She is here!

Meidän pieni kurttunaama saapui eilen aamuyöstä ♥  Kaikki meni vallan mainiosti, pienen tytön kohtaaminen oli suuri ilon hetki ♥

Raskauskuulumisia, vielä (ainakin) tämän kerran

Viimeisiä elellään tämän raskauden osalta! Mieli on tehnyt yhtäkkiä kyllä ihan ihmeellistä myllerrystä tässä viime päivien ajan. Ihmeen apaattinen olo hetkittäin. Täällä on vaan koitettu saada aikaa kulumaan. Täytyisi keksiä joku projekti tässä viime metreille, mihin voisi omaa keskittymistä suunnata, koska pelkkä odottelu on kyllä ihan sairaan tylsää hommaa. Muutamaa viimeisimpää päivää lukuunottamatta koko raskaus onkin mennyt tosi nopeasti.

Viime raskaudessa mulla ei ollut tällaista lopun fiilistä, että olisi mielialat heitellyt tai muutakaan. Miusta tuntuu, että viimeksi olin ihan yllättynyt, kun synnytys alkoi, kun sitä oli varautunut, että lasketusta ajasta mennään heittämällä se parisen viikkoa yli. Ja tuntuu, että sain silloin eri tavalla olla "rauhassa", näitä joko se on syntynyt -asioita ei kyselty niin kauheesti silloin. 

Nyt sitä eri lailla itsekin odottaa, että joko nyt alkaisi? Välillä on joinakin iltoina ja öinä tullut ihan supistuksiakin, mutta siihen ne on sitten jääneetkin. Päivällä ei mitään tuntemuksia, eikä tosiaan kaikkina iltoinakaan.

No, vaikka mieli onkin mitä on, niin fyysisesti nyt on mennyt paremmin, kuin varmaan koko raskauden aikana :D Keskiviikon osteopaattikäynnin jälkeen on ollut ihan autuaallinen olo, ei mihinkään kolota, sängystäkin pääsee yhtäkkiä vaan ihan kevyesti nousemaan, ja selkälihaksetkaan ei kramppaa pitempään kävellessä. Ohhoh! Että juu, kannatti kokeilla tuota itselle uutta osteopaattia, ei ollut kyllä kehuttu turhaan! Aivan varmasti käyn itseäni ja vauvaa hoidattamassa hänellä myös synnytyksen jälkeen :)

Ja pääsinpä sitten kuitenkin katsomaan ystävän kanssa myös sen Yösyötön vielä, vaikka aluksi näytti siltä, että Finnkino ahneuksissaan olisi evännyt miulta (ja ehkä muiltakin..) tämän ilon! Oli ihan viihdyttävä puolitoistatuntinen :)

Synnytyksen lähestyminen

Tällä toisella kierroksella synnytyksen lähestymisen alkaa jo tuntea, ihan eri lailla kuin ensimmäisessä raskaudessa! Keho selvästikin valmistautuu tulevaan. Jopa muutamia supistuksia on tullut harvakseltaan, ihan uusi juttu miulle! Tosi jännää aikaa, suorastaan kutkuttavaa, kun tietää, että kohta se tapahtuu, mutta ei ihan vielä. 

Ensimmäisessä raskaudessa toki limatulppa irtoili jokunen päivä ennen synnytystä, mutta muuten ei ollut mitään synnytykseen viittaavia asioita havaittavissa. 

Mulla on ollut tosi hyvä fiilis, mieli korkealla, ja voimiakin ihan eri tavalla, kuin vaikka kuukausi sitten. Mikään kiire miulla ei ole mihinkään, tällaisella olotilalla ainakin jaksaa ihan hyvin odotella sen ajan, mitä tässä on vielä jäljellä raskautta. Katsotaan, tarkoittaako se viikkoa, kahta vai kolmea. 

Rento olo on jotenkin ihana. Kaikki on hommattuna, synnytystoivelista kirjoitettuna, vauvan vaatteet pestyinä. Tulevalla viikolla on vielä pari asiaa, jotka mielelläni tekisin vauvan mahassa oleillessa, niin en siksi oleta hänen syntyvän vielä viikon sisään. Jollei nyt ihan pääse yllättämään!

Näinkin kaunis nurkkaus meiltä makuuhuoneesta löytyy ;) Siinä taitaa olla suurin osa välineistä valmiina ripoteltavaksi ympäri kotia, kun vauva saapuu. En ole pitänyt kiirettä sängyn valmiiksi laittamisella, kun luulenpa, että kuitenkin hän nukkuu kainalossa pitkän aikaa. Tässä kohtaa sänky toimittaa tärkeää virkaa tuon näköisenä, tavaran varastoimispaikkana. 

Ihanaa viikonloppua! Täällä on viikonlopulle luvassa piirakoiden tekoa, kiinalaista ravintolaa ja kyläilyä. Kaikkea mukavaa :)

Äitiyden juhlintaa

Menneenä viikonloppuna juhlittiin naiseutta ja äitiyttä miun äiti-juhlien, eli mother's blessingin merkeissä. Tykkään tuosta konseptista, että juhlitaan ja keskitytään äitiin ja äitiyteen, vauvan sijaan. Äidin voimaannuttamista tulevaa synnytystä ja uuden vastaanottamista varten. Vauvaa kun ehtii kyllä juhlimaan myös sitten, kun hän on maailmaan putkahtanut.

Meitä oli kasassa kymmenkunta naista, viitisen vauvaa (nuorin oli pariviikkoinen murunen ♥), ja muutama mahavauva. Hieno porukka! Vitsi että tulin iloiseksi, kun niin moni pääsi, ja oli paikalle halunnut tulla. Etenkin, kun itse olin tyypillisesti sanonut, että jaksaako tai viitsiikö juhlia pitää, mutta sisko totesi, että tietenkin. Onneksi :)

Yhdessäoloa, herkuttelua, seppeleen tekoa, taikasuolaa, haaveita, voimakoruntekoa, siunauksia ja toivotuksia synnytykseen ja tulevaan vauva-aikaan, ja toki paljon juttelua ja naurua! Ja heh, kameran asetukset päin pyllyskää, kun ei mies ollut kotona...No, onneksi se ei ole niin vakavaa :)

Kiitos naiset, oli ihanaa! ♥

Täysiaikainen vauva ja muita raskausajatuksia

Täällä on hetki sitten saavutettu taas yksi etappi, eli vauva on täysiaikainen, ja on "lupa syntyä". Tosin, tuskin hän on syntymässä vielä moneen, moneen viikkoon :) Uskon, että ainakin sinne ns. lasketun ajan tienoille mennään, vaikka en itse tykkää niinkään puhua lasketusta ajasta päivänä, vaan lasketusta kuukaudesta. Lokakuuhan se todennäköisin on, kun meidän vauva syntyy :)

Raskausajatuksia tällä kertaa toisenlaisessa muodossa, Vauva-lehdessäkin ja blogeissa esiintyvä "raskaustesti" :) 

Minulla on ollut uusia intohimoja ja inhokkeja  Alkuraskaudessa oli mielitekoja, tai ehkä enemmänkin  useampia ruokia, mitä ei halunnut ja voinut syödä, ja sen takia tuli syötyä ei-niin-laajalla repertuaarilla raskauden ensimmäinen kolmannes. Riisipiirakat, banaani ja appelsiinimehu taisivat olla kovimmat hitit ihan alussa. Sen jälkeen ei oo ollut niin justiinsa.

Olen nähnyt erikoisia unia Todellakin! Synnytysunia olen nähnyt jos jonkinlaisia. Sairaalasynnytyksiä, kotisynnytyksiä, napanuoran katkeamista, kaikkea mahdollista. Myös ihmeellisiä toimintaelokuvaunia.

Salasin töissä raskauteni mahdollisimman pitkään En ole ollut töissä tässä välissä, mutta ei kyllä tällä kertaa kellekään salailtukaan, vaan asiasta oli ihanaa ja luontevaa puhua heti plussattua. Kun ei meidän vauvahaavekaan ollut mikään salainen asia.

Olen valokuvannut ja mittaillut mahaani Kuvia on otettu tällä kertaa paljon enemmän, kuin viimeksi. Oisin noita perus mahakuvia voinut ottaa enemmänkin, mutta kun makuuhuoneeseen vaihdettiin järjestys, jotta kaikkien sängyt mahtuisi sinne, niin matka peilille kasvoi samalla. Itse otetut kuvat on silloin joko liian läheltä, tai liian kaukaa, eli en siis oo jaksanut säätää.. :D  Yhden kerran mahaa mittasin joskus aikaa sitten, kun mietin, joko sata senttiä on pamahtanut rikki.  

Olen tuntenut itseni seksipommiksi Alkuraskaudessa, varmaan puoleen väliin asti olikin melko huoleton ja mukava olo mahan kanssa. Itsevarmaa menoa, kun ei ole tarvinnut vetää vatsaa sisään missään tilanteessa. Nyt loppua kohden olo on lähinnä tyyliä barbapapa, vaikka maha kivannäköinen onkin :)

Pesänrakennusviettini on herännyt Onhan sitä ollut ilmassa, paljonkin, mutta vain ajoittain. Enemmänkin semmoista epätoivoista nurkkien raivaamista, että mihin nyt tämänkin laitan, ja mihin nämä vauvatyypin kamat oikein mahtuu :D

Itkeskelen katsoessani televisiota Joo. Oon kyllä enemmän herkkis, kuin normaalisti, oli asia mikä hyvänsä, tyyliin koskettava musiikki, ylpeys ja ilo oman lapsen onnistumisesta jne. Ja viikonloppuna koettiin hyvin, hyvin karvas hetki, kun yksi ipanan synttärivieraista vahingossa hajotti mulle tärkeän tavaran, jonka olen lapsuudessa saanut. Itkettää vieläkin, oikeasti. :D

Tiedämme lapsen sukupuolen No todennäköisesti vauvatyyppi on tyttö, mutta ei ihan satavarmaa ollut. Saa nähdä.

Mummot ohittavat minut suojatiellä Aika vähän on näkynyt mummoja näillä kulmin liikenteessä, mutta eiköhän ne olisi ohitelleet. Hidasta on enimmäkseen. Hetkittäin kyllä nopeampaakin pääsisi, mutta se kostautuu kyllä kipuiluna sitten myöhemmin. 

Olen stressannut imetyksen onnistumista En ole miettinyt asiaa sen enempää, kun tietoa minulla imetyksestä kuitenkin on, ja tukeakin siihen on saatavilla paljon, jos suurempia ongelmia ilmenisi. Ja toki myös tuoreessa muistissa on tuo edellinen imetystaipalekin, myös vähän kivuliaine alkuviikkoineen. Fiilistellyt olen  tulevaa imetystä. Etenkin se ihan pienen, vastasyntyneen vauvan imetys, oi, ja syliin nukahtava pikkukäärö ♥ 

Hyvä äiti on kotona pitkään Ei liity hyvän äidin määritelmään tämä asia. 

Tiedän, miten haluan synnyttää Olen valmistautunut synnytykseen, ja siihen liittyviin eri tilanteisiin, että mitä haluan missäkin tilanteessa, mitä temppuja tehdään jos synnytys ei etene, mitä kivunlievitystä jne. Itse synnytystilannehan näyttäytyy sitten aikanaan :)

🌺Painoni on noussut Vähän enemmän kuin viime kerralla 
🌺Nukun vuorokaudessa Sängyssäoloaikaa tulee suunnilleen seitsemän-kahdeksan tuntia, oisko siitä oikeasti unta jotain kuutisen tuntia tällä hetkellä.

🌺Arvelen, että lapseni syntyy raskausviikolla 40+2
🌺Kutsumme lasta nimellä Vauva, ja toki joskus myös tyypin tulevalla nimellä

Raskausajan valokuvaus - aivan ihanaa!

Muutama viikko sitten oli ihania säitä vielä jäljellä, niin käytiin ottamassa miehen kanssa raskauskuvia. Viime raskaudesta ei tullut otettua semmoisia ihania kuvia, ihan tavallisia vaan. Semmoisia pönötyskuvia. En jotenkin osannut olla silloin kameran edessä mahaani ylpeästi kantaen, niin niistä tavallisista kuvistakaan ei tullut niin luontevia.

Tällä kertaa halusin korjata sen vahingon. Miehelle ohjeeksi annoin räpsiä kuvia tiuhaan tahtiin, että joukosta löytyisi edes muutama mieleinen.

Tuli kyllä tosi paljon onnistuneita kuvia, varmaan parisenkymmentä. Ja hyvä mieli. Ihania! Arjessa, johon liittyy ihan tarpeeksi mahan kokoon liittyviä kommentteja, tuhtia oloa ja vähän jo kropan väsymistäkin, ovat nämä kuvat jotenkin tosi voimaannuttavia. Saati sitten, kuinka ihana näitä on katsella jälkeenpäinkin ♥

Ihana masu, ja siellä kasvava vauva, meidän rakas, uusi, kovasti kaivattu perheenjäsen ♥

Eniten ärsyttää kaikki, eli raskauskuulumisia 5

Täällä on asustellut nyt lähiaikoina semmoinen kiukkuinen ärrimörri. En muista esikoisen raskausajalta tämmöistä, mutta kyllä, eniten kiukuttaa kaikki. Ja sekin ärsyttää, että pitää olla niin kiukkupyllynä kaikesta. Onko ne ne raskaushormonit pelkästään, vai onko osansa myös mun tosi matalalalla hemoglobiinilla, että ei vaan jaksa ihan samalla tavalla?

Hemoglobiini oli miulla matala viime raskaudessakin, mutta en muista että ois tälleen väsyttänyt. Toki täällä on vieraillut myös syysflunssa, joka vieläkin vähän ottaa veronsa jaksamisesta. Tuosta hemoglobiinista sain saarnan myös neuvolassa, vaikka se oli nyt noussut alle sadasta sataan! Heh. Täytyy kyllä saada sitä vähän vielä nostettua. Ensimmäinen kokeiltu vahvempi rauta ei onneksi saanut pelättyä ummetusta aikaan, vaan mahakipua ja ripulia, hehheh..

Mutta joo. Ensimmäinen lääkärineuvola myös takana tässä raskaudessa. Eipä sielläkään mitään kummempaa ollut, ei mitään mitä en olisi jo tiennyt. Todettiin käsipelillä mahan päältä, että tyyppi olisi raivotarjonnassa tätä nykyä, ja pientä painostusta sisätutkimukselle "jotta voisi olla varma vauvan asennosta". Heh. Ei se toosan kautta kopelointi sitä asiaa sen kummemmaksi tee, joten jätin välistä tälläkin kertaa sisätutkimuksen, kuten esikoisen raskaudessakin joka kerta. Lääkärille ei vissiin ollut niin tuttu tilanne, kun selaili opustaan, sekä soitteli äitipolille asiasta. Mutta siellä todettiin sama, kuin minkä itsekin tiedän, ettei sisätutkimukselle ollut tarvetta, ja ultraankaan lähetettä ei naputeltu, kun tuo nyt kuitenkin tässä kohtaa raivotarjonnalta vaikuttaisi.

Toivottavasti ei ihan kuperkeikkoja mahtuisi tekemään enää vikoilla viikoilla..

Mun häpyluuliitos on kyllä huomannut tuon raivotarjontaan kääntymisen, sillä kyseinen alue on alkanut huutamaan hoosiannaa, ja esim. esikoisen kanssa kyykkäillessä lattiatasossa täytyy muistaa aina nousta ylös niin, ettei rasita liitoskohtaa ennestään. Ei meinaan oo mikään kivoin juttu tuo vihlonta! Voiskin soitella jo aikaa vielä yhdelle osteopaattikäynnille ennen synnytystä.

Mutta oikeasti nää kiukut, vihlonnat ja hemoglobiinit on miun mielestä aika pieniä juttuja kuitenkin, että ihan hyvillä mielin täällä oikeasti edelleen ollaan ja odotellaan :)

Ja joo, tämän hetkinen viihdyttävin kommentti mun olemuksesta taitaa olla viime viikonloppuna kuultu

"Nyt on ihan pakko kysyä, onko siellä kaksoset?"

Jepjep, eikun viisi. Miten voi olla ihan pakko kysyä? :D




Kuvat on lainattu Kos&Kaos

Raskauskuulumisia 4

Puolitoista kuukautta laskettuun aikaan. Siis niin vähän aikaa enää! Edelleen, näin loppuraskaudestakin menee aika ihan huimaa vauhtia, vaikka muutama hitaampikin päivä on toki mahtunut joukkoon.

Jumppapallo on kaivettu jo kaappien perältä, ja otettu päivittäiseen käyttöön, sohvalla kun ei ole enää suuremmissa määrin mukava istua, ja  pidemmät lattialeikit ipanan kanssa sujuu parhaiten jumppapalloon nojaillen. "Äiti laita vumppapallo pois, nyt reippaasti!"  Myös rebozoa ollaan miehen kanssa käytetty melkein päivittäin rentouttamaan lihaksia, ettei mitään pahempia jumeja pääsisi syntymään. So far so good.

Viimeksi neuvolassa hemoglobiini oli kesäreissujen jälkimainingeissa laskenut alle sataan, ja sitä on nyt koitettu nostella nestemäisellä raudalla ja ruokavaliolla. Jospa se siitä olisi noususuunnassa jo :)

Unettomat yöt ovat vähän hellittäneet, jos vaan muistaa sitä magnesiumsitraattia illalla napata. Että joo, kannatti kokeilla, vaikka epäilinkin sen tehoa! Ei se uni toki vieläkään aamuyöstä niin kauhean syvää ole, mutta unta kuitenkin.

Vauvatyyppi kieppuu vieläkin mahassa niin epämääräisissä asennoissa, että saa nähdä, koska on asettuakseen.

Myös mahakommentteja alkaa jo aika hyvin tulla. Ihan jo huvittaa, nuo "onpa sulla iso maha" -jutut, vaikka vielä pari kuukautta sitten ne ei kyllä naurattanut. Että joo, ja vielä tässä on kasvuaikaa jäljellä :D
 Viihdyttävin tähän mennessä on erään puolitutun kanssa käyty keskustelu:

Eikö ole vielä mitään merkkejä? 

-Niin mitä tarkoitat?

Siis eikö se vieläkään synny??

-No toivottavasti ei ennen lokakuuta ;)

Aijaa...

Niin ja hei, mikä parasta, loppuraskauden imuroinnit ja pyykin silitykset on nyt miehen vastuulla, etten hajota selkääni ;)

Superpitkät yöt

Helou loppuraskauden unettomat yöt! Nyt jo parisen viikkoa on ollut vähäunisempaa aikaa. Illalla nukahtaminen sujuu normaaliin tapaan, mutta aamuyöstä, kahden-kolmen-neljän aikaan unta ei enää riitäkään. Kuuntelen perheen ääniä, pikkutyyppi välillä höpisee muutaman sanan unissaan, masukaveri kääntää kylkeä, mies nukkuu tasaisen syvää unta.

Väsyttäisi, mutta ei nukuta. Tätäkään en muistanut viime raskaudessa olleen, kunnes se alkoi tälläkin kierroksella. Nyt muistan. Ihan hitsin pitkältä tuntuu yöt kyllä tällä hetkellä!

Kokeiluun menee magnesium sitraattimuodossa, joka kuulemma voisi auttaa tähänkin vaivaan. Vähän epäilyttää, mutta pakko kokeilla, ei siinä ainakaan mitään menetä :)

Onneksi toi pikkutyyppi nukkuu ihan hyviä päikkäreitä, yleensä. Niin tein eilen minäkin, ja varmaan tänäänkin..

Raskauskuulumisia 3

Täällä elellään jo mukavasti loppuraskautta! Enää suunnilleen kaksi ja puoli kuukautta laskettuun aikaan :)

Maha on kyllä kasvanut ihan huimasti! Nyt on ekoja kertoja olokin jo sellainen, että onpas tuhtia tämä meno. Vaikea arvioida omaa kokoa, mistään pikkukolosista ei mahdu kyllä enää puikkelehtimaan. Myös pitkät kävelyt ja pitkät istumiset yms. ottaa aika kivasti alaselkään ja mahan puolellekin. Kipeetä on välillä ollut iltaisin, kun ollaan lomalla menty ja tehty paljon. Kotona ollessa taas ei tunnu missään, onneksi.

Tässä raskaudessa on kyllä istuttu autossa paljon enemmän, kuin edellisessä. Hammasta purren, asentoa vaihdellen, välillä tukivyötä käyttäen ja viltti hanurin alla korokkeena. Autoilukin tuntuu nimenomaan alaselässä, ja hetken päästä myös kohdun puolella. Vielä taitaa olla muutama usemman tunnin suuntaansa oleva reissu edessä tämän loppuraskauden aikana, mutta jospa ne pitemmät matkat loppuraskauden aikana sitten olisi siinä.

 Ja joo, monessa mekossa helman pituus alkaa jo jäädä vähän lyhyeksi..

Potkuja, tai no liikkeitä ylipäätänsä tuntuu hyvin päivän mittaan, vaikka istukka sijaitseekin edessä. Ihmetyttää kyllä, että miten tuo tyyppi liikkuu nyt jo niin rajusti, että välillä tekee oikeasti jo kipeää! Jotenkin kuvittelisin muistavani, että esikoista odottaessa ehkä ihan viimeisillä viikoilla oli sellaista, mutta ei ainakaan tässä vaiheessa vielä! Vaikka ei hän siis edelleenkään ole mikään villi tapaus, mutta voimaa noista liikkeistä kyllä löytyy huiman paljon.

Seuraava neuvola-aikakin jo häämöttää ensi viikolla. Niin se meni pari kuukautta tässä välissä ihan hujahtaen!

Raskauskuulumisia 2

Kela-neuvola on täällä takanapäin jo, ja hakemuksetkin äitiysavustuksesta ja -rahoista laitettu eteenpäin. Hassua, miten nopeasti aika menee! Päädyttiin ottamaan avustus rahana, niin kuin ajattelinkin, menee sisarusrattaiden ostoon se raha :)

Neuvolaan mennessä taapero ilmoitti tomerasti terkkarille, että "äiti, vauva!". On siis selvästi muistissa, mihin kyseinen paikka liittyy. Symppis :)

Maha kasvaa niin että kohisee, tai niin ainakin miusta tuntuu. Otettiin eka sf-mitta nyt, keskikäyrillä mennään. Tässä kohtaa maha alkaa olemaan sellainen ihanan kokoinen, ei vielä "liian" suuri, mitä varmasti jo elokuusta eteenpäin voi olla..

Oma olo on mitä parhain ja energisin, ainakin enimmäkseen. Ja silloin, kun saan nukuttua. Taaperohan nukkuu jo hienosti öitänsä, meidän sängyn vieressä omassa sängyssään, mutta miulle on itselle tullu nyt tyypilliset raskaus-yöunet, heräilen aamuyöstä, ja silloin on vaikea saada unta uudestaan.

Hemoglobiinihan miulla on matalalla, mutta nyt oli kuitenkin noussut jo sadasta sataanneljään, heh. Matalahan se miulla on luonnostaankin, mutta ei ollut terkkarikaan huolissaan, kun kuitenkin oli noussut nyt. Rautalisää en kyllä kehoituksista huolimatta ole nappaillut, mutta nokkosta ruoassa ja smoothieissa harvakseltaan kyllä.

Että juu, on se kasvanut! Vasen kuva on joskus huhtikuulta. Mua aina naurattaa nää kuvat, kun kaveri, jolle mammahousut  mahatuubeineen ei oo niin tutut, kysyi, että miks oon vetänyt alkkarit noin ylös :D :D 

Sydänääniä kuunnellessa vauva taas väisteli ja potkiskeli kuunteluanturia kovasti. Tiedossahan se on, ettei ne yleensä ole vauvojen lempijuttuja, ultraääni- ja sydänäänivehkeet, mutta tää meidän tyyppi kyllä selvästikään ei tykkää ollenkaan, kun häntä suvaitaan häiritä! :D

Istukkahan miulla on edelleen etuseinämässä, mutta riittävän ylhäällä onneksi. Vaimentaa potkuja jonkun verran, mutta edelleen sanoisin, että rauhallisempi tyyppi, kuin isosiskonsa :)

Seuraava neuvola on omasta tahdostani vasta elokuussa, jos ei mitään kummempaa tule eteen. Nyt on jotenkin niin hyvä olo kaikin puolin, että välillä sitä unohtaa olevansa raskaana, jos ei just satu kattomaan peiliin, tai mahassa ole jumpat menossa.

Elokuussa elelläänkin jo mukavasti loppuraskautta :) Vaikka siihen on se kaksi kuukautta vielä, niin eiköhän tuo aika mene vähintään yhtä nopeasti, kuin tähänkin asti!

Raskauskuulumisia

Raskauskuulumisia. Tai ainakin ruokia ja niihin liittyviä tuntemuksia :D Mitään kummempia oloja ei ole pariin viikkoon ollut, pahin väsymyskin on jo voitettu. Kohdunseudulla kyllä jotain muljahtelee välillä,  ja alaselän saa hajalle entistä helpommin. Liittynee varmaankin noihin vatsalihaksiin, jotka sanoo taas toisilleen heipat, kun alkavat ottaa hajurakoa toisiinsa.

Neuvolassakin on käyty, ja sydänäänet siellä jo kuuluivat jumputtavan ihanasti ♥ Ne kuullessaan mukana ollut taapero sanoi, "vauva, vauva!". Ihana muru. Toistelee välillä että "äiti, vauva".

Tarkoituksella kävin ekaa kertaa neuvolassa vähän myöhemmin, kuin mitä ensimmäinen käynti tavallisesti olisi ollut. Alussahan nyt ei ole "mitään kummempaa", ja kun seuloihinkaan ei osallistuta, niin kiirettä ei ollut. Ja nyt aika on vierähtänyt jo toiselle raskauskolmannekselle! Ja joo, mahan kasvu on aika huimaa kuten kuvasta näkyy!


Mutta ruoka. Se on itsellä ollut tähän asti tässä raskaudessa ns. raskausjutuista mielenkiintoisin asia, koska syömisten kanssa on ollut vähän erilaista, kuin viime raskaudessa. Harmi, kun mulla ei ole viime raskauden juttuja ylhäällä, vaikka toki ne vielä jotenkin muistuu mieleenkin, tai etenkin se, ettei se ollut silloin niin tarkkaa, että mitä "pystyi" syömään ja mitä ei.

Alkuviikkoina miun ruokavalioni pääpaino oli riisipiirakoilla, kananmunilla ja appelsiinimehulla. Sillon, kun ei mikään muu uponnut, niin aina noi toimi! Toimii jossain määrin vieläkin, mutta ei läheskään samalla mittakaavalla enää onneksi mennä. Söin toki muutakin, aina välillä :D

Nyt puhaltaa uudet ruokatuulet, ah pestopasta! Ihan kevyesti uppoaa kyllä pestopasta useanakin peräkkäisenä päivänä lounaaksi. Varmaan menisi myös päivällisellä, mutta ei taida olla miehen lemppareita ;) Ja toki ipana saa vähän vaihtelevampaa ruokaa.

Myös banaanit, porkkanat, omenat, salaatit jne uppoaa aina. Kaikenmoinen liha taas haisee jo pelkkänä ajatuksenakin nenään niin tunkkaiselta, että ei kyllä varsinaisesti tee mieli. Oon oikeastaan vaan ihan iloinen siitä :)