sunnuntai 21. lokakuuta 2018

Yksivuotiaani, olet minulle mysteeri!


Vauvamme koki juuri statusmuutoksen vauvasta taaperoksi, tai ainakin virallisesti näin taitaa olla. Hän on kuitenkin tällä hetkellä se perheemme kuopus, eli todennäköisesti kantaa vauvan leimaa niin kauan kuin tulee olemaan nuorimmainen. 



Tämän ihanan yksivuotiaan olen tuntenut vasta vuoden ajan. Se tuntuu niin lyhyeltä ajalta, vaikka tokihan tämäKIN asia oli esikoisen kohdalla toisin.  Itseni kanssa olen saanut tutustua kohta 30 vuotta, mieheni kanssa kuuden vuoden rajapyykki lähenee, ja esikoisen kanssa elämää mahan ulkopuolella on jo tahkottu reilu kolme vuotta. Siinä ehtii jo vähän toisesta oppimaan.


Esikoinen iso, nuorempi ikuisesti vauva? 



Kun esikoinen oli vuoden ikäinen, hän tuntui jo niin isolta tytöltä. Varmaankin siksi, koska isompaa lasta minulla ei ollut koskaan vielä ollut, joten verrokit olivat vain vauvavuoden aiemmat vaiheet. Nyt kun katson omaa yksivuotiastani, niin on hän niin pieni, äidin oma vauvanen vielä.

Sama juttu lapsen tuntemisen, tutustumisen kanssa. Esikoisen kanssa tuntui jo yksivuotiaana, että tunnen häntä jo niin paljon. Vaikka oikeastihan sitä oppii toisesta uutta koko ajan, vielä aikuisenakin! Kuopus samanikäisenä, yksivuotiaana tuntuu ihan mysteeriltä. Pieni ihana tyyppi, mitä hänen mielessään liikkuu, minkälaisia höpinöitä hän alkaa tuottamaan, minkälainen hän on?



Äidin syyllisyys?



Toki monia asioita hänestä olen vuoden aikana oppinutkin. Ensin ajatuksiin tuli kuitenkin epäilys. "Mitä, miksi hän tuntuu niin mystiseltä, enkö ole antanut tarpeeksi aikaani ja huomiotani hänelle?", mutta asiahan ei onneksi niin ole, sillä aika tiiviisti ollaan vietetty yhdessä koko vauvavuosi. Ehkä se on niin, että kun lapsia on useampi, on perspektiivikin erilainen. Kolmevuotias ja kaikki hänen metkunsa ovat tutumpia minulle, niistä kun ollaan saatu nauttia jo useampi vuosi! 


Mielenkiinnolla seuraan, minkälainen persoona yksivuotiaasta on kuoriutumassa ❤


2 kommenttia:

  1. Hassu juttu, oma tyttäreni on 3 kk, ja tuntuu, että hän on jo iso tyttö. Oikeastaan esikoinen oli se pieni rääpäle paljon kauemmin. Hän oli pieni siihen asti, että sai pikkusiskon. Välillä harmittaa, miten vähän tunnen tytärtäni. Aika on mennyt nopeasti, ja menossa mukana on koko ajan myös esikoinen. Kakkosen rytmi on myös epäsäännöllisempi kuin esikoisen oli, joten sekin lisää tunnetta siitä, että pitäisi tutustua paremmin. Epäsäännöllisyyden vuoksi en pysty ennakoimaan niin hyvin kuin esikoisen kohdalla. Mukavaa taaperovuotta teille! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooh teillä on niin perin, hassua! :D Mutta se on kyllä totta, isoveljeksi/siskoksi tuleminen tekee isoksi! Meillä taas niin perin, että kuopuksen rytmi muokkaantui aika nopeasti isosiskon rytmiin, ja oli siksi melko säännölllinen :)
      Kiitos, mukavaa vauvavuotta teille! :)

      Poista