tiistai 27. heinäkuuta 2021

Vauvalla ei ole ollut kiire lähteä liikkeelle



Me ollaan pitkään saatu ihastella paikallaan puuhailevaa vauvaa. Eipä ole juuri tarvinnut siirrellä tavaroita vauvalta piiloon tai muutoinkaan baby prooffata kotia. Lähes kaikki samanikäiset tuntuvat jo liikkuvan huimaa vauhtia, ja osa jo käveleekin tuen kanssa. 

Tuntuu hassulta, kun oma vauva on osittain sen liikkumattomuudenkin vuoksi tuntunut ihan vauvelilta. Huolta en ole asiasta pitänyt - kyllä nuo aiemmatkin ovat oppineet, eivätkä kovin "ajoissa" hekään. Eteenpäin ei ole kukaan näistä päässyt ryömimällä, taaksepäin kyllä. Enkä oikeastaan pane lainkaan pahakseni, ei ole mikään kiire juosta vauvan perässä.

Vauva on ollut suhteellisen tyytyväisenä paikallaan siitä asti, kun oppi istumaan. Eli jokusen kuukauden. Ennen istumaan oppimista oli pientä tyytymättömyyttä liikkumattomuudesta ilmassa. 

Nyt viime päivinä vauva oivalsi, miten jalkoja liikutetaan. Konttausasento kun on löytynyt pitempään jo. Ikää vauvalla nyt konttauksen oppiessa on yhdeksän kuukautta ja puolikas päälle. 


Tästä se taas lähtee, voi vauva!



maanantai 26. heinäkuuta 2021

Teltta lasten leikkeihin - tee helposti itse



Sain joskus talvella ajatuksen leikkiteltasta, ja nyt vihdoin se toteutettiin. 

Meillä on pieni takapiha, johon ei kummemmin leikkimökkejä mahdu, mutta jotain majaa tai mökkiä on aina kiva olla. Meillä tytöt leikkivät muutenkin paljon kotileikkejä tai leikkejä, missä ollaan retkellä. 

Tämän teltan juju on helppo siirreltävyys ja säilytettävyys: ylhäällä on saranat, joten sen saa kasaan helposti ja voi säilyttää vaikka varastossa silloin, kun se ei ole leikeissä. 





Teltan kehikon voi tehdä rimasta tai laudasta. Kehikon tueksi mies sahasi teltan toiselle sivulle poikkipuun telttaa jykevöittämään. Ylhäällä tosiaan on pienet saranat. Alhaalla, maata vasten on ketju, joka pitää teltan sivut paikoillaan. 

Telttakangas on tehty meidän vanhoista verhoista, jotka nidoin niittipyssyllä kiinni kehikkoon. Teltta kaipasi vielä pitsiverhoja, sellaiset nappasin suoraan lastenhuoneen ikkunasta. Nyt kelpaa leikkiä!

tiistai 20. heinäkuuta 2021

Äitiysloma loppui



Äitiysvapaa loppui. Osa yhdeksän kuukauden ikäisistä vauvan pulleroista suuntaa päivähoitoa kohti. Tavallaan aika hurjaa, pienet ihmiset tämän elämän koneiston sanelemina erossa vanhemmistaan. Harjottelemassa itsenäistymistä ja jokapäiväistä eloa jonkun muun huomassa.

En puhu kenenkin valinnasta, missä ja miten ja kenen toimesta lapsensa hoitavat, vaan yhteiskunnan olemuksesta. Maailma on tavallaan kaavoitettu niin, että monet joutuvat aivan liian aikaisin luopumaan lapsiensa arjesta ja antamaan sen jollekin toiselle ihmiselle.

Tämä rahan, omaisuuden ja toimeentulon maailma on aika brutaali. Se ei juuri sääli pieniä ihmislapsia. Vaikka toisaalta, erilaisia ratkaisujakin voi tehdä. 

Välillä mietin, kuinka joskus aiemmin ihmishistoriassa säästettiin, ja taloja rakennettiin käteisrahalla. Elämä maksoi eri verran. Nyt ei taida kotien ostohinnat olla peruspalkoilla säästettävissä, vaan niitä maksetaan vuosikymmenet. Työn orjina tehdään hikipäissä hommia.

Täytyykö haluta sellaista? Teini-iän ja aikuisuuden murroksessa monet miettivät, että minusta ei sitten tule sellaista eikä sellaista. En jämähdä tai halua samaa kuin kaikki muutkin: asuntolainaa, autolainaa, koiraa ja sitä 1,7 lasta. Ja silti suurin osa meistä kai kuitenkin haluaa sen, koska siihen päätyy. Vai onko lopputulema sama siksi, ettei keksi, mitä muutakaan tekisi, ja on helpoin tehdä samaa mitä muutkin ikätoverit ympärillä?


Tällaisia ajatuksia äitiysvapaat teettävät. Tietynlaisee nahan luomisen, kuka olen ja mitä oikeasti haluan? Se, mitä olen tehnyt ennen lapsia, onko se minua? Näänkö sen yhä tärkeänä, aikani arvoisena? Käytetyn ajan suhde saatuun vastikkeeseen.


Jos jotain, niin aika on nykyään arvokkaampaa kuin ennen. Ainutkertaista. 

Meillä äitiysvapaiden loppuminen ei juuri hetkauta arkea muutoin kuin rahavirtojen supistumisella. Silti näitä miettii, mitä tapahtuu sitten joskus, myöhemmin?



keskiviikko 14. heinäkuuta 2021

Lapsiperheen budjettimatkailua Porissa

 



Kirjoitinkin jo kesälistassa, kuinka kesälomamenojen ei tarvitse olla niitä eniten rahaa syöviä ollakseen mielekkäitä ja ihania kesämuistoja. 

Meidän viikonloppureissu Porissa maksoi bensojen ja leirintämökin verran. Harrastamme usein budjettimatkailua, joko telttaillen tai leirintämökeissä omin lakanoin majoittuen.

Leirintämökkien varustetasohan on ns. vaatimaton, mutta se ei menoa haittaa. Ei varmaan koskaan vielä olla muutenkaan menty majapaikkaan kuin vasta illalla, vaikka useimmin vuokra-aika alkaakin jostain kello 14 eteenpäin. Eli käytännössä menemme vain nukkumaan, ja toki paikan päällä tulee syötyä myös aamupala.

Pelle Hermannin puistosta otetut kuvat jäivät aika vähäisiksi :D



Meidän Porin visiitin motiivi oli ystäväperheen näkeminen, mutta reissuun löytyi muitakin mukavia juttuja. Päivä Pelle Hermannin leikkipuistossa Kirjurinluodolla oli lasten mieleen, iso puisto jossa on useita eri leikkivälinekokonaisuuksia, vessat, kahvila, ranta ja kotieläimiä. Kuvia ei kylläkään tullut otettua kun oli muuta puuhaa.

Samaan viikonloppuun käytiin myös Yyterissä ja kurkkaamassa Kallon majakka. Lapset olivatkin ekaa kertaa Yyterissä, eivätkä olisi halunneet sieltä lähteä, merivesikin oli superlämmintä!


Ei hassummat nukutusnäkymät :)

Potta pienimmälle kulkee aina mukana.

Siikaranta Campingin leikkipaikka. Keinut selän takana :)


Tällä kertaa majoituttiin Porissa Siikaranta Campingissa, ensimmäistä kertaa. Oli hellepäivä, ja onneksi oltiin puhelinvarauksessa valittu mökkerö joka on lähinnä merta! Mereltä tuuli ihanaa vilvoittavaa ilmaa, ja siinä sitten mökin rappusilla nukutin vauvankin yöunille, ensiksi rattaisiin, itse katsellen rannan kallioita ja aaltoja. Tämä merta lähimpänä oleva mökki oli 70€/yö, muut leirintämökit 65€/yö.

Mökissä oli kerrossänky ja parisänky, ihanan paljon lattiatilaa ja täysikokonen ruokapöytä. Keittonurkkauksesta löytyi jääkaappi, keittolevy, vähän astioita ja vesisäiliö, johon voi hakea juomavettä. Kaikkien leirintäalueiden edullisimmat leirintämökit eivät ole näin tilavia tai astioilla ja keittomahdollisuudella siunattuja. 

Vessa, suihkut, leikkipaikka, grillikatos ja muut löytyivät läheltä. 

Suositus Siikaranta Campingille, me viihdyttiin! Tervemenoa Poriin!


sunnuntai 11. heinäkuuta 2021

Minimalismi houkuttelisi aina välillä



Aina välillä pohdin ryhtyväni minimalistiksi. Kummasti ajatus tuntuu houkuttelevalta aina lasten siivousnarinaa kuunnellessa. 


Siivoa barbit, sanon. Barbien kenkiä ja vaatteita on ympäriinsä. Mutta kun niitä on niin paljon, yhyy en jaksa siivota niin paljon. Perinteinen tarina silloin, kun kehotat siivoamaan.

Oikeastihan olemme hyvin kaukana minimalismimeiningeistä. Aina välillä tulee karsittua tavaraa, mutta kyllä sitä silti aika kunnioitettava määrä meidän taloudesta löytyy.

Sinällään en edes koe leluissa tarvetta minimalismiin, sillä tykkään vaihdella leikkitarpeita, laittaa leikittäviksi eri leikkejä niin etteivät kaikki ole esillä yhtä aikaa. Ja lapsethan eivät käy esimerkiksi päivähoidossa, heillä ei ole kodin lelujen lisäksi leikittävänä myös niitä päiväkodin leluja. 

Ja joo, paljolti asiaan vaikuttaa myös nykymaailma. Muillakin on kaikenlaista lelua ja härpäkettä. Tuntisivatko lapset itsensä oudoiksi, jos heillä olisi huomattavasti vähemmän leluja kuin muilla samanikäisillä? Vaikka onhan jokaisella perheellä ne omat linjansa muissakin asioissa, olisiko se siis kuitenkaan oikea ongelma? 

Tiedän, että moni asia on vain tottumuksesta kiinni ja lapset kyllä osaavat leikkiä käpylehmilläkin, jos muuta ei ole tarjolla. Mutta juuri se, "jos muuta ei ole tarjolla". Näinä päivinä taitaa olla kaikkea tarjolla. 


Nykyään lapsuus tuntuu lyhenevän koko ajan. Osa lapsista lopettaa leikkimisen kuulemma jo kouluun mennessä. Jotenkin ahdistava ajatus. Tuon ajatuksen valossa ei äkkiä yhtään haittaakaan kotoa löytyvä leikkivälineiden runsaus tai se ainainen lasten siivousinnon kanssa painiskelu. Jos ne lempileikit tai monipuolinen leluarsenaali vaikka houkuttelisi lapsen pysymään pidempään leikin maailmassa? Jää nähtäväksi.


perjantai 9. heinäkuuta 2021

Vauvaan rakastuminen ja oksitosiinihuurut - Kotisynnytyspäivän mietteitä




Kotisynnytyspäivän ajatuksia. Edelliset osat ovat Onneksi vauva syntyi kotonaSynnytystiimillä on väliä ja Rauhallinen jälkeisvaihe.

Tämä postaus liittyy ylläolevaan kuvaan.

Tässä kuvassa vauva on synnytyksen jälkeen aamutakin sisässä ihokontaktissa. Näytän tässä niin onnelliselta että se liikuttaa itseänikin. En kestä. Se olo, kun olet juuri synnytellyt  yhden  vauvan,  ja voit muina naisina makoilla omalla  sohvalla. Tyytyväisyys, ilo  ja onni. SIunattu olo!


Olen pahoillani, jos  et ole saanut kokea sitää onnea  ja vauvaan rakastumista heti syntymän jälkeen. Et ole huono äiti, tiedäthän sen? Se ei myöskään tarkoita, ettei sinua olisi tarkoitettu äidiksi, tai että sinussa olisi jotain vikaa. Vauvaan voi rakastua myös pikkuhiljaa, jos rakkaushuuru on jäänyt kokematta.

Näihin rakastumistunteisiin vaikuttaa myös synnytyksen kulku, esimerkiksi synnytyksessä käytetyt lääkkeet monila äideillä haittaavat tai blokkaavat kokonaan kehon oman oksitosiini- eli rakkaushormonituotannon. Hormonit ovat synnytyksessä tärkeitä, ne muutenkin ohjailevat synnytyksen kulkua. Tämä lääkeaineiden vaikutus on mielestäni tärkeä tiedostaa, ettei tule turhaa itsensä syyttelyä.

Ja samalla lailla oksitosiinihuurujen syntymistä voi haitata se, jos synnytyksessä joutuu pitämään puoliaan, kokee jäävänsä yksin, pelkää tai muutoin kokee negatiivisia tunteita. Synnytys ei ole koskaan "pelkästään" sitä, että vauva tulee maailmaan.

Synnytyksellä ja synnytyskokemuksella on merkitystä, itse asiassa kauaskantoiset seuraukset monella tapaa koko perheen hyvinvointiin.

Minulla on takana kaksi kotisynnytystä ja yksi sairaalasynnytys. Kaikille kotisynnytys ei ole sopiva ratkaisu, eikä kaikille sairaalasynnytys ole paras vaihtoehto.

Tilastojen valossa tavallisen uudelleensynnyttäjän kotisynnytys on vähintään yhtä turvallinen kuin sairaalasynnytys. Tiedän, että monen on vaikea tätä uskoa. Etenkin, jos on ennestään hurjia kokemuksia sairaalasynnytyksestä, esimerkiksi sairaalasynnytyksessä tapahtuineita "läheltä piti" -tilanteita. 

Sairaalasynnytys ja kotisynnytys eivät ole kuitenkaan sama asia. Ongelmat sairaalasynnytyksessä eivät tarkoita, että samat ongelmat olisivat vastassa kotisynnytyksessä. Jokaisessa synnytyksen kulkuun puuttumisessa on omat riskinsä. Tavallisessa sairaalasynnytyksessä on useita puuttumisia, sisätutkimuksesta lähtien. Synnytyksen kulkuun puuttuminen lisää myös riskiä joutua sektioon. Toisaalta taas, sairaalassa sekin riski voidaan ottaa, koska sairaalasynnytyksessä on jatkuva sektiovalmius.

Kotisynnytyksessä ei samanlaisia riskejä voida ottaa. Siksi useimmiten kotisynnytyksissä ohjaillaan synnytyksen kulkua mahdollisimman vähän, ja synnytys etenee omalla voimallaan. Mutta se olisikin jo toinen tarina kerrottavaksi!  

tiistai 6. heinäkuuta 2021

Helle ja vauvan painon lasku



Alkukesä on ollut melkoisen helteistä. Vauvan mielestä vähän liiankin kuumaa. Nukkuessa hänellä (ja minullakin) on välillä ollut peittona kostea harso, viilentämässä oloa. 


Kuuma olo on vaikuttanut myös vauvan syömisiin. Ei kauheasti ole kiinnostellut syödä, mutta onneksi imetyshetkiä on ollut hyvän verran, eli maito silti kelvannut. Esimerkkinä tämän päivän ruokasaldo: 1/3 jäistä banaania, pieni pala leipää ja yksi vadelma. Ja muutama ruttuun pureskeltu herneen palko. Hassua, eikö! Imetyskertoja en ole laskeskellut, mutta vauva kyllä ilmoittaa, milloin on maidon aika. 

Kiinteiden syömättömyys konkretisoitui automatkalla, kun kakka karkasi vaipan lahkeesta kaukaloon asti. Löysää maitokakkaa, kuten ennen vanhaan eli ennen kiinteiden aloitusta. Siinä sitten bussipysäkillä putsailin wipeseilla vauvaa ja hinkkailin kaukaloa. Onneksi oli wipesit! Muutoin niitä ei juuri käytetä, mutta reissussa näppäriä ovat kyllä.

Tänään taas punnitsin vauvaa vauvavaa'alla (tämä on mun lemppareita ostoksia vauvalle!), koska kaukalon painoraja lähenee, ja kiinnostaa tietää tämän ylityksen ajankohta, sillä se tarkoittaa turvaistuimeen siirtymistä. Vauvan paino oli laskenut 150 gramman verran! Voihan helle. Näinkin voi näköjään käydä. 

Meillä tosin ei ole painosta huolta, vauva on ihana, pullukkaisin meillä tähän astisista. Kirjoittelin ajatuksia pullukkavauvoista edellisellä kierroksella, se löytyy täältä.

Mutta se syömättämyys, sekään ei onneksi huoleta. Korjaantuu kuitenkin sitten kun helteet hellittävät. Äidinmaitohan se on ensisijainen ravinto vauvalla muutenkin. 


Kaikkea sitä kesä teettääkin. Tsemppiä helteisiin!


lauantai 3. heinäkuuta 2021

Vauvan eka telttayö




Juhannusreissulle valikoitui yöpaikaksi teltta, joten vauvakin pääsi ensimmäistä kertaa telttailemaan. Kaksi telttayötä hänellä on nyt takanapäin, ja ehkä jokunen vielä tälle kesälle edessä?

Meillä vauva, kuten isommat lapsetkin ovat melko tottuneita reissaajia. Yleensä nukkuminen onnistuu missä vain, vaikka toki uusissa paikoissa on aina vähän jännempää se nukkumaanmeno.

Vauvan nukahtamiseen vieraat paikat vaikuttavat eniten. Ensimmäisen lapsen kohdalla vielä reissussakin yritin nukutella vauvaa sänkyyn imettäen kuten kotona  Onnistui todella vaihdellen, ja yleensä yritykseen meni tuhottomasti aikaa ja hermot. 

Muistan myös tällaisia nukutusyrityksiä teltassa. Sen jälkeen onkin siirretty reissunukutukset pienimmillä ihmisillä rattaisiin . Toimii telttaretkilläkin! Vaikka rattaita ei tarvitsisi muuhun, niin se nukuttaminen on iso tekijä ja vapauttaa oman illan muuhun toimintaan. 

Näin tehtiin tälläkin kertaa. Iltaimetys sylissä, josta rattaisiin. Ja vauva se nukkua posotti hienosti teltassakin! Hän nukkui omassa äitiyspakkauksen makuupussissaan ja minä omassani. Omassa makuupussissani käänsin vetoketjupuolen vauvaa kohden, että yöimetykset sujuivat näppärästi.

Iltanukutus tapahtuu reissussa aina rattaisiin.


Ihana, kainalossa tuhiseva vauva.


Aamulla me oltiin vauvan kanssa ekoina hereillä, kuunneltiin muiden unituhinaa ja lintujen laulua. Ihana kesä ja sen tuomat mahdollisuudet vauvankin kanssa! Toivotan reissumieltä muillekin, lastenkin kanssa voi tehdä monenlaista.


Kurkkaa myös