Näytetään tekstit, joissa on tunniste lapsiluku. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lapsiluku. Näytä kaikki tekstit

torstai 26. syyskuuta 2024

Äiti neljälle - kohtaamisia muiden kanssa

 


On hassua, kuinka ihmisten kanssa kohdatessa kuulee neljän lapsen perheen olevan suuri perhe. Itsestä se ei tietenkään ole vielä suuri, useinhan varmaan juuri se oma määrä lapsia tuntuu luonnolliselta ja "tavallisen" kokoiselta. Mutta lukumääränähän neljä on vielä lukujen pienimmästä päästä. Ei siis suuri luku ollenkaan. 


Välillä on kyllä tosi hyvän mielen kohtaamisia. Yleensä ne ovat eläkeikäisten kanssa. He ihailevat lapsia ja heidän lukumäärää. Monet oman ikäluokkani edustajat enemmän ihmettelevät, tai toteavat, etteivät itse jaksaisi. Joitakin naurattaa, kun kaikki neljä ovat tyttöjä. 

Olen myös käynyt useamman vanhemman ihmisen kanssa antoisia keskusteluja siitä, kuinka he nyt elämänsä ehtoopuolella ovat miettineet, että kunpa olisivat saaneet tai "tehneet" enemmän lapsia silloin nuorempana. Tarina tuntuu aika usein menevän niin, että arki tuntui silloin niin kiireiseltä, muut asiat tärkeämmältä kuin lasten saaminen. Niin, työelämä ja yhteiskunnan ajattelema tuotteliaisuushan ne tuntuvat olevan arvoja, jotka puskevat meitä ihmisiä eteenpäin tässä elämässä. Joskus ihan huomaamattammekin. 

Mielelläni aina kerron kysyjille ja ihmettelijöille, että arki neljän kanssa on ehdottomasti mielekkäämpää, kuin arki yhden tai kahden kanssa. Elämä tuntui rankemmalta silloin, kun lapsia oli vähemmän. Silloin, kun vanhemmuus ja käsien täynnä oleminen oli itselle vielä uudempaa, se itsessään sai monen asian tuntumaan rankemmalta, kun siihen ei ollut vielä tottunut. Neljä on jo sillä lailla hyvä, että elämä on aika monipuolista. 

Tavallisen arjen mielekkyys on kyllä kasvanut ihan hurjasti noista vanhemmuuteni ensimmäisistä vuosista! Heh, luulen, että meidän kotikoulu- yms ratkaisut kyllä kertovat osaltaan myös sitä tarinaa. Itsestä tuntuu, että vasta pikkuhiljaa sitä on pääsemässä koko vanhemmuudesta kiinni, on tavallaan vasta päästy hyvään alkuun ;)


Ja niin, kauhistelijoille puolestaan vastaan, että ollaan ehkä päästy vasta puoliväliin lapsimäärän kanssa. Vaikka oikeasti se ei omissä käsissämme olekaan. Taivaan Isän haltuun!



tiistai 1. lokakuuta 2019

Oikeastaan ei ihmetytä yhtään, että syntyvyys on laskussa


Kukaan ei ole tainnut välttyä siltä tiedolta, että syntyvyys on aika surkeaa näillä main. Siihen on varmaan se miljoona syytä. Elämä on nykyään erilaista kuin ennen. Monella tapaa.



Ensimmäinen askel ja vauvan korvaavat asiat


Ensimmäinen askel lasten saamista kohtaan voi olla iso. Kun on elänyt vain itseään, ja ehkä vähän puolisoakin varten, onhan se aika harppaus antaakin itsestään koko ajan myös jollekin toiselle. Jos ei ole vauvakuumetta tai muutoin järisyttävää tarvetta lisääntyä, niin eihän se oikeasti ole mikään houkutteleva diili, vaan kuulostaa aika nihkeältä. Ja nimenomaan, että se kuulostaa siltä, ei että se olisi sitä oikeasti.

Etenkin, kun nykyään esillä on enimmäkseen lapsiperheilyn negatiivisimmat puolet, niin asiaan vihkiytymätön voi saada aika surkean kuvan koko lapsiperheilystä.

Aika monilla pariskunnilla hoivaamisen tarve täytetään lemmikkieläimen läheisyydellä. Mustikkapastan Anna kirjoittikin siitä, kuinka yksi syy vauvakatoon ovat koirat. Ja kissat.

Omakohtaisesti voin sanoa, että ennalta on hyvin vaikea arvuutella mitään lapsiperhe-elämän hyviä puolia, elämän ihanaa täyteyttä tai sitä valtavaa onnea, mitä saa osakseen. Ensimmäisen lapsen odotus oli kuin olisi päättänyt lähteä sotatantereelle. Valmistautumista sotaan, jotta selviäisi siitä elossa.


Ja sitten sitä sotaa ei tullutkaan. Usko mua. Mä ajattelin nuorena aikuisena, että ehkä ei sittenkään lapsia mulle, kiitos. Ja nyt onkin aika hienoa, ja haluan lisää ja lisää, heh.


Rahahuolia 


Sitten vielä se äitien eläke. Kotonaolo nakertaa eläkkeen kertymistä rankalla kädellä. Ja kuitenkin, kun saa lapsen, niin kyllä sen kanssa aika monet haluaisivat siellä kotona olla niitä ensimmäisiä vuosia. Äidit töihin, että eläkkeet ei kärsisi?

Vai entä jos vaihtoehto olisikin se, että lapsen ensimmäisiä vuosia arvostettaisiin, ja myös vanhemmilta saatu hoiva ja hoito olisi yhtä arvostettua taloudellisestikin, kuin se päivähoito? Etenkin kun tiedetään, että alle kolmevuotias ei itsessään hyödy hoidossaaolosta (en sano, etteikö päivähoito olisi monille perheille silti hyvä ja tarpeellinen vaihtoehto). Itse tämä yhteiskunta on eläkeongelman tehnyt sillä, että eläkettä ei juurikaan kerry oman lapsen hoitamisesta.

Ja vuoden vaihtuessa tulee voimaan myös päivärahauudistus, joka ei varmasti ainakaan lisää syntyvyyttä. Monilla äitien foorumeilla nousee esiin vanhempainrahat ja niiden suuruus. Vauvahaavetta lykätään joskus myös siksi, että ehdittäisiin olla töissä välissä, ettei tiputtaisi minimirahoille.

Minullehan taitaa olla käymässä juuri niin. Se aika, joka yrittämistä lykätään, voi vaan joskus olla kohtalokastakin. Hedelmälliset vuodet voivat loppua kesken, ne eivät ole omissa käsissä.

Kyllä raha oikeasti vaikuttaa monien ihmisten mielessä. Tottakai lapsiin menee rahaa, onhan siinä lisää suita ruokittavana ja puettavana, vaikka ei ostaisikaan tonnin lastenvaunuja tai mitottaisi asuntolainaa niin, että jokainen lapsista saa oman huoneen. Tai harrastaisi jääkiekkoa ja ratsastusta. Ihmiset määrittelevät hyvin eri lailla sen, mitä rahalla saatavia hyödykkeitä hyvään elämään tarvitaan.

Yleinen keskustelunaihe on se, että johonkin tiettyyn lapsimäärään ihminen kokee perheellään olevan varaa, ja sen yli menevä lapsiluku nakertaisi sitten harrastuksia ja muuta elintasoa.

Kyllä, jotkut perheet kokevat, että rahan takia on asetuttu toiveita pienempään lapsilukuun.





Yksilökeskeinen kulttuuri, ilmasto, erotilastot, hormonihäiritsijät..


Onhan oikeasti paljon syitä ja "syitä", miksi ei lapsia halua hankkia/saada/tehdä. Todella paljon eri syitä. Erotilastot. On erottu, niin ei ehditty saada lapsia, ja seuraavan kumppanin kanssa tuleekin sitten kiire, tai ikä saattaa tulla vastaan. Ilmastoasiat saattavat ahdistaa. Tai maailman pahuus. Tai ei vain halua niitä lapsia.

Ja sitten vielä sekin, ettei välttämättä saa vaikka haluaisi. Toiset taas ehkäisevät tehokkaasti, toiset turvautuvat aborttiin.

Hormonihäiritsijät. Juomavesi on täynnä lääke- ja hormonijäämiä. Toki niitä osattaisiin suodattaa, mutta se tulisi kalliiksi. Hormonihäiritsijöitä, kemikaalijäämiä ja muita löytyy ruoasta ja muovituotteista, ja vaikka niistä goretex-vaatteista joilla kuorrutetaan lapsemme. Hormonaaliset ehkäisyvalmisteet sekoittavat monien omat hormonit ja niin edelleen.

Ja koska katson ja ajattelen asiaa vain omasta näkökulmastani, varmasti unohdan ainakin parikymmentä asiaan liittyvää seikkaa.
Kun syitä on niin paljon ja syntyvyyttä kuitenkin haluttaisiin lisätä, on tämä nykysuuntaus vähintäänkin erikoinen. 

Kirjoitinkin kesällä aiheeseen liittyen, angsteissani synnytystalkoista keskenmenon jälkeen. Lapsia kaivataan tähän yhteiskuntaan, mutta sen eteen ei olla valmiita panostamaan.


Puutalobabyn Krista haastoi näyttämään sitä kaikkea rikkautta, mitä lapset ovat tuoneet elämään. Mun rikas arkeni löytyy Instagramin storyista, tuuhan sinne tästä!



Kurkkaa myös Kaksi edellistä vuotta ovat olleet parhaat ikinä, koska ne on oikeasti sitä olleet.

tiistai 20. elokuuta 2019

5 ovulaatiota alle kolmen vuoden ikäeroon - no ne äitiyspäivärahat


Ei sillä että laskisin, enpä. Jos haluaisi kuopuksen ja mahdollisen seuraavan lapsen välille sen alle kolmen vuoden ikäeron, tarkoittaisi se sitä, että olisi vielä viisi ovulaatiota aikaa onnistua. Kuulostaako vähän stressaavalta?


Minusta se kuulostaa stressaavalta, mutta en silti stressaa, koska se ei vie mihinkään. Mutta onhan tuo tosi asia, ja saahan sitä miettiä. Miksi sitten juuri se alle kolmen vuoden ikäero? No, sisarusten välisten suhteiden lisäksi Kelan maksamien äitiyspäivärahojen vuoksi. Alle kolmen vuoden ikäerolla edelliseen lapseen ne maksetaan aikaisempien laskelmien mukaan.

Kolmen vuoden ylittyessä ne nollaantuvat, ja jos ei ole ollut töissä ennen seuraavan lapsen tuloa, pääsee minimipäivärahoille. Määrä on 27,86€ arkipäivältä. Minulla on molemmista lapsista ollut samat äitiyspäivärahat, esikoista edeltävistä työajoista lasketut. Ero tuohon minimipäivärahaan on kyllä huima.

Ensi vuoden alussa voimaan tuleva uudistus tekee sen, että äitiyspäiväraha määräytyy 12 edellisen kalenterikuukauden ajanjaksolta. Enää ei siis riitä se kuusi kuukautta, joka aiemmin on sitten kerrottu kahdella. Tämä siis silloin, jos on kyse esikoisesta, tai tuo kolmen vuoden ikäero ylittyy.


Töihin aina ennen seuraavaa lasta?


Toki olen kuullut keskustelua siitäkin, että jokaisen lapsen välissä pitäisi olla töissä, että ylipäätään saisi mitään etuuksia.  Oman lapsen kasvatus kotona on sellaista muiden rahoilla laiskottelua, kuulemma. Kaikkea sitä kuulee. Ainakin minun alallani palkkani on sen suuruinen, että siitä maksetut veroroposet ovat huimasti pienempi määrä kuin ne kulut, joita yhden lapsen päivähoidosta valtiolle muodostuu.

Sitten taas toisaalta tämä tuntuu aika turhanpäiväiseltä mietinnältä. Raha raha raha, vaikka mistään vauvasta ei ole vielä tietoakaan. Onhan vauva, lapsi, paljon arvokkaampi kuin mikään raha. Mutta karu faktahan se on, että kyllä sitä rahaa tarvitsee.

Ja mitäs sitä muutakaan tekisi, kuin miettisi kaikennäköistä, kun vasta odotellaan sitä odotusta. Katsotaan, miten käy. Kieltädyn stressistä kuitenkin. 



Onko teillä toivottu syystä tai toisesta alle kolmen vuoden ikäeroa? 



Tule seuraamaan myös Instagramiin @iloelolaura ja Facebookiin Iloa, eloa! -blogi

perjantai 27. heinäkuuta 2018

Kun lapsihaave on enemmän kuin 1,8



Me ollaan tällä hetkellä kaksilapsinen perhe. Suomessa keskimääräinen lapsiluku muistaakseni on jotain 1,8 lasta perhettä kohden. Meillä ollaan siis jo keskiarvo ylitetty. Hurjaa!



Kaksilapsisuus on jonkin sortin standardi. Vielä parempaa monien mielestä, jos ne kaksi perheeseen syntynyttä lasta sattuvat olemaan tyttö ja poika. Monet asiat onkin mitoitettu kahden lapsen perheille, kuten hotellilomat, lippupaketit, asuntojen koot. Autoonkin saa helposti kaksi turvaistuinta mahtumaan takapenkille, muttei välttämättä kolmea, jos auto on sisältä kapea ja istuimet leveät.  Ja sitten se asunnon etsintä. Paljon on asuntomarkkinoilla kaksioita, kolmioita ja jonkun verran vielä kolmen makuhuoneenkin koteja, mutta siitä isompia alkaa olla jo paljon harvemmassa, jos ei rakennuta itse.



Raha ja muut kivat


 Myös raha on iso määrittäjä. Perheen tulot, poissaolovuodet työelämästä, yhden palkalla eläminen, isompi asunto perhekoon vuoksi.. Kyllähän ne kaikki kysyvät rahaa. Toisissa perheissä lapsilla saattaa olla myös hinnakkaita harrastuksia, harvalla on varaa useamman lapsen jalkapalloharrastukseen.

Ja vielä synnyttääkin pitäisi. Monien äitien synnytyskokemukset ovat niin karmivia, että se jo itsessään riittää syyksi lopettaa vauvahaaveilu. Ja eihän meillä ihmisillä ole kuin kaksi kättäkin, moni perustelee silläkin. Riittääkö aika useammalle lapselle, kun kädetkään eivät riitä?




Jos onni on, ja Luoja suo?


Meillä ei ole vielä seuraavaa lasta kasvamassa, tai edes yrityksessä, mutta ihan avoimesti puhutaan aiheesta, että meillä on haaveissa vielä kasvattaa perhettä. Ja aika paljon se herättää kummastusta! "Ihanko oikeasti!", on nyt jo aika monesti kuultu. Tämä on omasta mielestä ihan hassua, kun itse olen mieltänyt, että kolme tai neljäkin lasta on vielä aika perus, mutta näin ei taidakaan olla.

Jos meille lapsia lisää suodaan, täytyy meidänkin jossain vaiheessa vaihtaa isompaan autoon ja tilavampaan kotiin, mutta ne nyt ovat vain asioita muiden joukossa, eivät ongelmia. Itse olen myös siitä onnekas, että minulla on takana yksi hyvä synnytyskokemus, sekä yksi aivan upea synnytys.

En olisi villeimmissä kuvitelmissanikaan ajatellut, että lapsitoive "enemmän kuin kaksi" herättää hämmästelyä! Aina sitä oppii uutta.


Mikä lapsiluku on vielä tavallisen rajoissa, mikä aiheuttaa kummastelua? Oletteko itse ihmetelleet toisten lapsilukua, tai saaneet kommentteja omasta?