Lapsen joulukriisi

Meillä on vähän erimielisyyksiä lapsen kanssa, aiheesta joulu.


Minä: Aattelinpa viettää joulua vielä jonkun aikaa. Loppiaisen yli nyt ainakin, keveesti.

Lapsi: Äiti laita se joulupaita pois!

Ja joulupaita tässä tapauksessa lapsen mielestä on ihan vaan punaiset vaatteet. Heh, suurin osa mun vaatteista on punaisia, paljon jouluvaatteita!

Onneksi sentään joulukuusi ei hänen kuninkaallista korkeuttaan häiritse, vaikka toki joulupallojen järjestys muuttuu aina, kun äiti selkänsä kääntää.

Kyselipä kuitenkin myös, että missä minun loululahjat on, ne uudet paketit! Huomaa kyllä, että tämä oli eka joulu, jolloin lapsi on alkanut ymmärtää joulun päälle.

Tovin joutunee odottelemaan vielä niitä uusia paketteja :D

Imetys on erilaista toisen lapsen kohdalla

Toinen lapsi, ja myös toinen imetystaipale kyseessä. Meillä tähän asti imetys on kyllä aika paljon eronnut esikoisen imetysajoista. Perusjutut imetyksessä ovat toki aivan samanlaisia: tissi suuhun, imuote, kysynnän ja tarjonnan laki jne. Mutta muuten on ollutkin sitten ihan omanlaistaan.

Siinä missä esikoisen kanssa vietettiin alussa maitomaratoneja usein, kera kirjan tai jotain sarjaa katsellen, on tämä nuorempi tyyppi paljon määrätietoisempi asian suhteen. Slurps-slurps-slurps-valmis-kiitos! Ja röyh (tää röyhtäisykin on ihan uusi juttu mulle!). Ja sama homma toistuu taas puolentoista-parin tunnin päästä. Tehokasta ajankäyttöä, kai? :D

Toki illan tullen tankkausväli on lyhyempi, kun tankataan jo yötä varten. Mutta siltikään yksittäinen tankkaus ei ole pitkä sessio, hän ei jää turhia lorvimaan rinnalla, vaan haluaa mieluummin seurustella, tai puuhailla muita juttuja. 

Ennen vauvan syntymää olin henkisesti jo varautunut niihin maratoneihin, ja samalla miettinyt, että mitenhän sitä asioita hoitaa kun imettelee koko ajan, ja esikoisen perässäkin pitäis pysyä. Vaan turhaan näemmä tuli vatvottua.

Tosi jännää, että toisen lapsen tulo on tuonut perspektiiviä myös ekaan lapseen, kun tavallaan vasta nyt on tullut oivalluksia, että kappas, tuokin asia liittyi lapseen itseensä, eikä ollutkaan mikään universaali juttu. Eri tyyppi, eri jutut. 

Ja koska maratoneja ei ole harrasteltu, niin oisko se osasyy siihen, ettei tällä kertaa ole tullut maidon kanssa sitä overflow-fiilistä? Ei maitolätäkössä nukkumista tällä kertaa, jes! 

Kun kysyntää ei tapahdu tuntitolkulla, niin tuotanto ja tarjontakin on just eikä melkein sopivaa.? Itsehän olin ennalta varautunut ostamalla lisää kestoliivinsuojia, esikoisen kanssa kun niitä oli aivan liian vähän, ja välillä piti käsinkin niitä sitten pestä puhtaiksi. Nyt ehkä ekan kuukauden niitä tulikin käytettyä koko ajan, mutta sen jälkeen ei ole ollut enää tarvetta, paitsi kotoa poistuessa varuiksi. 

Että kylläpä tää lapsiperhe-elämä taas kerran yllättää jännyydellään. Luulee tietävänsä jotain, mutta eipäs tiedäkään. Jännää kuin yllätysmunien aikaisu. You never know what you're going to get! :D

Joulukorttipaniikki

Eilen aamulla oli paniikki paniikkiiii -olo, kun soin muutaman ajatuksen sille, että joulukortteja ei ollut vielä tehty. Saati suunniteltu edes.
Oon ennen ollut paljon aiemmin liikkeellä, mutta näköjään jo viime vuonna ollaan luotettu viime tinkaan, tänä vuonna vain meni vielä enemmän vitkutteluksi! Apua, samalla kaavalla sitten ensi vuonna ei ehditä ollenkaan..

Niin niitä oli sitten taas ruettava tekemään. Vaihdettiin kerhoon meno askarteluhommiin, kun siihen kuitenkin tulisi taas menemään pajon aikaa. Miusta askartelu on ihanaa, mutta miulla suunnittelussa kestää ja kestää. Oonkin hyvä matkimisessa, toisten ideoiden jatkokehittelyssä omaan tarpeeseen sopiviksi :D

Osa tehtiin ipanan kanssa yhteistuotoksina, mummeille ja muille tyypeille ♥ Tosin hän olisi halunnut jatkojalostaa myös ne miun tekemät kortit paremmiksi ;)

Niin ihanaa kun se lapsen kanssa puuhaaminen onkin, niin onneksi on taas kortit tehty, eikä tarvii heti uudestaan :D Sen verran koville se kuitenkin otti, kun pikkuapuri näpisti äidin juttuja aina silmän välttäessä, ja nappaili leikeltäviksi valmiita tai puolivalmiita tuotoksia, ja istuskeli avonaisten tussien päällä, saaden takapuoleensa housujenkin läpi uutta väritystä. 

Mulla selvästi oma rimakin korttien teossa on madaltanut, kun samalla koittaa säätää kaikkea muutakin ympärillä tapahtuvia asioita. Ei ole enää omat leikkaamiset täydellisesti muotoiltuja, mutta eipä se näytä enää itseä haittaavan. 

Nyt vaan olisi tänään muistettava postittaa nuo joulutervehdykset ajoissa. Tip tap!

Kasvukipuja, painajaisia, mahakipua?

Päiväunia  "avaruusraketissa" 

En aina ihan tiedä, että mitä meillä yöaikaan oikein tapahtuu. Pienempi kahdesta nukkuu öitänsä oikein mukavasti, mutta isommalla pienellä on välillä omituisia, ei niin hyviä öitä. Ei onneksi usein, mutta toistuvasti kuitenkin.

Esikoisen vauvavuoden aikana mulla tuli imetysdieetti hyvin tutuksi, kun hänellä oli monia ruoka-aineita, joihin selvästi reagoi. Huonot yöt olikin meillä paljolti yhteydessä juurikin vääränlaiseen ruokaan. Ruoka-aineita karsimalla meillekin saatiin hyvät unet, ja sellaisia ne on päänsääntöisesti olleet edelleenkin, vaikka lapsella edelleenkin on ongelmia joidenkin ruoka-aineiden kanssa.

Meillä on tullut lähiaikoina tutuksi kahden yön taktiikka. Esikoisella on kaksi huonoa yötä aina peräkkäin, ei koskaan yksittäistä, tai kolmea. Nämä huonot yöt sisältää monta, yleensä 3-7 heräämistä kovalla itkulla, joka hetken päästä laantuu, alkaen taas uudestaan. Tosi, tosi kovaa ääntä lähtee pienestä raukasta.

Selvästi tätä tapahtuu ainakin silloin, kun vääriä asioita on syöty, mutta joskus, esimerkiksi viimeisin kerta on sellainen, ettei keksitä, mikä se voisi olla. Mitään väärää ei ole ipana saanut. Olenkin googletellut kaikki mahdolliset kasvukivut ja muut asiat, hampaatkin lapsella kun on jo suussa kaikki. Lapsi itse kun ei osaa nimetä heräämisen aiheuttavaa asiaa, ja sitten taas toisaalta on helposti johdateltavissa, jos kysyy sattuiko mahaan, näitkö painajaista, niin vastaus on joo sattuu tai joo näin minä. 

Mysteeristä on siis toistaiseksi, eli tietänee salapoliisinhommia  asian tiimoilta..

Muovikammoisen äidin myönnytys

Etsin tuolle isommalle pikkutyypille nukenvaunuja monen monta kuukautta. Äidin haaveissa oli tietenkin jotkut ihanat puiset vaunut, jotka kestäisi aikaa ja ei toisi näiden neliöiden hengitysilmaan enää lisää muovia. Mutta jaa-a, toisin kävi. 

Pitkän etsinnän ja yksien palautettujen vaunujen jälkeen totesin, että ostetaan ne muovivaunut sitten. Ettei vahingossa käy vaikka niin, että lapsuus menee ohi, kun äiti vaan etsii "sopivia" vaunuja. 

Brion Spin-vaunut meille sitten kotiutui reilulla neljälläkympillä, mustan perjantain tarjouksessa. Että ei paha hinta, normaalisiti nuo maksavat 70-90 euroa. Ajattelin, että josko nuo olisi kestävämmät, kuin jotkut ihan halpikset, ettei ainakaan useampia muovikärryjä tarvitsisi ostella, vaan nämä riittäisivät.

Vitsi miten ihana nuo oli koota, tai siis, ei niitä tarvinnut koota! Meni pieneen tilaan muutenkin, ihan vaan klik-klik ja valmiit. Aah.

Tuo ipana niitä on iloisena työnnellyt nyt sitten. Ja veikkaanpa, että jos alun alkaen ostopäätöksen olisi tehnyt hän, niin nuo meille olisi tullut joka tapauksessa, kun onhan nuo enemmän oikeiden vaunujen näköiset, kun jotkut puiset vastaavat. 

Että sori ipana, kun äiti vitkutteli asian kanssa! "Järkeväähän" nää olisi varmaan ollut antaa jouluna yhtenä pakettina, mutta näiden piti tulla jo synttäreinä syyskuussa, niin en viitsinyt pitkittää asiaa enää..

Tyyppi olisi halunnut ottaa Peppi-vauvan ja rattaansa mukaan viime viikolla myös junareissulle ♥

Pienen mielen mietteitä siskoudesta

Kirjottelin juuri, kuinka itsestä tämä kahden lapsen äiteily on luontevaa, hyvältä tuntuvaa. Esikoisen mieli taas selvästi käsittelee minua enemmän sitä, että äiti on nyt myös jonkun toisenkin tyypin äiti. Se näkyy myös pikkutyypin jutteluissa.

"Äiti, missä minun paikka on?"

Kyseli surullinen taaperoinen kauppareissulla, jolle ei oltu rattaisiin otettu mukaan kuin vain vauvan vaunukoppa, ja taaperon ratasosa jätetty kotiin. Voi pieni murunen. Voi äidin sydäntä, joka oli pakahtua surkeudesta. Hän kyllä jaksaa kävellä kauppaan ja takaisin, mutta voih, kun siskokin saa olla rattaissa. Niinpä, ymmärrän. ♥

"Kyllä tähän mahtuu kaksi tyttöä yhtäaikaa". 

Näin on esikoinen tuumannut joka päivä, useaan otteeseen, aina silloin, kun tytöt ovat molemmat sylissä samalla kertaa. Voi kyllä, niitä onneksi mahtuu syliin kaksin kappalein ♥

"Äitin kanssa samalaiset pipot on. Vain minulla ja äitillä, (r)usettipipot." 

Tärkeä asia pienen elämässä. Vain äitillä ja esikoisella, ei ole vauvalla samanlaista. 

"Ei vauva saa tätä keksiä syödä, mummo osti vain minulle sen" 

Me ollaan aika paljon tuon pikkutyypin kanssa keskusteltu kaikesta kivasta, mitä hän saa tehdä tai syödä, mutta vauva ei vielä saa. Ihan vaan niitä hyviä asioita korostaaksemme ja esille tuodaksemme, jos se vaikka ehkäisisi vähän sitä mahdollista mustasukkaisuuttakin. Vauva kuitekin on paljon sylissä jo imetyksenkin takia, ja toki muutenkin saa huomiota. Mutta kaksivuotias saa sentään syödä keksiä silloin tällöin, siitä hän osaa olla ihan ylpeäkin :D

Mutta kyllä sitä siskoa myös kovasti rakastetaan."Minun sisko-kuuta" (sisko-kulta), ja on sitä jo mietitty myös, että "mitsi sisko ei halua leikkiä minun kanssa?" 

Ihana pieni isosisko ♥

Joululahja meren taa

Tänäkin vuonna ollaan taas mukana tekemässä yhdelle lapselle edes vähän mukavampaa joulua, joululahjan muodossa. Operaatio joulun lapsi vie Romaniaan ja Moldovaan joululahjoja lapsille, jotka elävät melkoisen köyhissä oloissa. Tälleen omista kotinurkista, jotka sattuvat olemaan täynnä roinaa, on välillä vähän vaikea kuvitella, kuinka vähällä toiset elää. Tai kuinka suuri asia yhden lahjan saaminen voikaan olla. 

Homma toimii niin, että suomalaiset, ihan tavalliset ihmiset, ostavat pakettiin tarvittavat tavarat, pakkaavat ne, ja toimittavat lahjan palautuspisteisiin, joita löytyy ympäri Suomea. Meiltä Lappeenrannastakin löytyy useampi palautuspiste tänä vuonna :)

Paketti täytyy toimittaa palautuspisteelle 13.-20.11., eli ensi viikolla. Hyvin on siis vielä aikaa haalia paketti kasaan :)

Tää on harvinaisen kivaa lahjojen ostamista, kun kerrankin tietää, mitä ostaa. Lahjoja on miusta ihana antaa, mutta lahjojen keksiminen on miulle ainakin välillä vähän uuvuttavaa, jos ei ole ennalta mitään ajatusta, mitä antaa. 

Viime vuoden paketteja pääsee kurkkaamaan täältä. Viime vuonna lahjassa oli myös karkkia, tämän vuoden lahjoihin niitä ei enää laiteta.

Tänä vuonna tämä on miusta vielä viime vuottakin kivempi homma, koska nyt esikoinenkin ymmärtää vähän enemmän asian päälle, ja on ollut mukana valitsemassa lahjoja pakettiin :) Saadaan vähän joulun odotusta itsellekin jo tällä tapaa, ja jos voisi istuttaa toisellekin antamisen ilon jo pienestä lähtien ♥

Hyvää joulua siulle, 2-4-vuotias tyttönen, siellä jossain ♥

Askarteluvimma

Meille on pesiytynyt askarteluvimma. Itsekin toki tykkään kovasti kaikkea väsäillä, mutta tällä kertaa askartelukärpänen on puraissut taaperoa. Haluan miimata!, eli liimata, meillä kuuluu usein.

Eilen olikin sitten ihan tyypin lempparipäivä, askartelua kerhossa, ja kotonakin väsäiltiin vielä isänpäiväkortteja vaarille, ukille ja ukolle. 

Monesti meillä lapsonen maalailee sormiväreillä nakuna, ennen kylpyaikaa. Silloin se on ihanan rentoa puuhaa äidinkin mielestä, etenkin kun ipana tykkää kovasti maalailla itseään. Iso vahakangas vaan alle ja maalaushommiin. 

Tietyn lopputuloksen hakeminen ja vaatteet päällä oleminen tekee kyllä asiasta huomattavasti rankemman homman.. Täytynee varmaan päästää lapsonen maalailemaan hetipian uudestaan, vähän epäilen, ettei tuo aikuisen sanelema "sotketaan niin vähän kuin mahdollista" -askartelu tällä kertaa ollut sellainen ihana taidehetki, josta ipana haaveili :D

Mutta saatiinpahan kortit tehtyä, ja ihanat pikkunorsut tulikin ♥

Taaperon jutut: miksi ei?

Täällä on ilmeisesti alkanut kyselyikä! Ipanaa mietityttää monikin asia, ja niistä sitten muotoutuukin pienessä päässä hauskoja kysymyksiä.

Hassuinta ehkä se, että kysymykset eivät ole "miksi", vaan "miksi ei" -muotoisia. Ollaan koitettu neuvoa, että miksi, mutta aina se on vaan miksi ei, vaikka muut kysymyssanat kyllä toimii, kuten kuuluisikin.

Edellisellä mökkireissulla lasta ihmetytti esimerkiksi polkupyörät, jotka olivat mökillä jemmassa sisällä, ja hän kyselikin, että "miksi ei pyörä tuossa noin?" Jaksoi ihmetellä asiaa ainakin parinkymmenen kysymyksen verran, vaikka joka kerta sai myös vastauksen :D Oli ilmeisesti sen verran erikoinen tapaus.

Myös kiukaalla olevat kivet arveluttivat häntä kovin, joten  kysymys kuuluikin, että "äiti miksi ei kiviä tuossa noin?" :D

Ihmeen pitkiäkin juttuja tulee tyypin suusta nyt jo. Ja moneen virkkeeseen liittää kyllä helposti tuon "tuossa noin", "Äiti kato, E tietää, tuossa noin maumau!"

"Isi mitäs nää tekee? Naaine jumppaa, äiti jumppaa!"

Ylläolevaa patsaspuistoa edeltävänä päivänä oltiin käyty museossa, jossa kerrottiinkin tyypille, että ei saa koskea, katotaan vaan. Tätäpä sitten tuolla puistossa kuuluikin neidin suusta useasti, "ei kosketa, katotaan vaan! Ei saa koskee!" Meni ilmesisesti siis perille! :D