Äitiysrahat, jotka melkein jäivät saamatta ja helpotuksen huokaus

Talvella kun tein raskaustestiä, ajattelin, että maaginen kolmen vuoden ikäero tulevan vauvan ja edellisen lapsen kanssa ylittyisi juuri. Tokikaan se ei ollut ensimmäinen ajatukseni, mutta yksi ajatus kuitenkin siitä mietteiden rykelmästä.

Meillähän oli aiemmin tosiaan toiveissa se kahden vuoden ikäero, mutta sattuneesta syystä se ei sitten toteutunutkaan. Kaksi vuotta siksi, että se on vaikuttanut hyvältä esikoisen ja seuraavan kanssa.

Asiaa mietin jo syksyllä paljon ennen raskautumista. Kolmen vuoden ikäero, tai juurikin sen kolmen vuoden rajapyykin ylitys tarkoittaa minimiäitiysrahoille tippumista, kun en ole ollut tässä välissä töissä. Eli 28,94€ arkipäivältä.

Ennen rakenneultraa. Aamukahdeksaksi piti selviytyä Helsingin keskustaan, johon ultrat on keskitetty.

Se on aika hurja erotus edellisiin äitiysrahoihin, jotka on laskettu palkkatuloista. Vaikka sosiaalialalla palkat eivät nyt niin kovin huimia olekaan, niin silti. Kyllähän sitä ihmisen pitää syödä, asua ja kaikkea muuta. Rahaa nyt kuitenkin elämässä tarvitaan ja käytetään, halusi tai ei.

No, sen raskaustestin jälkeen naputtelin edelliset menkat raskauslaskuriin. Silmät meinasi pudota päästä, kun tuloksena oli laskettu aika kolme (3!!!) päivää ennen kuin taapero täyttää kolme. Ohoh. Kuumottava ajatus, että voiko olla!

Vau. Vaikka samallla oli toki myös ajatus, että menisikö tämäkin raskaus kesken. Tuota äitiysraha-asiaa ryhdyin uudestaan miettimään vasta lähempänä ultria.

Jännitti, mihin suuntaan laskettua aikaa heiteltäisiin ultrassa. Sehän voisi liikkua vielä mihin suuntaan vain, on noita aiemminkin muuteltu. Nt-ultrassa laskettua aikaa aikaistettiin viidellä päivällä. Pieni helpotuksen huokaus jo tässä kohtaa.

Odotin kuitenkin rakenneultraa, että vieläkö se päivä liikkuisi siitä. Vaikka yleensähän sitä ei montaa kertaa kovasti venkslata, kai. Rakenneultra oli tällä viikolla. Laskettuaika pysyi edellisen ultran mukaisessa. Vauvan arvioitu saapumisaika on siis kahdeksan päivää ennen kuin isompi täyttää kolme.

rv22 ja pallomaha. Joo, ei ole mahan koko pienin tässäKÄÄn raskaudessa :)

Varmistin vielä Kelaltakin, että riittäähän, että se laskettu aika on alle kolme vuotta, vai pitääkö vielä jännitellä, milloin vauva syntyy. Onneksi se on vain se laskettu aika, ei siis tarvitse jännittää asiaa. Edellistä kun piti odotella pitempi tovi syntyväksi, lasketun ajan jälkeen :D

154 päivän rajakin ylittyy juuri, eli seuraavassa neuvolassa saakin sitten sen raskaustodistuksen Kelaa varten. Pieniä etappeja, joista jokainen tuntuu merkitykselliseltä ja hyvältä. Muutenkun tämä raskaus tuntuu menevän kovin hitaasti, ihan kuin olisin ollut jo pari vuotta raskaana!

Aika ihanaa, kun pystyy jo ajatella tulevaa ja lokakuu sekä vauva tuntuu koko ajan konkreettisemmalta :) 

Kurkkaa edellinen raskauspostaus täältä.

Ajantasaisimmat raskauskuulumiset löytyvät Instagramin puolelta, tule sinne!

5 ovulaatiota alle kolmen vuoden ikäeroon - no ne äitiyspäivärahat

Ei sillä että laskisin, enpä. Jos haluaisi kuopuksen ja mahdollisen seuraavan lapsen välille sen alle kolmen vuoden ikäeron, tarkoittaisi se sitä, että olisi vielä viisi ovulaatiota aikaa onnistua. Kuulostaako vähän stressaavalta?

Minusta se kuulostaa stressaavalta, mutta en silti stressaa, koska se ei vie mihinkään. Mutta onhan tuo tosi asia, ja saahan sitä miettiä. Miksi sitten juuri se alle kolmen vuoden ikäero? No, sisarusten välisten suhteiden lisäksi Kelan maksamien äitiyspäivärahojen vuoksi. Alle kolmen vuoden ikäerolla edelliseen lapseen ne maksetaan aikaisempien laskelmien mukaan.

Kolmen vuoden ylittyessä ne nollaantuvat, ja jos ei ole ollut töissä ennen seuraavan lapsen tuloa, pääsee minimipäivärahoille. Määrä on 27,86€ arkipäivältä. Minulla on molemmista lapsista ollut samat äitiyspäivärahat, esikoista edeltävistä työajoista lasketut. Ero tuohon minimipäivärahaan on kyllä huima.

Ensi vuoden alussa voimaan tuleva uudistus tekee sen, että äitiyspäiväraha määräytyy 12 edellisen kalenterikuukauden ajanjaksolta. Enää ei siis riitä se kuusi kuukautta, joka aiemmin on sitten kerrottu kahdella. Tämä siis silloin, jos on kyse esikoisesta, tai tuo kolmen vuoden ikäero ylittyy.

Töihin aina ennen seuraavaa lasta?

Toki olen kuullut keskustelua siitäkin, että jokaisen lapsen välissä pitäisi olla töissä, että ylipäätään saisi mitään etuuksia.  Oman lapsen kasvatus kotona on sellaista muiden rahoilla laiskottelua, kuulemma. Kaikkea sitä kuulee. Ainakin minun alallani palkkani on sen suuruinen, että siitä maksetut veroroposet ovat huimasti pienempi määrä kuin ne kulut, joita yhden lapsen päivähoidosta valtiolle muodostuu.

Sitten taas toisaalta tämä tuntuu aika turhanpäiväiseltä mietinnältä. Raha raha raha, vaikka mistään vauvasta ei ole vielä tietoakaan. Onhan vauva, lapsi, paljon arvokkaampi kuin mikään raha. Mutta karu faktahan se on, että kyllä sitä rahaa tarvitsee.

Ja mitäs sitä muutakaan tekisi, kuin miettisi kaikennäköistä, kun vasta odotellaan sitä odotusta. Katsotaan, miten käy. Kieltädyn stressistä kuitenkin. 

Onko teillä toivottu syystä tai toisesta alle kolmen vuoden ikäeroa? 

Tule seuraamaan myös Instagramiin @iloelolaura ja Facebookiin Iloa, eloa! -blogi