Raskausviikko 40: Autokolari, mielen voima ja vyöhyketerapia

Nyt eletään viimeisiä hetkiä raskausviikosta 40. Laskettu aika on kohta ohitettu. Esikoinen olisi jo syntynyt, seuraava lapsi puolestaan yhdeksän päivää maagisen keskiarvopäivän jälkeen. Saa nähdä, milloin tämä vauva päättää syntyä!

Maanantaina pääsin vyöhyketerapiaan, synnytystä käynnistelevään hoitoon opiskelijalle. Se oli ihana, koko vartaloa rentouttava hoito, jossa kohtuun liittyvien akupisteiden lisäksi myös tosiaan hierottiin koko kroppaa. Olo olikin hoidon jälkeen ihanan rentoutunut, ja kotimatkalla tuli muutamia tuntuvia supistuksia ekaa kertaa tässä raskaudessa. Harkkasupistuksia on iltaisin tullut jo aiemminkin.

Matkalla kotiin poikkesin Tokmannilla asioilla. Sieltä tullessa täräytin autolla moottoripyörän kanssa yhteen. Auton nokka meni mäsäksi. Oli todellakin varjelusta matkassa, vauhti niin hiljainen ettei mahakaan osunut rattiin, vaikka on vain se muutaman sentin rako mahan ja ratin välissä. Ja se, että vain auton nokkaan osui, toinen vaihtoehto tilanteessa olisi ollut törmätä juuri mun ovesta sisään, törmäys tapahtui siltä puolelta. Ja moottoripyöräilijäkin onneksi selvisi ilman vakavampia vammoja ilmalennosta huolimatta. Kiitos Jeesus.

Auto toki meni lunastukseen ja kaikki turvaistuimet vaihtoon (aina kolaritilanteissa turvaistuimet menevät vaihtoon, vaikka vauhti olisi hiljainen, eikä istuimet ottaneet sinällään osumaa. Menivät onneksi meilläkin vakuutuksesta.). Loppuillan vietin varmuuden vuoksi synnärillä; käyrillä ja ultrassa. Varotoimenpide, vaikka tosiaan ei otettukaan osumaa millään tapaa. Käyrille piirtyikin vielä supistuksia, mutta iltaa myöten ne hiipuivat. 

Mielen vaikutus on kyllä suuri. Olisin ihmetellyt, jos supistukset olisivat jatkuneet, sillä omassa kropassa olivat synnytystä ajatellen vääränlaiset hormonit vallalla. Itku, pelko ja säikähdys. Liikaa adrenaliinia. 

Synnärillä oli vielä pientä jännitystä alkometrin kanssa. Kolaritilanteissa rutiineihin kuuluu puhallutus, mulla se tehtiin vasta synnärillä. Olin saanut synnärillä iltapalaksi ruisleivän ja omenamehua, joiden jälkeen sitten oli se puhallutus. Ja sehän ei sitten näyttänytkään nollaa! 

Kuulemma ruokailu voi vaikuttaa asiaan, ja etenkin ruisleipä tuota lukemaa saattaa heilutella. Käsidesissäkin alkoholia on, mutta sitä en ollut käyttänyt. No, poliisihan se soitteli sairaalan työntekijöille juuri siinä välissä, ja olisi merkannut tuon lukeman tietoihinsa. En tosiaankaan ollut sinut tuon lukeman kanssa, ja kerroin sen aika äkäisenä. Vaikka ei lukema nyt varsinaisesti rattijuopumusta vielä olisi ollutkaan, ainakaan sillä hetkellä, mutta silloin kolarista tosin oli jo pari tuntia. Käveltiin sitten sairaalan toiselle puolelle, jossa oli erilainen alkometri, jolla se nolla sitten tulikin. 

Eipä olisi kauheasti naurattanut, jos kaiken muun ikävän lisäksi olisi merkattu, että ajoin alkoholin vaikutuksen alaisena! En muutenkaan käytä alkoholia, saati ajaessa tai raskaana.

Seuraavaksi aamuksi sovittiin vielä yksi käyrillä käynti, ihan vaan, koska eihän sitä koskaan tiedä.

Synnärillä mulla oli taas tosi hyviä kohtaamisia. Tosi sydämellinen kätilö, joka oli ollut mukana useissa kotisynnytyksissäkin kuulemma. Seuraavana aamuna käyriä otti kätilöopiskelija, joka oli positiivisen kiinnostunut kotisynnytyksistä, ja kyseli siihen liittyviä. Jäin miettimään kysymystä siitä, kuinka olen tullut kohdatuksi terveydenhuollossa kotisynnyttäjänä. Oli kiva, kun pystyi sanomaan, että tosi asiallista kohtelua olen saanut osakseni kyllä joka paikassa. 

Näissä on paljon eroja Suomen sisällä, mutta haluan ajatella, että asenteet ovat kovasti menneet eteenpäin myös kotisynnytysten yleistyessä. 

Ja ihana, kuinka kaiken keskellä oli niin hienoja kohtaamisia, ihan kuin mittatilaustyönä just mulle!

Odotteluompeluksia, uusi vaunuverho vauvaa varten :)

Synnäriltä pääsin käyrän jälkeen kotiin, "hyvillä mielin odottelemaan synnytystä". Tässä sitä onkin sitten odoteltu, mieli on jo kovasti synnytyksessä. Ja nyt kun uutta autoakaan ei vielä ole, että päivisin pääsisi minnekään, kotoillaan sitten urakalla lasten kanssa.

Tässä on nyt useampi päivä jo kolarista, niin oma mieli on jo taas parempi ja tasaisempi tuon kolaroinnin jäljiltä. Oli aika hurja kokemus kuitenkin, menemättä sen enempää yksityiskohtiin. 

Suunnitelmat ennen vauvan tuloa on lähinnä saunoa joka ilta (rentouttaa niin ihanasti. Onneksi on sauna!), ja saada aika kulumaan mukavasti. Muutamana iltana tällä viikolla olen tehnyt pieniä ompeluksia, uuden vaunuverhon vauvaa varten, sekä vaihtopäällysen sitteriin. 

Iltaisin tulee jonkun verran harkkasupistuksia tai jotain pienehköjä supistuksia. Ei kuitenkaan millään tapaa kivuliaita, mutta tuntuvia. Näin muistelen edellisestäkin lapsesta olleen. Pikkuhiljaa. Esikoisesta taas ei ollut yhtäkään oikeaa supistusta ennen synnytyksen alkamista.

Kurkkaa myös 

Raskausajan osteopatia ja Mother's blessing -juhla

Sisätutkimus neuvolassa

Synnytys ja omaan kehoon luottaminen

Tule mukaan myös Instagramin puolelle @iloelolaura , sieltä löytyy ajatuksia myös loppuraskauteen ja synnytykseen liittyen :)

Hämmentävää, että kohta lapsia onkin kolme

Vauvan syntymään on maksimissaan puolentoista kuukauden verran aikaa. Päivien väheneminen tuntuu ihanan konkreettiselta, pian meillä on vauva!

Nyt voi jo sanoa, että vauva syntyy ensi kuussa! Jos ei siis jostain syystä tupsahtaisi jo tämän kuun puolella, mikä tuskin on todennäköistä, ainakaan edellisten raskauksieni pituudet huomioonottaen.

Mutta se vauva. Kolmas lapsi. On vaikea ennalta valmistautua ajatukseen, että kohta meillä onkin kahden lapsen sijaan se kolme lasta. Ihan ihmeellistä! Ja huikeaa. Tarvikevalmistelut ovat olleet jo pitkään valmiina, koska tällä kertaa ei mitään kummempia tarvita edellisten, jo kaapissa asustelevien tavaroiden lisäksi. 

Kirpparilta mukaan on tarttunut useampi vauvanvaate, mitä oikeasti olisi tarvinnut. Ei mitään övereitä ole tälläkään kertaa, mutta jotenkin se on ollut sellaista konkreettista valmistautumista, jota on kuitenkin ihana tehdä. Mieli käsittelee asiaa ihan eri lailla, kun toisinaan kiikuttaa sen euron maksavan bodyn tai pienet housut muiden kirppariostosten mukana.

Kliseiset ajatukset kolmesta lapsesta

Luulen, että kaikki mun "kun lapsiluku muuttuu kahdesta kolmeksi" -ajatukset on sellaisia ihanan kliseisiä, tyypillisiä juuri tässä kohtaa elämää. Tai ainakin kun kuuntelee tai lukee muiden pohdintaa ensimmäistä tai toista lasta odottaessa, niin ihan niitä samoja ne taitaa olla, mitä kaikki käyvät läpi. Ihanan tuttuja ajatuksia niiltä ajoilta.

Tällä kertaa huomaan itsestäni mm. tällaisia ajatuksia:

-Ollaanko me tosiaan niin onnekkaita, että saadaan kolmaskin lapsi? (Ollaan!)

-Miten mun kädet riittää kaikkeen? (Kyllä ne riittää tarpeeksi hyvin.)

-Mutta eihän meitä vanhempiakaan ole kuin kaksi! Lapsia on enemmän kuin meitä, rittääkö aika ja huomio kaikille? (Kyllä se riittää. Eikä kolme lasta ole vielä mitenkään paljon! Vaikka tuntuu kyllä, että nyky-yhteiskunta ajattelee kolmen olevan jo "paljon lapsia".)

-Kolme on pariton lukumäärä! Miten kolmas lapsi sulautuu osaksi perhettä ja lapsia? (Ihan hyvin varmasti.)

Ei siis onneksi mitään maailman mullistavimpia prosesseja tällä kertaa.

Tuntuu, että suurempia ajatuksia oli edellisellä kerralla. Toisen lapsen kohdalla sitä kai tyypillisesti käydään mm. ajatukset, voinko rakastaa toista yhtä paljon kuin ensimmäistä/riittääkö rakkaus, saako esikoinen enää tarpeeksi huomiota, miten selviän kahden kanssa, onko sitten kauhean rankkaa jne. Muistan, miten sitä raskaana näitä ajatuksia tuli mieleen, vaikka oikeasti tiesikin kaiken järjestyvän. 

Aika ihanaa, kuinka sitä kaikenlaista prosessoi valmistautuessaan ottamaan vastaan ihan uutta pientä ihmistä.

Minkälaisia prosesseja sulla on ollut raskaana ollessa? 

Kurkkaa ajatuksia edelliseltä kierrokselta:

Helpompaa kahden kuin yhden lapsen kanssa

Miten toinen lapsi on muuttanut elämää?

Reissaaminen kahden vs. yhden lapsen kanssa

Tule mukaan myös Instagramiin @iloelolaura

Näin käytettiin 170€ äitiysavustus

Me valittiin tälläkin kertaa äitiysavustus rahana, koska meiltä löytyy ennestään jo niin monia pakkauksessa tulevia asioita. Äitiyspakkaus on ihana, mutta emme tarvitse sen tavaroita, tai koe tarvetta ottaa sitä vain fiilistelyn vuoksi.

Suomessa äitiysavustuksen voi valita joko äitiyspakkauksena tai rahana. Toisen lapsemme kohdalla äitiysavustuksen summa oli 150€. Viime vuodet se on ollut 170€.

170€ on paljon rahaa. Etenkin, jos ostaa käytettynä, voi sillä saada paljon kaikkea. Toki me kaikki tarpeellinen oltaisiin ostettu muutenkin, mutta itsestä on kiva ajatella, mihin sen äitiysavustuksen konkreettisesti käytti.

Nyt tämän kolmannen vauvan kanssa ei ollut hirveästi tarpeita, koska tosiaan olemme säästäneet suurimman osan edellisiltä lapsilta.

Silti vaikkapa vaatteita on kiva olla muutama "uusi" jokaiselle lapselle. Sellaisia, jotka eivät ole olleet muilla sisaruksilla.

Äitiysavustuksella ostettiin:

Kasa vaatteita ja asusteita kirpparilta. Mm. Newbien mekko, vanuhaalari, muutama body, hattu, sekä Metsolan harso.

Rattaat. Meiltä löytyy ennestään tuplarattaat, jotka toimivat myös tavallisina vaunuina. Näitä käytetään tälläkin kertaa. Ne eivät kuitenkaan ole mitkään metsä- tai umpihankirattaat, vaan enemmänkin kaupunkioloihin suunnitellut. Nyt kun muutettiin vähän syrjempään, tarvitaan myös järeitä rattaita metsäilyyn ja muuhun.

Ostettiin tori.fi kautta käytetyt Brio Happyt viidelläkympillä. Rattaat ovat huippukunnossa (ja tietenkin homeettomat), mukaan sai kahdet renkaat, toppapussin, kantokopan ja seisomalaudan. Jee! Viimeksi meillä oli järeät Emmaljungat, mutta myytiin ne edellisessä muutossa pois. Tällä kertaa halusin kokeilla noita Brio Happyja.

Muuttorealisimia ja rattaat vanhassa kodissa :) 

Turvavyöistuin esikoiselle. Joo, tämä ei ole mikään vauvatavara, mutta vauva puolestaan saa asioita esikoisen ja toisen lapsen jäljiltä. Kurkkaa aiemmat istuinpohdinnat täältä. Turvavyöistuin ostettiin tarjouksesta uutena. Käytettynä ostamme kaiken mahdollisen, paitsi turvalaitteet. Facebookin Turvaistuimet-ryhmästä sai hyviä vinkkejä istuimen ostoon. Valittiin yksi kapeista Britaxin istuimista.

Sitteri. Tämä nyt ei ollut ehkä se välttämättömin ostos, mutta kuitenkin. Muistan jo esikoisen aikaan, että BabyBjörnin sittereistä puhuttiin THE sittereinä. Vauvatarvikemaailmassa niistä edelleen puhutaan, tuntuvat olevan jollain tapaa ylivoimaisia vauvan viihtymisen ja ergonomisen asennon osalta.

BabyBjörnin the sitteri. Jos muuton jälkeen ompelisi jonkun kivan päällisen, ehkä?

Ajattelin, että nyt kokeillaan sitten sitä. Tori.fi:ssä ne tuntuvat liikkuvan enimmäkseen 50-90€ hintaan, oma budjettini oli 20-30€. Aika pitkään piti toria vahdata, että kerkesin olemaan ensimmäinen ostajaehdokas noissa edullisemmissa ilmoituksissa! Mutta onnistuin :)

Miten teillä on käytetty äitiysavustus?

Kurkkaa myös 

Melkein nollaantuneet äitiysrahat

Raskaus ja kehosuhde

Kolmen vuoden ikäero, iik?

Tule mukaan myös Instagramin puolelle @iloelolaura

3v ikäero kahden vuoden sijaan - uhka vai mahdollisuus?

Esikoisen ja seuraavan lapsemme välillä on ikäeroa kaksi vuotta ja kuukausi päälle. Noin kahden vuoden ikäero oli toivomuksissa tälläkin kertaa, ja se olisi toteutunut ilman keskenmenoa. Sen sijaan ikäeroksi tulee kolme vuotta.

Aika tarkalleen se kolme vuotta on tosiaan tulossa ikäeroksi. Jotenkin aika jännää, että minkälainen kokoonpano tästä muodostuu etenkin vauvan ja kolmevuotiaan kohdalla.

Kahden vuoden ikäero oli, ja on meillä edelleen ollut tosi helppo. Varmasti osaltaan myös luonnekysymys, että kuka lapsi omaa minkäkin luonteen.

Esikoisella ei tullut seuraavan lapsen syntymästä huomattavaa mustasukkaisuutta, kiukkuisuutta, taantumaa tai muuta. Toki hän edelleen kaipasi ja sai oman huomionsa. Siskoa oli kiva hoitaa ja halitella. JA paljolti ehkä on vaikuttanut sekin, että vauvavuosi oli tosi helppo ja ihana, joten konkreettisestikaan vauva ei vienyt esikoiselta äitiä tai isää.

Kaksivuotias oli ollut jo pitempään kuiva, puhui valtavasti, liikkui omilla jaloillaan, söi itse, viihtyi myös omissa leikeissään ja muuta kätevää.

Kun lapset olivat 1-&3-vuotiaat, yhteiset leikit alkoivat pikkuhiljaa jo sujumaan. Toki alussa pienempi oli seurailija, mutta kuitenkin yritti sinnikkäästi leikkiä siskon kanssa, ja iän karttuessa pääsikin jo hyvin mukaan. Edelleen sanoisin, että kahden vuodden ikäero on ollut ihanan toimiva heillä. Ovat mukavat kaverukset, ja tietenkin myös riitapukarit aika ajoin.

Kolmen vuoden ikäero, helpompaa vai haastavampaa?

Sitten tuo kolme vuotta ikäerona. Siitä en tiedä vielä käytännössä mitään. Onhan se sillä tapaa helppoa, että kolmevuotias on vuoden vanhempi ja kasvaneempi kuin kaksivuotias. Osaa enemmän, meneminen ja tekeminen on helpompaa. Samalla myös kuitenkin kolmevuotias on uhmaikäinen, harjoittelee omaa tahtomistaan ja on itsekin välillä vähän hukassa sen kanssa, mitä tahtoo ja mitä ei.

Kolmevuotias on myös sen kolmen vuoden ajan tottunut olemaan perheen pienin. Saamaan ns. pienimmälle kuuluvaa huomiota. Mietinkin, että kolmevuotiaalle voi vauvan syntyminen olla jopa suurempi mullistus kuin kaksivuotiaalle? Hänen asemansa tavallaan syrjäytetään. Onkohan mustasukkaisuutta vauvaa kohtaan  ilmassa tällä kertaa?

Vaikka eihän sitä voi tietää, mutuiluahan tämä on. Ja onhan taas esikoiselle sinällään ollut iso mullistus, ainoasta lapsesta siirtyminen siihen, että vanhemmat pitää jakaa jonkun toisen kanssa. Toinen lapsemme taas on tottunut jakamaan vanhemmat jo alusta asti, niin siltä saralta mietittynä vauvan syntymä ei ole niin valtava elämänmuutos.

Ihanaa, kun vauva syntyy. Ja myös positiivisesti jännää, mitä kaikkea lapsiluvun kasvaminen tuo tullessaan!

Kokemuksia eri ikäeroista samassa perheessä? Minkälaisia huomioita olette tehneet?

Kurkkaa myös 

Meidän tuplarataskokemukset

Äitiyspakkauksen arvostelu kiittämätöntä?

Lapsen tunteiden sanoittaminen

Tulehan mukaan myös Instagramiin, sieltä löytyy arki!

Nub-teoria, vauvan sukupuoli ja ajatuksia siitä

Kun Suomessa yksi nainen synnyttää keskimäärin 1,35 lasta (2019), tuntuu yleisenä oletuksena ihanteellisesta lapsimuodostelmasta olevan yksi tyttö ja yksi poika. Kun on jo kaksi ihanaa tyttöä, ajattelevatko muut, että silloin yritetään tai toivotaan poikaa?

Tässä raskaudessa mulla on ollut jollain tapaa aika vahva olo, että mahassa asustaa pieni tyttö. Yksi tekijä ajatukselle on ollut se, että raskaus on ollut hyvin samantyylinen kuin mitä tyttöjä odottaessa. Ja muustahan minulla ei ole tietoa.

Joskus nt-ultran aikoihin vauvaryhmissä törmäsin useasti ajatuksiin nub-teoriasta. Aiemmissa raskauksissa en ole tainnut siitä edes kuulla, mutta nyt kurkkasin asiaa. Sen perusteella siis veikataan vauvan sukupuolta. Nt-ultran kuvista katsotaan genitaalikyhmyä ja sen kulmaa suhteessa vauvan selkärangan suuntaan.

"Jos genitaalikyhmyn kulma on joko hyvin pieni tai hyvin suuri, todennäköisyys määritelmän paikkansapitävyydelle on suuri", kommentoi sikiölääketieteen erikoislääkäri Pia Ebert. Kurkkaa Mutsimedian artikkelista nub-teoriasta lisää täältä.

Nub-teorian mukaan myös aika vahvasti näytti siltä, että vauva olisi tyttö.

Rakenneultrassa kätilö kyseli, haluanko tietää vauvan sukupuolen. Joo, jos se siellä näkyy niin saa sen kertoa, vastasin. Ja pieni tyttöhän siellä tosiaan on, ihan oikeassa oma vaisto oli. Ja heh, se nub-teoriakin. Tosin ultran kuva genitaalikyhmyn kulmineen oli kyllä hyvin selkeä, ja viikkojakin siinä vaiheessa tarpeeksi.

Silti oli jotenkin pysäyttävää kuulla vauvan sukupuoli. Ihan vaan, että nyt sen tietää. Poika tai tyttö, kummatkin ihania, me toivottiin ylipäätään vauvaa. Ajatus tytöstä tai pojasta tuntui molemmat ihanalta. Tällä hetkellä oma äiti-identiteettini on aika vahvasti luokkaa tyttöjen äiti, niin siltä kannalta ei ainakaan tarvitse kovasti uutta vauvaa jännitellä.

Miksi olisi niin erilaista olla pojan äiti? En tiedä, poikien hoitaminen tuntuu vaan itsestä ihan erilaiselta, kun sellaisia ei itsellä ole, vaikka jokainen lapsi ihan oma yksilönsä onkin. Ja kaikkeen uuteenkin sitä kyllä aina tottuu :)

Mutta kolme tyttöä, aika ihanaa!

Tulehan mukaan myös Instagramin puolelle, sinne pääset tästä!

Äitiysrahat, jotka melkein jäivät saamatta ja helpotuksen huokaus

Talvella kun tein raskaustestiä, ajattelin, että maaginen kolmen vuoden ikäero tulevan vauvan ja edellisen lapsen kanssa ylittyisi juuri. Tokikaan se ei ollut ensimmäinen ajatukseni, mutta yksi ajatus kuitenkin siitä mietteiden rykelmästä.

Meillähän oli aiemmin tosiaan toiveissa se kahden vuoden ikäero, mutta sattuneesta syystä se ei sitten toteutunutkaan. Kaksi vuotta siksi, että se on vaikuttanut hyvältä esikoisen ja seuraavan kanssa.

Asiaa mietin jo syksyllä paljon ennen raskautumista. Kolmen vuoden ikäero, tai juurikin sen kolmen vuoden rajapyykin ylitys tarkoittaa minimiäitiysrahoille tippumista, kun en ole ollut tässä välissä töissä. Eli 28,94€ arkipäivältä.

Ennen rakenneultraa. Aamukahdeksaksi piti selviytyä Helsingin keskustaan, johon ultrat on keskitetty.

Se on aika hurja erotus edellisiin äitiysrahoihin, jotka on laskettu palkkatuloista. Vaikka sosiaalialalla palkat eivät nyt niin kovin huimia olekaan, niin silti. Kyllähän sitä ihmisen pitää syödä, asua ja kaikkea muuta. Rahaa nyt kuitenkin elämässä tarvitaan ja käytetään, halusi tai ei.

No, sen raskaustestin jälkeen naputtelin edelliset menkat raskauslaskuriin. Silmät meinasi pudota päästä, kun tuloksena oli laskettu aika kolme (3!!!) päivää ennen kuin taapero täyttää kolme. Ohoh. Kuumottava ajatus, että voiko olla!

Vau. Vaikka samallla oli toki myös ajatus, että menisikö tämäkin raskaus kesken. Tuota äitiysraha-asiaa ryhdyin uudestaan miettimään vasta lähempänä ultria.

Jännitti, mihin suuntaan laskettua aikaa heiteltäisiin ultrassa. Sehän voisi liikkua vielä mihin suuntaan vain, on noita aiemminkin muuteltu. Nt-ultrassa laskettua aikaa aikaistettiin viidellä päivällä. Pieni helpotuksen huokaus jo tässä kohtaa.

Odotin kuitenkin rakenneultraa, että vieläkö se päivä liikkuisi siitä. Vaikka yleensähän sitä ei montaa kertaa kovasti venkslata, kai. Rakenneultra oli tällä viikolla. Laskettuaika pysyi edellisen ultran mukaisessa. Vauvan arvioitu saapumisaika on siis kahdeksan päivää ennen kuin isompi täyttää kolme.

rv22 ja pallomaha. Joo, ei ole mahan koko pienin tässäKÄÄn raskaudessa :)

Varmistin vielä Kelaltakin, että riittäähän, että se laskettu aika on alle kolme vuotta, vai pitääkö vielä jännitellä, milloin vauva syntyy. Onneksi se on vain se laskettu aika, ei siis tarvitse jännittää asiaa. Edellistä kun piti odotella pitempi tovi syntyväksi, lasketun ajan jälkeen :D

154 päivän rajakin ylittyy juuri, eli seuraavassa neuvolassa saakin sitten sen raskaustodistuksen Kelaa varten. Pieniä etappeja, joista jokainen tuntuu merkitykselliseltä ja hyvältä. Muutenkun tämä raskaus tuntuu menevän kovin hitaasti, ihan kuin olisin ollut jo pari vuotta raskaana!

Aika ihanaa, kun pystyy jo ajatella tulevaa ja lokakuu sekä vauva tuntuu koko ajan konkreettisemmalta :) 

Kurkkaa edellinen raskauspostaus täältä.

Ajantasaisimmat raskauskuulumiset löytyvät Instagramin puolelta, tule sinne!

Kolmas kierros alkaa - Vauvauutisia

Kolmas kierros on alkanut. Kolmas raskaus, kolmas vauva. Saa onnitella! Aika ihanaa ja kutkuttavaa aikaa. Ollaan niin alussa, että vauvaa ei voi silmämääräisesti havaita vielä mistään, eikä ultraakaan ole vielä näköpiirissä. Tikussa kuitenkin on kaksi viivaa, ja sillä mennnään. Meille on tulossa joulukuun vauva! 

Oikeastihan tietenkin tikkuja, niitä raskaustestejä oli useampi. Minulla oli kuopuksen jäljiltä vielä muutama käyttämätön raskaustesti tallessa. Oli aika ihanaa tehdä useampi testi, eri päivinä, ja nähdä kun viiva vahvistuu. Ja hei, niissä oli päiväyskin menossa tänä vuonna umpeen, pakkohan ne oli käyttää kaikki ;)

Tälläkin kertaa tuntuu luontevalta puhua asiasta avoimesti alusta lähtien. Maaliskuussa pohdinkin, voiko vauvahaaveista puhua ääneen. Silloin vasta odotettiin odotusta. Toisin sanoen nämä vauvauutiset tuskin tulevat kovin suurena yllätyksenä kenellekään.

Reilu kuukausi sitten mietin, että onneksi en ole raskaana vielä. Sen jälkeen olenkin muistanut jokapäiväiset vitamiinini ja toki myös rasvan ruokavaliossa, sillä suhtaudun asiaan vakavasti. Siksi en olekaan samalla tapaa huolissani asiasta enää. Ja toki jatkan laadukkaiden vitamiinien ottamista myös nyt raskausaikana. Mikään oma ansio tämä raskautuminen ei siltikään ole, sillä eiväthän nämä asiat ole omissa käsissä. Kehon puutostilat nyt kuitenkin ovat asioita, jotka oikeastikin vaikuttavat moneen.

Raskaaksi tuleminen on mielestäni tosi ihmeellistä ja kunnioitusta herättävää. Ei vaan voi tietää, mikä kaikki siihen kenelläkin vaikuttaa. Uskon kuitenkin, että se on hyvin monen asian yhteissumma. Minulla yksi tekijä taitaa olla myös yöimetyksen lopetus, sillä sen jälkeen hormonit keikkuivat ihan eri lailla, ja sen huomasi monesta asiasta.

Näin siis mennään, iloisesti odottaen ja elämää ihmetellen.

Raskausjuttuja ja arkea löytyy enemmän Instagramin puolelta @iloelolaura

Imetysviikko, tarvitaanko sitä Suomessa?

Tällä viikolla vietetään Suomessa imetysviikkoa. Sen kunniaksi muutama imetysselfie kuopuksen vauvavuodelta, ja ajatuksia imetysviikosta.

Tällä viikolla yhtenä aamuna tein taas tyypilliseen tapaani jälkikasvuni kanssa äkkilähdön bussipysäkille. Niin tyypillistä, että bussille tulee lopulta kiire. Siinä sitten bussia odotellessa taas imetin seisten, toisella jalalla rattaisiin nojaten. Imetys ei aina katso paikkaa tai hetkeä. Tai no, ehkä imetysmaratonit on mukavampi hoitaa jossain kivemmassa asennossa. 

Pienen hetken ajan ajattelinkin siinä sitten, että mihin me täällä Suomessa enää imetysviikkoa tarvitaan, eikös meillä ole asiat aika hyvin, tietoa imetyksestä saatavilla ja julki-imetyskin ihan perusjees tälleen yhdellä jalalla seisten. Plop! Kuplavaroitus! Olinkin selvästi astunut oman kuplani sisään tässä asiassa. Se, että omasta mielestä imetys tuntuu niin perusjutulta, ei kuitenkaan tarkoita, että niin olisi. Itseä on aina ihan hyvä herätellä näistä kuplista, joita pääsee kehittymään.

Kyllä, onhan se totta, että täällä Suomessa meillä imetys ei ole eloonjäämisasia, sillä ihan samalla lailla korvikkeellakin lapset jäävät eloon ja kasvavat näillä kulmilla. Mutta jos nyt puhutaan kotimaastamme Suomesta, ja sen tämänhetkisestä imetystilanteesta, niin se ei edelleenkään ole yhtään niin hyvä, kuin aina kuvittelen sen olevan. Tottakai näitä kuvitelmia leimaa aina omat kokemukset, läheisten ihmisten kokemukset ja kaikki, joita näemme arjessa tai joihin törmäämme somessa.

Jos en tietäisi faktaa, niin voisin kuvitellakin, että tyyliin 80% vauvoista Suomessa imetetään sinne yksivuotiaaksi, joka on neuvolan minimisuositus imetykseksi Suomessa. Yleinen, maailman terveysjärjestön (WHO) minimisuositus sen sijaan on se kaksi vuotta imetystä.
Mutta joo, luku on oikeasti ihan päinvastainen, 18% vauvoista täällä saa rintamaitoa yksivuotiaaksi (kätilöliitto). Se on vähiten pohjoismaissa, pidetään pohjaa tässä asiassa. Tarkoittaa siis sitä, että yli 80% vauvoista siirtyy korvikkeelle jossain kohden vauvavuotta, sillä sitä maitoa olisi kuitenkin saatava, joko oman äidin sellaista, tai korvikemuotoista, joka Suomessa on lehmänmaitopohjaista.

En tiedä minkä suuruinen lukema tästä on heitä, jotka ovat valinneet olla imettämättä. Se on ihan ok, sehän on jokaisen oma valinta, ja se ei minua millään lailla harmita tai muutenkaan herätä tunteita. Sen sijaan äitien imetyspettymykset riipaisevat, sekä se, että tieto imetyksestä tuntuu olevan välillä kiven alla, ja myös väärää tietoa liikkuu villinä ja vapaana.

Se harmittaa minua. Tätä voi miettiä omalle kohdallekin. Esikoista odottaessa kävin raskausneuvolassa tavallliseen tapaan. Perhevalmennuksiin emme päässeet kuin yhdelle kerralle (meistä johtumattomista syistä), jossa aiheena oli muistaakseni parisuhde. Ei siis faktaa tai opetusta imetyksestä. Tämä oli myös neuvolan puolella tiedossa, mutta silti sanallakaan koko neuvolapolun aikana ei puhuttu imetyksestä, en siitä tosin itsekään osannut kysellä. Onneksi kuitenkin minulla oli lähipiirissä ihmisiä, joilta kysyä, ja ihmisiä, jotka kehottivat etsimään tietoa. Blogeista, imetyksen tuen facebook-ryhmästä, vähän joka paikasta. Onneksi.

Jos minua ei olisi sivistetty asiassa niin runsaasti, olisi varmasti voinut käydä toisinkin. Alkuun imetys sattui, parit ensimmäiset viikot. Olisiko imetys loppunut kipuun ja tuskaan? Olisi voinut. Tai kun vauva tankkasi ja tankkasi maitoa, olisinko ajatellut, että eikö se saa kylläkseen? Olisin voinut ajatella. Tai toisella kerralla, kun ei tullut ekalta kierrokselta tuttua maitotulvaa, olisin ihan hyvin voinut ajatella, että maito ei riitä.

Joten kyllä, silloin kun en ole oman kuplani sisällä, olen todellakin sitä mieltä, että imetysviikko on tarpeellinen täällä meilläkin! Eikä vain pelkästään niin, että äidit saavat tietoa, neuvoa ja vertaistukea imetykseen, vaan myös se on oleellista, että ne muut ihmiset näkevät imetyksen olevan ihan luonnollista, myös kodin ulkopuolella. Ei yököttävää, inhottavaa, outoa tai miehiä houkuttelevaa. Vain imetystä. Ruokaa ja läheisyyttä.

"Aidosti imetysmyönteisen maailman tiellä on vielä monia esteitä." -imetys.fi

psst! Instagramin puolella Nykymutsin imetyskirjan arvonta, käyhän osallistumassa! 

Synnytyskuume

Viime vuoden viimeinen päivä alkoi hyvin, kun ystäväpiiristä kaksi mahassa köllöttelevää vauvaa päätti, että nyt on hyvä hetki syntyä.

Aamuyöstä pakkasin oman vauvan kainaloon, ja lähdettiin naapuriin, kohta syntyvän vauvan isosisarukselle seuraa pitämään synnytysreissun ajaksi.

Oli jännä, miten se itseen vaikutti, toisen ihmisen alkanut synnytys. Ja varsinkin, kun puhelimeen oli viesti tullut, että myös kymmenen kilometrin päässä toinenkin ystävä synnyttää. Tuntui, että omankin kehon endorfiinitaso nousi aika hurjasti.

Aika samanlainen olo, mitä itsellä oli, kun tajusi, että ihanaa, nyt se synnytys alkaa!

Olisin itsekin halunnut synnyttää.

Kevyitä birth junkie -piirteitä ilmassa siis. Onneksi meidän lapsiluku ei ole vielä täysi, hehheh, voisi muuten käydä aika raskaaksi tämä synnytysjännitys ja -kuumeilu. Sen sijaan vauvakuumetta täältä ei löydy, mutta vauva löytyy ♥

Kevään 2018 synnytyskeskusteluillat

Kevättä kohti mennään! Kevään synnytyskeskusteluiltoihin meillä Lappeenrannassa valikoitui taas mielenkiintoisia aiheita :) 

Lääkkeettömät kivunlievityskeinot oli syksylläkin, mutta sitä toivottiin myös keväälle. Aina ajankohtainen aihe :)

She is here!

Meidän pieni kurttunaama saapui eilen aamuyöstä ♥  Kaikki meni vallan mainiosti, pienen tytön kohtaaminen oli suuri ilon hetki ♥

Imetysviikko ja imetysvaateikävä

Tällä viikolla Suomessa vietetään kansainvälistä imetysviikkoa. Lyhykäisyydessään imetysviikon tarkoitus on imetyksen edistäminen ja imetystietouden lisääminen. Koska meidän pienin tyyppi ei ole vieläkään (!!!!) syntynyt, niin voi vaan tässä kohtaa fiilistellä tulevia imetyshetkiä (ja -maratoneja).

Ympäri Suomea on tällä viikolla erilaisia imetykseen liittyviä tapahtumia. Itsekin ollaan taaperon kanssa menossa paikalliseen imetysviikon tapaamiseen, jollei tuo toinen tyyppi nyt päätä syntyä sitä ennen. (hahahahahaa, mikä vitsi! Se tulee varmaan sitten suoraan viisivuotissynttäreitään juhlimaan.. Esikoinen on lähipäivinä sanonut pariin kertaan oikein äkäisesti, että "nyt vauva tule pois sieltä!" Osansa saattaa ehkä olla sillä, että hänelle on kerrottu, että kun vauva on syntynyt, juhlitaan, ja saa suklaakakkua ;) )

Mutta vauvaa ja imetystä odotellessa, mulla on imetysvaateikävä! Huvittavaa sanoa näin, tässä vaiheessa, koska kohtahan niitä pääsee taas käyttämään. Ihan, ihan kohta. Ja ei paljoa muita vaatteita tarvitse katsellakaan, mutta kun joo, mulla on ikävä! Ollut jo mooonta viikkoa! Tai pari kuukautta ainakin. Saattaa toki vaikuttaa myös se, että tää loppuraskaus on kummasti kaventanut vaatevalikoimaa muutamaan asukokonaisuuteen..

Itsellä esikoisen imetystaipaleen teki paljon helpommaksi juurikin ihanat, toimivat imetysvaatteet. Ja nimenomaan ne julki-imetykset kaupassa, ravintolassa, kerhossa, bussipysäkillä jne. Kotonahan nyt  voi olla minkälaisissa vaatteissa vaan.

Miun imetysvaatteet koostuu Maitotytöistä, parista jonkun itseompelemasta tunikasta ja muutamasta ns. tavallisesta vaatteesta, joissa on imetysoptio. Muutama uutena ostettu, muut käytettyjä löytöjä. Kasassa odottelee myös muutama itselle uusi tuttavuus, joita ei ole vielä imetystarkoituksessa päästy käyttämään. ♥ Lisäksi kaapista löytyy toki myös muutama perus-imetystoppi, joita tulee välillä käytettyä tavallisen paidan alla.
Tuo kasa huutaa selkeästi, että missä kaikki keltaiset vaatteet ovat! Joku sellainen kiva vielä.. :p

Meidän vaatehuoneen iso naulakko hyllyineen päätti tippua alas tässä yhtenä yönä. Sen takia jouduin/sain käydä vaatteet läpi, ja laittaa nämä imetysvaatteet jo omaan kasaansa odottamaan käyttöön pääsyä. Jonkun mielestä naulakossa saattoi olla niin paljon vaatteita, mukamas, ettei kuulemma kestänyt enää niiden painoa..Siis miten niin ei naulakko muka kestä vaatteiden painoa, kysyn vaan? ;)

Raskauskuulumisia, vielä (ainakin) tämän kerran

Viimeisiä elellään tämän raskauden osalta! Mieli on tehnyt yhtäkkiä kyllä ihan ihmeellistä myllerrystä tässä viime päivien ajan. Ihmeen apaattinen olo hetkittäin. Täällä on vaan koitettu saada aikaa kulumaan. Täytyisi keksiä joku projekti tässä viime metreille, mihin voisi omaa keskittymistä suunnata, koska pelkkä odottelu on kyllä ihan sairaan tylsää hommaa. Muutamaa viimeisimpää päivää lukuunottamatta koko raskaus onkin mennyt tosi nopeasti.

Viime raskaudessa mulla ei ollut tällaista lopun fiilistä, että olisi mielialat heitellyt tai muutakaan. Miusta tuntuu, että viimeksi olin ihan yllättynyt, kun synnytys alkoi, kun sitä oli varautunut, että lasketusta ajasta mennään heittämällä se parisen viikkoa yli. Ja tuntuu, että sain silloin eri tavalla olla "rauhassa", näitä joko se on syntynyt -asioita ei kyselty niin kauheesti silloin. 

Nyt sitä eri lailla itsekin odottaa, että joko nyt alkaisi? Välillä on joinakin iltoina ja öinä tullut ihan supistuksiakin, mutta siihen ne on sitten jääneetkin. Päivällä ei mitään tuntemuksia, eikä tosiaan kaikkina iltoinakaan.

No, vaikka mieli onkin mitä on, niin fyysisesti nyt on mennyt paremmin, kuin varmaan koko raskauden aikana :D Keskiviikon osteopaattikäynnin jälkeen on ollut ihan autuaallinen olo, ei mihinkään kolota, sängystäkin pääsee yhtäkkiä vaan ihan kevyesti nousemaan, ja selkälihaksetkaan ei kramppaa pitempään kävellessä. Ohhoh! Että juu, kannatti kokeilla tuota itselle uutta osteopaattia, ei ollut kyllä kehuttu turhaan! Aivan varmasti käyn itseäni ja vauvaa hoidattamassa hänellä myös synnytyksen jälkeen :)

Ja pääsinpä sitten kuitenkin katsomaan ystävän kanssa myös sen Yösyötön vielä, vaikka aluksi näytti siltä, että Finnkino ahneuksissaan olisi evännyt miulta (ja ehkä muiltakin..) tämän ilon! Oli ihan viihdyttävä puolitoistatuntinen :)

Synnytyksen lähestyminen

Tällä toisella kierroksella synnytyksen lähestymisen alkaa jo tuntea, ihan eri lailla kuin ensimmäisessä raskaudessa! Keho selvästikin valmistautuu tulevaan. Jopa muutamia supistuksia on tullut harvakseltaan, ihan uusi juttu miulle! Tosi jännää aikaa, suorastaan kutkuttavaa, kun tietää, että kohta se tapahtuu, mutta ei ihan vielä. 

Ensimmäisessä raskaudessa toki limatulppa irtoili jokunen päivä ennen synnytystä, mutta muuten ei ollut mitään synnytykseen viittaavia asioita havaittavissa. 

Mulla on ollut tosi hyvä fiilis, mieli korkealla, ja voimiakin ihan eri tavalla, kuin vaikka kuukausi sitten. Mikään kiire miulla ei ole mihinkään, tällaisella olotilalla ainakin jaksaa ihan hyvin odotella sen ajan, mitä tässä on vielä jäljellä raskautta. Katsotaan, tarkoittaako se viikkoa, kahta vai kolmea. 

Rento olo on jotenkin ihana. Kaikki on hommattuna, synnytystoivelista kirjoitettuna, vauvan vaatteet pestyinä. Tulevalla viikolla on vielä pari asiaa, jotka mielelläni tekisin vauvan mahassa oleillessa, niin en siksi oleta hänen syntyvän vielä viikon sisään. Jollei nyt ihan pääse yllättämään!

Näinkin kaunis nurkkaus meiltä makuuhuoneesta löytyy ;) Siinä taitaa olla suurin osa välineistä valmiina ripoteltavaksi ympäri kotia, kun vauva saapuu. En ole pitänyt kiirettä sängyn valmiiksi laittamisella, kun luulenpa, että kuitenkin hän nukkuu kainalossa pitkän aikaa. Tässä kohtaa sänky toimittaa tärkeää virkaa tuon näköisenä, tavaran varastoimispaikkana. 

Ihanaa viikonloppua! Täällä on viikonlopulle luvassa piirakoiden tekoa, kiinalaista ravintolaa ja kyläilyä. Kaikkea mukavaa :)

Äitiyden juhlintaa

Menneenä viikonloppuna juhlittiin naiseutta ja äitiyttä miun äiti-juhlien, eli mother's blessingin merkeissä. Tykkään tuosta konseptista, että juhlitaan ja keskitytään äitiin ja äitiyteen, vauvan sijaan. Äidin voimaannuttamista tulevaa synnytystä ja uuden vastaanottamista varten. Vauvaa kun ehtii kyllä juhlimaan myös sitten, kun hän on maailmaan putkahtanut.

Meitä oli kasassa kymmenkunta naista, viitisen vauvaa (nuorin oli pariviikkoinen murunen ♥), ja muutama mahavauva. Hieno porukka! Vitsi että tulin iloiseksi, kun niin moni pääsi, ja oli paikalle halunnut tulla. Etenkin, kun itse olin tyypillisesti sanonut, että jaksaako tai viitsiikö juhlia pitää, mutta sisko totesi, että tietenkin. Onneksi :)

Yhdessäoloa, herkuttelua, seppeleen tekoa, taikasuolaa, haaveita, voimakoruntekoa, siunauksia ja toivotuksia synnytykseen ja tulevaan vauva-aikaan, ja toki paljon juttelua ja naurua! Ja heh, kameran asetukset päin pyllyskää, kun ei mies ollut kotona...No, onneksi se ei ole niin vakavaa :)

Kiitos naiset, oli ihanaa! ♥

Täysiaikainen vauva ja muita raskausajatuksia

Täällä on hetki sitten saavutettu taas yksi etappi, eli vauva on täysiaikainen, ja on "lupa syntyä". Tosin, tuskin hän on syntymässä vielä moneen, moneen viikkoon :) Uskon, että ainakin sinne ns. lasketun ajan tienoille mennään, vaikka en itse tykkää niinkään puhua lasketusta ajasta päivänä, vaan lasketusta kuukaudesta. Lokakuuhan se todennäköisin on, kun meidän vauva syntyy :)

Raskausajatuksia tällä kertaa toisenlaisessa muodossa, Vauva-lehdessäkin ja blogeissa esiintyvä "raskaustesti" :) 

Minulla on ollut uusia intohimoja ja inhokkeja  Alkuraskaudessa oli mielitekoja, tai ehkä enemmänkin  useampia ruokia, mitä ei halunnut ja voinut syödä, ja sen takia tuli syötyä ei-niin-laajalla repertuaarilla raskauden ensimmäinen kolmannes. Riisipiirakat, banaani ja appelsiinimehu taisivat olla kovimmat hitit ihan alussa. Sen jälkeen ei oo ollut niin justiinsa.

Olen nähnyt erikoisia unia Todellakin! Synnytysunia olen nähnyt jos jonkinlaisia. Sairaalasynnytyksiä, kotisynnytyksiä, napanuoran katkeamista, kaikkea mahdollista. Myös ihmeellisiä toimintaelokuvaunia.

Salasin töissä raskauteni mahdollisimman pitkään En ole ollut töissä tässä välissä, mutta ei kyllä tällä kertaa kellekään salailtukaan, vaan asiasta oli ihanaa ja luontevaa puhua heti plussattua. Kun ei meidän vauvahaavekaan ollut mikään salainen asia.

Olen valokuvannut ja mittaillut mahaani Kuvia on otettu tällä kertaa paljon enemmän, kuin viimeksi. Oisin noita perus mahakuvia voinut ottaa enemmänkin, mutta kun makuuhuoneeseen vaihdettiin järjestys, jotta kaikkien sängyt mahtuisi sinne, niin matka peilille kasvoi samalla. Itse otetut kuvat on silloin joko liian läheltä, tai liian kaukaa, eli en siis oo jaksanut säätää.. :D  Yhden kerran mahaa mittasin joskus aikaa sitten, kun mietin, joko sata senttiä on pamahtanut rikki.  

Olen tuntenut itseni seksipommiksi Alkuraskaudessa, varmaan puoleen väliin asti olikin melko huoleton ja mukava olo mahan kanssa. Itsevarmaa menoa, kun ei ole tarvinnut vetää vatsaa sisään missään tilanteessa. Nyt loppua kohden olo on lähinnä tyyliä barbapapa, vaikka maha kivannäköinen onkin :)

Pesänrakennusviettini on herännyt Onhan sitä ollut ilmassa, paljonkin, mutta vain ajoittain. Enemmänkin semmoista epätoivoista nurkkien raivaamista, että mihin nyt tämänkin laitan, ja mihin nämä vauvatyypin kamat oikein mahtuu :D

Itkeskelen katsoessani televisiota Joo. Oon kyllä enemmän herkkis, kuin normaalisti, oli asia mikä hyvänsä, tyyliin koskettava musiikki, ylpeys ja ilo oman lapsen onnistumisesta jne. Ja viikonloppuna koettiin hyvin, hyvin karvas hetki, kun yksi ipanan synttärivieraista vahingossa hajotti mulle tärkeän tavaran, jonka olen lapsuudessa saanut. Itkettää vieläkin, oikeasti. :D

Tiedämme lapsen sukupuolen No todennäköisesti vauvatyyppi on tyttö, mutta ei ihan satavarmaa ollut. Saa nähdä.

Mummot ohittavat minut suojatiellä Aika vähän on näkynyt mummoja näillä kulmin liikenteessä, mutta eiköhän ne olisi ohitelleet. Hidasta on enimmäkseen. Hetkittäin kyllä nopeampaakin pääsisi, mutta se kostautuu kyllä kipuiluna sitten myöhemmin. 

Olen stressannut imetyksen onnistumista En ole miettinyt asiaa sen enempää, kun tietoa minulla imetyksestä kuitenkin on, ja tukeakin siihen on saatavilla paljon, jos suurempia ongelmia ilmenisi. Ja toki myös tuoreessa muistissa on tuo edellinen imetystaipalekin, myös vähän kivuliaine alkuviikkoineen. Fiilistellyt olen  tulevaa imetystä. Etenkin se ihan pienen, vastasyntyneen vauvan imetys, oi, ja syliin nukahtava pikkukäärö ♥ 

Hyvä äiti on kotona pitkään Ei liity hyvän äidin määritelmään tämä asia. 

Tiedän, miten haluan synnyttää Olen valmistautunut synnytykseen, ja siihen liittyviin eri tilanteisiin, että mitä haluan missäkin tilanteessa, mitä temppuja tehdään jos synnytys ei etene, mitä kivunlievitystä jne. Itse synnytystilannehan näyttäytyy sitten aikanaan :)

🌺Painoni on noussut Vähän enemmän kuin viime kerralla 
🌺Nukun vuorokaudessa Sängyssäoloaikaa tulee suunnilleen seitsemän-kahdeksan tuntia, oisko siitä oikeasti unta jotain kuutisen tuntia tällä hetkellä.

🌺Arvelen, että lapseni syntyy raskausviikolla 40+2
🌺Kutsumme lasta nimellä Vauva, ja toki joskus myös tyypin tulevalla nimellä

Raskausajan valokuvaus - aivan ihanaa!

Muutama viikko sitten oli ihania säitä vielä jäljellä, niin käytiin ottamassa miehen kanssa raskauskuvia. Viime raskaudesta ei tullut otettua semmoisia ihania kuvia, ihan tavallisia vaan. Semmoisia pönötyskuvia. En jotenkin osannut olla silloin kameran edessä mahaani ylpeästi kantaen, niin niistä tavallisista kuvistakaan ei tullut niin luontevia.

Tällä kertaa halusin korjata sen vahingon. Miehelle ohjeeksi annoin räpsiä kuvia tiuhaan tahtiin, että joukosta löytyisi edes muutama mieleinen.

Tuli kyllä tosi paljon onnistuneita kuvia, varmaan parisenkymmentä. Ja hyvä mieli. Ihania! Arjessa, johon liittyy ihan tarpeeksi mahan kokoon liittyviä kommentteja, tuhtia oloa ja vähän jo kropan väsymistäkin, ovat nämä kuvat jotenkin tosi voimaannuttavia. Saati sitten, kuinka ihana näitä on katsella jälkeenpäinkin ♥

Ihana masu, ja siellä kasvava vauva, meidän rakas, uusi, kovasti kaivattu perheenjäsen ♥

Sisarusrattaat, ostettu!

Nyt on äitiysavustus, ja jonkin verran omaakin panostusta sijoitettuna sisarusrattaisiin. Käytetyt Baby Joggerin City Selectit ostettiin torista, niin kuin suunniteltiinkin. Todettiin, tai mie totesin, että ne on varmaankin parhaimmat tässä elämäntilanteessa, joka sisältää jokapäiväistä rattaiden kantelua kakkoskerrokseen, viikoittaista busseilua, ahtaan eteisen ja paljon vaihtelevia tilanteita vauvan ja taaperon kanssa. Helppo kantaa vaikka istuin kerrallaan, tai laittaa näppärästi koko paketti kasaan ja kantaa sellaisena.

Tykkään siitä, että vaikka noi on ns. peräkkäiset eikä vierekkäiset, niin kahden istuimen /vaunukopan ja toisen istuimen välinen korkeusero tekee sen, että ovat vähän lomittain, eikä ole sellainen pitkä juna koko helahoito, niinkuin tavalliset peräkkäin istuttavat tuplat ovat.

Meillä on myös kerho ja avoin päiväkoti niin lähellä, että esikoinen jaksaa kävellä sinne ihan hyvin, eli niissä tilanteissa voi vaan jättää toisen istuimen kotiin, ja mennä yksöisrattailla vauvaa työntäen. Kuitenkin pitemmissä matkoissa, ja ihan vaan vaikka kaupungilla pyöriessä tuo taaperokin vielä tarvitsee istuma-, ja toki myös päiväunipaikkaa, niin  hänelle se suotakoon. :)

Täällä meidän kotikulmilla näitä harvemmin on myynnissä näkynyt, niin napattiin nämä kyytiin lomareissun yhteydessä. Ei taida juuri mitään hankintoja olla enää jäljellä ennen vauvan tuloa, ehkä..? Mutta voi olla, että silti tulee jotain vielä ostettua, heh.



Ipanaa ihan itketti, kun yöunille mennessä olisi halunnut nukkua uusissa rattaissa. Tyytyi sitten kuitenkin siihen, että seuraavan päivän päikkärit saa nukkua uusissa rattaissa. ♥

Vauvanvaateinventaario

Päiväuniaikaan mulla oli tänään pieni inventaario meneillään, vauvanvaatteet kokoa 50-80. Huh miten paljon niitä onkaan esikoisen jäljiltä! Oli kyllä huomattavasti helpompi urakka, kun pikkuapuri ei ollut mukana auttamassa ;)

Koottain lajiteltuina määrä ei enää tuntunutkaan niin suurelta. Jonkun verran olen jo aikaisemmin laittanut eteenpäin, ei niin lemppareita ja sellaisia joita ei tullut käytettyä esikoisella. Tässä karsinnassa lähti yhteensä enää kymmenisen vaatetta eteenpäin.

Suunnaksi niille koittaa jossain vaiheessa Bulgaria, saavat mennä siihen Pienimmän parhaaksi -keräykseen ilahduttamaan seuraavia käyttäjiä. 

Koot 50-56 pakkasin erikseen, jotta ne on sitten helpompi vielä pestä lähempänä lokakuuta, ja laittaa valmiiksi kaappiin. Vaikka kaikkihan ne puhtaita ovat, mutta joihinkin oli nyt ajan saatossa ilmestynyt vanhat, pestyt maitotahrat esiin.

Mutta. kyllä kannatti lajitella, nyt olen paremmin kartalla, että mitä sieltä kirpputorilta vielä saa kantaa kotiin, ja mitä ei :D

Laskeskelin myös, että koko kasassa taisi olla kolme uutena, alesta ostettua vaatetta, (muutaman uutena saadun lahjavaatteen lisäksi), ja kaikki muut onkin sitten kirpparilta haalittua ♥

Raskauskuulumisia 2

Kela-neuvola on täällä takanapäin jo, ja hakemuksetkin äitiysavustuksesta ja -rahoista laitettu eteenpäin. Hassua, miten nopeasti aika menee! Päädyttiin ottamaan avustus rahana, niin kuin ajattelinkin, menee sisarusrattaiden ostoon se raha :)

Neuvolaan mennessä taapero ilmoitti tomerasti terkkarille, että "äiti, vauva!". On siis selvästi muistissa, mihin kyseinen paikka liittyy. Symppis :)

Maha kasvaa niin että kohisee, tai niin ainakin miusta tuntuu. Otettiin eka sf-mitta nyt, keskikäyrillä mennään. Tässä kohtaa maha alkaa olemaan sellainen ihanan kokoinen, ei vielä "liian" suuri, mitä varmasti jo elokuusta eteenpäin voi olla..

Oma olo on mitä parhain ja energisin, ainakin enimmäkseen. Ja silloin, kun saan nukuttua. Taaperohan nukkuu jo hienosti öitänsä, meidän sängyn vieressä omassa sängyssään, mutta miulle on itselle tullu nyt tyypilliset raskaus-yöunet, heräilen aamuyöstä, ja silloin on vaikea saada unta uudestaan.

Hemoglobiinihan miulla on matalalla, mutta nyt oli kuitenkin noussut jo sadasta sataanneljään, heh. Matalahan se miulla on luonnostaankin, mutta ei ollut terkkarikaan huolissaan, kun kuitenkin oli noussut nyt. Rautalisää en kyllä kehoituksista huolimatta ole nappaillut, mutta nokkosta ruoassa ja smoothieissa harvakseltaan kyllä.

Että juu, on se kasvanut! Vasen kuva on joskus huhtikuulta. Mua aina naurattaa nää kuvat, kun kaveri, jolle mammahousut  mahatuubeineen ei oo niin tutut, kysyi, että miks oon vetänyt alkkarit noin ylös :D :D 

Sydänääniä kuunnellessa vauva taas väisteli ja potkiskeli kuunteluanturia kovasti. Tiedossahan se on, ettei ne yleensä ole vauvojen lempijuttuja, ultraääni- ja sydänäänivehkeet, mutta tää meidän tyyppi kyllä selvästikään ei tykkää ollenkaan, kun häntä suvaitaan häiritä! :D

Istukkahan miulla on edelleen etuseinämässä, mutta riittävän ylhäällä onneksi. Vaimentaa potkuja jonkun verran, mutta edelleen sanoisin, että rauhallisempi tyyppi, kuin isosiskonsa :)

Seuraava neuvola on omasta tahdostani vasta elokuussa, jos ei mitään kummempaa tule eteen. Nyt on jotenkin niin hyvä olo kaikin puolin, että välillä sitä unohtaa olevansa raskaana, jos ei just satu kattomaan peiliin, tai mahassa ole jumpat menossa.

Elokuussa elelläänkin jo mukavasti loppuraskautta :) Vaikka siihen on se kaksi kuukautta vielä, niin eiköhän tuo aika mene vähintään yhtä nopeasti, kuin tähänkin asti!