Viime vuosi jäi väliin, kun vauva oli silloin niin pieni, etten halunnut olla hänestä erossa. Tänä vuonna taas pääsin mukaan! Nimittäin Operaatio Joulunlapsen keskusvarastolle vapaaehtoiseksi tarkistamaan eteenpäin lähteviä paketteja.

Aina auttamisen ja hyväntekeväisyyden ei tarvitse olla suurien rahamäärien kuluttamista; myös aika on arvokasta ja sitä voi käyttää hyvään.

Olin kolmen tunnin mittaisella työvuorolla tuolla keskusvarastolla, Konalassa Helsingissä. Siellä jokaisen kenkälaatikkolahjan sisältö tarkistetaan vapaaehtoisvoimin ennen lahjojen eteenpäin laittamista. Kurkataan, että kaikki oleellinen löytyy. Jos ei löydy, laatikkoa täytetään. Sitten lahjat teipataan kiinni ja laitetaan isompaan pahvilaatikkoon kuljetusta varten.

Valmiit laatikot lähtevät tänä vuonna Moldovaan, Romaniaan ja Viroon vähävaraisten perheiden lapsia ilahduttamaan. Viime vuonna Suomessa kerättiin vajaat 30 000 lahjaa.

Rupateltiin erään rouvan kanssa, joka oli tarkastamassa paketteja yhdessä lapsenlapsiensa kanssa. Hän kertoi, kuinka olivat porukalla, olisiko ollut seurakunnassa, pakanneet tänä vuonna vajaa tuhat pakettia. Ja kun ihmeteltiin monissa paketeissa ollutta samaa pehmoa, tiesi hän kertoa, että ne olivat olleet Tokmannilla tarjouksessa eurolla, nyt ihan loppumetreillä ennen pakettien palautusviikkoa. Ja että yhtenä vuonna hän oli hankkinut 400 fidgetspinneriä, kun olivat olleet 10 sentin kappalehintaan. Tykkään kyllä siitä, kuinka tämä projekti ja auttaminen on tietyllä tapaa elämäntapa ja harrastus monella. Ei hassumpi harrastus!

Tekemisestä tulee itsellekin hyvä mieli, vaikka oma osuus suuressa auttamisen ketjussa olisikin pienen pieni. Niin silti. Aiemmassa kotikaupungissa puuhattiin paljon Pienimmän parhaaksi -projektin kanssa. Laitan ajatuksen korvan taakse, että mitä sitä voisi alkaa tekemään täällä.