Näytetään tekstit, joissa on tunniste synnytyspettymys. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste synnytyspettymys. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 11. lokakuuta 2020

Synnytyksessäkin voi tapahtua väkivaltaa - viikon nosto




Synnytyksiin liittyy usein kummallinen kirjoittamaton ajatus, että kun vauva on sylissä, on turha enää vatvoa synnytyksen kulkuun liittyneitä asioita.  Aivan kuin "kiitollisuus vauvasta" peittäisi mahdolliset synnytystraumat ja jopa synnytysväkivallan ja tarpeen näiden asioiden käsittelyyn. Kyllä, synnytyksessäkin voi tapahtua väkivaltaa, niin fyysistä kuin henkistäkin. 




Nyt kun oma synnytykseni lähestyy, ovat synnytykseen liittyvät ajatukset tiukasti mielen päällä. Julkaisen aiempia postauksiani aiheesta, uusin sanoin ja ajatuksin. Alkuperäinen postaukseni synnytysväkivallasta löytyy täältä.


Mikä synnytysväkivalta?


Synnytysväkivalta taitanee olla Minä myös synnyttäjänä -kampanjan keksimä termi. Synnytysväkivallasta voi puhua myös termillä obstetrinen väkivalta, mutta mielestäni tuo synnytysväkivalta on kuvaavampi. 

Se tarkoittaa esimerkiksi alentuvaa kohtelua, synnyttäjän oikeuksien loukkaamista sanallisesti tai fyysisesti, pakottamista, uhkailua, toimenpiteiden tekemistä ilman suostumusta, selittämättä jättämistä jne. Synnytyksessähän ei oikeudellisesti ole olemassa tilannetta, jolloin äidin, synnyttäjän oikeuksien ylitse voisi kävellä. 

(Suomessa kohdussa olevalla vauvalla ei ole oikeuksia. Hänen oikeudet alkavat vasta synnyttyään.)

Vakavan synnytysväkivallan lisäksi yksi lievempi muoto on esimerkiksi synnyttäjän toiveille naureskeleminen.  Synnytysväkivalta on rakenteisiin ja rutiineihin kätkeytynytttä toimintaa, ei niinkään sitä, että joku yksittäinen kätilö tai muu työntekijä haluaisi synnyttäjälle jotain pahaa.



Aiheesta ei kannata puhua, koska synnytysväkivalta lietsoo pelkoa synnytystä kohtaan, ja vaikuttaa myös negatiivisesti syntyvyyteen?


Tällaisia ajatuksia mediassa ilmeni etenkin silloin, kun Minä myös synnyttäjänä -kampanja alkoi. 

Mielestäni todella erikoinen ja vastenmielinen ajatus, että asioista pitäisi olla hiljaa siksi, kun se muka vaikuttaa negatiivisesti syntyvyyteen ja luo pelkoja. Eiköhän ne ole suuremmalti jotkut ihan muut syyt, miksi vaikkapa tänä vuonna syntyvyys Suomessa on ihan ennätysmatalaa. Mutta hyssytellään vaan, niinkö? Sekö se on yhteiseksi hyväksi, niin saadaan lisää vauvoja? Enpä usko. 

Eiköhän tässä toimi sama asia kuin monessa muussakin, eli kun ollaan tietoisia asioista, vaaditaan muutosta, asioihin reagoidaan ja asiat paranevat pikkuhiljaa. Silloin ehkä oikeastikin voidaan omalta osaltamme vaikuttaa syntyvyyteen, kun synnytysväkivaltaan liittyvät karmivat kokemukset vähenevät. Eivät ne vähene pelkällä hyssyttelyllä.

Se kuitenkin on totta, että synnytyskokemus vaikuttaa perheen lapsilukuun, eli juurikin siihen syntyvyyteen. Synnytyskokemus voi vaikuttaa muutenkin koko vauvavuoteen ja siitäkin eteenpäin. Kuinka paljon enemmän perheissä olisi lapsia, jos synnytyskokemukset olisivat toisenlaisia? Tokikaan en väitä, että negatiiviset synnytyskokemukset johtuisivat pelkästään synnytysväkivallasta, mutta on sillä varmasti osansa.

Ja etenkin, kun osa siitä synnytysväkivallasta on sellaista, että äidit, synnyttäjät, luulevat, että jokin asia vain kuuluu tehdä niin, kuin hänelle tehtiin. Eikä, että häntä kohdeltiin väärin, ja osa kivusta, nöyryytyksestä tai muusta ikävästä johtuukin siitä, että hän tuli kohdanneeksi synnytysväkivaltaa. 




Ylen uutisissa kerrottiin sairaaloiden pelkäävän  #minämyössynnyttäjänä -kampanjaa. Eräs naistentautien ja synnytysten ylilääkäri olikin kommentoinut lukeneensa äitien kommentteja masentuneena. Toisen sairaalan osastonhoitaja ajattelee kampanjasta seuraavan paljon hyvää, mutta pelkää sen samalla lisäävän pelkoa lasten saantiin. 

Kätilöliitto puolestaan piti synnytysväkivalta-sanaa valitettavana. Kampanjan näkemys puolestaan on, ettei asiasta oikein voi puhua siloitellen. Olen vähän pettynyt tuohon kätilöliiton lausumaan asiasta, sillä eihän minkään väkivallan suhteen voi sen tekijä määrittää, mikä on väkivaltaa, mikä ei. 



Olenko itse kokenut synnytysväkivaltaa?


Sairaalasynnytyksen jälkeen yleensä kysytään melko piakkoin arvosanaa synnytykselle. Ajankohta tälle kyselylle on melko huono, koska siinä kohtaa synnytyskokemus ei ole vielä jäsentynyt, ja mieli voi myllertää monestakin asiasta. Monet sairaalat kertovatkin tähän arvosanan antoon perustuen, että suuremmat synnytyspettymykset ovat harvinaisia. Valitettavasti se ei ole yksi yhteen.

Kun arvosanaa synnytykselle kysytään heti tuoreeltaan, se ei välttämättä kerro juuri mitään tapahtuneesta. No joo, paitsi sen, että olet hengissä ja pystyt jonkun numeron rykäisemään suustasi.

Itsekin annoin esikoisen synnytyksestä arvosanaksi yhdeksän, kun sitä synnytyksen jälkeen synnärillä kysyttiin. Se ei kuitenkaan minunkaan osaltani kerro koko tarinaa, vaan minullekin kävi juuri tuo yllä kertomani tyypillinen asia, synnytyskokemus ei ollut vielä yhtään jäsentynyt. 

Sain "toivomani" lääkkeettömän synnytyksen, niin koin velvollisuudekseni antaa hyvän numeron, vaikka suoraan sanottuna oli aika kakka maku suussa joidenkin synnärin työntekijöiden käytöksen osalta. Ja koska synnytyksessä mieli käy paljon asioita läpi, tuntui tuo kohtelu erityisen järkyttävältä, ja kaiveli pitkään.

Minulle koitettiin pakolla tehdä toimenpiteitä, kehooni kajottiin ilman lupaa. Asioita, joille ei ollut minkäänlaista tarvetta. Sen lisäksi asiasta vielä riideltiin ja mesottiin, juuri kun olin saanut vauvan syliini. Työntekijä ei varmaankaan sanoisi tapahtunutta synnytysväkivallaksi, mutta kyllä se sitä on. Onneksi vain lievää, mutta sitä itseään, yhtä kaikki. Sellaistakaan ei tarvitsisi olla. 

Olen tosi pahoillani, jos olet synnytyksessäsi joutunut kokemaan synnytysväkivaltaa, oli se sitten tosiaan fyysistä tai henkistä.
 
Toinen synnytykseni olikin sitten ihana kotisynnytys. Siitä minulla ei ole yhtäkään negatiivista asiaa sanottavana. Soisin ihania, upeita synnytyksiä kaikille naisille! 



Ja kyllä, muakin on nimitetty kiittämättömäksi ja aivan naurettavaksi, kun viitsin meuhkata tällaisesta. Aivan kuin olisin voinut valita sen, että loukkasiko asia minua kipeästi vai ei. Ja samalla olen kuitenkin tosi kiitollinen, etten kohdannut mitään vakavaa synnytysväkivaltaa, sillä millaista sellaisen käsittely sitten olisikaan? Tuossa pienessäkin asiassa oli silloin aivan tarpeeksi.


Maailma ei kuitenkaan muutu vähättelemällä. Se muuttuu sillä, kun me avataan suumme, puhutaan ja vaaditaan muutosta. Vähät siitä, mitä joku muu on siitä mieltä. Vielä joskus voidaan sanoa, että synnytysväkivaltaa ei tapahdu!




Saatat olla kiinnostunut myös näistä:









Tuuhan seurailee myös Instagramissa @iloelolaura ja Fb Iloa, eloa! -blogi

tiistai 26. maaliskuuta 2019

Sairaalasynnytyksen riskit, mitä ne ovat?

Sairaalasynnytyksen riskit, onko niitä? Kulttuurissamme yleisesti ajatellaan sairaalasynnytyksen olevan ainoa turvallinen vaihtoehto niin äidille kuin vauvallekin. Usein kuitenkin unohdetaan, että riskinsä on sairaalasynnytyksessäkin.  En puhu nyt synnyttämisestä ylipäätänsä, vaan synnyttämisestä sairaalaolosuhteissa.  


Minä ja vauvani olisimme kuolleet?


Melko usein kuulee synnytyskokemusten yhteydessä kommentin "minä ja lapseni olisimme kuolleet, jos olisimme jääneet kotiin". Se mitä tapahtui sairaalassa, tapahtui sairaalassa, eikä voida suoraan sanoa, että kaikki samat asiat olisivat tapahtuneet kotonakin. Sairaalassa puututaan synnytyksen kulkuun tavoilla, joissa on myös haittapuolensa. Jopa hyvää tarkoittavalla sisätutkimuksella on riskinsä, jokaisella niistä synnytyksen aikana tehdyistä.

Harmi, ettei kulttuurissamme opeteta tarpeeksi synnyttämisestä


Sairaalassa voi saada hyvän, hienon ja upeankin synnytyskokemuksen. Kätilömme ovat koulutettuja synnytysalan ammattilaisia, joista suurin osa myös tiedostaa toimivansa asiakaspalveluammatissa ja työskentelee suurella sydämellä. Synnyttäjät eivät kuitenkaan ole synnytysalan ammattilaisia, sillä harva on kovin perehtynyt synnytyksen luonnolliseen fysiologiaan. Ja miksi olisikaan, kun virallisista kanavista, kuten neuvolasta saatetaan antaa viestiksi, että kätilö kyllä tietää, ja kertoo sitten.

Synnytykseen liittyy kuitenkin niin paljon asioita, että ei ole mitenkään mahdollista kätilön siinä synnytyshetkellä kertoa kaikkea, etenkin, kun hän ei edes tunne synnyttäjää ennestään. Valmistautumattomuus samoin kuin valmistautuminenkin ohjaa synnytyksen kulkua omaan suuntaansa.



Hormonit synnytyksessä


Suurin osa sairaalaan liittyvistä riskeistä liittyy synnyttävän äidin hormonitoimintaan ja hänelle tehtäviin toimenpiteisiin. Jotta riskejä voi ymmärtää, tulee ensin tiedostaa mihin kaikkeen hormonitoiminta vaikuttaa synnytyksessä.

Hormonit vaikuttavat lähes kaikkeen synnytyksessä. Synnytys tarvitsee edistyäkseen kehon omia hormoneja, oksitosiinia ja endorfiinia, joita synnyttävän äidin oma keho tuottaa, mikäli hänellä on turvallinen ja luottavainen olo. Oksitosiini tuottaa supistuksia, avaa kohdunsuuta ja auttaa vauvaa laskeutumaan. Oman oksitosiinin puuttuminen pitkittää synnytystä. Se myös säätelee istukan irtoamista vauvan syntymän jälkeen, sekä estää sen irtoamisesta aiheutuvaa verenvuotoa. Endorfiini puolestaan rauhoittaa ja lievittää kipua. Epiduraali ja muut opiaatit heikentävät omaa endorfiinin tuotantoa, kuten myös pelko tekee.

Näiden hormonien puuttuessa tai vähentyessä kehosta, voi synnytys pysähtyä, kohdunsuukin voi alkaa sulkeutumaan. Pelko ja jännitys puolestaan lisäävät adrenaliinin tuotantoa, ja myös liika adrenaliini voi hidastaa tai pysäyttää synnytyksen.

Harmi, että kulttuurissamme ei opeteta synnytyksistä tarpeeksi. Sanotaan vain, että älä sinä tyttö kuule suunnittele, petyt vaan. Harva tietää tarkemmin, mitä synnytyksessä tapahtuu missäkin vaiheessa, ja mitkä asiat vaikuttavat.


Sairaalasynnytyksen riskit muodostuvat synnytyksen kulkuun puuttumisista ja niiden vaikutuksista


Mitä ovat synnytyksen kulkuun puuttumiset? Ne ovat kaikkia toimia, joita synnytyksen aikana tehdään. Vaikka ne ovat ns. hyvää tarkoittavia puuttumisia, niin silti. Puuttumisen motiivilla ei ole merkitystä siihen, että yhtä lailla kaikki toimenpiteet ovat puuttumisia luonnolliseen kulkuun.

Synnytyksen kulkuun liittyviä toimenpiteitä ovat esimerkiksi sisätutkimukset, sydänäänien kuunteleminen, kalvojen puhkaisu, scalp-anturin laitto, oksitosiini, antibiootin laittaminen, lääkkeellinen käynnistäminen, episiotomia, imukupilla avustaminen, ohjattu ponnistus, lääkkeelliset kivunlievitykset ja puudutukset, rajalliset asennot, sektiovalmius  (syömättömyys/juomattomuus) ja niin edelleen.   
Lisäksi myös henkilökemia sairaalan työntekijöiden kanssa voi vaikuttaa suuresti.

Suurin vaikutus toimenpiteillä on riski taas uudelle lisätoimenpiteelle, kun seuraavalla toimenpiteellä paikataan edellisen seuraamuksia. Esimerkiksi  synnytyshormonien häiritsemistä/häiriintymistä voidaan paikkailla synteettisellä oksitosiinilla. Synteettinen oksitosiini tarkoittaa usein järkyttäviä supistuksia, mutta sairaalassa on puudutteitakin antaa sitä varten. Ja jos yksi puudute ei toimi, niin sitten voi kokeilla seuraavaa. On scalpia, episiotomiaa, imukuppeja, ja jos nekään eivät auta, niin on se sektiomahdollisuus. Ja on myös valmius valvoa syntyneen vauvan vointia ja antaa tehohoitoa, mitä pitkittynyt synnytys ja/tai lääkkeiden käyttö synnytyksessä saattavat vaatia.

Näitä mahdollisia seuraamuksia synnytyksen kulkuun puuttumisesta ovat muun muuassa infektiot, pitkittynyt synnytys, repeämät, kohtulihaksen uupuminen, synnyttäjän uupuminen, vauvan uupuminen, vauvan hidastunut eteneminen synnytyskanavassa, lääkkein aikaansaadut infernaaliset supistukset, sektio, vauvan sydänäänien romahtaminen, lääkkeiden vaikutus hormoneihin synnytyksen aikana sekä sen jälkeen, lääkkeiden vaikutus vauvaan, runsas verenvuoto, repaleinen istukka, istukan irtoamattomuus, laskeumat, vauvan imemisongelmat, vauvan kiputilat, kohtutulehdus ja niin edelleen.

En sano, etteikö listassa olevia asioita voisi tulla ilman puuttumisiakin, mutta silloin kun synnytyksen kulussa on runsaasti puuttumisiakin, on todennäköisesti enemmän seuraamuksiakin. Sen lisäksi myös synnyttäjät ovat hyvin erilaisia. Eri asiat vaikuttavat hyvinkin eri lailla ihmisestä ja tilanteesta riippuen.




Kaikessa on riskinsä


Kaikessa tässä elämässä on riskinsä. Jokainen synnytykseen puuttuminen on riski. Mutta koska sairaalassa näihin isoihinkin riskeihin pystytään reagoimaan nopeasti, voidaan myös tällaisia riskejä ottaa. Voiko tällaisen synnytyksen jälkeen sanoa, että kotiin olisi kuollut? Toki, jos kotona siis ensin olisi tehty runsaasti synnytyksen kulkuun puuttumisia, lääkkeellisiä vauhdituksia, kalvojen puhkaisu, laitettu puudutteita ja muita. Sitten voitaisiin sanoa, että kotiin olisi kuoltu, sillä kotonahan ei ole sektiovalmiutta. Ja juuri se on syy, miksi kotona ei tehdä samassa mittakaavassa puuttumisia, saati käytetä lääkkeellisiä vauhdituksia tai puudutteita. Ei voida ottaa niin suurta riskiä.


Minullakin on takana yksi ihan onnistunut sairaalasynnytys, vähillä puuttumisilla tosin. 

Silti koen, että sairaalan riskeistä puhutaan aivan liian vähän. 

On liian helppoa tuudittautua ajatukseen, että synnytys nyt vain on niin vaarallista ja onneksi ollaan sairaalassa. 



Synnytyksen tärkein asia edelleen on se, että äiti ja vauva molemmat voivat hyvin. Nykyään tiedetään kuitenkin, että ne eivät ole ainoita merkittäviä asioita. Koko synnytys voi vaikuttaa vielä vuosia ja vuosikymmeniäkin eteenpäin. Synnytyskokemuksen lisäksi synnyttäneen äidin fyysinen terveys ja mielenterveys, kiintymyssuhteen syntyminen äidin ja lapsen välille, perheen lapsiluku, kokemukset joita kerrotaan seuraaville jälkipolville ja vaikutetaan näin heidän ajatuksiinsa. Siinä on jo monta asiaa joihin synnytyskokemus vaikuttaa, enkä varmasti edes muistanut kaikkia.

Onkin aika hienoa, että Maailman terveysjärjestö WHO viime vuoden uusissa synnytyksiin liittyvissä ohjeissa listasi yhdeksi  tärkeimmistä tavoitteistaan "Making childbirth a positive experience". Sitä kohti.



Lue myös

Kuvat Pixabay


Seuraa myös IG:@iloelolaura ja FB:Iloa, eloa! -blogi

tiistai 16. lokakuuta 2018

Miksi synnytyspettymys kannattaa käsitellä? 6 ajatusta aiheesta



Synnytys on usein mullistava hetki koko perheen elämässä. Uusi perheenjäsen syntyy, ja jonkin ajan päästä synnytyksestä myös synnytyskokemus on muotoutunut. Se voi parhaimmillaan olla ihana, voimauttava muisto, johon mielellään palaa ajatuksissaan aika ajoin. Aina ei kuitenkaan ole niin. Kokemus voi olla myös sellainen, jonka haluaisi vain unohtaa ja sulkea mielestään loppuiäksi

Mahdollinen synnytyspettymys on sinun kokemuksesi synnytyksestäsi, kukaan muu ei voi puolestasi määrittää, minkälainen synnytys oli, tai miltä mikäkin asia sinusta tuntui. Nykyään tiedetään synnytyksen olevan paljon muutakin kuin "äiti ja lapsi ovat hengissä, eli kaikki hyvin".



Koitko synnytyspettymyksen? Olen tosi pahoillani puolestasi! ❤
Saat olla pettynyt, vihainen, mitä vaan, kaikki tunteet ovat sallittuja. 
Synnytyspettymys kuitenkin kannattaa käsitellä, sitten kun vain jaksat. Tässä muutama syy, miksi:




1. Synnytyskokemuksesi on tapahtunut juuri sinulle, ja vaikka sen sysäisi mielestään, vaikuttaa se taustalla. Se voi myös katkeroittaa mielesi, jolloin ikävän kokemuksen lisäksi sinulla menee voimavaroja hukkaan.

2. "Apua, ihan kamaalaa, ei enää koskaan tuollaista!Synnytyskokemus vaikuttaa myös lapsilukuun. Perhe, joka on aikaisemmin haaveillut jostain tietystä lapsiluvusta, voi synnytyspettymyksen vuoksi päättääkin, että tämä oli tässä, ei enää lisää lapsia.

3. Synnytyskokemus voi vaikuttaa vauvavuoden mielialoihin ja jaksamiseen. Joillakin ihmisillä itseensä, kehoonsa, synnytyksen kulkuun tai työntekijöiden toimintaan liittyvät pettymykset voivat myös hidastaa vauvaan rakastumisen tunteen syntymistä.

4. Toisten synnytyskokemukset saattavat pahoittaa mielesi vielä vuosienkin päästä. Saatat kiertää kehää ajatuksissasi, että miksi juuri sinulle piti sattua sellainen kokemus, ja jollain toisella sitten lykästää synnytys synnytyksen perään.

5. Synnytyspettymyksen jälkeen uusi raskaus usein nostaa synnytyspelon pintaan. Synnytyspelko voi vaikuttaa stressinä koko raskausajan sinuun ja vauvaasi. Pelko myös ohjaa toimintaasi ja kehoasi synnytyshetkellä. Pelko ei ole hyvä tukihenkilö synnytyksessä, vaan synnytyksen pahin vihollinen. Se estää kehoasi ja mieltäsi toimimasta optimaalisesti, tai ainakin hidastaa tai saa koko asian tuntumaan kipeämmältä.

6. Synnytyskokemuksesi käsittely voi myös vaikuttaa siihen, minkälainen käsitys esimerkiksi lapsillesi synnytyksestä välittyy kertomasi kautta. Synnytyskulttuuria muovaamme me, kokemuksiemme ja sanojemme kautta.

Kysymys ei siis ole siitä, etteikö kurjaa kokemusta saisi kertoa, vaan siitä, kuinka asian kertoo. Myös ennen omaa synnytystäsi olit varmasti kuullut jonkun synnytystarinoita. Minkälaisia ajatuksia ne herättivät synnytyksestä?


Minkälaisia ajatuksia aihe herättää? Onko sinulla kokemusta aiheesta? Mihin muihin asioihin synnytyspettymys voi vaikuttaa? 




Kuva Pixabay