tiistai 31. maaliskuuta 2020

Raskaana korona-aikaan

Koronaan liittyvät rajoitukset vaikuttavat myös raskaana oleviin. Raskausajan palveluihin ja myös synnytyksiin. Ultrat, käynnistykset, neuvolakäynnit, lapsivuodeaosasto. Nihiin on äidin mentävä yksin tällä hetkellä.


Minullakin on ultra-aika tälle viikolle. Oltiin suunniteltu, että mies tulisi mukaan, mutta se ei nyt ole mahdollista.

Eniten harmittaa niiden puolesta, joilla on laskettu aika nyt tässä keväällä. Hallitus ohjeisti, että synnytyksessä saa olla läsnä puoliso tai muu tukihenkilö. Eli yksi henkilö synnyttävän äidin lisäksi. Moni hyötyisi synnytyksessään myös doulasta, ja isän läsnäolo synnytyksessä nyt on muuten perusteltua, onhan se hänenkin lapsensa.

Mutta onneksi edes tämä yksi ihminen. Monessa muussa maassa on linjattu, ettei äidin lisäksi muita synnytykseen. Ja voihan olla, että jos tämä etenee, se yksikin evätään.



Synnytyskaverina pelko?


Mietin, minkähänlainen vaikutus näillä mahtaa olla kiireellisten tai hätäsektioiden määrään? Siihen, kun alatiesynnytys vaihtuukin lennosta sektioksi. Synnyttämiseen liittyvistä hormoneista tiedetään kuitenkin yleisesti, että ne tarvitsevat toimiakseen luottavaisen ja turvallisen olon. Pelko hidastaa ja haittaa synnytystä. Siksi.

Voi olla isot vaikutukset sillä, kun doula ei pääse mukaan, tai joutuu yksin olemaan synnytyksen käynnistelyssä. Käynnistyshän voi pisimmillään kestää jopa päiviä.

Toki ymmärrän nämä rajoitteet. On se silti vain tosi hurjaa ja kurjaa monelle naiselle. Onneksi teknologia tulee edes vähän apuun. Etäyhteys doulaan, tai jatkuva videoyhteys puolisoon, kun synnytystä käynnistellään. Ja luulenpa kätilöopiskelijoiden olevan  tässä kohtaa hyvin tervetullut lisä moneen synnytykseen ja käynnistykseen. Ettei tarvitse olla yksin, jollei niin halua.

Olisitko lykännyt raskaushaavetta, jos olisit tiennyt koronasta?


Monessakin keskusteluryhmässä on mietitty, olisiko lykännyt toivetta raskaudesta, jos olisi tiennyt tästä koronajupakasta. Olisitko sinä lykännyt? Minä en. Maailmassa voi tulla mitä vaan vastaan, ei koskaan voi tietää.

Nyt on tämä koronavirus, kuka tietää mitä asioita maailmassa käydään läpi vaikka vuoden päästä? Niinpä.

Ja toki yrittämistä voi lykätä, mutta omaa ikääntymistä ei. Siinäkin on eroa, oletko vaikka juuri sen kaksikymmentä täyttänyt, vai kolme- tai nelikymppinen. Ja eihän kaksikymppistenkään terveys ja muut asiat ole kiveen hakattuja.

Ja entä, jos on pitkä yritys jo takana? Vaikka pari vuotta. Niin. Nythän hedelmöityshoidot ja muut tuntuvat olevan tauolla. Englannin suunnilla raskaana olevat lasketaan riskiryhmään, ja on kuulemma suositeltu 12 viikon kotona oloakin. Suomessa me emme kuulu riskiryhmään, vaan terveydenhoidossakin koronariskin kanssa työskentelee tälläkin hetkellä hurja määrä raskaana olevia.

Kuvat liittyy, käytän kehon ja mielen hyvinvointia tukevia eteerisiä öljyjä tässäkin kohtaa elämää. Kuvat Young Living.


Tottahan se on, että raskaana olevilla on alentunut puolustuskyky pöpöille. Ja että myös jokusesta syntyneestä vauvasta on koronavirus löydetty. Tämänhetkisen tiedon mukaan äidin sairastama koronavirus ei hurjemmin vaikuta vauvaan, tai tartu häneen kohdussa.

Ja sitten taas toisaalta, tämänhetkinen tieto on voimassa aina vain toistaiseksi. Kunnes asiasta on enemmän tietoa.  Siltikin, pelkääminenkään ei kannata, millään tasolla.

Koitan ehkä sanoa, että se elämä on nyt. Olosuhteista huolimatta, me eletään tällä hetkellä. Turha jäädä murehtimaan asioita, joihin ei voi vaikuttaa. Ja ne mihin voi vaikuttaa, niin se tehdään.

Netissä on muuten monia hyviä valmennuksia synnytystä ajatellen, kurkkaa vaikkapa Rento synnytys ja Synnytyksen ABC. Vaikka eletään poikkeusaikoja, synnytykseen valmistautuminen kannattaa aina.


Ja sinulle, jonka synnytys lähenee. 

Haluan sanoa, että sinä pystyt siihen! 

Usko itseesi ja valmistaudu. 

Et voi suunnitella synnytystä, mutta valmistautua siihen voit.




keskiviikko 25. maaliskuuta 2020

Kaksivuotiaan avantoreissu ja tunteiden sanoittaminen tunnekortein

Tunnekortit saatu Kumma-kustannus


Arjessa tulee erilaisia tunteita ja tilanteita eteen. Lapsilla tunteet kuumenee nopeasti, suuntaan tai toiseen. Kaksivuotias vasta harjoittelee tunteidensa sanoittamista, ja aina ei mene perille sekään, mitä aikuinen yrittää sanoittaa. 





Kuvat toimivat silti. Saatiin pari kuukautta sitten Fannin tunnetaitokortit, jotka ollaan aika ajoin otettu esille. Tässä yksi esimerkki.

Eilen kaksivuotias onnistui tipahtamaan lammen jäihin, vettä oli napaan asti. Ei ollut vaaratilannetta, mutta sanomattakin selvää, että lapsen harmi ja järkytys oli todella suuri. Ja paha mieli vielä pitkän aikaa tapahtuneen jälkeen.

Kotiin mentiin vaihtamaan kuivat vaatteet. Asia unohtui lapselta leikkeihin, mutta palasi mieleen taas illalla.

Häntä ei juuri lohduttaneet äidin juttelut aiheesta. Illalla katseltiin tunnekortteja. Miltä susta tuntui, kun tipuit lampeen? Kuulemma märältä. Asettelin hänen eteen erilaisia tunnetaito-kortteja, joista hän sitten bongasikin itkevän Fanni-norsun. "Pahalta. Oli paha mieli", hän sanoi. Sai kerrottua.

Monesti lastenkirjoja lukiessa kaksivuotias haluaa ottaa tunnekortit esiin. Silloin me levitetään taas erilaisia tunteita eteen, ja lapsi pohtii kirjan tapahtumia ja vertaa niitä Fannin tunnekorttien ilmeisiin. Oppii.

"Sulullinen! Se naulaa!", eli surullinen ja nauraminen ovat kaksivuotiaalle helpoiten tunnistettavissa olevat tunteet.




Neljävuotiaan kanssa tunnetaidoissa ollaan pidemmällä. Ikätasoisesti tunnekorteilla voi tehdä jo paljon muutakin, ja tunteista tuttuja on muutkin kuin suru ja ilo. Fanni-korteissa on tunnetehtäviä ja -kysymyksiä, joiden kautta lapsi oppii miettimään omia tunteitaan.

Seuraavaksi voitaisiinkin ottaa jonkun kirjan päätteeksi jokin konkreettinen tunnetehtävä Fannin tunnekorteista. Juttelun lisäksi osasta tunnekorteista löytyy myös askarteluun, musiikkiin, piirtämiseen ja maalaamiseen liittyvää tekemistä.

Paketista löytyy myös pulmakortit, mutta sinne asti me ei olla vielä päästy. Luulenpa, että näiden korttien käyttöikä on aika pitkä lapsiperheessä.

Minkälaisia ideoita teillä on lasten tunteiden käsittelyyn?


Kurkkaa myös








Hyppää mukaan arkeen, se löytyy Instagramista täältä!

sunnuntai 22. maaliskuuta 2020

Ideoita tekemiseen ja lastenhuoneeseen poikkeustilanteessa

Nyt kun eletään poikkeuksellisia aikoja, haastaa se myös kaikki lapsiperheelliset keksimään tekemistä ja vaihtelevuutta lasten arkeen. Onneksi ulkoilu on sallittua ja aurinkokin on paistellut, mutta silti myös sisällä kaipaa välillä uutta virikettä.




Sinälläänhän meillä ei ole arki hurjasti muuttunut, kun kotona olen ollut lasten kanssa tätäkin ennen. Toisaalta taas se on aika paljon muuttunut silti.

Meillä kuitenkin arki on muodostunut kotona olon lisäksi esikoisen metsäkerhosta, kuopuksen ja minun perhekerhosta (metsäkerhon aikaan), perhepiiristä, äitien raamiksesta, satunnaisista muskarikäynneistä, skidikirkosta, kavereiden näkemisestä ja säännöllisistä vierailuista serkuille.

Paljon kaikkea kivaa, mitä nyt ei ole hetkeen tiedossa. Että vaikka lapset eivät olekaan olleet päiväkodissa tai koulussa, on tämänhetkinen arki silti erilaista, ja lapsille vierasta. Onneksi lapsia on useampi, sillä heistä on kyllä toisilleen ihan äärimmäisen suuri ilo ja hyöty. Ja toki se helpottaa itseäkin, kun ei tarvitse olla koko ajan viihdyttämässä.

Meillä lapsi oli yskässä toissaviikolla, joten aloitettiin eristäytyminen sen vuoksi jo viikko ennen virallisia kehotuksia.

Tässä muutama vinkki, joita meillä on harrastettu nyt lähiaikoina. Toivottavasti niistä on iloa teillekin!


Pienoismaailma. Me tehtiin postauksessa olevien kuvien mukainen pienoismaailma parvekkeelle. Ulkoa haettiin käpyjä, keppejä ja kiviä. Höyhenistä, kuumaliimasta ja kakkutikuista tein ihanan vaaleanpunaisen tiipiin leikkiin, juuttinarusta köysitikkaat.

Idean sain Leikillistä-blogista. Sieltä löytyy muuten muitakin kivoja ideoita, joita lasten kanssa tehdä, käy kurkkaamassa! Ajattelin, että aina välillä voisin askarrella jonkun uuden asian pienoismaailmaan.

Projektit. Pienoismaailmakin on projekti, jonka tekemiseen voi ottaa lapsen mukaan. Vastaavasti myös useamman tekemiskerran vaativat rakentelut tai askarteluväkerrykset tuo mielekästä tekemistä lapselle. Joskus aikuisellekin :)

Parvekkeelle tehty pienoismaailma :)


Muskari Youtubessa. Ilmainen muskari löytyy youtubesta nimellä Muskaritädit Tanja ja Nina. Edellisen viikon muskarijakso löytyy tästä, ja seuraava muskari ilmestyy taas torstaina, kello 9.30.

Lasten kirkko. Sunnuntaisin tulee tv7-kanavalta Lasten pyhis eli pyhäkoulu aamupäivällä kello 9.45. Lyhyt lastenkirkkohetki pienille.

Kotona olevien lelujen karsinta. Siivosin lastenhuoneesta osan leluista kaapin päälle jemmaan. Meillä on normaalistikin tiettyjä jemmaleluja, jotka eivät ole aina käytössä, vaan otetaan välillä esiin. Nyt laitoin enemmän leluja pois, että lapset saavat leikkeihin vaihtelevuutta.

Ja myös siksi, ettei leikkiminen menisi sellaiseksi, että kaikki lelut vain vedetään lattialle hyrskynmyrskyn. Niinhän sitä usein sanotaan, oikeastihan lapset eivät tarvitsisi edes hurjan paljon leluja, ja silti he saavat tosi mielikuvituksellisia ja pitkiä leikkejä aikaiseksi.

Itse tykkään, että leluissa on ajateltu monipuolisuutta, mutta tosiaan niiden kaikkien ei tarvitse olla yhtä aikaa esillä. Myös päiväkodeissa, joissa olen ollut töissä, on leluja vaihdeltu välillä ryhmien kesken. Toki ne on siellä aina pesty vaihdon yhteydessä.



Lastenohjelmat. Nythän Yle vapautti Ryhmä Haun koko tuotankokauden katsottavaksi poikkeusolojen kunniaksi. Jee :D

Myös esimerkiksi tv7:n arkistosta löytyy myös paljon lastenohjelmia. Olin unohtanut nämä kokonaan! Nyt esikoinen aloitti katsomaan Nasta raamista. Itse sinä aikana torkuin sohvalla, alkuraskauden väsymys, heh.

E-kirjat lapsille. Lukulumo avasi kirjapalvelunsa kaikille ilmaiseksi. Tämä on aika kiva, koska kuvakirjoissa näkyy kuvat ja ne on samaan aikaan luettu ääneen. Lisää tietoa tästä.

Hyvä, kun saa vaihtelua niihin kirjoihin, mitä kotoa löytyy. Meillä täällä meni kirjastot kiinni yllättäen, eikä lainausosastolle päässyt enää ollenkaan, vaikka kirjastot olivat vielä pari päivää auki. Ei siis päästy lainaamaan tavallista enempää lastenkirjoja. Onneksi niitä oli jonkun verran lainassa ennestään.

Kotijumppa. Meillä lapset innostuvat yleensä jumppaamaan etenkin silloin, jos otan oman jumppamattoni esiin. Jumpan ei tarvitse olla mitään kummoista tai suunitelmallista, lapset matkivat yleensä jotain saman suuntaista, mitä itse teen. Ja toki jumppaamista tehostetaan musiikilla, lasten tai aikuisten sellaisella.

Kynätehtävät ja värityskuvat. Tulostettavia värityskuvia löytyy aika hyvin netistä, ja toki niitä voi piirtää itsekin. Samoin esimerkiksi pisteestä-pisteeseen tehtävät ja kirjain- sekä matikkatehtävät.

Kasvun ihme on myös kivaa seuraamista :)


Pinterest. Pinterestistä etsimällä löytyy paljon leikkivinkkejä, askarteluja ja tekemistä lapsille.

Kotityöt. Jos lapset eivät ole aikaisemmin osallistuneet kotitöihin, niin nyt kannattaa nämä ajat hyödyntää tältäkin kannalta :) Voi harjoitella sängyn petaamista, imuroimista, pölyjen pyyhintää, omien puhtaiden pyykkien kaappiin laittamista jne. Ihan mitä vaan.

Siitä eteenpäin kun lapsi oppii kävelemään, löytyy ikätasoista kotihommaa varmasti. Meillä 2- ja 4-vuotiaiden tyttöjen lempikoktihomma on astianpesukoneen tyhjennys ja täyttö.

Munakello. Joskus kun meno on levotonta, meillä auttaa munakello. Kelloon laitetaan sovittu aika, jonka lapset keskittyvät johonkin tiettyyn tekemiseen, yleensä eri huoneissa, jotta pystyvät rauhoittumaan. Itse tykkään eniten tällaisesta munakellosta, jossa näkyy ajan väheneminen tavallista munakelloa konkreettisemmin.


Kerrohan myös mulle teillä käytössä olevat kivat tekemiset!




Arki löytyy Instagramista täältä, tule sinne! 

keskiviikko 18. maaliskuuta 2020

Kyyneleitä, keskustelua ja kohtaamista. Parisuhteen keväthuolto

Kaupallinen yhteistyö Parempi avioliitto ry 


Meillä oli reilu viikko sitten avioliiton ylläpitohuolto. Täytyisi oikeastaan ottaa tavaksi! Voisi sanoa, että oltiin viikonlopun mittaisilla treffeillä. Syväluotaavilla ja uusia ajatuksia tuovilla sellaisilla. 


Viikko sitten päästiin miehen kanssa osallistumaan Parempi avioliitto ry:n järjestemään Kevätseminaariin Järvenpäähän. Viikonloppu parisuhdeasioihin syventyen.

Näistä tapahtumista olen vuosien mittaan kuullut huimasti kehuja. Että siellä voi oivaltaa jotain uutta tai saa välineitä parisuhdearkeensa ja toisen kanssa elämiseen.

Näillä ajatukselle mekin suunnattiin viikonloppua kohti. Tai ainakin minä suuntasin. Tekstin lopusta löydät myös miehen ajatukset asiasta.


Ensimmäiset itkut ja ryhmäkeskustelut tuntemattomien kanssa


Seminaari korkattiin ilmoittautumisella ja aamukahvilla (teellä). Mulla aukesivat kyynelkanavat heti tässä kohtaa viikonloppua, sillä hampaastani lähti aamuteellä iso pala. Mietin, että ei ole totta, oliko tämä viikonloppu sitten tässä, niin kovasti kun olin sitä odottanut.

Jatkettiin seminaarin avaushetkeen, jossa oli infoasioita ja mm. laulettiin porukalla Juha Tapiota. Se itketti vielä lisää. Kiitos, raskaushormonit.

Hammas ei kuitenkaan kipuillut viikonlopun aikana, joten en tarvinnut kiireellistä hammashoitoa. Päästiin osallistumaan kaikkeen. Onneksi!

Viikonlopun ohjelma muodostui luennoista ja pienryhmäkeskusteluista. Luentojen aihetta jatkettiin aina näissä ryhmissä, eli siis tuntemattomien kanssa. Meidän ryhmässä kaikki pariskunnat olivat lapsiperheitä, myös ryhmänvetäjäpari. Nämä ryhmäkokoonpanot on ennalta mietitty osallistujien taustatietojen pohjalta. Kaikki ryhmät jakaantuivat opistoalueen eri tiloihin, joten työskentelyrauhan sai hyvin.

Tiesinkin ennalta, että näissä ryhmäkeskusteluissa tulee käytyä läpi myös suhteen pulmia ja kehityskohtia, niitä yhteentörmäyksen aiheita. Niistä keskusteltiin puolison kanssa kahdestaan, ja osaa käytiin läpi myös ääneen ryhmässä. Sen verran kun halusi jakaa.

Tuntui yllättävän tavalliselta puhua omista asioista. Keskustelun yleinen sävy oli kehittävä, tarkoituksena ymmärtää toista, ei etsiä syyllisiä. Kaikissa parisuhteissa kun kuitenkin on myös niitä erimielisyyksiäkin tai vaikeampia hetkiä. En kokenut asioista puhumista noloksi, sillä jokainen pariskunta oli tullut paikalle oman parisuhteensa vuoksi.

Ei siis kauhistelemaan muiden ongelmille. Ryhmäkeskusteluissa kaikkia osapuolia sitoo vaitiolovelvollisuus.


Aamuteellä lauantaina. Viikonlopun materiaaleissa tuli tuo kirja mukana, sitä ei olla korkattu vielä.


Viikonlopun aiheet


Haluan sinulle hyvää - Rakkauden tekojen kautta samalle puolelle

Tunneyhteyden ja toivon vaalimista - Elämää vakavan sairauden varjossa


Onks luottoo? - Parisuhteen raha-asiat näkyviksi


Kuka merkitsee seksin kalenteriin? - Yhteinen aika ja läheisyys arjessa


Näin jälkeen päin voin sanoa, että aika hyviä aiheita. Ennalta ei oikein osannut miettiä, että mitähän näistä luennoidaan ja keskustellaan. Luennot toimivat ytimeikkäinä pohjustuksina aiheeseen. Tykkäsin siitä, etteivät luennot olleet liian pitkiä.

Ja onneksi ryhmäkeskusteluissa oli valmiit kysymykset. Monesta asiasta ei välttämättä oltaisi miehen kanssa saatu muutoin keskusteltua läheskään yhtä paljon, kun ei vaan olisi tullut mieleen puhua juuri siitä näkökulmasta.


Rakkauden teot & seksi


Koen, että "Rakkauden tekojen kautta samalla puolelle" oli onnistunut valinta lauantaina ensimmäiseksi luennoksi. Olisi ollut ihan erilaista, jos seminaari olisi alkanut vaikka seksi-aiheella tai rahalla. Heh.

Sen sijaan loppupäässä ne toimivat hyvin, kun parisuhteen rakennetta oli päästy jo aukomaan aiemmin. Nämä aiheethan vaihtelevat, jokaisessa viikonlopussa on aina vähän eri teemat ja puhujat.

Rakkauden teoissa puhuttiin rakkauden kielistä. Muun muuassa siitä, mikä niistä itselle toimii parhaiten, mitä tarkoittaa samalla puolella oleminen, miten toimia jos tahto tekoihin parisuhteen hyväksi on vähissä.

Erityisesti pidin myös seksi-aiheen esilletuonnista. Siitä, että aihetta osattiin käsitellä aidosti, mutta samalla kauniisti ja arvokkaasti. Ajoittain jopa hauskasti. Seksihän ei ole se helpoin aihe, ei edes silloin, kun on pelkästään kuuntelijana.

Luennossa puhuttiin mm. kosketuksen kaipuusta, seksistä puhumisesta puolison kanssa ja toisen kohtaamisesta. Ei siis retosteltu kenenkään seksikokemuksilla.



Olikohan tämä se laulu lauantaiaamuna, joka itketti?


Näiden aiheiden lisäksi lauantai-iltana oli "Treffit katsastusasemalla", joissa oman puolison kanssa tarkasteltiin omaa parisuhdetta, sen tilaa ja yhteistä historiaa katsastusasema-teemalla.

Illalla arvottiin miehen kanssa jonkun aikaa, että jäädäänkö näille treffeille eli iltaohjelmaan vai ei. Onneksi jäätiin. On jotenkin niin erilaista, kun joku toinen sanelee toiminnalliset tehtävät, kysymykset ja keskustelunaiheet. Siinä saa ihan erilailla irti yhteisestä ajasta, kuin tavallisilla treffeillä. Minulle jäi sellainen olo, että tultiin miehen kanssa molemmat oikeasti kohdatuksi, ymmärretyksi ja kuunnelluksi toistemme osalta.

Tämän jälkeen ajeltiin kotiin yöksi. Seminaaripaikalla oli myös yöpymismahdollisuus sekä lastenhoito järjestettynä. Meillä oli viihdyttäjät lapsilla kotona, joten ei käytetty sitä mahdollisuutta tällä kertaa.

Mitä viikonlopusta jäi käteen?


Mitä viikonlopusta jäi meille käteen? Päällimmäisenä hyvän olon tunne, ja tosiaan se kohdattu olo parisuhteessa. Pieniä oivalluksia siitä, miten puolin ja toisin, omien toimien ja sanojen kautta voisi edistää parisuhteen hyvää oloa. Nämähän eivät ole mitään yleismaallisia ajatuksia, vaan jokaisessa parisuhteessa on kokoonpanosta riippuen ne omat asiat.

Pari kommenttia ryhmäkeskustelu lomassa meni näin: "Mitä, niinkö sä ajattelet! Enpä tiennyt!" Eli kun kunnolla kaivelee, niin kyllä aina voi löytää toisesta uusia asioita.

Ja kyllä, olipa muuten hyvä ajoitus, kun käytiin täällä ennen tätä koronahässäkkää. Jospa meillä on taas enemmän evästä myös parisuhteen kannalta tähän muista ihmisistä eristäytymiseen.

Parempi avioliitto ry:n toiminnan taustalla ovat kristilliset arvot, mutta ohjelma itsessään (luennot ja pienryhmät) eivät keskity hengellisyyteen, vaan parisuhteeseen. Suosittelen ehdottomasti, oikeastaan kaikille. Tapahtumia on useamman kerran vuodessa, eri paikkakunnilla.


Happihyppelyllä käveltiin opistoalueella. Siellä kukki!


Bonuksena miehen näkökulma:


En juuri vaivautunut etukäteen ottamaan selvää siitä, millainen tapaus tämä avioliittoviikonloppu oikein on. Jos olisin tiennyt viikonlopun sisällöstä tarkemmin, niin en olisi varmasti yhtä avoimin mielin osannut olla.

Ensimmäinen ohjelmanumero oli luento, joka toimi alustuksena myöhäisempään keskusteluun. Tällä samalla kaavalla jatkui ohjelma myös myöhemmin. Luennot olivat mielestäni hyviä ja ne antoivat ajatuksia omaan arkeen. 

Varsinainen viikonlopun anti oli kuitenkin keskustelut… ryhmäkeskustelut. Siis ryhmäkeskustelut!? Ensimmäinen ajatus oli epäilys, kun tämä minulle selvisi: ”Pitääkö minun keskustella henkilökohtaisista asioista ryhmässä tuntemattomien kanssa??” (Minä: mies ei lukenut sähköpostiin tullutta ohjelmaa. Tämä selvisi minulle vasta nyt :D )

Ryhmäkeskustelun alussa ryhmänohjaajat alustivat tilanteen ja pelisäännöt tehtiin selviksi. Keskustelut ovat luottamuksellisia ja jokainen jakaa vain sen verran kuin haluaa. Alkuun tilanne tuntui oudolta ja ehkä hieman kiusalliseltakin, kun piti oman parisuhteen asioita ruotia muiden kanssa. Mutta mitä pidemmälle keskustelut etenivät, sen helpommalta asioista keskustelu tuntui. 

Keskusteluissa päästiin aika syvällä oleviin asioihin käsiksi, mutta yhteen viikonloppuun ei kuitenkaan mahdu kuin rajallinen määrä. Tässä mielessä viikon mittainen leiri on varmasti paljon parempi. Oikeastaan ryhmäkeskusteluja ajatellen olikin parempi, että muut ryhmän pariskunnat olivat tuntemattomia. Kaveripariskunnan kanssa vastaavista asioista keskusteleminen se vasta kiusallista voisikin olla.

Kaiken kaikkiaan olen todella tyytyväinen viikonlopun sisältöön. Puhun nyt vain omasta puolestani, mutta koen saaneeni paljon eväitä jatkoon. Menisinkö uudestaan? Kyllä, ehdottomasti!


sunnuntai 15. maaliskuuta 2020

Joskus lastenohjelmat ovat oikein toimiva lastenvahti

Viikko sitten viikonloppuna multa lähti hampaasta iso pala. Ihan yhtäkkiä, ilman ennakkovaroituksia. Hammas oli näennäisesti terve, mutta olikin sitten oikeasti kaikkea muuta.

Koska oli viikonloppu, eikä hammas kuitenkaan kipeä, odottelin maanantaihin. Googlasin, että näin olisi tehtävä. Täälläpäin hammaspäivystys on keskitetty viikonloppuisin ja iltaisin Helsinkiin, eikä sinne pääse ns. huvikseen, vaan pitää olla oikeasti todella kipeä tai hurja tilanne, ja kaikki mahdolliset särkylääkkeet jo syötynä.

Maanantaina soittelin sitten heti aamusta paikalliseen hammaspäivystykseen. Sain samalle päivälle ajan sekä hampaan korjaukseen, että hammastarkastukseen. Mulla kun keskenmenon jälkeen on ollut ihan huimasti hammasongelmia (eikä ne tähänkään ole valitettavasti vielä loppumassa).

Valmiina lähtöön. Jogurttipurkissa ei tällä kertaa jogurttia, vaan plusplus-paloja leikittäväksi.


Ja kyllä, osaan pestä hampaat ja harjata myös hammasvälit. Ei ole kyse välinpitämättömyydestä tai hampaiden hoidon laiminlyönnistä. Enemmänkin jotain haittaa terveydessä.

Kotiäitibonuksena lapset tietenkin pääsivät mukaani hammaslääkäriin. Niin pikaisesti, samalle päivälle, ei ollut muuta vaihtoehtoa.  


Kotona pakattiin mukaan nuket, täytettiin vesipullot ja otettiin pädi kuulokkeineen mukaan.

Hammastarkastus oli aamupäivän puolella. Lapset katsoivat onnellisina Ryhmä Hauta pädistä. Meillä ei katsota lastenohjelmia yleensä joka päivä, vaan ovat enemmänkin sellaista bonustekemistä. 

Tarkastus kesti puolisen tuntia, ja kaksivuotiaskin tapitti silmä kovana koiria sen ajan. 

Seuraava aika oli iltapäivän puolella. Sitä ennen haettiin kaupasta ruokaa, syötiin ja laitoin kaksivuotiaan rattaisiin päiväunille. Suunnattiin taas hammaspäivystykseen, ja tällä kertaa vain neljävuotias katseli lastenohjelmia kuulokkeiden kanssa.

Kuulokkeet olivat kyllä hyvä valinta, lapsi pystyi keskittymään omaan asiaansa kaikkien hammaslaitteiden äänistä huolimatta, ja lauleskeli välillä ääneen ohjelmaansa. Hammasta putsattiin ja paikattiin tunnin ajan. Onneksi pienempi nukkui onnellisesti koko sen ajan. 

Lapset valitsivat palkinnoksi hammaslääkärireissusta tarrakorviksia :)


Loppuajatus tästä reissusta oli, että kyllä lasten kanssa pystyy menemään lähes minne vaan. Jopa sinne hammaslääkärille, jos on pakko :D


Ja ai että, on meillä nykyvanhemmilla tavallaan helppoa siinä määrin, että lastenohjelmat toimivat oikein hyvin lastenvahtina tuon ajan. Ilman niitä olisi voinut olla aika mielenkiintoista.



Kurkkaa myös







Tule mukaan arkeen Instagramin puolella @iloelolaura

maanantai 9. maaliskuuta 2020

Yllätys neuvolassa ja varhaisultra. Alkuraskauden kuulumisia





Nyt on menossa yhdeksäs raskausviikko. Viikko sitten kävimme koko perheellä varhaisultrassa yksityisellä. Onneksi täälläpäin on hyvin kohtuuhintainen paikka, monella paikkakunnalla kun hinnat huitelevat siellä parissa sadassa.

Varhaisultra oli ihana, huojentava. Mahavauva löytyi, hän vastasi viikkoja ja oli ihan oikeassa paikassa. Sydän lyö. Vaikka olen raskausajatusta paljon käsitellyt, tuntui ultra tuovan lisää mielenrauhaa. Kiitollinen mielil, helpompi asennoitua siihen, että on oikeasti raskaana. Muu on sitten muissa käsissä, ja voin vain luottaa siihen, että kävi miten kävi, olen käsissä, jotka kantaa.


Ensimmäinen äitiysneuvola


Ensimmäinen raskausneuvolakäyntikin on nyt takana. Kerroin taas neuvolassa, että punnitsen itseni kotona, neuvolan vaa'alle en tälläkään kertaa astu. Se ei tunnu itsestä hyvältä, joten kuuntelen itseäni (liittyy pitkälti esikoisen raskausaikaan). Onneksi aikuinen ihminen osaa punnita itsensä ihan itsekin, ja se oli neuvolan työntekijällekin hyvin ok.

Neuvolakäynnin yllättävin asia oli hemoglobiini, joka oli vain 98. Hui. Tässä kohtaa minulla se on yleensä ollut 115-120, josta se sitten laskee loppuraskautta kohden. Nyt, tämän raskauden alussa se on yhtä huono, kun yleensä lopussa. Aika jäätävää. Olen kyllä ollut väsynyt, mutta olen ajatellut sen olevan vain alkuraskauden väsymystä, koska aina minulla sellaista on ollut.

Sainkin onneksi labralähetteiden yhteydessä lähetteen myös ferritiinin mittaukseen. Neuvolasta sitä suositeltiin, mun "taustan" vuoksi. Ilahduin, kun sitä oikein tarjottiin, ennenkuin tuota hemoglobiinitulosta oli edes mitattu.

Syksyllähän sain ferritiiniä nousemaan, mutta sitten pikkuhiljaa taisin laiskistua asian kanssa. No, ei auta kuin jatkaa taas.


Etova olo, tuttua! 


Tämä alkuraskaus on mennyt melko etovissa merkeissä. Tuntuu, että koko ajan pitää syödä. Enkä mä useinkaan muista syödä niin usein, ja sitten ehtii tulla jo huono olo. Vaikka jossain kohden huono olo löytää kyllä, söi tai ei. Myös monista hajuista tulee etova olo, ja sen vuoksi ei vaan saa syötyä kaikkea sellaista, mitä "normaalisti" syön.

Tuttua tyttöjen odotusajalta. Vaikka etovuus on inhottavaa, niin toisaalta se tuntuu jotenkin kivalta, että hei, tää menee samalla lailla, kuin heitä odottaessa.

Vitamiinit otan tälläkin kertaa aina iltaisin, niin ei tarvitse niiden mahdollisesti tuomista oloista kärsiä. Se on jännä, miten saan vedettyä kalaöljyt ja muut ihan helposti, mutta oikea ruoka aika usein kuvottaa. Vihermehujakin tulee tehtyä aina jaksaessa. 

Yhden kerran olen oksentanut. Se huvittaa vieläkin, tuli niin puskista. Useinhan vaan on semmoinen olo, että vähän yökkisi ilmaa, mahasta asti ei mitään tule. Paitsi tosiaan tämän yhden kerran. Lapsi sitä sitten kommentoikin, että "äiti, miksi oksensit lattialle, olisit nyt ottanut jonkun kulhon. Joudut nyt siivoamaan sen!". No niinpä :D

Iltaisin maha on turvonnut ja täynnä ilmaa. Ei kyllä ole yhtään muistikuvaa, onko tätä ollut aiemmissa raskauksissa.

On nää raskaudet vaan aina niin jänniä, 

kaikkine ajatuksineen, tunteineen ja oloineen.




Hyppää mukaan myös Instagramiin, sieltä löytyy arki ja ajatukset @iloelolaura !