En tiedä kumpi on ankeampaa, menkkojen alkaminen vai loppukierron kitupäivät

Kiertopäivä 26, kiertopäivä 27. Kamalan hitaasti ohilipuvia päiviä. Mieli on ihan mutkalla, milloin apea, milloin toiveikas. Tämä taitaa aika lailla olla jatkoa kahden viikon iloisuudelle.

"Olen niin apea, tämän on pakko olla pms-oireita". Oletetusta pee äm ässästä tietenkin ajatukset lähtevät alaluisuun, apeuden alikulkutunnelia kohti. Silloin oikeastaan vaan haluaisi olla yksin ajatustensa kanssa, sulkeutua omaan kuplaan.

Ja välillä puolestaan miettii oireitaan, että joo, nämä ovat varmasti raskausoireita! Monena aamuna rinnat ovat tuntuneet aroilta, joo, ihan varmasti raskaana. Vaikka yhtä hyvin se voisi enteillä myös uutta, lähestyvää kuukautiskiertoa.

Sitä käy vähän väliä vessassa tarkistamassa, alkoivatko menkat. Ja joka kerta huoahtaa helpotuksesta, kun verta ei löydy.

Kumpi on ankeampaa, tietämättömyys vai pettymys? Näinä hitaina odotuksen hetkinä sanoisin, että nämä kitupäivät ja tietämättömyys. Kun ei tiedä, mihin fokusoisi ajatukset. Mieluummin kaikkeen muuhun, kuin siihen ehkä alkavaan kuukautiskiertoon.

Tokihan menkkojen alku olisi taas pettymys. Tietenkin. Mutta toisaalta, sittenpähän tietää, ja voi taas koota mielen uutta yritystä kohden. Tieto lisää mielenrauhaa, vaikka sitä asiaa taas hetken joutuukin pureskelemaan, että saa asenteensa kasaan.

Viime kuussa tämä loppukierron odotus ei tuntunut näin ankealta. Toisaalta, silloin myös oli vahvasti olo, että en ole raskaana, ja menkat taisivat alkaa muutama päivä normaalia aiemmin. Mietin, olenko menossa jotain tiettyä ankeuden pistettä kohti, jonka jälkeen asiaan turtuu? Vai turtuuko siihen koskaan?

Ja tarkennettakoon, että ne ovat vain nämä hetket. Muut päivät ovat tavallisia, hyviä päiviä.

Tule mukaan jakamaan arkea Instagramin puolelle, löydät sinne tästä

Raskaus toiveissa, joten suuntasin verikokeisiin

Kaupallinen yhteistyö Puhti.fi kanssa

Kun toiveissa on raskaus, kuinka siihen lähtisi valmistautumaan? Tässäpä vinkki: terveelllisen elämän ja vitamiinien lisäksi vaikkapa ottamalla selvää mitä keholle oikeasti kuuluu. Koska itselläni on takana keskenmeno, eikä vointikaan ole ollut sen jälkeen voimallisin, elimistön vointi kiinnostaa entistä enemmän. Omien tulosten näkeminen oli tosi mielenkiintoista.

Tosiaan, keskenmenon jälkihuolto julkisella puolella oli todella minimaalista, sitä kautta ei vastauksia saanut. Ainoastaan raskaushormonin laskeminen mitattiin. Tämä on aika tyypillistä ilmeisesti, näin olen kuullut usealla paikkakunnalla olevan. Harmi. Ehdotinkin Puhdin kanssa yhteistyötä aiheen tiimoilta, koska heidän palvelunsa vaikutti niin helpolta, eikä siihen tarvinnut erikseen lääkärin lähetettä. Tämän kesän jäljiltä helppous on juuri se mitä kaipasin.

Miksi halusin käydä labratesteissä?

Raskaus ei ole sairaus, niin sanotaan. Ei olekaan, mutta ei se myöskään ole kropalle ihan piece of cake. Kun tavallisesti kehotetaan syömään jatkuvasti lähinnä vain D-vitamiinia, raskaana ollessa suositellaan foolihappoa ja usein myös jotain monivitamiinilisää. Loppua kohden moni tarvitsee myös rautalisää. Raskausaikana rakennetaan uutta elämää, vauvaa, ja siksi tarvitsee olla kaikkia rakennusaineitakin. Kehossa voi olla lisätarvetta muullekin, kuin näille yllämainituille.

Vaan mistä tietää, saako tavallisesta ruoasta kaiken tarvittavan, tai riittääkö Suomen D-vitamiinisuositus takaamaan juuri sulle riittävän D-vitamiinitason? Ei tiedäkään. Ajattelen, että raskaana tai ei, on aina avartavaa ottaa selvää omaan hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä.  Raskauden kuormittavuuden raskausaikana myös hormonitoiminta muuttuu, vaikuttaen moneen. On helpompi edistää omaa hyvinvointiaan, kun tietää, mihin asioihin pitää panostaa. Kehon hyvinvointi vaikuttaa myös siihen, miten raskausaika sujuu ja miten jaksat koko raskauden ajan.

Kuva Puhti.fi

Mitä testata?

Kesän jaksamisen pohjalta minua kiinnosti kovasti, millainen luku ferritiineistäni  paljastuu, sillä keskenmenossa menetin kuitenkin paljon verta. Raskauden alkamiseen ja jatkumiseen vaikuttaa muun muuassa hormonit ja folaatti, jota syönkin foolihapon sijaan juuri folaattimuodossa, sillä se imeytyy paremmin. Siksi kiinnosti myös se, onko syömäni folaatti hyvin imeytyvä, ja ottamani annos tarpeeksi suuri minulle.

B12 puolestaan vaikuttaa raskaudessa vauvan kehitykseen, D-vitamiini vauvan luuston kehittymiseen, kilpirauhasen toiminta taas vaikuttaa niin äitiin kuin lapseenkin. Niin moni asia vaikuttaa.

Koska toiveissa oli useampi erillinen tutkimus, valitsin paketin, josta näitä löytyy. Se on Raskautta suunnittelevan terveystarkastus, sillä nimensä mukaisesti se on laaja paketti tutkimuksia, kohdistuen esimerkiksi juuri minulle. Ferritiinin, folaatin, kilpirauhasen, D-vitamiinin ja B12 lisäksi siihen kuuluu lisäksi myös täydelllinen verenkuva, veren rasva-arvo, CRP, ja glukoosiarvo. Aika kattavasti kaikkea.

Tarkoitus ei ole etsiä sairauksia, vaan edistää omaa hyvinvointia ja jaksamista.

Käytännössä se meni näin

Puhtiin ei tarvita lääkärin lähetteitä, vaan yksittäiset testit tai testipaketit voi ostaa suoraan heidän verkkosivuiltaan. Mitään muita maksuja ei tule, ei labrakäynnistäkään SYNLABissa.

Lunastin Puhti.fi verkkokaupasta tuon raskautta suunnittelvan terveystarkastuksen, ja varasin ajan SYNLABiin. Meitä lähin SYNLAB löytyi Tikkurilasta (näitä on 27 eri paikkakunnalla). Varasin aikaa sunnuntai-iltana, ja sain ajan varattua seuraavalle aamulle jo. Aamuaika siksi, että useampi testeistä vaatii paastoamista. Me köröteltiin lasten kanssa lähijunalla perille saakka, sillä labra on samassa rakennuksessa kuin juna-asema. Ihanan helppoa.

Labrassa SYNLABin työntekijä jutteli mukavia lapsille samalla kun putkilot täyttyivät verestäni. Sitten vaan tuloksia odottelemaan. Lähes kaikki tulokset tulivat Oma Puhti -sivuille jo saman päivän iltana, joista sain ilmoituksen tekstiviestillä. Folaattien tulokset valmistuivat seuraavana aamupäivänä.

Tulokset ovat selkeässä muodossa. Niistä näkee yhdellä vilkaisulla oman tuloksensa lisäksi viitearvot. Jokaisen testin kohdalla pääsee myös lukemaan, mitä testattu asia oikeasti tarkoittaa, joten ei tarvitse googletella, mitä erikoiset sanat olivatkaan. Uusia testejä ottaessa tulokset tulevat samaan paikkaan, ja testituloksia kehityksineen on helppo vertailla.

Ohhoh! Tältä mun tulokset näyttävät

  

Laitan tähän kuvina osan testituloksista. 

Suurin osa tuloksistani oli hyviä, muutama suorastaan huippu. Jokunen sitten taas viitearvojen ulkopuolella. Ilahduksen aiheita olivat etenkin D-vitamiini, joka oli 201,0nmol/l (katso kuva) sekä molemmat folaatit. Myös hemoglobiini oli noussut. Nyt se oli 123, kun keskenmenon jälkeen, pari kuukautta sitten se oli sen 95.

Vaan ferritiini ja kilpirauhashormoni, auts.

Ferritiinini on 18,5. Aika huono, mutta onneksi ei huonompi. Harmi, ettei keskenmenon jälkeen ole tuota mitattu, sillä oman vointini perusteella veikkaisin, että se on ollut huonompikin, sillä vointini ja jaksamiseni on hitaasti mutta varmasti mennyt koko ajan parempaan. Ja siltikin se on vielä noin vähän! Tämä tulos vahvistaa entisestään sitä oloa, että tunnen kehoani, enkä ole jauhanut näistä asioista ihan syyttä.

Se kilpirauhanen sitten. Tyroksiini (S -4T -V) viitearvojen sisällä, aika keskellä vihreää aluetta. Tyreotropiini (S -TSH) puolestaan raja-arvojen alapuolella, viitaten lievään kilpirauhasen liikatoimintaan. Siis oho! Vaikka tokikaan nämä testitulokset eivät ole mitään sairauden etsintää, eikä tulos itsessään vielä tarkoita, että minulla se olisi, mutta kertoohan tuo toki sen, että tasapainossa hormonini eivät ole. Tuloksesta vahvistuu myös ajatus, että myös progesteronin mittaaminen voisi olla paikallaan. Tai ihan jopa hormonipaneeli.

Ajattelen, että tieto ei todellakaan lisää tuskaa. Ei edes noiden arvojen kohdalla, jotka olivat surkeat. Päinvastoin. Tieto antaa avaimet hyvinvoinnin etsimiseen. Ja luulenpa, että aion noita muutamia testejä käydä ottamassa jatkossakin. Kiitos Puhti!

Ensimmäinen kuva on Pixabaysta. Oli tarkoitus ottaa kuva omasta labrassakäynnistä, mutta lasten kanssa se jostain syystä unohtui :D 

Instagramin puolella @iloelolaura löytyy aika ajoin tästäkin aiheesta lisää storyjen puolella. Tuuhan sinne! 

Hyi miten noloa kertoa yrittävänsä raskautua!

Raskauden yrittämistä leimaa tietty nolous tai häpeä, ehkä kipeyskin. Ei vauvan toivominen, vaan se, jos sitä tarvitsee yrittämällä yrittää. Sellainen, että parhaat tyypit tulee raskaaksi melkein edes yrittämättä. "Jätettiin ehkäisy pois, ja hupsis, kahdesta tulee kolme!" Supersiittiöiden ja superovulaation kohtaaminen ja bum. Ei tarvitse kuin miehen katsoa päin, ja raskaana ollaan. 

Sitten vielä ne, jotka raskautuvat järeästä ehkäisystä huolimatta. Se, että raskautta joutuu yrittämään, kuulostaa nololta. Kun sitä joutuu odottamaan, on jotenkin huonompi? En tiedä, kummalle se on ylipäätänsä suurempi asia, naiselle vai miehelle? Onko jotenkin miehen mitta se, että näyttää kyvykkyytensä siittämällä jälkeläisiä, naisen mitta se, että sikiää helposti ja onnistuu "tuottamaan" täysiaikaisia, terveitä jälkeläisiä? Ei kumpikaan, mutta kyllä nuo ajatukset silti jossain määrin olevat vielä olemassa tässäkin maailman ajassa.

Vaikka tietenkään ei ole oikeasti huonompi, enkä itse ajattele mitään sen tyylistä. Raskautumisyrityksiä vain leimaa tietty salamyhkäisyys, vaikka odotuksen odotus on monille pareille liiankin tuttua, ei harvinaista. Siksi voi joskus tuntua siltä, että olisi huonompi. Miksi ei onnistu samalla lailla kuin muut? Vaikka kaikki muutkaan eivät suinkaan onnistu silmänräpäyksessä, yrittämiselle ei vain ole samalla lailla kasvoja kuin jo raskaana oleville. Raskaus näkyy loppua kohden päällekin päin, yrittäminen ei.

Jo ennen keskenmenoa pohdin samaa asiaa, se löytyy täältä. Nyt keskenmenon myötä on tullut lisää ajatuksia asiaan myös siksi, että olen lukenut enemmän aiheesta, ja törmännyt erilaisiin kokemuksiin.

Epäonnistuminen?

Raskautuminen ei vielä tarkoita mitään. Tai tarkoittaahan se toki sitä, että on onnistunut tulemaan raskaaksi. Mutta vaikka raskautuisikin, se ei silti tarkoita vielä, että saisi sen palkinnon raskaudesta. Elävän vauvan, uuden perheenjäsenen. Keskenmeno. Kohdun ulkoinen raskaus. Tuulimunaraskaus. Kemiallinen raskaus. Kohtukuolema. Ennenaikaisuus. Vauvan kuolema. En yhtään ihmettele, että tämä on niin hiljainen aihe. Jos kaikki tietävät yrityksestä, niin johan siinä menettää kasvonsa jo, kun vauvaa ei kuulukaan, tai jotain tapahtuukin? Olisi epäonnistunut muiden silmissä?

Ja kun niitäkin ihmisiä löytyy, jotka kommentoivat kärkkäästi toisten lapsilukua tai muuta. Mulla ei ole vielä niin montaa lasta, että olisin saanut kommenttia siitä, että yritän ylikansoittaa maapallon omilla jälkeläisilläni, mutta kolmen, neljän tai useamman lapsen vanhemmat niitä ovat usein joutuneet kuulemaan.

Ymmärrys kaikkia niitä kohtaan, jotka valitsevat olla kertomatta. Ja samalla kuitenkin halu kertoa asioista omalla kohdalla. Kertoa siitä, että se ei ole epäonnistumista. Se on elämää, eikä elämä ole aina pelkkiä onnen hetkiä.

Raskautumisyrityksestä puhuminen ei ole seksipuhetta

Suurimmalla osalla ihmisistä raskautumiseen liittyy seksi, hyvin oleellisena osana. Yleensä parisuhteeseen kuuluu seksi, joten en koe, että raskautumisyrityksistä tai edes ovulaation ajankohdista kertominen olisi seksipuhetta. Ei pitäisi olla kenelläkään yllätys, että parisuhteissa nyt yleensäkin on seksiä, vaikka vauvahaaveita ei olisikaan. Tämmöisen seksi-näkökulmankin olen kuullut asiaan, että kertomisesta pitäisi pidättäytyä juurikin siksi, ettei tulisi samalla toitottaneeksi seksiin liittyviä asioita. Hassua. 

Voin kertoa, että meillä on nyt keskenmenon jälkeen aloitettu yrittämään vauvaa. Eikä sen kertominen ole mielestäni noloa. Elämämme ei keskity siihen, tai pyöri vain sen ympärillä. Olemme edelleenkin aivan tavallinen lapsiperhe, jonka lapsiluku ei ole vielä täynnä .

Lue myös

Mitä keskenmeno opetti?

Voiko vauvahaaveesta puhua?

Tarvitaanko imetysviikkoa Suomessa?

Hyppää mukaan Instagramiin @iloelolaura. Storyjen puolella löytyy usein aiheeseen liittyviä ajatuksia! Fb löydät blogini nimellä Iloa, eloa! -blogi

Mitä keskenmeno opetti? Kannattaako raskaudesta huudella aikaisin? Vai jättäisikö kertomatta jatkossa?

Kerroin edellisestä raskaudesta "kaikille" hyvin ajoissa. Tai lähinnä niin, että kirjoitin uutisen someen aikaisilla viikoilla. Oli ihanaa kertoa, mutta olisiko ollut järkevämpää kertoa vasta niin sanotuilla varmemmilla viikoilla? Olisiko se muuttanut jotain?

Oli ihanaa kertoa raskaudesta alusta asti. Puhua siitä, jakaa siihen liittyviä tuntemuksia ja asioita. Iloita joka hetkestä ääneen. Koska kerroin raskaudesta, keskenmenokokemusten jakaminen kuului samaan pakettiin, vaikkakin tein sen hyvin spontaanisti, keskeltä tunnemylläkkää.

Jotkut kokevat itsesuojeluna hiljaisuuden. Rauhassa, yksinäisyydessä suremisen. Itse koen, että minulle olisi ollut miltei itsetuhoista olla hiljaa. Oli tarve kertoa, kirjoittaa.

Kannattiko huudella raskaudesta jo epävarmoilla viikoilla?

Keskenmeno olisi tullut silti, vaikka en olisikaan iloinnut julkisesti raskaudesta alusta alkaen. En ole katunut, sillä mitä se muuttaisi? Olen saanut enemmän kuin olen antanut.

Tavallaan onneni oli se, että kerroin. Etenkin keskenmenoa ajatellen. En olisi osannut ennalta arvata, kuinka hyvää se teki niin kipeän kokemuksen keskellä. Sitäkään en olisi voinut tietää, kuinka paljon vertaistukea tulee saamaan muilta. Tai sitä, kuinka helppoa on, kun muut tietävät. Ei tarvinnut salailla, tai itkeä piilossa, surra näkymättömissä. Tavallaan se että kertoi heti, auttoi siinä, ettei keskenmenosta tullut suurempaa mörköä. Tokikin keskenmeno jättää siltikin jonkinlaisen jälkensä. Eletty elämä.

Kannatti huudella siis. Sain elää onnellisia hetkiä raskaana, ja sain myös tukea, kun sitä kovasti tarvitsin.

Mitä keskenmeno opetti?

Lapset todellakin ovat lahja. Sen olen aina tiennyt, mutta nytpä tiedän paremmin. Niitä ei tehdä, vaan saadaan. Jos saadaan.

Oli myös ihmeellistä nähdä pieni vauva omalla kädellä. Vauva, jonka elämä päättyi ennen kuin se kunnolla ehti alkamaankaan. Ymmärrys siitä, että vauva on alusta asti vauva, vaikka kuinka yritämme peittää sen käyttämällä nimityksiä alkio tai sikiö. Ihminen.

Keskenmenon myötä olen myös etsinyt enemmän tietoa hormoneista. Hormonitasapaino, tai ehkä juurikin tasapainottomuus on todella mielenkiintoista. Ja surullisen yleistä. Laajat vaikutukset niin raskautumiseen kuin raskauden jatkumiseenkin. Lapsettomuus, keskenmenot, kohtukuolemat ja ennenaikaisena syntyminen. Tähän aiheeseen jatkan perehtymistä!

Kertoako seuraavasta raskaudesta sitten joskus? Entä jos tulee toinen keskenmeno? 

Tätä olen miettinyt paljon. Jos meille seuraava raskaus suodaan, todennäköisesti silloinkin tulee asiasta puhuttua alusta asti. Luulisin niin. Myös uuden keskenmenon mahdollisuus on ajatuksissa pyörinyt paljonkin, mutta en halua elää pelko persuksissa. Siksi en näe mieltä analysoida asiaa enempää. Tokikin, jos toinen keskenmeno tulisi vielä tähän perään, pitäisi lähteä selvittelemään kehon tilaa entistä enemmän. 

Yhdestä keskenmenosta voi vielä ajatella sen tyypillisen lauseen, että vauva ei ollut elinkelpoinen, tai muuta vastaavaa. (Itse en silti omalla kohdallani ajattele niin.) Kaksi tai useampi kuulostaa jo siltä, ettei kaikki ole äidin kropassa hyvin. Suomessa lapsettomuuden ja keskenmenojen syitä tutkitaan pintapuolisesti , eikä läheskään aina näille asioille löydy siksi syytä. Toivottavasti elämä ei vie sille tielle kuitenkaan.

Taas vähän viisaampina jatketaan eteenpäin.

Tule mukaan myös Instagramiin @iloelolaura, sillä arki ja ajantasaiset ajatukset löytyvät sieltä!

Haaveena vauva - Voiko siitä puhua?

Vauvahaaveista tai raskautumisen yrittämisestä puhutaan usein vasta sitten, kun ollaan jo raskaana. Tai kerrotaan ääneen, että "ehkä joskus", vaikka oikeasti vauva olisikin haaveissa ja tilauksessa juuri nyt, eikä vasta myöhemmin. Sillä usein suojellaan itseä muiden kommenteilta ja ajatuksilta. Mutta entä voiko yleisesti puhua, että lapsi olisi toiveissa? 

Haurasta ja hiljaista 

Monestihan se on aivan äärimmäisen herkkä asia. Niin oli itsellänikin esikoisen kohdalla, vaikka puolen vuoden yritysaika on oikeasti tosi lyhyt aika. Eihän se silloin toki siltä tuntunut, vaan pikemminkin se tuntui vuosikausilta ja siltä, ettei raskaus varmaan tulisi onnistumaan koskaan. Etenkin kun monikaan ei asiaa huutele, niin syntyy helposti kuva, että kaikilla muilla raskaaksi tulo onnistuu heti ensimmäisestä yrityskerrasta, tai ilman yrittämistäkin. En siis juurikaan huudellut asiaa loppujen lopuksi kovin monelle, ja jotenkin se väritti koko raskausajankin.

En halunnut puhua, sillä koko asia tuntui niin epätodelliselta ja hauraalta. En uskaltanut puhua. Joku ehkä koki sen jopa loukkauksena, kun ei kuullut raskaudesta omasta mielestään ajoissa, mutta minkäs teet. Halusin suojella itseäni, ja jollain tapaa koin omaan kuplaani käpertymisen sellaisena. Eikä sitä oikeasti ole tilivelvollinen kenellekään.

Oikeastaan koko raskausajan tunsin "miltä nyt tuntuu?" ja "eiks oo ihanaa kun susta tulee äiti?" -kysymykset hyvin vaikeina, ehkä kiusallisinakin, sillä minusta ei tuntunut miltään. Kai sekin oli jonkinlainen suojautumiskeino, ettei oikein uskaltanut tuntea mitään, kun vauva ei ollut vielä syntynyt.

Toinen raskaus oli aivan erilainen

Toinen raskautuminen oli erilainen, ja jo pelkästä vauvahaaveestakin kerroin useammalle. Kahdesta viivasta tikussa kerroin tosi monelle jo heti samana päivänä, kun olin siihen tikkuun pissannut. Tännekin kirjoitin asiasta jo aika piakkoin tämän jälkeen. Ajattelin, että nyt otan kaiken ilon kautta. Uskallan tuntea. Iloita ja nauttia. Jos jotain kävisi, se olisi sen ajan murhe.

Se oli aika ihanaa, aivan erilaista aikaa kuin ensimmäinen raskaus, monellakin tapaa. Uskoin aktiivisesti koko raskausajan, että raskaus menee hyvin, ja synnytyksestä tulee ihana. (Ja siitä tuli!)

Entäs seuraavaksi?

Meillä on lähitulevaisuuden haaveissa vauva, kolmas lapsi. Tällä kertaa oma olo on taas vähän entistä avoimempi asian suhteen. Meillä on jo kaksi lasta, joten raskautumisen onnistuminen ei jännitä enää samalla tavalla. Olen varma, että se onnistuu jossain vaiheessa, eikä tässä kuitenkaan kiire ole. Toisin sanoen, odotuksen odottaminenkin tuntuu ihan jännittävältä tällä kerralla, vielä tässä kohtaa ainakin.

Imetän edelleen, ja hormonitoiminta on vasta tasaantumassa. Yöimetys loppui jokunen viikko sitten, ja sen jälkeen on ollut kyllä erikoisia hormonioloja. Uskon, että kyllä se siitä, pikkuhiljaa. Tässä samalla on tarkoitus hoitaa itseä muun muuassa vitamiinein. Listallani on onneksi monta asiaa, joilla omaa hyvinvointia ja sitä kautta raskautumismahdollisuutta voi pikkuhiljaa parantaa.

Onko kiusallista puhua toiveesta raskautua?

En enää osaa ajatella, että olisi jotenkin outoa puhua asiasta. Olen jo elänyt sen ajan, ja itselleni se itseeni käpertyminen ei ollut mitenkään hohdokasta tai mieltä ylentävää aikaa, joten en kaipaa elää sitä uudelleen. Kukin olkoon vapaa toimimaan hyväksi katsomallaan tavalla, joillekinhan se voi myös olla kutkuttavan ihanaa aikaa oman salaisuuden kanssa. Ja onhan aivan eri asia vaikka pitkä lapsettomuus kuin toive kolmannesta lapsesta. 

"Tuossa on se naisraukka, joka yrittää tulla raskaaksi, mutta ei ole vielä onnistunut" on tyyli, millä lailla en itse ajattele, ja jollaisena en näe itseäni. Sen sijaan voisin olla nainen, joka on neljä vuotta putkeen ollut joko raskaana tai imettänyt, ja jonka hormonitoiminta on vielä vähän sekaisin. Sellainen.

Miten  koet, voiko raskautumistoiveesta puhua ääneen? Miten olet itse toiminut?

Lue myös

Onneksi en ole raskaana vielä

Miksi omaan kehoon on niin vaikea luottaa synnytyksessä?

Tarvitseeko kolmanteen synnytykseen valmistautua?

Tuu mukaan myös IG:iloelolaura ja Fb:Iloa, eloa! -blogi

Onneksi en ole raskaana vielä - vitamiinit ja raskautuminen

Saatiin lahjaksi vitamiinien mittaus. Meillä on lähitulevaisuuden haaveissa uusi raskaus ja vauva, joten oman kropan vitamiinitilanne on kiinnostanut pitempään jo. Viimeiset neljä vuotta olen ollut joko raskaana ja imettänyt, tai molempia samaan aikaan. Että kuormitusta on ainakin ollut tavallista enemmän.

Tarpeeksi vitamiineja?

Imetys ei kuulemma kuluta äidin ravintoainevarastoja, jos syö monipuolisesti ja terveelllisesti. Epäilen kuitenkin aika lailla tätä. Jos ruoasta ei tule tarpeeksi vitamiineja, imettävän äidin elimistö vetää ne maitoa varten äidin omasta kehosta. Lapsi ensin, äidille jää loput.

Vaikka meillä Suomessa suositusten mukaan pelkän D-vitamiinin nappailu purkista riittäisi (ja sekin määrä on hyvin vähäinen), koen itse monesta muustakin purkista saatavalla vitamiinilla olevan hyvät, tarpeelliset terveyshyödyt.

Kehon vitamiinivarastot selvitimme msas-testillä, sillä siinä näkyy hyvin myös lievät puutokset. Verikokeissahan ei useinkaan näy kuin suuremmat puutostilat, eikä aina nekään. Itseäni kuitenkin kiinnostaa kehon vitamiinivarastot senkin vuoksi, jotta osaisi optimoida oikein sen, mitä vitamiineja oikeasti tarvitsee lisätä ruoka- tai vitamiinivalikoimaan. Vitamiineissakin on laatueroja, osa on aika heikkolaatuista, täynnä täyteaineita tai huonosti imeytyvässä muodossa. Kannattaa olla tarkkana mitä syö.

Testin tulokset 

Vitamiinimittauksesta ilmeni, että monien vitamiinien suhteen asiat olivat hyvin. Esim. D-vitamiinin tilanne oli hyvä, niinkuin olin ajatellutkin. D:tä syön yli virallisten suositusten.

Vaan mikä yllätti, oli monien B-vitamiinien tilanne kehossani. B6-vitamiinia olen vetänyt purkista, ja se olikin B-ryhmästä se paras, vaikka sekään ei hyvällä tasolla vielä ollut. Muut B:t olivat heikolla tasolla. B1 ja B5 olivat niin heikossa hapessa, että vaje aiheuttaa jo ongelmia useassa elintoiminnossa. Apua. Nopeiten tämä on korjattavissa juurikin ravintolisällä. B-vitamiinit ovat vesiliukoisia, eli joka päivä olisi hyvä raahautua pilleripurkin äärelle. 

Toisaalta tämä yllättää, toisaalta ei. Ei yllätä siksi, koska tiedän, ettei nykyravinto ole niin laadukasta että se yksistään riittäisi. Yllättää siksi, koska B:itä saa viljasta, lihasta, kalasta, maitotuotteista ja kasviksista. Kasviksia syön paljon, lihaa ja kalaa jonkun verran, ja maitotuotteitakin päivittäin. Viljaa harvemmin, koska se aiheuttaa ongelmia minulle.

Vitamiinit, raskautuminen ja raskauden jatkuminen

Elimistömme vitamiinivarastot vaikuttavat lähes kaikkeen meissä. Myös raskautumiseen ja raskauden jatkumiseen. Esimerkiksi B12-vitamiini vaikuttaa alkion kiinnittymiseen, folaattia eli B9-vitamiinia tarvitaan kohdun limakalvon ja istukan kehittymiseen (foolihappo on folaatin synteettinen muoto. Folaatti on noista huomattavasti parempi vaihtoehto) B9 vaikuttaa osaltaan myös raskauden jatkumiseen myös pidemmällä raskaudessa. Niasiinistä eli B3:ta on muutamia tutkimuksia, joiden mukaan sen puutos olisi yhteydessä sikiön epämuodostumisiin ja keskenmenoihin, mutta virallisesti Suomessa näitä tutkimuksia on pidetty epäluotettavina. 

Hyperemeesi.fi sivulta löytyy tieto, että "kaikkien hyperemeesistä kärsivien naisten elimistössä on havaittu olevan puutoksia muun muassa pyridoksiinin (B6) ja sinkin osalta". Hyperemeesi, eli raskaudenaikainen vakava pahoinvointi ei houkuttele, ja otankin vakavasti nämä vitamiinivarastojeni tulokset. Ja samalla olen tosi iloinen siitää, että tämä vitamiiniasia tuli testattua tässä kohtaa.

Lisäksi magnesiumin puute voi haitata alkion kiinnittymistä, sinkki vaikuttaa munasolujen laatuun, B6 edistää progesteronin muodostumista, jodin puute aiheuttaa keskenmenoja ja niin edelleen. Elimistön hyvinvointi, raskautuminen  ja raskauden jatkuminen on monen asian summa. Siksi mielestäni vitamiinivarastoja pitäisi mitata paljon enemmän. Tokikaan ne eivät ole ainoa raskauteen vaikuttava asia, mutta yksi merkittävä sellainen. Ja mitään taikanappejahan vitamiinit eivät kuitenkaan ole, kehon varastojen kartuttaminen ei aina käy ihan silmänräpäyksessä.

Jotkut kokevat vitamiinit rahan haaskaukseksi, minä taas koen omalla kohdallani, että se on kuin rahan laittamista säästötilille. Panostus omaan tulevaisuuteen.

Onko sulta tutkittu vitamiinivarastoja? Valmistauduitko raskauteen vitamiinein?

Kuvat ovat Helsingin Lasten kaupungista, jossa kävimme talvilomalla. Kiva paikka, ja ilmainen vieläpä.

Tuu mukaan myös Instagramissa: iloelolaura ja Facebookissa: Iloa, eloa! -blogi

Vauvahaaveita? Hedelmällisyyden lisääminen

Meillä ei vielä toistaiseksi olla lisäämässä omaa hedelmällisyyttä lisääntymistä ajatellen, mutta kyllähän se tulevaisuudessa taas siintää jossain kohtaa. Raskaus ja imetys kuormittavat kehoa ja kuluttavat esimerkiksi vitamiinivarantoja, ja siksi esimerkiksi vitamiinitankkaus on tärkeää myös raskaus- ja imetysaikana, ei pelkästään raskautta yrittäessä.

Sekundaarinen lapsettomuus on surullisen yleistä. Kun yksi lapsi jo löytyy, mutta sisarusta hänelle ei kuulu millään, on se usein ihan valtavan suuri suru. Tai ehkä sitä ensimmäistäkään ei ole vielä saatu syliin, vaikka näennäisesti mitään syytä lapsettomuudelle ei länsimainen lääketiede olekaan onnistunut löytämään. Tai ehkä raskaus saa alkunsa, mutta päättyy toistuvasti keskenmenoon ja epätoivoiseen  suruun. 

Selittämätön syy lapsettomuudelle. Syitä voi olla niin monia. Keho on ihmeellinen ja hyvin kokonaisvaltainen juttu, josta tiedekään ei vielä tiedä läheskään kaikkea. Tämän listauksen tarkoitus on olla ihan pelkkä listaus, latoa mahdollisia apukeinoja toisensa perään, ei loukata ketään tai vakuuttaa, että joku keino sopisi juuri jollekin. Itse olen saanut apua osasta näistä aiemmin, ja varmasti muutama otetaan taas käyttöön sitten, kun raskautuminen on haaveissa meidän perheessä.

Nämä voivat edistää raskautumista

Vitamiinit - Vitamiinit on oikeasti tosi tärkeä asia, enkä puhu pelkästään folaatista (neuvolasta taidetaan edelleen suositella foolihappoa, mutta folaatti on siitä se luonnollisempi, paremmin imeytyvä muoto, jota keho osaa käyttää), joka yleensä ensimmäisenä listataan kun raskaus on haaveissa. Myös raskausvitamiinit ovat usein aika "mietoja", enemmän ja vahvempiakin voisi tankata.

Vitamiinitasapaino ylipäätään on todella tärkeää, koska kehossa voi olla tietämättään puutostiloja muistakin aineista, ja tämä voi sitten suurestikin vaikuttaa raskautumisyrityksiin, tai kehon kykyyn kantaa raskaus loppuun saakka. En tiedä niin paljoa julkisen puolen mittauksista, mutta esimerkiksi msas-testi ja asyra-mittaus yksityisillä kertovat myös vitamiinit ja hivenaineet. Kehon vitamiini- ja hivenainetilanne onkin ensimmäisiä asioita, joista itse alkaisin asiaa lähestymään. 

Maca - Maca-jauhe parantaa hedelmällisyyttä sekä miehillä että naisilla. Macan sanotaan naisilla vaikuttavan hormonitoimintaan ja miehillä sperman laatuun. Nostaa myös seksuaalista vireyttä, eli ei mitään turhaa kamaa ;) Saa useimmista luontaistuotekaupoista. 

Osteopatia - Myös lantion tai kohdun virheasennot ovat yhteydessä lapsettomuuteen tai toistuviin keskenmenoihin. Voi olla apua myös hormonitoimintaan ja hermoston toimintaan kehon normaalia fysiologista toimintaa tasapainottaen. Osteopaattien osaamisissa on suuria eroja, kannattaa kysellä etukäteen suosituksia osteopaateista. Meidän perheessä on koettu osteopaattikäynnit hyödyllisiksi moneen asiaan. 

Vyöhyketerapia tai vyöhykeratahieronta - Naisen oman hormonitoiminnan tasapainotus, kehon hormonaalisten alueiden aktivointi.  Voi parantaa hedelmöittymistä myös auttamalla kehon jännitystiloihin, aineenvaihdunnan ongelmiin, stressiin ja uupumukseen. 

Akupunktio - Akupunktio voi auttaa kehoa stressittömämpään tilaan ja näin parantaa raskautumisen mahdollisuutta. Akupunktio myös tukee kehon kykyä parantaa itseään.

Ruokavalio - Myös ruokavalio vaikuttaa hormonitoimintaan. Maitotuotteet, sokeri ja kotimaiset viljat, joillakin myös liha. Ja toki ruokavalio muutenkin. Ruoka olkoon lääkkeesi, sanoi Hippokrates jo lähemmäs 2500 vuotta sitten. Miksi tätä on niin vaikea uskoa edelleen? Nimim. sokerikoukkku kaappaa mukaansa vähän liian helposti..

Vaginal steam - Epäsäännölliset, pitkät kierrot? Kuukautiskipuja? Näillä kaikilla on vaikutuksensa hedelmöittymiseen, toki yksilöllisesti. Vaginal steam on ns. pimppihöyrytys, johon käytetään kuuman veden lisäksi jotain yrttiä (eri yrteillä omat vaikutuksensa). Puhdistaa ja purkaa kehoa vanhoista jäämistä, jonka seurauksena kuukautiskivut helpottuvat, kierto tasaantuu ja joskus myös raskautuminen helpottuu. Näin myös itselläni. Kuulostaa tosi hipiltä, mutta ihan järkeenkäypää omasta mielestäni. 

Yrttilääkintä - Myös kasvilääkinnästä voi saada apua moneen asiaan, tähänkin.

Greippimehu tai tuoreet greipit. Olinkin unohtanut tämän kokonaan, mutta lyhyt googlettelu kertoi keskustelupalstojen jo vuosia olleen vakuuttuneita tämän puolesta,  parantaa limakalvoja, kohdun limaa yms. Greipillä on hyviä vaikutuksia myös miehelle. Tokikin siitä voi olla apua, jos juuri nämä ovat ne syyt, miksi ei tärppää.

Vehnänalkioöljy - Vehnänalkioöljy sisältää E-vitamiinia ja sinkkiä, ja sen kerrotaankin parantavan sekä munarakkuloiden että sperman laatua. E-vitamiinin vähäisyyden sanotaan olevan yhteydessä esimerkiksi keskenmenoihin. 

Myös monia muita yksittäisiä luontaistuotteita löytyy, joiden sanotaan tukevan hedelmällisyyttä. 

Kehon tulehdustilat pois - Kehon tulehdustilat vaikuttavat heikentävästi raskautumiseen. Yksi keino tulehdustilojen poistamiseksi on ruokavalio. Mm. maitotuotteet ylläpitävät tulehdustiloja. 

Homeopatia - Homepatiasta kerrotaan olevan apua hormonitoiminnan tasapainottamiseen, hormonitoiminnan häiriöihin, siittiöiden määrän ja laadun parantamiseen sekä stressin purkamiseen. Tämä taitaaa olla tästä listasta eniten se vaihtoehto, jota Suomessa pidetään höpöhuuhaana. On hyvä kuitenkin muistaa myös, että monissa muissa maissa (esim. Saksa) homeopatia on yleisesti käytettyä ja hyväksyttyä. Se, että Suomessa jollekin nauretaan, ei kerro kovin paljoa. 

Kehon toimintaan vaikuttavien hormonivalmisteiden vältteleminen - Hormonivalmisteet, kuten vaikka hormoniehkäisy vaikuttaa kehoon. Toki aina löytyy ihmisiä, jotka ovat tulleet raskaaksi hormoniehkäisystä huolimatta, mutta suuremmassa mittakaavasssa se taitaa kuitenkin vaikuttaa toisin perin, sekoittaen kehon omaa hormonitoimintaa ja sitä kautta vaikeuttavan myös raskautumista hormoniehkäisyn päättyessä.

Suoliston kunto - Suolisto on siitä jännä, että se taitaa vaikuttaa vähän kaikkeen. Hyvät, vahvat maitohappobakteerit tukevat suoliston kuntoa. 

Oliko listalla tuttuja, entä uusia juttuja? Mitä jäi puuttumaan? Mistä teillä on ollut apua raskautumisessa?

Kuvat Pixabay