perjantai 27. elokuuta 2021

Pliis nuku kahdet päikkärit vielä pitkään ! Eli eskarin ja vauva-arjen yhteensovittamista



Arki on alkanut. Tällä kertaa ihan uudenlainen arki, sillä esikoisen eskarin myötä meidän arki on kokenut uudistuksen. 

Lapsi ei ole meitä lähinnä olevassa eskarissa, vaan pienen automatkan päässä omakuljetteisesti. Esikoulu kestää sen neljä tuntia päivässä. Aamulla koko konkkaronkka autoon ja eskarin päättyessä sitten sama homma. Simppeliä, eikö? Tai ainakin teoriassa!

Käytännössähän tuo aika lailla rytmittää meidän päivää, ja olo on kuin ammattikuskilla, koko ajan ratin ääressä ja aikataulu mielessä. Ymmärrän hyvin, miksi moni ottaa eskarilaiselle lisäksi myös hoitoaikaa, vaikka olisi itse kotona. Ja kotieskarikin on varmasti monelle hyvin toimiva vaihtoehto.

Tällä hetkellä vauva elää kaksien päikkäreiden rytmiä, eli nukkuu ekat unet aamupäivällä, heräten vähän ennen hakureissulle lähtöä. Toiset unet allavat siinä kolmen maissa. Esikoulun aikataulua ajatellen ihan nappi rytmi. Toisina päivinä hän on unilta herätessä ehtinyt syömään jotain, toisina olen vain vaihtanut vaipan ja imettänyt ja ollaan hypätty autoon suoraan.



Vauva on kyllä sopeutuvainen. Ja onneksi hänen välipala kulkee helposti mukana, hehheh. Eli äidinmaito on hänellä edelleen hyvin oleellinen ravinnon lähde, mikä on kyllä kätevää, koska välillä tilanteet ovat lennokkaita ja maitoa saa masuun tarvittaessa hyvinkin joutuisasti paikkaa ja aikaa katsomatta. 

Eskarin aikana ollaan käyty kotona puuhailemassa tavallisia kotijuttuja, tehty junaretki eväiden kanssa, oltu puistossa, käyty kaupassa tai nähty kavereita. Iltapäivällä kun ei sitten kauheasti jaksa lähteä mihinkään, kun alkupäivä tuntuu juoksentelulta. 

Ensi viikolla alkaa kerhot ja muut harrasteet. Odotan kyllä, millaiseksi arki niiden kanssa muodostuu. Lisää erilaisia aikatauluja, osa erittäin hyvään aikaan meidän aamupäivän puuhiksi, osa vähän ei niin näppärästi. Katsotaan!

Mutta on tämä tosi erilaista meidän vapaaseen elämään verrattuna! Onneksi siitäkin ehdittiin nauttia se kuusi vuotta. Tovi kestää vielä tottua tähänkin. Tänään tarvitsin päikkärit itse, koska uuvutti.

Ja joo, ekat kotipäivätkin on jo vietetty. Ei se eskari niin vakavaa kuitenkaan ole, etteikö voisi välillä olla kotonakin. Ja onhan viiden päivän läsnäolo lapsellekin ihan uutta ja myös kuormittavaa. Ryhmäkoko kolme on kuitenkin ihan erilaista kuin ryhmäkoko 20.


Kaiken kaikkiaan eskariarki on kuitenkin lähtenyt mukavasti sujumaan. Ihan jännä elämänvaihe tämäkin!

tiistai 3. elokuuta 2021

Öuddenin Satupolku Raaseporissa



Yhdellä kesälomareissuista kävimme telttailemassa Raaseporissa. Itseä viehättää etenkin Tammisaari, koska asuimme siellä vajaan vuoden ajan esikoisen ollessa pieni. On kiva palata sen ajan muistoihin, ja samalla katsella paikkoja myös turistin silmin. Yleensä samalla tulee kurkattua myös jotain uutta.

Tällä kertaa yhdistettiin reissuun myös käynti Satupolulla Öuddenin arboretumin liepeillä. Satupolulle huristellaan Tammisaaresta Skåldon lossilla, joka jo itsessään oli jännää lasten mielestä. Lossi kulkee 20min välein, mutta lämpiminä kesälomapäivinä voi olla ruuhkaa, jolloin jonoa puretaan nonstopina, lossikuskin lounastaukoa lukuunottamatta. 

Tie Satupolulle vie leirintäalueen läpi. Näin kesällä oli kiva katsella, kuinka paljon elämää ja asuntoautoja alueella oli. Kunnon karavaanarikylä!



Satupolku alkaa puisista Satupolku- ja Sagostigen-kylteistä. Puisia satuhahmoja on ripoteltu ympäri polkua, niitä on kiva bongailla. Leveä lankkupolku kulkee pienen lammen ympäri. Sitä pitkin pääsee näkövammaisten puutarhaan. 


Reitti jatkuu kapeampana polkuna puutarhan läpi. Sielläkin kannattaa seikkailla, lisää satuhahmoja ja hassu gorilla-keinu löytyy sieltä suunnasta. Satupolku päättyy ylämäen jälkeen tiehen ja porttiin.  





Onpa kiva, kun on tehty luontopolku lapsia ajatellen! Satupolun jaksaa kävellä myös pikkujaloin, ja näkövammaisten puutarhalle asti pääsee rattaillakin lankkupolkua pitkin.


Öuddenin Satupolku löytyy osoitteesta Fåfängoudden 10, 10600 Raasepori. (Google antaa osoitteeksi Fåfängontie 216, mutta se osoite vie polun loppupäähän)

Tammisaaren vanhan kaupungin lisäksi muita käymisen arvoisia on Ramsholmenin luonnonpuisto, Dagmarin lähde ja Punavankien muistomerkki. Punaisten ja valkoisten sodan aikaan Tammisaaressa on ollut vankileiri punaisten sotavangeille. Vankileirillä kuoli 3200 vankia, ja joukkohaudan kohdalla on nykyään muistomerkki. Muistomerkin laatoissa on noin kolmetuhatta nimetä mainittua uhria. Paikka vetää hiljaiseksi.