Raskaus toiveissa, joten suuntasin verikokeisiin

Kaupallinen yhteistyö Puhti.fi kanssa

Kun toiveissa on raskaus, kuinka siihen lähtisi valmistautumaan? Tässäpä vinkki: terveelllisen elämän ja vitamiinien lisäksi vaikkapa ottamalla selvää mitä keholle oikeasti kuuluu. Koska itselläni on takana keskenmeno, eikä vointikaan ole ollut sen jälkeen voimallisin, elimistön vointi kiinnostaa entistä enemmän. Omien tulosten näkeminen oli tosi mielenkiintoista.

Tosiaan, keskenmenon jälkihuolto julkisella puolella oli todella minimaalista, sitä kautta ei vastauksia saanut. Ainoastaan raskaushormonin laskeminen mitattiin. Tämä on aika tyypillistä ilmeisesti, näin olen kuullut usealla paikkakunnalla olevan. Harmi. Ehdotinkin Puhdin kanssa yhteistyötä aiheen tiimoilta, koska heidän palvelunsa vaikutti niin helpolta, eikä siihen tarvinnut erikseen lääkärin lähetettä. Tämän kesän jäljiltä helppous on juuri se mitä kaipasin.

Miksi halusin käydä labratesteissä?

Raskaus ei ole sairaus, niin sanotaan. Ei olekaan, mutta ei se myöskään ole kropalle ihan piece of cake. Kun tavallisesti kehotetaan syömään jatkuvasti lähinnä vain D-vitamiinia, raskaana ollessa suositellaan foolihappoa ja usein myös jotain monivitamiinilisää. Loppua kohden moni tarvitsee myös rautalisää. Raskausaikana rakennetaan uutta elämää, vauvaa, ja siksi tarvitsee olla kaikkia rakennusaineitakin. Kehossa voi olla lisätarvetta muullekin, kuin näille yllämainituille.

Vaan mistä tietää, saako tavallisesta ruoasta kaiken tarvittavan, tai riittääkö Suomen D-vitamiinisuositus takaamaan juuri sulle riittävän D-vitamiinitason? Ei tiedäkään. Ajattelen, että raskaana tai ei, on aina avartavaa ottaa selvää omaan hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä.  Raskauden kuormittavuuden raskausaikana myös hormonitoiminta muuttuu, vaikuttaen moneen. On helpompi edistää omaa hyvinvointiaan, kun tietää, mihin asioihin pitää panostaa. Kehon hyvinvointi vaikuttaa myös siihen, miten raskausaika sujuu ja miten jaksat koko raskauden ajan.

Kuva Puhti.fi

Mitä testata?

Kesän jaksamisen pohjalta minua kiinnosti kovasti, millainen luku ferritiineistäni  paljastuu, sillä keskenmenossa menetin kuitenkin paljon verta. Raskauden alkamiseen ja jatkumiseen vaikuttaa muun muuassa hormonit ja folaatti, jota syönkin foolihapon sijaan juuri folaattimuodossa, sillä se imeytyy paremmin. Siksi kiinnosti myös se, onko syömäni folaatti hyvin imeytyvä, ja ottamani annos tarpeeksi suuri minulle.

B12 puolestaan vaikuttaa raskaudessa vauvan kehitykseen, D-vitamiini vauvan luuston kehittymiseen, kilpirauhasen toiminta taas vaikuttaa niin äitiin kuin lapseenkin. Niin moni asia vaikuttaa.

Koska toiveissa oli useampi erillinen tutkimus, valitsin paketin, josta näitä löytyy. Se on Raskautta suunnittelevan terveystarkastus, sillä nimensä mukaisesti se on laaja paketti tutkimuksia, kohdistuen esimerkiksi juuri minulle. Ferritiinin, folaatin, kilpirauhasen, D-vitamiinin ja B12 lisäksi siihen kuuluu lisäksi myös täydelllinen verenkuva, veren rasva-arvo, CRP, ja glukoosiarvo. Aika kattavasti kaikkea.

Tarkoitus ei ole etsiä sairauksia, vaan edistää omaa hyvinvointia ja jaksamista.

Käytännössä se meni näin

Puhtiin ei tarvita lääkärin lähetteitä, vaan yksittäiset testit tai testipaketit voi ostaa suoraan heidän verkkosivuiltaan. Mitään muita maksuja ei tule, ei labrakäynnistäkään SYNLABissa.

Lunastin Puhti.fi verkkokaupasta tuon raskautta suunnittelvan terveystarkastuksen, ja varasin ajan SYNLABiin. Meitä lähin SYNLAB löytyi Tikkurilasta (näitä on 27 eri paikkakunnalla). Varasin aikaa sunnuntai-iltana, ja sain ajan varattua seuraavalle aamulle jo. Aamuaika siksi, että useampi testeistä vaatii paastoamista. Me köröteltiin lasten kanssa lähijunalla perille saakka, sillä labra on samassa rakennuksessa kuin juna-asema. Ihanan helppoa.

Labrassa SYNLABin työntekijä jutteli mukavia lapsille samalla kun putkilot täyttyivät verestäni. Sitten vaan tuloksia odottelemaan. Lähes kaikki tulokset tulivat Oma Puhti -sivuille jo saman päivän iltana, joista sain ilmoituksen tekstiviestillä. Folaattien tulokset valmistuivat seuraavana aamupäivänä.

Tulokset ovat selkeässä muodossa. Niistä näkee yhdellä vilkaisulla oman tuloksensa lisäksi viitearvot. Jokaisen testin kohdalla pääsee myös lukemaan, mitä testattu asia oikeasti tarkoittaa, joten ei tarvitse googletella, mitä erikoiset sanat olivatkaan. Uusia testejä ottaessa tulokset tulevat samaan paikkaan, ja testituloksia kehityksineen on helppo vertailla.

Ohhoh! Tältä mun tulokset näyttävät

  

Laitan tähän kuvina osan testituloksista. 

Suurin osa tuloksistani oli hyviä, muutama suorastaan huippu. Jokunen sitten taas viitearvojen ulkopuolella. Ilahduksen aiheita olivat etenkin D-vitamiini, joka oli 201,0nmol/l (katso kuva) sekä molemmat folaatit. Myös hemoglobiini oli noussut. Nyt se oli 123, kun keskenmenon jälkeen, pari kuukautta sitten se oli sen 95.

Vaan ferritiini ja kilpirauhashormoni, auts.

Ferritiinini on 18,5. Aika huono, mutta onneksi ei huonompi. Harmi, ettei keskenmenon jälkeen ole tuota mitattu, sillä oman vointini perusteella veikkaisin, että se on ollut huonompikin, sillä vointini ja jaksamiseni on hitaasti mutta varmasti mennyt koko ajan parempaan. Ja siltikin se on vielä noin vähän! Tämä tulos vahvistaa entisestään sitä oloa, että tunnen kehoani, enkä ole jauhanut näistä asioista ihan syyttä.

Se kilpirauhanen sitten. Tyroksiini (S -4T -V) viitearvojen sisällä, aika keskellä vihreää aluetta. Tyreotropiini (S -TSH) puolestaan raja-arvojen alapuolella, viitaten lievään kilpirauhasen liikatoimintaan. Siis oho! Vaikka tokikaan nämä testitulokset eivät ole mitään sairauden etsintää, eikä tulos itsessään vielä tarkoita, että minulla se olisi, mutta kertoohan tuo toki sen, että tasapainossa hormonini eivät ole. Tuloksesta vahvistuu myös ajatus, että myös progesteronin mittaaminen voisi olla paikallaan. Tai ihan jopa hormonipaneeli.

Ajattelen, että tieto ei todellakaan lisää tuskaa. Ei edes noiden arvojen kohdalla, jotka olivat surkeat. Päinvastoin. Tieto antaa avaimet hyvinvoinnin etsimiseen. Ja luulenpa, että aion noita muutamia testejä käydä ottamassa jatkossakin. Kiitos Puhti!

Ensimmäinen kuva on Pixabaysta. Oli tarkoitus ottaa kuva omasta labrassakäynnistä, mutta lasten kanssa se jostain syystä unohtui :D 

Instagramin puolella @iloelolaura löytyy aika ajoin tästäkin aiheesta lisää storyjen puolella. Tuuhan sinne! 

Yöimetys loppui, miten kävi hormonien?

Noin kuukausi sitten kerroin yöimetysten lopettamisesta. Meillä yöimetyksen loppuminen osui sujuvaan saumaan, sillä 1v5kk ikäinen taapero oli osoittanut merkkejä sopivasta kohdasta jo jonkun aikaa. Niinpä yöimetykset loppuivat meillä, voisiko sanoa, että tosi helposti? Siskokset nukkuvat yhdessä kerrossängyssään, ja tavallisesti yö menee niin, että huoneessa ei tarvitse käydä öisin.

Hormonit ja nukkuminen

Yöimetyksen loppuminen on kuitenkin vaikuttanut minuun itseeni, nimittäin omaan nukkumiseeni. Olen kyllä tiennyt sen, että yöimetys vaikuttaa äidin hormoneihin ja auttaa nukahtamaan, mutta huhhuh silti. Aluksi, kun yöimetys oli juuri lopetettu, oli mulla sellainen aivosumu-olo ja väsymys. Ja ei, ei siksi että "univelkojen kuorma" olisi ryöpsähtänyt päälle, sillä nukuin koko vauavuodenkin ajan hyvin ja riittävästi. Ei siis univelkaa, vaan jotain muuta, hormonaalista. Täällä kirjoitinkin aiemmin meidän helposta vauvavuodesta ja hyvin nukutuista öistä.

Aivosumut ja väsymys menivät onneksi ohi, mutta silti monenakin iltana olen kaivannut yöimetyksen apua omaan nukahtamiseen. Nukahdin aiemmin heti, nyt kestää tovi . Lisäksi oma uni tuntuu aamuyöltä jotenkin tavallista ohuemmalta, ja olen useana yönä havahtunut hereille joskus neljän maissa.

Vaikutukset kuukautiskiertoon

On mielenkiintoista, kuinka eri naisilla vaikuttaa imetys kuukautiskiertoon aivan eri lailla. Joillakinhan menkat saattaa alkaa jo pian jälkivuodon loppumisen jälkeen, itse taas kuulun siihen seurueeseen, joilla kestää vähän kauemmin. Ja siitä olen ollutkin iloinen kyllä.

Yöimetyksen lopettamisen jälkeen ovulaatio napakoitui huomattavasti. Alavatsa toiselta puolelta todella arkana,  huono olo parina aamuna jne. Hassua, mutta ihan loogista. Minullahan imetys on toiminut aika tehokkaana ehkäisykeinona molempien lapsien kohdalla suunnilleen ensimmäisen vuoden ajan, joten ihan järkeenkäypää tuo vaikutus myös ovulaation oireiden vahvistumiseen. Kehon toiminta vaan on jotain niin ihmeellistä.

Milloin ja miten teillä päättyi yöimetys? 

Vaikuttiko se hormoneihin?

Lue myös

Onneksi en ole raskaana vielä

Voimavarat pikkulapsiarjessa

Taaperon äiti

Hyppää mukaan Instagramissa @iloelolaura ja Facebookissa Iloa, eloa! -blogi

Sairaalasynnytyksen riskit, mitä ne ovat?

Sairaalasynnytyksen riskit, onko niitä? Kulttuurissamme yleisesti ajatellaan sairaalasynnytyksen olevan ainoa turvallinen vaihtoehto niin äidille kuin vauvallekin. Usein kuitenkin unohdetaan, että riskinsä on sairaalasynnytyksessäkin.  En puhu nyt synnyttämisestä ylipäätänsä, vaan synnyttämisestä sairaalaolosuhteissa.  

Minä ja vauvani olisimme kuolleet?

Melko usein kuulee synnytyskokemusten yhteydessä kommentin "minä ja lapseni olisimme kuolleet, jos olisimme jääneet kotiin". Se mitä tapahtui sairaalassa, tapahtui sairaalassa, eikä voida suoraan sanoa, että kaikki samat asiat olisivat tapahtuneet kotonakin. Sairaalassa puututaan synnytyksen kulkuun tavoilla, joissa on myös haittapuolensa. Jopa hyvää tarkoittavalla sisätutkimuksella on riskinsä, jokaisella niistä synnytyksen aikana tehdyistä.

Harmi, ettei kulttuurissamme opeteta tarpeeksi synnyttämisestä

Sairaalassa voi saada hyvän, hienon ja upeankin synnytyskokemuksen. Kätilömme ovat koulutettuja synnytysalan ammattilaisia, joista suurin osa myös tiedostaa toimivansa asiakaspalveluammatissa ja työskentelee suurella sydämellä. Synnyttäjät eivät kuitenkaan ole synnytysalan ammattilaisia, sillä harva on kovin perehtynyt synnytyksen luonnolliseen fysiologiaan. Ja miksi olisikaan, kun virallisista kanavista, kuten neuvolasta saatetaan antaa viestiksi, että kätilö kyllä tietää, ja kertoo sitten.

Synnytykseen liittyy kuitenkin niin paljon asioita, että ei ole mitenkään mahdollista kätilön siinä synnytyshetkellä kertoa kaikkea, etenkin, kun hän ei edes tunne synnyttäjää ennestään. Valmistautumattomuus samoin kuin valmistautuminenkin ohjaa synnytyksen kulkua omaan suuntaansa.

Hormonit synnytyksessä

Suurin osa sairaalaan liittyvistä riskeistä liittyy synnyttävän äidin hormonitoimintaan ja hänelle tehtäviin toimenpiteisiin. Jotta riskejä voi ymmärtää, tulee ensin tiedostaa mihin kaikkeen hormonitoiminta vaikuttaa synnytyksessä.

Hormonit vaikuttavat lähes kaikkeen synnytyksessä. Synnytys tarvitsee edistyäkseen kehon omia hormoneja, oksitosiinia ja endorfiinia, joita synnyttävän äidin oma keho tuottaa, mikäli hänellä on turvallinen ja luottavainen olo. Oksitosiini tuottaa supistuksia, avaa kohdunsuuta ja auttaa vauvaa laskeutumaan. Oman oksitosiinin puuttuminen pitkittää synnytystä. Se myös säätelee istukan irtoamista vauvan syntymän jälkeen, sekä estää sen irtoamisesta aiheutuvaa verenvuotoa. Endorfiini puolestaan rauhoittaa ja lievittää kipua. Epiduraali ja muut opiaatit heikentävät omaa endorfiinin tuotantoa, kuten myös pelko tekee.

Näiden hormonien puuttuessa tai vähentyessä kehosta, voi synnytys pysähtyä, kohdunsuukin voi alkaa sulkeutumaan. Pelko ja jännitys puolestaan lisäävät adrenaliinin tuotantoa, ja myös liika adrenaliini voi hidastaa tai pysäyttää synnytyksen.

Harmi, että kulttuurissamme ei opeteta synnytyksistä tarpeeksi. Sanotaan vain, että älä sinä tyttö kuule suunnittele, petyt vaan. Harva tietää tarkemmin, mitä synnytyksessä tapahtuu missäkin vaiheessa, ja mitkä asiat vaikuttavat.

Sairaalasynnytyksen riskit muodostuvat synnytyksen kulkuun puuttumisista ja niiden vaikutuksista

Mitä ovat synnytyksen kulkuun puuttumiset? Ne ovat kaikkia toimia, joita synnytyksen aikana tehdään. Vaikka ne ovat ns. hyvää tarkoittavia puuttumisia, niin silti. Puuttumisen motiivilla ei ole merkitystä siihen, että yhtä lailla kaikki toimenpiteet ovat puuttumisia luonnolliseen kulkuun.

Synnytyksen kulkuun liittyviä toimenpiteitä ovat esimerkiksi sisätutkimukset, sydänäänien kuunteleminen, kalvojen puhkaisu, scalp-anturin laitto, oksitosiini, antibiootin laittaminen, lääkkeellinen käynnistäminen, episiotomia, imukupilla avustaminen, ohjattu ponnistus, lääkkeelliset kivunlievitykset ja puudutukset, rajalliset asennot, sektiovalmius  (syömättömyys/juomattomuus) ja niin edelleen.   

Lisäksi myös henkilökemia sairaalan työntekijöiden kanssa voi vaikuttaa suuresti.

Suurin vaikutus toimenpiteillä on riski taas uudelle lisätoimenpiteelle, kun seuraavalla toimenpiteellä paikataan edellisen seuraamuksia. Esimerkiksi  synnytyshormonien häiritsemistä/häiriintymistä voidaan paikkailla synteettisellä oksitosiinilla. Synteettinen oksitosiini tarkoittaa usein järkyttäviä supistuksia, mutta sairaalassa on puudutteitakin antaa sitä varten. Ja jos yksi puudute ei toimi, niin sitten voi kokeilla seuraavaa. On scalpia, episiotomiaa, imukuppeja, ja jos nekään eivät auta, niin on se sektiomahdollisuus. Ja on myös valmius valvoa syntyneen vauvan vointia ja antaa tehohoitoa, mitä pitkittynyt synnytys ja/tai lääkkeiden käyttö synnytyksessä saattavat vaatia.

Näitä mahdollisia seuraamuksia synnytyksen kulkuun puuttumisesta ovat muun muuassa infektiot, pitkittynyt synnytys, repeämät, kohtulihaksen uupuminen, synnyttäjän uupuminen, vauvan uupuminen, vauvan hidastunut eteneminen synnytyskanavassa, lääkkein aikaansaadut infernaaliset supistukset, sektio, vauvan sydänäänien romahtaminen, lääkkeiden vaikutus hormoneihin synnytyksen aikana sekä sen jälkeen, lääkkeiden vaikutus vauvaan, runsas verenvuoto, repaleinen istukka, istukan irtoamattomuus, laskeumat, vauvan imemisongelmat, vauvan kiputilat, kohtutulehdus ja niin edelleen.

En sano, etteikö listassa olevia asioita voisi tulla ilman puuttumisiakin, mutta silloin kun synnytyksen kulussa on runsaasti puuttumisiakin, on todennäköisesti enemmän seuraamuksiakin. Sen lisäksi myös synnyttäjät ovat hyvin erilaisia. Eri asiat vaikuttavat hyvinkin eri lailla ihmisestä ja tilanteesta riippuen.

Kaikessa on riskinsä

Kaikessa tässä elämässä on riskinsä. Jokainen synnytykseen puuttuminen on riski. Mutta koska sairaalassa näihin isoihinkin riskeihin pystytään reagoimaan nopeasti, voidaan myös tällaisia riskejä ottaa. Voiko tällaisen synnytyksen jälkeen sanoa, että kotiin olisi kuollut? Toki, jos kotona siis ensin olisi tehty runsaasti synnytyksen kulkuun puuttumisia, lääkkeellisiä vauhdituksia, kalvojen puhkaisu, laitettu puudutteita ja muita. Sitten voitaisiin sanoa, että kotiin olisi kuoltu, sillä kotonahan ei ole sektiovalmiutta. Ja juuri se on syy, miksi kotona ei tehdä samassa mittakaavassa puuttumisia, saati käytetä lääkkeellisiä vauhdituksia tai puudutteita. Ei voida ottaa niin suurta riskiä.

Minullakin on takana yksi ihan onnistunut sairaalasynnytys, vähillä puuttumisilla tosin. 

Silti koen, että sairaalan riskeistä puhutaan aivan liian vähän. 

On liian helppoa tuudittautua ajatukseen, että synnytys nyt vain on niin vaarallista ja onneksi ollaan sairaalassa. 

Synnytyksen tärkein asia edelleen on se, että äiti ja vauva molemmat voivat hyvin. Nykyään tiedetään kuitenkin, että ne eivät ole ainoita merkittäviä asioita. Koko synnytys voi vaikuttaa vielä vuosia ja vuosikymmeniäkin eteenpäin. Synnytyskokemuksen lisäksi synnyttäneen äidin fyysinen terveys ja mielenterveys, kiintymyssuhteen syntyminen äidin ja lapsen välille, perheen lapsiluku, kokemukset joita kerrotaan seuraaville jälkipolville ja vaikutetaan näin heidän ajatuksiinsa. Siinä on jo monta asiaa joihin synnytyskokemus vaikuttaa, enkä varmasti edes muistanut kaikkia.

Onkin aika hienoa, että Maailman terveysjärjestö WHO viime vuoden uusissa synnytyksiin liittyvissä ohjeissa listasi yhdeksi  tärkeimmistä tavoitteistaan "Making childbirth a positive experience". Sitä kohti.

Lue myös

Väliliha ja "suomalainen ote"

Kotisynnytyskertomus

Jälkitarkastus ja sisätutkimus

Kuvat Pixabay

Seuraa myös IG:@iloelolaura ja FB:Iloa, eloa! -blogi

Tätä et vielä ole kokeillut kuukautiskipuihin - yoni steam

Tiedätkö mikä on yoni steam, tai kuinka se voi mahdollisesti auttaa kuukautiskipuihin? Kerron vähän lisää! Lopussa myös oma kokemukseni aiheesta.

Pimppihöyrytys, oikeastiko?

Yoni steam on kuin kohdun ja pimpin detox, jossa lämpimän höyryn ja yrttien avulla on tarkoitus puhdistaa kehoa. Siitä kerrotaan, että kuumassa vedessä yrttien lääkinnälliset hyödyt pääsevät käyttöön, kulkeutuvat iholle, lisäävät alapään ja kohdun verenkiertoa ja puhdistavat lisääntymisjärjestelmää. Puhdistus pienentää kohdun kuukausittaisen tekemän työn määrää, mikä on yhteydessä mm. kuukautiskipuihin.

Joidenkin lähteiden mukaan yoni steaming on  muinainen korealainen hoitomuoto, jonka tarkoitus on parantaa, elvyttää ja puhdistaa emättimen ja kohdun alueita. Jotkut kertovat sen tulleen maya-kulttuurista.

Yleisimpiä höyrytysyrttejä ovat basilika, rosmariini, ruusun lehdet, kehäkukka, laventeli, oregano, kamomilla jne. Eri yrteillä on eri ominaisuudet. Myös merisuolaa voidaan käyttää yrttien lisänä. Yrttien annetaan hautua hetken aikaa, jonka jälkeen istutaan höyryastian yläpuolelle ilman housuja, viltti ympärillä, ettei höyry karkaa ennen aikojaan. Yleisin suositeltu aika höyrytykselle on noin 20 minuuttia.

Oletetut hyödyt

Mitään tieteellisesti tutkittua dataa asiasta ei ole, mutta huimaan määrään asioita höyrytyksen kerrotaan voivan auttaa:

Kuukautiskrampit, poissaolevat kuukautiset, hedelmällisyys ja raskautuminen, endometrioosi, epäsäännöllinen kuukautiskierto, pitkä kuukautiskierto, lyhyt kuukautiskierto, vaihdevuosioireet, hiiva, libido, emättimen kuivuus, alapään kudosvauriot, emättimen bakteerien tasapainotus, synnytyksestä palautuminen ja monet muut naiseuteen ja hormoneihin liittyvät asiat.

Höyrytys on vaarallista?

Jenkeissä muutamat lääkärit ovat varoitelleet tästä höyrytyksestä, sen olevan kuulemma huijausta, voivan aiheuttaa palovammoja, eikä sen voida todistaa auttavan. Ei varmasti voidakaan todistaa auttavan, sillä asiasta ei ole olemassa tieteellistä näyttöä, vaan pelkästään ihmisten omakohtaisia kokemuksia.

Ajattelen yoni steam -höyrytyksessä olevan paljolti samaa kuin hyöryhengityksessä, paitsi että hengitysteiden sijaan hoidettavana on kohtu ja alapää. Palovammojakin on aika vaikea saada, koska sen huomaa kyllä heti, jos höyry on liian kuumaa. Ja rahaahan tähän ei juuri mene, kun sen voi tehdä kotonakin.

Oma tarinani rajuine kuukautiskipuineen 

Minulla oli jo nuorempana kivuliaat kuukautiset. Nuorena aikuisena niitä helpottamaan kokeiltiin hormonivalmisteita, jotka vähäksi aikaa auttoivat, kunnes homma vain paheni. Näiden valmisteiden ansiosta sitten oma hormonitoiminta meni hyvin sekaisin. Kun se saatiin hiukan normaalimmaksi,  olivat menkkani entistä kivuliaammat. Kamalat. Sellaiset, että kipulääke tuli ottaa tyyliin sillä sekunnilla kun menkat alkoivat, tai lääke ei ehtisi vaikuttaa ja vastassa olisi krampit, joissa pyörin kivuissani vessan lattialla.

Minulle tarjottu apu oli aina vain uusia reseptilääkkeitä, joilla olisi varmaan jo tainnuttanut hevosenkin. Kokeilin myös lisäravinteita, eri ruokavalioita, magnesiumia, rautaa, muutamaa täydentävää hoitomuotoa ja vaikka mitä muuta, mistä kerrottiin joillekin olleen apua. Välillä sainkin apua muutamiin kuukautisiin, mutta kivut palasivat aina.

Höyrytetään sitten, ei siinä mitään ainakaan menetä!

Joskus aikoja myöhemmin eräs ystävä vinkkasi yoni steamista, pimppihöyrytyksestä. Vaikutti niin helpolta, hullulta ja samalla loogiselta, että päätin kokeilla sitä. Etenkin, kun toteutus oli helppo ja naurettavan edullinen. Lueskelin kymmeniä eri nettisivuja asiasta, koittaen summata kaikesta tiedosta itselleni oleellisimmat, jättäen vähän liian hörhöt asiat sivuun. 

Kokeilin. Odottelin menkkoja ja yllätyin. Siitä on reilu neljä vuotta, mutta muistan kun ne menkat alkoivat. Tuntui pienen pieni nipistys alavatsalla, ja mietin, että mitähän tämä on. Käväisin vessassa ja totesin, että menkat! Ja vain pieni nippaisu. Jos olisin ollut kotona silloin, olisin varmaan itkenyt onnesta, niin helpottavalta ja uskomattomalta se tuntui. Nämä ensimmäiset kuukautiset alapäähöyrytyksen jälkeen olivat myös ruskeat, kypsän jauhelihan väriset, kuten olin lukenut, että ne voisivatkin ensimmäisen höyrytyksen jälkeen olla.

Mulla ei ole ollut infernaalisia menkkakipuja sen jälkeen. Joskus jotain pientä, mutta kuitenkin sellaista, etten mitään lääkkeitä ole kaivannut. Ja toki omalla kohdallani yoni steam auttoi myös raskautumiseen välittömästi. Sekin oli ollut yrityksen alla silloin, ja epäilinkin hormonitoiminnallani ja raskautumisen viivästymisellä olevan salaisia yhteyksiä.

Silloin kun en ole raskaana, teen tätä höyrytystä edelleen, hyvin epäsäännöllisesti tosin. Raskaana ollessa en menisi höyryttelemään. Silloin harvoin, kun olen kertonut tästä pimppihöyrytyksestä, olen saanut osakseni kummastelua ja naurua. Vaan minkäs teet. Kuulostaahan se aika hauskalta, sellaiselta höpöhöpö jutulta, ja herättää epämieluisia mielikuvia ihmisistä höyryttelemässä pimpslooraansa. On helppo nauraa kaikelle vieraalle ja oudon kuuloiselle, jos ei tiedä. Jos asia kiinnostaa sinua, ota ihmeessä itse selvää asiasta. En siis varsinaisesti suosittele tätä juuri sinulle, vaan suosittelen pohtimaan ja ottamaan itse selvää.

Onko sulla kuukautiskipuja? Mitä kaikkea olet kokeillut niihin?

Kaikki kuvat ovat Pixabayn

Onneksi en ole raskaana vielä - vitamiinit ja raskautuminen

Saatiin lahjaksi vitamiinien mittaus. Meillä on lähitulevaisuuden haaveissa uusi raskaus ja vauva, joten oman kropan vitamiinitilanne on kiinnostanut pitempään jo. Viimeiset neljä vuotta olen ollut joko raskaana ja imettänyt, tai molempia samaan aikaan. Että kuormitusta on ainakin ollut tavallista enemmän.

Tarpeeksi vitamiineja?

Imetys ei kuulemma kuluta äidin ravintoainevarastoja, jos syö monipuolisesti ja terveelllisesti. Epäilen kuitenkin aika lailla tätä. Jos ruoasta ei tule tarpeeksi vitamiineja, imettävän äidin elimistö vetää ne maitoa varten äidin omasta kehosta. Lapsi ensin, äidille jää loput.

Vaikka meillä Suomessa suositusten mukaan pelkän D-vitamiinin nappailu purkista riittäisi (ja sekin määrä on hyvin vähäinen), koen itse monesta muustakin purkista saatavalla vitamiinilla olevan hyvät, tarpeelliset terveyshyödyt.

Kehon vitamiinivarastot selvitimme msas-testillä, sillä siinä näkyy hyvin myös lievät puutokset. Verikokeissahan ei useinkaan näy kuin suuremmat puutostilat, eikä aina nekään. Itseäni kuitenkin kiinnostaa kehon vitamiinivarastot senkin vuoksi, jotta osaisi optimoida oikein sen, mitä vitamiineja oikeasti tarvitsee lisätä ruoka- tai vitamiinivalikoimaan. Vitamiineissakin on laatueroja, osa on aika heikkolaatuista, täynnä täyteaineita tai huonosti imeytyvässä muodossa. Kannattaa olla tarkkana mitä syö.

Testin tulokset 

Vitamiinimittauksesta ilmeni, että monien vitamiinien suhteen asiat olivat hyvin. Esim. D-vitamiinin tilanne oli hyvä, niinkuin olin ajatellutkin. D:tä syön yli virallisten suositusten.

Vaan mikä yllätti, oli monien B-vitamiinien tilanne kehossani. B6-vitamiinia olen vetänyt purkista, ja se olikin B-ryhmästä se paras, vaikka sekään ei hyvällä tasolla vielä ollut. Muut B:t olivat heikolla tasolla. B1 ja B5 olivat niin heikossa hapessa, että vaje aiheuttaa jo ongelmia useassa elintoiminnossa. Apua. Nopeiten tämä on korjattavissa juurikin ravintolisällä. B-vitamiinit ovat vesiliukoisia, eli joka päivä olisi hyvä raahautua pilleripurkin äärelle. 

Toisaalta tämä yllättää, toisaalta ei. Ei yllätä siksi, koska tiedän, ettei nykyravinto ole niin laadukasta että se yksistään riittäisi. Yllättää siksi, koska B:itä saa viljasta, lihasta, kalasta, maitotuotteista ja kasviksista. Kasviksia syön paljon, lihaa ja kalaa jonkun verran, ja maitotuotteitakin päivittäin. Viljaa harvemmin, koska se aiheuttaa ongelmia minulle.

Vitamiinit, raskautuminen ja raskauden jatkuminen

Elimistömme vitamiinivarastot vaikuttavat lähes kaikkeen meissä. Myös raskautumiseen ja raskauden jatkumiseen. Esimerkiksi B12-vitamiini vaikuttaa alkion kiinnittymiseen, folaattia eli B9-vitamiinia tarvitaan kohdun limakalvon ja istukan kehittymiseen (foolihappo on folaatin synteettinen muoto. Folaatti on noista huomattavasti parempi vaihtoehto) B9 vaikuttaa osaltaan myös raskauden jatkumiseen myös pidemmällä raskaudessa. Niasiinistä eli B3:ta on muutamia tutkimuksia, joiden mukaan sen puutos olisi yhteydessä sikiön epämuodostumisiin ja keskenmenoihin, mutta virallisesti Suomessa näitä tutkimuksia on pidetty epäluotettavina. 

Hyperemeesi.fi sivulta löytyy tieto, että "kaikkien hyperemeesistä kärsivien naisten elimistössä on havaittu olevan puutoksia muun muassa pyridoksiinin (B6) ja sinkin osalta". Hyperemeesi, eli raskaudenaikainen vakava pahoinvointi ei houkuttele, ja otankin vakavasti nämä vitamiinivarastojeni tulokset. Ja samalla olen tosi iloinen siitää, että tämä vitamiiniasia tuli testattua tässä kohtaa.

Lisäksi magnesiumin puute voi haitata alkion kiinnittymistä, sinkki vaikuttaa munasolujen laatuun, B6 edistää progesteronin muodostumista, jodin puute aiheuttaa keskenmenoja ja niin edelleen. Elimistön hyvinvointi, raskautuminen  ja raskauden jatkuminen on monen asian summa. Siksi mielestäni vitamiinivarastoja pitäisi mitata paljon enemmän. Tokikaan ne eivät ole ainoa raskauteen vaikuttava asia, mutta yksi merkittävä sellainen. Ja mitään taikanappejahan vitamiinit eivät kuitenkaan ole, kehon varastojen kartuttaminen ei aina käy ihan silmänräpäyksessä.

Jotkut kokevat vitamiinit rahan haaskaukseksi, minä taas koen omalla kohdallani, että se on kuin rahan laittamista säästötilille. Panostus omaan tulevaisuuteen.

Onko sulta tutkittu vitamiinivarastoja? Valmistauduitko raskauteen vitamiinein?

Kuvat ovat Helsingin Lasten kaupungista, jossa kävimme talvilomalla. Kiva paikka, ja ilmainen vieläpä.

Tuu mukaan myös Instagramissa: iloelolaura ja Facebookissa: Iloa, eloa! -blogi

Mitäs me vauvakuumeilijat - Varo, vauvakuume voi oikeasti tarttua!

Vauvakuume. Tuo kutkuttava, joskus fyysisestikin pakottava olo, tunne, tarve. Pakko saada vauva! Yksi vauva, jooko, kiitos! Itselläni ei vielä ole vauvakuume täysillä päällä, mutta viitteitä siitä on jo ilmassa. Eiköhän se vielä kasva suurempiin mittasuhteisiin, kun kuopukselle tulee koko ajan ikää lisää ja vauvamaisuuden rippeet häviävät taaperon elkeiden ottaessa tilaa. Esikoisen ollessa samanikäinen kuin kuopus nyt (juuri 1v) oli minulla jo melkoinen vauvakuume järisyttämässä olotilaani.

Vauvakuume voi tarttua

Vauvakuumetta on liikenteessä, ja vahvasti. Onko se tarttuvaa? Kuulemma on, ja se leviää sosiaalisten verkostojen kautta (työkaverit, sisarukset, ystävät..). Tuttujen vauvojen kautta siis! (Väestöliitto)

Toisin sanoen, oma lisääntymiseni vaikuttaa. Sinun lisääntymisesi vaikuttaa. Jos ei tuntisi tai näkisi juurikaan vauvoja, ei vauvakuume välttämättä iskisi samalla lailla. Toki joillakin voi vauvakuume alkaa jo teini-iän kynnyksellä, vaikka vauvoja ei olisikaan lähipiirissä.

Väestöliiton mukaan herkkyys vauvakuumeelle heikkenee naisilla sitä mukaa kun ikää tulee. Kovinta kuumeilua on juurikin parikymppisenä, ja vähän päälle. Vauvakuumeen parhaita sytyttäjiä ovat nukkuvan vauvan katselu ja vauvan sylittely. Vauvakuume on jo laskusuunnassa sen ikäisenä, kun Suomessa keskimäärin lisäännytään. Miehillä ja naisilla oli tämä laskusuhdanne yhtenevä, eikä eroa ollut siinä, oliko kyseessä lapseton ihminen vai yhden lapsen vanhempi. (Väestöliitto)

Tää on jännää! Tämän mukaan siis se, että minulla ei ole nyt niin kova vauvakuume kuin viimeksi, olisi selitettävissä ihan vain sillä, että olen kaksi vuotta vanhempi! Koska vauvoja kyllä lähipiirissä riittää edeleen, niin siitä se ei ainakaan voi olla kiinni. No, onneksi en ole kuitenkaan aivan ikäloppu vielä, niin eiköhän se vauvakuumekin sieltä päänsä nosta kunnolla? Myös kokemukset aiemmista raskauksista ja lapsista vaikuttavat, niin myös sen perusteella olettaisin vauvakuumeen löytävän minut vielä.

All that se wants is another baby

Löysin mielenkiintoisen tutkimuksen "All that she wants is a(nother) baby? Longing for children as a fertility incentive of growing importance", jota olenkin nyt lueskellut. Siinä erään mallin mukaan lisääntymismotivaatiooon liittyy geneettinen taipumus hoivata, sosiaalisiin normeihin liittyvä paine sekä hormonien ja ympäristön vaikutus edellisten raskauksien ja lasten kautta.  Hoivaamistarve kuulemma kehittyy varhaislapsuudessa, niin naisille kuin miehillekin, vaikkakin naisille vahvempana. (Rotkirch) Mielenkiintoista! Voiko siis lapsuuteen liittyä asioita, joiden johdosta geneettinen taipumus hoivaamiseen ei pääse kehittymään?

Miehen syy!

Vauvakuume on osittain hormonaalistakin, ja joillakin se voi selittyä parisuhteen (ja iän) tuomilla hormonaalisilla muutoksilla (Rotkirch). Minä voisin allekirjoittaa tämän omalla kohdallani. Itselläni ei kyllä ollut minkään sortin vauvakuumeiluja tai ajatuksia lapsiperheytymisestä aiemmissa elämänvaiheissa, vaan ne tulivat vasta juuri tässä parisuhteessa. Aiemmin ajattelin, etten välttämättä haluakaan lapsia, kun taas mieheni kanssa, esikoista yrittäessä oli vauvakuume valtava, ihan jopa fyysinen tuska ja olo siitä, että on pakko saada vauva. Olisiko tämä parinvalinnan tuomien hormonien tekosia? Osittainhan vauvakuumeesta voi siis syyttää myös miestään? ;)

Jos kerta vauvakuume on myös hormonaalistakin, olisikin mielenkiintoista tietää, kuinka hormoniehkäisy siihen vaikuttaa, sillä omaan hormonitoimintaanhan se kuitenkin tekee osansa. Suomessa myös lapsiluku, josta haaveillaan, on pudonnut entisestään (perhebarometri 2015). Tätä tuskin on kuitenkaan mahdollista tutkia, sillä eivät ole kovin yksiselitteisiä asioita.

Lopun alku?

Loppuuko vauvakuume vasta vaihdevuosiin? Vastako silloin "olispa vauva"-hormonit on käytetty loppuun? Joillakin vauvakuume voi loppua kuulemma myös sterilisaatioon. Sekin vahvasti viittaisi siihen, että hormonihommaa tämä on! Mielenkiinnolla jään kuulostelemaan omia hormonihuurujani asian suhteen!

Onko sulla ollut joskus vauvakuumetta? Kerro toki lisää! Minkä kaiken koet vaikuttavan siihen? 

Lähteet

Rotkirch: All that she wants is a(nother) baby? Longing for children as a fertility incentive of growing importance (tutkimus ladattavissa sivulla alempana)
Väestöliitto: Vauvakuume voimakkainta parikymppisillä
Perhebarometri 2015

Hormonien kiertokulku - menkat raskauden jälkeen

En ollut ajatellut, että tämä kuukautisasia olisi milläänlailla vielä ajankohtainen itselläni, sillä vauvani on vasta 9kk ikäinen, ja esikoisen jäljiltä minun piti nähdä vaivaa saadakseni menkat taas rullaamaan, kun esikoinen oli päälle vuoden vanha ja vauva oli haaveissa. Juurihan minä pari päivää sitten mainitsin kaverilleni, että en enää edes muista kaikkea menkkoihin liittyvää, koska viimeisen 3,5 vuoden sisään täällä on näkynyt vain kahdet. No, nyt on sitten kolmannet.

Tästä asiasta syytän puhtaasti vain ja ainoastaan meidän kesäkuun roadtrippiä. Mietin jo matkan aikana ääneen, että näinköhän mun menkat alkaa, kun automatkoilla imetysvälit olivat välillä tavallista pitemmät.

Outoja tuntemuksia

Kotiin palatessa sitten alkoivat oudot mahakivut. Tai ei niinkään mahakivut, vaan jossain kohdun sopukassa tuntui tapahtuvan jotain. Housujen vyötärökiin painoi ikävästi juuri siitä kohtaa. Johtopäätökset olivatkin a) raskaana, b) hormonitoiminta käynnistymässä tai c) jotain outoa. 

Vaihtoehto b paljastui siis oikeaksi arvaukseksi. Hitsin reissu! Uskon, että ilman hetkeksi pidentyneitä imetysvälejä näitä kuukausittaisia kavereita ei olisi näkynyt vielä hetkeen, vaikka tosin tämä vauva on muutenkin selvästi vähempiruokainen kuin mitä siskonsa muinoin, ja sekin vaikuttaa asiaan. Monen asian summa siis.

 Olen tälläkin kertaa tosi kovasti nauttinut ajasta ilman kuukautisia, koska onhan se nyt vaan niin äärettömän helppoa, kun niitä ei vain ole. Niin kovasti olen nauttinut, että kuukautiskuppikin on kateissa jossain hyvässä paikassa. Menkkajomotuksiin auttavan  eteerisen öljyni löysin onneksi jemmojen syövereistä.

Vaan niin se  tämäkin on osa naisena olemista, osa elämää. Tavallinen, ihmeellinen, omalla tavallaan mielenkiintoinen asia tuo naisen hormonitoiminta. 

Kiinnostaisikin kuulla, onko muilla ollut eroavaisuuksia hormonitoiminnan palautumisessa eri raskauksien jälkeen? Onko jokin tekeminen tai tekemättä jättäminen vaikuttanut asiaan? 

Kuvan side ei liity tapaukseen ;)

instagramin puolella ei löydy menkkoja, mutta muuten siellä pääsee meidän arkea seuraamaan :)

Raskaus- ja imetyshormonien vaikutus näköön

Ah nuo raskaus- ja imetyshormonit, jotka vaikuttavat vähän kaikkeen! 

Onko asiaa, mihin ne ei vaikuttaisi? Olin melkein jo unohtanut, että näkö on yksi näistä listaan kuuluvista hommista, joihin ihanan ihanat hormonit voivat vaikuttaa. Näkö voi heiketä ja parantuakin, ja sitten se voi myös palautua ennalleen, kun hormonit tasoittuvat, tai kun raskaus on päättynyt/imetys on päättynyt.

Muutokset näössä

Täällä on mainittu, että näkö muuttuisi raskausaikana helpoiten likinäköisyyden suuntaan, eli että miinuslasien käyttäjät tarvitsevat vahvemmat lasit, kun taas pluslasit omistavat saattaisivat tarvitakin vähemmän vahvuutta nyt.

Raskaus- ja imetysaika ei olekaan kuulemma optimaalisin aika hankkia uusia silmälaseja, mutta joskus voi olla vaan pakko! Entä jos on vaikka kymmenenkin vuotta aina vuorotellen raskaana tai imettää?

Lasikaupoille pakon sanelemana

Mulle itselleni kävi pieni vahinko silmälasien kanssa, joten pakko oli edessä itsellänikin. Ajattelin ennalta, että mulla varmaan on näkö huonontunut jonkun verran ennestään, kun edellisestä käynnistäkin oli vierähtänyt jo kuutisen vuotta. Mutta mitä vielä! Mun näkö oli parempi kuin vuosiin!  Ja vaikka tosiaan olenkin miinuslasien käyttäjä.

Tietenkin aina vähän mietityttää, että pomppaako näkö kohta taas entisiin lukemiin, mutta ei kai niitä uusia laseja kannata sellaisilla vahvuuksillakaan ottaa, jotka eivät ole sopivat sillä hetkellä! Eli aika näyttää, miten tässä käy, nyt kuitenkin olen tyytyväinen uusien lasien omistaja :)

Mites muut! Onko teillä hormonit vallanneet myös näkökykyä?