ensimmäinen, yleisluontoinen teksti aiheesta. Myöhemmin ehkä lisää, ainakin siitä, mitä öljyjä käytän mihinkin.



Mitä eteeriset öljyt ovat?


Eteeriset öljyt saadaan kasveista. Koska öljyt ovat eristetty kasvista, ovat ne parhaimmillaan paljon tehokkaampia kuin kasvit, joista öljy on höyrytislattu, kylmäpuristettu tai uutettu. Öljyjen tarkoitus on hyvinvoinnin ja terveyden tukeminen. Laadukkaat öljyt ovat muutakin kuin vain kivoja tuoksuja.

Eteeriset öljyt eivät ole mikään uusi juttu, niitä on löytynyt faraoiden haudoista, ja vaikkapa Raamatusta löytyy useita kohtia eteerisiin öljyihin liittyen. Esimerkiksi Jeesus-vauva sai tietäjiltä lahjaksi mirhaa, joka on eteeristä öljyä. Tietäjät halusivat tuoda lahjoiksi parhaita mahdollisia asioita.

EU-alueella eteeriset öljyt luokitellaan kosmetiikaksi, eli käytettäväksi iholle ja tuoksuna. Joillakin öljyillä on lisäksi myös elintarvikelupa, ravintolisäluokitus, jolloin kyseistä öljyä voi käyttää myös sisäisesti.

Eteeristä greippiöljyä sisältävä huulirasva. Ihana!


Miten käytän eteerisiä öljyjä?


Meillä eteerisiä öljyjä on käytetty moneen. Viimeisin ja mieleenpainuvin ovat olleet hormoniongelmani. Keskenmenon jälkeen aloin käyttämään hormoneja tukevaa öljyseerumia. Kuopuksen synnytyksen jälkeen käytin öljyjä muun muuassa alapään palautumisen tueksi. Ehdottomasti käytän niitä myös seuraavassa synnytyksessä.

Muita meillä käytettyjä tapoja ovat mm. kehon puolustuksen tukeminen, paremman unen tukeminen ja ylipäätään kehon toiminnan tukeminen. Öljyjä voi käyttää niin moneen! Eri kasvien öljyjä käytetään eri tarkoituksiin.

Konkreettisesti eteerisiä öljyjä voi käyttää kolmella tapaa:


-Tuoksutellen pullosta suoraan tai diffuuserissa huoneilmaan. Diffuuseri pilkkoo öljyn ilmaan.

-Iholle laimennettuna. Öljyn laimentamisesta iholle voit lukea täältä.

-Sisäisesti. Älä käytä mitä tahansa öljyjä sisäisesti, sillä kaikkia ei ole tarkoitettu sisäiseen käyttöön (Young Livingillä sisäiseen käyttöön soveltuvat Plus-öljyt).

Jokaisella öljymerkillä on ohjeet, rajoitukset ja suositukset öljyjen käyttöön. Noudata niitä, kaikkia öljyjä ei voi käyttää samalla tavoin. Jos öljymerkki kieltää käytön jossain tietyssä tilanteessa, ohjetta kannattaa kuunnella kyseistä merkkiä käyttäessä.

Joy-öljysekoitus Young Livingiltä


Lisäksi eteerisiä öljyjä voi käyttää itsetehdyssä kosmetiikassa, siivousaineissa, pyykkietikassa ja muissa. Itse laitoin sheavoin sekaan eteeristä mandariiniöljyä ihon hyvinvointia tukemaan. Mun lemppari ihovoide tällä hetkellä.

Koen, että laadukkaista eteerisistä öljyistä on ollut ihan valtavasti hyötyä itselleni, enkä ole luopumassa niistä mistään hinnasta :)


Onko eteerisissä öljyissä eroja?


100% eteerisen öljyn nimikkeellä liikkuu hyvin eri laatuisia öljyjä. Sellaiseksi saa nimittää öljyä, jossa on oikeasti vain pieni määrä öljyä ja loput täyteainetta. On laboratorioissa kemiallisesti valmistetut öljyt (synteettiset öljyt), laimennetut/muunnellut öljyt, heikosti tislatut öljyt sekä terapeuttisen asteen eteeriset öljyt.

Kun käytetään kasvin kaikki eteeriset ainesosat, öljy on laadultaan terapeuttista ja tasapainoista. Meillä käytetään tällaisia öljyjä.

Eteerinen öljy voi olla huonolaatuista, vaikka se olisi puhdasta. Öljyn laatuun vaikuttaa mm. maaperä, sadonkorjuutapa, tislauslämpö, mikä kasvin osa tislataan, tislausvälineet, mahdolliset täyteaineet ja synteettisillä aineilla manipulointi, saman tuotteen useampi tislaus ja niin edelleen. Siksi tosiaan markkinoilla liikkuu keskenään todella eri tyyppisiä öljyjä. Kurkkaa tarkemmin täältä.

Eli kyllä, eteerisissä öljyissä on ihan valtavasti eroja. Vähän niin kuin vaikkapa vaatemerkeissä. Löytyy laadukasta, mutta myös halpaa ja huonolaatuista.

Pienet jalat odottamassa hemmotteluhoitoa :) Eteerisiä öljyjä laitetaan (laimennettuna) usein mm. jalkapohjiin ja selkärangan alueelle.

Meillä käytössä olevat öljyt


Meillä käytetään Young Livingin öljyjä. Aiemmin olen testaillut myös muutamaa muuta öljymerkkiä, ja myöhemmin etsinyt tietoa monesta eri merkistä. En aluksi ajatellut, että öljymerkeissä voisi olla suuria eroja, mutta kokeilemalla oppii. Ja tietoa etsimällä. Siksi enää itselleni eivät riitä markettien pullotetut öljyt.

Young Livingin laatukriteerit ovat tiukemmat ja tarkemmat kuin "pelkässä" luomussa. Eteerisille öljyille ei ole kansainvälisiä, yhteneviä laatukriteerejä.

Eteeristen öljyjen valmistus on tiedettä, kemiaa. Young Livingillä on kokemusta öljyistä ja kasveista yli 25 vuoden ajan. Heillä työskentelee 70 tiedemiestä. Sen lisäksi öljyt tutkitaan myös kolmannen osapuolen laboratorioissa ja tuotantoa valvotaan siemenestä sinettiin eli pullotettuun öljyyn saakka, mikä on harvinaista öljymarkkinoilla.

Monet öljyfirmoista ostavat valmiin öljyn öljymarkkinoilta, ja pullottavat sen omiin pulloihin. Suurin osa öljymerkeistä on tällaisia. Suomalaisia eteerisiä öljyjä ei ole olemassa, on vain Suomessa pullotettuja öljyjä.


Jos öljyily kiinnostaa, ota ihmeessä yhteyttä ja tule mukaan meidän öljytiimiin! Täältä löydät mun lemppariöljyt.



Ovatko eteeriset öljyt sulle tuttuja?



Lue lisää eteerisistä öljyistä


Öljytie - täältä löydät vinkkejä öljyilyyn, myös esim. synnytykseen ja urheiluun




Jos eteeriset öljyt mietityttävät ylipäätään, niin kurkkaapa esimerkiksi PubMed-tietokannasta hakusanalla "essential oils", aiheesta löytyy hurjasti tutkimuksia


maanantai 4. toukokuuta 2020

Raskaus ja kemikaalikuorman vähentäminen


Nykyelämässä ei mitenkään voi välttyä huimalta kemikaalikuormalta. Vaikkapa sata vuotta sitten tuo kuorma on varmasti ollut paljon pienempi. Ruoantuotannon kemikaalit, lääkkeet, saasteet, kosmetiikka, pesuaineet, vaatteet.. Onhan näitä. On hyvä miettiä, miten omaa kemikaalikuormaa saisi vähän pienemmäksi. Etenkin raskausaikana, kun mukana kannetaan myös uutta elämää.




Maalaisjärjen käyttö, onko sitä? 


Eniten mietteitä herättää itselläni termi "maalaisjärjen käyttö" ja ajatus siitä, että  jos jokin asia olisi oikeasti haitallinen tai vaarallinen, olisi se Suomessa kyllä kielletty. Näitä ajatuksia liitetään usein etenkin raskausaikaan. Niin raskausajan ruokasuosituksiin kuin vaikkapa hiustenvärjäykseen raskausaikana.

"Voiko hiuksia värjätä raskausaikana? No käytä vähän maalaisjärkeä. Kai nyt lakritsaa voi aina välillä vähän ottaa, nyt haloo maalaisjärki. Ennenkin on lakattu kynsiä, käytetty hiuslakkaa, hajuvettä ja muuta kaikkea. Ihan terveitä lapsia on ennenkin syntynyt!"

Tämän suuntaisia ajatuksia liikkuu paljon raskaudesta. Vaikka eihän näissä olekaan kyse siitä, että lapsesta tulisi sairas tai vammainen. Esimerkiksi glykyrritsiini on yhteydessä keskittymiskykyyn, oppimiseen, tytöillä varhaisempaan murrosikään jne.

Mutta eipä siinä, jos oma maalaisjärki sanoo, että tällaisten riskien ottaminen on ok. Onhan aiemmin ajateltu niinkin, ettei tupankanpoltossa raskaana ole mitään riskejä. Pitkään tupakanpolton terveyshaittoja pidettiin ihan höpöhuuhaana, käytettiin "maalaisjärkeä", ja poltettiin vain muutama päivässä?

"Silloinkin oli valtava määrä tietoa tupakan haitallisista terveysvaikutuksista, mutta niin kauan kun tilanne oli se, ettei ollut täysin varmaa ja aukotonta todistelua, tupakkateollisuuden lainsäädäntö viivästyi erittäin paljon." Lähde

Itse miellän monet asiat riskeiksi, joita en halua ottaa. Maalaisjärki on vähän huono argumentti, kun se näyttäisi toimivan ihmisillä hyvinkin eri tavoin.

Fysiologian professorin mielestä Suomessa ollaankin turhan sinisilmäisiä siitä, että kaikki kaupassa myytävät asiat ovat turvallisia. 

Olen samaa mieltä. 



Päivittäiset kemikaalit kosmetiikassa raskausaikana


Yleinen suositus raskausaikana taitaa olla käyttää kosmetiikkaa vain kohtuudella, välttää ylimääräistä käyttöä. Vielä tähän mennessä en ole aiheeseen kuitenkaan edes törmännyt neuvolassa, aiemmissakaan raskauksissa.

Kosmetiikan kemikaaleista raskauden aikana ei tiedetä vielä tarpeeksi, koska niitä ei ole tutkittu riittävästi. Viitteitä kuitenkin on vaikutuksista hormonitoimintaan ja mahdollisesti myös vauvaan.

Tanskassa edelleen suositellaan raskauden ajaksi kosmetiikan käytön välttämistä. Toisten mielestä tämä on hätävarjelun liitoittelua, toisten mielestä riskiaineiden karsimista. 

HUS ilmoittaa, että myös alumiinillisia deodorantteja voisi hyvin käyttää raskausaikana. Itse otan tämän tiedon varauksella, kun alumiinin yhteydestä mm. rintasyöpään löytyy tutkimustuloksia puolesta ja vastaan. Hikoilu on kehon tärkeä toiminto, jota alumiinillisen deodorantin on tarkoitus estää. Onneksi myös alumiinittomia deodorantteja löytyy nykyään tosi hyvin kaupoista.  



"Jos hiustenvärjäys olisi niin vaarallista, eivät kampaajat suostuisi sitä tekemään raskaana oleville?"


Tässä ajatuksessa tavallaan ehkä pestään omat kädet puhtaiksi vastuun otosta. Vastuu on jollain muulla, ei itsellä. Oikeastihan se on vain itsellä. Kampaajillakin on asiasta hyvin erilaisia mielipiteitä.

Meillä ei Suomessa ole näihin otettu juurikaan kantaa, tosin esimerkiksi HUS linjaa "jos värjäät, suosi ensisijaisesti hiusten raidoitusta". Päänahan kautta imeytyy jonkun verran hiusvärin kemikaaleja verenkiertoonkin, jonka kautta sen on mahdollista vaikuttaa myös vauvaan.



Pelastaako luonnonkosmetiikka?


Luonnonkosmetiikassa kiellettyjä ainesosia on suurempi lista, kuin tavallisella kosmetiikalla. Tietyt ainesosat siis karsiutuvat suoraan pois.

Tokikin myös luonnonkosmetiikassa on nykyään laaja repertuaari, löytyy laadukkaista ainesosista tehtyjä, kuin niitä heikompilaatuisiakin. Myös luonnonkosmetiikan ainesosista voi löytyä jäämiä vaikkapa viljelyssä käytetyistä myrkyistä. Luomulaatuinen luonnonkosmetiikka karsii osan näistä.

Myös tavallinen kosmetiikka on lisännyt tuotteisiinsa kovasti luonnollisen kuuloisia ainesosia. Tavallaan kaunis ajatus, mutta kun tuote on muuten täynnä kaikkea huonoa, ei kauniin kuuloinen luonnollinen ainesosa vielä vie kovin pitkälle. Mainonnassa ja purkin kyljessä koristaa joku ihana kasvi, luoden ajatust luonnollisuudesta. Viherpesua.

Olen itse siirtynyt luonnonkosmetiikkaan joskus kymmenisen vuotta sitten. Ajattelen, että niin kosmetiikassa kuin vaikka ruoassakin kannattaa miettiä omaa kemikaalikuormaa. Ei itseä soimaten,  vaan ennakoivia, pieniä hyviä valintoja tehden. 


Kosmetiikan hormonihäiritsijät


Jotkut kemikaalit vaikuttavat myös kehon hormonitoimintaan. Tällaisia aineita löytyy usein mm. aurinkorasvoista, hiuslakasta, kynsilakasta ja hajuvesistä. Muistakin toki. Hormonihäiritsijät ovat haitallisia myös sikiölle.

"Hormonihäiritsijät ovat pitkäaikaisvaikutteisia ja oireet silmille näkymättömiä. Ihmismielen on helppo vähätellä riskin suuruutta." (Lähde) Niinpä.

Esimerkiksi kosmetiikkayhtiöiden mukaan heidän aurinkovoiteensa ovat turvallisia, koska ovat EU:n kosmetiikka-asetuksien hyväksymiä. Varmasti joo ne tietyt asetukset täyttyvätkin. Silti niillä on yhdistetty olevan vaikutusta hormoniaineenvaihduntaan, kun synteettiset estrogeenin kaltaiset aineet pääsevät kehoon ja häiritsevät kehon omaa hormonitoimintaa. Toisin sanoen aika vaarallista touhua.

Iho on suuri elin. Ihminen ei ole suojassa minkään peltikuoren sisällä, johon ei imeytyisi tai vaikuttaisi ulkopuoliset asiat. Kannattaa tutustua aiheeseen!



Aiheesta lisää muualla:









Kuvat Pixabay

keskiviikko 29. huhtikuuta 2020

Kirjainkivaa 4-6-vuotiaille - Varhaiskasvatusta kotona


Neljävuotias on tiedonjanoisessa iässä. Hauskaa seurata, miten oppimisen halu on niin suuri!


Kirjaimet ovat tulleet tutuiksi, ja tällä hetkellä eniten kiinnostaa, mitä kirjaimilla voi tehdä, ja miten niistä muodostuu sanoja. Äiti miten kirjoitetaan se ja se, kuuluu usein kyselevä ääni lastenhuoneesta.

Kirjainleikkejä ja -puuhaa on varmasti olemassa valtavasti erilaisia. Kokosin tähän muutaman puuhan, jotka ovat meillä neljävuotiaalle mielekkäitä. Ikähaitari neljästä kuuteen siksi, koska paljoltihan nämä puuhat riippuvat lapsen mielenkiinnon heräämisestä.

Jokapäiväisestä puuhasta ei ole meillä kyse, vaan näitä tehdään kun siltä tuntuu :)



Kirjainmuovailut. Nämä taisivat olla ensimmäisiä kirjainleikkejä, joilla aloitettiin. Muovailuvahasta muovaillaan kirjaimia mallin mukaan. Tämä on neljävuotiaalle mieluista edelleen, ja nyt muovaillaan jo omaa nimeä ja muita sanoja. Samantyyppistä voi harrastaa myös esimerkiksi hiekkaan piirtämällä, napeilla, tai muilla pienillä asioilla.

Itsetehdyt tehtävät. Paperille kirjoitetaan jokin sanoja, ja viereen piirretään kuva sanasta. Lapsi kirjoittaa itse sanan viereen, mallintamalla. Kuva on tässä se oleellinen asia, koska siitä lapsi tietää, mitä kirjoittaa, eikä hänen tarvitse kysellä koko ajan aikuiselta.

Tämä sopii ehkä eniten silloin, jos kirjaimet ovat jo jonkun verran tuttuja. Koska en ole mikään piirtelijä, koitan aina keksiä sanoja, jotka on helppo piirtää (esim. aurinko, talo, tähti, kukka, puu jne).

Leikki alkukirjaimen ja tavaran yhdistämisestä. Tämä on kiva ja helppo toteuttaa. Etsikää lapsen kanssa erilaisia pikkutavaroita ympäri kotia. Tehkää aakkoset pienille paperilapuille. Lapsen tehtävä on viedä pikkutavara oikean kirjaimen luokse, tavaran alkukirjaimen mukaan. Meillä aakkoset saatiin kätevästi aakkospelistä (katso postauksen kuvat).

Tässä yhdistellään alkukirjainta ja tavaraa yhteen. 


Vihko, jossa on perheenjäsenten ja sukulaisten nimiä kirjoitettuna. Tämä on syntynyt lapsen omasta tarpeesta. Hän puuhailee paljon piirtäen ja askarrellen, ja tykkää kirjoitella läheisten nimiä tekeleisiinsä. Kun kirjaimet ovat jo tuttuja ja sanojen alkuäänteet vähän hanskassa, onnistuu lapselta etsiä haluttu nimi vihkosta, ja mallintaa se omaan käyttöönsä. Säästää paljon niitä äiti miten kirjoitetaan -hetkiä! Samalla lapsi oppii.

Iso ja pieni kirjain -muistipeli. Tätä ollaan aika vähän vielä kokeiltu, mutta ihan mukavaa vaihtelua. Pelin kortit voi tehdä itse kartongista, vaikka yhdessä lapsen kanssa.

Magneettikirjainleikit. Näillä voi tehdä yllättävän paljon kaikenlaista. Kirjoittaa sanoja mallista, vaihtaa alkukirjaimia ja miettiä eroja tai vaikka muodostaa aakkosletkaa.




Kirjainjumppa. Vaatii kartonkia tai paperia. Leikkaa kartongista sen kokoisia paloja, johon lapsi mahtuu jalalla astumaan. Piirrä yksi kirjain palaa kohti. Sijoittele paperit lattialle harvakseltaan. Peli menee niin, että aikuinen sanoo kirjaimen, ja lapsi juoksee kirjaimen luo. Toki roolejakin voi vaihtaa, niin lapsi pääsee sanelemaan.

Jos haluaa tehdä pelistä vielä monimuotoisemma, voi käyttää eri värisiä kartonkeja, ja leikata niitä eri muotoihin (esim. neliö, kolmio, ympyrä jne) tai tehdä numeroita ja kirjaimia sekaisin. Näin voi harjoitella myös niitä muotoja, tai vaikkapa pitempien sanallisten ohjeiden kuuntelua (tyyliin "vhreä kolmio jossa nelonen")

Lisäksi samaa peliä voi varioida myös kärpäslätkällä pelaten, eli kirjaimia lätkitään kärpäslätkällä. Tällöin kirjainlappuset asetetaan lähekkäimmin. Tätä ei itse asiassa olla vielä kotona kokeiltu, mutta töissä ollessa tämä oli hitti eskarien keskuudessa :)


Minkälaisesta puuhailusta teillä neljävuotiaat innostuvat? Saa jakaa kivat pelivinkit!




Kurkkaa myös







Tule mukaan arkeen Instagramissa! Löydät meidät täältä.

maanantai 27. huhtikuuta 2020

Onko äitiyspakkauksen arvostelu kiittämätöntä? Äitiyspakkaus 2020

Saako äitiyspakkauksen sisällöstä esittää mielipiteitä? Muita, kuin positiivisia sellaisia? Äitiyspakkaushan on "ilmaista" hyvää, johon meillä kaikilla on mahdollisuus. Onko sen arvostelu kiittämättömyyttä?


Mielenkiinnolla aina seurailen keskusteluja äitiyspakkauksesta. Ja aina innolla myös odotan äitiyspakkausta, olin raskaana tai en. Tosin näin raskaana ollessakaan äitiyspakkaus ei sinällään kovasti kosketa, sillä päätimme jo toisen lapsen kohdalla, ettei äitiyspakkaukselle oikeastaan ole tarvetta meillä.

Äitiyspakkaus kustannetaan verorahoilla. Jo senkin takia kiinnostaa, mihin verorahoja käytetään. Tosin tämä nyt ei ole ollenkaan hullumpi käyttökohde niille veroeurosille.

Parina viime vuonna on osassa tuotteissa ollut laatuongelmia, mikä on tietenkin ollut tosi harmillista. Ei yksittäistapauksia, vaan tiettyjen vaatteiden kohdalla odotettua heikompaa laatua. Ne on aina otettu huomioon seuraavaa pakkausta suunnitellessa, ettei sama pääsisi toistumaan.

Oma kokemus äitiyspakkauksesta


Ensimmäisen lapsen kohdalla otettiin äitiyspakkaus. Niinkuin suurin osa tekee esikoisen kohdalla. Ajattelin, että kaikkia vaatteita ja tarvikkeita varmaan käytetään, vaikka kaikki eivät mieluisia olleetkaan. Aluksi vierastin mm. makuupussia kovasti sen värin vuoksi (vuoden 2015 pakkaus). Nykyään tykkään siitä, se oli käytössä toisellakin lapsella, ja tulee varmasti käyttöön seuraavallakin.

Kaikkiin vaatteisiin oma silmä ei tottunut, eikä sen puoleen miehenkään silmä. Lähes kaikkea kokeiltiin vauvalla kyllä. Ehkä oltiin totuttu jo tyttömäisempiin vaatteisiin? Osa pakkauksen vaatteista vaikutti oudon mallisilta, osa epäkäytönnölliseltä ja niin edelleen.

Käyttöön jäivät toppahaalari, villahaalari, tumput ja töppöset, pikkutarvikkeet, huppupyyhe, kestovaippa, peitto ja lakanat. Ja se makuupussi. Sisävaatteet laitettiin eteenpäin. Myös valkoiset bodyt ja yöpuku taisivat meille jäädä, muistelisin.


Vuoden 2015 äitiyspakkaus. Tuo toppahaalari on edelleen ihana! On luonnossa mielestäni enemmän turkoosi, kuin vaaleansininen.


Äitiyspakkaus poikamainen?


Tämän vuoden pakkausta ihastelin heti, kun se julkaistiin (ylin kuva). Oma ajatus pakkauksesta oli, että jos odottaisimme esikoista, ja hän olisi poika, pakkauksesta tulisi varmasti paljon käyttöön. Näin olen tosin tainnut ajatella jokaisesta äitiyspakkauksesta. Potkuhousuja tuskin siltikään osattaisiin käytää.

Sinälläänhän vuoden 2020 äitiyspakkauksen värimaailma on melko neutraali. Mutta juuri se, että oma maku vauvanvaatteissa ei ole mallia neutraali. Kyllä, tytöillä nautin niin kaikista söpöistä hepenistä, ettei suurin osa tulisi käyttöön lopulta. Pojilla, no, kukapa tietää? Sellaisia meillä ei ole vielä ollut itsellä.

Nykyaikana monen mielestä ajatus tyttöjen ja poikien vaatteista on vanhanaikainen. Ajattelen, että kaikki värit ovat yhteisiä, mutta makuja on monia. On myös meitä, jotka lämpenemme perinteiselle vaatejaottelulle ja löydämme helpoiten etsimämme kaupasta näin. Eikä se siltikään tarkoita, että lapset sullottaisiin tiettyyn muottiin, eikä heidän mieltymyksiä kuunneltaisi :)

Tällä hetkellä meillä on pieniä pinkkejä prinsessoja. Saa nähdä, mihin suuntaan väri- ja vaatemieltymyksen kulkevat. Vauva ei juuri esitä mieltymyksiä vaatteidensa ulkonäöstä, siksipä se onkin paras aika, kun saa pukea lapsen mihin haluaa. Puolitoistavuotiaallakin kun saattaa olla jo kovasti mielipidettä vaatteistaan, huomattu on.

Saako arvostella?


Mutta se arvostelu, onko se kiittämätöntä? Ajattelen, että se riippuu, miten sen tekee. Voihan vaikka todeta, että ei ole meidän makuun, ja ottaa sen sijaan tarjotun 170€. Eihän äitiyspakkaus voi mitenkään osua kaikkien makuun, eikä sen tarvitsekaan. Miksi se olisi kiittämättömyyttä? Mielestäni se kertoo enemmänkin hyvinvointielämästä. Kun voi valita, valitaan tietenkin mieluummin mieleisiä. Ei sen kummempaa. Ei kiittämätöntä.

Minä ainakin otan kiitollisena vastaaan tuon äitiysavustuksen rahana ja mietin, mitä tarvitaan seuraavaa vauvaa varten. No, ainakin jokunen sisävaate, jos vauva olisi poika. Suurin osa vauvatavarasta meiltä taitaa löytyä jo, vaatehuoneen nurkista, varastosta ja isovanhempien luota jemmoista.


Ensimmäisessä kuvassa vuoden 2020 äitiyspakkaus. Molemmat kuvat Kelan sivulta.

torstai 16. huhtikuuta 2020

Raskauden käsittely keskenmenon jälkeen ja merkityksellinen käynti nt-ultrassa




Joskus eteen tulee kohtaamisia, joista tietää, että ne ovat tavallaan itselle räätälöityjä. Joita vielä jälkeenpäinkin muistelee. Yksi sellainen oli nt-ultra jokunen viikko sitten.


Tämä on neljäs raskauteni. Ultrakäyntejä on siis jokunen takana. En enää muista sitä, millä tapaa ensimmäisen raskauden ultrakäynnit jännittivät, mutta tämä viimeisin on tuoreessa muistissa, ja tämän haluan tallettaa.

Keskenmenon jälkeen suhtautuminen omaan raskauteen on ollut erilaista kuin ennen sitä. Ehkä jollain tapaa ensimmäisen raskauden suuntaista, kun ei vielä tiennyt, mitä odottaa. Tai ainakin itselläni oli silloin aika epätodellinen olo raskaudesta, se ei tuntunut konkreettiselta, eikä ainakaan samalta kuin seuraava raskaus. Lähinnä huvitti ne "miltä nyt tuntuu, susta tulee äiti!", kyselyt. Ei oikeastaan tuntunut miltään, kun ei ollut vielä kokemuspintaa asiaan.

Toisessa raskaudessa ja kolmannassa, keskenmeennessä, se oli erilaista. Oli jo ollut raskaana , niin mielikin oli heti alusta asti helposti mukana raskaudessa. Koin vahvaa tunnesidettä vauvaan jo aika lailla heti, kun raskaudesta tiesi. Se on aika ihanaa. Sitä kaipaan.

Ajattelenkin, että toisen lapsen kohdalla oli helppoa tulla äidiksi uudelle pienelle. Siihen sujahti vaan. Ei tarvinnut miettiä, millainen on äitinä, tai tekeekö asioita oikein tai väärin. Monella äidillä taitaa olla aika samantyylinen kokemus. Myös raskausaikana sama, pienet kolotukset ja vaivat eivät aiheuttaneet ajatusta, että raskaus menisi kesken.

Sitten taas tämä raskaus. Neljäs (!!!!). Sitä elää kirjaimellisesti vain päivän kerrallaan. Joka ilta kiitollisena hengähtää ylöspäin ajatuksen siitä, että raskaus jatkuu ja taas on yksi päivä tätä raskautta eletty.

Kun plussasin, ostin kirpputorilta (suht kalliin) merkkiharson. Tosi kauniin, kukallisen. Tavallaan itselleni toivoa luomaan. Ajatuksena se, että se on jotain konkreettista, että tämä raskaus oikeasti tapahtuu ja että mun on uskottava siihen.

Koin, että tarvitsin tuollaisen tuuppauksen. Muuten en ole ostanut mitään, enkä pitkään aikaan vielä ole ostamassakaan, koska tosiaan, päivä kerrallaan. Ja onhan meillä jo kaikenlaista omastakin takaa.




Nt-ultra


Se ultrakäynti. Ajeltiin koko perhe Helsingin keskustaan, jossa tämän alueen raskausultrat ovat keskitetysti. Muut jäivät autoon odottamaan. Poikkeusolojen takiahan mieskään ei tosiaan saa tulla ultraan mukaan.

Ultraava kätilö oli katsonut tiedoistani historiaani. Edellinen keskenmeno tätä käyntiä vastaavilla viikoilla. Hän kysyi, millä mielellä tulen. No kieltämättä hitusen jännittävällä mielellä.

Vauvalla kaikki oli tässä kohtaa hyvin. Sehän se tärkein on. Kätilön kohtaaminen ja lempeys ovat kuitenkin ne, jotka tuosta käynnistä jäivät mieleen, jotka kantavat. En itse avautunut ajatuksistani sen enempää, mutta ultratessa hän jutteli. Sanoja, jotka tiedän, mutta joiden kuuleminen silti merkitsee.

Kun on kokenut keskenmenon, voi olla vaikea luottaa raskauteen tai siihen, että saa vauvaa. Raskaus keskenmenon jälkeen on erilaista, se ei ole enää samaa. Perheille, äideille keskenmenot voivat olla kamalia, tosi rankkoja, vaikka ovatkin yleisiä. Välillä mietin, tulevatko äidit oikealla tapaa kohdatuiksi keskenmenon jälkeen? 

Näin hän puheli. Ja muutakin, mutta tämä se oleellisin sisältö. Se, kun tuli kohdatuksi, vaikka en ollut ajatellut, että keskenmenosta juteltaisiin. Olen toki keskenmenoa käsitellyt, eikä se ole enää pitkiin aikoihin ollut kipeä möykky, mutta on se silti väistämätön osa historiaani, joka vaikuttaa. Tuo kohtaaminen oli merkityksellinen. Ja se, että hän mietti juuri tuota kohdatuksi tulemista.

Tavallaan se paikkasi sitä, jota vaille koin jääneeni kesällä. Silloin ei todellakaan tullut kohdatuksi, piti soitella useampi puhelu, kunnes lopulta ohjattiin ehkäisyneuvolan puhelinvaihteeseen (oikeasti. Se tuntui loukkaavalta), jota kautta sain lähetteen labraan raskaushormonin mittaamiseen. Siinä kaikki. Ei pahoitteluja, ei kenenkään kohtaamista. Labrakäynti kaksi minuuttia ja ehkäisyneuvolan "otamme yhteyttä, jos arvossa on jotain poikkeavaa" katsottiin tarpeelliseksi kohtaamiseksi.

Työntekijälle rutiinia, minulle paljon enemmän. Kiitollinen jokaisesta työntekijästä, joka kohtaa asiakkaat sydämellä.


Nyt elellään raskausviikkoa viisitoista. Toinen kolmannes.

Aikamoista! Ihanaa.



Tämän raskauden edelliset ajatukset löytyvät täältä:







Tule mukaan myös arkeen Instagramiin, se löytyy täältä!

tiistai 31. maaliskuuta 2020

Raskaana korona-aikaan

Koronaan liittyvät rajoitukset vaikuttavat myös raskaana oleviin. Raskausajan palveluihin ja myös synnytyksiin. Ultrat, käynnistykset, neuvolakäynnit, lapsivuodeaosasto. Nihiin on äidin mentävä yksin tällä hetkellä.


Minullakin on ultra-aika tälle viikolle. Oltiin suunniteltu, että mies tulisi mukaan, mutta se ei nyt ole mahdollista.

Eniten harmittaa niiden puolesta, joilla on laskettu aika nyt tässä keväällä. Hallitus ohjeisti, että synnytyksessä saa olla läsnä puoliso tai muu tukihenkilö. Eli yksi henkilö synnyttävän äidin lisäksi. Moni hyötyisi synnytyksessään myös doulasta, ja isän läsnäolo synnytyksessä nyt on muuten perusteltua, onhan se hänenkin lapsensa.

Mutta onneksi edes tämä yksi ihminen. Monessa muussa maassa on linjattu, ettei äidin lisäksi muita synnytykseen. Ja voihan olla, että jos tämä etenee, se yksikin evätään.



Synnytyskaverina pelko?


Mietin, minkähänlainen vaikutus näillä mahtaa olla kiireellisten tai hätäsektioiden määrään? Siihen, kun alatiesynnytys vaihtuukin lennosta sektioksi. Synnyttämiseen liittyvistä hormoneista tiedetään kuitenkin yleisesti, että ne tarvitsevat toimiakseen luottavaisen ja turvallisen olon. Pelko hidastaa ja haittaa synnytystä. Siksi.

Voi olla isot vaikutukset sillä, kun doula ei pääse mukaan, tai joutuu yksin olemaan synnytyksen käynnistelyssä. Käynnistyshän voi pisimmillään kestää jopa päiviä.

Toki ymmärrän nämä rajoitteet. On se silti vain tosi hurjaa ja kurjaa monelle naiselle. Onneksi teknologia tulee edes vähän apuun. Etäyhteys doulaan, tai jatkuva videoyhteys puolisoon, kun synnytystä käynnistellään. Ja luulenpa kätilöopiskelijoiden olevan  tässä kohtaa hyvin tervetullut lisä moneen synnytykseen ja käynnistykseen. Ettei tarvitse olla yksin, jollei niin halua.

Olisitko lykännyt raskaushaavetta, jos olisit tiennyt koronasta?


Monessakin keskusteluryhmässä on mietitty, olisiko lykännyt toivetta raskaudesta, jos olisi tiennyt tästä koronajupakasta. Olisitko sinä lykännyt? Minä en. Maailmassa voi tulla mitä vaan vastaan, ei koskaan voi tietää.

Nyt on tämä koronavirus, kuka tietää mitä asioita maailmassa käydään läpi vaikka vuoden päästä? Niinpä.

Ja toki yrittämistä voi lykätä, mutta omaa ikääntymistä ei. Siinäkin on eroa, oletko vaikka juuri sen kaksikymmentä täyttänyt, vai kolme- tai nelikymppinen. Ja eihän kaksikymppistenkään terveys ja muut asiat ole kiveen hakattuja.

Ja entä, jos on pitkä yritys jo takana? Vaikka pari vuotta. Niin. Nythän hedelmöityshoidot ja muut tuntuvat olevan tauolla. Englannin suunnilla raskaana olevat lasketaan riskiryhmään, ja on kuulemma suositeltu 12 viikon kotona oloakin. Suomessa me emme kuulu riskiryhmään, vaan terveydenhoidossakin koronariskin kanssa työskentelee tälläkin hetkellä hurja määrä raskaana olevia.

Kuvat liittyy, käytän kehon ja mielen hyvinvointia tukevia eteerisiä öljyjä tässäkin kohtaa elämää. Kuvat Young Living.


Tottahan se on, että raskaana olevilla on alentunut puolustuskyky pöpöille. Ja että myös jokusesta syntyneestä vauvasta on koronavirus löydetty. Tämänhetkisen tiedon mukaan äidin sairastama koronavirus ei hurjemmin vaikuta vauvaan, tai tartu häneen kohdussa.

Ja sitten taas toisaalta, tämänhetkinen tieto on voimassa aina vain toistaiseksi. Kunnes asiasta on enemmän tietoa.  Siltikin, pelkääminenkään ei kannata, millään tasolla.

Koitan ehkä sanoa, että se elämä on nyt. Olosuhteista huolimatta, me eletään tällä hetkellä. Turha jäädä murehtimaan asioita, joihin ei voi vaikuttaa. Ja ne mihin voi vaikuttaa, niin se tehdään.

Netissä on muuten monia hyviä valmennuksia synnytystä ajatellen, kurkkaa vaikkapa Rento synnytys ja Synnytyksen ABC. Vaikka eletään poikkeusaikoja, synnytykseen valmistautuminen kannattaa aina.


Ja sinulle, jonka synnytys lähenee. 

Haluan sanoa, että sinä pystyt siihen! 

Usko itseesi ja valmistaudu. 

Et voi suunnitella synnytystä, mutta valmistautua siihen voit.




keskiviikko 25. maaliskuuta 2020

Kaksivuotiaan avantoreissu ja tunteiden sanoittaminen tunnekortein

Tunnekortit saatu Kumma-kustannus


Arjessa tulee erilaisia tunteita ja tilanteita eteen. Lapsilla tunteet kuumenee nopeasti, suuntaan tai toiseen. Kaksivuotias vasta harjoittelee tunteidensa sanoittamista, ja aina ei mene perille sekään, mitä aikuinen yrittää sanoittaa. 





Kuvat toimivat silti. Saatiin pari kuukautta sitten Fannin tunnetaitokortit, jotka ollaan aika ajoin otettu esille. Tässä yksi esimerkki.

Eilen kaksivuotias onnistui tipahtamaan lammen jäihin, vettä oli napaan asti. Ei ollut vaaratilannetta, mutta sanomattakin selvää, että lapsen harmi ja järkytys oli todella suuri. Ja paha mieli vielä pitkän aikaa tapahtuneen jälkeen.

Kotiin mentiin vaihtamaan kuivat vaatteet. Asia unohtui lapselta leikkeihin, mutta palasi mieleen taas illalla.

Häntä ei juuri lohduttaneet äidin juttelut aiheesta. Illalla katseltiin tunnekortteja. Miltä susta tuntui, kun tipuit lampeen? Kuulemma märältä. Asettelin hänen eteen erilaisia tunnetaito-kortteja, joista hän sitten bongasikin itkevän Fanni-norsun. "Pahalta. Oli paha mieli", hän sanoi. Sai kerrottua.

Monesti lastenkirjoja lukiessa kaksivuotias haluaa ottaa tunnekortit esiin. Silloin me levitetään taas erilaisia tunteita eteen, ja lapsi pohtii kirjan tapahtumia ja vertaa niitä Fannin tunnekorttien ilmeisiin. Oppii.

"Sulullinen! Se naulaa!", eli surullinen ja nauraminen ovat kaksivuotiaalle helpoiten tunnistettavissa olevat tunteet.




Neljävuotiaan kanssa tunnetaidoissa ollaan pidemmällä. Ikätasoisesti tunnekorteilla voi tehdä jo paljon muutakin, ja tunteista tuttuja on muutkin kuin suru ja ilo. Fanni-korteissa on tunnetehtäviä ja -kysymyksiä, joiden kautta lapsi oppii miettimään omia tunteitaan.

Seuraavaksi voitaisiinkin ottaa jonkun kirjan päätteeksi jokin konkreettinen tunnetehtävä Fannin tunnekorteista. Juttelun lisäksi osasta tunnekorteista löytyy myös askarteluun, musiikkiin, piirtämiseen ja maalaamiseen liittyvää tekemistä.

Paketista löytyy myös pulmakortit, mutta sinne asti me ei olla vielä päästy. Luulenpa, että näiden korttien käyttöikä on aika pitkä lapsiperheessä.

Minkälaisia ideoita teillä on lasten tunteiden käsittelyyn?


Kurkkaa myös








Hyppää mukaan arkeen, se löytyy Instagramista täältä!

sunnuntai 22. maaliskuuta 2020

Ideoita tekemiseen ja lastenhuoneeseen poikkeustilanteessa

Nyt kun eletään poikkeuksellisia aikoja, haastaa se myös kaikki lapsiperheelliset keksimään tekemistä ja vaihtelevuutta lasten arkeen. Onneksi ulkoilu on sallittua ja aurinkokin on paistellut, mutta silti myös sisällä kaipaa välillä uutta virikettä.




Sinälläänhän meillä ei ole arki hurjasti muuttunut, kun kotona olen ollut lasten kanssa tätäkin ennen. Toisaalta taas se on aika paljon muuttunut silti.

Meillä kuitenkin arki on muodostunut kotona olon lisäksi esikoisen metsäkerhosta, kuopuksen ja minun perhekerhosta (metsäkerhon aikaan), perhepiiristä, äitien raamiksesta, satunnaisista muskarikäynneistä, skidikirkosta, kavereiden näkemisestä ja säännöllisistä vierailuista serkuille.

Paljon kaikkea kivaa, mitä nyt ei ole hetkeen tiedossa. Että vaikka lapset eivät olekaan olleet päiväkodissa tai koulussa, on tämänhetkinen arki silti erilaista, ja lapsille vierasta. Onneksi lapsia on useampi, sillä heistä on kyllä toisilleen ihan äärimmäisen suuri ilo ja hyöty. Ja toki se helpottaa itseäkin, kun ei tarvitse olla koko ajan viihdyttämässä.

Meillä lapsi oli yskässä toissaviikolla, joten aloitettiin eristäytyminen sen vuoksi jo viikko ennen virallisia kehotuksia.

Tässä muutama vinkki, joita meillä on harrastettu nyt lähiaikoina. Toivottavasti niistä on iloa teillekin!


Pienoismaailma. Me tehtiin postauksessa olevien kuvien mukainen pienoismaailma parvekkeelle. Ulkoa haettiin käpyjä, keppejä ja kiviä. Höyhenistä, kuumaliimasta ja kakkutikuista tein ihanan vaaleanpunaisen tiipiin leikkiin, juuttinarusta köysitikkaat.

Idean sain Leikillistä-blogista. Sieltä löytyy muuten muitakin kivoja ideoita, joita lasten kanssa tehdä, käy kurkkaamassa! Ajattelin, että aina välillä voisin askarrella jonkun uuden asian pienoismaailmaan.

Projektit. Pienoismaailmakin on projekti, jonka tekemiseen voi ottaa lapsen mukaan. Vastaavasti myös useamman tekemiskerran vaativat rakentelut tai askarteluväkerrykset tuo mielekästä tekemistä lapselle. Joskus aikuisellekin :)

Parvekkeelle tehty pienoismaailma :)


Muskari Youtubessa. Ilmainen muskari löytyy youtubesta nimellä Muskaritädit Tanja ja Nina. Edellisen viikon muskarijakso löytyy tästä, ja seuraava muskari ilmestyy taas torstaina, kello 9.30.

Lasten kirkko. Sunnuntaisin tulee tv7-kanavalta Lasten pyhis eli pyhäkoulu aamupäivällä kello 9.45. Lyhyt lastenkirkkohetki pienille.

Kotona olevien lelujen karsinta. Siivosin lastenhuoneesta osan leluista kaapin päälle jemmaan. Meillä on normaalistikin tiettyjä jemmaleluja, jotka eivät ole aina käytössä, vaan otetaan välillä esiin. Nyt laitoin enemmän leluja pois, että lapset saavat leikkeihin vaihtelevuutta.

Ja myös siksi, ettei leikkiminen menisi sellaiseksi, että kaikki lelut vain vedetään lattialle hyrskynmyrskyn. Niinhän sitä usein sanotaan, oikeastihan lapset eivät tarvitsisi edes hurjan paljon leluja, ja silti he saavat tosi mielikuvituksellisia ja pitkiä leikkejä aikaiseksi.

Itse tykkään, että leluissa on ajateltu monipuolisuutta, mutta tosiaan niiden kaikkien ei tarvitse olla yhtä aikaa esillä. Myös päiväkodeissa, joissa olen ollut töissä, on leluja vaihdeltu välillä ryhmien kesken. Toki ne on siellä aina pesty vaihdon yhteydessä.



Lastenohjelmat. Nythän Yle vapautti Ryhmä Haun koko tuotankokauden katsottavaksi poikkeusolojen kunniaksi. Jee :D

Myös esimerkiksi tv7:n arkistosta löytyy myös paljon lastenohjelmia. Olin unohtanut nämä kokonaan! Nyt esikoinen aloitti katsomaan Nasta raamista. Itse sinä aikana torkuin sohvalla, alkuraskauden väsymys, heh.

E-kirjat lapsille. Lukulumo avasi kirjapalvelunsa kaikille ilmaiseksi. Tämä on aika kiva, koska kuvakirjoissa näkyy kuvat ja ne on samaan aikaan luettu ääneen. Lisää tietoa tästä.

Hyvä, kun saa vaihtelua niihin kirjoihin, mitä kotoa löytyy. Meillä täällä meni kirjastot kiinni yllättäen, eikä lainausosastolle päässyt enää ollenkaan, vaikka kirjastot olivat vielä pari päivää auki. Ei siis päästy lainaamaan tavallista enempää lastenkirjoja. Onneksi niitä oli jonkun verran lainassa ennestään.

Kotijumppa. Meillä lapset innostuvat yleensä jumppaamaan etenkin silloin, jos otan oman jumppamattoni esiin. Jumpan ei tarvitse olla mitään kummoista tai suunitelmallista, lapset matkivat yleensä jotain saman suuntaista, mitä itse teen. Ja toki jumppaamista tehostetaan musiikilla, lasten tai aikuisten sellaisella.

Kynätehtävät ja värityskuvat. Tulostettavia värityskuvia löytyy aika hyvin netistä, ja toki niitä voi piirtää itsekin. Samoin esimerkiksi pisteestä-pisteeseen tehtävät ja kirjain- sekä matikkatehtävät.

Kasvun ihme on myös kivaa seuraamista :)


Pinterest. Pinterestistä etsimällä löytyy paljon leikkivinkkejä, askarteluja ja tekemistä lapsille.

Kotityöt. Jos lapset eivät ole aikaisemmin osallistuneet kotitöihin, niin nyt kannattaa nämä ajat hyödyntää tältäkin kannalta :) Voi harjoitella sängyn petaamista, imuroimista, pölyjen pyyhintää, omien puhtaiden pyykkien kaappiin laittamista jne. Ihan mitä vaan.

Siitä eteenpäin kun lapsi oppii kävelemään, löytyy ikätasoista kotihommaa varmasti. Meillä 2- ja 4-vuotiaiden tyttöjen lempikoktihomma on astianpesukoneen tyhjennys ja täyttö.

Munakello. Joskus kun meno on levotonta, meillä auttaa munakello. Kelloon laitetaan sovittu aika, jonka lapset keskittyvät johonkin tiettyyn tekemiseen, yleensä eri huoneissa, jotta pystyvät rauhoittumaan. Itse tykkään eniten tällaisesta munakellosta, jossa näkyy ajan väheneminen tavallista munakelloa konkreettisemmin.


Kerrohan myös mulle teillä käytössä olevat kivat tekemiset!




Arki löytyy Instagramista täältä, tule sinne! 

keskiviikko 18. maaliskuuta 2020

Kyyneleitä, keskustelua ja kohtaamista. Parisuhteen keväthuolto

Kaupallinen yhteistyö Parempi avioliitto ry 


Meillä oli reilu viikko sitten avioliiton ylläpitohuolto. Täytyisi oikeastaan ottaa tavaksi! Voisi sanoa, että oltiin viikonlopun mittaisilla treffeillä. Syväluotaavilla ja uusia ajatuksia tuovilla sellaisilla. 


Viikko sitten päästiin miehen kanssa osallistumaan Parempi avioliitto ry:n järjestemään Kevätseminaariin Järvenpäähän. Viikonloppu parisuhdeasioihin syventyen.

Näistä tapahtumista olen vuosien mittaan kuullut huimasti kehuja. Että siellä voi oivaltaa jotain uutta tai saa välineitä parisuhdearkeensa ja toisen kanssa elämiseen.

Näillä ajatukselle mekin suunnattiin viikonloppua kohti. Tai ainakin minä suuntasin. Tekstin lopusta löydät myös miehen ajatukset asiasta.


Ensimmäiset itkut ja ryhmäkeskustelut tuntemattomien kanssa


Seminaari korkattiin ilmoittautumisella ja aamukahvilla (teellä). Mulla aukesivat kyynelkanavat heti tässä kohtaa viikonloppua, sillä hampaastani lähti aamuteellä iso pala. Mietin, että ei ole totta, oliko tämä viikonloppu sitten tässä, niin kovasti kun olin sitä odottanut.

Jatkettiin seminaarin avaushetkeen, jossa oli infoasioita ja mm. laulettiin porukalla Juha Tapiota. Se itketti vielä lisää. Kiitos, raskaushormonit.

Hammas ei kuitenkaan kipuillut viikonlopun aikana, joten en tarvinnut kiireellistä hammashoitoa. Päästiin osallistumaan kaikkeen. Onneksi!

Viikonlopun ohjelma muodostui luennoista ja pienryhmäkeskusteluista. Luentojen aihetta jatkettiin aina näissä ryhmissä, eli siis tuntemattomien kanssa. Meidän ryhmässä kaikki pariskunnat olivat lapsiperheitä, myös ryhmänvetäjäpari. Nämä ryhmäkokoonpanot on ennalta mietitty osallistujien taustatietojen pohjalta. Kaikki ryhmät jakaantuivat opistoalueen eri tiloihin, joten työskentelyrauhan sai hyvin.

Tiesinkin ennalta, että näissä ryhmäkeskusteluissa tulee käytyä läpi myös suhteen pulmia ja kehityskohtia, niitä yhteentörmäyksen aiheita. Niistä keskusteltiin puolison kanssa kahdestaan, ja osaa käytiin läpi myös ääneen ryhmässä. Sen verran kun halusi jakaa.

Tuntui yllättävän tavalliselta puhua omista asioista. Keskustelun yleinen sävy oli kehittävä, tarkoituksena ymmärtää toista, ei etsiä syyllisiä. Kaikissa parisuhteissa kun kuitenkin on myös niitä erimielisyyksiäkin tai vaikeampia hetkiä. En kokenut asioista puhumista noloksi, sillä jokainen pariskunta oli tullut paikalle oman parisuhteensa vuoksi.

Ei siis kauhistelemaan muiden ongelmille. Ryhmäkeskusteluissa kaikkia osapuolia sitoo vaitiolovelvollisuus.


Aamuteellä lauantaina. Viikonlopun materiaaleissa tuli tuo kirja mukana, sitä ei olla korkattu vielä.


Viikonlopun aiheet


Haluan sinulle hyvää - Rakkauden tekojen kautta samalle puolelle

Tunneyhteyden ja toivon vaalimista - Elämää vakavan sairauden varjossa


Onks luottoo? - Parisuhteen raha-asiat näkyviksi


Kuka merkitsee seksin kalenteriin? - Yhteinen aika ja läheisyys arjessa


Näin jälkeen päin voin sanoa, että aika hyviä aiheita. Ennalta ei oikein osannut miettiä, että mitähän näistä luennoidaan ja keskustellaan. Luennot toimivat ytimeikkäinä pohjustuksina aiheeseen. Tykkäsin siitä, etteivät luennot olleet liian pitkiä.

Ja onneksi ryhmäkeskusteluissa oli valmiit kysymykset. Monesta asiasta ei välttämättä oltaisi miehen kanssa saatu muutoin keskusteltua läheskään yhtä paljon, kun ei vaan olisi tullut mieleen puhua juuri siitä näkökulmasta.


Rakkauden teot & seksi


Koen, että "Rakkauden tekojen kautta samalla puolelle" oli onnistunut valinta lauantaina ensimmäiseksi luennoksi. Olisi ollut ihan erilaista, jos seminaari olisi alkanut vaikka seksi-aiheella tai rahalla. Heh.

Sen sijaan loppupäässä ne toimivat hyvin, kun parisuhteen rakennetta oli päästy jo aukomaan aiemmin. Nämä aiheethan vaihtelevat, jokaisessa viikonlopussa on aina vähän eri teemat ja puhujat.

Rakkauden teoissa puhuttiin rakkauden kielistä. Muun muuassa siitä, mikä niistä itselle toimii parhaiten, mitä tarkoittaa samalla puolella oleminen, miten toimia jos tahto tekoihin parisuhteen hyväksi on vähissä.

Erityisesti pidin myös seksi-aiheen esilletuonnista. Siitä, että aihetta osattiin käsitellä aidosti, mutta samalla kauniisti ja arvokkaasti. Ajoittain jopa hauskasti. Seksihän ei ole se helpoin aihe, ei edes silloin, kun on pelkästään kuuntelijana.

Luennossa puhuttiin mm. kosketuksen kaipuusta, seksistä puhumisesta puolison kanssa ja toisen kohtaamisesta. Ei siis retosteltu kenenkään seksikokemuksilla.



Olikohan tämä se laulu lauantaiaamuna, joka itketti?


Näiden aiheiden lisäksi lauantai-iltana oli "Treffit katsastusasemalla", joissa oman puolison kanssa tarkasteltiin omaa parisuhdetta, sen tilaa ja yhteistä historiaa katsastusasema-teemalla.

Illalla arvottiin miehen kanssa jonkun aikaa, että jäädäänkö näille treffeille eli iltaohjelmaan vai ei. Onneksi jäätiin. On jotenkin niin erilaista, kun joku toinen sanelee toiminnalliset tehtävät, kysymykset ja keskustelunaiheet. Siinä saa ihan erilailla irti yhteisestä ajasta, kuin tavallisilla treffeillä. Minulle jäi sellainen olo, että tultiin miehen kanssa molemmat oikeasti kohdatuksi, ymmärretyksi ja kuunnelluksi toistemme osalta.

Tämän jälkeen ajeltiin kotiin yöksi. Seminaaripaikalla oli myös yöpymismahdollisuus sekä lastenhoito järjestettynä. Meillä oli viihdyttäjät lapsilla kotona, joten ei käytetty sitä mahdollisuutta tällä kertaa.

Mitä viikonlopusta jäi käteen?


Mitä viikonlopusta jäi meille käteen? Päällimmäisenä hyvän olon tunne, ja tosiaan se kohdattu olo parisuhteessa. Pieniä oivalluksia siitä, miten puolin ja toisin, omien toimien ja sanojen kautta voisi edistää parisuhteen hyvää oloa. Nämähän eivät ole mitään yleismaallisia ajatuksia, vaan jokaisessa parisuhteessa on kokoonpanosta riippuen ne omat asiat.

Pari kommenttia ryhmäkeskustelu lomassa meni näin: "Mitä, niinkö sä ajattelet! Enpä tiennyt!" Eli kun kunnolla kaivelee, niin kyllä aina voi löytää toisesta uusia asioita.

Ja kyllä, olipa muuten hyvä ajoitus, kun käytiin täällä ennen tätä koronahässäkkää. Jospa meillä on taas enemmän evästä myös parisuhteen kannalta tähän muista ihmisistä eristäytymiseen.

Parempi avioliitto ry:n toiminnan taustalla ovat kristilliset arvot, mutta ohjelma itsessään (luennot ja pienryhmät) eivät keskity hengellisyyteen, vaan parisuhteeseen. Suosittelen ehdottomasti, oikeastaan kaikille. Tapahtumia on useamman kerran vuodessa, eri paikkakunnilla.


Happihyppelyllä käveltiin opistoalueella. Siellä kukki!


Bonuksena miehen näkökulma:


En juuri vaivautunut etukäteen ottamaan selvää siitä, millainen tapaus tämä avioliittoviikonloppu oikein on. Jos olisin tiennyt viikonlopun sisällöstä tarkemmin, niin en olisi varmasti yhtä avoimin mielin osannut olla.

Ensimmäinen ohjelmanumero oli luento, joka toimi alustuksena myöhäisempään keskusteluun. Tällä samalla kaavalla jatkui ohjelma myös myöhemmin. Luennot olivat mielestäni hyviä ja ne antoivat ajatuksia omaan arkeen. 

Varsinainen viikonlopun anti oli kuitenkin keskustelut… ryhmäkeskustelut. Siis ryhmäkeskustelut!? Ensimmäinen ajatus oli epäilys, kun tämä minulle selvisi: ”Pitääkö minun keskustella henkilökohtaisista asioista ryhmässä tuntemattomien kanssa??” (Minä: mies ei lukenut sähköpostiin tullutta ohjelmaa. Tämä selvisi minulle vasta nyt :D )

Ryhmäkeskustelun alussa ryhmänohjaajat alustivat tilanteen ja pelisäännöt tehtiin selviksi. Keskustelut ovat luottamuksellisia ja jokainen jakaa vain sen verran kuin haluaa. Alkuun tilanne tuntui oudolta ja ehkä hieman kiusalliseltakin, kun piti oman parisuhteen asioita ruotia muiden kanssa. Mutta mitä pidemmälle keskustelut etenivät, sen helpommalta asioista keskustelu tuntui. 

Keskusteluissa päästiin aika syvällä oleviin asioihin käsiksi, mutta yhteen viikonloppuun ei kuitenkaan mahdu kuin rajallinen määrä. Tässä mielessä viikon mittainen leiri on varmasti paljon parempi. Oikeastaan ryhmäkeskusteluja ajatellen olikin parempi, että muut ryhmän pariskunnat olivat tuntemattomia. Kaveripariskunnan kanssa vastaavista asioista keskusteleminen se vasta kiusallista voisikin olla.

Kaiken kaikkiaan olen todella tyytyväinen viikonlopun sisältöön. Puhun nyt vain omasta puolestani, mutta koen saaneeni paljon eväitä jatkoon. Menisinkö uudestaan? Kyllä, ehdottomasti!


sunnuntai 15. maaliskuuta 2020

Joskus lastenohjelmat ovat oikein toimiva lastenvahti

Viikko sitten viikonloppuna multa lähti hampaasta iso pala. Ihan yhtäkkiä, ilman ennakkovaroituksia. Hammas oli näennäisesti terve, mutta olikin sitten oikeasti kaikkea muuta.

Koska oli viikonloppu, eikä hammas kuitenkaan kipeä, odottelin maanantaihin. Googlasin, että näin olisi tehtävä. Täälläpäin hammaspäivystys on keskitetty viikonloppuisin ja iltaisin Helsinkiin, eikä sinne pääse ns. huvikseen, vaan pitää olla oikeasti todella kipeä tai hurja tilanne, ja kaikki mahdolliset särkylääkkeet jo syötynä.

Maanantaina soittelin sitten heti aamusta paikalliseen hammaspäivystykseen. Sain samalle päivälle ajan sekä hampaan korjaukseen, että hammastarkastukseen. Mulla kun keskenmenon jälkeen on ollut ihan huimasti hammasongelmia (eikä ne tähänkään ole valitettavasti vielä loppumassa).

Valmiina lähtöön. Jogurttipurkissa ei tällä kertaa jogurttia, vaan plusplus-paloja leikittäväksi.


Ja kyllä, osaan pestä hampaat ja harjata myös hammasvälit. Ei ole kyse välinpitämättömyydestä tai hampaiden hoidon laiminlyönnistä. Enemmänkin jotain haittaa terveydessä.

Kotiäitibonuksena lapset tietenkin pääsivät mukaani hammaslääkäriin. Niin pikaisesti, samalle päivälle, ei ollut muuta vaihtoehtoa.  


Kotona pakattiin mukaan nuket, täytettiin vesipullot ja otettiin pädi kuulokkeineen mukaan.

Hammastarkastus oli aamupäivän puolella. Lapset katsoivat onnellisina Ryhmä Hauta pädistä. Meillä ei katsota lastenohjelmia yleensä joka päivä, vaan ovat enemmänkin sellaista bonustekemistä. 

Tarkastus kesti puolisen tuntia, ja kaksivuotiaskin tapitti silmä kovana koiria sen ajan. 

Seuraava aika oli iltapäivän puolella. Sitä ennen haettiin kaupasta ruokaa, syötiin ja laitoin kaksivuotiaan rattaisiin päiväunille. Suunnattiin taas hammaspäivystykseen, ja tällä kertaa vain neljävuotias katseli lastenohjelmia kuulokkeiden kanssa.

Kuulokkeet olivat kyllä hyvä valinta, lapsi pystyi keskittymään omaan asiaansa kaikkien hammaslaitteiden äänistä huolimatta, ja lauleskeli välillä ääneen ohjelmaansa. Hammasta putsattiin ja paikattiin tunnin ajan. Onneksi pienempi nukkui onnellisesti koko sen ajan. 

Lapset valitsivat palkinnoksi hammaslääkärireissusta tarrakorviksia :)


Loppuajatus tästä reissusta oli, että kyllä lasten kanssa pystyy menemään lähes minne vaan. Jopa sinne hammaslääkärille, jos on pakko :D


Ja ai että, on meillä nykyvanhemmilla tavallaan helppoa siinä määrin, että lastenohjelmat toimivat oikein hyvin lastenvahtina tuon ajan. Ilman niitä olisi voinut olla aika mielenkiintoista.



Kurkkaa myös







Tule mukaan arkeen Instagramin puolella @iloelolaura

maanantai 9. maaliskuuta 2020

Yllätys neuvolassa ja varhaisultra. Alkuraskauden kuulumisia





Nyt on menossa yhdeksäs raskausviikko. Viikko sitten kävimme koko perheellä varhaisultrassa yksityisellä. Onneksi täälläpäin on hyvin kohtuuhintainen paikka, monella paikkakunnalla kun hinnat huitelevat siellä parissa sadassa.

Varhaisultra oli ihana, huojentava. Mahavauva löytyi, hän vastasi viikkoja ja oli ihan oikeassa paikassa. Sydän lyö. Vaikka olen raskausajatusta paljon käsitellyt, tuntui ultra tuovan lisää mielenrauhaa. Kiitollinen mielil, helpompi asennoitua siihen, että on oikeasti raskaana. Muu on sitten muissa käsissä, ja voin vain luottaa siihen, että kävi miten kävi, olen käsissä, jotka kantaa.


Ensimmäinen äitiysneuvola


Ensimmäinen raskausneuvolakäyntikin on nyt takana. Kerroin taas neuvolassa, että punnitsen itseni kotona, neuvolan vaa'alle en tälläkään kertaa astu. Se ei tunnu itsestä hyvältä, joten kuuntelen itseäni (liittyy pitkälti esikoisen raskausaikaan). Onneksi aikuinen ihminen osaa punnita itsensä ihan itsekin, ja se oli neuvolan työntekijällekin hyvin ok.

Neuvolakäynnin yllättävin asia oli hemoglobiini, joka oli vain 98. Hui. Tässä kohtaa minulla se on yleensä ollut 115-120, josta se sitten laskee loppuraskautta kohden. Nyt, tämän raskauden alussa se on yhtä huono, kun yleensä lopussa. Aika jäätävää. Olen kyllä ollut väsynyt, mutta olen ajatellut sen olevan vain alkuraskauden väsymystä, koska aina minulla sellaista on ollut.

Sainkin onneksi labralähetteiden yhteydessä lähetteen myös ferritiinin mittaukseen. Neuvolasta sitä suositeltiin, mun "taustan" vuoksi. Ilahduin, kun sitä oikein tarjottiin, ennenkuin tuota hemoglobiinitulosta oli edes mitattu.

Syksyllähän sain ferritiiniä nousemaan, mutta sitten pikkuhiljaa taisin laiskistua asian kanssa. No, ei auta kuin jatkaa taas.


Etova olo, tuttua! 


Tämä alkuraskaus on mennyt melko etovissa merkeissä. Tuntuu, että koko ajan pitää syödä. Enkä mä useinkaan muista syödä niin usein, ja sitten ehtii tulla jo huono olo. Vaikka jossain kohden huono olo löytää kyllä, söi tai ei. Myös monista hajuista tulee etova olo, ja sen vuoksi ei vaan saa syötyä kaikkea sellaista, mitä "normaalisti" syön.

Tuttua tyttöjen odotusajalta. Vaikka etovuus on inhottavaa, niin toisaalta se tuntuu jotenkin kivalta, että hei, tää menee samalla lailla, kuin heitä odottaessa.

Vitamiinit otan tälläkin kertaa aina iltaisin, niin ei tarvitse niiden mahdollisesti tuomista oloista kärsiä. Se on jännä, miten saan vedettyä kalaöljyt ja muut ihan helposti, mutta oikea ruoka aika usein kuvottaa. Vihermehujakin tulee tehtyä aina jaksaessa. 

Yhden kerran olen oksentanut. Se huvittaa vieläkin, tuli niin puskista. Useinhan vaan on semmoinen olo, että vähän yökkisi ilmaa, mahasta asti ei mitään tule. Paitsi tosiaan tämän yhden kerran. Lapsi sitä sitten kommentoikin, että "äiti, miksi oksensit lattialle, olisit nyt ottanut jonkun kulhon. Joudut nyt siivoamaan sen!". No niinpä :D

Iltaisin maha on turvonnut ja täynnä ilmaa. Ei kyllä ole yhtään muistikuvaa, onko tätä ollut aiemmissa raskauksissa.

On nää raskaudet vaan aina niin jänniä, 

kaikkine ajatuksineen, tunteineen ja oloineen.




Hyppää mukaan myös Instagramiin, sieltä löytyy arki ja ajatukset @iloelolaura ! 

torstai 27. helmikuuta 2020

Koronavirus tulee, oletko valmis? Eli miksi koronavirus ei pelota, mutta varaudun siihen silti



Eilen uutisoitiin koronavirusepäilystä täällä pääkaupunkiseudulla. Testein varmistettuna Suomessa on ollut yksi koronavirustartunta. Maailman terveysjärjestö WHO on arvellut, että korona saattaa yltyä pandemiaksi, mutta vielä ainakaan se ei sellaisen kriteerejä täytä. 


Tämä koronavirus tarttuu pisaratartuntana, ilmassa virukset eivät säily. Se voi tarttua ihmisestä toiseen, ja myös ilmeisesti kosketuksesta pintojen kautta, vaikkakaan se ei elä pinnoilla kauaa.  Taudin oireita ovat kuume, yskä, hengenahdistus, lihassäsrky ja väsymys. (Thl)

Koronaan maailmalla kuolleet ovat enimmäkseen riskiryhmäläisiä. Monella vakavampia oireita saaneella on ollut jokin perussairaus. Niinhän usein on influenssankin kanssa, vanhat ja/tai sairaat ovat ne, joihin vakavammin iskee.

Koronavirukseen sairastuneiden määrä näyttää pompahteneen Kiinassa hurjasti, mutta taustalla onkin tilastointitavan muutos. Uusi tilastointitapa laskee Hubein alueella myös epäillyt, joilla on todettu keuhkokuume. Muualla Kiinassa lasketaan vain ne, joiden tauti on vahvistettu testein. Tai ainakin toistaiseksi näin, katsotaan, miten tämä kehittyy. Lähde

Eli pelkkien lukujen avulla voi kyllä saada mediassa paniikkia aikaan. Vaikka tottahan se on, että koronavirus leviää maailmalla, meilläkin Suomessa.

Myös rokote koronavirukseen on kehitteillä. Rotilla sitä onkin jo testailtu, ja jotkut lähteet kertovat sen tulevan kuulemma ihmisille ilman verrokkitestausta lumerokotteella. Hurjaa. Lääkemarkkinoillahan lääkkeet testataan aina myös lumelääkkein. Näin hyötyjä ja haittoja päästään havainnoimaan. Rokotteita tämä ei ilmeisesti koske. Tietenkin toivon, että tämä ei ole totta.


Miksi ei kannata pelätä? Miten varautua koronavirukseen?


Pelko ja stressi kuormittavat kehon puolustuksen. Siksi ei kannata pelätä. Terveydenhoitoon liittyy tiukasti myös mielen hoito. Ihminen ei ole pelkästään keho tai mieli, vaan kokonaisuus. Ja sen lisäksi, että pelosta on haittaa, ei siitä ole mitään hyötyä. 

Oikeasti hyvän käsihygienian lisäksi kannattaa panostaa terveyden ylläpitämiseen. Sairaudenhoito on tärkeää sairauden iskiessä, terveydenhoito ja ylläpito tärkeää aina.

Kehon puolustusta voi tehostaa ruoan, unen, liikunnan ja muiden keinojen avulla. Terveillä ja hyväkuntoisilla on kaiketi parhaat mahdollisuudet selvitä. Että koronan mahdollisesti iskiessä siitä selvittäisiin kyllä.

En ole varastoinut ylimääräistä ruokaa kaappeihin, mutta tarkistanut, että esimerkiksi c- ja d-vitamiineja löytyy tarpeeksi meiltä kotoa. Ja koska olen öljyilijä, tarkistan myös, että tiettyjä eteerisiä öljyjä (käytän Young Livingiä, ovat laadultaan terapeuttista tasoa) löytyy kaapeista.

Valkoinen sokeri syö kehon vitamiineja. Ei siis hervottomia sokeriövereitä luvassa.

Tiedän, että jonkun mielestä nämä ovat ihan höpöjä ajatuksia. Ja minun mielestä ehkäpä jonkun muun ajatus on ihan höpöä. Itse kuitenkin pidän terveyden ylläpitämistä tärkeänä asiana ylipäätään. 




Kuva Pixabaysta 

tiistai 25. helmikuuta 2020

Sittenkin raskaana



Olin aika varma menkkojen alkamisesta. Olo oli samanlainen, kuin muilloinkin kierron siinä vaiheessa. Turvotti, alavatsaa juili, ja alaselkäkin otti osansa hormonioloista.

Vaan ei ne menkat sitten alkaneetkaan. Palauduin lasten kanssa reissusta kotiin. Raskaustestejä ei ollut kotona, ovulaatiotestejä vain. Tein saman tien kaksi eri merkkistä. Nekin kun voivat kuulemma näyttää raskauden. Kaksi lähes yhtä vahvaa viivaa. No oho, raskaana! Sittenkin. Seuraavana päivänä haettiin miehen kanssa kaupasta raskaustesti ja plussattiin hääpäivän kunniaksi.

Edelleen elellään alkuraskautta, seitsemättä raskausviikkoa. Lokakuussa laskettu aika. Ensimmäinen viikko plussaamisen jälkeen mieli kävi melkoista vuoristorataa. Oli haastavaa kääntää mieli ymmärtämään, että on oikeasti raskaana. Ja heti plussaamisesta tuli taas se keskenmenon pelko persiiseen.

Semmoinen puristava tunne, että no, kohta tämäkin menee kesken. Ne olivat ne alkuajatukset. Nyt niistä on kuitenkin päästy jo eteenpäin, koska kyllähän mieli käsittelee asiaa. Positiivisella mennään siis eteenpäin, millä muullakaan kannattaisi?

Nyt, kun mieli on jo ehtinyt käsitellä asiaa, tuntuu luontevalta kirjoittaa asiasta. Ja oikeastaan on ehkä vähän tarvekin kirjoittaa, koska tähän liittyy niin paljon ajatuksia. En koe, että "epävarmoilla viikoilla" raskaudesta kertominen muuttaisi mitään. Ehkä vähän päinvastoin. Ilo on suurempi jaettuna, suru pienempi.

Edellisessä raskaudessa jouduin kohtaamaan keskenmenon raskausviikolla 12. Ei elämässä tiedä, mitä tapahtuu.

Koko alkuvuoden olen ajatuksissani mennyt lyhytaikaista sijaisvanhemmuutta eli vastaanottoperhetoimintaa kohti, ja aloitettiin jo siihen valmentava PRIDE-kurssikin. Se kun on ollut ajatuksissa jo vuosia. Asia lykkääntyy nyt joksikin aikaa.

Mulla on kavereita ja tuttuja, joille käynyt juuri näin. Sijaisvanhemmuuskurssi on jo alkanut tai alkamassa, ja sitten pim, oletkin raskaana. Kai se liittyy osaltaan juuri mielen tekemään työhön. Ajatystyö siinä kohtaa jo pitkällä menossa sinne sijaisvanhemmuuden, tai meidän tapauksessa vastaanottoperhetoiminnan suuntaan.

Vaikkakaan en usko, että se on ainoa tekijä. Jokainen kuukausi keskenmenosta on ollut keholleni aikaa kiriä terveyttä ja hyvinvointia kiinni. Kuukausi kuukaudelta mm. kuukautiskiertoni pituus parani (lähtötilanne ennen edellistä raskautta ja keskenmenoakaan ei ollut hyvä, mutta nyt lopulta oli), ja siihen liittyvät kivut ja muut epämukavat tuntemukset vähenivät huomattavasti (minulla on käytössä kasviprogesteronivalmiste).

Myös ferritiini on ollut koko ajan nousussa, laadukkaat vitamiinit käytössä ja niin edelleen.

Oli miten oli, kovasti näyttäisi siltä, että raskaana ollaan. Varhaisultraan on aika varattuna, sitä odotellessa. Olen aina pitänyt varhaisultraa turhana ultrana, ja niin ajattelen edelleenkin. Tällä kertaa sinne kuitenkin mennään, koska kuitenkin keskenmenotausta kolkuttelee takaraivossa itselläni aika vahvasti.


Jokainen lapsi on niin suuri siunaus, ihme. 

Toivotaan, että me saataisiin tämä vauva pitää.



Hyppää mukaan myös Instagramiin @iloelolaura , siellä jaan myös raskaudesta :)

torstai 20. helmikuuta 2020

Kauniita unia ja lapsen alkuyön kauhukohtauksia


Kaksivuotiaan uniregressio oli meillä lyhyt vaihe, mutta lähtiessään se teki läpystä vaihdon isomman lapsen kauhukohtauksien kanssa. Silti ollaan onneksi nukuttu täysiä öitä. 


Jotenkin tosi huvittavaa, miten nämä uudet vaiheet aina yllättävät. Siinä ne ovat, ja sitten sitä on aluksi, että mitä täällä tapahtuu :D

Nyt tiedän, mitä kauhukohtaus tarkoittaa!


Vuoden vaihteen jälkeen lastenhuoneesta alkoi kuulumaan karjumista ja itkua tunnin, kahden päästä nukkumaanmenosta. Lapsi ei ollut hereillä, eikä häntä meinannut millään saada hereille. No helou kauhukohtaukset!

Kauhukohtauksistakin löytyi asiaa pienellä hakukonesurffauksella. Ovat kuulemma ihan normaaleja, vaikkakin niitä on vain pienellä osalla lapsista.

Lapsi saattaa silloin huutaa, karjua, nousta pystyyn sängyssä, itkeä ja huitoa holtittomasti. Monen tietolähteen mukaan lasta ei kannattaisi herättää ollenkaan, vaan peitellä heti takaisin sänkyyn.

Aamulla ei tapahtunutta muistanut, se kun ei ole painajaisunta, vaan tosiaan kauhukohtaus (ovat aivan eri asia, sen minäkin opin). Eikä me niistä olla lapselle numeroa tehty.


Vaiheen eteneminen


Alkuun kauhukohtaukset olivat sellaisia, että tosiaankaan ei onnistunut vain peitellä lasta uusiksi ja toivottaa kauniita unia. Kauhukohtaus oli vielä päällä, ja lapsi ei todellakaan ollut vain laitettavissa nukkumaan.

Usein nostin lapsen sängystä ja kannoin toiseen huoneeseen, koska huuto herätti jo siskoa. Lapsihan ei tähänkään vielä herännyt, vaan pikkuhiljaa sylissä heräili niin että huuto loppui. Oli tosi sikeässä unessa, herättely vaikeaa, mutta samalla tuntui ettei yön kauhut lopu, jollei herätä.

Kuulemma myös kova väsymys voi laukaista kauhukohtauksia. Välillä näkyikin selkeä yhteys, kun päikkäripäivän öinä näitä ei tullut, mutta sitten homma taas muuttui.

Tämä on siitä huippu vaihe, että kauhukohtaus tulee alkuyöstä. Lasten alkuyö on itselle vielä loppuiltaa, joten me aikuiset ollaan aina hereillä silloin, kun lastenhuoneesta kuuluu. Tähän ei siis ole liittynyt katkonaisia öitä.

Nyt on viisi peräkkäistä yötä takana, jolloin kauhukohtauata ei ole tullut. Tämä on ennätys sen jälkeen, kun vuoden alusta nämä alkoivat.



Voisivatkohan kauhukohtaukset olla jo loppumassa, vai onko se turhan optimistinen ajatus? Katsotaan! Joillakin tämä on ollut lyhyt vaihe, toisilla kestänyt useamman vuoden.




Tuuhan mukaan seuraamaan myös Instagramiin, sinne pääse tästä!