sunnuntai 13. kesäkuuta 2021

38 yötä reissussa - Vauvan nukkuminen koko perheen yökyläreissuilla

 


Ah kesä ja yökyläreissut! Tai no who am I kidding, yökyläillään me kyllä talvikaudellakin, kesällä vaan kaikki on helpompaa, yökyläilykin lasten kanssa.


Meidän vauva, tämä kolmonen, on tottunut aika alusta asti perheen yhteisiin yökyläilyihin. En nyt muista tarkkaan, minkä ikäinen hän oli kun ekan kerran oltiin, mutta yleensä ollaan jossain yökylässä kerran-pari kuussa. Ja nyt kesällä toki vähän ahkerammin, kun mökkikausi on täällä. 

Ja toki telttayötkin ovat tavallaan yökyläilyyn verrattavissa lapsiperheessä, koska nekin luovat vähän säätöä tuttuihin unirutiineihin ihan jo nukkumispaikan js valoisuuden suhteen.

Laskekelin kalenterista, että vauvan elinaikana eli 8kk ajanjaksolla yökyläöitä on kertynyt 38 kappaletta. Vauva on kyllä hyvä reissaamaan! Tottumusta vai luontaista lahjakkuutta? Mene ja tiedä 😁 

En tiedä muiden reissaamisista, mutta ajattelen hänellä olevan aika hyvä määrä näitä reissuöitä, tai ei ainakaan sieltä vähemmästä päästä ole nämä.


Vauvan nukutus reissuilla

Nyt on jo kuukauden-parin ajan reissuissa toiminut aika hyvin iltanukutukset: imetys sylissä, josta sitten vauva siirtyy makuupussissaan rattaisiin ekalle unipätkälleen. Siitä taas sitten sänkyyn mun kainaloon myöhemmin. Ihanan toimivaa tällä hetkellä.

Toki ihan vaan ikäkin helpottaa moneen; vauva on jo 8kk, lähempänä yhden vuoden ikää kuin syntymäänsä. 

Vauvavuoden alkuun meillä oli reissuissa mukana pehmeä koppa, jossa vauva nukkui päiväunia sisälläkin. Se oli hänelle tuttu, ja siinä unetti ihan hyvin, vaikkakin toki lyhyemmin kuin kotona. Reissussa vauva kaipasi heijaamista kotioloja enemmän. Yöuninukutus tapahtui tuolloin reissussakin kainaloon. Silloin oli se helppoa, että pikkuvauvana juurikaan mitkään äänet (siskojen riehuminen..) eivät haitanneet nukkumistakaan.

Sitten joskus lopputalvesta oli taas villi kausi, jolloin päikkärit reissussa rattaissa onnistuivat hyvin, mutta yöunille nukutus takkusi. Se oli vähän hapottavaa, mutta itseä auttaa, kun tavallaan henkisesti luovuttaa: en mahda asialle mitään, teen minkä voin, jos ei nyt nukuta niin kokeillaan vähän myöhemmin uudestaan. Talvella yhdellä reissulla vauva katseli sitteristä iltamyöhällä kun aikuiset saunoivat. Joskus se "oma aika" on siis vähän erilaista :D 


Vain yksi vanhempi mukana

Olen monesti myös lasten kanssa reissussa ilman miestä. Se vähän haastaa yöunille nukkumista, koska kaikkien näiden kolmen lapsemme nukkumaanmenoaika on suht samaan aikaan. Mutta eipä siinä oikein voi kuin porrastaa nukkumaanmenoa. Jos vauva on tavallisessa rytmissään (eikä autoilupäivien villimmissä rytmeissä), nukutan ensin vauvaa sylissä ja siirrän siitä sinne rattaisiin. Sitten on isompien vuoro. 

Rattaat ovat siitäkin kätevät, koska isompien nukkumaanmeno on äänekkäämpää. Jos yrittäisi kaikkia nukuttaa yhtä aikaa samaan huoneeseen, voisi multa lähteä järki :D Siksi porrastetusti sänkyyn siirtyminen on suht toimivaa reissuissa useamman lapsen kanssa. Ja väsyneemmät on välillä nukutettu syliinkin vähän vahingossa. Tyyli vapaa, kunhan nukutaan!


Jätä stressi pois

Enimmäkseen reissussa on mukavaa. On mielekästä nähdä läheisiä ja viettää aikaa ihmisten kanssa. Toisinaan sen takia myös vauvan päikkärirytmi venyy ja paukkuu tai vauva tulee ottaneeksi vain pikkutorkkuja, jos ollaan vaikkapa tien päällä vauvan mielestä väärään aikaan. 

Se ei ole keveintä reissaamisessa lasten kanssa, mutta yleensä tilanne korjaantuu helposti, etenkin vauvalla kun hän nukkuu päivisinkin, toisin kuin isoimmat. 

Välillä sitä meinaa stressata vauvan nukkumisista, että apua se nukkui nyt päivällä noin/ei nukkunut tarpeeksi ja muuta vastaavaa. Päivän nukkumiset usein kuitenkin vaikuttavat myös yöhön, joka taas vaikuttaa omaan jaksamiseen ja nukkumiseen.

Meillä kotona ollessa vauvan väsymys ja nukkuminen on hyvin ennustettavaa ja se tuo todella paljon helppoutta arkeen.

Sanoisin kuitenkin, että kun riittävän usein reissaa, vie se sitä stressaamista pois. Reissussa kaiken ei tarvitse mennä kuten kotona. Ei ole kivaa olla reissussa, jos ei osaa rentoutua ja antaa osan asioista mennä painollaan.

Mun lähtöolettamus usein on, että reissussa on suurempi todennäköisyys nukkua vähän huonommin kuin kotona. Se kuitenkin lasten kanssa on realistista, etenkin kun meillä kaikki lapset nukkuvat kotona hyvin, yleensä yöllä heräilemättä (paitsi vauva nyt tankkailee maitoa). Eli siis, ne nukkuvat niin hyvin, että tuskin kylässä paremmaksi pistävät. 

Olen päässyt itseni kanssa hyvään olotilaan asiasta, ja todennut, että sellaista reissussa välillä voi olla, mutta että se ei ole vakavaa. Nyt tosin koko kevät ja alkukesä on ollut tosi hyviä reissuöitä.


Sitä yllättyykin sitten aina iloisesti, kun yöt menevätkin reissussakin kokonaan nukkuen 😂 


Kurkkaa myös






lauantai 12. kesäkuuta 2021

Synnytystiimi synnytyksessä - Kotisynnytyspäivän mietteitä


Kansainvälisen kotisynnytyspäivän (6.6.) mietteitä. Edellisen osa, synnytyspaikan merkityksestä löydät täältä. Teksti liittyy yllä olevaan kuvaan.


Tässä kuvassa vauva on vielä kohdussa, tuloillaan. Lepoa ja voimien keräämistä ennen seuraavaa supistusta.

Synnytys alkoi yöllä, ja ajattelin että tämäkin vauva olisi syntynyt yön hämyssä kuten mun aiemmat vauvat. Vaan eipä syntynyt, syntyi kello 11 aamupäivällä. Synnytyksessä on monia asioita, joihin voi vaikuttaa valmistautumalla, vaan kellonaika ei taida olla yksi niistä :D

Tekee tosi hyvää katsella synnytyskuvia. Multa löytyy myös monta kuvaa, joissa näytän tosi avuttomalta. Ja kuvia, joissa näkyy mun synnytystiimi, mun ympärillä, kädestä pitämässä, silittämässä selkää, tsemppaamassa, painamassa akupisteitä. Ja voi katsoa että vau kuinka monta ihmistä mulla oli mukana, ihan vaan minua varten. Tässä synnytyksessä minulla oli tähän asti suurin tiimi, kaksi doulaa, kaksi kätilöä ja oma mies.

Jokainen heistä minun itseni valitsemana. Ei tarvinnut arvailla, kenen kanssa sitä synnyttelee. Se luo turvaa, sitä turvallisuuden tunnetta synnytykseen, kun ei tarvitse jännittää paikalla olevien käytöstä tai mielipiteitä kuhunkin synnytyksen kulkuun liittyvään asiaan. Tietää olevansa siltä osin turvassa, kukaan ei ole tulossa sotkemaan synnytyskuplaa vaikkapa rutiinitoimenpiteillä.

Ja lisäksi paikalla oli tietenkin se tärkein, eli taivaan Isä, jonka kanssa synnytykseen oli valmistauduttu rukoillen ja pelkoja kohdaten.

Vaikka sulla ei olisi niin suurta ja mahtavaa synnytystiimiä kuin mulla, niin taivaan Isä on sun kanssa ja häneen voi turvautua myös niillä synkillä hetkillä. Hän ei säikähdä meidän tunteita tai käytöstä. Ei itkua, huutamista tai niitä matalimpia avuttomuuden hetkiä. Hän kestää sen kaiken, sua rakastaen ja tukien.

P.s. Vikoissa mun synnytyskuvissa toisella kätilöistä on otsalamppu, koska vauva on tuloillaan ja hänen tuloa katsotaan. Nää on musta ilahduttavimpia action-kuvia, joista huokuu se että nyt muuten tapahtuu! 


Kurkkaa myös





tiistai 8. kesäkuuta 2021

Onneksi vauva syntyi kotona - Kotisynnytyspäivän mietteitä

 



Kansainvälisen kotisynnytyspäivän (6.6.) kunniaksi jaoin instagramissa viimeisimmästä kotisynnytyksestäni. Jakaminen tuntui mielekkäältä, joten pistänpä saman setin tännekin.

Alla oleva teksti liittyy kuvaan 😊


 "Katsoin tätä varten ekaa kertaa videokuvaa synnytyksestä. Ja itkin. Tavallaan niin hurjaa mutta samalla tosi tosi ihmeellistä. Ja en muistanutkaan, että mun eka sana vauvan synnyttyä ja hänet syliin kopattua oli vauvan nimi ❤️


Tää elämä. Kaikkea sitä saakin kokea. Ja vielä kotona ❤️😭. Siitä olen niin kiitollinen, että tämä syntymä tapahtui kotona. Se ei ollut mun kevein synnytys, ja tiedän, että muualla se olisi mennyt toisella tapaa. Onneksi ei oltu muualla ". 


Synnytyspaikka vaikuttaa synnytyksen kulkuun. Monella tapaa. Oma koti, omat säännöt. Sairaalassa sairaalan säännöt. 

Sairaalassa minunkin synnytykseeni olisi puututtu enemmän, haluttu sen etenevän sairaalan hyväksi näkemällä tavalla ja koitettu vauhdittaa. 

Muistan, kuinka yhdessä vaiheessa synnytystä ajattelin, että sairaalassa saattaisin olla jo sektiossa. Ei mikään ihana ajatus itselleni. Sektioille on paikkansa, mutta se ei ole luonnollisin synnytystapa.

Kotona sain pidettyä pääni kasassa, vaikka synnytys oli hyvin intensiivistä tuntikaupalla. Koen, että kyseinen synnytys sairaalassa olisi ollut suuri riski. 


Siksi olen kiitollinen, että sain synnyttää kotona. Yksi syy monista!


Kotisynnytyskertomuksen löydät tästä




torstai 3. kesäkuuta 2021

Minne kesällä lasten kanssa?


Kesä lasten kanssa on mahdollisuuksia täynnä! Lapsiperhe-elämässä joka kesä on sama ilmiö: yhtäkkiä elämä tuntuu niin helpolta, kun kaiken toiminnan voi siirtää seinien ulkopuolelle ja nauttia. 


Viime vuonna ei tainnut kummemmin olla kesäsuunnitelmia, muutto ja raskaus olivat ihan tarpeeksi, heh. Tänä kesänä en aio tehdä niistä kumpaakaan.. :D


Tässä seuraavana meidän ajatuksia kesämenoista. Saa nähdä, mitä näistä tulee toteutettua!


Herra Hakkaraisen talo, Sastamala - Tämä on meillä ollut jo useamman vuoden reissulistalla, ehkä tänä kesänä on Hakkaraisen vuoro? Sastamalasta löytyy myös Kiviniityn kotieläinpuisto, jossa eläinten lisäksi mm. sähkömönkijärata ja polkuautoja.

Kupittaan puisto, Turku - Turkuunkin voisi kesällä eksyä. Viime kesänä oltiin sateisena päivänä, niin jäi Kupittaan puisto kokematta lasten kanssa. Se on kuulemma iso puisto, josta löytyy mm. lasten liikennepuisto, maauimala ja Seikkailupuisto. 

Nukarinkoski Nurmijärvellä - Helppo ja maisemallisesti tosi komea retkikohde. Täällä käytiin keväällä, mutta täytyy kyllä mennä myös kun kesä on täydessä loistossaan. Kurkkaa myös omat lähiluontokohteesi!

Puuhamaa, Tervakoski/ Zoolandia, Lieto/ Puuhapark, Vihti  - Viime kesänä ei tullut käytyä kuin Lintsin ilmaisissa laitteissa,  tänä kesänä olisi tarkoitus jossain puuha- tai huvipuistossa käydä. Nämä kaikki ovat suht samaa hintaluokkaa keskenään, siinä 24€ paikkeilla liput.    

Werneri Park lastenmaa, Tuusula - Täälläkään ei olla aiemmin käyty, mutta kuulostaa tosi kivalta, ja hintakin on edullinen 5€/lapsi ja aikuiset ilmaiseksi. Pomppulinnaa, karusellia, lasten kiipeilyrataa, pihapelejä jne. Tämä menee varmasti testiin.

Pieni kotieläintila, Tuusula - Kotieläintilat on symppiksiä. Meille uusi, mutta varmaan tulee käväistyä! Pääsymaksu 5€.

Linnanmäen ilmaiset laitteet - Viime kesän alussa lasten kanssa pari kertaa käytiin Lintsillä pyörimässä ilmaiset laitteet läpi, voisi ehkä tänäkin vuonna? . Ainakin viime kesänä ne riittivät huvitukseksi silloin vajaa 5- ja 3-vuotiaille, eikä ostettu laitelippuja lainkaan. Onneksi, koska olisi aika hintavaa lystiä.

Tänäkin vuonna Muksupuksu näyttäisi olevan kiinni, mutta on niitä silti vielä kuusi ilmaislaitetta. 

Launeen perhepuisto ja Yli-Marolan kotieläinpiha, Lahti - Näihin saa menemään koko päivän, Launeen perhepuisto on tosi iso ja monipuolinen. Yli-Marolan kotieläinpiha on kävelymatkan päässä perhepuistosta. Kotieläinpihalle on vapaaehtoinen sisäänpääsymaksu. (Lisäksi Lahdesta löytyy kirppis Lanttila, joka on mukavan suuri.)

Pelle Hermannin puisto, Pori - Tämäkin on jäänyt kokematta, vaikka Porissakin tulee välillä vierailtua. Kolmen hehtaarin kokoinen alue, eli aikaa saa ainakin kulumaan. 

Mansikanpoimintaretki jollekin mansikkatilalle. Parina viime kesänä olen lasten kanssa käynyt päiväretkellä Koivistoisen mansikkatilalla Vantaalla poimimassa sankollisen mansikoita. Täytyy katsoa, mikä tila olisi on lähettyvillä nykyään, mutta mansikkaretki täytyy ehdottomasti tehdä. 

Naapurikaupunkien leikkipuistot. Leikkipuistojen valloitus menee hyvin retkikohteesta lasten kanssa. Etenkin uudemmat ja isommat puistot on usein ajatuksella toteutettuja ja niissä on kivaa touhuta. Mielekkäät kesätekemiset eivät suinkaan vaadi aina isoa lomabudjettia. 


Sagalundin museo Kemiönsaaressa on kiva kohde lastenkin kanssa.

Näiden lisäksi tietenkin kaikkea perinteistä kesään kuuluvaa eli mökkeilyä, uimista, saunomista, telttailua, mustikkaretkiä ja marjojen syömistä ylipäätään. Ah kesä!

Mitä kivaa teillä on kesäsuunnitelmissa lasten kanssa? 



Kurkkaa myös





keskiviikko 2. kesäkuuta 2021

Kotihoidossa eskariin asti, mutta miksi?


Syksyllä esikoinen aloittaa eskarissa. Aika jännä etappi myös näin vanhemman näkökulmasta, lapsi kun on ollut kotihoidossa nämä vuodet. Vaan miksi olla kotihoidossa esikouluun saakka?


Vaan miksipä ei, jos se on mahdollista ja sopii perheelle? Pidämme ajatuksesta, että lapset saavat olla kotona kasvamassa mahdollisimman pitkään.   

Tiedän toki, että nykyään on yhä enemmän vallalla ajatus, että lapsen tavallaan kuuluisi tietyn ikäisenä jo olla päiväkodissa varhaiskasvatuspalvelujen parissa.

En kuitenkaan koe lapsen jäävän paitsi jostain, vaikka hän ei olekaan ollut päiväkodissa. Tai että kotihoito olisi lapselle karhunpalvelus, kun häntä ei ole alusta asti sisäänajettu päiväkotimaailmaan ja suuressa ryhmässä toimimiseen. Ja kaverisuhteitakin voi löytyä muualta.

Itselleni päiväkotimaailma on tuttua ammatin puolesta. Tiedostan siis varhaiskasvatuspalveluiden hyvät puolet ja tiedän, ettei kotihoito ole kaikille perheille paras tai toimivin vaihtoehto.


Esikouluhan on vasta harjoitusta koulua varten.

Ajattelen kotivuosien olevan hyvä pohja myös koulumaailmaa ajatellen. Kotona olemisessa on valtavasti hyviä puolia, ja kotonakin voi puuhailla monipuolisesti kaikkea.

Arki on rikasta. Uuden ihmettelyä, suuria ja pieniä tunteita, kasvamista ja oppimista. Yhdessäoloa. 

Etenkin kuluneen vuoden ajan ollaan nautittu hitaista aamuista ja kiireettömyydestä. 

On retkeilty, reissattu, nähty kavereita ja muita läheisiä. Käyty kirjastossa ja metsässä. Pelattu lautapelejä, muovailtu, maalattu, leivottu ja tehty ruokaa. Leikitty. Ja niin edelleen. Täyttä elämää eletty. 

Ollaan säästytty päiväkotimaailman sairastelukierteeltä. Etenkin nyt korona-aikana, kun jokaisesta yskäisystä ja niiskaisusta ollaan lähettämässä lasta kotiin.

Ei ole tarvinnut kilpailla sylistä tai huomiosta.

Lapsi on myös oppinut lukemaan ja kirjoittamaan. Hän osaa keskittyä vaikkapa kynätehtäviin tai kirjan kuunteluun pitkiäkin aikoja. Halutessaan. Ja ilman näitäkin taitoja voi esikouluun mennä, se kun tosiaan on vasta harjoitusta koulua varten ja tasaa lasten valmiuksia kouluun siirtymiseen. 

 

Onhan näitä, ja tässä vain muutama, mitä tuli ensimmäisenä mieleen.


Urallisesti tai eläkerahoja ajatellen tämä ei tietenkään ole se kannattavin valinta, olla kotona pitkään. Olen kuitenkin todella kiitollinen, että tämä on mahdollista. Lapset ovat pieniä  vain hetken. 


Kotihoito ei ole kaikille perheille se paras vaihtoehto, mutta meille se on kyllä ollut. Itsekin on tässä saanut kasvaa yhteistä arkea eläen.


Mielenkiinnolla odottelemme, mitä kaikkea eskarielämä tuo tullessaan!