Kulttuurieroja, vaikka välimatkaa vain 229km

Kesän alussa me muutettiin. Pakkaamista, heippojen sanomista, purkamista, uusiin elinkulmiin tutustumista. Sijainti 229 kilometriä etelämpänä aiemmasta. Tuntuu melkein, että olisi asunut maalla aiemmin, sen verran erilaista on elämänmeno pääkaupunkiseudulla.

Elämäni 14. muutto, yhdeksäs paikkakunta. Nykyään sen tietää jo, että ei se ennalta tunnu miltään. Aina jälkeenpäin se kirpaisee. Olen useimmiten ollut se lähtijä, en se joka jää. Ystävät vanhassa paikassa jatkavat elämäänsä. Omassa mielessä vanha elämä on usein. Vaikka ehkäpä hekin ajattelevat, että lähtijällä on uutta ja kivaa, ei se jouda vanhoja miettimään?

Vain se 229 kilometriä, mutta jotenkin silti ihan erilaista elämää. Uuden kodin ikkunoiden paras näkymä ja viihdyke on vieressä kulkeva junarata. Eksoottista. Junia kulkee kymmenen minuutin välein molempiin suuntiin. Kirjastoon ja ostarille kävelee kahdessa minuutissa. Helsingin keskustaan pääsee kahdessakymmenessä minuutissa sillä junalla, joka vilistää ikkunan vierestä.

Lähes joka paikkaan tulee liikuttua kännykän kartan kanssa, se kun näyttää myös julkisen liikenteen aikataulut. Ennen muistin bussien aikataulut ulkoa, nyt ei tarvitse, aina joku kulkee kohta. Suunnitelmia voi muuttaa lennosta, eikä kyytiä silti tarvitse kovin kauaa odotella.

Vantaa on kuulemma niiden asuinpaikka, joilla ei ollut varaa muuttaa Helsinkiin. Meille tämä oli kuitenkin "huh, onneksi ei tarvinnut muuttaa Helsinkiin". Tämäkin on jo aivan tarpeeksi pääkaupunkiseutua omaan makuun.

Syksy tuntuu pitkältä. Eikö talvi tule tähän paikkaan, jossa asumme? Vanhan paikkakunnan ihmiset postaavat lumisia kuvia, meillä sataa kylmää ja märkää joka päivä. Siirtyessä paikasta toiseen tulee cityulkoiltua sateenvarjon ja kumisaappaiden kanssa. Lapsikin tykkää prinsessasateenvarjosta paljon enemmän kuin kurahousuista. Ulkoilemalla ulkoillaan sitten, kun kukaan ei marise säästä. 

Milloin siihen tottuu, että ihmisiä on niin paljon? Ihmisjoukkoja, jotka juoksevat paikasta toiseen. Kiireistä väkeä, jotka eivät meinaa väistää mitään tai ketään. Viimeksi tällä viikolla eräs ihminen jäi lastenrattaiden alle, koska hyppäsi sinne ilman ennakkovaroitusta, kiireisesti juoksennellessaan.

Katukuvassa vilisee lukemattomia eri etnisyyksiä, ja toisinaan sitä itse tulee edustaneeksi vähemmistökieltä ja -ihonväriä vaikkapa junassa. Ei sillä, että se haittaisi, mutta se on vain hyvin erilaista, kuin mihin on tottunut.

Tähän mennessä pääkaupunkiseutuun on kyllä jo tottunut, mutta ei sopeutunut. Moni tuttu on kertonut, että heillä kesti useampi vuosi sopeutua pääkaupunkiseudulle. Oho. En ennalta olisi ajatellut niin olevan, mutta voin kyllä nyt uskoa sen. Tuntuu tutulta, mutta ei oikeastaan kotoisalta. Paitsi koti, seinien sisäpuolelta.

Aluksi lapsi jutteli usein sitä, kuinka muutto oli tyhmä ja typerä. Vanhassa kaikki oli paremmin kuulemma. Lapset kuitenkin sopeutuvat nopeammin kuin aikuiset, hyvässä ja pahassa. Silti lapsi kertoo, kuinka ikävöi vanhoja kavereita. Tärkeitä ihmisiä.

Kirppiselämäkin on täällä erilaista. Pääkaupunkiseudulla on laaja kirppistarjonta, sanotaan. Mutta missä ne hyvät kirppikset on? Tai isot sellaiset? Olen käynyt kurkkaamassa lähemmäs kaksikymmentä kirpparia, mutta vain muutama niistä on sellaisia, joihin viitsii palata toiste. Ja nekin pitkien matkojen päässä. Onneksi naapurissa on yksi pikkuinen ja mukava.

Eiköhän se talvi tännekin joskus ennätä, ja joulu nyt ainakin tulee!

Pieniä ekotekoja voi tehdä, vaikka muuten olisikin ihan tavallinen ihminen

"Äiti tää sun ekotouhu tympii mua", tuumii pienin pukeutuneena päästä varpaisiin kirppislöytöihin.

Vaikka ei lopettaisikaan lentämistä, ryhtyisi kasvissyöjäksi, ja se bambuinen take away -kahvikuppikin odottelisi vielä siellä kaupan hyllyllä, voi arkisia ekotekoja tehdä silti vallan mainiosti. Pienilläkin valinnoilla on merkitystä.

Maapallomme saasteisuus, luonnonvarojen ylikäyttö, ekoilu, kestävyys ja vähempiroskainen arki ovat tänä syksynä tuntuneet olevan esillä vähän väliä. Ja hyvä niin, sillä pieni muistutus silloin tällöin on itselleni ainakin paikallaan. Bloggaajaystäväni Minna listaili heidän perheen ekoiluja, ja minäkin päätin tarttua haasteeseen.

Syitä ekoiluun?

Jokainen ekoteko on oleellinen ja tervetullut. Kestovaippakeskusteluissa puhutaan osittaiskestoilusta silloin, kun kestovaippojen lisäksi käytetään myös kertakäyttövaippoja. Miten olisi siis osittaisekoilu! Vaikka jokainen valinta elämässä ei olisikaan ekologisuuteen tähtäävää, ei se vie arvoa niiltä valinnoilta, jotka sellaisia ovat.

Mitään sen suurempaa ideologiaa ei välttämättä tarvitse omata, vaikkei siinäkään mitään pahaa ole. Itseäni näissä pienissä ekoteoissa ohjaavat sen ekoilun lisäksi monet järkisyyt, kuten raha, kätevyys, mukavuudenhalu, vähempiroskaisuus, kestävyys, pienempi määrä kemikaaleja, terveys, oma olo, sekä turvallisuus.

Arkiset ekovalinnat meillä

Jokaisen kohdan lopuksi on merkattuna tekijät, jotka tuovat sitä lisämotivaatiota itselläni kyseiseen valintaan.

Kestokassit, kulkeea aina mukana. (Raha)

Kirjasto. Kaikkia ihania kirjoja ei tarvitse omistaa, vaan ne voi lainata. Aiemmin ostin enemmän kirjoja, nykyään en niin paljoa enää. Me käydään kirjastossa vähintään kerran viikossa. (Raha)

Kuukuppi. Pitkäikäinen ja kestävä. Nykyään on myös ihanan värisiä kuukuppeja, tykkään omasta violetista versiosta. (Raha, kemikaalit, terveys)

Vessahätäviestintä ja kestovaippailu. Etenkin vessahätäviestintä on suorastaan melkoista ekoilua, sillä sehän vähentää rutkasti vaippojen kulutusta! Molempia lapsiamme olemme käyttäneet vessassa alusta asti. (Mukavuudenhalu, raha) 

Siivoamiseen ja pyykinpesuun luonnonmukaiset aineet. Tahranpoistoon sappisaippuaa tai eteeristä sitruunaöljyä. (Turvallisuus, kemikaalit)

Kirpputorit. Harrastan kirpputoreja, ja ostan lapsille vaatteita ja leluja ennakkoon. Koitan kuitenkin olla ostoksissani maltillinen, sillä ylimääräistä tavaraa en nurkkiin halua. Myös meiltä lähtee tavaroita ja vaatteita eteenpäin kavereille ja kirpparille. (Raha, kestävyys)

Kestotiskirätit ja -liinat. Nyt uutena kesto-asiana olen ottanut kokeiluun myös kestonenäliinat, jaiks! Ison kimmokkeen asialle sain Minitu-blogista. Ajatus oli alkuun mielestäni vähän etova. Yllättäen olen kuitenkin tykästynyt kestonenäliinoihin, ihanan pehmeää niistämistä.

Nyt en enää näe asiassa mitään ällöttävää, on vaan hyvä, kun roskikset ei nuhakausina täyty nenäliinoista, eikä haittaa jos kaupasta unohtaa ostaa lisää nessuja. (Raha, kestävyys, mukavuudenhalu)

Ei hormoniehkäisyä. Oikeastihan tämäkin on ihan huima ekoteko, sillä hormonivalmisteiden jäämät menevät suoraan vesistöihin, ja sillä on vaikutuksia ympäristöön (kaloista löydetty hormonipitoisuuksia, juomavesi jne). (Kemikaalit, terveys, oma olo)

Luonnonkosmetiikka. Vuosien mittaan käytöstäni on tippunut monta tuotetta pois. Tällä hetkellä palasaippua, kookosöljy, ekodödö, kasvorasva, hammastahna ja meikit ovat lähinnä asiat joita käytän. (Kemikaalit, terveys, raha)

Ruoka. Syömme paljon kasvisruokaa, välillä täysin vegaanisiakin aterioita, vaikka olemmekin tavallisia sekasyöjiä. (Terveys, oma olo, raha)

Roskien lajittelu. Aika peruskauraa jo nykyään?

Päiväysruoat kaupassa. Ei ole noloa ostaa laputettuja tuotteita, vaan just parasta. Kaikki kaupat kun eivät joka tapauksessa lahjoita "vanhoja" ruokia ruokajakeluunkaan. (Raha)

Muutama asia, joissa voisimme seuraavaksi petrata:

Ilmaisjakelu, se pitäisi kieltää. Mutta kun ilmaislehdistä saa tehtyä hyviä biojätepusseja, Lidlin mainokset ovat viikon kohokohta ja nyt joulun alla on tullut lelulehtiäkin, joista muutama on kuulunut tavalliseen mainospostiin.

Lisää kesto-asioita kertakäyttöisten sijaan. Kestovanulappuja olen toivonutkin jo Joulupukilta!

Omasta kaapista löytyvän ruoan huolellinen käyttö. Pakko myöntää, että joskus jämät jääkaapissa pääsee homehtumaan omilta jäljiltäni.

Mitkä ovat sun ekoteot? Minkä ekoteon otat seuraavaksi tavoitteeksi? 

Jos kirjoitat blogia, nappaa tästä haaste itsellesi ja kirjaa teidän ekoteot ylös! 

Iloa, eloa! -blogi löytyy nyt myös Facebookista! Käyhän tykkäämässä! 

Kolme hyvää

Elämän hyvien asioiden haaste on kierrellyt ympäri blogimaailmaa. Iloisia asioita on aina kiva lukea. Miekin sain haasteen Minnalta Harmaa ja muu iloiset värit -blogista, joten tässäpä tulee!

Kolme hyvää asiaa päivässäni

Aamupäiväinen rupattelutuokio hyvässä seurassa lasten leikkiessä. Jäi hyvä mieli. Kiitos siitä!

Valmis lounas. On ihanaa, kun ei aamupäivällä tarvitse rueta kokkailemaan, vaan voi vain lämmittää edellisen päivän ruoan. Jää enemmän aikaa muulle puuhailulle. Täytyisi suunnitella ruokahommat aina niin, että iltaruokaa jäisi myös seuraavan päivän lounaalle.

Olin ihan supertehokas tänään! Voin ihan onnitella itseäni. On siivoiltu ja jumppailtu ja vaikka mitä. Hyvä minä!

Kolme hyvää asiaa minussa

Innostun helposti uusista asioista. Olen selvästi enemmän toteuttaja, kuin suunnittelija, ja tykkäänkin siitä, kun on joku missio, jota kohti edetä.

Mulla on myös tosi hauskat jutut, tietenkin.. Oma päänsisäinen liikehdintä on viihdyttävää, vaikkei ulosanti aina ole se parhain :D

Olen kovasti positiiviseen taipuvainen, tai ainakin ajan itseäni aina siihen suuntaan. Koitan etsiä elämästä niitä hyviä asioita ja vaalia niitä.

Kolme hyvää asiaa elämässäni

No ylläri, perhe ja muut rakkaat ihmiset. Ihania tyyppejä, joiden kanssa saa jakaa elämää ja päiviään. 

Usko. Kaiken kantava voima niin myrskyissä kuin tyynellä säälläkin.

Terveys. Perusterveyden lisäksi ollaan oltu onnekkaita myös siinä, että ollaan saatu olla terveinä kaikkien pöpöjen keskellä, pieniä nuhailuja lukuunottamatta. Nähdään paljon eri ihmisiä viikon aikana, joten olisi kyllä monenmonta mahdollisuutta kotiin tuliaisia tuoda.

Kolme hyvää asiaa tänä vuonna

Arki. Arki on ihanan leppoisaa ja oman näköistä. Tai no itselleni se on ehkä myös vähän asennekysymys, ja koitan tehdä perusarjesta kivaa, mukavaa ja mieluista. Toisinaan arki on vielä aika hauskaakin, etenkin esikoisen toilailut tällä hetkellä. Niiden seuraaminen on tosi viihdyttävää. Lasten kasvamisen seuraaminen nyt ylipäätänsä toki on tosi hienoa. Arkeen kuuluu myös ystäviä, tuttavia, jotka ovat myös tärkeitä ja nostattavat sitä arkea.

Synnytysjutut. Tämä on kai harrastukseni aika monellakin tapaa. Keskusteluiltojen pitäminen jatkuu, niistä tykkään. Synnytyskulttuuria viedään koko ajan eteenpäin, ja Lappeenrannassakin syntyi juuri ensimmäinen vauva veteen synnärillä, sattuipa olemaan vielä erään ystäväni vauva :) Muutama muukin synnytyksiin liittyvä asia mielen päällä, joista toivottavasti kuullaan vielä tänä vuonna!

Haaveilu. Olen antanut lähiaikoina itselleni luvan haaveilla ihan aktiivisesti, ja ehkä myös tavoitteellisestikin. Monta ihanaa haavetta, joista jatkan haaveilua :) Ja uskon niiden toteutumiseen, vaikka aikataulu tosin jää nähtäväksi!

Kolme hyvää asiaa blogissani

Paikka ajatuksille ja muistoille. Olen huomannut, että omien ajatusteni työstäminen kirjalliseen muotoon tekee oikeasti ihan hyvää.

Vuorovaikutus muiden kanssa. Tykkään kommenteista, keskusteluista, muiden blogeista ja kaikista uusista ajatuksista joita kanssakäyminen saa aikaan. Kiitos :)

Vapaus. Vapaus olla se mitä on, ja kirjoitella niitä asioita, joita haluaa, oli ne sitten pieniä tai suuria, fiksuja tai ihan höperöjä juttuja. 

Hyvien asioiden miettiminenkin saa kyllä hyvälle mielelle, kiitolliselle. 

Ihanaa viikonloppua! Jospa se kevätkin kohta tulis jo!

Arki-iloja vol. 2

Joskus arjen pienet asiat on ihan tosi ihania, ilostuttavia. Ihan aina ei itselläkään ole kaikki päivät niin hurjan ihania, ja silloin etenkin sitä repii iloa myös näistä pienistäkin jutuista. Näin esimerkiksi tänään.

Tänään arjen iloina on ollut

Vasta värjätyt pinkit harsot. Tuo väri jotenkin energisoi suorastaan.

Hyvä kirja, joka on ollut jo hetken aikaa kesken. Vaikka eteneminen on välillä hidasta, niin hyvä kirja on sellainen, että jo pelkkä ajatus sen lukemisesta sulostuttaa ja nostattaa arkea.

Lapsen ilo uusista pinneistä ja ponnareista. Saman lapsosen leikkien seuraaminen on myös välillä kuin paremmankin elokuvan juonessa perässäpysymistä.

Arkihamppari itselle kaupan eineshyllyn vegeburgerista omin lisäyksin. Tykkään. Selkeä arkihetken nostattaja.

Lasten ihanat vaatteet. Niitä vaan ihastelee kerta toisensa jälkeen.

Ensi viikolla oleva kerhokuvaus. Viime vuoden kerhokuvat oli iiiihania! 

Yhtenevät uniajat. Molemmat lapset nukkuu yleensä päikkärit yhtäaikaa, ja yöunillekin käydään melko samaan aikaan jo! Hohoo, mikä on tämä oman ajan yhtäkkinen määrä!

Uudet pirteät tiskirätit. Miksi käyttää tylsiä, kun voi käyttää ihania!

Pienempi tyyppi on ruennut viihtymään leikkimatolla välillä 30min-45min pätkiä! Vau!

Isomman lapsen ruokavalioon ollaan ajamassa nyt kanaa mukaan. Varovasti näyttäisi siltä, että saattaisi alkaa jo sopimaan :) 

Selvästi tällaisten listojen tekeminen kannattaa, kun oma päiväkin muuttui omasta mielestä tätä lukiessa paljon paremmaksi!

Arki-iloa vol. 1

Kypsänä kerrostaloon

Täytynee kai laskeutua edellisen kirjoituksen ihanasta synnytyspöhinästä taas maan pinnalle. Tuossa juuri kotiuduttuamme aamupäivän riennoista mietin, että tämä sisälle tulo ja ulos poistuminen ei oikeasti ole mitään keveintä hommaa. Ei se riisuminen ja pukeminen, se on ihan ok, mutta ne muut jutut. Lähinnä kaikenlainen kantaminen, ja se, että tosiaan aina vaatii sen useamman ramppaamisen, että kaikki tavarat ja lapset on saatu ylhäältä alas, tai toisin päin. 

Siinäpä mietin sitten, että

Jos

..joka päivä vetäisit lastenvaunuja hissittömän talon kakkoskerrokseen ja sieltä pois 

..sun eteinen olisi yhtä vaunumerta, koska pyörävarastossakaan ei oikein niitä voi säilyttää

..sun saunavuoropäivältä peruttaisiin kaikki saunavuorot säästösyistä

..naapurin koirat räksyttäis pitäisi ääntä tuntikausia joka päivä

..auton sisätilalämmittimen käyttö kiellettäisiin yhtäkkiä keskellä iloisia talvikelejä

..tupakoiva naapuri hajustaisi kerta toisensa perään sun kuivumassa olevat pyykit polttelemalla kuivaushuoneen vaihtoilma-aukon edessä senkin jälkeen kun asiasta on hänen kanssaan keskusteltu

niin olisitko yhtään kypsä kerrostaloelämään?

Voin kertoa, minä oon!

Mutta pakko kai sinnitellä, kun muuttoa ei ole vielä näkösällä. Mutta pliispliispliis, onhan tämä vuosi nyt se muuttovuosi? Haluan uskoa niin.

Sen aikaa koitan keskittyä niihin ihaniin juttuihin tässä kodissa, koska niitäkin kyllä on. Parit ihanat tapettiseinät ilostuttaa itseä joka päivä, keittiö on kivannäköinen ja toimiva. Kauppa, kirjasto, kerho, avoin päiväkoti ja  bussipysäkki lähellä. Ja  erittäin hyvä pitsa-kepappila on niin lähellä, että näkyy meidän ikkunasta (onko se hyvä vai huono juttu ;) ) Kesällä taas lasitettu parveke on mukava lisätila.

Ja hei, onneksi me ei asuta kolmoskerroksessa!

Lattiaremontti ohi!

Tähän parit voitontanssit perään! Huh kun mulla on onnekas olo. Remontti, jonka piti kestää puolestatoista kuukaudesta kahteen kuukauteen, olikin ohi viikossa!!! VIIKOSSA!! Ihan huippua. Ja niistäkin päivistä suurimman osan mies oli isyyslomalla, eli helpottamassa arkea (huomattavasti) ilman keittiötä.

Remppamieskin tuumasi, että tässä nyt vain sattui olemaan onnekas väli, jossa he juuri ehtivät tämän homman hoitaa, muutoin olisi kestänyt paljon kauemmin. Eikä me keretty rempan aikana käydä kun vaan kerran hesessä ja kerran pitsalla ;)

Arki-iloa

Tänään on ollut hyvä päivä. Tähän asti ainakin ;) Mieltä lämmittää monet asiat, kuten

Hyvä aamu. Ei yhtään kiukuttelua, ei äidillä eikä tyttärellä! Ei palaneita pinnoja, jes!

Mukava neuvolakäynti. Tykkään mun neuvolaterveydenhoitajasta. Ja vauvan pää paikannettiin johonkin lantion uumeniin. Hyvä vauva, lähtökuopissa! 

Viime viikolla saatu uusi puhelin. Voi ilo! Mikään ei enää tilttaa ja kamerakin toimii!

Huominen osteopaattikäynti. Olen menossa eri osteopaatille nyt, kuin viimeksi, ja tästä uudesta kuullut paljon hyvää, että on oikein guru-ainesta. Heh. Vaikka tässä kohtaa ei mikään kropan osa erityisesti vaivaa, niin on ihanaa, että ehtii käymään vielä ammattilaisen hoidossa ennen synnytystä. Sitten on lupa syntyä ;)

Noussut hemoglobiini. Tästä saan kyllä paljon iloa ihan käytännössäkin, kun jaksaa eri lailla.

Viime viikolla matkaan saatetut 40 laatikollista vauvanvaatteita, suuntana Bulgaria.

Lähestyvä synnytys ja vauva. Tietenkin. Mieli täyttyy tällä hetkellä aika paljon näistä kahdesta asiasta. Jostain kumman syystä!

Ipanan lauleskelut on niin symppiksiä. "Taas ytsi vuosi lisää onnea!" 

Tuleva viikonloppu, tai se, että tuleeko vauva ensin, vai ehtiikö vielä ystävän kanssa leffaan katsomaan Yösyöttöä. 

Spontaani bussikohtaaminen tutun kerhokaverin kanssa. Mukava pieni juttutuokio. :)

Lisää tällaisia päiviä, joohan? :)

Ipanan totuudet

Lapsen suustahan se totuus taitaa kuulua?

Siinä tapauksessa luulen, että me kuljetaan bussilla aika usein, sillä ipana on nyt pari kertaa runoillut, että

Hei hei bussi, nähdään pian! Olet rakas!

Että kiitos Lappeenrannan paikallisliikenne, ja ilmaiset kyydit! Kyllä miekin tykkään, vaikken ehkä ihan rakastakaan ;)

Taapero, tuo parhaiden piilojen keksijä

Meidän minityyppi on kyllä ihan huikea piilottelemaan tavaroita. Milloin mikäkin tavara on hukassa, kun se on laitettu parempaan talteen. 

Tässä iltana muutamana etsimme juuri synttärilahjaksi saadun kalapelin yhtä kalaa. Kaikki lelut käytiin läpi, että missä se voisi olla. Kunnes muistin, että niin, mites ne kengät. Sieltähän se kala sitten esiinkin putkahti, tyypin jemmaan ostetuista kuomakengistä. Niin tyypillinen taaperon piilo, ja silti kesti niin kauan keksiä se!

Samaan syssyyn löytyi myös pitkään kadoksissa ollut duplo-ukkeli, joka oli taaperolta saanut nimen äiti. Sitä äitiä olikin etsitty vain muutama kuukausi tässä. Kaikki sohvatyynyjen välit ja patjojen alusetkin oli jo koluttu, mutta tämäpä äiti-duplo olikin ollut huilailemassa patakintaassa, tyytyväisenä. Ovelasti se oli pujahtanut juuri siihen patakintaaseen, jota harvemmin käytetään.

Hyviä piiloja siis! Jospa vain taapero myös vähän useammin voisi muistaa, että mihin niitä tavaroita on piiloteltu..

Välillä taas ne jemmat ovat hänellä hyvinkin tuoreessa muistissa, kuten eilen, kun olin laittamassa kenkiä jalkaani. En ollut vielä ehtinyt ääneen kummastelemaan oudon tuntuista kenkääni, kun taapero jo ilmoitti, että "nenäliina siellä kengässä". Jep jep, sehän se. Hilpeitä hetkiä päivittäin :D

Kuvan ipana saattaa liittyä tapauksiin..

Ihana (tv-)syksy!

Aah, syksy ja tauoilta palaavat tv-sarjat! Niitä olen odottanut! (Ja toki sitä, että sohvalla istuminen tuntuisi taas mukavalta..No, ei ole pitkä aika enää..)

Havahduin hetki sitten siihen, että hei, kohtahan ne taas alkavat! Huomenna jatkuu jo yksi lemppareista, Ensitreffit alttarilla nimittäin :) Myös Outlander ja Siskonpeti jatkuvat tässä kuussa jo! Jee! Harmi vaan, Poldarkia joutuu odottelemaan vielä tammikuuhun saakka. 

Outlanderin alkaessa vähän jännitti, uskaltaisiko sarjaa katsoa, koska kirjat ovat olleet mun ihan lemppareita, enkä halunnut, että kirjat "menisivät pilalle", jos sarja olisikin huono. Onneksi niin ei käynyt, ja tosiaan odotan kovasti jo sarjan jatkumista.

Myös Ensitreffejä on katseltu ihan ensimmäisistä kausista ja jaksoista saakka, koska onhan se nyt jännää jännittää mukana, että minkälaisia pareja syntyy, vai syntyykö. ♥

Nappaako? Mitäs muuta katsomisen arvoisia sarjoja on alkamassa tai jatkumassa?

Lapsellisten aamuriemuja

Eletään aamun aikaisia hetkiä. Muut perheestä vielä nukkuvat, itse olen noussut ylös jo aiemmin, unien loputtua.
5.45 makuuhuoneesta alkaa kuulua ääniä. Ehkä se on tuo jälkikasvu unissaan, yölläkin kertoili juttuja ukon autosta. Menen katsomaan, siellähän se pieni on, herännyt jo, ja tullut meidän sängyn viereen odottamaan aamun halihetkeä, höpöttää että äitin tainaloon pitäisi päästä, ja että isi töissä.

Vaan isiraukka on vielä ihan unessa, ei meillä yleensä näin aikaisin heräillä. Ipana ilahtuu, kun sängystä löytyykin myös isi, joka saa osansa ipanan haleista ja silityksistä. Isi katsoo kelloa, vartti olisi ollut vielä uniaikaa. Onneksi pienen jutut saavat kuitenkin nauramaan, isi haliiii, isi pieni possu röh röh, röh röh röh kuuluu taukoamaton höpinä. Hyväntuulinen ipana pelastaa melkein minkä tahansa aikaisen herätyksen. ♥

Aamupalalla hän vielä huolehtii, ettei lattialta löytynyt hämähäkki vaan syö hänen puuroaan, vaan hämähäkille oma puuro, ei hämähäkki syö minun puuroa. Että hyvää työpäivää vaan isi, olipas kyllä hyvänmielen aamu!


Oispa kaikki aamut tällaisia.. :D

Kaipuu pois betonin keskeltä

Juhannus oli ja meni. Mökin rauhassa, sukulaisten ja itikoiden ympäröiminä. Mukavaa, leppoista oleilua. Kotiin viemisinä tuli taaperon itikansyömä naama, yöllä kun pääsivät hyökkäämään poloisen kimppuun, verenimijät.

Kotona taas. Samat fiilikset jatkuvat, mitkä heti vähänkään kesäpäivien oloiset päivät toivat mukanaan: mihinkäs voisi seuraavaksi lähteä täältä betonilähiöstä? Tai no oikeastaan jo ihan viikonloputkin ylipäätänsä saavat tuon saman ajatuksen kumpuamaan päähän, johonkin pois tästä ihmiskennostosta olisi päästävä.

Jos vaan pääsisi maalle, asumaan ja olemaan. Tai edes maan tasalle asumaan, olisi oma piha. Sekin olisi jo hurjan ihanaa! Ja elämää helpottaisi, kun samaan ikkunaan taas ilmestynyt linnun tuotos olisi helposti pestävissä pois kävelemällä ikkunan toiselle puolelle. Nyt tuo kaunis valkoinen ruikku on sulostuttanut elämää jo viikon ajan (koska onhan se ikkunan avaaminen niin kauhean työläs projekti ;) ).

Tällä hetkellä vaan meidän tilanne on, että ei kannata muuttaa, kun elämästä ei tiedä vuoden päähän, että missä sitä silloin ollaan. Täytynee vaan pestä pois linnunkakka, ja hankkia sisarusrattaat, joita jaksaa kantaa kerrostalon portaissa. Ja onneksi kaikki kivat harrastukset taas jatkuu syksyllä!

Lettuperjantai

Ihana, aurinkoinen perjantaiaamu! Sain rauhassa heräillä ja nousta ennen pikkutyyppiä, ja sieltä se taaperokin sitten heräili, itselleen höpöttäen hyvällä tuulella ♥
Lettuja kuulemma halusi aamupalaksi, joten lettuja sitten paistettiin.

Meillä jonkun verran rajataan noin pienen sokerihuurua, mutta kohtuudella, silloin tällöin saa :) Kyllähän herkuttelukin kuuluu elämään, oleellisesti.
Välillä tuntuu, että joidenkin on vaikea ymmärtää, että kun lapsi, pieni taapero saa kuitenkin sokerijuttuja, niin miksi me kuitenkin rajataan sitä sokerin olomuotoa (ja tottakai määrää..)?
Meille se kun on oleellinen asia, että onko se sokeri limsassa, karkeissa jne vai juurikin kotona tehdyssä pullassa tai letussa hilloineen, kuten tänään, tai rusinoissa, hedelmissä.. Ja toki lisäaineet ylipäätänsä ovat vielä asia erikseen.

Jotenkin tuntuu hassulta, kun sokerikeskustelut helposti kääntyy sellaisiksi, että sokeria rajoittavia kutsutaan sokerinatseiksi, vaikka kyse on rajoittamisesta, ei kiellosta. Kyllähän vanhemmuuteen kuuluu monenlaisten rajojen asettamista, mutta ei niitäkään rajoja kutsuta natseiluksi, vai?

Kaverin alakouluikäiset lapset olivat vähän järkyttyneet, kun tuli puheeksi, että miehen kanssa jätskiä kaupasta hakiessa meidän taapero sai herkukseen riisipiirakan :D Ja oli vielä ihan onnellinen siitä piirakastaan! Miusta tuo on jotenkin tosi hauska juttu, kun tottakai se jo isompia lapsia ihmetyttää, että miksi toinen sai "vain" piirakan :D Mutta pointti meillä se, että kaikki sai jotain mistä tykkäsivät, ei noin pienten tarvitse vielä saada aina samaa, kuin vanhemmat :) Toki ehkä vanhemmillekin olis ollut parempi se piirakka ;)

Miten muilla on asiat ratkaistu? :)

Kevätpäiviä

Nyt, kun on kesäkuun eka päivä, niin kai se kevät on nyt sitten takana päin? Meni kyllä tosi nopeasti. Viime vuonna oli ihan varmasti paljon pitempi kevät! Aika paljon ollaan oltu reissuilla ja retkillä, tuntuu, että ollaan käyty kotona vain kääntymässä.

Toivottavasti sama meno jatkuu nyt, kun tämä kesä virallisesti alkoi! Kerhot ja avoimet päiväkodit jäi tauolle, joten arki täytyy täyttää muulla tekemisellä. Onneksi kohtahan on jo juhannus, ja sitten heinäkuussa miehen lomakin :)

Paljon on suunnitelmia vielä auki kesän suhteen. Tykkään! Ihanaa, kun on kaikkea kivaa menoa. Syksyä kohti sitä sitten kuitenkin elämä taas rauhottuu, tai viimestään vauvan synnyttyä :)

Pieni, iso tyttö

Meillä ollaan harjoiteltu isojen tyttöjen juttuja. Otettu pinnasängystä toinen laita pois, ja laitettu myös syöttötuolin tarjotin sivuun. Taapero on päässyt ihan ruokapöydän kamaralle. Pieniä suuria askelia kasvamisen tiellä.

Myös taapero itse on innoissaan saavuttamistaan virstanpylväistä. Sänkyynkin mennään ihan erilaisella innolla, eikä neiti ole huomannut, että parina iltana on jäänyt iltamaitokin saamatta, kaiken tohinan keskellä. Ohhoh. Kiire on ollut ihmettelemään omaa yövaloa.

Uusia, tärkeitä puuhia on paljon. Oma puuro täytyy saada keittää itse, ja roskat, sekä vähän muutkin siivotaan välittömästi roskikseen, ja kaapin ovet laitetaan kiinni. Tarkka tyttö.

Myös ennen niin harvinainen sana, isi, kuuluu nyt jo varmaan kymmenisen kertaa päivässä. Uusia sanoja pulpahtelee harva se päivä. Setänsä nimenkin oppi, tai ainakin melkein "peppu" on kuulemma nimi ;) Meillä luetaankin paloautokirjaa, jossa Peppu-setä ajaa paloautoa, joka sanoo tuu-taa, tuu-taa <3

Pa-pa-pa-paukku!

Meillä luetaan paljon kirjoja, ja niitä haetaan vieressä olevasta kirjastosta lisää, ja usein. On ihan huippua nähdä, kuinka tuo pieni tyyppi innostuu kirjastossa. Like mother like daughter. 

Yksi kirja on selvästi ylitse muiden. Paukku. Jo kuukauden päivät se on ollut ilahduttamassa eloamme. Muita kirjoja ollaan käyty kirjastossa vaihtamassa sinä aikana, mutta pienen lempparia en ole raaskinut palauttaa vielä

.
Sitä kanniskellaan ja luetaan monta monituista kertaa päivän aikana. Siihen ei näytä taapero kyllästyvän, eikä ilmeisesti taaperon isikään. Hauskalta kuulostavat taaperon ja isin yhteiset hetket kirjan parissa!

Neiti on oppinutkin sanomaan "pa-pa-pa", ja käyttää sitä tietyissä tilanteissa ;) Hän on siitä selvästi erityisen ylpeä.

Kyllä, perheen pienin se vannoo pieruhuumorin nimeen. Kyllä äitiäkin taitaa tuo touhu naurattaa, ihan vähäsen ainakin ;)

Arjen hetkiä

Arjen hetkiä

Levitettyjä tavaroita

Taaperon omatoimisuutta

Miehen tekemää marmeladia

Flunssainen lapsi

Monta asiaa tehtävälistalla

Oma hetki kaiken touhun keskellä

Jään hetkeksi tähän, tässä on hyvä. 

Näppärin pikkusormin saa noinkin pienistä raoista vedettyä kaikenlaista. ;)

Kuka voisi kellot seisauttaa?

En oikeastaan ennen ole niinkään ollut puolesta tai vastaan. Kelloja on aina siirrelty ja niiden mukaan elelty. Nyt on minullekin kuitenkin mielipide asiasta muodostunut, tai paremminkin tuo taapero on muodostanut sen. Eikä meillä onneksi ole edes kauhean aikainen, taikka poikkeuksellisen myöhäinen tämä elämänrytmi. Mutta silti kysyn, miksi, oi miksi?

Heiluminen taitaa kuulua asiaan ;)

Vaikka eihän se taaperokaan oikeasti kellojen siirtämisestä välitä. Se elää omaa, tutuksi tullutta rytmiään, kellosta piittaamatta ;)

Elämä jatkuu. Arki jatkuu. Räntäsadekin näyttäisi jatkuvan..

Tavallinen torstai

Taaperoarki. Leppoisaa, ja välillä ei niinkään. Ihania päiviä, väsyneitä hetkiä. Naurun hekotusta, tahmaisia sormia. Joka päivä taaperosta kuoriutuu uusia taitoja, uusia piirteitä.

Tavallisena torstaina ollaan

..pesty kirjoja. Ipana kippasi pissapotan kirjojensa päälle, joten mikäs siinä pestessä ja kuivaillessa ;)

..käyty avoimessa päiväkodissa leikkimässä ja musisoimassa. Marakassit on lempparit! Käsiin mahtuu niitä neljä! Oi onnea :)

...luettu kirjoja. Äitipeli itsellä kesken, taaperon tämän päiväinen suosikki on ollut Petteri Kaniini.

..tanssittu, leikitty, pottailtu, nukuttu, oltu bussissa, käyty kaupassa, haukoteltu. Mitä näitä nyt on..

..tehty ruokaa, ja syöty hyvällä ruokahalulla.

..saatu kylään appiukko, ukko. On ihanaa katsoa oman taaperon iloa ja onnea, kun puuhailivat yhdessä, taapero ja taaperon rakas ukko. Ihanaa, kun elämässä on isovanhempia! Ja ihanat appivanhemmat.

Ukko ja taapero, kun taapero oli viikon ikäinen mini <3

Hyvä päivä, hyvä mieli.