Joululahjaprojektina hiirille huoneet, osa 1

Tämä näpräilyprojekti on ollut suunnitelmissa jo pidemmän aikaa, mutta tähän asti se on jäänyt arjen jalkoihin. Eli perusmeno: jos jotain ekstraa haluaa saada aikaiseksi, täytyy vain aloittaa, eikä lykätä hamaan tappiin saakka.

Nämä eivät ole vielä ihan valmiita, laitan kuvia vielä valmiistakin myöhemmin. Tässä siis näpräysprosessista :) Idea mistäpäs muualta kuin Pinterestistä.

Ensin olin ajatellut, että olisin ommellut hiirulaiset itse, Mailegin tyyliset. Olisi varmaan siinä tapauksessa täytynyt aloittaa tämä projekti jo kesällä, jo oikean näköisen päänkin mallaamiseen ja ompeluun meni sen verran aikaa, että päätin suorilta ostaa nuo hiiret Mailegilta, tai valmista olisi ehkä vuoden päästä :D Salahommiin kun on aikaa lähinnä vaan iltaisin, lasten mentyä nukkumaan, eikä jokaista iltaa voi näpräilyynkään käyttää.

Hiiret tulivat, sitten hommasin salkut. Jokaiselle siis oma hiiri huoneineen, eli kolme salkkua. Yksi vapaa pahvisalkku löytyi kotoa ennestään. Kirpparikasassa oli jo menossa eteenpäin yksi tekokukka, se pääsi teurastukseen pieniksi viherkasveiksi. Kukkaruukkuina pahvisten lisäravinnepurkkien (Taimi.love) korkkeja, pitsiteipillä päällystettynä.

Tässä vielä ilman tapettia ja sänkyä.

Paksusta "amppelinarusta", liimasta ja pahvista syntyi pyöreitä mattoja, tulitikkurasioista lipastoja, leivinjauhepurkista ja juuttinarusta pöytää. Myös tilkkuja peittoja ja muita varten löytyi ennestään. Kiva hyödyntää kaikkea kotoa jo ennestään löytyvää.

Yhteen salkuista tarvitsi uuden lattian, ja kaikkiin tapetit. Prinsessakatokset sänkyihin tietenkin. Niistä kuvaa myöhemmin. Vielä ennen joulua olisi tarkoitus näpertää viimeisiä juttuja, ehkä ommella hiirulaisille laukut ja viitat. Katsotaan, mihin kaikkeen jäljellä olevat illat taipuvat! 

Ylimmän kuvan ottamisen jälkeen mattoa on pienennetty, pöytä vielä päällystämättä. Taaperolle päädyin tuohon karvamattoon, kun se ei voi mennä rikki. Voipi olla, että leikit ovat hurjanlaisia 😄

Nämä ovat vähän pimeänlaisia kuvia suoraan vähävaloisista väkerrysilloista, mutta ehkä me pärjätään.

Kevään kirjavinkit 6+3 ja ilmainen kokeilu Bookbeatiin & Storyteliin

 Mainos Lappeenrannan kristillinen kasvatus ry

Tämä kevät ei ole sivumäärällisesti ollut se runsain lukukevääni. Määrää olen kompensoinut lukemalla erittäin hyviä kirjoja. Ne yksilöt, jotka eivät ole napanneet ensimmäisen kolmanneksen aikana, olen hylännyt suorilta. 

Nykyään, koska arki ja ne omat lukuhetket ovat pieniä ryppäitä siellä täällä, en jaksa käyttää aikaani kirjoihin, jotka eivät nappaa. Ja joo, nykyään lasken myös äänikirjat lukemiseksi. Aiemmin vähän vieroksuin niitä, mutta huomaan elämänlaadun nousseen kovasti äänikirjojen myötä. Etenkin siivotessa, ruokaa laittaessa ja vauvaa nukuttaessa ovat kyllä käteviä!

Tässä muutama kirjavinkki luettavaksi tai kuunneltavaksi:

Nazanine Hozar: Aria

Iran 1953 ja köyhän perheen hylätty lapsi, jonka ohikulkeva sotilas pelastaa jätekasasta. Tyttö saa nimekseen Aria, vaikka se on Iranissa pojan nimi. Uusi isä on lempeä, mutta paljon poissa, äiti kovasydäminen ja väkivaltainen. Hän ei kuitenkaan jää Arian ainoaksi äidiksi, ja Arian elämä muuttuu.

Arian kasvaessa myös Iran muuttuu. Vallankumous, saahin ajat ja monarkian syrjäyttäminen islamilaisella teokratialla kulkevat mukana kirjan matkassa. 

Deborah Feldman: Unorthodox - Näin hylkäsin hasidijuutalaiset juureni

Tämä oli tosi mielenkiintoinen ja vielä tositarina. Deborah kasvaa hasidijuutalaisessa yhteisössä, jossa vähän kaikki on kiellettyä. Järjestetty avioliittokaan ei tuo kaivattua onnea elämään. 

En ollut ajatellut, kuinka juutalaisillakin on todella tiukasti valvottuja yhteisöjä erilaisine sääntöineen. Naisten hiusten sheivaamista jäin miettimään pitkäksi aikaa. Ja rituaalikylpyjä. Tämä kirja oli sinällään sivistävä, mutta myös hyvä lukukokemus. 

Tatiana de Rosnay: Nimeni on Sarah

1942 Pariisi. Kymmenvuotias juutalaistyttö Sarah viedään kotoaan ratsiassa. Ennen lähtöään Sarah lukitsee pikkuveljensä komeroon, koska ajattelee palaavansa kotiin muutaman tunnin kuluttua. Sarah kuitenkin lähetetään keskitysleirille.

Kuusikymmentä vuotta myöhemmin salaisuudet alkavat paljastua, kun amerikkalainen toimittaja tekee perusteellista taustatyötä kirjoittaessaan Pariisin tapahtumista. Mitä Sarahille tapahtui?

Philippa Perry: Kunpa vanhempasi olisivat lukeneet tämän kirjan (ja lapsesi kiittävät, että sinä luit)

Tätä on kovasti hehkutettu koko kevään ajan somessa, niin minäkin kuuntelin nyt tämän. Ja ei kyllä ollut turhaa! 

Kirja keskittyy vanhemman ja lapsen väliseen suhteeseen ja käyttäytymismalleihin, jotka on peritty omilta vanhemmilta. Paljon tuttua, mutta myös asioita, jotka olivat ehkä olleet unohduksissa, ja ennen kaikkea vahvistusta niille hyville toimintamalleille. Kirjan sävy on positiivinen ja sanoma se, että aiempiakin käyöstöppäilyjä voi saada korjattua. 

Tämä kirja ihan varmasti on hyödyksi meille tavallisille vanhemmille. Lue tai kuuntele tämä! 

Imogen Kealey: Sankaritar

Sankaritar on Nancy Wake eli "Valkoinen hiiri", brittien agentti toisen maailmansodan aikaan. Kirja perustuu  Ranskan vastarintaliikkeen johtohahmon ja Gestapon etsintäkuuluttaman naisen tositarinaan.

Olen lukenut paljon kirjoja toisesta maailmansodasta, mutta usein ne ovat liittyneet natsisaksaan, juutalaisiin ja keskitysleireihin. Sankaritar ja esimerkiksi Victoria Hislopin kirjat (alla maininta) tuovat vähän erilaista näkökulmaa ja toisenlaisia henkilöhahmoja noihin hirveisiin tapahtumiin. 

Victoria Hislop: Saari

Olen hiljattain lukenut Victoria Hislopilta neljä kirjaa (Saaren lisäksi Paluu, Elämänlanka ja Ne joita emme unohda) ja tykkään kyllä kaikista. Kirjat liittyvät Espanjan ja Kreikan historiaan ja kaikissa seikkaillaan kahdessa eri aikatasossa, nykyisessä ja menneessä.

Mutta tämä Saari. Saari kertoo leprasaaresta, Spinalongasta Kreikassa. Kirjassa perheenäiti Eleni sairastuu lepraan, ja joutuu loppuelämäkseen Spinalongan saarelle, jonne lepraa sairastaneet vielä 40-luvullakin vietiin. Elenin lapset joutuvat kasvamaan ilman äitiä, kuullen äidistä välillä vain kuulumisia saarelta. Iso suositus tälle!

Tätä en ole vielä lukenut, mutta luen varmasti: Lucinda Rileyn Kadonnut sisar. Tulee nyt toukokuun lopussa äänikirjaksi ja E-kirjaksi ainakin Bookbeatiin. Tämä on seitsemäs osa Seitsemän sisarta -sarjassa. Kirjassa seikkaillaan nykyajan lisäksi 1920-luvun Irlannissa. Jee! Tykkään kovasti kirjoista, joissa on hyppyjä historiaan ja eri kulttuuriin.

Lukulistalla myös Ennen kuin olimme sinun ja aloitinpa juuri Enni Mustosen Näkijän.

Ja hei nyt on kiva: ota nämä vinkit talteen ja lunasta itsellesi ilmainen jakso Bookbeatiin tai Storyteliin. Tai vielä parempi, kokeile molempia! Tämä tutustumisjakso on sinulle ilmainen, mutta saat samalla tukea Lappeenrannan kristillinen kasvatus ry:tä eli kristillistä päiväkotia ja koulua Lappeenrannassa. 

Tuki on enemmän kuin kaivattua. Tästä pääset sivulle valitsemaan kokeilujakson. (Vain uusille asiakkaille). 

Kiitos kun autat. Mukavia luku- ja kuunteluhetkiä!

Pikkulapsiarki ja voimavarat - top5

Pikkulapsiarki on aikaa, joka meillä ainakin juoksee huimaa vauhtia.  Tämä on ihanaa aikaa elämässä, mutta myös melkoista hulabaloota välillä, ja siksi ajoittain kuormittavaa. Arjessa tarvitsee niitä kantavia voimia, joilla saa itseensä ladattua virtaa. Unelmalandia-blogissa haastettiin listaamaan omia voimavaroja, haaste vastaanotettu!

Meillä arjesta on tällä hetkellä mahdollista muodostaa sellaista, että se tukee myös sitä omaa hyvää oloa. Arjen tekemisiin ja menemisiin onkin valikoitunut sellaisia asioita, mistä myös minä tykkään, ja jotka tuovat iloa minullekin. Emme elä päiväkoti- tai koulurumbaa, vaan kotiarkea, joten pystyn itse aika vahvasti vaikuttamaan arjen sisältöihin.

Meillä pikkulapsiarki tarkoittaa kolmevuotiaan päiväkerhoa, muskaria, avointa päiväkotia, kotiäititreffejä, kirjastokäyntejä ja kirppisreissuja. Lisäksi toki myös paljon pukemista, riisumista, siivoamista, bussille ehtimistä, ruoanlaittoa, päiväunia, pottailuja, ikäkausihepuleita, lukemista, ulkoilua, askartelua, muovailua, leikkimistä, pyykinpesua ja loputonta ravaamista rappukäytävässä lasten, rattaiden ja ostosten perässä, koska hissiä ei ole.

Voimavaroja lataavat asiat

5. Kilpavarustelu. Heh. Multa löytyy mm. kunnollinen termosmuki ja langattomat kuulokkeet. Kaupungilla rattaita työnnellessä teen hörppiminen termosmukista tuo mulle luksuksen tuntua arkeen. Siivotessa langattomat kuulokkeet on ihan huiput, kun voi puhua puhelimessa tai kuunnella äänikirjaa samalla.

4. Omiin asioihin uppoutuminen hetkeksi. Hetken ei tarvitse olla pitkä, mutta näitä hetkiä varten meiltä löytyy leluja jemmoista.  Harvinaisten hetkien lelut tai tekemiset pitää lasten mielenkiintoa yllä sen aikaa, että itse saa tarvittavan lataushetken. Kotona päikkäriaikaan ollessa myös lasten uniaika on sellainen.

3. Samaa elämänvaihetta elävät ystävät. Se ymmärrys. Ei tarvitse olla edes läsnä, viestitkin toimii hyvin. Ihan korvaamatonta! Näitä ystäviä on löytynyt pikkuhiljaa tässä elämän edetessä.

2. Liikunta ja hyvin syöminen. Tällä hetkellä mun liikunnat ovat lähinnä kävelyjä rattaiden tai ystävän kanssa, tai kotijumppaa silloin kun lapset katselevat lastenohjelmia. Ei mitään hurjaa actionia, mutta sellaista, mistä tulee hyvä olo niin fyysisestikin, kuin myös hymy korviin. Mulla kulkee aika lailla käsikädessä liikunta ja syöminen. Silloin kun tulee liikuttua tarpeeksi, omat ruokailutkin suuntautuvat helpommin terveellisempään.

1. Usko. Tämä on varmasti suurin asia, josta saan ammentaa voimia kaikkiin elämäni osa-alueisiin. Mulla on taivaan Iskä jonka puoleen voin kääntyä niin huolissani kuin iloissakin. Se tuntuu kannattelevana voimana, sekä olona, etten ole yksin.

Minkälaisia pikkulapsiarjen voimavaroja teiltä löytyy? Uskon, että kaikilta löytyy joku asia, pieni tai suuri! Kannattaa listailla ylös, mua ainakin näiden asioiden miettiminenkin jo ilahduttaa!

Lue myös

Miksi yksivuotias ei siedä oven kiinni laittamista

Pidemmät omat hetket taas mahdollisia

Lapsiperhearki on ihan hyvä syy ajoittaiselle kaaokselle

Hyppää mukaan facebookissa ja instagramissa!

Se olisi syksy! Eli tarkoittaa lisääntyvää omaa aikaa minulle!

Aah syksy! Syksyyn liittyy aina paljon kivoja juttuja, ja yksi niistä on omat harrastukset. Mun harrastyksiin on jo muutaman vuoden ajan kuulunut olla mukana synnytyskeskusteluiltoja järjestämässä. Se on oikeasti aika ihanaa, pääsee fiilistelemään synnytysjuttuja, vaikkei ole itse edes raskaana! 

Meidän 10kk ikäinen kuopus on syntymästään asti kulkenut mun kainalossa näissä illoissa, ja sitä ennen hän luonnollisestikin oli siellä mahanahkan toisella puolen.  Todennäköisesti hänet nappaan mukaan vielä muutamaan iltaan, mutta en sen useampaan enää. Noina iltoina olen poissa yleensä reilun kolmisen tuntia, ja kuopuskin alkaa pärjäilemään sen aikaa isin kanssa, noin niinkun maidoituksen kannaltakin jo, kun ikää on ja iltaisin puuroa uppoo napaan kiitettävästi. Esikoinenkin oli aika tasan yksivuotias, kun nämä illat meillä alkoivat, ja hän jäikin viettämään iltaa ja käymään nukkumaan isin kanssa silloin ihan ensimmäistä kertaa.

Kuopuksella samanlainen aikataulu edessä, joten pian nämä illat ovat muun kivan lisäksi vielä mun omaa aikaa! Ohhoh! Tää on aika kiva juttu, mulla kun ei ole suunnitteilla tai tarpeenkaan mitään pitempää oman ajan irroittelua, vaan tässä kohtaa elellään näillä muutaman tunnin omilla hetkillä. Ne on niitä hetkiä, jolloin voi suunnilleen keskittyä yhteen asiaan kerrallaan, eli luksusta! ;)

Kurkkaa meidän syksyyn, tällaisia aiheita on luvassa:

21.8. Synnytykseen valmistautuminen
25.9. Kysy kätilöltä!
30.10. Muuttuva keho - raskaudesta ja synnytyksestä palautuminen, paikalla äitiysfysioterapeutti ja lantionpohjan fysioterapeutti Nora Cedergren
27.11. Ensihetket vauvan kanssa
18.12. Synnytystarinat 


Että juu syksy, olet ihan hirmuisen odotettu kaveri tälläkin kertaa!

Mitä kivoja juttuja muilla on syksyksi luvassa? 

Koko perhe samassa makuuhuoneessa - nukkuuko kukaan?

Jokaisella perheellä taitaa olla ihan omanlaisensa nukkumisjärjestelyt, mitkä nyt kenenkin perheessä on toimiviksi todettu. Meillä nukkuu koko perhe samassa huoneessa. Sänkyä sängyn vieressä, ja eipä sinne makuuhuoneeseen paljoa muuta sitten mahdukaan. Pääsääntöisesti voisi sanoa, että kyllä meillä ihan hyvin nukutaan, vaikka aika monta tekijää samassa huoneessa nukkumisessa onkin.

Ollaan ajateltu, että sitten, kun meidän vauvakin on vähän isompi, niin tytöt pääsevät sitten yhdessä muuttamaan sänkyjensä kanssa toiseen makuuhuoneeseen. Ei olla raaskittu esikoista laittaa yksin nukkumaan toiseen huoneeseen, kun me muut tyypit nukutaan samassa huoneessa ja samassa sängyssäkin. Ja ehkä myös oma lehmä ojassa sen verran, että sitten sitä tarvitsisi juoksennella paljon kauemmas, jos esikoinen tarvitsee halia tai jotain henkistä tukea yöaikaan.

Miten ne nukkumishommat sitten käytännössä?

Ennen vauvan syntymää jo vähän pohdiskelin, että mitenhän me nukutaan sitten kaikki samassa huoneessa. Riippuisi niin paljon vauvasta, että minkälainen nukkuja hän olisi. Että kuka herättää öisin kenetkin, ja nukkuuko tosiaan kukaan. 

Meidän vauva on tähän 3,5kk ikään mennessä ollut kyllä tosi hyvä nukkuja. Ihanaaa! Siitä olen tosi iloinen ja kiitollinen. Hän herää syömään 2-4 kertaa yössä, ja jatkaa heti uniaan. Hänen heräämiset eivät juuri siis lisää omaa väsymystä, koska itsekin saan unen päästä kiinni heti.

Mutta voi esikoista. Viime vuoden puolella kirjoittelinkin täällä esikoisen villeistä öistä, kun hän herää itkemään jotain. Nämä itkeskelyt ovat jatkuneet yhäkin, ei onneksi joka yö, mutta välillä. Ja juu, niihin itkuihin meillä aikuiset herää, vauva onneksi ei. Välillä turhauttaa nuo yöitkeskelyt, kun oh boy sitä itsekin haluaisi nukkua. Mutta eiköhän tämäkin, yöhuutelut, ole vain vaihe, niinkuin pikkulapsiperheessä monet, monet muutkin jutut. Ja olen vähän kartoittanut tutuilta ja muilta, niin suurimmalla osalla samanikäisistä on aika lailla sama vaihe menossa. Huh, ei siis tosiaan mitään vakavaa, vaikka ei myöskään ihanin vaihe.

Ja onnellisin vaihe tässä lapsosten nukkumisessa on tällä hetkellä se, että molemmat käyvät yöunille siinä iltakasin paikkeilla. Hyvät yöt ja muut lirkutukset ja laulelut, ja sinne ne jäävät. Jos vauva on kylläinen, niin häntäkään ei erikseen tarvitse tissitainnutella, vaan molemmat nukahtavat omaan tahtiinsa. Pari päivää sitten kirjoittelinkin tässä, että mikä on tämä oman ajan yhtäkkinen määrä, ihan ihmeellistä!

Tästä vaiheesta siis nautitaan, kyllä! 

Miten toinen lapsi on muuttanut elämää?

Kyllä, onhan se elämä erilaista, kun noita rakkauden hedelmiä on yhden sijasta kaksi. Marraskuussa pohdin, että oikeastaan on helpompaa olla kahden, kuin yhden äiti, ja samaa mieltä olen edelleen. Vaikka on helpompaa ja mielekkäämpää, niin kyllä silti monia muutoksia elämään on sen myötä tullut, niin hyvässä kuin pahassakin.

Oman ajan määrä on tokikin muuttunut, vähentynyt. Ylläri! Esikoisen kanssa oli jo illat aikuisten omaa aikaa, kun tyyppi on sängyssä kello kahdeksan-reikä-reikä. Nukkumaanmenoaika hänellä on edelleen sama, mutta ns. oman ajan sijasta illalla on paljon syliaikaa vauvan kanssa, ja ihan omaa laiskuuttakin on, että laitan vauvan yöunille vasta kun itsekin käydään nukkumaan. Vauva kyllä ottaa iltatorkkujaan ihan hyvin, välillä sylissä, välillä keinussa tai leikkimatolla. 

Myös päikkäriaika on aiemmin ollun mommy's free time! Aika usein on nytkin, kun/jos tyypit saa tahdistettua samaan aikaan unille.

Äänet. Nykyään on päivä melko täysi ääniä, puhetta, naurua, kujerrusta, itkuakin välillä. 

Vessassa ja suihkussa käyminen tapahtuu aika monesti ovi auki, jos paikalla ei ole muita aikuisia. Esikoisen kanssa tästä oltiin jo päästy, mutta nyt kun on kaksi, niin pakko pitää vähän vahtia, että mitä tapahtuu..

Lähdöt. Niihin nyt vaan menee aikaa paljon enemmän, ja lähdön tekeminen on aloitettava tosi ajoissa, jos ei halua, että oma pää hajoaa lähtökiireeseen :D

Tavaran määrä on ihan valtava. Eteinen täynnä vaunuja, joka puolella leluja ja erikokoisia vaatteita.. Sen vuoksi mm. luovuttiin vierassängystä ja kasattiin lelut viimeinkin yhteen huoneeseen. Pakko oli! SIlti tuntuu, että joka paikka on täynnä kaikkea.. 

Kotona viihtyminen. Tästä oon ihan yllättynyt, kuinka paljon enemmän nyt ihan vapaaehtoisesti jää kotiin viettämään ihan tavallista päivää sen sijaan, että juoksentelee koko ajan asioilla ja harrastuksissa! Toki edelleen käydään harrastuksissa sen pari kertaa viikossa, mutta ei enää viittä kertaa viikossa. 

Aikaansaaminen on lisääntynyt! Tästäkin oon erittäin iloinen :D 

Ennakointi, suunnittelu, pakkaaminen on myös asioita, joiden määrä on lisääntynyt. Eri lailla miettii, missä kohtaa tekee mitäkin, ja aina lähtiessä sitä, että onhan kaikki mahdollisesti-ehkä-tarvittava tavaramäärä mukana. 

Unohtelu. Mitähän olin menossa tekemään? Missä mun puhelin on? Mihin oon laittanut laturin? Mitä olin sanomassa? Mitäköhän kaikkee mulla on jäänyt kesken? Tuntuu, että koko ajan tapahtuu niin paljon, että unohtaa mitä oli just ajattelemassa :D Mutta toisaalta, onhan mulla tällä hetkellä imetysaivotkin, se selittää osan!

Että onhan tuossa kaikenlaista. Ja sitten vielä ne, mitä oon unohtanut tuosta listauksesta ;) 

Sitten, kun pienempi lähtee liikkeelle, tai aloittaa kiinteiden syömiset, tuleekin varmasti taas ihan uusia tuulahduksia arkeen!

Kirjojen vuosikatsaus 2017

Vuosi alkaa olla taas pyörähtänyt ympäri, ja mulla se tarkoittaa aina kirjojen vuosikatsausta. Muutaman vuoden ajan olen tilastoinut lukemiani kirjoja Goodreadsiin, tykkään! Voi kätevästi koota luetut ja lukulistalla olevat kirjat yhteen paikkaan, koska mulla ainakin on niin hatara muisti välillä, etten muuten muistaisi, oonko vaikka lukenut jonkun kirjan vai en :D

Kovin on laskusuuntaista ollut tuo miun lukeminen tässä parin vuoden sisään, kuten kuvasta näkyy. Se taitaa kertoa vaan tuosta lapsiperheistymisen tilanteesta ;) Eli huh, melkein puolet vähemmän olen lukenut tänä vuonna, kuin mitä 2015, jolloin esikoinen syntyi syyskuussa. 

Mun kuluneen vuoden lemppareimmat kirjat näkyy olevan:

Kate Mortonin useampikin kirja. Uusi kirjailijatuttavuus, jolta tuli tänä vuonna luettua Paluu Rivertoniin, Salaisuuden kantaja, Talo järven rannalla, sekä Hylätty puutarha. Kaikki aika saman tyylisiä ja lukemisen arvoisia, mutta noista omaan makuun eniten olivat Talo järven rannalla ja Hylätty puutarha. 

Sydämenlyönneissä ikuisuus, Jan-Philipp Sendker

Matkalla kotiin, Yaa Gyasi

Kerro minulle jotain hyvää, Jojo Moyes

Belgravia, Julian Fellowes

Elävien kirja, Affinity Konar

Hotelli Panama, Jamie Ford

Vapauttava rakkaus, Francine Rivers

Poldark-sarjan toinen, kolmas ja neljäs kirja

Suurin osa näkyy olevan taas tälläkin kertaa jollain tapaa historiaan kietoutuneita kirjoja (poikkeuksena tuo Kerro minulle jotain hyvää). Mun lempparigenre ollut yläasteajoilta saakka.

Tulevan vuoden sivumäärä jää nähtäväksi. Epäilen, että laskusuunta jatkuu jostain kumman syystä ;) Ensi vuonna julkaistavia kirjoja en ole vielä katsellutkaan, mutta muutoin haaveissa on lukea Seitsemän sisarta, Mustat valkeat valheet, Ikimetsien sydänmailla, Kaikki se valo jota emme näe, ja toivottavasti paljon muuta!

Kaiken kaikkiaan hyvä kirjavuosi. Muutaman ei niin mieleisen yksilön jätin lukiessa kesken, ja keskityin itselle mieleisempiin. Ylimääräistä aikaa ei ole niin paljon, että sitä jaksaisi lukukaupalla odotella, josko kirja muuttuisikin omaan makuun sopivaksi.

Mitä muut ootte lukeneet tänä vuonna? Lukuhaaveita ensi vuodelle?
 Hyviä kirjoja saa suositella :)

Sunnuntaiaamuna kello 7 - äidin joululahjatoive

Rauhallisesti mennyt yö takana, joten tämä äiti heräsi virkeänä sunnuntaiaamuun kello seitsemältä. Muut jäivät vielä nukkumaan, pienimmäinenkin tankkasi maitoa mahaansa, ja jäi jatkamaan unia. Ihana oma hetki!

Istahdan koneelle kera piparipurkin. Niin ihana hiljaisuus, ennenkuin päivän hyörinä alkaa. Kuulostaa siltä, kuin koko kerrostalo nukkuisi, mistään ei kuulu äänen ääntä. Nämä aamuhetket on jotenkin paljon parempia, kuin oma aika iltaisin. Mulla on aina ajatus kulkenut paremmin aamuisin, tällaiset aamut on vaan parhautta. Esimerkiksi opiskeluaikoina saatoin mennä kahdeksalta nukkumaan, että jaksoin herätä kolmen, puoli neljän aikaan tekemään koulujutut ja käymään lenkillä ennen aamuvuoroon menoa. Tuosta tilanteesta ollaan melkoisen kaukana näissä hetkissä, mutta muistan kuitenkin sen, miten ammensin siitä voimaa koko päivään, kaikkeen.

Virkeillä aivoilla on saatu ideoitua ja jäsennettyä myös tätä alkavaa (vai alkanutta!) joulunalusviikkoa eteenpäin. Ja hiphei, vihdoin olen keksinyt isommalle ipanalle myös lahjan, tai sen leluisan lahjan! Muutama muu paketti kyllä jo löytyy, mutta oikeasti, sitä lelu-juttua on ollut tosi vaikea keksiä, kun lapsella itsellään ei mitään selkeää toivetta ole ollut.

Jos jotain voisi toivoa ensi vuodelle itselleni, niin se olisi ihan ehdottomasti nää aamut. Omat, aikaiset aamut, kun kaikki väki nukkuu ♥

Ihana (tv-)syksy!

Aah, syksy ja tauoilta palaavat tv-sarjat! Niitä olen odottanut! (Ja toki sitä, että sohvalla istuminen tuntuisi taas mukavalta..No, ei ole pitkä aika enää..)

Havahduin hetki sitten siihen, että hei, kohtahan ne taas alkavat! Huomenna jatkuu jo yksi lemppareista, Ensitreffit alttarilla nimittäin :) Myös Outlander ja Siskonpeti jatkuvat tässä kuussa jo! Jee! Harmi vaan, Poldarkia joutuu odottelemaan vielä tammikuuhun saakka. 

Outlanderin alkaessa vähän jännitti, uskaltaisiko sarjaa katsoa, koska kirjat ovat olleet mun ihan lemppareita, enkä halunnut, että kirjat "menisivät pilalle", jos sarja olisikin huono. Onneksi niin ei käynyt, ja tosiaan odotan kovasti jo sarjan jatkumista.

Myös Ensitreffejä on katseltu ihan ensimmäisistä kausista ja jaksoista saakka, koska onhan se nyt jännää jännittää mukana, että minkälaisia pareja syntyy, vai syntyykö. ♥

Nappaako? Mitäs muuta katsomisen arvoisia sarjoja on alkamassa tai jatkumassa?

Oman päivän vietossa Synnytystapahtumassa

Toissapäivänä oli elokuinen, viileän lämmin lauantaiaamu, kun suuntasin oman päivän viettoon miehen ja pikkutyypin matkatessa mummolaan.
Junamatka, kerrankin ihan yksin, vähin tavaroin. Tuntui luksukselta jo pelkästään se, että sai lähteä ilman hirmuista tavarakuormaa, ja huolehtia vain omista tavaroista. Eväät, kirja, laturi, puhelin ja juomapullo. Ihanan kevyt kantamus!

Mun oman päivän ohjelmana oli Synnytystapahtuma Helsingissä, Aktiivinen synnytys ry:n järjestämänä. Aiheet tuttuja, simppeleitä, mutta ah, niin hyviä, kuten aina. Pieniä uusia tiedonmurujakin tarttui mukaan, ja vähintään muistutuksia jo tutuista jutuista.

Joitakin tuttuja kasvoja, ja paljon ihania vauvamahoja joka puolella. Tuli jotenkin niin hyvä fiilis olla taas, pitkästä aikaa, muiden synnytysasioista kiinnostuneiden (tai niihin hurahtaneiden ♥) keskellä. 

Vesisynnytysosio sisälsi paljon faktaa veden hyödyistä, ja myös sairaalakäytäntöjä vesisynnytyksiin liittyen. Hypnosynnytys keskittyi synnytyksessä rentoutumiseen, rentoutumattomuuteen ja sen vaikutuksiin kehossa ja synnytysprosessissa. Myös Gua Shan ja akupainannan hyötyjä tuotiin esiin, ja tehtiin guashausta pareittain. Siitä jäi niin hyvä olo kroppaan, että olis vaan voinut nukahtaa siihen paikkaan onnellisena :)

Kotisynnytys-aiheessa kuultiin kokemuksia kotisynnytyksestä, synnytyspaikan valinnasta ja vauvan virvoittelusta kotisynnytyksessä. 

Viimeisenä aiheena oli kokemuksia kätilöopiskelijavaihdosta Pennysylvaniasta amishien keskuudessa, heidän synnytyskulttuuristaan. Tosi mielenkiintoista oli kyllä kuulla erilaisista käytännöistä, etenkin, kuinka yleistä heillä on öljyjen käyttö raskaudessa, välilihan valmistelu synnytystä varten, olemattomat repeämisprosentit (myös ensareilla), nopeat synnytykset, kulttuurina erilainen suhtautuminen synnytykseen  jne. Uutta mietittävää taas! Onneksi Suomessakin synnytykseen valmistautumisesta puhutaan koko ajan enemmän.

Päivä kaikkineen oli ihana laskeutuminen omaan, tulevaan synnytykseen, synnytysajatuksiin ja syksyllä alkaviin kotikaupungin  synnytyskeskusteluiltoihin. Ja hei, voi olla, että kunnolla omaa aikaa viimeisen kerran taas hetkeen :)