Yksivuotias oli niin väsynyt, ettei osannut nukahtaa

Joulun aikaan tapahtui yksivuotiaan unielämässä kummia, kun ihanan vaivattomat iltaiset sänkyynlaitot muuttuivat lapsen osalta huuteluksi ja itkuksi.  Sama meno jatkui myös yöllä, sillä hän heräili aina välillä itkeskelemään kesken unien. Siihen ei auttanut edes tissi, tuo maaginen ruumiinosa, joka pystyy mihin vain. Ohhoh! 

Mietitytti (ja ärsytti) kovasti tuo pieni reppana (ja me muut raasut). Mikä vikana? Onko se kipeenä? Olisko hampaat? Korvat? Maha?

Kaikenlaista sitä ehti pyöritellä päässään usean päivän ajan, kunnes kotona sitten joulureissun päätteeksi mies muisteli vuoden takaisia tapahtumia. Viime vuonna tähän samaan aikaan oli isommalla lapsella univaikeuksia juurikin joulureissujen jäljiltä.

Totesimme lapsen silloin hyvin väsyneeksi. Hoitona toimi nukkuminen. Päikkäreille aikaisemmin, ja aikaisemmin alkavat yöunet.

Pienen elämä voi olla vähästä kiinni

Mitään pakkovalvomisia joululomalla ei ollut, eikä yksivuotiaalta skippailtu päiväunia tai muutakaan. Reissuolot vaan verottivat sen verran, että monena päivänä päiväunet olivat hiukan normaalia lyhyemmät, eikä hän sitten reissussa osannut nukkua aamullakaan pitempään ja ottaa unta sieltä päästä.

Vaikeus nukahtaa ja katkonaiset unet, ei muita oireita!

Tämän kautta sitä taas tajusi, että kyllä, ihan pelkkä vaikea nukutus voi olla oire jostakin. Tässä tapauksessa oire väsymyksestä. Onhan se juu vähän hassua, lapsi on niin väsynyt, ettei nukahda. Luulisi, että asia menisi toisin perin! Liian väsynyt lapsi voi alkaa nukkumaan entistä vähemmän, ihan hullua.

En olisi koskaan ennen äidiksi tuloa voinut arvata tällaista.

Onneksi tämä oli tällä kertaa suhteellisen tuttu asia, niin tiedettiin lisätä sitä unenmäärää. Muutoinhan sitä olisi voinut ajatella, että lapsi on nukkunut liikaa, kun nukahtaminen on niin vaikeaa! Hui. Ja olisi varmaan jätetty ne päikkärit välistä, tai vähemmälle, ajateltu, ettei hän enää tarvitse päiväunia. Yksivuotias tarvitsee unta kuitenkin sen 12-14 tuntia vuorokaudesta.

Miten yliväsymys saatiin purettua

Väsymysvyyhdin purkaminen aloitettiin taas päikkäreistä. Yksivuotiaamme elää yksien päikkäreiden rytmissä, joten muutaman päivän ajaksi vaihdettiin rytmi kaksiin uniin. (Vuosi sitten kaksivuotiaan kanssa asia ratkaistiin vaan antamalla hänen nukkua jättipitkiä päikkäreitä. Tämän yksivuotiaan kanssa se ei onnistu, sillä hän herää yleensä aina sen tietyn pituisen pätkän jälkeen.) 

Päiväunien aikaistaminen onnistui hyvin. Olin yllättynyt, että sain hänet nukkumaan jo joskus puoli yhdentoista maissa, kun normaalisti hän käy unille puolen päivän aikaan. Yksivuotias nukkuu päiväunet kotona rattaissa sisällä tällä hetkellä, joten niillä mentiin nytkin.

Toisten päikkäreiden ajoittaminen mietitytti, kun niin myöhäiseen kellonaikaan ei ole unia alotettu enää aikoihin. Noin 3,5h ekoilta unilta heräämisestään laitoin hänet toisille unille, joilta hän heräsi puoli viideltä illalla. Se tuntui kyllä hurjalta kellonajalta herätä päikkäreiltä, kun illalla kuitenkin tarkoituksena on olla joskus puoli kahdeksan-kahdeksan aikaan sängyssä. 

Hyvin sekin sitten loppupeleissä meni. Selvästikin uni houkuttelee unta, kuten sanonta on. Muutama päivä meni tällä mallilla, ja yksivuotiaan unet nukahtamisineen alkoivat parantua. Ihanaa. Todellakin. 

Saa nähdä, kuka se on yliväsynyt sitten ensi joulun jälkeen! Näyttäisi tuo joulun juhlinta olevan meillä niin kokonaisvaltaista, että aina joku uuvahtaa :D 

Hyppää meidän arkisoppaan mukaan instagramin puolella!

Vessan oven takaa kuuluu rapinaa ja ulinaa - Yksivuotiaan kehitysvaiheet

Mistä tietää, että talossa on yksivuotias? No siitä, että vessaan ei enää saisi mennä yksin. Johan olin saanutkin nauttia vessarauhasta melkein puolentoista vuoden ajan!

Jos äiti on erehtynyt vessareissulle aivan yksin, melko varmasti oven takaa alkaa pian kuulumaan vinkumista ja oven paukuttelua. Siitä tietää olevansa yksivuotiaan äiti. "Se mokoma äti ei ottanut minua mukaan, äiti mä oon täällää!", yksivuotias miettinee.

Yksivuotiaan sylitankkaamista

Pelkkään oven paukutteluunhan se ei kuitenkaan jää. Äidin  syli on tärkeä, ja sitä käydään tankkaamassa vähän väliä. Äiti missä olet, täältä tullaan! Äiti, näithän mitä hienoa tein? Vaikka yksivuotias ei vielä paljoa puhu, elekieli ja ääntely on mitä vivahteikkainta, ja moni asia tulee selväksi lasta katsomalla ja seuraamalla.

Myös pieniä halihetkiä yksivuotias tulee nappaamaan usein kesken touhujensa. Pieni hetki riittää, ja sitten voi jatkaa puuhia siskon kanssa. Välillä kuitenkaan se pikkuhetki ei riitä, etenkään silloin, jos äidin, minun, pitäisi tehdä juuri silloin jotain muuta samalla.

Raskaita hetkiä?

Halihetket ovat hellyyttävän suloisia, mutta sitten on myös niitä  äidissä roikkumishetkiä. Muistan esikoiselta tämän saman, ah niin ihanan vaiheen. Silloin se tuntui tosi raskaalta, uuvuttavalta. Tuntui, että aina joku roikkui lahkeessa ja vinkui.

Vaikka sitä kuulikin, että se on vain vaihe, ohimenevää, niin silti. Ehkä se tieto ei vain konkretisoitunut itselle, kun kyseessä oli kuitenkin vasta ensimmäinen lapsi. Epätietoisuus vaiheen kestosta ja siitä, että entä jos tämä onkin lapseni luonteenpiirre sen kuuluisan vaiheen sijaan!

Isosisko. Tuo yksivuotiaan viihdyttäjä ja paras kaveri. 

Joka päivä kerhoilua 

Se taisi olla minun ja lapsen aktiivisinta kerhoiluaikaa. Kerhoissa, muskareissa ja muissa lapsi harhautui kätevästi niin, että itse sain hetken huilahtaa. Kukaan ei roikkunut lahkeessa ruikuttaen. 

Kotona ruoanlaitossa kantoreppu olikin esikoisen aikoihin apuna melkoisen aktiivisessa käytössä, paljon useammin kuin vauvavuoden aikana. 

Toisella kertaa helpompaa

Ai että, jotenkin nyt tällä kertaa tämäkin on paljon helpompaa kuin edellisen kanssa! Ja lähinnä siis on kyse oman pääni kanssa elämisestä, sillä lapsihan on vähintään yhtä kovapäinen kuin esikoinenkin hänen iässään.

Tieto siitä, että se menee ohi, lapsi on ihan normaali, vaikka ripustautuukin äitiin. En ole tehnyt mitään väärin. Se on se, mikä helpottaa. Se, että muistaa, kohta se on jo ohi. Uusi vaihe taas vuorossa.

Ja se isosisko. Isosiskon olemassaolo tuo helpotusta tähänkin yksivuotiaan vaiheeseen.

Lue myös

Helpompaa kahden äitinä

Vapaus olla oma itsensä, vaikka on äiti

Miten toinen lapsi on muuttanut elämää?

Hyppää mukaan myös facebookissa ja instassa!

Lehmänmaito aiheuttaakin yksivuotiaalle oireita, yllätys!

Voihan lehmänmaito. Tälläkin kertaa se taisi päästä yllättämään, niinkuin talvi yllättää Suomen autoilijat!

Kuopuksen lähennellessä 10kk ikää kirjoitinkin täällä, kuinka erilaista on, kun lapsella ei ole mitään ruoka-ainerajoituksia.

Taisinkin juhlia vähän liian aikaisin! Lehmänmaitoon tutustuminen aloitettiin ihan oikeaoppisesti hapanmaitotuotteita vähän maistellen. Aluksi näytti siltä, että homma toimii. Lapsi tykkäsi hurjasti raejuustosta ja muista, ja saikin niitä pieninä annoksina, harvakseltaan. Ei maitoa maidon muodossa tai muutakaan hurjaa.

Yöheräilyt

Yöheräilyt alkoivat lisääntyä melko lailla yks-yhteen. Raukka heräili itkun kanssa hyvin tiheästi, ja olisi halunnut nukkua vain tissi suussa. Ah, tämä nyt ei ole ihan normaali tai hyväkään juttu, mietittiin miehen kanssa. Pähkäiltiin, että mitä ollaan tehty eri lailla, onko ollut kipeän oloinen, mikä voisi olla?

Päädyttiin, että olisiko se se lehmänmaito sitten. Jätettiin se pois, ja kappas, myös öiset itkemiset jäivät ja tilanne rauhoittui. Nukuttiin taas hyvin.

Neuvolan näkemys

Samoihin aikoihin sattui myös kuopuksen yksivuotisneuvola, johon me päädyimme menemään. Kerroin myös neuvolassa tästä maito-asiasta, ja siitä, etten itse kuitenkaan ole huolissani asiasta sen enempää.

Terveydenhoitajamme neuvolassa antoikin tavallaan siunauksensa tälle maitotauolle. Hän kertoi, että taaperoikäisten oireilut lehmänmaidosta ovat hyvin yleisiä. Aijaa, oho! No joo, onhan lehmänmaito toisen nisäkkään maitoa, että sinällään ihan loogista tämä oireilujen yleisyys.

Lehmänmaidon tarpeettomuus

Sinälläänhän yksivuotiaamme ei muutenkaan edes tarvitsisi lehmänmaitoa mihinkään, sillä hän saa edelleen äidinmaitoa. Ja eihän lehmänmaito muutenkaan ole ihmisille "suunniteltua" ravintoa, ei millään tapaa välttämätöntä kenenkään kasvun tai kehityksen vuoksi. 

Meillä kuitenkin lehmänmaitoa käytetään, vaikka ei juomismielessä. Tällä hetkellä siis taaperomme ei saa aivan kaikkia niitä ruokia, mitä me muut syömme. 

Miten tästä eteenpäin?

Tilanne jatkuu varmaan jonkun aikaa melko samanlaisena, lehmänmaidon välttelynä. Muutama vahinkoaltistus on tapahtunut, joista on käynyt hyvin selväksi, että oireita tulee. Taidan myös taipua msas-testin tekemiseen, sillä keväällä saimme siitä paljon apua, ja se kertoo elimistön tilanteesta hurjan paljon. Katsotaan sitten sen jälkeen taas asiaa paremmalla tietämyksellä. 

Että voihan lehmänmaito, taas se ryökäle kiusaa meitä! Varmasti merkitystä on sillä, että itsellänikin on monenlaisia oireita maitotuotteista, ja lapsiraukat ovat perineet minulta sitäkin puolta.

Kuulostaako tutulta? Oireillaanko teillä jollekin ruoka-aineelle?

Arjen hyörinään ja mietteisiin pääset mukaan instagramin puolella tästä.

Mistä on parhaat leluseikkailut tehty?

Kaupallinen yhteistyö Van Merryn -lelukaupan kanssa

Kun lapset kasvavat, leikit muuttavat muotoaan lapsen iän ja kehityksen myötä. Leikin ja mielikuvituksen maailma aukeaa.  Vaikka moni asia on vain mielikuvituksesta kiinni, parhaisiin leluseikkailuihin tarvitaan usein lisäksi myös leluja.

 Kautta aikojen lapsilla on ollut leikkikaluja leikkiensä tukena, sillä lelut luovat raameja leikille, ja kirvoittavat oman ideoinnin käyntiin. Leikin maailmassa on rajattomasti mahdollisuuksia!

Van Merryn -lelukauppa lähetti meille paketin leluja lasten tämän hetken leikkejä tukemaan. Meillä isompi tytöistä tykkää kovasti väreistä, sekä kaikesta söpöstä ja ihanasta. Pikkuinen Mimi-kisu onkin noussut kolmevuotiaalla tämän hetken lemppareihin sillä "äiti se on suloinen!". Ja onhan se. Se on myös tuonut leikkeihin uusia sävyjä, nimittäin nukkumisleikit. Kissa löytyy päiväunilta peiton alle peiteltynä milloin mistäkin. 

Pehmolelut ja nuket ovat lapsellamme leikeissä päivittäin. Myös Nini-käsinukke on päässyt valikoituun joukkoon mukaan. Nuket käyvätkin usein kolmevuotiaamme kanssa mielikuvitusretkillä telttailemassa, uimahallissa ja risteilyillä. Hoivaaminen, rakentelu ja keittiöleikit yhdistyvät ihaniksi seikkailuiksi.

Yksivuotiaan leikit ovat vähän erilaisia, onhan hän vasta tutustumassa leikkimisen maailmaan. Nini-hiiri onkin joutunut useamman kerran maistelun kohteeksi leikeissä, kun vauva on halunnut haukata hiirirukkaa nenästä. Pienet lapset ovatkin parhaita tarkastamaan lelujen laadun ja kestävyyden! Hiiri ei ole onneksi ollut kovasta kohtelusta moksiskaan, vauva puolestaan nauraa Ninille, ja haukkaa tätä uudestaan.


Myös puinen vetolelu on päässyt kyseisen yksivuotiaan sankarin leikkeihin. Hänestä on hauskaa kontata lelun perässä, kun vetäjänä on isosisko. Myös erilaiset muodot ja kilisevät äänet kiinnostavat, ja tämäkin lelu on läpäissyt lapsen kovakouraisen laatutestin.

Leikki-ikäiset osaavatkin olla hyvin kovakouraisia, ja rajujakin leikkijöitä. Se haastaa myös lelut vastaamaan leikkijän tarpeeseen kestävyydellä. Van Merrynillä onkin ajateltu tätä puolta, ja siksi laadun, toimivuuden ja ulkonäön lisäksi leluissa on otettu huomioon myös kestävyys. Voin hyvin uskoa esimerkiksi saamiemme puupalikoiden kestävän pienen ikuisuuden. Lelujen turvalllisuudesta löytyy lisätietoa Van Merrynin blogista.

Lelujen kestävyys ei ole mitenkään itsestäänselvä asia,  ei edes Suomen lelumarkkinoilla. Kotimme varusteluihin kuuluukin nykyään myös liimaa ja puristimet, joilla sitten yritetään herättää vaurioituneita leluja henkiin. Tänäkin syksynä on taas useampia leluja saatu hajalle leikkijöiden toimesta, vaikka lapsemme ovat ihan tavallisia leikkijöitä.

Vanhempana minua ilahduttavat lelut, joilla leikkimiseen lapsi voi uppoutua täysin, ja ne kestävät sen! Kuten tiedetään, on leikki lapsen työtä. Itsekään en haluaisi työtarvikkeita, jotka eivät työntekoa kestä! 

Halusimme ilahduttaa teitä arvonnalla, joten instagramin puolella tililläni iloelolaura  on arvottavana 50€ lahjakortti Van Merryn -lelukauppaan! Arvonta päättyy 28.10. 

Sain myös alennuskoodin ILOAELOA15, jolla saa viikon ajan 15% alennuksen kaikista tilauksista. Jouluunkin on enää pari kuukautta aikaa, joten kurkkaapa, löytyisikö jotain ihania lahjoja pukinkonttiin! Alennuskoodi on voimassa 29.10.2018 asti.

Ihania leikkihetkiä! 

Yksivuotiaani, olet minulle mysteeri!

Vauvamme koki juuri statusmuutoksen vauvasta taaperoksi, tai ainakin virallisesti näin taitaa olla. Hän on kuitenkin tällä hetkellä se perheemme kuopus, eli todennäköisesti kantaa vauvan leimaa niin kauan kuin tulee olemaan nuorimmainen. 

Tämän ihanan yksivuotiaan olen tuntenut vasta vuoden ajan. Se tuntuu niin lyhyeltä ajalta, vaikka tokihan tämäKIN asia oli esikoisen kohdalla toisin.  Itseni kanssa olen saanut tutustua kohta 30 vuotta, mieheni kanssa kuuden vuoden rajapyykki lähenee, ja esikoisen kanssa elämää mahan ulkopuolella on jo tahkottu reilu kolme vuotta. Siinä ehtii jo vähän toisesta oppimaan.

Esikoinen iso, nuorempi ikuisesti vauva? 

Kun esikoinen oli vuoden ikäinen, hän tuntui jo niin isolta tytöltä. Varmaankin siksi, koska isompaa lasta minulla ei ollut koskaan vielä ollut, joten verrokit olivat vain vauvavuoden aiemmat vaiheet. Nyt kun katson omaa yksivuotiastani, niin on hän niin pieni, äidin oma vauvanen vielä.

Sama juttu lapsen tuntemisen, tutustumisen kanssa. Esikoisen kanssa tuntui jo yksivuotiaana, että tunnen häntä jo niin paljon. Vaikka oikeastihan sitä oppii toisesta uutta koko ajan, vielä aikuisenakin! Kuopus samanikäisenä, yksivuotiaana tuntuu ihan mysteeriltä. Pieni ihana tyyppi, mitä hänen mielessään liikkuu, minkälaisia höpinöitä hän alkaa tuottamaan, minkälainen hän on?

Äidin syyllisyys?

Toki monia asioita hänestä olen vuoden aikana oppinutkin. Ensin ajatuksiin tuli kuitenkin epäilys. "Mitä, miksi hän tuntuu niin mystiseltä, enkö ole antanut tarpeeksi aikaani ja huomiotani hänelle?", mutta asiahan ei onneksi niin ole, sillä aika tiiviisti ollaan vietetty yhdessä koko vauvavuosi. Ehkä se on niin, että kun lapsia on useampi, on perspektiivikin erilainen. Kolmevuotias ja kaikki hänen metkunsa ovat tutumpia minulle, niistä kun ollaan saatu nauttia jo useampi vuosi! 

Mielenkiinnolla seuraan, minkälainen persoona yksivuotiaasta on kuoriutumassa ❤