torstai 10. lokakuuta 2019

Mitä, eikö teidän neljävuotias ole vielä päiväkodissa?



Syksyn myötä arki on alkanut, iso joukko lapsia löytyy taas päiväkodeista ja kouluista. Meillä kuitenkin arki jatkuu entisenlaisena, myös neljävuotias on kotona. Miksi sen ikäinen lapsi ei ole jo päiväkodissa?



Tosiaan, meidän esikoisemme ei ole päivähoidossa. Ei edes osa-aikaisena. Se tuntuu välillä hämmästyttävän ihmisiä, joiden kanssa keskustelen. Vielä vuosi sitten se ei tuntunut olevan niin suuri asia, kun hän oli juuri sen kolme vuotta täyttänyt. Miksi se mietityttää kysyjiä nyt?

Onko hän jo niin iso, että päivähoidossa kuuluisi olla, vai tarjoaako päiväkoti jotain sellaista, mistä kysyjä ajattelee lapseni jäävän paitsi? Vaiko se, että "kaikkihan siellä ovat"?


Isompi hoitoon, pienemmän lapsen kanssa kotiin


Nykyään on mahdollista saada isompi lapsi hoitoon, vaikka vanhempi olisi vauvan tai pienemmän lapsen kanssa kotona. Hyvä, että on erilaisia vaihtoehtoja joka tarpeeseen. Meille sopivin vaihtoehto on se, että molemmat lapset ovat kotona. Onneksi on vapaus valita. Meidän tilanteessa en keksi yhtään syytä, miksi laittaisimme neljävuotiaan hoitoon.

Miksi meidän valinta sitten on joidenkin mielestä erikoista, jos kuitenkin on vapaus valita? En tiedä. Meillä ei ole tarvetta virikehoidolle, enkä myöskään kuopuksen syntymän jälkeen ole kokenut, että arki olisi helpompaa, jos isompi olisi hoidossa. Ehkä päinvastoin jopa?

Asiat muuttuvat aikojen myötä, eikä tosiaan ole enää mikään kirjoittamaton sääntö, etteikö osa lapsista olisi hoidossa vaikka vanhempi onkin kotona. Silti minusta on hassua, miksi jollekin pitää perustella sitä, että on lapsen kanssa kotona. Kun tavallaan sehän on se "perinteisin" malli. Tokikaan ei enää nykyään se yleisin vaihtoehto.

Päivähoito ja muut varhaiskasvatuspalvelut ovat perheitä varten, eivät lapset päivähoitoa varten.




Neljävuotias on kotona, koska.. 


Esikoinen on kotihoidossa, koska minä ja taaperokin olemme kotona. Yhteinen arki on se meidän juttu, me pidämme tästä vaihtoehdosta eniten. Kaksi lasta tarkoittaa myös tuplasti enemmän sisältöä omaankin päivään, yhteen lapseen verrattuna. Viihdyn kahden lapsen kanssa hyvin. Tavallaan "pelkän" vauvan kanssa muinoin oli ehkä vähän tylsääkin. Nyt ei kyllä ole sitä ongelmaa havaittavissa!

Arki kotona (ja menoillamme) on usein sellaista, että varhaiskasvatuksen eri osa-alueita tulee käytyä ihan vahingossakin. Kotonaolon ei tarvitse olla samanlaista kuin varhaiskasvatus päiväkodissa. Tavallisestihan lapset oppivat myös siinä sivussa, kun yhdessä touhuaa, juttelee ja pyörittää sitä arkea.

On myös ihanaa, ettei tarvitse olla sidoksissa jatkuvaan hakemiseen ja viemiseen, tai tiettyihin päiviin, joihin ei voisi suunnitella muuta ohjelmaa. 

Tokikin lapsi käy päiväkerhossa, mutta ei sielläkään mitenkään orjallisesti jokaisena kerhopäivänä, vaan hiukan harvemmin. Niin, että jos on muuta menoa, menemme menoillemme. Se sopii meille parhaiten. Sekään ei olisi paha vaihtoehto, vaikka kerhossa ei kävisi ollenkaan.


Varhaiskasvatus siellä ja täällä


Koen, että päivähoidolla ei ole tarjota meille mitään sellaista spesiaalia, josta lapsi jäisi paitsi. Laadukas päivähoito/perhepäivähoito on hieno asia, kuten kotihoitokin. Aina ja kaikille se ei ole hienoa ja laadukasta, oli sitten kyse kotihoidosta tai päivähoidosta. Ei siis ole olemassa absoluuttista, kaikille sopivaa vaihtoehtoa.


Ehkä se on se, kun puhutaan varhaiskasvatuksesta, saa se sana kuulostamaan päivähoidon sellaiselta palvelulta, joka tarjoaa jotain enemmän kuin koti? 

Päivähoito-sana taas kuulostaa siltä, että vanhempien työn vuoksi lapsi on hoidossa, ikään kuin säilössä jossain odottelemassa vanhempiaan. Olla kotona, kotihoidossa. Se ei käsitteenä kuulosta niin hienolta kuin varhaiskasvatuspalvelut.






Varhaiskasvatus on varhaista kasvatusta, tapahtui se sitten kotona tai päivähoidossa. Että kyllä, ei neljävuotiaskaan ole vielä liian vanha saamaan varhaiskasvatustaan kotoa käsin.

Miksi sama kasvatus virallisen tahon antamana on paljon arvostetumpaa kuin oman vanhemman antamana?



Millaisia valintoja teillä on tehty? 





P.s. Jos luit tämän niin, että mielestäsi parjasin varhaiskasvatuspalveluja tai muiden valintoja, niin kannattaa lukea ajatuksella uudestaan! :)



Me ollaan myös Instagramissa @iloelolaura, tuu sinne! 

18 kommenttia:

  1. Hyvä kirjoitus ja itsellä paljon samoja ajatuksia. Meillä kotihoidossa on peräti viisivuotias, ja kyllä siitäkin on kyselty =). Mutta samantyyppisin perustein olen ajatellut tämän kotihoidon, itselleni aina ollut luontevinta ja itsestään selvää, että isompi / isommat on kotona kun vauva syntyy. Just esimerkiksi arjen sujuvuuden vuoksi, ei tartte kuljetella päiväkotiin ja hakea sieltä. Kun meillä kuopus syntyi, esikoinen kävi eskaria ja silloin sain tuntumaa siihen viemiseen ja hakemiseen. Arki siitä hankaloitui vaan. =) Ja sitten tuo kasvatus /virikepuoli, siitä nyt en oo huolissaan ollenkaan koska ei siitä mun mielestä tartte olla. Jos kotiympäristö on vähänkään ns.normaali, niin kotihoito on aivan riittävän virikkeellistä. Eri asia on, jos on ongelmaperheitä kuten päihdejuttuja tai syrjäytymistä, silloin päivähoito voi puoltaa paikkaansa.

    Ja tietysti asia on aina jokaisen perheen oma ja vanhempien päätettävissä, ja hyvin toitkin esiin että omaa valintaa esiin tuomalla ei ole tarkoitus arvostella muiden valintoja. Mutta jännä juttu on se, miten usein kotihoitoa kuitenkin vähän kummastellaan ja jopa arvostellaan. =) Ja toisaalta myös sitäkin, jos isomman vie hoitoon vaikka on kotona vauvan kanssa!

    Anna / Mustikkapasta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Varmasti koko ajan kysellään enemmän, sitä mukaa kun lapset kasvaa.
      Totta, kyllä päivähoidolle on myös paikkansa :)

      Poista
  2. Mulla on esikoinen ollut kotihoidossa (ja kerhossa) eskariin saakka. Just hiljattain oli leops-keskustelu ja omalla kotihoidetulla on mm. tosi hyvät leikitaidot, motoriset taidot, akateemiset taidot ja sosiaaliset taidot. Ollaan toki tehty lasten kanssa vaikka sun mitä ja käyty puistoissa, kirjastoissa, tapahtumissa, metsässä ym. ja järkätty leikkitreffejä. Meille tämä oli paras vaihtoehto ja esikoiselle varmasti paras ratkaisu. Kyllä hän eskarissakin viihtyy mutta hälinä siellä selvästi kuormittaa häntä.

    Mutta ymmärrän kyllä, ettei sama sovi kaikille ja niin se saa ollakin. Jokainen tekee omalle perheelleen parhaat valinnat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on totta, että hälinä ja ryhmässäolo myös kuormittaa lasta aika tavalla, vaikka siellä viihtyisikin hyvin. Kiva kuulla, että teillä kotihoidettu lapsi on pärjännyt taidollisesti ja tiedollisesti hyvin :)
      Kuulostaa tutulta, mekin puuhaillaan paljon lasten kanssa ja käydään eri paikoissa :)

      Poista
  3. Meillä esikoinen on ollut kaksivuotiaasta asti kerhossa. Meille on osunut niin ihana puistokerho, että sieltä saa juuri ne varhaiskasvatuksen parhaat puolet. Minusta kerhoista ja muista avoimen varhaiskasvatuksen palveluista puhutaan aivan liian vähän. Aina vain päiväkoti. Arvostan varhaiskasvattajien ja vakaopejen ammattitaitoa, mutta silti en ole vielä omaa lastani laittaa päiväkotiin. Kerho riittää.

    Toki on niinkin, että kaikissa perheissä ei ihan oikeasti niitä virikkeitä sille kotiin jäävälle lapselle ole tarpeeksi, silloin säännöllinen varhaiskasvatus olisi paikallaan.

    Minusta tuntuu, että olen kirjoittanut tämän kommentin blogiisi ennenkin! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, kerho on kyllä ihan toimiva vaihtoehto monille perheille.
      Heh, no mäkin aina kirjotan näköjään samasta aiheesta vähän eri ajatuksin uudestaan ja uudestaan :D :D

      Poista
  4. Meillä on 4 lasta, kaikki nyt jo koululaisia. Kaksi vanhinta oli kotihoidossa eskarin alkamiseen asti, kolmas kävi 20h/viikko päiväkodissa viskarivuonna. Kaikki 3 kävivät seurakunnan päiväkerhossa. Aamu-tai iltapäiväkerhoja eivät käyneet eskarissa tai koulussakaan. Iltatähtemme oli kotihoidossa 4,5v asti, seurakunnan kerhossa kävi hänkin 3-4 vuotiaana.

    Kaikilla lapsilla on ollut kavereita (muitakin kun sisaruksia), ollaan ulkoiltu, retkeilty ja askarreltu paljon. Koulussa kaikki ovat pärjänneet hyvin ja opettajat ovat kehuneet ystävällisiä, reippaita ja tasapainoisia lapsia.

    Kotiäitivuodet olivat elämäni parasta aikaa, ja hyviä muistoja on jäänyt lapsillekin. Nauttikaa te joilla se aika on nyt. Älkääkä stressatko vaikka ympäristö niin tekisikin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla! Minäkin ajattelen, että nämä on ne parhaat ajat :)

      Poista
  5. Meidän kaikki neljä lasta ovat olleet toistaiseksi vain kotihoidossa. En malttaisi viedä hoitoon eikä ole tullut mieleenkään, kun itse olen kotona. Päiväkerhossa yms. ovat saaneet ikäistään seuraa. Monena päivänä on jotain ohjelmaa, käymme yhteisissä jutuissa, harrastuksissa jne. On ollut ihana kuulla, että nyt jo koulussa oleva esikoinen on ollut erittäin etevä kaikessa niin eskarissa kuin koulussa. En myöskään ymmärrä, mitä kotihoitoa enemmän lapsi voisi saada hälisevässä hoidossa. Hoitopaikkojen nykytilannekin kun kovasti puhuttaa.. Toki hyviäkin varmasti on. Kyllä meilläpäin ainakin enemmän hämmästyttää se, jos joku kotona oleva vanhempi vie (osaa) lapsista hoitoon. Eikä se ole mitään ilmaista! Vaikka olisi hyvät säästöt, niille rahoille löytyy varmasti parempaa käyttöä. Ainakaan kotihoidontuesta ei paljon maksella.. Tuskin töissä oleva vanhempi suostuu maksamaan hoitomaksua, jos toinen vanhempi on kotona. Tuntuisi todella oudolta! Toki kaikki normaalista poikkeavat tilanteet on asia erikseen eli jos on sairautta, ongelmia..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla sama, onneksi ei tarvitsekaan viedä :)
      Tuo on totta, isot päiväkotiryhmät ovat myös rasite lapselle.

      Poista
  6. Ensimmäistä kertaa eksyin blogiisi ja ihastuin kovasti tähän kirjoitukseen ja moniin sen kommentteihin. Päivähoidossa itse työskennelleenä enemmänkin ihmettelen ihmisten vimmattua kiirettä saada lapset hoitoon kodin ulkopuolelle, kun itse ovat kotona yhden kanssa. Päivähoidon työntekijät tekevät parhaansa heille annetuilla resursseilla, mutta kyllähän yhdellä vanhemmalla on aina enemmän aikaa kahdelle tai kolmelle lapselleen kuin varhaiskasvattajalla 7+ lapselle. Ryhmissä on kova hyörinä, melutaso nousee ja lapsesta riippuen lepohetki ei välttämättä osu oikeaan kohtaan tai rauhoittuminen muuten onnistu. Pieni lapsi tarvitsee tutun aikuisen ja päivähoidossa henkilökunta saattaa vaihtua tiuhaankiin tahtiin.
    Jos siis perheellä on mahdollisuus hoitaa lapsia kotona ja on jaksamista puuhata arjen askareita yhdessä, niin lapsista tulee aivan mainioita ilman varhaiskasvatustakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oih, mulla on jostain syystä jäänyt vastaamatta sinulle, anteeksi! Kiitos kommentistasi ja ajatuksista. Uskon itsekin, että lapsista voi tulla kunnon kansalaisia, ihan hyvillä valmiudella kotihoidossakin :)

      Poista
  7. Ihania ajatuksia! Ajattelen että ensisijainen hoito-ja kasvatus vastuu (varhainen sekä myöhempi) on vanhemmilla itsellään. Ja lapsella oikeus kasvaa rauhallisessa ympäristössä kodinomaisissa olosuhteissa. Mutta aina tämä ei onnistu. Kotihoidossa olevien vanhempia ei kuitenkaan saisi syyllistää. Vaikka itselle olisikin pakollista laittaa lapsi päivähoitoon. Mielestäni on hyvä että on vapaus valita. Olisiko kysely ja ihmettely vähän sitäkin, että jos joltain lapsen kanssa olo sujuu luontaisesti, ja itseltä ei, niin kokee pientä turhautumista siitä, että miksi tuo sitten pystyy, miksen minä...?
    Kokee että näyttäytyisi jotenkin huonossa valossa tämän toisen rinnalla, en tiedä, voisiko se olla vähän sitäkin? Mielestäni jokainen voi valita perheensä kannalta mielekkäimmän ratkaisun. Joskus huomaan että meinaan itsekin "syyllistyä" kummeksumaan, miten joku uskaltaa antaa vaikkapa vauvansa ihan vieraalle jolla siinä muitakin hoidettavia ja joka ihan äärirajoillansa menee..mutta sitten nielen tunteeni ja koitan ajatella että ehkä hänen elämässään, voinnissaan, perheessään, on jotain sellaista mitä en tiedä, mikä ei minulle kuulu, ja hän on joutunut vaan tekemään sellaisen ratkaisun. Mutta niitä, keillä on luontaiset tiikeriemon vaistot ja jotka kokevat olevansa elementissään antaessaan itsestään, jakaessa rakkautta ja oppia, heitä ei saisi ilkeäsävyisesti "tentata" hiekkalaatikon reunoilla. He toimivat juuri niinkuin luonto on tarkoittanut ja ihmishormonit terveissä olosuhteissa laittavat toimimaan: huolehtivat jälkeläisistään.


    Ja jos itselle tämä tuottaa stressiä, voi ottaa apujoukoikseen varhaiskasvatuksen.

    Tärkeätä olisikin tunnistaa, ettei vika ole jossakussa kotiäidissä tai omassa lapsessa. Vaan ettei itse vaan kykene.
    Olisiko ihmettely kohteliasta aloittaa vaikkapa lauseella: "saisinko kysyä, kun en ymmärrä koska itse en pystyisi..."

    Näin ihmettelyn kohteelle ei tulisi oloa että hänessä olisi jotain friikkiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, tuo on oleellista, että miten asian esittää kullekin. Ja uskon myös, että voi olla vaikea ymmärtää tai nähdä jonkun toisen tilannetta, jos oma tilanne on hyvin erilainen.

      Ja kyllähän vaikkapa kotona lasten kanssa "viihtyminen" on aika lailla monen asian summa. Sekin vaikkapa, että miten on arkeen löytynyt muita ihmisiä, virikkeitä, monipuolisuutta ja mielekkyyttä. Aina niitä ei löydy, eikä se välttämättä ole ollenkaan itsestä kiinni.

      Parasta olisi, jos kenenkään ei tarvitsisi ottaaa itselleen pahaa mieltä omista valinnoistaan, tai peilata itseään muihin.

      Poista
  8. Mielestäni lapsen kustannuksella ei pidä esittää jotain "yhteiskuntakelpoista, kunnon kansalaista", joka mielistelee poliitikkoja tai naapureita. Lapsen kehitys etenee tietyn tahtisesti, olipa perheen mielipide asiasta mikä hyvänsä. Se on eri asia, kuka sitä seikkaa ottaa huomioon. Toisissa perheissä sitä huomioidaan, toisissa ei. Eskari on sitä varten, ettei kouluun mennä ihan kylmiltään. Sitä ennen kiireetön läsnäolo, vanhemman henkilökohtainen opastus, aika ja rakkaus ovat sitä, mitä lapsi tarvitsee. Maailma rullaa, työpaikoilla työntekijät voidaan korvata toisilla. Mutta lapselle omaa kotia ja vanhempia, ei voi korvata vieraalla, palkatulla, joskus ehkä (kiireestä?) ärtyneelläkin hoitajalla. Hyvä yhteiskunta on sellainen, missä mennään heikoimpien ehdoilla, lapset, vanhukset, sairaat. Ei raha edellä. Tarvitsee paljon uskallusta ja omaa arviointikykyä kulkea vastavirtaan mutta se on sen arvoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, välillä juurikin tuntuu, että menee joissain asioissa vastavirtaan. Onneksi vastapainona on se, että saa tehdä sen, mikä tuntuu omassa perheessä oikealta vaihtoehdolta. :)

      Poista
  9. Noihin hallituksen päätöksiin kannattaa suhtautua vähän sillain "juujuu" mutta kuitenkin osata nähdä ja koittaa pitää mielessä se, ettei niitä tehdessä ole ajateltu niinkään lapsen etua vaan taloud...tästä ei mielestäni tarvitse riidellä tai väitellä ja olkoon asia vaikka niin, mutta on hyvä jos vanhemmat vähän uskaltaisivat viitata kintaalla näille "kotihoidontuki loppuu 3v" jne jutuille, ja uskaltaa kuunnella omaa järkeä ja sydäntään. Vaikka yleinen ohjeistus olisi jokin "blaablaablaa", ei silti sitä tarkoita että se olisi juuri oikea tapa toimia. Esim neuvoloistakin löytyy imetysvastaisia ihmisiä! Vaikka kansainvälinen suositus olisi 3v, minua katsottiin kieroon kun imetin 2v!! Neuvolan nainen sanoi että "Minä en olisi voinut imettää noin kauan koska meillä oli asuntolainaa ja minun oli palattava töihin!" ...eihän sen asian olisi pitänyt minulle kuulua..anyway, tarkoitan, että aina "se joku muu, joku toinen" tai "yleinen käytäntö", ei välttämättä ole juuri se "ainoa ja oikea" tapa toimia. Seuraamalla lapsen vointia, on ainoa tapa nähdä, mikä on oikea tapa toimia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen hyvin samaa mieltä kanssasi :) Rahahan noissa on takana, välillä ehkä vähän harmittaa, kun asia muotoillaan ja esitellään "lapsen parhaalla", vaikka se valitettavasti ei ole aina se motiivi suurempia päätöksiä tehdessä valtiotasolla.

      Ja kyllä, se on kurjaa, kun osa neuvolan työntekijöistä antaa oman mielipiteensä tai kokemuksensa tulla liikaa esille. Moni kuitenkin pitää neuvolan henkilökuntaa oleellisena neuvonantajana vauvoihin ja pikkulapsiin liittyvissä asioissa.

      Poista