Ollaanko ainoita, jotka eivät juhli halloweenia? Tai pidä siitä millään tapaa?

Irvistin varmaan epämukavuudesta, kun huomasin pari viikkoa sitten, että kaupat ovat alkaneet täyttyä halloween-härpäkkeistä. Juhlat ja arjen piristys ovat ihania, nämä vain ei iske.

Milloin halloween alkoi yleistymään Suomessa? Omassa lapsuudessani sitä ei ollut vielä, ainakaan samalla tapaa. Muistan kyllä muita naamiaisjuhlia. Työelämässä päiväkodeissa törmäsin siihen aikoinaan. Siihen, että perheet haluavat, että päiväkodissakin juhlitaan halloweenia. Nykyään yksi jos toinen tuntuu sitä jo viettävän. Ja kukin olkoon vapaa viettämään tai olemaan viettämättä jatkossakin.

Ymmärrän sen, että se on kiva pieni juhlanaihe keskellä pimeintä kautta, kun jouluunkin on vielä niin pitkä aika, ettei päviä vielä kannata laskea. Mutta halloween? Eikö oikeasti keksitä mitään parempaa aihetta juhlaan syksylle?

Tiukkis, joka ei halua juhlia halloweenia

Tykkään juhlista. Synttärit, nimpparit, isänpäivät, saavutukset ja muut ilot. On kiva järjestää juhlia ja päästä niihin. Halloweenista en kuitenkaan pidä.

Se on tavallaan kuoleman juhlimista. Aikuisten juhlissa mässäillään verellä, zombeilla ja muulla. Tehdään taitavia meikkejä, joissa meikkiveri valuu. Lasten juhlissa asiat tehdään söpömmin, mutta samalla kategorialla.

En ymmärrä kuoleman ihannointia, tai hassunhauskailua sen ympärillä. Ja juu, monen mielestähän se ei suinkaan sellaista ole, vaan ihan vain viatonta mukavaa.

Aikuisistahan tällainen juhlinta on alkujaan lähtöisin. Toki nykyään lapsetkin osaavat halloween-juhlia toivoa, kun ovat niissä olleet tai niistä kuulleet.

Joku voi ajatella, että halloweenin kautta pelottavista asioista ja pelottelusta tavallaan markkinoidaan lapsille kivoja asioita, semmoisia, jotka eivät pelota. Itse en usko, että se toimii niin.  Munakoisoni ja minä -blogin Jasmin sanoikin sen hyvin: "päivällä nauretaan ja yöllä pelätään".

Jeesus ja halloween. Miten ne liittyvät toisiinsa?

Kyllä, olen se kurja vanhempi, joka on kysynyt kerhossakin, että eihän kerhon toimintaan kuulu halloweenin vietto tai siihen liittyvät askartelut. Toiset eivät halua, että lapsille mainitaankaan vaikkapa Jeesuksesta, me taas ei haluta juhlia halloweenia. Jännää, että halloweenin juhlimattomuus tekee tylsimykseksi ja oudoksi tiukkikseksi, Jeesus-hommien väliin jättämistä pidetään vain jokaisen oikeutena. Molempiin pitäisi kuitenkin olla yhtälainen oikeus, ne ovat perheiden omia valintoja.

Ja miten Jeesus ja halloween liittyvät toisiinsa? Sillä tapaa, että ajattelen halloweenin olevan suoraan omien arvojemme ja elämänkatsomuksemme vastainen. Aivan kuin toisille perheille se Jeesuksesta puhuminenkin. Sillä tapaa ne liittyvät.

Meillä kuitenkin kyllä halloweenistä voidaan puhua, ja puhutaankin, mutta emme sitä vietä, eikä myöskään haluta osallistua sen juhlintaan.

Enkä tietenkään ole muilta lapsilta kieltämässä halloweenia. Jos muut perheet sellaista toivovat, niin sitten vain jäämme siitä pois. Jokainen perhe tekee itse omat päätöksensä. Kaikilla olkoon siihen oikeus, meilläkin.

Mikä se halloweenin tarkoitus sitten on? En tiedä. Juhlia kun voi muutenkin. Kysyin lapselta, tietääkö mikä on halloween. "Joo äiti, tiedän. Se on sitä hyvää juustoa!". Halloween ja halloum-juusto, sama asia :D Taidan tykätä juustosta enemmän. 

Vietetäänkö teillä halloweenia?

Kuva Pixabay

Äitiyden juhlintaa

Menneenä viikonloppuna juhlittiin naiseutta ja äitiyttä miun äiti-juhlien, eli mother's blessingin merkeissä. Tykkään tuosta konseptista, että juhlitaan ja keskitytään äitiin ja äitiyteen, vauvan sijaan. Äidin voimaannuttamista tulevaa synnytystä ja uuden vastaanottamista varten. Vauvaa kun ehtii kyllä juhlimaan myös sitten, kun hän on maailmaan putkahtanut.

Meitä oli kasassa kymmenkunta naista, viitisen vauvaa (nuorin oli pariviikkoinen murunen ♥), ja muutama mahavauva. Hieno porukka! Vitsi että tulin iloiseksi, kun niin moni pääsi, ja oli paikalle halunnut tulla. Etenkin, kun itse olin tyypillisesti sanonut, että jaksaako tai viitsiikö juhlia pitää, mutta sisko totesi, että tietenkin. Onneksi :)

Yhdessäoloa, herkuttelua, seppeleen tekoa, taikasuolaa, haaveita, voimakoruntekoa, siunauksia ja toivotuksia synnytykseen ja tulevaan vauva-aikaan, ja toki paljon juttelua ja naurua! Ja heh, kameran asetukset päin pyllyskää, kun ei mies ollut kotona...No, onneksi se ei ole niin vakavaa :)

Kiitos naiset, oli ihanaa! ♥

Äitiyden haikeus, vaikeus ja ihanuus

Huomenna vietetään äitienpäivää. Meillä lapsuudenkodissa äitienpäivä, kuten muutkin vähänkin tai vähän enemmän juhlittavissa olevat päivät ovat olleet tärkeitä, yhteisiä juhlahetkiä. Nyt, kun itsekin saan olla äiti, on äitienpäivän merkitys muuttunut sen kautta, luonnollisesti.

Tämä on toinen äitienpäiväni äitinä, tai toki sinällään kolmas, olihan tuo Tirppa silloin pari vuotta sitten jo mahassa kasvamassa. Silloin sitä ei osannut vielä viettää, äitienpäivää niin, että olisi itse ajatellut olevansa äiti. Se ei tuntunut konkreettiselta asialta. Tällä kertaa on jotenkin helpompi ajatella myös kohdussa kasvavaa vauvaa ihan oikeana perheenjäsenenä. Näin äitienpäivän kynnyksellä kumpuaa ajatuksia siitä, kuinka ihanaa on, kun saa tulla myös tämän uuden lapsen äidiksi ♥

Ja niin, samalla on suuria tunteita ja ajatuksia myös äitiydestä ylipäätään, tämän pienen esikoisen opettamana. Haikeita tunteita aina pienen oppiessa uusia asioita, ottamassa itsenäisiä, pieniä askeleita. Samalla toki myös ylpeyttä, ja paljon iloa. Turhautuneisuutta ja riittämättömyyttä, kun ei aina osaa olla sellainen äiti, jollainen haluaisi olla. Tai edes se kypsä aikuinen. Että kasvattaako sitä vahingossa ihan kieroon kasvaneen ihmistaimen, kun ei vaan tule huomioineeksi kaikkea mahdollista?

Myös omaa äitiään sitä katselee erilaisten lasien takaa, ehkä vielä suuremmalla rakkaudella, kuin ennen, jos mahdollista. Arvostus siitä, millainen äiti on osunut omalle kohdalle, miten turvassa on saanut kasvaa. Iloa siitä, että saanut oman äidin kylään matkan takaa, juuri nyt. Kiitollisena niin monesta asiasta ♥

Ihanaa äitienpäivää kaikki äidit, isoäidit, mummot, mummit (ja mimmit, joksi esikoinen on mummiaan tänään kutsunut) ja muut! ♥

Äitiyden juhlintaa

Viikko sitten sain taas olla mukana ihanissa juhlissa, joissa juhlistettiin ja hemmoteltiin odottavaa äitiä. Ihana jouluinen tunnelma, kynttilät valaisivat iltaa.

Muutama leikki, hyvää ruokaa, äidin hemmottelua, lahjoja, synnytystanssia, ja ennen kaikkea paljon hyviä keskusteluja! Äitien viisautta. Kyllä naisissa on voimaa! 

Synnytystanssin rekvisiittaa :)

 Itselle illasta jäi ihan sykähdyttävä olo. Raskaus- ja synnytysaiheiset keskustelut, niissä vaan on jotain niin ihmeellistä. Tulee itselle taas melkoinen synnytyskuume, huh.
Onneksi ilta oli onnistunut myös muiden mielestä! :)

Seuraavia, ihania juhlia odotellessa!

Mother's blessing -juhla

Menneenä viikonloppuna sain olla osana ihanaa juhlaa, jossa juhlistettiin äitiyttä, naiseutta, vielä kohdussa kasvavan lapsen tulevaa syntymää.

Kuten muutkin Mother's blessing -juhlat, joissa olen ollut, tämänkin tunnelma oli herkkä, naisellinen, syvällinen. Täynnä tunteita, kauneutta, odotusta ja viisautta.

Iloa naiseudesta, äitiydestä, ystävyydestä. Äidin hemmottelua, voimalauseita, yhdessä tekemistä, ruoasta nauttimista, ajatusten jakamista. Äidin voimaannuttamista tulevaan synnytykseen ja äitiyteen.

Olen kovin ihastunut juuri tämänlaiseen juhlintaan. Se päihittää mielestäni tavalliset vauvajuhlat juurikin äitiin, ei niinkään vauvaan keskittymisen vuoksi. Kuin siirtymäriitti tai -seremonia. 

Juhlaan ei niinkään kuulu lahjat, vaan vieraat tuovat esimerkiksi helmen ja ajatuksen äidille yhdessä valmistettavaa korua varten, yrttejä tai mausteita suolaseremoniaan, kukkia seppelettä varten, ruokaa yhteistä ruokailua varten.

Juhlissa usein myös tehdään esimerkiksi mahakipsi tai -maalaus tai kirjoitetaan äidille kirje, Tällä kertaa koristelimme tuikkukipot, yksi äidille, yksi itselle. Kynttilöitä polttamalla voimme ajatuksen tasolla olla läsnä ja tukea äitiä, vaikka fyysisesti olisimmekin kaukana.

Tekemistä olisi ollut enemmän kuin yhteen iltapäivään ja iltaan mahtui. Aika menee niin nopeasti, kun viihtyy.